v. 1914, julkaisi Tolstoin vähän ennen kuolemaansa Gandhille

kirjoittaman pitkän kirjeen. Tolstoi oli lukenut Indian Opinionia ja iloinnut siitä, mitä sai tietää intialaisista »pois vastarinta»-aatteen kannattajista. Hän rohkaisee liikettä ja sanoo, että »pois vastarinta» on rakkauden laki, toisin sanoen, ihmissielujen pyrkimystä uskonyhteyteen. Se on Kristuksen ja koko maailman viisaiden julistama laki.

Ystävämme Birjukoff on löytänyt Tolstoi-arkistossa Moskovassa toisia Tolstoin kirjeitä Gandhille. Hän julkaisee ne, samalla kuin muut Tolstoin kirjeet aasialaisille, yleisellä nimellä: _Tolstoi ja Itä_.

[17] Hän on itse rauhallisen hyväntahtoisesti kertonut vankilakokemuksistaan erinomaisessa artikkelissaan, joka on painettu kirjassa: _Speeches and writings of M.K. Gandhi_, Natesan, Madras, sivut 152—178.

[18] V. 1907 hänen omat kansalaisensa: hänen tuli samalla kertaa kärsiä sekä sortajain että sorrettujen väkivaltaa; ja viimemainittujen mielestä Gandhin sovittelupyrkimys oli epäilyttävää ja hallitus teki voitavansa häntä soivatakseen.

[19] Palaan tähän myöhemmin.

[20] Joseph J. Doke, jonka keskustelut Gandhin kanssa Transvaalissa ovat niin valaisevat, lopettaa kirjansa kuvauksella Gandhista, miten hänet vangin puvussa vietiin Johannesburgin linnaan ja heitettiin pimeään vankityrmään yhteen inhoittavain kiinalaisten rikollisten kanssa.

[21] Kahden vaikutusvaltaisen englantilaisen C.-F. Andrews'in ja W.W. Pearsonin väliintulo auttoi tehokkaasti Gandhin ponnistuksia.

[22] Gandhi muistelee tapausta kirjoitelmassaan toukokuun 12 p:ltä 1920.

[23] Hänen rakastettu mestarinsa Gokhale, joka oli juuri kuollut, oli saanut hänet lupautumaan olemaan sekaantumatta vaikuttavaan politiikkaan, ennenkuin hän olisi vähintään yhden vuoden ajan kulkenut ympäri Intiaa ja nähnyt läheltä kansaansa, jonka kanssa hän oli kadottanut yhteyden.

[24] Satyâgraha -liikkeen voi laskea alkaneen helmikuun 28 p:nä 1919.

[25] Hän on suoraan lausunut tuomitsevan mielipiteensä bolševismista. (24 p. marrask. 1921).

[26] 11 p. elok. 1920. Gandhi asettuu tässä vastustamaan »Miekan oppia».

[27] Ihmiskunta on yksi. On rotueroavaisuuksia, mutta mitä korkeammalle rotu on kehittynyt, sitä suuremmat ovat sen velvollisuudet.» (Ethical Religion).

[28] Marraskuun 5 p:nä 1919.

[29] Lokakuun 27 p:nä 1920.

[30] Heinäkuussa 1920. — »Minun uskoni ei vaadi minua pitämään pyhien runojen kaikkia säkeitä jumalaisen innostuksen tuotteina. Minä en tahdo olla sidottu mihinkään tulkintaan, olipa se vaikka kuinka korkeaa oppia, jos se on ristiriidassa järjen ja siveellisen tunteen kanssa...» (lokakuun 6 p:nä 1921.)

[31] Samaten. — »Kaikki uskonnot ovat eri teitä, jotka vievät samaan päämäärään». (Hind Swaràj) — »Kaikki uskonnot ovat perustetut samoille siveyslaeille. Minun siveellinen uskontoni on kokoonpantu laeista, jotka yhdistävät kaikki maailman ihmiset.» (Ethical Religion).

[32] Lokakuun 6 p:nä 1921.

[33] Etymologisesti: _Varna_: väri, luokka tai kasti, _ašrama_: kurinpidon paikka; _dharma_: uskonto. Yhteiskunta esitetään luokkien kurinpitolaitoksena. Se on hindulaisuuden perustus.

[34] »Etsikää taivaan valtakuntaa ja totuutta, niin kaikki muu teille annetaan.»

[35] Young India, 25 p. helmik. 1920.

[36] Joseph J. Dokelle v. 1908.

[37] Hän sanoo vielä Joseph J. Dokelle: »Jumala on tullut lihaksi eri muodoissa aikojen kuluessa. Gĩtâssa Krišna sanoo: _Kun uskonto vaipuu rappiotilaan, kun uskonnottomuus voittaa, silloin ilmoitan itseni. Hyvän suojaamiseksi, pahan hävittämiseksi, Dharman vahvistamiseksi minä synnyn uudestaan iankaikkisesti_.

»Kristinusko on osa jumaluusopistani. Kristus on jumaluuden loistava ilmaantuminen. Mutta ei ainoa ilmaantumismuoto. En näe häntä yksinään valtaistuimella...»

[38] Kasteista 8 p:ltä jouluk. 1920, 6 p:ltä lokak. 1921. — Kun vuosien kuluessa alkuperäiset luokat kivettyivät ylpeiksi kasteiksi, Upanišadit nostivat vastalauseensa.

[39] Ei pidä unohtaa, että Gandhin pääasiallisimmat hyökkäykset Euroopan lääketiedettä vastaan aiheutti tämän lääketieteen turvautuminen vivisektsioniin (elävien eläinten kokeiluleikkelemiseen), »tähän ihmisten kaikkein mustimpaan rikokseen.»

[40] Etenkin sukupuolisuhteita koskevissa kysymyksissä hänen ankara oppinsa muistuttaa paljon apostoli Paavalin elämänkatsomusta.

[41] Gandhi koettaa, eurooppalaisen tieteen osoittautuessa vajavaksi, teroittaa tieteellisten tutkimusten tarpeellisuutta ja ehdotonta tarkkuutta. Hän ihailee eurooppalaisten tieteilijäin intoa ja uhrautuvaisuutta, jota hän usein pitää uskovaisten hindujen vastaavia ominaisuuksia korkeampana. Hän kunnioittaa henkeä; hän vieroo vain sitä tietä, minkä se on valinnut. Tällaisin rajoituksin pysyy hän kuitenkin vastustavalla kannalla. Ja tämän takia Tagore, kuten tulemme näkemään, kohottaa äänensä Gandhin keskiaikaisuutta vastaan.

[42] Viides maapallon kansoista.

[43] Etymologia: _Swa_: »Self», itse; _Râj_: hallitus, autonomia. Sana on yhtä vanha kuin Vedat; mutta Dadabhai, Gandhin parsi-opettaja, otti sen uudelleen valtiolliseen sanakirjaansa.

[44] Etymologia: _Satya_: tarkka, oikea; _Agraha_: yritys, koe; oikea koe. Sitä sovitettiin etenkin vääryyttä torjuttaessa. Gandhi määrittelee sen (marraskuun 5 p:nä 1919) seuraavasti »Totuudessa pysyminen; totuuden voima; rakkauden voima tai sielunvoima;» ja vihdoin: »totuuden voitto sielun ja rakkauden voimin.»

[45] Elokuun 11 p:nä 1920. Yksi Gandhin perustaman Satyâgraha Ašram-nimisen koulun noudatettava sääntö on _pelottomuus_, »sielun on oltava vapaa kuningasten, kansojen, kastien, perhesuhteiden, ihmisten, villipetojen, kuoleman pelosta.»

Se on myöskin väkivallattoman vastarinnan neljäs ehto _Hind Swarâjssa_. (Kolme muuta ehtoa ovat: siveys, köyhyys, totuus.)

[46] Vielä muutamia kuukausia ennen vangitsemistaan Gandhi vastaa voimakkaisiin soimauksiin, jotka häneen suunnattiin hänen politiikkansa epäjohdonmukaisuuden takia. Muistellaan ivallisesti apua, jonka hän on antanut Englannille Etelä-Afrikassa ja maailmansodan aikaan. Toistaiseksi hän ei kiellä mitään kohtaa entisessä käytöksessään. Hän luuli rehellisesti, hän sanoo, olleensa valtakunnan kansalainen, hänen asiansa ei ollut tuomita hallitusta; hänestä olisi kiusallista, jos jokainen tekisi itsestään hallituksen tuomarin. Hän on luottanut englantilaiseen älykkyyteen ja rehellisyyteen niin kauan kuin on voinut. Hallituksen hairahdus vei häneltä luottamuksen. Kanta- koon hallitus siitä vastuun (marraskuun 17 p:nä 1921.)

[47] Se tekee pahinta jälkeä. Se alentaa sen, joka sitä käyttää. Liittoutuneiden väkivallasta Saksaa kohtaan, sanoo Gandhi, on ollut tuloksena se, että he ovat tulleet saksalaisten kaltaisiksi, joiden töitä he mustasivat sodan alussa (kesäkuun 9 p:nä 1920).

[48] »Miten kova lieneekään luonne, se sulaa rakkauden tulessa. Ellei se sula, niin tuli ei ole kyllin voimakas.» (maaliskuun 9 p:nä 1920). _Satyâgrahan_ jäsenet allekirjoittavat joukolla sitoumuksen, jossa he kieltäytyvät tottelemasta _Satyâgrahan_ komitean luettelemia huonoja lakeja ja lupaavat seurata uskollisesti totuuden ääntä ja pidättyä kaikesta väkivallasta elämään, henkilöön ja omaisuuteen nähden.

[49] Tämä hindustanilainen, joskin alkuaan moslemilainen sana merkitsee »työn seisausta».

[50] Delhi muuten erehtyi päivästä; se oli aloittanutHartalinsa jo maaliskuun 30 p:nä.

[51] Gandhi puolestaan siirsi liikkeensä toistaiseksi, huhtikuun 18 p:ään 1919, rauhoittaakseen kuohuntaa sen sijaan että olisi kiihoittanut sitä, kuten jokainen vallankumouksellinen olisi tehnyt.

[52] Etymologia: _Swa_: self, itse; _Deši_: maa. Kansallinen riippumattomuus. »Pois väkivalta» -aatteen salaisuuksiin vihityt käsittävät sanan ennenkaikkea ahtaassa mielessä Taloudellinen riippumattomuus. Mutta myöhemmin tulemme näkemään, minkä »Sosialisen evankeliumin» Gandhin oppilaat siitä loihtivat.

[53] Mitä Karl Marx nimittää nimellä »Voyoucratie» — katupoikavalta.

[54] Sellainen on ainakin Gandhin selitys. Uskaltaneeko eurooppalainen väittää näkevänsä _Bhagavad Gîtâssa_ edes tyyntä välinpitämättömyyttä tehtyä ja kärsittyä väkivaltaa kohtaan?

[55] Huhtikuun 23 p:nä 1920, heinäkuun 8 p:nä ja syyskuun 1 p:nä 1921. Kirjoitelmassaan Kirje Parseille, jotka ovat suuria kauppamiehiä, Gandhi rukoilee heitä sulkemaan juomakauppansa. Kirjoitelmassaan _Kirje kohtuullisille_ hän pyytää heitä, vaikkeivät olisikaan yhtä mieltä hänen kanssaan loppu-ohjelmasta, tukemaan hänen ponnistuksiaan tässä kohden. Samaan aikaan hän taistelee myös lääkkeiden kauppaa ja opiuminpolttotupia vastaan.

[56] Gandhi tietää itse, että hänelle tullaan nauramaan. Mutta, hän sanoo, onko neula jättänyt paikkansa ompelukoneelle tai käsi kirjoituskoneelle? Rukki ei ole mitään kadottanut tarpeellisuudestaan. Ja se on nykyään kansallinen välttämättömyys, ainut mahdollinen tulolähde miljoonille nälkiintyneille (24 p:nä heinäk. 1920).

[57] Englannin kieli ei ole syrjäytetty (enempää kuin mikään muukaan eurooppalainen kieli). Se jätetään ylimmille kursseille, oppiajan loppuun. Murteita sensijaan käytetään kaikilla yliopistonasteilla. Gandhi haaveilee yleisen olemassaolon korkeinta tilaa, missä kaikki erilaisuudet kestävät kokonaisuutena, ei eri osastoina, vaan »ikäänkuin saman jalokiven eri särminä.» (kesäkuussa 1920).

[58] Ei »ammatillinen», sillä on tarkoitus juuri erottaa sielu ammatista.

[59] _Ašram_: kurinalainen paikka, luostari.

[60] Nagpurin kongressiin otti osaa 4726 edustajaa, joista 469 moslemia, 65 sikhiä, 5 parsia, 2 »halveksittua», 4079 hindua, 106 naista.

Uusi perustuslaki määräsi, että oli nimitettävä yksi edusmies 50.000:ttä asukasta kohden: tämä tekisi kaikkiaan 6173 edustajaa. _Koko Intian kansallinen Kongressi_ kokoontui istuntoon kerran vuodessa (joulun aikaan). _Koko Intian Kongressin komitea_, joka käsitti noin 350 jäsentä, sai tehtäväkseen Kongressin politiikan toimeenpanon, tulkitsemalla sen päätöksiä; sillä on Kongressin istuntojen väliajalla sama arvovalta kuin edellisellä. 15-jäsenisellä _Toimeenpanevalla komitealla_ on Kabinetin suhde Parlamenttiin; sen voi Kongressin komitea lakkauttaa.

Nagpurin Kongressi teki suunnitelmat, että muodostettaisiin _Maaseutukongressin komiteat_, jotka edustaisivat maakuntaa ja 12 kieltä, ja niiden alaisia Paikallisia kongressikomiteoja kaikkia kyliä ja kyläryhmiä varten työläis- tai virkamiesarmeijoineen (Intian kansallinen sotapalvelus), joita ylläpitäisi koko Intian _Swarâj-rahasto_ Tilakin muistoksi.

Jokainen täysikäinen mies tai nainen, jolla on neljä annaa, on valitsija sillä ehdolla, että on allekirjoittanut Perustuslain _credon_. Vaalikelpoisuusikä on 21 vuotta. Ehtona on se, että hyväksyy Perustuslain ensimmäisen pykälän, kongressin asetukset ja toimenpiteet.

[61] Pannen esimerkiksi läheisen ystävyytensä moslemi Maulana Mahomed Aliin hän todistaa kummankin pysyvän uskollisena uskonnolleen. Gandhi ei antaisi tytärtään naimisiin Alin pojille, hän ei jakaisi ruokaa ystävänsä kanssa; ja hänen ystävänsä tekisi samoin. Tämä ei estä heitä pitämästä toisistaan ja olemasta varmat toisistaan. Gandhi ei väitä ollenkaan, että hindujen ja moslemien väliset avioliitot ja yhteiset ateriat olisivat tuomittavat, mutta tarvittaisiin vuosisata tähän yhteensulamiseen pääsemiseen. Käytännöllisen politiikan ei pidä harrastaa sellaista uudistusta. Gandhi ei pane sille estettä, mutta hän pitää sitä ennenaikaisena. Tässä taas ilmenee hänen todellisuusvaistonsa.

[62] Huhtikuun lopusta v. 1921 halveksinta vähenee. Useissa kylissä paariat elävät toisten hindujen kanssa ja nauttivat heidän oikeuksiansa. Sitä vastoin toisissa paikoin, etenkin Madrasissa, heidän asemansa pysyi surkuteltavana. — Kysymys on vastaiseksi kirjoitettu intialaisten Kansallisten Kokousten päiväjärjestykseen. Nagpurin Kongressi oli jo joulukuussa 1920 luvannut hävittää »halveksintasynnin.»

[63] Erään hänen kirjoitelmansa otsakkeena on: _Our fallen sisters_ (syyskuun 15 p:nä 1921).

[64] Gandhi panee vastalauseen _Young Indiassa_ (kesäkuussa 1921).

[65] _Lettres from Abroad_. Kolme kirjettä maaliskuun 2:selta 5:nneltä ja 13:nnelta päivältä 1921 on julaistu _Modern Review'ssa_ toukokuussa 1921. Tagoren Intiaan palattuaan kirjoittama _Totuuden vaatimus_ ilmestyi _Modern Review'ssa_ lokakuun 1 p:nä 1921.

Näiden kiistakirjoitusten lisäksi tiedämme Tagoren palattuaan henkilökohtaisesti tavanneen Gandhin. Kukaan ei ole julkaissut siitä kuvausta. Mutta C.-F. Andrews, sen todistaja, on hyväntahtoisesti ilmoittanut meille väittelyn aiheet ja vastakkaisuuden pääkohdat.

[66] Hän mainitsee juuri tästä eräässä viimeisimmistä kirjoitelmistaan, jota hän nimittää: »_Liian pyhä tullakseen painetuksi_» (helmikuun 9 p:nä 1922). Tagore ja Gandhi ovat tunteneet toisensa jo pitkän aikaa, Gandhi oli useasti oleskellut Tagoren luona Santiniketanissa. Hänellä oli lupa, sanoo hän, pitää tätä taloa turvapaikkanaan; ja hänen ollessaan Englannissa hänen lapsensa olivat siellä kasvatettavina.

[67] Ja myöhemmin: »Kaikki kunnia Mahatmalle! Mutta poliitikkomme eivät voi luopua halustaan saada käytellä häntä salaisen ja viekkaan šakkipelinsä siirtonappulana.»

[68] Maaliskuun 5 p:nä 1921.

[69] Maaliskuun 13 p:nä 1921. Uusittu ja kehitetty kirjoitelmassa: Kulttuurin yhteys (Modern Review, marraskuussa 1921).

[70] Ensimmäinen Home Rule-liike Intiassa, Bengaalin divisionan nostattama vuosina 1907—1908.

[71] _The Poet's Anxiety_, kesäkuun 1 p:nä 1921.

[72] S.o. ne, jotka ovat luopuneet persoonallisesta elämästään tuodakseen ykseyden ihmisille.

[73] Upanišadien ensimmäisen säkeistön toisinto.

[74] _The great sentinel_, lokakuun 13 p:nä ilmestyneen artikkelin pääkirjoitus.

[75] Uskonnollinen kohtalo.

[76] Siellä täällä muuten ihailtavia siveellisiä säädöksiä! »Mikä on mennyt, on mennyt. Mennyt on peruuttamaton, siitä on tullut osa iäisyyttä, eikä ihmisellä ole enää mitään vaatimusta siihen. Älä haudo kostoaikeita vääryyksille ja olleille loukkauksille! Kuollut menneisyys haudatkoon kuolleensa! Toimikaamme elävässä nykyajassa, ohjaajinamme sydämemme ja Jumala!» Kirjan alusta sen loppuun jäätikön puhtaus.

[77] Tagore oli kai sitäkin herkempi tällaisille kirjoituksille, kun Gandhin Ašramin (mistä tämä Evankeliumi on kotoisin) ja Tagoren Santiniketanin välillä oli syntynyt kilpailu, jota molemmat johtajat koettivat välttää. Sen näkee eräästä kirjoitelmasta helmikuun 9 p:ltä 1922 _Young Indiassa_: Gandhi valittaa siinä, että joku sanomalehtimies oli Ašramin asiassa hänen omikseen pannut sanoja, joilla oli Santiniketania loukkaaava luonne. Hän todistaa kunnioitustaan Tagoren taloa kohtaan — kylläkin vissillä peitetyllä huumorilla: »Jos minun tulisi päättää toisen tai toisen paremmuudesta», hän sanoo, »huolimatta Ašramin kurista ja aamunoususta, minä äänestän Santiniketania. Se on vanhempi veli, paljon vanhempi iältään ja myös viisaudeltaan. »Mutta hän lisää ilkeästi: »Varokaa, Santiniketanin asukkaat, kilpailua pienen Ašramin kanssa!»

[78] Minun mielestäni Gandhi on yhtä yleismaailmallinen kuin Tagore, mutta toisella tavoin. Hän on sitä siveelliseltä tunnoltaan, Tagore järjeltään. Gandhi ei sulje ketään pois rukouksen ja jokapäiväisen työn yhteydestä. Täten ei apostoli ensimmäisistä ajoista saakka erottanut juutalaisia pakanoista; mutta kaikille hän määräsi saman siveellisen kasvatuksen. Näin tahtoo Gandhi. Mutta juuri tässä on hänen ahdasmielisyytensä: ei sydämessä, joka on yhtä laaja kuin Kristuksen, vaan älyllisen asketismin ja köyhyyden hengessä. (Tämä on niinikään Kristusta.) Gandhi on keskiaikainen universalisti. Vaikka häntä kunnioitammekin, olemme Tagoren puolella.

[79] 140 kylää; 87000 asukasta.

[80] Samana päivänä eräs julistus _Young Indiassa_ ilmoittaa Intialle samaisen ultimatumin vielä suuremmalla voimalla. Jollei varakuningas mitään vastaa, on käsky epäämätön; siviilitottelemattomuus on saatava täytäntöön kaikin mokomin, vaikkakin nykyään enemmistö panisi vastaan.

[81] Poliisin rakennukset.

[82] Pantakoon merkille tämä valo, joka valaisee tämän sielun salaperäistä voimaa, sielun, jossa hänen kansansa värähtelyt heijastuvat!

[83] Gandhille oli tullut selväksi, että osa hänen enemmistöään, joka kannatti »pois väkivalta» -aatetta, näki siinä vain piilevän poliittisen keinon, joka oli naamiona väkivallan valmistelulle. Gandhi sanoo heidän puhuvan imelästi väkivallattomien iskujen antamisesta. Gandhi oli käsittänyt vaarallisen kaksimielisyyden, minkä Tagore oli jo kauan sitten havainnut. Ja se häntä tukahdutti. Ankarammin kuin Tagore hän nyt sen ilmiantaa ja lausuu vasten silmiä.

[84] _The great Trial_, 23 p:nä maalisk. 1922, _Young india_.

[85] »Jos keisarikuntamme olemassaolo on asetettu vaaraan, jos estetään brittiläistä hallitusta täyttämästä vastuunalaisuuksiaan Intiaa kohtaan, jos kuvitellaan meidän aikovan vetäytyä pois Intiasta, niin Intia turhaan uhmaa maailman kaikkein päättävintä kansaa, joka kyllä vastaa kaikella tarpeellisella tarmolla.»

[86] Syyskuun 19 p:ltä ja joulukuun 15 p:ltä 1921. Ensimmäinen Ali-veljeksiä vastaan suunnatun syytöksen johdosta, toinen vastaukseksi lordi Readingin kiihoittavaan puheeseen. Niissä löytää saman julistuksen sodan loppuun saakka.» — »Tahdomme kukistaa hallituksen, pakottaa, sen alistumaan kansan tahtoon. Me emme pyydä armahdusta, me emme sitä odota...»

[87] Suuri Banker, joka jutun aikana oli seurannut uskonnollisesti Mahatman esimerkkiä, yhtyen kaikkiin hänen puheisiinsa, tuomittiin vuoden vankeuteen ynnä sakkoihin.

[88] Rouva Kasturibai Gandhi ilmoitti tuomion Intian miehille ja naisille hyvin arvokkaassa tiedonannossa, joka kehoittaa kansaa rauhassa keskittäytymään Gandhin rakentavaan ohjelmaan.

Gandhia ei jätetty Sabamratin vankilaan, missä häntä kohdeltiin hyvin. Hänet siirrettiin salaiseen paikkaan, sitten Yeravdaan, lähelle Poonaa. Eräs N.S. Hardikerin kertomus: _Gandhi vankilassa_ (Unity, toukokuun 18 p:nä 1922), vakuuttaa, että hänet pantiin tavallisen rikollisen ravintojärjestelmään ilman mitään erikoisoikeuksia ja että hänen heikko terveytensä siitä kärsi. Mutta me tiedämme, että kohtelu on nyt taasen tullut inhimillisemmäksi. Gandhin on sallittu lukea ja kirjoittaa.

Sen mukaan mitä C.-F. Andrews on minulle sanonut, on Mahatma onnellinen vankilassa, hän on pyytänyt, etteivät toverit tulisi häntä katsomaan, vaan kunnioittaisivat hänen yksinäisyyttään; hän puhdistautuu, hän rukoilee ja on vakuutettu, että hänen toimintansa täten on tehokkain Intian asialle. — C.-F. Andrews vakuuttaa, että gandhilaisten puolue on todellakin paljon voittanut tästä vangitsemisesta. Intia uskoo Gandhiin innokkaammin kuin koskaan; se näkee itsepäisesti hänessä šri Krišnan lihaksitulon, joka tarun mukaan voitollisesti kestää vankilan koetukset. Ja Gandhi on, vangittuna varmemmin kuin vapaana, estänyt väkivallan purkauksen, jonka vaaran läheisyyden hän tunsi.

[89] Aikakauskirja Unity on julaissut (elokuun 3 p:nä 1922) erään uudenaikaista sivistystä vastustavan _Kirjeen vankilasta_, mikä kirje minusta näyttää hämäräperäiseltä. Olen siinä huomaavinani vanhojen sivujen jäljennöksiä, osia _Hind Swarâjista_.

[90] Guru-Ka-Bagh on pyhättö (Gurdwara), kymmenen penikulmaa Amritsarista.

[91] The Akali Struggle, ilmestynyt Madrasin Swarâjyassa ja julkaistu erikseen syyskuun 12 p:nä 1922.

[92] Mitä tulee väkivaltaisiin vallankumouksellisiin aineksiin, oli niitä vähän Gayassa, ja ne näyttelivät siellä vain toisen asteen osaa.

[93] Eräs Blanche Watsonin artikkeli (Unity, marraskuun 16 p:ltä 1922) luettelee »_ne edut, mitkä Intia on saavuttanut väkivallattoman vastarinnan taistelusta_.» Hän vakuuttaa, että Intian sisäiset tulot ovat vähenneet 75 miljoonalla dollarilla ja että englantilaisten kankaiden hylkiminen on tuottanut Englannille vuodessa 20 miljoonan dollarin menetyksen. Hän arvioi 30.000:ksi niiden intialaisten lukumäärän, jotka tänä kuukauden päivänä olivat vangitut, ja osoittaa hallituksen johtavan koneiston täydellisesti kelvottomaksi. Mutta Blanche Watsonilla, gandhilaisuuden innokkaalla ihailijalla, on itsetiedoton pyrkimys liioitella sen menestystä. On muita todistuksia, jotka näyttävät vähemmän lupaavilta Ne sanovat, että uhrautumisliike kompastuu kauppias- ja varakkaiden luokkien itsekkyyteen ja että monta ensi innossa tehtyä eronpyyntöä on sittemmin peruutettu. Ei olisikaan inhimillistä otaksua vastakkaista. Kaikessa vallankumouksessa jää moni kehityksestä jäljelle tai palaa järkiinsä. On tärkeätä tietää, pysyykö virta syvissä uomissaan. Kas tässä todistus, jonka tärkeyttä ja puolueettomuutta on mahdoton epäillä: _Manchester Guardian_, jonka älykkään vapaamielisyyden tunnemme, mutta joka edustaa voimakkaita etuja, jotka gandhilainen »pois yhteistoiminta» on suorastaan vienyt perikatoon, on juuri ryhtynyt tarkkaavaiseen lailliseen tutkimukseen kautta Intian. Tämä tutkimus on julkaistu kirjoitelmasarjassa. Huolimatta siinä ilmenevästä (aivan luonnollisesta) sympatian puutteesta intialaisen liikkeen suhteen ja huolimatta, että se koettaa sitä halventaa, toteaa lukija rivi riviltä kasvavalla huolestumisella tilanteen vakavuuden Englantiin nähden. Minä esitän lyhykäisesti loppukirjoitelman, joka ilmestyi helmikuun 16 p:nä 1923 (Manchester Guardian Weekly). Tutkija tahtoo luulotella itselleen, että gandhilaisten taktiikka on kärsinyt kovan tappion ja että »pois yhteistoiminta»-liikkeen on uudelleen järjestäydyttävä toisin suunnitelmin. »Mutta», hän lisää, »pois yhteistoiminta» -henki pysyy. Joka puolella on, jollei gandhilaisuutta, niin ainakin vieraan hallituksen epäilyä ja palavaa halua päästä siitä irti. Sivistyneet luokat ja kaupunkilaiset ovat tämän hengen läpitunkemat. _Ryotia_ (talonpoikaa) tämä liikuttaa vasta jokseenkin pintapuolisesti; mutta olosuhteet kylissä ovat sellaiset, että hänetkin lopulta voitetaan. Armeija näyttää vielä puolueettomalta; mutta se on majoitettu kyliin; ja ennemmin tai myöhemmin se tulee seuraamaan liikettä. Usein parhaimmilla, jopa pidättyneimmillä tämä »pois yhteistoiminta» -henki on voimakkain. Ainoastaan hillityillä on vastenmielisyys vallankumoustapoihin; mutta tätä vastenmielisyyttä ei tunne maa. Se tuntee myötätuntoa »pois yhteistoiminta» -miesten uhkarohkeutta enemmän kuin hillittyjen varovaisuutta kohtaan.» Englantilainen huomioitsija arvioi kymmeneksi vuodeksi ajan, mikä tarvitaan sellaiseen intialaisten talonpoikain järjestäytymiseen, että kieltäydyttäisiin veroa maksamasta ja käytäisiin vallankumoukseen. Mutta sillä aikaa tilanne lakkaamatta pahenee; on mahdotonta enää pitää intialaisia aisoissa vankilan pelolla: tätä pelkoa ei heillä enää ole olemassa; siihen tultaisiin ankarammilla pakkotoimenpiteillä, mutta nämä vain lisäisivät vihaa. »Ainoa rauhallinen ja mahdollinen selvitys, _jos sellainen on olemassa_, on seuraava: »Englannin on tehtävä aloite intialaisiin uudistuksiin. Ei enää puoliparannuksia, niinkuin tapahtui