Part 3
Nyt on taas työtä — mieluista työtä — ja kurkihirsi on paikallaan, ja — ja pelto, ja — minä menen panemaan siementä säkkeihin ja sitten — minunhan sinä olet — olethan —?
ELIINA
Olen, olen —
YRJÖ hymyilee.
Se Pajunen on käynyt täällä kärkkymässä — kyllä minä tiedän —
ELIINA leikillisesti.
Ei suinkaan se nyt enään minusta, kun minä olen köyhä —
YRJÖ
Köyhdyit onneksi! (Pudistaa Eliinaa olkapäistä.) Jumalan kiitos!
Menee iloisena hyräillen.
KERTTU tulee touhuissaan, pyöräyttää Eliinaa.
Minä saan pitää mansikkini ja sinut ja kaikki — isä sanoi.
ELIINA pusertaa Kertun syliinsä.
Niin, Kerttu! Me saamme pitää kaikki toisemme.
KERTTU
Minä olen jo niin monena iltana itkenyt sinun tähtesi — ja tänä aamuna itkin viimeksi.
ELIINA
Minä olen itkenyt meidän kaikkien tähden. — Mutta mennään nyt huutamaan sinun mansikkisi — ja — tiedätkö mitä? Kun sinä sait mummulta — ja isä antoi minulle — ja minulla on vähän itselläni — niin —
KERTTU
Niin ettäkö — iso kellokaskin —
ELIINA
Niin — minä luulen —
KERTTU
Voi herra, sitä riemua! (Menee akkunaan.) Nyt ne menevät tarhaan päin — mennään nyt pian — minä juoksen sitten Yrjöltä vähän lisää —
JYLHÄNKORPI tulee.
Eliina! — Nyt menevät tarhaan —
ELIINA
Me menemme juuri — Minä huudan kellokkaankin, isä —
KERTTU
Me voimme — mummukin antoi — saammeko huutaa —?
JYLHÄNKORPI
Hyvähän se — jos vain rahanne riittävät —
KERTTU
No — pian nyt!
Menevät.
PAJUNEN tulee ovessa vastaan.
Kas, kas, kuinka hymyileviä, kirkassilmäisiä tyttöjä — (Tytöt livahtavat ohi.) — kulkevat kuin salamanleimaukset! Päivää, isäntä!
JYLHÄNKORPI
Päivää! — (Ivallisesti.) Tottapa nyt jo tytöt syliin lentävät, kun sulhasmies on ollut poissa puolen vuotta. Taisit tullakin jo noutamaan?
PAJUNEN
Tulin tuomaan ruununvoudille eräitä papereita.
JYLHÄNKORPI
Mitä papereita?
PAJUNEN
En tiedä mitä ovat. Oli sinetöitty käärö. Konttoorista antoivat — ja kiire oli — ennenkuin ruununvouti ehtisi pois —
JYLHÄNKORPI
No, tapasitko?
PAJUNEN
Tuollahan tuo tuli vastaani maaherran saatossa.
JYLHÄNKORPI
Niin — kiirehän niillä on nyt, niillä kartanon asioilla.
PAJUNEN
Paljonhan ovat sillä kiireellä aikaankin saaneet.
JYLHÄNKORPI
Niinpä niin! — No onko Pajusella jotakin minulle?
PAJUNEN
Olisihan vielä se vanha juttu.
JYLHÄNKORPI
Ei — hyvä mies! Ei se Eliina sinusta huoli, eikä meiltä häntä sinulle annettaisi.
PAJUNEN
Mitäpä minä hänestä, köyhästä heilakasta — ei se sitä ollut.
JYLHÄNKORPI ivallisesti.
No, mitä sitten?
PAJUNEN
Uskotte kai te nyt, että menetätte maanne?
JYLHÄNKORPI katsoo pitkään.
Kuuluuko sinulle — mitä minä uskon?
PAJUNEN
Te voisitte vielä ansaita jonkun verran sillä Suonharjalla, jos — ei aivan yhtä paljon kuin viime talvena — mutta ehkä sentään parisen tuhatta —
JYLHÄNKORPI
Sinä ainakin näyt uskovan, että minä en maatani menetä, koska yhä kanssani keinottelet.
PAJUNEN
Kyllä — uskon aivan varmasti. Mutta tämä riita voi kestää jonkun aikaa, ja — se tukkiyhtiö, joka viime talvena kaatoi kartanon metsää, tulee kai aikoinaan viemään myöskin Suonharjan. Mutta — on olemassa eräs toinen yhtiö, joka tahtoisi ennättää ennen tätä, ja haluaisi juuri Suonharjan.
JYLHÄNKORPI
Ja saisi kai sen pilkkahinnasta?
PAJUNEN
Niin — eikö teitäkin huvittaisi tehdä paroonille pieni kepponen — iskeä vähän noin — rahamiehen kukkaroon — se olisi niinkuin hyvästijätöksi.
JYLHÄNKORPI
Minä en ilkeä sanoa sinulle niinkuin pitäisi. Mutta muistelehan viime keväistä vastaustani! Ja tyydy siihen!
PAJUNEN
Mutta te menetätte kuitenkin kaikki, ettekä saa penniäkään.
Yrjö, Kivioja Ja Tanu tulevat.
YRJÖ menee kaapilleen.
KIVIOJA
No, mitä se tukkipomo täällä nyt asioitsee? Joko virka taas kohta alkaa?
TANU
Käy tietysti kartanon lakia selittelemässä.
PAJUNEN
Se on selvä ilmankin, ei se selittelyjä kaipaa. Eipä parooni välittänyt maaherrastakaan.
KIVIOJA
Mitäpä hän! Paasaa vaan omaansa.
PAJUNEN
Mikäs on paasatessa, kun laki on puolella joka käänteessä.
TANU
Niinpä niin! Hänen puolellaan näkyy olevan laki — ja meitä vastaan.
KERTTU on tullut ja mennyt Yrjön luo.
YRJÖ antaessaan rahaa Kertulle, joka heti menee.
Eihän laki voi korpilaisia puolustaa, kun ne eivät ole sitä tehneetkään.
KIVIOJA vilkastuu.
Juuri niin! Esivalta on tehnyt lain. Me emme sitä ole tehneet. Eikä meiltä ole kysytty onko se oikea tai väärä. Tottelemaan vaan käsketään.
TANU
Ja me tottelemme niin kauan kuin siihen paikkaan näännymme, mutta omaa perkaamaamme peltoa emme jätä. Minua ei auran kurjesta irroita muu kuin väkivalta.
PAJUNEN
Ettepäs totelleet, vaan teitte lakon.
YRJÖ
Me tottelimme siksi kuin näännyimme. Pajusen olisi pitänyt olla työssä, eikä ainoastaan katselijana. Vetäisi ehkä silloin toista virttä.
JYLHÄNKORPI
Antaa Pajusen olla rauhassa, ja — poistua loukkaamattomana. Hän menettelee sen mukaan kuin ymmärtää.
PAJUNEN
Kyllähän minä osaan poistuakin. — Te ette siis suostu, isäntä? Viimeisen kerran?
JYLHÄNKORPI
Viimeisen kerran — mene!
ESTERI tulee, Yrjö rientää tukemaan.
Minä kuulin sanakopua ja kiivasta ääntä!
JYLHÄNKORPI
Täällä vain Pajunen meille lakia lukee — ei se sen pahempaa.
PAJUNEN
Kuuletteko vasaranpauketta tuolta ulkoa? Siinä teille lakia luetaan.
Menee.
ESTERI
Mistä Pajunen oli noin suuttunut?
JYLHÄNKORPI
Tyhjästä ne tohaleet tupsahtavat. — Mutta se oli kuitenkin hyvä, että hänkin sai tietää, että me emme oikeuksistamme luovu.
KIVIOJA
Niin olemme päättäneet koko lääni, että ei luovuta. Ja jos hallitus sallii rehellisten ihmisten tehdä työtä ja työstään elää, niin tekee kai se jotakin tämän kurjuuden lopettamiseksi.
Eliina ja Kerttu tulevat.
ELIINA
Nyt ne ovat meidän!
KERTTU
Mansikki ja kellokas ovat meidän.
ESTERI
No, ehkä tästä jumalan avulla päästään eteenpäin. Ehkä auttaa esivalta — ja ehkä kartanonkin herra jo armahtaa —
Alkaa kuulua vasaran iskuja ulko-oveen, aivan kuin siihen naulattaisiin jotakin.
KAIKKI kuuntelevat hämmästyneinä. Kun iskut loppuvat, tulee hetken hiljaisuus.
ESTERI
Mitä iskuja ne olivat? — Sehän kuului aivan kuin ruumiskirstua olisi naulattu.
Yrjö juoksee ulos.
JYLHÄNKORPI
Mitä se on? Kuka hakkasi ovea vasaralla?
YRJÖ ulkona.
Tänne on naulattu paperi oveen?
JYLHÄNKORPI
Paperi oveen?
KIVIOJA
Mikä paperi se on?
TANU
Seisooko siinä mitään?
JYLHÄNKORPI
Lue se!
YRJÖ tulee.
Oveen on naulattu — häätötuomio.
Äänettömyys.
ESTERI
Siinä nyt tuli — esivallan apu ja kartanon armo: pois maalta ja mannulta — kerjäläisinä kujalle!
ELIINA
Kotimme — elämämme —
YRJÖ
Revitään pois tuo paperi!
KIVIOJA
Niin! Hävitetään mokomat julistukset!
Aikoo ulos.
JYLHÄNKORPI
Seis, miehet! — Esivalta tekee lakinsa mukaan — ja me teemme oikeutemme mukaan.
KIVIOJA
Mitä teet? Maa on sinulta nyt viety.
JYLHÄNKORPI ankarasti.
Maa pysyy paikallaan — eikä työntekemistä meiltä ole vielä kielletty. Tule, Yrjö! Mennään touolle! Ja te, miehet — menkää kylvämään peltojanne!
ESIRIPPU.
III
Sama paikka.
Eliina ja Kerttu ovat leipomishommissa.
ELIINA
Eikö mummu tarvinnut mitään?
KERTTU
Minä luulen, että hän nukkui.
ELIINA
Mummu-rukka on kovin heikontunut viime aikoina.
KERTTU
Ei suinkaan hän enään elä kauan.
ELIINA
Eipä kai. Sanoo, että se jalkojen jäähtyminen on jo levinnyt ympäri ruumiin.
KERTTU
Kyllä tulee meille ikävä, jos mummu kuolee.
ELIINA
Kestettävä kai se on sekin. — Kuinka pitkällä oli uuni?
KERTTU
Kyllä se siksi valmistuu, kun nämäkin nousevat. (Kuuntelee, menee kurkistamaan kamarin ovesta, tulee takasin.) Mahtaako enään joulua nähdä — mummu.
ELIINA
Toivotaan nyt sentään. Eikä tästä enään olekaan kuin pari viikkoa jouluun.
KERTTU
Jos nyt sinä ja Yrjö olisitte poissa, niinkuin aioitte, niin ihan ikävään minä täällä kuolisin.
ELIINA
Jumalan onni, että on saatu olla yhdessä. Ja onpa tässä sentään toimeen tultu. Saa sitte nähdä, kauanko tätä kestää!
KERTTU
Ei suinkaan ne nyt enään aja pois, kun kerran ovat antaneet olla näin kauan.
ELIINA
Kuka sen tässä tietää. Eipä nuo uusia välikirjoja ole antaneet.
KERTTU
Niin aina isä sanoi, että ei —. Ei parooni ottanut vastaankaan, kun kävivät viime viikolla.
ELIINA
Se oli se kartanonhoitaja, joka ei ottanut vastaan. Parooni ei ole kotonakaan.
KERTTU
Missä se sitten on?
ELIINA
En tiedä, Ulkomailla kuuluu olevan. Siellähän se tavallisesti asuukin.
KERTTU
Onpa se ihmeellinen mies! Millä hän siellä elää?
ELIINA
Täältä lähetetään rahaa.
KERTTU
Ja rahat jäävät sitten sinne? Niinkö?
ELIINA
Niin — tietysti. Kukapa ne takaisin toisi?
KERTTU
Eikö se ole kovin väärin, se?
ELIINA
Mikä niin?
KERTTU
Se rahajuttu. Kun ei hän niitä ansaitsekaan —. Täällä vaan kootaan — ja hän vie sinne — antaa vieraille ihmisille, jotka eivät tunne kartanoa, eikä lääniä, eikä meitä, eikä — eikö se ole pahasti tehty?
ELIINA
Kyllä miehet niin sanovat, että on pahasti.
KERTTU
Aina, kun on näin sama työ meillä molemmilla, niin on niin lysti sinun kanssasi keskustella. Saa tietää kaiken mailman asiat.
ELIINA nauraa.
Kaiken mailman asioista minä en tiedä yhtään mitään, Kerttu hyvä.
KERTTU
Tiedät sinä sentään. — Oletko sinä koskaan nähnyt sitä paroonia?
ELIINA
Olen — kerran.
KERTTU
Hän mahtaa olla pelottavan näköinen?
ELIINA
Kuinka niin?
KERTTU
No, kun on niin kauhean häijy. Vainoo ihmisiä. Miksi annetaankin! Kuka semmoisen oikeuden on hänelle antanut?
ELIINA
Tuomari päättää asiat. Sen mukaan sitten menetellään.
KERTTU
Sitten on tuomarikin häijy.
ELIINA
Ei hän ole häijy. Hän tuomitsee lakikirjan mukaan.
KERTTU
No, sitten siinä lakikirjassa ei puhuta oikeudesta mitään! Missä sellainen kirja on? Jos vain saisin käsiini, niin polttaisin —
ELIINA
Älä lörpöttele!
KERTTU
Ihan vissisti minä polttaisin sellaisen kirjan. — Tässä on nyt viimeinen kakko — tuli näin pikkunen. — Kaksi laudallista tuli sentään.
ELIINA
Portaat kolisevat — Yrjö kai tulee.
KERTTU
Entä jos onkin isä — tulee Kiviojan kanssa kaupungista —
ELIINA
Kohta kai nekin —
YRJÖ tulee.
KERTTU
Tuolta pihaveräjältä asti se Eliina tunsi sinun askeleesi —
ELIINA
Kertusta on tullut tavaton lörppö viimeaikoina —
YRJÖ
Sellaisiapa ne kakaramaiset —
KERTTU
Itse olet kakara! Soh! Ota kiinni kaukalosta —
YRJÖ
Minne tämä viedään?
KERTTU
Pane porstuan nurkkaan!
YRJÖ
Isä ja Kivioja tulivat jo tuossa vasikkanaan veräjällä —
ELIINA
Vai jo kaupunkimiehet — ajoissapa saimme leivotuksi —
Siistivät jälkiään.
YRJÖ vie kaukalon ulos.
KERTTU
Kai tänne kertyy muitakin alusia — kun näkevät isän tulevan kaupungista —
ELIINA
Kyllä kai tulevat kuulemaan, mitä maaherra on sanonut asiastamme. — Onkohan se pakari jo niin lämmin, että kakot nousisivat siellä?
KERTTU
Minä katson.
Menee.
YRJÖ tulee.
Riivattu pakkanen on tulossa —
ELIINA
Vai on siellä kylmä?
YRJÖ riisuu mekkonsa.
On oikein kipristelevä — niin karkaa kiinni kuin koira kalikkaan.
Hieroo käsiään.
ELIINA
Siellä on pakarissa lämmintä keittoa.
YRJÖ
Lämpöstä täällä näkyy olevan kaikki — (menee Eliinan luo ja ottaa häntä poskista kiinni) — nuokin sinun poskesi — ihan hehkuvat —
ELIINA nauraa.
Annas kun minäkin — (tekee Yrjölle samalla tavalla) — jauhotan sinua — nyt näkevät kaikki, että olet saanut leipureilta korvillesi.
YRJÖ pyöräyttää Eliinaa ympäri.
Sittepä oppivat tuntemaan, millainen topakka tyttö se minun hilsuni on.
KERTTU tulee.
Kas, kas, — joko täällä tanssitaan —. Kyllä sinne voi viedä — nopeasti nyt! Sinne tuli jo Majamäkikin —
Kantavat kiireellä molemmat leivinlaudat ulos.
JYLHÄNKORPI tulee.
Terveisiä kaupungista! Kiire teillä näkyy olevankin, mutta onpa se tarpeenkin. Joutukaa vaan!
Riisuu yltään.
KIVIOJA tulee.
Kotia oikeastaan pitää heti, mutta voinhan vähän lämmitellä.
JYLHÄNKORPI
Istu nyt toki sulattelemaan —
Tanu ja Yrjö tulevat.
TANU
Mitä nyt kuuluu sitten uutta?
KIVIOJA
Huonoa kuuluu.
Eliina ja Kerttu tulevat.
YRJÖ
Vai huonoa!
JYLHÄNKORPI
Ei auta meitä — maan herrat eikä maan vallat.
TANU
Vai eivät auta — yksin jättävät.
YRJÖ
Eivätkö osta kartanoa?
KIVIOJA
Eivät osta, eivätkä auta muuten.
YRJÖ
Miksi eivät osta?
JYLHÄNKORPI
Sanovat, että jos Jylhänlinna nyt ostettaisiin, niin minkä kartanon aluset tahansa voisivat tehdä lakon ja vaatia samaa.
TANU
Mutta ei suinkaan nyt koko mailma ole samallaisessa kadotuksessa kuin me?
KIVIOJA
Sanovat kuitenkin, että niin voisi käydä.
TANU
Ja sentähden eivät tee mitään?
KIVIOJA
Eivät.
YRJÖ
Eivätkö edes lainaa meille, että me itse ostaisimme?
JYLHÄNKORPI
Eivät lainaakaan. Sanovat, että on sama asia.
TANU
Se on yhteen puhuttua, tämä — se on vissi se. Ja samaa sanovat muutkin.
KIVIOJA
Millä tavalla?
TANU
Kun meidät nujerretaan, niin ei kukaan enään näin tee —. Tämä on niinkuin pelotukseksi. Meidän täytyy nyt kukistua.
KIVIOJA
Kuule, Yrjö? Mitä niissä sinun sanomissasi on tästä seisonut?
YRJÖ
Niissä sanotaan, että me olemme kapitaalin ja vanhettuneen lain uhreja.
TANU
Uhreja! Niin juuri olemmekin. Oikein sanotaan.
JYLHÄNKORPI
Meillä ei tosiaankaan näy olevan enään mitään turvaa, kun laki on meidät jättänyt.
KIVIOJA
Niin — laki on meidät jättänyt, eikä hallitus meistä välitä. Mutta tulisipa nyt sota, niin saisitte nähdä kuinka kävisi. Hallitus pakottaisi meidät silloin turvaamaan itseänsä. Juuri niin se tekisi — ja huutaisi meidän korvamme lumpeen tuhansistakin velvollisuuksista sitä kohtaan — vaikka sillä ei ole yhtään ainoata velvollisuutta meitä kohtaan.
JYLHÄNKORPI
Turhaa on puhua siitä, miten kävisi, jos toisin olisi. Nyt on näin — ja tässä nyt ollaan. Kaikki toivo oikeuteen ja ihmisten apuun on nyt jätettävä.
ELIINA
Mitä on nyt sitten tehtävä?
KIVIOJA
Niin, mitä on tehtävä?
TANU
Nythän ollaan aivan joulun kynnyksellä. Kai nyt sentään joulurauha annetaan. Ei suinkaan tässä nyt mitään erityistä —
JYLHÄNKORPI
Me poikkesimme tullessamme kartanossa, ja saimme siellä kuulla touhuttavan juhlia ja tansseja — kummallisia vieraita varten. Häädöt kuuluvat alkavan kohta. Odottelivat häätöväkeä.
TANU
Ja niitäkö varten sitten tanssit?
JYLHÄNKORPI
Niitä.
YRJÖ
Mitä väkeä se on sitten sellainen, jota pitää juhlia ja tanssittaa?
KIVIOJA
Sotaväkeä kai — tai kasakoita.
ELIINA
Herra siunatkoon — kasakoita!
JYLHÄNKORPI
En minä sitä usko. Kivioja vain arvelee. Mutta jotakin väkeä se nyt on, johon ei luoteta, ellei juhlita. Juomatavaroita on tuotu paljon, kerrottiin. Ja tänä iltana on tanssit, kerrottiin myöskin.
YRJÖ kiihtyen.
Kuinkahan paljon niitä on?
KIVIOJA
Sitä ei tiedetty.
TANU
Olen minäkin ennen ollut karhujahdissa ja susijahdissa — nyt saa sitten itse vuorostaan olla sutena — ja katsella kuinka ihmispesiä hävitetään.
KERTTU itku kurkussa.
Onko meidän nyt sitten tämä koti jätettävä? Eikö se riittänyt, kun annoimme karjan — ja työkalut — ja — annetaankohan enään elääkään?
JYLHÄNKORPI
Kapitaalilla ei ole sydäntä. Ei sille mikään riitä. Se riistää ihoon saakka.
KIVIOJA
Eikä sekään riitä. Hengen ytimiin saakka se näkyy käyvän — ja lopulta kai tappaakin.
TANU
Tappaa kai sitten vasta, kun ensin nylkee.
YRJÖ tulistuneena.
Mutta onhan meitä parisataa kykenevää miestä — siinähän on paljon voimaa.
JYLHÄNKORPI
Mihin!
KIVIOJA
Mitä tarkotat?
YRJÖ
Me voisimme tehdä — uuden lain — oman lakimme —. Koska heillä on omansa — niin miksi ei myöskin meillä!
TANU
Siitä tulisi korpilaki —
ELIINA
Mitä sinä puhut, Yrjö!
YRJÖ
Tekisi mieli näyttää, miltä tuntuu väkivallan laki!
KIVIOJA
Kyllä melkein näyttää pitäisi!
JYLHÄNKORPI
Ja silloin koko mailma huutaisi meidät rosvoiksi ja pahantekijöiksi. Ei miehet! Nyt meidän annetaan edes mennä maantielle kuin koiralauman, mutta silloin teljettäisiin ristikon taakse kuin villipedot. Ei millään muotoa, miehet! Silloinhan meitä voitaisiin syyttää jostakin. Nyt ei voida syyttää mistään.
TANU
Ei suinkaan Yrjö niin todella tekisikään. Mutta onko ihme, jos nuori luonto nousee.
ELIINA
Vaikka mitä tekisivät, niin muista, ettet sormeasikaan liikuta!
JYLHÄNKORPI
Se on oikein, Eliina! Ei sormeakaan saa liikuttaa!
YRJÖ
Mitä nyt sitten tehdään? Kujalleko lähdetään? Jätetään koti ijäksi?
JYLHÄNKORPI
Jos ajetaan, niin lähdetään.
TANU
Kyllä tuntuu ajatuskin raskaalta.
YRJÖ
Niin kouristaa, ettei henki kulje.
TANU
Nämä peltotilkut ja aitovierut ovat sentään niinkuin osa omasta ruumiista.
JYLHÄNKORPI
Osa ovatkin — työn osa — miespolvien elämän osa.
ELIINA
Mutta jos lähettäisimme sanan kartanoon, että lähdemme hyvällä —
JYLHÄNKORPI
Ei, ei! Silloin uskoisivat itsekin, että heillä on oikeuskin puolellaan — ja muut uskoisivat myöskin. Nyt he tietävät, että heidän puolellaan on ainoastaan — laki.
KERTTU
Kuuletteko — maa tärisee — (Juoksee akkunaan, parkaisee.) Herra jumala! Sotaväkeä!
ELIINA
Kerttu hyvä! Mene mummun luo! Ja pysy siellä! Äläkä vaan pelkää! Älä näytä mummulle, että pelkäät!
KERTTU
Enhän minä pelkääkään. Tuletko sinäkin sinne?
ELIINA
Tulen, tulen.
KERTTU menee.
Kaikki muut ovat rientäneet akkunaan.
YRJÖ
Ei se sotaväkeä —! Ratsupoliiseja kaupungista.
KIVIOJA
Mutta paljopa — vissiin parikymmentä —
JYLHÄNKORPI
Nyt tuli sitten tämän elämän loppu.
KIVIOJA
Panin onneksi hevoseni tuonne vajan räystään alle — tuollaisella elämällä kun tulevat.
JYLHÄNKORPI
Sinun leipäsi, kuule, Eliina! Onko uuni valmis?
ELIINA
On se kai jo. Kyllä minä ne pian.
Menee.
JYLHÄNKORPI
Yrjö! Mene panemaan matka-reki kuntoon! Paljon heiniä pohjalle ja sivuille — mummua varten! Minä menen ulos heitä vastaan. Jos ehkä pysähtyisivät pihamaalle.
YRJÖ menee nopeasti.
Asetanko myöskin?
JYLHÄNKORPI
Aseta vaan! —
TANU
Nyt pitää kotia —
JYLHÄNKORPI
Ei suinkaan ne tänään tyhjennä enempää kuin yhden suden pesän — tuleehan kohta pimeäkin — ja on heillä vielä matkaa kartanoonkin —
Menee.
KIVIOJA
Nythän jo hämärtää. Eikä tuota työtä pimeässä uskalla —
TANU
Hyvä on, jos eivät uskallakaan — sattuisi joku kolahuttamaan, niin —
KIVIOJA
Niin — joku ei voisi estää haluaan —. Katsos, miten villiä hevosia —
TANU
Tuo on ruununvouti, joka nousee reestä. Tuomas tervehtii — mutta eipäs lakki nouse tällä kertaa —
KIVIOJA
Tuo on kai upseeri, jonka hevosta pidellään, kun nousee selästä —
TANU
Nyt ruununvouti lukee jotakin paperia Tuomaalle —
KIVIOJA
Oikein tässä arvo nousee, kun tuollainen joukko sapeleita ja pistooleja tarvitaan meitä vastaan —
TANU
Kas — Pajunenkin on siellä — ja pari muuta miestä — missäs harakka, jos ei sian tappajaisissa.
KIVIOJA
Mitä ne tuolta vajasta hakevat?
TANU
Lapion otti yksi —
KIVIOJA
Minne se nyt menee? Tikapuita myöten katolle! Senkö kautta ne aikovat sisälle —
TANU
Nyt tulevat tänne.
KIVIOJA
Koppaan ajoivat lunta, ja tuovat sisälle —
TANU
Tuomas tulee edellä —
JYLHÄNKORPI tulee edellä sisään.
Tähän huoneeseen ei ole vielä kukaan astunut, jota ei ole sanottu tervetulleeksi. Mutta —
POLIISIPÄÄLLIKKÖ tulee. Häntä seuraa useita poliiseja, Pajunen ja pari miestä.
Turhaa jaaritusta! Sellaista ei tarvita! Ovatko nämä miehet talon väkeä?
KIVIOJA
Tämän talon väkeä emme ole.
POLIISIPÄÄLLIKKÖ Jylhänkorvelle.
No, sinä olet kumminkin. Rupea tyhjentämään huonetta!
ESTERI aivan ohuesti puettuna, tulee.
Mikä Hiidenväen kulkue tänne on poikennut, kun niin melutaan?
Tulee Kertun taluttamana keskilattialle.
POLIISIPÄÄLLIKKÖ
Pois tieltä, joutilaat! Ja varo kieltäsi, eukko! Etkö kuule, mies! Tavarat pellolle!
ELIINA syöksyy sisään.
Jumala siunatkoon! Lunta heittivät uuniin leipien päälle. Höyrynä on koko huone. Ja savupiipusta pudottivat lunta — pilasivat keiton —
POLIISIPÄÄLLIKKÖ
Älä ulvo, tyttö! Kaikki tulet sammutetaan.
Yrjö tulee.
ESTERI
Mitä mustalaisia — ryöväreitäkö on tullut talo täyteen?
KIVIOJA
Hallitus on lähettänyt nämä herrat turvaamaan oikeutta.
ESTERI
Tällä tavalla ei ole koskaan ennen tarvinnut turvata oikeutta näillä mailla.
POLIISIPÄÄLLIKKÖ
Nyt turvataan oikeus tällä tavalla näissä korpiluolissa.
ESTERI
Mikä on tämä hirviö —
POLIISIPÄÄLLIKKÖ polkee jalkaansa.
Akkunat suulta ja ovi saranoilta!
Pajunen ja miehet alkavat riistää akkunoita ja ovea, rikkuvat ruudut putoavat helisten.
ESTERI
Jumalalle kiitos, etten näe noita paholaisia!
POLIISIPÄÄLLIKKÖ kohottaa piiskaansa.
Vaikene jo, vaimo!
YRJÖ tulee muorin avuksi.
-Henkesi kaupalla, mies — anna ruoskasi olla!
JYLHÄNKORPI
Viekää muori pois!
ESTERI
Olin mukana, kun ryssä maahan tuli — tällaista sekin oli — onko se nyt tullut uudestaan?
YRJÖ
Eikö mitä, mummu. Kapitaalin kätyreitä nämä ovat.
ESTERI
Tätäkö varten minun piti elää sata vuotta? Pitikö minun kuulla omaa kieltämme sortajan suusta? Hirveä on nyt Herran ruoska. — Mutta sinä mies, joka sitä ruoskaa käytät — vapise kansasi kirousta! Jos sinun oma äitisi, sisaresi tai vaimosi sinut nyt näkisi, niin hänkin sinua kauhulla pakenisi.
POLIISIPÄÄLLIKKÖ
Etkö sinä ämmä riivattu —
Kohottaa ruoskaansa.
JYLHÄNKORPI astuu upseerin eteen, pelottavalla levollisuudella.
Jos sinä nyt lyöt — niin lyöt viimeisen kerran!
Esteri viedään kamariin.
POLIISIPÄÄLLIKKÖ karjuu vihasta.
Sinä lurjus vastustat meitä, ja vielä uhkailet —
Iskee ruoskallaan.
JYLHÄNKORPI
Niinkö, mies!? (Tempaa ruoskan poliisipäälliköltä.) Sinun onneksesi — ja meidän kaikkien onneksi — löit vain minua —
YRJÖ kääntyy muoria saattamasta.
Isä, isä! löikö se roisto? (Hyökkää poliisipäällikköön käsiksi.) Sinä kirottu ruoskan vinguttaja!
Poliisit piirittävät heidät, ja meteli siirtyy ulos ovesta ja etenee ulos pihalle.
ELIINA ja KERTTU juoksevat kamarista.
Herra varjelkoon! Jumala armahtakoon! Isä! Yrjö! Jumalan tähden!
* * * * * *
Pirtti on tyhjä, ilman akkunoita ja ovea. On jo hyvin hämärä.
Pari miestä tuovat lunta lapiolla, ja heittävät pesään. Ottavat kamarin oven saranoilta, ja kantavat ulos.
MUUAN POLIISI porstuan puolella.
Hyvä on! Tämä ovi vielä! Tämä porstuakamarin ovi! — Hyvä on! Rikkokaa akkuna, ei se muuta tarvitse! Te siellä ulkona! lyökää sisään!
Menevät, kuuluu miten kamarin akkuna rikotaan. Melu ulkona alkaa hiljetä.
ESTERI tulee kamarista, astuu hiljaa ja horjahdellen.
Taitaa olla jo pimeä — koska eivät huomanneet. — Tässä tuolini — (Istuu.) Rikkoivat kamarin akkunan — kovin jäähtyy — väsyttää — — onnettomat ihmislapset, joitten täytyy elää — tällaisena aikana. — Kovin jäähtyy — en tunne enään — en voi liikuttaa enään jalkojani — Ehkä Herra kutsuu — vihdoinkin saan armon. — Kauan olen Sinua odottanut — Tuomion Herra — ota minut sellaisena kuin olen — ja ole armollinen meille kaikille! — — — Murra Anti-Kristuksen valta — ja valaise ihmisraukkoja — rakastamaan toisiansa — rakastamaan toisiansa —
Hänen päänsä painuu rinnoille.
ELIINAN ääni kuuluu ulkoa.
Kaikkivaltias —! Mummu jäi sisälle — hän jäätyy sinne.
KERTTU myös ulkona, mutta ääni jo lähempänä.
Auta, hyvä jumala! Mummu jäätyy!
On jo melkein pimeä.
Esirippu laskee hitaasti.