Part 8
Sinäpäs oletkin mun rakkahin prinssini, sinun vieressäs minä tanssin pyörteessä hyörin. Etkös häpee olla noin puumainen ja kankurajalkainen? Tanssikoon ken taitaa tuollaisen konttakintun kanssa! Oletko sinä prinssi ja kehtaat nelin ryömin rähmiä? Mene oppiin, prinssi raukka, tee niinkuin minä, vaikk'en koskaan ole koulua käynyt! Tyhmäpä oletkin aikalailla! Seiso tuolla loukossa ja häpee, niin seiso ja poraa! Jos minä olisin prinssi, niin puolustaisinpa miekallani kaikkia köyhiä ja hyljätyitä, jotka palelevat ja itkevät. Mutta (nauraen) puhu tuolle! Uh, sitäkin pökkelöä!
(Hän tanssii taas yksin, polkee peiliä, ottaa sen ylös, katselee kuvaansa ääneti ja muuttaa muodon näkyä.)
Köyhä, köyhä ja unohdettu!
(Hän laskeiksen nyyhkien takalle. Hanhipiika Barbra astuu sisään ja katselee Tuhkimoa.)
BARBRA.
Maata kylmää kyynelillä Kastaa tuska tuhansilla. Kun ne ovat tulvillansa, Tulee Herra armollansa. Miks' hän muuten meille sois Lahjan pyyhkiä ne pois?
(Hän menee ja koskee Dinaan.)
Älä itke, Burgundin prinsessa! Nouse etsimään kruunuasi!
DINA (ikäänkuin heräten unesta). Sinäkö se olet, Barbra? Ann' anteeks, kun unohdin että mulla vielä on ystävä.
BARBRA. Sitä et saisi unohtaa, Dina. Jumala on lähettänyt minut sinulle suojelushengeksi. Minä olen suojellut sinun turvatonta lapsuuttasi, olen seurannut sinua maanpakoon ja ruvennut hanhipiika raukaksi saadakseni olla lähellä sinua ja yhäti suojella sinua kaikelta pahalta ruumiin ja sielun puolesta. Sinä olet vanhemmiltasi perinyt kuuman veren ja ylpeän sisun. Olen antanut sun kasvaa suuressa köyhyydessä ja monen nöyrytyksen alla, jotta oppisit olemaan hyvä, nöyrä ja kärsivällinen. Nyt tahdon sinua tutkia, tahdon nähdä mitä olet oppinut.
DINA. Miksi minua prinsessaksi nimität? Tiedäthän, että olen köyhä isätön ja äiditön lapsi, jonka Burgundin kuningatar löysi metsästä sinne heitettynä ja kasvatutti omain tytärtensä kanssa.
BARBRA. Ovatko he sinulle hyviä?
DINA. Saanhan syödä kissan kanssa eikä minun tarvitse nukkua metsässä. Mutta en tiedä, miksi minua aina viluttaa. Istun mieluimmin lämpimällä takkakivellä ja siitä sanovat minua Tuhkimoksi.
BARBRA. Sinua viluttaa rakkauden puute. Thoralla ja Superballa on syynsä vartioida sinua niinkuin kissan poikaansa. Tänään täytät viisitoista vuotta. On jo aika sanoa kuka sinä olet.
DINA. Kuka minä olen?
BARBRA. Sinä olet kuninkaanlinnassa syntynyt ja kultakehdossa nukkunut. Isäsi oli Ditrik toinen, Burgundin kuningas, ja äitisi Heloisa, Austrasian prinsessa. Äitisi kuoli kun olit vuoden ikäinen, ja isäsi meni toisiin naimisiin; hän nai voittamaltansa rosvopäälliköltä jääneen kauniin ja tylyn lesken. Tällä oli edellisistä naimisistaan kaksi tytärtä, Thora ja Superba, mutta hänen avioliittonsa isäsi kanssa jäi lapsettomaksi. Silloin äitipuolesi ryöstätti sinut pois, kun olit pieni, ja sanoi isällesi, että susi oli sinun syönyt. Isäsi uskoi sen ja otti vaimonsa tyttäret ikäänkuin omikseen. Sinua hoiti köyhä paimen; mutta kun isäsi kaatui sotaan, otti äitipuolesi sinun luokseen voidakseen paremmin vartioida sinua. Kuollessaan varotti hän Thoraa ja Superbaa milloinkaan ilmoittamasta sinulle tai kellekään muulle sinun syntyperääsi. Kuinkahan rosvon tytärten kävisikään, jos ihmisille tulisi tiedoksi että sinä olet oikea kuninkaantytär? Ymmärrätkö nyt kuka olet?
DINA (surullisesti nyökyttäen). Ymmärrän.
BARBRA. Annatko anteeksi ottosiskoillesi?
DINA. Annan, Barbra. Ovathan he antaneet minun elää. Mutta minun on vilu, vilu siitä ettei kukaan minua lemmi... ei kukaan muu kuin sinä.
BARBRA. Jumala sinua rakastaa siitä että saatat anteeksi antaa. Olet onnettomuuden kestänyt; nyt tahtoo Jumala nähdä, kykenetkö yhtä nöyrästi onnea kestämään. Varustau valmiiksi menemään kuninkaan tanssijaisiin!
DINA. Minä?... Minä?
BARBRA. Sinä. Minä toimitan sinulle sopivan puvun.
DINA. Ei, Barbra, siitä ei lähde mitään. Minä joka olen niin jolsa, tolloinen ja typerä...
BARBRA. Ole hyvä ja nöyrä, niin minä sinulle muut asiat opetan. Hiljaa nyt!
(Kohottaa taikasauvaa.)
Arigi davolna Miranda gidó, Farenga chitona spumante adó. Dina infima, mutaris in regiam! Transflgurata fueris. Salve, regina! Fix!
(Sanoessaan fix koskee hän Dinaan taikasauvalla. Harmaa nuttu ja tanu katoovat. Dina seisoo yllään kuninkaallinen puku, kultanauha otsalla, mutta edelleen avoin jaloin.)
BARBRA. Terve, Dina, Burgundin prinsessa!
DINA (katselee uutta pukuaan ja nauraa nähdessään jalkansa). Prinsessa avojalka!
BARBRA. Istu! Ei sinun tarvitse hävetä. (Hän vetää Dinan jalkoihin silkkisukat ja valkoiset silkkikengät.) Alastomat jalkasi muistuttavat alhaisuuttasi ja nämä kengät kehottavat sinua nöyryyteen. Muista että milloin vaan ylpeä ajatus nousee sieluusi tai paha sana huulillesi, silloin minä varotellen kohotan sormeni. Jos heti parannat vikasi, ei sen enempää tapahdu, mutta jos et varotuksestani huoli, olet ensikerralla hukkaava toisen kenkäsi ja toisella kertaa seisova paljain jaloin kuninkaallisessa puvussasi.
DINA. Barbra, pelkään, pelkään kovin! Älä usko, että minä aina olen hyvä ja hurskas, Barbra. Saatan väliin olla oikein ilkeä sydämessäni, vaikk'en tohdi sitä näyttää.
BARBRA. Sen tiedän; juuri siksi olen antanut sinun kasvaa halpuudessa ja köyhyydessä. Sinä olet tyttö etkä voi miekalla sotia, mutta sinä voit sankarin uljuudella sotia kaikkia sydämessäsi asuvia vihollisia vastaan.
DINA. Opeta minulle semmoinen sankarinmieli! Barbra, Barbra, hölmöksi taidan joutua, pelkään pahasti. Mutta... oletko sinä Barbra? Kuka olet?
BARBRA. Minä olen haltiatar Keristane, sinun sylikummisi. Älä pelkää, säilytä lapsenmielesi, ole se mikä olet, ole Tuhkimo, mutta ymmärrykseltään ylenneenä, paranneena, ole se villalanka josta on aika tyttö kasvanut, joka tanssii omissa kengissään. Minä saatan sinua. Sinä, vaan ei kukaan muu, saat nähdä minun. Tule!
(Lähtevät. Ensi seikkaelman loppu.)
Toinen seikkaelma.
HENKILÖT:
Lothar, Frankinmaan kuningas. Brunhilda, hänen puolisonsa. Prinssi Hildebert, heidän poikansa. Grim, hovimarsalkka. Mumma, ylihovimestarinna. Pippe, kuninkaan lempikääpiö. Puppa, kuningattaren naiskääpiö. Eräs trubaduuri. Thora, Superba ja Dina. Haltiatar Keristane (Barbra), näkymätönnä.
Puhumattomia henkilöitä: Parisin kreivi ja kreivinna, Roman ruhtinatar, Itämeren ruhtinas, Saharan ruhtinatar, prinssit Amundus ja Florestan, prinsessat Florinna ja Ruusukki, ritari Siniparta, Liukaskinttu, ynnä muita, joita mielellään näkee uudestaan.
Lisäksi lentelee päivänkorentoja, leijuu virvatulia ja aarnivalkeita; hovi saattaa olla suuri tai pieni, kunhan vaan on kyllin komea.
Linnan valtaistuin-sali. Kuningas ja kuningatar istuimillaan vastaanottavat vieraita. Lähinnä heitä prinssi ja sitten hovi. Grim ja Mumma esittävät vieraita, jotka astuvat esiin mikäli heitä nimeltään huudetaan, osottavat kunnioituksensa kuninkaallisille ja jäävät sitten syrjään. Pippe ja Puppa supattavat kuuluvasti nurkassa.
GRIM. Hänen armonsa Parisin kreivi.
MUMMA. Hänen armonsa Parisin kreivinna.
GRIM. Hänen korkeutensa Itämeren ruhtinas.
MUMMA. Hänen korkeutensa Roman ruhtinatar.
PIPPE. Eikös keisarillinen korkeus?
PUPPA. Hänkö? Hänen isänsä on survonut latinaa koulupoikain päähän ja siitä tytär on saanut nimen Roman ruhtinatar.
MUMMA. Hänen korkeutensa Saharan ruhtinatar.
PIPPE. Kas sitä kameelia!
PUPPA. Etkös häpee? Hän on yhtä rikas kuin musta.
GRIM. Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi Florestan.
PIPPE. Se oli hän joka raivasi tien lumottuun linnaan.
MUMMA. Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Ruusukki.
PUPPA. Se oli hän joka nukkui sata vuotta.
GRIM. Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi Amundus.
PIPPE. Se oli hän joka muutettiin Sinilinnuksi.
MUMMA. Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Florinna.
PUPPA. Se oli hän joka lauloi: Oi, lennä luokseni, sinilintu kaunoni!
GRIM. Jalosukuinen ritari Siniparta.
PIPPE. No hännätöntä häpeää! Mihin hän on jättänyt seitsemän vaimoansa?
PUPPA. Niiltä on hän päät silponut.
GRIM. Hänen urheutensa pikajuoksun Liukaskinttu.
PUPPA. Ei, nyt alkaa tästä tulla pelkkää roskaväkeä. Missäs on Bumburrifeks. Taitaapa tänne kohta, jos onni on hyvä, ilmaantua Mylly-Matit, pikku-Lassit ja Jyry-Jukat ja tiesi mitkä sylttysukat.
PIPPE. Varros vähän, tässä tulee kaksi jotka ovat haljeta pöyhkeyteensä ja koreuteensa.
MUMMA. Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Thora Burgundista.
PIPPE. Tuo on mailmaan tullut riikinkukonmunasta.
MUMMA. Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Superba Burgundista.
PUPPA. Ja tuo kalkkunanmunasta.
PIPPE. Tulleeko tässä muitakin kanoja?
PUPPA. Ei, ne muut esitellään tanssisalissa?
KUNINGAS.
Jalot herrat, sorjat naiset, Kiitän teitä kunniasta, Tänne meille tulemasta. Jos nyt ollaan suostuvaiset Hyppelyyn, niin sopii koittaa! Grim, sä johda vieraitamme, Mumma, tarjoo namujamme! Antaa soittokunnan soittaa!
(Herrat taluttavat naisia käsikynkästä. Prinssi tarjoo käsivartensa Thoralle, joka riemuitsee voitostaan, samalla kun Superba ei saa salatuksi kateuttansa. Kaikki lähtevät, paitsi kuningas, kuningatar, Pippe ja Puppa. Soittoa.)
KUNINGAS.
Puolisoin, nyt vaatinee Maamme hyöty, että vaimon Poikasemme saa ja aimon; Sen nyt tehköön alukseen! Oisko näistä neitisistä Sulle minjää mielellistä?
KUNINGATAR.
Onnee soisin pojallen. En Florinnan vertaisia Tiedä, en niin herttaisia, Eikä onnee ylempää Ruusukaisen löytämää Kuolevainen löytää vois.
KUNINGAS.
Kyllä niin, vaan taru niitten Päättyi häihin aikaa sitten. Kuinka Rooman impi ois?
KUNINGATAR.
Kysy paavilt'!
KUNINGAS.
Ole vai'! Mut Sahaaran kulta kai Kelpaa, vaikk' on musta impi.
KUNINGATAR.
Syän on kultaa kallihimpi, Mustuus ei ois häpeää.
KUNINGAS.
Eipä sitten ketään jää Pait' nuo kaksi Burgundista. Onkos niissä moittimista?
KUNINGATAR.
Nepä näkyy osaavan Prameilla ja keimailla.
KUNINGAS.
Ei saa tylyst' arvostella. Suvulle on kuninkaan Köyhyys, pako kovaa kestää. Isäns' ol mun heimomies; Heistä toinen siis -- mik' estää?
KUNINGATAR,
Eivät syntyään kenties Olekaan niin korkeoita. Kansassa käy tarinoita...
PUPPA.
Määrännetkö perhosille Ruusustossa liehuville: Tuota kukkaa hyväilkää; Minua se miellyttää?
PIPPE.
Päänsä pitää velikulta, Kysymättä lupaa sulta.
KUNINGATAR.
Kuuletkos sa, herra, noita?
KUNINGAS.
Poika saakoon valikoita!
MUMMA (syösten sisään).
Mokomaako nähty on! Saliin astuu kutsutonna Outo, ilmoittamaton Hahmo, siivo vaatteiltaan, Mutta varmaan noita konna. Kun ma kaiken hoitaa saan, Huusin noitaa poistumaan. Vaan kas kummaa! taiallansa Noita hurmaa hovikansaa, Ihannoimaan suloansa. Prinssi hurmoksissa hyörii, Noidan kanssa tanssiin pyörii. Voi ma sytyn raivohon, Kuolen... oi ma onneton!
KUNINGAS.
Pippe, kaada eukon niskaan Nappo vettä!
(Pippe valaa karafiinillisen vettä pyörtyneen Mumman päälle.)
MUMMA (karahtaa ylös.)
Hui, se priskaa!
KUNINGAS.
Kai nyt polttos sammuu kohta. -- Kuinkas uus' se tähti hohtaa?
(Ovet lentävät auki. Dina astuu sisään prinsin käsivarren nojassa. Heidän perässään hovi, vieraat ja taikahaltiatar Keristane, kaikille näkymätönnä, paitsi Dinalle ja katselijoille. Dina tekee polvikumarruksen kuninkaallisille.)
KUNINGAS.
Tervetullut keskellemme Neiti kaunis! Vierastemme Arvollisten rinnalla Kaikki jalo tilan saa.
MUMMA (äreästi).
Saisko tietää titteleitä, Esitelläkseni teitä?
DINA.
Majesteetti suvainnee Pitää minua ruohonanne, Joka teidän askeltanne Poljettuna suutelee. Aamutuuleks sanokaa, Joka tullen kauko-vuolta Lohduttaa yön kolkon huolta, Otsan kuuman vilvottaa.
(Hiljaa Keristanelle): Oliko se oikein, kummitäti? (Keristane nyökkää.)
KUNINGAS.
Puheen laatu teill' on jalo; Muut' ei vaadikaan tää talo.
PRINSSI (kuningattarelle).
Äiti, multa lumoaa Silmät, korvat hän, en muuta Kuule, näe kuin häntä vaan.
MUMMA.
Kiitos kaunis lausutaan! Nosta nyt jo noidan luuta, Lennä sillä hiitolaan!
(Dina kääntyy häneen selin. Keristane uhkaa sormella.)
DINA (Mummalle).
Taitamaton olenkin, Outo hovitapoihin. Puutteeni kun oikaisette, Kiitoksen mult' ansainnette.
(Hiljaa): Näinkö oikein, kummitäti? (Keristane nyökkää.)
THORA (Dinalle).
Neiti Outonen vai kuin, Kuulinko vai jostain luin, Isäs olleen soittajan?
SUPERBA.
Eikös rahanvoittajan? Kai tuo hyvät rahat haali, Koruihin kun teidät vaali? Liekö vanhaa tavaraa? Ehkä pantiks' antamaa...
DINA (kiivaasti).
Mi' lie isän virka ollut, Hän ei ryöstäjäks vaan tullut.
THORA.
Kuules kisaa!
SUPERBA.
Sylkäisee!
PIPPE.
Katsos, Puppa, kuinka haukat Iskee prinsin neitehen!
DINA (nähdessään Keristanen uhkaavan).
Anteeks suokaa orvollen Mielipaha, orpo raukat! Jäikö yhtään ystävää, Huoltanne ku lievittää?
(Hiljaa): Sanoinko oikein nyt, kummitäti? (Keristane nyökkää.)
SUPERBA.
Teilt' en kaipaa säälin sanaa!
THORA.
Jäihän pikku nokikana Lieden tuhkaa karhimaan, Pihallamme rapsimaan, Kaakottamaan auki suu; Ei oo kaunis muoto muu.
KUNINGAS.
Grim, nyt anna laulun soida, Ilokielten kilkamoida, Ilovirtten viserrellä, Ilolintuin liverrellä! Tanhuilemaan tänne suista Virvaliekit metsän puista! Kutsu tänne kaikkialta Ilo, kisa ilman alta, Sinisirkat leijumaan Hohtelevaan hopiaan!
(Trubaduuri astuu esiin ja laulaa kantelella säestellen. Muut liittäyvät laulamaan loppusäkeistä. Laulettaissa tanssii pieniä päivänkorentoja ja virvatulia.)
Päiväkorentojen hyppely.
Tarun valtias asuu täällä linnassaan, Porttins' aukaisee hän pilviin nousevan. Pilven päältä katsoo maahan kalpee kuu, Tähtitaivas lammen kalvoon kuvastuu, Auterissa aamu päilyy punervissa. Hirmuhiidet usvapilvest' irvistää, Musta susi valkovuonaa kiristää. Tarun valtias asuu täällä linnassaan, Porttins' aukaisee hän pilviin nousevan. Pilven päältä katsoo maahan kalpee kuu, Tähtitaivas lammen kalvoon kuvastuu, Auterissa aamu päilyy punervissa.
Hei nyt, keltasirkka, kultaas helkytä! Hei nyt, virvaliekki, tultas välkytä! Kaunokeijut kuutamolla kirmailee, Valkoveijut peikon peitsin pistelee. Enkeleillä Luoja köyhää suojaa. Tullos, taru, lapsen mielin hilpein! Luoja laupias on, elo armahin Hei nyt, keltasirkka, kultaas helkytä! Hei nyt, virvaliekki, tultas välkytä! Kaunokeijut kuutamolla kirmailee, Valkoveijut peikon peitsin pistelee, Enkeleillä Luoja köyhää suojaa.
KUNINGAS.
Kiitän linnunlauluas. Täss' on palkka vaivastas!
(Riipustaa kultavitjat trubaduurin kaulaan.)
Sääskillen myös suuhun muru, Kisast' oli niillä suru.
(Pirottelee konvehtia, jota päiväkorennot ja liekit ahnaasti siepaltelevat.)
Puoliso, nyt salissamme Kisaa hetken katselkaamme!
(Kuninkaalliset ja kaikki, paitsi Keristane, Pippe ja Puppa, menevät. Dina prinssin talutuksessa.)
PUPPA (silmäillen prinssiä ja Dinaa.)
Joll'ei noill' oo yksi tie, Niin ei tuulta tiedä viiri, Kissalle ei kelpaa hiiri, Enkä minä Puppa lie.
PIPPE.
Tyhjää lemmen lorinaa! Jos ne toinen toisens' saa, Syntyy kultaa kuutamoista, Ranskaa pääskyn pakinoista, Mummaa kreivi rakastaa, Pipen päässä kruunu loistaa.
PUPPA.
Lyökäämmepä vetoa!
PIPPE.
Mitä? Kaista ketoa?
PUPPA.
Nenästäs! Jos pari noista Syntyy, toinen naipi toista, Niin sun nokkas mitalleen Venyy pitkän kappaleen.
PIPPE.
Topp! Mut ellei toistaan nai ne. Etpä moittia sa tainne, Vaikka kolme kyynärää Venähtäis sun kärsäs pää, Mulle entiselleen jää Tää mun nenä sievänlainen.
PUPPA.
Olkoon niin! Ken poikki lyö?
(He oikaisevat kätensä toisilleen. Keristane näkymätönnä lyö poikki).
PIPPE.
Paukkis! Kenen ol' se työ?
KERISTANE.
Sen ken vedon määrät täyttää, Pitkän nokan sulle näyttää.
PIPPE.
Täällä kummittelee, hui!
PUPPA.
Sota tulee! hui, ui, ui!
DINA (Karkaa sisään paeten, vasen jalka kengättä).
Kummitäti, auta mua!
KERISTANE.
Tule!
(He katoovat seinän läpi.)
PIPPE.
Tuota noitaa! Kun ei estä Seinä läpi lentämästä!
PUPPA.
Näitkös lemmon lentävän? Liekö mennyt metsähän!
PIPPE.
Lensihän kuin kalalokka. Puppa, jokos kiusaa nokka?
(Prinssi karkaa sisään, valkoinen silkkikenkä kädessään. Hänen perässään vieraita ja hovia.)
PRINSSI.
Minne haihduit, armas impi? Miksi kirpoi jalkimes? Kell' on kenkä kaunihimpi! Jalaltaan ken vertaises!
(Suutelee kenkää.)
Kenkä, kaunis jalkases On mun lemmittyni oma. Jospa löytyis impi soma!
(Nämä sanat kuullessaan kaikki naimattomat vallasnaiset salaa pujahuttavat piiloon vasemman jalkansa kengän. Kuningas ja kuningatar tulevat sisään.)
KUNINGAS.
Johan kaikki juoksevat Hovissain kuin lampahat! Vai vei lempilinnun hukka? Kiltti kerttu! Tyttö rukka! Kenkänsäkö pudotti? Hengestään kai pantiksi? Etsikää nyt omistaja! Löydön maksaa rahapaja: Sata kultarahaa saa, Kadonneen ken paluuttaa.
MUMMA.
Hei nyt, luuta ratsunaan, Noitaa yöllä ajamaan!
PRINSSI.
Kenkä, missä jalkas viipyy?
KUNINGATAR (hiljaa kuninkaalle).
Kas, kun moni neiti hiipii Sukkasillaan täällä vaan!
KUNINGAS (Grimille).
Koetas, kelle jalkahan Kenkä sopii!
(Grim koetuttaa kenkää sukkajalkaisilla).
PIPPE.
Pappa, kuin ne yrittää Varpaat yhteen nipistää!
PUPPA.
Sääli, että monella Kyntens' ovat kiusana!
GBIM.
Jalkaa en niin pientä nää, Johon sopis kenkä tää.
KUNINGAS.
Etsitäänpäs! Julistamme Tiedoks' valtakunnassamme: Vasemmasta jalastaan Immet mittaa antakaan Grimille, ja kenen jalkaan Kenkä käy kuin alust' alkain Valettuna, impi se Jääpi meidän prinssille, Niin myös pitää perimän Valtaistuimen, kuin hän. Grim, se kohta huuda julki!
MUMMA.
Mut' jos mieron tietä kulki, Muilta armoleipää sai? Töllin tyttö...
GRIM (hiljaa Mummolle).
Ole vai!
KUNINGAS.
Nimet, kullat kilisee Tyhjää, houkan viettelee. Ellei sull' oo kunniaa, Sydäntä ja jumalaa, Oot sa köyhä; mutta nuo Köyhän töllin rikkaaks' luo.
KAIKKI.
Terve herran!
SUPERBA.
Suuta soita! Loukkaa meitä prinsessoita!
PRINSSI (polvistuu kuninkaan eteen)
Kuninkaani, isäni, Aivan totta puhuitki! Sydäntäin en salaa sulta: Siellä asuu tyttö kulta.
PIPPE.
Puppa, kuink' on nokkas laita?
PUPPA.
Kuink' on omas? Kasvaa taitaa!
(Toisen seikkaelman loppu.)
Kolmas seikkaelma.
HENKILÖT:
Prinssi, Grim, Trubaduuri, Thora, Superba, Dina, Trilla, Barbra (Keristane), Pippe, hoviväkeä ja vartioita.
(Edellinen tupa. Dina istuu jälleen Tuhkimona yksin takkakivellä.)
DINA (puhaltaa hiiltä laulaen).
Pieni kurja kipinä Tuhkahiilustalla, Milloin luonet lämpöä, Loistain ilman alla? Viel' oot outo kaikillen, Unhotettu, alhainen. Yönkö varjoon vainen Sammut, kipunainen?
(Nousee mietiskellen.)
Siskot vielä nukkuvat. Aamusiivot täytyy laittaa, Muuten nuhteet ankarat Tavattaissa tulla taitaa.
(Lakaisee lattiaa, pysähtyy, lakaisee uudelleen.)
Ihmeellistä untani! Kuninkaan ma selvästi Linnassaan näin loistavassa, Näin myös prinssin tanssimassa. Prinsessana astuin mä Käsi käissä prinssin kanssa, Hän ol' mulle hellänä; Siskot tämän nähdessä Sättivät mua kiukuissansa... Tuota kun ma paheksin, Kenkäni ma kadotin, Kotona taas heräsin... Unelmat on ihanoita, Unelmat on kavaloita. Siivoo köyhää huonettas, Älä usko unias!
(Löytää laastessaan valkoisen silkkikengän.)
Mikäs silkkikenkä se? Jalkaaniko mahtunee?
(Koettelee kenkää jalkaansa.)
Mahtuu? Mutta paris .. missä? (Etsii.) Sekös onkin katehissa?
BARBRA (tulee).
Virkku päivä varhain herää.
DINA.
Barbra, sano toden perää, Lumootkos?
BARBRA.
Mua naurattaa. Hanhipiika lumoaa!
DINA.
Liehuin siis vaan unten mailla; Hauskaa ol' se aikalailla! Appeni ol' kuningas, Sinä loihduit sauvallas; Superba mua kuristi, Thora kovaa puristi. Kun ma siitä käräjöin, Viuhkasella heitä löin, Jouduin kotiin kengäti... Kenen lie tää kenkä soma?
BARBRA.
Ehkä on se Thoran oma.
(Itsekseen).
Jos nyt prinssi Dinan jätti, Luulkoon uneks' vaan, mi petti.
DINA.
Niin, mä lyhytjärkinen! Thora eilen jätti sen, Niinkuin aina retuperään.
(Thora tulee sisään unisena, haukotellen, väsyneenä, papiljotteja hiuksissa. Hänen perässään Superba yhtä surkeana.)
THORA.
Mistä tuulee tällä erää?
SUPERBA.
Barbra, seljateetä keitä! Onko hanhet hyvillään?
(Barbra lähtee).
THORA.
Tanssittiko oinas teitä?... Prinssi vei mua vieressään.
SUPERBA.
Entäs tuota! hellyyttään Ei hän tarkoittanut sulle.
THORA.
Kohteljas hän oli mulle, Kun yht'äkkiä noita, hyi! Kiusaksemme ilmestyi...
SUPERBA.
Ikävä, ei yhtään hauska, Ruma niinkuin pieksu rauska, Vino, viekas, nyrppäsuu, Jäykkä niinkuin kangaspuu.
DINA (takan luona.)
Unta näin...
THOEA.
Nyt hälistiin. Kengät sitte hukkas niin, Että paljain jaloin astui, Niinkuin lehmä, varpaat kastui.
DINA.
Hukkasko hän toisen vaan?
THORA.
Vasemman, niin...
SUPERBA.
Annas, kerron! Melu nousi monin verroin Suuremp' itse asiaa. Herrat piti parrastansa, Noita lensi matkallansa.
THORA.
Prinssi, kenkä kädessään, Tuli.. (Matkii) Miss' on kenkä toinen? Missä neito? Perähän Kuuluttakaa!... Prinssi moinen!
SUPERBA.
Mua ei tulla pettämään!
DINA.
Miltäs sitte kenkä näytti?
THORA.
Silkist' oli, valkoinen.
DINA.
En siis unta nähnyt, en.
SUPERBA.
Neljä meidän jalkaa täytti Tossun tasan.
DINA.
Unta näin.
THORA.
Mutta minne Trilla jäi?
TRILLA (kiireesti sisään).
Neiti kulta, kiirehtäin Puku kuntoon, kampa tukkaan! Taivaan ihme! Että näin Aikaa hullutuksiin hukkaa Kaksi herraa korkeaa! Juur' kuin alla polttais maa, Täällä juostaan, melutaan, Huuto lyöpi korvat lumpeen. Prinssi on vaan puuhissaan, Eikä tyynny, ennenkun Löytää kengän kaivatun; Hyppää valtakuntans' umpeen, Mitaten nyt Grimmineen Joka jalkaa suurta, pientä, Meillekin pian taitaa rientää. Nytkös neidit hädissänsä! Kuusi kuuluu leikanneen Isonvarpaan itseltänsä, Neljä vielä kantapäänsä, Jotta kenkä mahtuis vaan. Kohta meitäi mitataan! Voi jos mulle sopis tossu!
THORA (hätäisesti).
Kampaa, kampaa, Tuhkapossu!
(Dina kampaa Thoran tukkaa.)
SUPERBA.
Nouda kirves, laiska renttu, Ota mitta jalastain! Puolet jalkaa menköön vain, Kun saan olla prinssin henttu!
(Kolkutetaan ovea. Hämmästystä, kiirettä.)
TRILLA.
Ken siellä?
GRIM (ulkoa).
Kuninkaan nimessä!
TRILLA.
Anteeks... hiukan vartokaa! Lukko paha kangertaa.
(Hiljaa)
Joutuun!
THORA.
Tänne kenkäni!
DINA (oijentaa kenkää).
Täss' ois toinen, luulteni.
THORA (viskaa kengän hänelle vasten silmiä).
Pieksus mäntyyn! tanssiloissa Kengiss' astun punervoissa.
DINA.
En mä unta nähnyt, en.
(Ovi työnnetään auki, Grim käy sisään vartioineen, hoviherra mukanaan, joka kantaa jakkaraa. Kuvaelma.)
GRIM.
Kruununnmiest' ei estää saa. Kuningas näin julistaa: Vasemmasta jalastaan Joka neito antakaan Mittaa mielisuosiolla Tällä kruunun jakkaralla! Neidolle, ken mitat täyttää, Suuren armon prinssi näyttää. Tänne!
THORA.
Het'... mua varistaa!
GRIM (mittaa Thoran jalkaa prinssin kengällä).
Hanhenjalka... menkää! Muita!
SUPERBA.
Kuningasten heimoja Julkeette noin kohdella!
GRIM
Täss' ei kuulla suurisuita! Jalka tänne!
(Superba kinnaa vastaan ja mitataan.)
Variksen On se, mars! Uus' esillen!
TRILLA.
Oi jos minä sopisin!
GRIM (mittaa).
Kissanjalka... Käpälistä Emme huoli kynsivistä. Mikäs sitte? Varmaankin Porsaanjalka. Tännes pistä!
DINA.
Tässä.
(Jalka mitataan.)
GRIM.
Äläs!... alallas!
THORA. SUPERBA. TRILLA.
Porsas, pidä puolias!
GRIM.