Part 13

Pieni lintu lehahti kirkkoon suuresta avonaisesta ovesta. Se lensi suoraan Ranieron kynttilään. Hän ei ennättänyt vetää sitä syrjään, vaan lintu törmäsi siihen ja sammutti liekin.

Ranieron käsivarsi painui alas ja kyyneleet tunkeutuivat hänen silmiinsä. Mutta ensi hetkessä se tuntui helpotukselta. Pahempi, jos ihmiset sen olisivat surmanneet.

Pieni lintu lensi edelleen kirkkoon liitäen typerryksissään sinne ja tänne, niinkuin linnut tekevät joutuessaan huoneeseen.

Silloin kohosi äkkiä koko kirkosta äänekäs huuto: "Lintu palaa! Pyhä liekki on sytyttänyt sen siivet!"

Pieni lintu piipitti surkeasti. Se lensi jonkin hetken kuin lepattava liekki kuorin korkean holvin alla. Sitten se vaipui alas ja putosi kuolleena madonnan alttarille.

Mutta samassa hetkessä kun lintu putosi alttarille, seisoi Ranierokin siinä. Hän oli murtanut itselleen tien kirkon läpi, ei mikään voinut häntä pidättää. Ja liekeillä, jotka polttivat linnun siipiä, hän sytytti tulet madonnan alttarin edessä.

Silloin piispa kohotti sauvansa ja huudahti: "Se oli Jumalan tahto! Jumala on todistanut hänen puolestaan!"

Ja kaikki väki kirkossa, sekä hänen ystävänsä että vastustajansa, lakkasivat epäilemästä ja ihmettelemästä. He huusivat kaikki, Jumalan ihmeestä ihastuneina: "Se oli Jumalan tahto! Jumala todisti hänen puolestansa!"

* * * * *

Ranierosta ei ole enää muuta sanottavaa kuin että hän sai nauttia suurta onnea kaiken ikänsä ja että hän oli viisas ja varovainen ja laupias. Mutta Firenzen kansa nimitti häntä aina Pazzo di Ranieriksi, muistoksi siitä, että häntä oli luultu hulluksi. Ja tämä muuttui hänelle kunnianimeksi. Hänestä polveutui ylimyssuku, joka omaksui nimen Pazzi ja nimittää itseään samalla tavalla vielä tänäkin päivänä.

Lisäksi sopii vielä mainita, että Firenzessä tuli tavaksi viettää joka vuosi pääsiäisiltana Ranieron kotiintulon ja hänen tuomansa pyhän tulen muistojuhlaa ja että silloin annetaan aina palavan tekolinnun lentää tuomiokirkossa. Ja tätä juhlaa varmaan on vietetty vielä tänäkin vuonna, mikäli entiset tavat ovat säilyneet.

Monet arvelevat, että ne pyhän tulen kantajat, joita Firenzessä on elänyt ja jotka ovat tehneet sen yhdeksi maailman ihanimmista kaupungeista, ovat saaneet esikuvansa Ranierosta ja sen johdosta innostuneet suuria töitä suorittamaan.

Sillä sen valon vaikutusta, joka pimeinä aikoina on virrannut Jerusalemista, ei voida mitata eikä määrätä.

End of Project Gutenberg's Legendoja Kristuksesta, by Selma Lagerlöf