Part 3
Kyllä sen tietää. Minulla on jo hilsu kierroksessa. Palaan vain takaisin vähän asiaa parantelemaan, kunhan saan kestit järjestetyksi... Ja jos satun kohtaamaan vieläkin sopivamman hemestin, niin teen liitot hänen kanssaan ja heitän entisen toisille... Saamari, minullahan on vielä useammat kellonvitjat. Ne pitää käydä pistämässä roikkumaan rinnalle, sillä siten sitä aina naisväkeen paremmin vaikuttaa. (Nappulalle.) Vieläkö siinä seisot suu auki! (Nappula menee juosten.) Sitten minun on vielä ukolta kysäistävä lupa, saako täällä etukannella pitää pikku kestit.
(Menee.)
ARVI
Kunhan puosu ei vain saisi itse kestiään maksaa! (Soini tulee.) No, hei poika!
SOINI
Sinäpä hyvällä tuulella olet.
ARVI
Minä olen niin hyvällä tuulella, että hih!
(Hypähtää ja pyörähtää.)
SOINI
Vaikka et kaupunkiinkaan päässyt.
ARVI
Se se juuri olikin hyvä, etten päässyt kaupunkiin.
SOINI
Enpä oikein hoksaa nyt.
ARVI (Katsoo ympärilleen ja puhuu sitten Soinille salaperäisesti.)
Se on nyt niin, että minulla on se.
SOINI
Sinulla on se?
ARVI
Niin.
SOINI
Mikä se?
ARVI
Semmoinen, joka on paras kaikista.
SOINI
Mitä ainetta se sitten on? Syötävää vai juotavaa?
ARVI
Etkö muista, kun siellä merellä puhuttiin tytöistä ja minä sanoin, että uskon pian saavani omani, niin nyt se on tullut.
SOINI
Tännekö se tuli?
ARVI
No tänne.
SOINI
Taisit huutaa niinkuin puosu neuvoi, sillä ei kai se muuten olisi tänne osannut?
ARVI
Ei sitä tarvinnut huutaa. Se tuli itsestään niinkuin olisi taivaasta tipahtanut.
SOINI
Mikä lienee ollut?
ARVI
Mikä lienee ollut! Kuulehan, minä annan sinulle anteeksi, kun et ole häntä nähnyt, mutta sen minä sanon, että niin kaunista ja niin mukavaa ja... ja, en minä nyt osaa sanoa muuta kuin, että sellaista ei toista löydy.
SOINI
No onneksi olkoon, kun sellainen tipahti taivaasta. Kuka hän on ja mistä?
ARVI
En minä vielä tiedä muuta kuin nimen vain, enkä muusta välitäkään. Hän tulee, hän tulee takaisin pian, sillä hän lupasi sen. Ja minä olen varma, että hän tulee. Nyt odotan vain ja laulan.
Laulu n:o 7.
Oli mitä oli sekä tuli mitä tuli, mutta kulta se olla pitää; ja ilman sitä kultaa, eipä olis’ mulla, miehellä virkaa mitään; oli mitä oli, sekä tuli mitä tuli — —
PUOSU (Tulee keskeyttäen.)
Se on oikein, Arvi, ettet ole naukumaijan poika, vaan laulat ja rallaat.
ARVI
Mitä tässä suremaankaan!
PUOSU
Oikein.
(Nappula ja kokki tulevat kantaen paria kolmea limonaatikoria.)
PUOSU
No, nytkö sieltä jo tullaan?
NAPPULA
Kokki tuli tässä likellä vastaani ja limunaatikauppa oli myös aivan satamassa.
PUOSU
Entä olutta?
KOKKI
Olutta ei saa koko kaupungista, ja tehtaan koko varasto on laskettu maahan.
PUOSU
Maahan?
KOKKI
Niin.
PUOSU
Herra hallitkoon!
KOKKI
Kolmekymmentätuhatta litraa.
PUOSU
Kolmekymmentätuhatta! No nyt on piru irti!
KOKKI
Monessa muussa paikassa myöskin kuulutaan niin tehdyn.
PUOSU
No nyt ne tuhannen vietävät ovat menettäneet viimeisenkin järkivähän! Kaataapas nyt jumalanvilja maahan. Kolmekymmentätuhatta litraa, — johan sillä pysyisi oluessa vuoden koko pitäjä... Kohta ne kai syytävät mereen jyvänsä ja jauhonsa sekä elävät vain riidalla ja tappelulla... Voi turkinpunainen, mörkinsininen ja krööninkeltainen, kolmekymmentätuhatta litraa! Pthyi.
SOINI
Olisivat edes juoneet sen suihinsa.
PUOSU
Se olisikin toista, jos olutta juomalla lopetettaisiin. Sitähän minäkin olen tehnyt koko ikäni ja se on järkevää — mutta ajatelkaas, jos minä tällaisesta maahan kaatamisesta ulkomailla kertoisin, niin hulluksi luulisivat minua, hulluksi. Eikä kukaan uskoisi. Se on viljanen tosi!
SOINI
Kyllä se hirveältä tuntuu sellainen tuhlaaminen.
PUOSU
Se on suuri synti. Mutta on minulla sen verran höystöjä veden sekaan, että järki rupeaa juoksemaan, kunhan tässä vieraita laivaan saadaan. (Katsoo kelloaan.) Hiidessä, minun pitäisi oikeastaan mennä niitä hakemaan, mutta tuskinpa ehdin enää. Lupasivathan ne tulla muutenkin. Kun vain saisin tuon kirotun olutjutun mielestäni, että tulisin paremmalle tuulelle. — — Kaataapas nyt olutta maahan.
(Menee skanssiin.)
KOKKI (Arville silmää iskien.)
Terveisiä kaupungista.
ARVI
No mitä sinne kuuluu?
KOKKI
Miehet pitivät lystiä eräässä kahvilassa; pääsin pujahtamaan sivuhuoneeseen ja kuulin kaikki, mitä siellä hommattiin.
ARVI
Mitä sitten kuulit?
KOKKI
Ne pitivät iloaan parin kahvilatytön kanssa ja pyysivät näitä tulemaan heidän vieraikseen laivaan, kun kahvila suljetaan puolen päivän aikaan. Tytöt lupasivat tulla, mutta kun pojat aikoivat esitellä heidät täällä morsiaminaan, eivät he myöntäneet eivätkä kieltäneet, nauroivat vain, sekä lupasivat tuoda toisiakin tyttöjä vieraiksi. Sitten he hyvästelivät ja läksivät.
ARVI
Puhuivatko he mitään vedosta?
KOKKI
Ei sanaakaan, arvelivat kai asian menevän noin vain leikin varjossa.
ARVI
Etkö sinä puhunut tytöille mitään?
KOKKI
Tietysti minä selitin asian juurta jaksain, kun miehet olivat lähteneet, ja tytöt sanoivat kyllä pitävänsä huolen siitä, ettei heitä niin vain vedetä nenästä; he sanoivat ottavansa kaikilta sen luulon pois, että he näiden poikien morsiamia olisivat. Sitten he nauraa kikattivat ja arvelivat tulevan lystiä täällä laivassa.
ARVI
Tästähän tulee hyvä juttu, kunhan joutuu. Taitaa niitä kestien maksajia tulla pian useampiakin.
SOINI
Saattaa tulla ja saattaa tulla muutakin lystiä ennen iltaa.
(Matti ja Kinnari tulevat kantaen paria limunaatikoria.)
KINNARI
Siinä olisi aluksi vettä. Se nyt on pirua, kun olutta ei saa mistään, ei rahallakaan.
KOKKI
Kunhan kaiken limunaatin juotte, mitä laivasta löytyy, tulette kai yhtä sairaiksi kuin oluestakin.
MATTI
Ovatko sitä jo muutkin kuljettaneet tänne?
KOKKI
On sitä puosu haalauttanut tänne muutaman kuorman.
KINNARI
No on sitten vatsatautia tarpeeksi asti.
MATTI
Mutta kun tyttö-ihmisiä tulee, niin ehkä se vesikin kauppansa tekee.
SOINI
Tuleeko niitä enemmänkin?
KINNARI
Eiköhän niitä tule. On niitä minun vanavedessäni tavallisesti liikuskellut, ja sitä paitsi on toivossa tanssitkin tässä lähellä tyhjässä makasiinissa.
SOINI
Onko ne hilsut jo niinkuin varmassa tiedossa?
KINNARI
Pitäisi olla.
MATTI
Eikähän niitä tarvitse sen pitempiaikaisiksi ottaa kuin täksi päiväksi. Silloinhan on jo todistettu, että hilsun saa, ja siitähän se vetokin oli.
KINNARI
Siitähän se oli.
(Arvi menee alas tai skanssiin. Mikkonen ja joku statisteista tulevat kantaen taas paria limunaatikoria.)
MIKKONEN
Siinä on juotavaa.
KINNARI
Taas vettä!
MIKKONEN
Ota sinä täältä muuta.
KOKKI
Nyt sitä onkin jo koko matkaksi, kun on jo kolmas kantamus. Onpa nyt miehiin mennyt oikein vesihiisi; — vai parannuksen tielläkö he ovat?
KINNARI
Älä leukaile! Kööpenhaminassa otetaan vahinko takaisin ja kaksinkerroin.
MIKKONEN
Ja vesipullot kaadetaan tyhjäksi, pannaan lippu sisälle, korkataan kiinni ja paiskataan Itämerellä laidan yli.
KOKKI
Mitä siihen paperilippuun kirjoitetaan?
KINNARI
Siihen kirjoitetaan, että »me menemme noutamaan viinaa Suomeen».
MIKKONEN
Oikein, eihän pullot ole sitä varten, että niissä vettä pidetään.
KINNARI
Ei tietenkään, ja nyt korit pois näkyvistä.
KOKKI
Parasta onkin, muuten puosu voi saada halvauksen, kun näkee tuon vesipaljouden.
(Menevät.)
PUOSU (Pistää päänsä pyöreästä kajuutan ikkunasta.)
Katsohan, Arvi, milloin sieltä rupeaa vieraita tulemaan laivaan. — — — Eihän siellä ole ristin sielua.
(Arvi tulee kihla-arkkusensa kanssa eikä huomaa ikkunassa puosua.)
ARVI
Siinä on minun kihla-arkkuni. Olkoon täällä, sillä enhän tiedä, milloin sitä tarvitsee. Panen sen tuonne piiloon.
(Piilottaa arkkusen toiseen laivan molemmilla puolin olevista pelastusvyökirstuista, ja menee toisten luo. Kokki näkyy toisessa pyöreässä skanssin ikkunassa.)
PUOSU
Ahaa, vai kihla-arkku! Katsopas tuota, kun on jo kihlat, vaikka ei ole vielä korvantaustat kuivat, vielä vähemmän morsianta tiedossa... Sehän onkin koko peijakas pojaksi... Mutta minäpä teen sille pikku kepposen. (Tulee skanssin ovesta, ottaa arkkusen ja piilottaa sen toisella puolella olevaan arkkuun; kokki seuraa ikkunasta tarkasti puosun puuhia.) Arvin kihlahommat joutavat viivähtää, sillä mitä ne penikat kummittelevat muka miesten menoja.
(Menee.)
KOKKI (Tulee puosun jälkeen toisenpuoleisesta ovesta ja vaihtaa arkkusen entiseen paikkaansa.)
Tuossa taas puosulle vähän maksua konjakkivellistä. (Katsoo poispäin laivasta.) Mutta eikö sieltä tulekin naisväkeä ja oikein useita. Miehet, miehet, vieraita tulee, vieraita tulee, joutukaa, joutukaa vastaanottamaan!
(Kaikki miehet hyökkäävät laidalle katsomaan, heiluttavat mikä kättä mikä nenäliinaa.)
Laulu n:o 8. Kuoro.
MIEHET
Terve luoksemme armahat impyet! Terve kaivatut kaunoiset neitoset!
Meren kaukaisen kulkijat tervehtää teitä tyttöset vienoiset vieraanaan.
TYTÖT (Kulissien takaa.)
Terve ulapan siintävän kulkijat!
Terve myrskyjen kovien kestäjät!
Suomen tyttöset teitä nyt tervehtää
koti- rannalle armaalle astumaan!
(Laulun loputtua tulevat tytöt Kerttu, Anni, Viisu, Emma, — ja jos tarvitaan joku statistikin — sisään; puosu ottaa heitä vuorotellen kädestä johtaen portaalta laivaan.)
PUOSU
No tervetuloa, tervetuloa! Sepä hauskaa, että neitoset tulivat! (Yleinen esittely ja puheen sorina, tytöt katselevat laivaa, viittaavat mastoon ja kyselevät.) Erittäin hauskaa.
ANNI
Hyvähän on kutsuin kulkea.
PUOSU
Aivan niin, aivan niin, ja niin koreita tyttöjä, ettemme ole koko matkallamme nähneet sellaisia.
VIISU
Uskoa niitä, merimiehiä!
EMMA
Kyllähän ne tunnetaan.
PUOSU
Voi, voi, mitä sanotte.
KINNARI
Merimiehethän ovat kaikista luotettavimpia.
MIKKONEN
Ja uskollisimpia.
PUOSU
Ai ai, miten leikkisiä neidit ovat. Kokki, tuo pian vesirahteerinki esille. (Kokki on vieraiden tulon aikana kantanut pöydän ja limunaatia esille ja kaatanut laseihin.) Olkaa hyvät! Olkaa hyvät, pikkuisen espanjalaista viiniä joukkoon, tytöt, minä pyydän! (Kaikki tytöt eivät tahdo viiniä.) Pojat saavat terästää viskillä. Tervetuloa, tervetuloa!
(Kilistelevät.)
MIKKONEN
Ja jatkukoon alettu tuttavuus yhä lämpimämmäksi.
TOISET
Aivan niin!
PUOSU
Eläköön Suomen tytöt, eläköön!
KAIKKI
Eläköön!
ANNI
Ovatko merimiehet aina näin iloisella päällä?
KINNARI
Eihän sitä nyt aina.
VIISU
Eikö ole hirveätä olla kovassa myrskyssä aavalla merellä?
EMMA
Ja pimeässä!
PUOSU
Vielä mitä, sehän on nautintoa. — Lauletaan pojat neitosille, minkälaista merellä on.
KERTTU
Voi laulakaa!
PUOSU
Teidän käskystänne teemme vaikka mitä.
(Edellisen kohtauksen aikana ovat Kerttu ja Arvi vaihtaneet silmäyksiä, ehkäpä kuiskauksiakin, jota toiset eivät huomaa.)
Laulu n:o 9. Kuoro.
Ja laulu se oli niin vaikea, kun rannalta lähdettiin, ja mieli se oli niin haikea, kun ystävistä erottiin.
Mutta tuulipa raikas merellä se ikävät ilmaan vei, ja aaltojen pauhussa aavalla me suruja muisteltu ei.
Kun vaahto se keulassa kuohuili ja köydet ne vinkui ja soi, moni ystävä rannalla huokaili meripoikia kurjia voi.
Niin silloin he mastoissa kiipeili ja huuteli hoi ja hei, vaikka kahtia repesi pramseili he huuti: Nyt hitto sen vei!
Merimiehet ei huoli, nuo reippahat, jos turmat on tullakseen, kun maissa vain neitoset kauneimmat meitä aattelis kullakseen.
PUOSU
Ja sitten me taas kilistetään ja maistetaan, ettei hampaat ravistu.
KERTTU
Kiitoksia vain, täälläpä on vieraanvaraiset isännät.
KOKKI
Meillä on kahdeksan koria limunaatia aivan teitä varten.
KERTTU (Tytöt nauravat.)
Kahdeksassa pullossakin olisi liikaa.
PUOSU
Suu kiinni, kokki! — Se valehtelee, kirottu — mutta saattaa sitä vähän erehtyäkin näin rahteerinkiasioissa, kun ei ole naisen lempeää ohjausta saatavissa.
MIKKONEN
Mutta siitä pulastahan on nyt päästy, kun on liitot tehty näiden neitojen kanssa.
PUOSU (Tytöille.)
Niin, mitäpä me sitä enää salaamme, — me ilmoitamme julkisesti, että tässä näette Kinnarin Matin, Mikkosen — ja minun tulevat morsiamet.
(Iskee muka silmää tytöille, että nämä antaisivat puosun narrata toisia, mutta tytöt eivät ole huomaavinaan.)
ANNI
Kuinka morsiametko?
VIISU (Nauraa.)
Ei suinkaan!
EMMA
Tytöt sanoivat meitä kutsutun tänne vieraiksi, eikä mistään lemmen liitoista ollut puhetta.
PUOSU
Hyvänen aika, lupasittehan te —
ANNI
Enhän mitenkään osannut herra puosun pilantekoa todeksi uskoa. Vieraiksi kyllä lupasimme tulla sekä tuoda toisiakin.
VIISU
Aivan niin.
PUOSU
Vieraiksipa tietenkin, vieraiksi, mutta voisihan meidät nyt koetteeksi ottaa vaikka sulhasen vaaliinkin, sillä eihän siitä tyttö pilaannu, vaikka kositaankin.
ANNI
Kylläpä ne merimiehet olisivat äkkituumaisia.
KINNARI
Mitä siinä vitkastelee, jos ottaa ystävän, niin ottaa.
PUOSU
Ja jos ei ota, niin ei ota.
VIISU
Minä teen jälkimmäisellä tavalla.
ANNI, EMMA y.m.
Ja minä.
KINNARI
Siis olemme kaikki hävinneet vedon.
EMMA
Minkä vedon?
PUOSU
Paras on kai tunnustaa asia selväksi.
MIKKONEN
Parasta lienee.
PUOSU
No se oli sillä tavalla, että me löimme merellä vetoa, kuka ensimmäiseksi saisi ystävän maihin tultuamme — tietysti naisystävän — ja ken viimeiseksi tässä jäisi, maksaisi vedon.
MATTI
Siksihän meillä oli niin kiire kihloihin päästä, kun aika loppuu tänään.
ANNI
Kyllä ne merimiehet ovat aika veitikoita.
PUOSU
Ja tytöt vielä suurempia veitikoita — mutta mi nä en vielä tunnusta hävinneeni, vaan teen morsiamen vaikka puusta.
EMMA
Tuolla menee Jaakopsonska laiturilla. Hän varmaan hyväksyisi puosun tarjouksen.
TYTÖT (Nauravat.)
Ihan varmaan.
PUOSU
Matami hoi. Tulkaa vähän tänne. Olkaa niin hyvä.
(Jaakopsonska, iso, joko hyvin laiha tai hyvin lihava nainen, tulee. Tytöt tervehtivät häntä nauraen.)
JAAKOPSONSKA
No mitä lystiä täällä pidetään?
PUOSU
Päivää, matami. Oletteko niinkuin avioliittoon vapaa?
JAAKOPSONSKA
Miehestä erossa nykyään, mutta eipä tuohon eri kiirettä ole, miten niin?
PUOSU
Minun kun pitäisi päästä kihloihin, mutta ei ole morsianta.
JAAKOPSONSKA
No siitä pulasta kyllä voin sinut päästää. Tuossa on käsi.
(Naurua.)
PUOSU
Tuota — tuota (katsoo Jaakopsonskaa.) Jos sentään mietitään vähän aikaa — tuota — ota sinä, Kinnari.
KINNARI (Menee topakasti Jaakopsonskan luo, katsoo tätä, mutta polvet rupeavat tutisemaan ja hän sanoo arasti.)
Ei — en minä uskalla.
JAAKOPSONNI (Tulee päissään laulaa rallattaen.)
Rati rati rallaa, ja taivahalla, rati riti j.n.e.
JAAKOPSONSKA
Sehän on Jaakopsonni!
JAAKOPSONNI
Lohikäärme!
(Juoksee kauhistuneena pakoon.)
JAAKOPSONSKA
Älä mene — älä mene, — kyllä minä sinut kiinni otan!
(Juoksee Jaakopsonin jälkeen huutaen tätä.)
TOISET (Nauravat; puosu on kauhistunut.)
KINNARI (Katsoo portaalta; toiset laidalta.)
Jaakopsonni juoksee kuin hengen edestä, mutta ämmä tavoittaa, ämmä tavoittaa — ei vielä — ei vielä.
MIKKONEN
Jaakopsonni juoksee hevoseen — — — jo ennätti hevosmiehen luo.
KINNARI
Nyt ne lyövät hevosta selkään — mamma jää, mamma jää!
(Yleinen huuto ja nauru.)
PUOSU
Pääsi pakoon. Kyllä nyt Jaakopsonni on pian Ruotsin puolella.
KINNARI
Hän ei varmaankaan tiennyt, että hänen entinen armaansa oli tullut tähän kaupunkiin.
PUOSU
Nyt taitaa minunkin olla parasta uskoa hävinneeni.
SOINI (On puhellut Kertun ja Arvin kanssa.)
Täällä on vielä eräs neiti, joka ei ole sanonut mitään näihin asioihin.
KERTTU (Nauraa.)
Mitä minulla olisi sanomista, kun ei ole mitään kysyttykään.
PUOSU
Kysytty! Kauneimmalle neitosista on siis rakkauden tunnustus tekemättä. (Polvistuu.) Tässä teidän jalkojenne juuressa vannon.
KAIKKI MIEHET
Ja minä, ja minä, j.n.e.
(Puosu nousee.)
PUOSU
Kylläpä nyt kelpaa, vaikka ei äsken Jaakopsonska kelvannut. Mitä neiti sanoo?
KERTTU (Iloisesti.)
Kyllähän minä merimiehistä paljon pidän ja sitäpaitsi olen orpotyttö, ettei suinkaan turva olisi haitaksi.
PUOSU
Sillä lailla, maailma valkenee — —
KERTTU
Mutta kai minä saan valita.
PUOSU
Annan teille sydämeni.
TOISET
Ja minä, ja minä, ja minä, j.n.e.
PUOSU
Silkit.
TOISET
Ja minä, ja minä, j.n.e.
PUOSU
Kullat.
TOISET
Ja minä, ja minä, j.n.e.
KERTTU
Minä rupean sen kumppaniksi, kenellä on kihlat heti minulle antaa.
PUOSU
Minulla. (Hyppää ottamaan piilottamaansa arkkusta.) Tyhjä! (Sieppaa äkkiä hirmuisen suuren kellon liivinsä taskusta; Kertulle.) Tässä!
KERTTU (Nauraa.)
Onko tämä kihlakello?
TOISET (Nauravat; puosu panee kellonsa taskuun.)
ARVI
Minulla on.
(Ottaa arkkusen ja antaa Kertulle, joka avaa sen toisten tyttöjen auttaessa.)
KINNARI
No, mutta minun päiviäni.
MIKKONEN
Siellähän ne varustukset ovat.
PUOSU
Katso peeveliä!
TYTÖT
Niin kauniita.
KERTTU (Ujosti.)
Mikä minun tässä auttaa.
PUOSU
Minä panen vastaan, neiti on nuori. Teillä on joku naittaja tai holhooja. Veto ei ole voitettu, kihlaus ei ole laillinen.
KERTTU
Minulla ei ole holhoojaa eikä omaisia muuta kuin nuori veli.
PUOSU
Vaikkapa velikin, asia ei ole valmis.
NAPPULA (Tulee.)
Nyt ne perunat on kuorittu.
KERTTU
Eerikki!
(Rientää syleilemään veljeään.)
NAPPULA
Kerttu!
KERTTU
Sinäkö se oletkin se Nappula, ja noin kasvanut.
MIKKONEN
Siinähän nyt on veli! Annatko sinä sisaresi naimisiin?
NAPPULA
Kelle?
MIKKONEN
Puosulle —
NAPPULA
En!
MIKKONEN
No entä Arville?
NAPPULA
Arville kyllä. Sinä saat.
ARVI
Kiitoksia.
(Arvi ja Kerttu syleilevät. Toiset huutavat eläköön.)
NAPPULA
Mutta sinun pitää antaa sen keittää minullekin sitten kuin tulet laivaani kapteeniksi.
ARVI
Tottahan toki Kerttu keittää molemmille.
KERTTU
Kyllä minä keitän.
PUOSU
Malttakaahan. Tuliko neiti täältä laivasta minua vastaan äskettäin.
KERTTU
Kyllä, kävin tiedustelemassa veljeäni.
PUOSU
Ahaa. Tässähän onkin pelattu oikein teatteria. Nyt minä ymmärrän, miksi neiti oli niin taipuvainen kihloihin menemään. Asia oli Arvin kanssa valmis. Katsos peevelin poikaa, kun voitti. Onnea, onnea! Siinä on kelloni sinulle vielä päällisiksi. Kelvanneehan tuo noin miehiselle miehelle.
ARVI
Kiitoksia, puosu, te olette hyvä mies...
PUOSU
Pidä vain omasi, sillä kyllä niitä tyttöjä on minunkin varalle. Taitavatkin ulkomaalaiset minusta enemmän tykätä kuin kotipuolen tytöt... niillä on erilainen kauneusihanne.
ANNI
Pulska mieshän puosu on, mutta eihän sitä niin äkkiä pidä toivoa.
EMMA
Pitää antaa vähän ajatusaikaa.
VIISU
Tietysti vähän miettimisaikaa.
PUOSU
Kyllä te osaatte, ai-jai-jai-jai — mutta nyt lauletaan ja maistetaan. Onnea kihlatuille!
KAIKKI (Kilistävät ja huutavat eläköön.)
Kuoro n:o 10.
KAIKKI
Lempi on valtias merellä ja maalla. Ei sitä kenkään vastustella saata. Vastahan vaan ottaa saan, rakkaus kun ovelleni kolkuttaa.
Toivomme hartaasti nuorille teille onnea lykkyä elämänne teille. Poikia pulskia paksuja, tyttöjäkin sieviä ja somia.
MIEHET
Nyt Suomen neitosille, täss’ läsnä oleville, me täydet maljat nostamme ja hartahasti toivomme, että myöskin meille maailman kulkureille sama onni koittaisi, ja armas vihdoin löytyisi.
TYTÖT
No kyllä vain joskus saa kaikki kylkiluunsa, se vaikka oisi puusta. Siis oottakaa ja toivokaa, te kaikki saatte varmaan pienen oman armaan.
KAIKKI
Lempi on valtias merellä ja maalla, ei sitä kenkään vastustella saata. Vastahan vaan ottaa saan, rakkaus kun ovelleni kolkuttaa
PUOSU
Tämähän on juhlallista. Viettäkäämme Arvin kihlajaisia oikein hupaisesti. Meidän on kaikkien mentävä iltapäivällä tansseihin, jotka ovat täällä likellä tavarasuojassa.
ANNI
Siitähän tulee hauskaa.
MIEHET
Tietysti kaikki tansseihin.
VIISU
Se on tietty! Sinnehän mekin olimme lopullisesti menossa. (Kumartaa puosulle.) Saanko pyytää puosua ensimmäiseen naisten valssiin.
TOISET TYTÖT
Ja minä, ja minä...
PUOSU
No nyt on onni kerrassaan muuttunut. — Tuhansia kiitoksia, neitoset. Tanssi onkin minun parhaimpia puoliani.
ANNI
Senhän näkee jo puosun vartalostakin.
PUOSU
He he, vai huomaa sen jo päältäpäin.
TOISET TYTÖT (Nauravat.)
Tietysti.
PUOSU
Mehän voisimmekin laulaa sen merimieslaulun, jossa minulla on soolo-tanssi, että naiset näkevät.
MIEHET
Lauletaan vain.
NAISET
Sehän olisi hauskaa nähdä.
PUOSU
Sadehatut päähän! Ja siitä säkeistöstä aloitetaan että »Kun nämä lasit on maisteltu» ja tietysti maistetaan nyt, että olisi syytä niin laulaa.
(Kaikki maistavat.)
Kuoro n:o 11.
Kun nämä lasit on maistettu, se toimi tulee uusi. Kova oli seelein komento, kun laivaan tuli luusi. Mutta hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’, vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.
Blow boys, blow, to California, there is plenty of gold, so I’ve been told, in the banks of Sacramento.
Kun maihin on päästy reilusti ja tultu kotirantaan, siellä ne oottavat heilatkin, he sydämensä antaa. Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’, vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.
Blow boys, blow, to California, there is plenty of gold, so I’ve been told, in the banks of Sacramento.
Reiluista pojista tykkäävät nuo Suomen tytöt armaat. He nahjukset luotansa lykkäävät, sen tiedämme me varmaan. Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’, vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.
Blow boys, blow, to California, there is plenty of gold, so I’ve been told, in the banks of Sacramento.
PUOSU (Huutaa.)
Taploo, taploo! Kuvaelma pian, pian!
(Loppusoiton aikana asettuvat kaikki äkkiä kuvaelmaan, mitä koomillisempaan, sitä parempi. Nuori pari keskessä, tytöt kahden puolen. Puosu seisoo takana pöydällä haaralla jaloin ja merimiehet mikä missäkin muka jossakin »asennossa».).
KAIKKI
Eläköön!
_Esirippu_.