Part 2

PUOSU

No eihän teistä mihin pääse.

Laulu n:o 8.

Mä meripojast' iloisesta laulun tein, hän paljon kulki meriä hei heijuvei. Hän Jaappanissa tyttösiä rakasti, ja Kiinan hilsut tarkallensa katasti.

Häll’ oma hilsu kuitenkin on Suomessa, hän sille silkin osti Singaporesta, mutta kauanpa hän sitä saanut pitää ei, kun Kons-pa-tanttinoopelissa Fatima sen vei.

Hän uuden lahjan sitten osti Turkissa, sen aikoi vasta Suomess’ ottaa kirstusta. Mutta tuskinpa hän Napolihin pääsi kai, niin Signorina Marita sen hältä sai.

No Napolista koralleja uudelleen hän osti viedäksensä Suomen Ainolle, mutta Lissaboniss’ hältä helmet katosi, kun Donna Petronellan kanssa halasi.

Nyt meripoika viimein suuttui kovasti, ja päätti lahjat ostaa vasta Englanniss’, mutta rahat hältä Lily otti silloin juur’, kun meripoika tälle sanoi I lowe you. [Ai löv juu.]

Hän Kööpenhaminassa jäikin puurihin ja päätti rauhass’ antaa olla mampsellin, kun »lille danske pige» vinkkas hälle näin: »Kom du kjäre dejlig dreng» nyt tännepäin.

No liiat rahat Tivolissa meni kai, mutta meripoika hätäillyt ei, vielä vai, hän Helsingissä silkin ostaa kaappasi, ja sanoi: Rakas kulta, tää on Jaappanist’.

(Puosu tekee tanssiliikkeitä joka värssyn jälkisoiton aikana osoitellen muka eri maiden naisten tanssia. Laulun perästä nostavat puosua.)

Eläköön puosu! Eläköön, eläköön!

PUOSU

Kiitoksia, kiitoksia! Ei tarvitse nostaa. Sehän on työntekemistä ja nythän joutiloidaan.

MATTI

Puosu se sentään on paras laulaja koko joukosta tässä laivassa.

KINNARI

Ja hänellä on asioita mistä laulaa. Se on ollut vähän paikassaan ja aina tiukasti remmissä.

MIKKONEN

Ja aina hyvä menestys naisväen keskuudessa.

SOINI

Mistäpä sen niin varmaan tietää?

MIKKONEN

No kuulithan sen laulustakin.

PUOSU

Vai ei Soini usko? Hänellä kun on morsian Suomessa, niin muka ylpeilee sillä. Mutta minullapa on hilsut joka paikassa.

SOINI

Suomessakin?

PUOSU

Suomessa hankin minä hilsun ensi päivänä ja komean hankinkin. Eihän tuo lie miehestä entinen vetovoima niin haihtunut, ettei saa kun hommaa! Ennen aikaan niitä juoksi jäljessäni niin, että piti rumimpia kiviä paiskelemalla pitää ulompana. Niitä oli laumoittain minun vanavedessäni.

KINNARI

Tahtoisin minäkin hiukan epäillä puosun tyttöonnea.

PUOSU

Sinullako muka olisi parempi? Ehkä vieläkin tahtoisit lyödä vetoa ja hävitä punnan?

KINNARI

Miksi ei, kyllä minä siinä asiassa aina sinulle piisaan.

MATTI

Ja minä!

ARVI

Ja minä!

PUOSU (Matkien Arvia.)

Ja minä! Että aukaisitkin nokkasi! Kaikki tässä nyt minut laudoilta löisivät, yksin kakaratkin.

KINNARI

Lyödään veto.

PUOSU

Lyödään vain.

MIKKONEN

Millä tavalla?

PUOSU

No se voittaa, jolla on ensiksi morsian, kun maihin päästään.

MUUT

Suostutaan.

PUOSU

Soini pois vedosta, kun sillä on jo hemesti Suomessa. Keitä yhtyy vetoon?

KINNARI, MIKKONEN, MATTI, ARVI ja joku statisteista.

Minä!

PUOSU

Entä Jaakopsonni!

JAAKOPSONNI

Eipä minua tarvita siinä hommassa.

MIKKONEN

Miksi ei. Kyllähän sinä jonkun ikälopun vielä saat.

JAAKOPSONNI

Minä sain jo ennen vanhaan tarpeekseni naisväestä.

PUOSU

Oletko ollut naimisissa?

JAAKOPSONNI

Olin minä kerran kolme päivää.

(Naurua.)

PUOSU

Aivanko oikein vihittynä ja kuulutettuna?

JAAKOPSONNI

Aivan oikein naimisissa.

KINNARI

No miten sinä niin vähästä kylläännyit?

JAAKOPSONNI

Päivässäkin olisi ollut tarpeeksi... Se sattui semmoinen lohikäärme — minä karkasin yöllä ja pääsin kalaveneessä Ruotsin puolelle.

(Naurua.)

PUOSU

Jaakopsonni jääköön pois, koska hän on niin säikytetty. Mikä on vetosumma?

KINNARI

Kestit koko joukolle, kun asia on lukossa.

PUOSU

Olkoon. Se, joka ei saa morsianta jo toisena päivänä maihin päästyämme, maksaa kestit.

TOISET

Aivan niin.

KINNARI

Ei, mutta minä jo innostun. Tässä täytyy vähitellen ruveta ryysyjään korjailemaan ja koristuksiaan katselemaan, että voisi näyttäytyä kaikessa komeudessaan kotipuolen tyttöihmisille. Puosunkin täytyy ajaa partansa, että pääsee ihmisten kirjoihin.

PUOSU

Ehei pojat! Parrastahan ne tytöt vasta pitävätkin. — Kunhan vain pukeudun oikein juhlavaatteisiini, niin siitä saavat olla kitukasvuiset loitolla.

KINNARI

Älä kehu, lopussa kiitos seisoo.

SOINI

On siinä kaksikin kaunista.

PUOSU

Sitten vielä yksi asia: Muistattehan tuon pulskan merimieslaulun, jonka opimme Newyorkissa ja johon sitten värkättiin suomalaisia sanoja?

TOISET

Kyllä, tottahan nyt y.m.

PUOSU

Harjoitetaanpa se oikein hyväksi, että saadaan vetää pulska engelskalainen merimieslaulu, jos sattuu vieraita tulemaan laivaan siellä kotona.

MIKKONEN

Veisataan vain.

PUOSU

Sadehatut joka miehen päähän, ja hihat ylös. Kyllä minä tiedän, miten teatterissa tehdään. Nappula mukaan. Ja nyt pojat! Repäistäänpäs oikein hurskaasti, että peräänkin kuullaan komea laulu.

Kuoro n:o 9.

Kun ankkurit ylös hissattiin, niin peli se äänen antoi. Muiston ne pojat kullastansa kotimaasta kantoi. _Toisto_: Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’, vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla. Blow boys, blow, to California, there is plenty of gold, so I've been told, in the banks of Sacramento.

[Bloo bois, bloo, tu Kalifoornja, thäär is plenti ov gold, soo aiv biin told, in the bänks ov Sakramento.]

Ja ne tytöt, jotka Suomessa olivat ystävämme, ne pian meidät unhoitit, olit pettäjämme. _Toisto_: Mutta hurratkaamme vain, j.n.e.

Eikä ne meitä muistakaan kun päivää viisi kuusi; sitten on heillä ilo taas ja ystäväkin uusi. _Toisto_: Mutta hurratkaamme vain, j.n.e.

Kun nämä lasit on maistettu, niin toimi tulee uusi. Kova oli seelein komento, kun puuriin tuli »luusi». _Toisto_: Siis hurratkaamme vain, j.n.e.

(Puosu voi tanssia toiston aikana yksin ja jäädä kauniiseen tanssi-asentoon esiripun laskiessa; Miehet ovat vetävinään köyttä tahdissa.)

_Esirippu_.

TOINEN NÄYTÖS

(Laiva on laiturissa, näyttämö sama kuin edellinen, ainoastaan tausta toinen. Kauempaa ehkä näkyy kirkontorni, harvametsäinen kukkula; vasemmalla on kulisseissa satamakatos, jonka katto on näkyvissä; vasemmalla laivan laidassa on avonainen luukku, josta näkyy laivaan pistetyn lautakäytävän pää. Edellisessä näytöksessä näkyvä purje on poissa; sen takaa näkyy ehkä nyt ruorirattaan yläreunaa. On pyhäpäivä, etäältä kuuluu kirkonkellon ääntä. Miehet ovat juhlatamineissa.)

Kuoro n:o 1.

Juhlan rauha yli maiden saa, kaukaa hiljaa kellot kumajaa.

Helkkyy, välkkyy helo auringon, muistot vanhat mielessä nyt on.

(Laulun jälkeen.)

KINNARI

Ja nyt kaupunkiin! Tämän pojan pitäisi kelvata.

MATTI

Entä tämän?

KINNARI

Sinä kelpaat, sanoi piru rokonarpiselle.

PUOSU

Mutta katsokaas minuakin! Näytänkö minä enää miltään pikihousulta, jukoklavita? Minä käyn kapteenista milloin tahansa.

MIKKONEN

Pitääkö nytkin vahdin olla laivassa, päiväseen aikaan, kun ukko itsekin vielä on täällä? Eihän hänen kotinsakaan ole tässä kaupungissa.

PUOSU

Minä käyn kapteenilta kysymässä, kuka vahtiin jää.

(Menee.)

MATTI

Hänelle käy ohraisesti, jonka vahtiin on jäätävä.

KOKKI

Miten niin?

MATTI

No kun hän ei pääse morsianta itselleen katsomaan ja toiset saavat sillä aikaa vapaasti häärätä.

KINNARI

Kyllähän se on niinkuin vedon hävinnyt, jonka on laivaan jäätävä. Mikä siinä auttaa.

MATTI

Voisihan hän vuorostaan lähteä yöksi taipaleelle.

KINNARI

Nyt on jo toinen päivä maissa ja toisena päivänä oli määrä hilsun olla niillä, jotka vetoon rupesivat. Kyllä se siippana siis on viimeistään tänään saatava.

MATTI

Niinpä taitaa ja eihän se ole toisten syy, jos jonkun on vahtiin jäätävä, — ukkohan sen määrää — kunhan vain ei sattuisi minun kohdalleni.

KINNARI

Eikä minun.

ARVI

Eikä minun.

PUOSU (Palaa.)

Ukko sanoi, että jungmannin on jäätävä vahtiin. Siis Arvin.

ARVI (Hämmästyen.)

Minunko?

PUOSU

Sinun juuri. Minkä minä sille mahdan.

ARVI

No nyt se myrkyn lykkäsi.

PUOSU

Sinun vuorosi tulee toisella kertaa.

ARVI

Entä veto?

PUOSU

Sen maksavat ne, jotka häviävät.

TOISET

Aivan niin.

ARVI

Mutta kun minä en saa olla edes mukana yrittämässä.

PUOSU

Kiipeä maston nokkaan ja huuda joka ilmansuunnalle, että tuokaa morsian minulle.

TOISET (Nauravat.)

Se on hyvä neuvo. Hyvästi, morjensta vain!

PUOSU

Seis pojat! Koettakaa olla tuossa puolen päivän tienoissa laivassa, sillä silloin minä olen täällä. Silloin aloitetaan ne yhteiset kestit — ja juodaan minun kihlajaisiani.

KINNARI

Joko niin pian?

MIKKONEN

No on ne muillakin kihlajaiset silloin, kun puosullakin.

PUOSU

No mitä siinä enää leukailette. Marssikaa morsianta hakemaan.

TOISET

Oikein! Kiireesti hakemaan! Hyvästi.

(Menevät.)

ARVI (Huutaa jälkeen.)

Onnea matkalle!

KOKKI

Ja oikein suuri eukko puosun kynkkään.

ARVI

Kummallekin puolelle!

KOKKI

Jos puosu toisi minullekin sieltä hemestin, kun hällä on niin hyvä saalis.

ÄÄNI (Takaa huutaen.)

Mitä se kokki akalla, kun itse osaa keittää!

KOKKI (Arville.)

Kyllä minun tekisi mieleni sotkea jotakin nuuskaa puosun keitoksiin sen konjakkivellin edestä. Oikeinko todella aiotte saada morsiamen itsellenne, joka mies?

ARVI

Kai puoleksi todella, puoleksi leikillä — tietysti. Miehet luulevat syntyvän siitä jotakin hauskaa. Mutta joka tapauksessa veto on maksettava ja eikö tuo minun osakseni jääne, sillä kai ne toiset tuovat naisväkeä tänne laivaan — jollei muuten niin kurillaan. Turkanen sentään.

KOKKI

No rupeaisitko sinä sitten kurillasi heilaa ottamaan, kenen vastaan tulevan vain mukaasi saisit?

ARVI

Eipä taitaisi olla luontoa.

KOKKI

Niin minäkin luulen, ja jos häviätkin, niin juotetaan niille jotakin kuraa. Kyllä minä koetan keksiä. Menen kaupunkiin tarkastelemaan niiden vehkeitä; kyllä siellä nyt lystiä pidetään, se on varma.

NAPPULA (Tulee.)

ARVI

No eikö Nappula mene maihin?

NAPPULA

Perämies käski minun pysyä laivassa.

KOKKI

No, kuori sitten perunat sillä aikaa kuin minä käväisen kaupungilla.

(Menee.)

ARVI

Olisitko vähän kannella, kun minä pistäyn kojussa.

(Nappula nyökäyttää päätään.)

(Arvi menee. Pitempi väliaika. Kellot soivat taas. Nappula katsoo haaveillen kaukaisuuteen ja huokaa.)

Laulu n:o 2.

NAPPULA

Orpopoika onnetonna, isätönnä, äiditönnä, yksin kurja kulkemassa, vaivainen vaeltamassa, itseksensä ilman alla, tiellä tuntemattomalla. Ikävä on istuskella ikävämpi astuskella, armopaloja anellen, vaivojansa vaikerrellen. Ei ole tuttuja tuvissa, kavereita kartanoissa.

Kunhan minä kasvan isoksi, rupean kapteeniksi, tai perämieheksi ja menen mihin tahdon. Ja minä seilaan vain isoilla vesillä kesämaissa, löydän jonkun aarteen ja rikastun, ja sitten minä en syö papuja ja läskiä kuin kerran kuukaudessa. Ja aina pitää olla pannukakkua, ihan joka syöntikerta. Ja sitten kun minä tulen rikkaana kapteenina kotipuoleen käymään, haen sisareni, olkoon missä asti tahansa, ja annan hänelle oikein komean silkin ja vaatteet ja rintaneulan, ja kengät ja hyvää ruokaa sekä nisu-ankkastukkia niin paljon kuin haluttaa syödä. Ja sitten puhumme äitivainajasta ja sitten minä vien sen laivallani pois — tai ostan itselleni ison talon ja asumme siinä. Annan laivan seilata rahtia ja otan Arvin kapteeniksi. Sitten minä kasvatan itselleni ison mahakölläkkeen ja ostan oikein komeat kultaiset kellonperät mahan päälle kiiltelemään. Ja sitten minä kävelen näin kädet taskuissa ja komentelen muita. Mutta en minä sentään lyö enkä mukiloi ketään, sanalla vain komennan. Rouvaa en minä viitsi ottaa, kun on sisar emäntänä, sillä hänelle pitäisi kuitenkin aina ostaa höyheniä ja ooterkolonkia ja passuuttaa piioilla. Niin minä teen, kunhan kasvan, ja pian minä kasvankin.

Laulu n:o 3.

Oli kerran kokkipoika laivalla, heli veppeli veli veli vei. Tämän viran sai hän suurella vaivalla, suta sumfati riti rati rei.

Hällä reikä oli kummassakin hihassa, heli veppeli veli veli vei. Ja silmät oli paksussa liassa, suta sumfati riti rati rei.

Tyyry meillä ei ollut ihana, heli veppeli veli veli vei. Ja puosu oli äkäinen ja lihava, suta sumfati riti rati rei.

Ja sitten kun me päästihin Afrikkaan, heli veppeli veli veli vei. Niin miehet meni maalle vettä hakemaan, suta sumfati riti rati rei.

Mutta siellä kävi miehistölle hullusti, heli veppeli veli veli vei. He joutuivat pakanoitten ruoaksi, suta sumfati riti rati rei.

Ensiksi he paistoivat kapteenin, heli veppeli veli veli vei. Ja puosusta söivät yksin saappaatkin, suta sumfati riti rati rei.

Eipä tyyry se enää karjunut, heli veppeli veli veli vei. Eikä puosu myös enää laulanut, suta sumfati riti rati rei.

Kokkipoika yksin oli laivalla, heli veppeli veli veli vei. Ja läksipä hän tekemähän taivalta, suta sumfati riti rati rei.

Ja Afrikasta Helsinkiin hän lasketti, heli veppeli veli veli vei. Siellä silmänsä hän pesi juuri visusti; suta sumfati riti rati rei.

Hän isännälle sanoi: Täss’ on laivasi, heli veppeli veli veli vei. Matkallapa minusta tul' kapteeni, suta sumfati riti rati rei.

Ja kauppaneuvos työnsi hälle tyttären, heli veppeli veli veli vei. Sanoi: Ota siitä akka sekä laulele, suta sumfati riti rati rei.

ARVI (Tulee.)

No nyt pääset minun puolestani vaikka perunoitasi kuorimaan.

NAPPULA

Lieneekö noilla niin kiirettä; enkä minä rupea perunoita iankaikkisesti kuorimaan. Kun päästään Englantiin takaisin, niin minä karkaan.

ARVI

Mitä se sitten auttaa? Työtä sielläkin täytyy tehdä.

NAPPULA

Mutta ei laivapoikana. Ensin minä otan hyyryn jungmannina, sitten letmatruusina, sitten matruusina ja sitten puosuna ja neljän vuoden perästä minä olen jo perämies ja sitten luen minä hetimiten kapteeniksi.

ARVI (Naurahtaa.)

Soo, vai niin kiireesti?

NAPPULA

Mitä se viivyttelemällä paranee — että joutuisin pian hakemaan sisartani täältä pois.

ARVI

Missä sisaresi on?

NAPPULA

En minä oikein tiedä. Meiltä kuoli isä ja äiti, minä pääsin merille ja sisareni jäi sinne saaristoon hyväin ihmisten armoille. Eikö lie jossakin palveluksessa. Missäpä muuallakaan.

ARVI

Etkö pääse häntä katsomaan purkamisaikana?

NAPPULA

Milläpä varoilla minä tässä?

ARVI

Kyllä minä sen verran saatan antaa, että kotisaaristossasi käyt.

NAPPULA

Eikä minulla ole tuliaisiakaan tällä kertaa — ei, minä menen sinne vasta rikkaana miehenä — sitten vasta.

ARVI

Kunpahan rikastuisit pian.

NAPPULA

Kyllä rikastun. Siellä kotipuolessa oli mies, joka sanoi, että ihminen pääsee miksi vain haluaa, kun tiukasti tahtoo.

ARVI

Niinkö?

NAPPULA

Niin ja minä yritän, minä poika.

ARVI

Oikeinpa sietäisi ruveta minunkin yrittämään.

NAPPULA

Yritetään yhdessä. Kun minulla on laiva, pääset sinä kapteeniksi. Se on varma.

ARVI (Naurahtaa.)

Kiitoksia vain luvasta.

NAPPULA

Ei kestä, — pitäisiköhän minun mennä niitä perunoita kuorimaan?

ARVI

Parasta taitaa olla, koska et vielä ole varsin kapteeni.

NAPPULA

Mutta kyllä minusta kerran se tulee, pane vain mieleesi, Arvi.

(Menee.)

ARVI (Yksin.)

Nappula-raukka! Tuleeko meistä kummastakaan kapteenia milloinkaan! Eipä siltä, ihmisiähän ne ovat kapteenitkin. (Väliaika. Katselee ympärilleen.) Kyllä näyttää kummalta täällä, kun on kuukausia nähnyt vain merta ja yhä merta. Täällä on joka paikassa niin viheriää, tuuli niin kovin heikko ja leppoinen, (nojaa laivan laitaan) ja täällä tuntuu sellainen kaipuu mielessä — enemmän, paljon enemmän vielä kuin merellä.

Laulu n:o 4.

Kun saavun kotirantaan, niin mieleen kaiho saa, ja aallon lyönti santaan on täällä kummempaa.

Tään’ toivon, vaan en tiedä, mä mitä toivoisin, oi, lauha tuuli, viedä pois saisit kaihoni.

Kylläpä minä nyt oikein taivastelenkin. Olisi nyt Mikkonen tai puosu tässä, niin kyllä kuulisin kunniani. — No, ne pojat ovat kosintamatkalla. (Naurahtaa.) Kyllä siellä puosu on nyt kovassa hommassa: olisi häntä hauska nähdä, mutta mihinkä täältä menet. Taitaisi olla paras tehdä puosun neuvoma temppu ja mennä mastoon huutamaan morsianta, että saisi jotakin seuraa. Mutta koko satama ja metsä tuolla näyttävät aivan autioilta, ettei saattaisi huutokaan auttaa — mitä se on? (Vienoa laulua kuuluu.) Laulua se on... joku nainen. — Nyt se tulee likemmäksi. (Laulu kuuluu selvään.) Sepä on kaunista.

(Arvi seisoo kuin lumottuna kuunnellen.)

Laulu n:o 5.

Duetto. KERTTU ja ARVI.

KERTTU (Laulaa ulkopuolella.)

Aamu se kaunis on, kaunis on lehto. Linnuilla oksill’ on keinuva kehto. Laulavat vain riemuissaan, minä tyttö käyskelen yksinäin.

ARVI

Älä, älä käyskele yksinäsi tyttö. Lauluani kuuntele sydämien syttö. Astele näin tänne päin, minä poika myös olen yksinäin.

KERTTU

Tuskinpa uskallan sinne mä tulla.

ARVI

Kovin olis tärkeitä asioita mulla.

KERTTU

Laulelen vain kauempaa.

ARVI

Kaksin olis sentään kauniimpaa.

KERTTU

Jospa sitten tulisin?

ARVI

Tule tule tänne!

KERTTU

Tahi jos mä menisin?

ARVI

Ethän toki menne. Tule, tule pois, hauskempi ois.

MOLEMMAT

Jospa kaksi yksinäistä tavata vois.

(Molemmat hämillään, pitkä äänettömyys.)

KERTTU

Hyvänen aika! Minä luulin, että täällä oli joku tuttu, joka kurillaan vastasi. Siksi minä ihan uhalla lauloin. — En minä oudolle olisi piloillanikaan.

ARVI

Sehän oli kaunista. Kuuntelisin vieläkin.

KERTTU

En minä nyt enää kehtaa, en mitenkään. Ilmankin jo hävettää. Oletteko yksin täällä?

ARVI

Yksin miehistöstä.

KERTTU

Eikö ole ikävä yksin?

ARVI

Oli minulla äsken.

KERTTU

Eikö nyt?

ARVI

Ei.

KERTTU

No miten se ikävä niin äkkiä haihtui?

ARVI

Kun neiti tuli.

KERTTU

Entäpä jos minä olisinkin oikein ikävä?

ARVI

Neiti on —

KERTTU

Mitä?

ARVI

Neiti on — kau — tuota hauskin ihminen, mitä olen tavannut.

KERTTU (Nauraa.)

Mutta minä menen pois.

ARVI

Voi, älkää menkö.

KERTTU

Jopa te nyt jotakin, — mutta olihan minulla asiaakin. Kuulustelen pientä veljeäni, joka läksi merelle laivapoikana pari vuotta sitten. Onko teillä laivapoikaa?

ARVI

Onhan meillä.

KERTTU

Minkä niminen?

ARVI

Nappulaksi häntä sanotaan.

KERTTU

Ei hän sitten ole sama. Veljeni nimi on Erik Translaatus Kesänen.

ARVI

Onko neidin nimi myös Kesänen?

KERTTU

On, Kerttu Kesänen.

ARVI (Itsekseen.)

Nimi on myös kaunis.

KERTTU

Mitä sanoitte?

ARVI

Ilman minä vain. — Ettekö tiedä sen laivan nimeä, missä veljenne on?

KERTTU

Hän kuuluu muuttaneen toiseen suomalaiseen laivaan, kun entinen oli tehnyt haaksirikon, ja sen laivan nimeä en tiedä. — Onko hauskaa olla merellä?

ARVI

On. Se on välistä niin ihanaa, vaikka on minulla joskus ollut kotipuoleen ikävä.

KERTTU

Merimiehet ovat niin reippaita.

ARVI

Pitääkö neiti reippaista miehistä?

KERTTU

Kyllä, en minä niin paljon nahjuksista välitä.

ARVI (Rykäisee ja koettaa reipastua.)

Onko neiti kaupunkilainen?

KERTTU

Maalta minä olen, saaristosta. Olen palveluksessa täällä kahvilassa, vaikka kyllä se emäntä pitää minua kuin omaa lastaan.

ARVI

Saaristolainen minäkin olen — vaikka kylläkin mantereen puolelta. Rannikolla kuitenkin on kotini.

KERTTU

Sepä nyt on tietty. Mistä ne merimiehet muualtakaan. Mutta nyt minun täytyy varmaankin lähteä, sillä toverini kahvilassa voivat kaivata.

ARVI

Voi, älkää menkö. Jään taas yksin ikävään.

KERTTU

Mitä se aikamies ikävöi?

ARVI

Kultaa.

KERTTU

Onko teillä sellainen?

ARVI

Ei ole. Siltipä minä ikävöinkin sellaista. Laulakaa edes vähän minulle.

KERTTU

Laulatteko te sitten minulle?

ARVI

No minä laulan, jos vain jäätte.

Laulu n:o 6. Duetto.

ARVI

Tule tule tumma tyttö meripojan laivaan, veisit sillä rinnastani kaiken tuskan, vaivan.

KERTTU

Laineen lailla liikkuva on meripojan mieli. Ja rakkaus on kiikkuva, sen ensi laine viepi.

ARVI

Maalaispojan lempi on kovin matalaista. Merimiehen rakkaus on tulen palavaista.

KERTTU

Jos lie täällä polttavata, ei se kauan kestä. Ulkomailla uusimasta mikään heit’ ei estä.

ARVI

En mä tyttöin lempeä täällä olis’ vailla, jos mull’ yhtään hilsua ois ollut ulkomailla.

MOLEMMAT

On se olo surkea, kun ei tule kulta. Kullatonna kulkea voi hengen viedä multa.

ARVI (Pitää kädestä Kerttua, joka yrittää mennä.)

Älkää menkö vielä, älkää menkö. Minulla on paljon sanomista teille.

KERTTU

Paljonko? Tehän olette niin vähäpuheinen, että paljoon sanomiseen voi mennä kovin pitkä aika.

ARVI (Itsekseen.)

Nyt päin tuuleen, kävi miten kävi. (Ääneen.) Kuulkaahan minua kuitenkin, ennenkuin menette.

KERTTU

Jos tuota sitten.

ARVI

Minulla ei ole ollut milloinkaan ystävää — meinaan tyttöä — minä kaipaan ja odotan sellaista kuin päivän nousua. Te tulitte laivaan, te olitte kaunis, juuri semmoista kuin te olen minä odottanut ja ikävöinyt. Tahdon teidät omakseni, sillä muuten ei minulla ole ilon päivää tässä maailmassa.

KERTTU

Entä jos meripoika pettää?

ARVI

Pettää? Petänkö minä?

KERTTU (Hiljaa.)

Ette. Mutta ettehän te tunne tai tiedä minusta mitään. Näette minut ensi kerran.

ARVI

Ensi silmäyksessäkin jo oli liikaa ja minä en voi enempi rakastaa kuin nyt, vaikka seurustelisin kanssanne sata vuotta.

KERTTU (Ilveillen.)

Ettehän te näemmä olekaan harvapuheinen.

ARVI

Kyllä minä taidan olla, mutta minun on pakko nyt puhua. Sanokaa, mitä minusta ajattelette, sanokaa jotakin.

KERTTU

Kyllähän minä hieman teistä pidän...

ARVI

Niinkö, niinkö? Siinä on jo liikaa — kun minä uskaltaisin?

KERTTU

Mitä?

ARVI

Syleillä teitä — Kerttu.

KERTTU

Tottahan nyt noin iso mies uskaltaa.

ARVI (Syleilee arasti.)

Kerttu, minulla on kihlat, minulla on kihlat, siitä näet, että olen odottanut. Minä tuon ne, minä tuon ne heti.

KERTTU

Ei nyt, ei nyt! Minun täytyy mennä.

ARVI

Milloin tulet takaisin?

KERTTU

Niin pian kuin tahdot.

ARVI

Lupaatko tulla tällä tunnilla...

KERTTU

Lupaan, lupaan. Minä menen.

ARVI

Oletko minun?

KERTTU (Halaa Arvia.)

Sinun. Iäti sinun.

(Menee.)

ARVI (Katsoo hurmaantuneena Kertun jälkeen.)

Tuolla hän menee, tuolla hän menee! Kylläpä on kaunis. — Niin sen kävi. Sainpahan minäkin omani, ilmanko se siltä on tuntunut niin kauan aikaa. (Istuu painaen kädet kasvoille; väliaika). Mutta en minä olisi naista noin kauniiksi uskonut enkä rakkautta niin mukavaksi... kun se pani vielä kädet kaulaani — noin sievä tyttö — se oli ihme — olenkohan minä kihloissa... ei siitä ainakaan paljon puutu — kihlat minä annan, kun tapaamme ensikerran. Näkyyköhän sitä vielä?

(Yrittää mennä, mutta töytää puosua vastaan, joka hengästyksissään hyökkää laivaan.)

PUOSU

Ääh, mitä sinä nyt noin lennät?

ARVI

Minäkö?

PUOSU

Niin sinä, ja mikä epeli täältä laivasta tuli?

ARVI

Kuka lienee sivu mennyt. Ei täällä ole ketään käynyt.

PUOSU

Se näytti saakelin sievältä kuunarilta. Olisi pitänyt oikeastaan puhutella, mutta en ehtinyt — missä on kokki?

ARVI

Taisi mennä kaupunkiin.

PUOSU

Hitto sentään, aina se pahuus on poissa, kun sitä tarvittaisiin. Nappula hoi, Nappula! Onko Nappulakin mennyt kaupungille? Ne ovat kaikki ihan riivattuja, kun pääsevät maihin.

ARVI

Kyllä Nappula on vielä laivassa.

PUOSU

Nappulan nappula!

NAPPULA (Tulee.)

No mikä hätänä?

PUOSU

Suoriudu kaupunkiin ja hae käsiisi kokki, vaikka maan alta. Sitten on teidän yhdessä tuotava laivaan kaksi koria limunaatia ja kori olutta.

NAPPULA

Miten mi...

PUOSU

Hiljaa — sekä leivoksia kolmella markalla. Muistatkos?

NAPPULA

Mistä jeekulista minä sen kokin löydän?

PUOSU

Tämmöisestä kaupunkirähjästä kyllä löytää, ja jos et löydä, toimita asia itseksesi — tässä on rahaa. Minä panen aluksi rahat likoon mutta muut tämän kestin lopulta maksaa saavat.

ARVI

Mistä sen nyt vielä tietää?

PUOSU