Part 3

Tosinhan tuo tahtoo tunkeutua tännekin tuo tietopuolisuus, sivistyspitoisuus, jonk etehen Kaihorinnat intons uhroavat. Tosinhan alkaa tulla muotihin täälläkin simpsetit ja mansietit

ja manihvestit tahi maniskat, myös rekko- ynnä sivijottipuvut, mut aina täällä sentään oleskelee kuin maalla ainakin, ja yhä sentään on täällä vanhaa, rehellistä juurta, viisasta miestä alla sarkanutun.

Siks tuntuu ero näistä eläjistä ja näistä maista varsin vaikealta. Jättää pellot, niityt, joet, salmet. Syyskuulaat päivät, tuoksut riutuvat viimeisten kukkain, kaikki jälleen vaihtaa kaupungin kivikatuun, kolinaan.

Ei siksi, jotteiko ne myöskin oisi omat ilonsa taas kaupungissa, omat nautintonsa, joiden arvo on ihmis-elämässä tärkeä, kuten tään talon isäntäkin sanoo.

Ottaa nyt musikin ja maalaustaiteen, panee gramofoonin pelaamaan ja katsoo jotain seinätaulua, maisemamaalausta dundeellista, istuen topatussa sohvassa, niin nyt on kumma, jos ei siitä nauti, jos ei siitä sielu rikastu!

Niin että kyllä täytyy sanoa, jott on se sentään jotakin se taide, on se vain niin paljon ihmiselle.

Niin jotta, veljet, kohta tavataan ja pannaan gramofooni pelaamaan. Vaikka siinä sitte vielä katsoo jotakin seinätaulua... niin että... on se taide ihmis-elämässä...