Part 31

Jean Valjean kirjotti eräälle paperilehdelle: _Tässä ovat raudotetun keppini pätkät sekä Pikku-Gervaisilta varastettu kahden frangin raha, josta puhuin silloin rikosoikeuden istunnossa_. Hän laski tälle paperilehdelle hopearahan ja raudotetun kepin pätkät niin, että ne ensinnä näkyivät huoneeseen astuttaessa. Hän otti kaapista vanhan paitansa ja repi sen kappaleiksi. Niin sai hän kangasliuskoja, joihin hän kääri nuo kaksi hopeaista kynttilänjalkaa. Muuten ei hän ollut lainkaan kiireissään eikä kiihdyksissään, sillä kääriessään piispan kynttilänjalkoja paitaansa pureskeli hän ahkerasti mustaa leivänpalasta. On luultavaa, että hän oli paetessaan vankilasta tuonut leivänpalan mukanaan.

Tämän todistivat ne leivänmuruset, jotka myöhemmin oikeuden käskystä toimitetussa tutkimuksessa löydettiin huoneen lattialta.

Koputettiin ovelle hiljaa kaksi kertaa.

"Sisään!" sanoi hän.

Tulija oli sisar Simplice.

Hän oli kalpea, hänen silmänsä olivat punaiset, kynttilä huojui hänen kädessään. Kohtalon ankarat iskut ovat siitä omituisia, että vaikka olisimme kuinka täydellisiä tai paatuneita tahansa, ne kiskovat salatuimmistakin syvyyksistä ihmis-luonnon esiin ja pakottavat sen näyttäytämään pinnalla. Tämänpäiväisissä mielenliikutuksissa oli nunnasta tullut jälleen nainen. Hän oli itkenyt ja hän vapisi.

Jean Valjean sai juuri kirjottaneeksi muutamia rivejä paperille, jonka hän ojensi nunnalle sanoen: "Sisareni, toimittakaa tämä herra rovastille".

Paperia ei oltu taivutettu kokoon. Hän vilkaisi siihen.

"Kyllä Te saatte lukea sen", sanoi Jean Valjean.

Hän luki:

"Pyydän herra rovastia ottamaan huostaansa kaiken, mitä tänne jää minulta. Hän suvainnee hyväntahtoisesti maksaa siitä minun oikeus-kuluni sekä tänään kuolleen naisen hautaamis-kustannukset. Loppu jääköön köyhille."

Sisar tahtoi puhua, mutta hän voi tuskin sopertaa muutamia käsittämättömiä äännähdyksiä. Lopulta onnistui hänen kuitenkin saada sanotuksi:

"Eikö herra pormestari haluaisi viimeistä kertaa tulla katsomaan sitä onnetonta nais-raukkaa?"

"En", sanoi hän, "minua ajetaan takaa, minut voitaisiin helposti vangita hänen huoneessaan ja se häiritsisi häntä."

Tuskin oli hän päättänyt lauseensa, kun kovaa melua kuului rappukäytävästä. He erottivat nousevain askelten kolinaa ja he kuulivat vanhan portinvartijattaren huutavan korkeimmalla, kimeimmällä äänellä:

"Hyvä herra, minä vannon Teille Pyhän Jumalan kautta, ett'ei kukaan ole käynyt tästä sisään koko päivänä eikä koko iltanakaan, minäkään en ole liikahtanut kopistani!"

Mies vastasi:

"Mutta tuolla huoneessahan on valoa."

He tunsivat Javertin äänen.

Huone oli laitettu sillä tavoin, että ovi peitti oikealle kädelle avautuessaan yhden nurkan kokonaan. Jean Valjean puhalsi kynttilänsä sammuksiin ja asettui tähän nurkkaan.

Sisar Simplice vaipui polvilleen pöydän viereen.

Ovi avautui.

Javert astui sisään.

Käytävästä kuului useampain miesten kuisketta ja portinvartijattaren innokkaita vastaväitteitä.

Nunna ei nostanut silmiään. Hän rukoili.

Hänen pieni kynttilänsä oli takanotsalla ja loi ympärilleen vain heikkoa valoa.

Javert huomasi sisaren ja pysähtyi neuvottomana.

Muistamme, että Javertin olemuksen peruste, hänen alku-aineensa, hänen ilmakehänsä oli kaiken esivallan kunnioitus. Hän oli valettu yhdestä kappaleesta, eikä hän sietänyt vastaväitteitä eikä rajotuksia. Hänen mielestään oli tietysti kirkollinen esivalta ensimäinen kaikista, hän oli uskollinen, pintapuolinen ja sääntöjä noudattava tässä kohdassa niinkuin muissakin. Hänen silmissään oli pappi korkeampi henki, joka ei voi erehtyä, ja nunna pyhä olento, joka ei voi tehdä syntiä. Molemmat olivat hänen nähdäkseen maailman pahuudelta visusti suljettuja sieluja, ja niissä oli yksi ainoa ovi, joka avautui vain totuutta julistaakseen.

Huomattuaan nunnan aikoi hän ensin poistua.

Mutta oli olemassa toinenkin velvollisuus, joka häntä piteli ja työnsi voimakkaasti vastakkaiseen suuntaan. Hän jäi siis paikalleen ja -- yritti vain yhden kysymyksen.

Nunna oli juuri sisar Simplice, joka ei ollut eläissään valehdellut. Javert tiesi sen ja kunnioitti häntä erikoisesti sen takia.

"Sisareni," sanoi hän, "oletteko yksin tässä huoneessa?"

Seurasi hirvittävä hetki, jonka kuluessa portinvartijatar-parka tunsi voimainsa raukeavan.

Sisar kohotti päänsä ja vastasi:

"Olen."

"Te ette siis ole nähnyt", jatkoi Javert, "-- suokaa anteeksi, jos yhä vaivaan, velvollisuuteni käskee -- tänä iltana erästä henkilöä, erästä miestä. Hän on karannut, me etsimme häntä -- Jean Valjeania, ettekö ole nähnyt häntä?"

Sisar vastasi:

"En."

Hän valehteli. Hän oli valehdellut kaksi kertaa peräkkäin, epäröimättä, nopeasti, ikäänkuin uhraten oman itsensä.

"Suokaa anteeksi", sanoi Javert ja poistui syvään kumartaen.

Oi hurskas nainen! Te ette ole enää moneen, moneen vuoteen ollut elävien joukossa; Te olette tavannut valkeudessa sisarenne puhtaat neitsyet ja veljenne enkelit; luettakoon tämä valhe hyväksenne paratiisissa!

Sisaren vakuutus oli Javertista niin ratkaiseva ja luotettava, ett'ei hän lainkaan huomannut sitä omituista seikkaa, että juuri sammutettu kynttilä savusi pöydällä.

Tuntia myöhemmin kulki muuan mies läpi metsikköjen ja sumuisten laaksojen, edeten nopeasti Montreuil-sur-Meristä Pariisia kohti. Tämä mies oli Jean Valjean. Pari kolme kuorma-ajuria, jotka kohtasivat hänet, ovat myöhemmin kertoneet hänen kantaneen kädessään jotain myttyä sekä olleen puettuna työmekkoon. Mistä oli hän saanut tämän mekon. Siitä ei päästy milloinkaan selville. Muuan vanha työmies oli muutamia päiviä aikaisemmin kuollut tehtaan sairaalassa, jättäen ainoaksi perinnökseen mekkonsa. Ehkä Jean Valjeanilla oli juuri tämä mekko.

Lopuksi sananen Fantinesta.

Meillä on kaikilla sama äiti, maa. Fantine jätettiin tämän äidin huomaan.

Rovasti luuli tekevänsä oikeimmin -- ja ehkäpä tekikin -- säästäessään Jean Valjeanin jälkeenjättämästä omaisuudesta mahdollisimman paljon köyhille. Sillä mistä olikaan lopulta kysymys? Kaleeri-vangista ja yleisestä naisesta. Sentähden teki hän Fantinen hautaamisen mahdollisimman mutkattomaksi ja supisti sen tuohon kaikkein välttämättömimpään: yhteiseen hautaan.

Fantine haudattiin siis kirkkotarhan vapaaseen kulmaan, joka kuuluu kaikille eikä kenellekään ja jonne köyhät kuopataan. Onneksi osaa kuitenkin Jumala löytää sielun. Hämärän vaipuessa maille mantereille laskettiin Fantine viimeiseen lepoonsa tuntemattomien luiden joukkoon; kohta oli hänkin tomuksi muuttuva, tuntemattomaksi, hajoavaksi tomuksi.

Hänet heitettiin yleiseen hautaan.

Hänen hautansa oli aivan hänen vuoteensa kaltainen.

(_Fantinen II osan loppu_.)

VIITESELITYKSET:

[1] _Brumaire_, toinen kuukausi Ranskan vallankumouksen ajanlaskussa, 23 päivästä lokakuuta -- 21 päivään marraskuuta; 18 p:nä sumukuuta (9 p. marrask. 1799) teki Bonaparte itsensä ensimäiseksi konsuliksi. Suomentaja.

[2] _Bienvenu_ suom. "onnentulokas", "tervetuloa". Suomentaja.

[3] Tournefort (1656-1708) laati kasviluokittelunsa kukinnon rakenteen mukaan, vähän ottaen huomioon luontaista sukulaisuutta.

[4] Aikanaan kuuluisa kasvitieteilijä, k. 1777.

[5] "Ell'ei Herra huonetta varjele, niin turhaan valvovat ne, jotka sitä vartioivat".

[6] _Guillaume Pigault-Lebrun_, ranskalainen romaanikirjailija, eli 1753-1835. Suomentaja.

[7] _Jean Baptiste de Boyer_, Argensin markiisi, sukkela epäilijäfilosofi, Fredrik Suuren ystävä, eli 1704-71.

[8] _Pyrrho_: kreikkalainen viisaustieteilijä, epäily-viisaustieteen perustaja, 4:llä vuosisadalla e.Kr.

[9] _Thomas Hobbes_: englantilainen viisaustieteilijä, eli 1588-1679.

[10] _John Tuberville Needham_, englantilainen luonnontutkija, eli 1713-81.

[11] _Fiat lux_ = tulkoon valkeus!

[12] Senaikuinen virallinen sanomalehti.

[13] Viinilasin ääressä.

[14] Katolilainen pyhimys, kuoli 1660.

[15] ilman pitkiä puheita. Suom.

[16] _Cartouche_, kuuluisa varas ja rosvo Ranskassa 17-sataluvun alkupuolella. Suom.

[17] Sallikaat lasten... Suom.

[18] Olen maan matonen. Suom.

[19] Kuuluisa piispa ja saarnamies Ludvig XIV:n ajalla, eli 1627-1704.

[20] Sinua Jumala (ylistämme).

[21] Tarkoittaa protestantti-vainoja Ludvig XIV:n aikoina. Suom.

[22] Ranskal. rahamäärä: 5 penniä. Suom.

[23] Vallankumouksellisten päähine.

[24] Punainen hattu: kardinaalin päähine. Suom.

[25] Viittaa erääseen tunnettuun tarinaan Perrettestä, joka maitoastiaa kaupunkiin kantaessaan uneksi ostavansa lehmät ja siat, vaunut ja talot, kunnes hänen innoissaan hypähtäessään maitoastia ja samalla toiveet särkyivät. Suom.

[26] Uskon Isään Jumalaan.

[27] Koska hän paljon rakasti. Suom.

[28] Intialaisen taruston maailman-isä. Suom.

[29] Kansan murretta ranskalaisilla Alpeilla: ryöväri-konna.

[30] Kas Jussia! Suom.

[31] _Floreal_ (= kukka-), vuoden kahdeksas kuukausi Ranskan vallankumouksen ajanlaskussa (20 huhtik. -- 20 toukok.). Suom.

[32] Jälleen henkiin herätetty. Suom.

[33] _Peruna_. Parmentier toi perunanviljelyksen Ranskaan.

[34] Passer à l'État de. Suom.

[35] Laittakaa vaatteenne kuntoon ennenkuin poistutte. Suom.

[36] Muotokuva-, maisemakuva-albumi, piirros-kokoelma. Suom.

[37] Ranskalainen kuvanveistäjä, k. 1733. Suom.

[38] Hedelmöittävä peltojen haltija kreikkalaisilla ja roomalaisilla.

[39] Erään Lesagen huvinäytelmän päähenkilö, ahnaan rahamiehen perikuva.

[40] Ranskalainen maalari (1726-1805) Suom.

[41] Linna Pariisin lähellä. Suom.

[42] Roomalaisten suuri tappio v. 321 e.Kr. Suom.

[43] Tasavaltalaislaulu vallankumousajalta. Suom.

[44] Sanaleikki Bombardasta: mässäily ja rento elämä. Suom.

[45] Sanaleikki, jota on mahdoton suomeksi sovittaa: _contemple mon calme_ -- markiisi de Montcalm. Suom.

[46] Argon tietäjä-kuningas. Suom.

[47] Nyt sulle, Bacchus, ma laulan.

[48] Hyvät naiset. Suom.

[49] Félix nimi merkitsee: onnellinen, autuas.

[50] Pau: Kaupunki Ala-Pyreneillä, mistä saadaan korkkeja. Suom.

[51] Sodan syy. Suom.

[52] Ranskalainen laulurunoilija, 1772-1827. Suom.

[53] Berquin: ranskalainen lastenkirjailija, k. 1791.

[54] Ei mitään uutta auringon alla.

[55] Lempi kaikilla sama. Suom.

[56] Kuuluisa pankkimies, kansanedustaja ja ministeri 19 vuosisadan alkupuolella Ranskassa. Suom.

[57] Ranskan sen aikuinen virallinen lehti. Suom.

[58] _Vidocq,_ kuuluisa veijari, myöhemmin Pariisin poliisipäällikkö, 1775-1857. Suom.

[59] Kiihkokatolinen ranskal. kirjailija, 1753-1821. Suom.

[60] Kristus meidät vapahti. Suom.

[61] Vincentius Paulus perusti näet v. 1625 Pariisissa lazaristein liiton. Suom.

[62] Tämä välihuomautus on Jean Valjeanin.

[63] Silloisia vanhoillisia sanomalehtiä Ranskassa. Suom.

[64] Theramenes, atenalainen kansanyllyttäjä, k. 403 e.Kr. Suom.

[65] Je-nie-Dieu, sanaleikki Chenildieustä. Suom.

[66] Elinkautiset Pakko-Työt. Suom.

[67] _Drapeau blanc = valkoinen lippa_, senaikuinen kuningasmielinen sanomalehti. Suom. huom.