Chapter 5

LOUIS. Sisä- tai ulkopuolen! Min' en Siks kunnes teen niin kuuluks yritteeni, Kuin rohkealle toivolleni taattiin, Ennenkuin tämän urhojoukon hankin Ja nämä tulihenget kokoon haalin, Jotk' uhmaa voittoa ja maineen löytää Kidasta vaarojen ja kuolemankin. -- (Torven toitaus kuuluu.) Mik' uljas torvi tuolla meitä kutsuu?

(Bastardi tulee seurueineen.)

BASTARDI. Maailman säädyllisten tapain mukaan Puhua pyydän: virkani on haastaa. -- Kuninkaan luota tulen, pyhä isä, Kysymään, kuinka toimenne te teette. Kun vastuun saan, niin tiedän, miten laaja on liikkumisen valta kielelläni.

PANDULPH. Dauphin on liian itsepäisen jäykkä, Ei tahdo pyyntööni hän suostua, Vaan sanoo suoraan: aseita ei heitä.

BASTARDI. Pojass' on oikeus, kautta veren kaiken, Mit' äkä huokuu! -- Englantia kuulkaa; Mun kauttani sen majesteetti haastaa: Aseissa on hän, niinkuin tulee olla, Tät' älytöntä, hölmää käyntiänne, Tät' ase-ilvettä ja hurjaa pilaa, Tät' uhkaa parratonta, poikasotaa Kuningas nauraa vain, ja hän on valmis Tään vaivaissodan ja nuo kerijoukot Pois maansa alueelta pieksemään. Se käs', jok' oman oven eessä teitä Niin suomi, että koikkuun kömmitte, Sukelsitte kuin sanko salakaivoon, Ryömitte pehkuun tallin pilttuisiin, Lippaissa, kirstuiss' asuitte kuin pantit, Elitte sikain kanssa, makorauhaa Haitte haudoissa ja käähkänöissä Ja oman kansan kukon kieuntaakin[20] Vavahditte ja vapisitte, luullen Sit' asestetun engelsmannin ääneks: Se voitollinen käsi nytkö herpos, Jok' antoi kodissanne vitsaa teille? Ei! Aseiss' ylvä kuningas on, tietkää. Hän niinkuin kotka poikains' yli leijaa, Ja päälle käy, jos lähestyy ken pesää. Ja luopiot te kiittämättömät, Veriset Nerot, maanne äidin kohdun Te raatajat, hävystä punastukaa, Kun eukkonne ja kalvaat impenne, Kuin urhottaret, rummun jälkeen käyvät, Sotisormikkaisiin vaihtain sormustimet, Keihäisiin neulat, hellät sydämmensä Verisiin, hurjiin intohimoihin.

LOUIS. Kehusi lopeta ja kotiin käänny! Torassa meistä voiton viet, sen myönnän. Hyvästi! Aikamme on liian kallis Hukata lörppään.

PANDULPH. Suokaa minun haastaa.

BASTARDI. Ei, minä puhun.

LOUIS. Kumpaakaan en kuule -- Soi, rumpu! Sodan kieli puhukoon Tääll'-oloni ja oikeuteni puoleen!

BASTARDI. Ne huutaa, rumpunne, kun niitä lyödään; Te myös, kun teidät lyömme. Kaiku vain Sa rumpus pärinällä herätä, Niin tääll' on yhtä pingoitettu rumpu, Jost' yhtä äänekäs soi kaiku vastaan. Lyö toista, toinen yhtä äänekkäästi Rämähtää taivaan korvaan, ilkastellen Jyräkkää ukkosääntä. Hän jo saapuu -- Nojaumatta tuohon nilkkuun pappiin, -- Jot' ivaks enemmän kuin hyödyks käytti -- Juhana uljas: kypärässä hällä Luuranko istuu, jonka työnä tänään On niellä tuhatkunta ranskalaista.

LOUIS. Soi, rumpu, soi! Nyt suoraan vaaroihin!

BASTARDI. No niin, Dauphin; ne varmaan löydätkin.

(Menevät.)

Kolmas kohtaus.

Sama seutu. Tappelutanner.

(Sotamelskettä. Kuningas Juhana ja Hubert tulevat.)

KUNINGAS JUHANA. No, kuinka meidän käy? Oi, sano, Hubert!

HUBERT. Huonosti, varon. Kuinka voitte, herra?

KUNINGAS JUHANA. Tää poltto, jok' on vaivannut niin kauan, Mua ahdistaa. Oi, sydän on niin sairas!

(Sanansaattaja tulee.)

SANANSAATTAJA. Lankonne, herra, uljas Faulconbridge, Pakohon teitä kehoittaa ja pyytää Mua tuomaan tiedon, minne lähdette.

KUNINGAS JUHANA. Swinstead'iin, sano, sinne luostariin.

SANANSAATTAJA. Huoletta vain! Se suuri sotavoima, Jot' odotteli Dauphin avukseen, Toiss'yönä Goodwin-sand'iss'[21] ajoi maalle, Juur' Richard sai sen tietää. Ranskalaiset Sotivat veltosti ja peräytyvät.

KUNINGAS JUHANA. Mua voi! Tää julma kuume minut polttaa, En jaksa sanomastas iloita. Swinstead'iin pian! Kantotuoli tänne! Mun valtaa heikkous, mua raukaisee.

(Menevät.)

Neljäs kohtaus.

Sama seutu. Toinen kohta tappelutannerta.

(Salisbury, Pembroke, Bigot y.m. tulevat.)

SALISBURY. Paljonhan kuninkaall' on ystäviä.

PEMBROKE. Uus ryntäys! Rohkeutta ranskalaisiin! Käy pahoin meidän, jos käy pahoin heidän.

SALISBURY. Tuo pirun äpärä, tuo Faulconbridge, Uhalla uhan yksin kestää taiston.

PEMBROKE. Kuningas sairas lie ja matkaan mennyt.

(Melun tulee haavoitettuna, kahden soturin taluttamana.)

MELUN. Englantilaisten luopioitten luokse!

SALISBURY. Meill' oli onnen aikaan toinen nimi.

PEMBROKE. Melun se on.

SALISBURY. Ja kuolinhaavoissa.

MELUN. Englannin ylimykset, paetkaa! Olette myydyt. Kirvoittakaa rihma Kapinan neulasta ja tervehtäkää Eronnut uskollisuus palanneeksi! Kuninkaan eteen menkää, polvistukaa! Jos Dauphin tulee päivän sankariksi, Niin vaivojenne palkaksi hän teiltä Päät poikki lyö. Sen on hän vannonut, Ja minä myös, ja muutkin meidän kanssa, Saint Edmunds-Bury'n pyhäll' alttarilla, Samalla, missä kalliin ystävyyden Ja ikilemmen valan teille teimme.

SALISBURY. Se onko mahdollista? Onko totta?

MELUN. Mull' eikö silmäin eessä kuolon kauhu Ja jäljell' elämää vain pieni hiukka, Mi verin valuu pois, kuin vahakuva[22] Sulaen hajoo tulen paistehessa? Mik' yllyttää mua nyt vois petokseen. Kun petost' en voi hyödykseni käyttää? Miks valehella täällä kuolisin, Kun tuolla elää täytyy totuudella? Sen sanon taas: jos Dauphin tänään voittaa, Niin väärin vannoi hän, jos noilla silmin Te nähdä saatte uuden päivän nousun. Tän' yönä -- jonka mustat myrkkyhuurut Väsyneen, heikon, vanhan päivänpojan Palavan sulkatöyhdön päällä suitsee -- Tän' yönä teiltä elinpäivät päättyy, Ja palkka-petoksenne palkaksi Henkenne teiltä petoksella viedään, Dauphin jos teidän avullanne voittaa. On muuan Hubert kuninkaanne luona, Hänelle terveiseni; rakkautemme Ja muisto siit', ett' isoisäni Tääll' Englannissa syntyi, tuntoani Pakottaa tämän tunnustuksen tekoon. Siis melusta ja hälinästä täältä Pois viekää minut paikkaan, missä rauhass' Aatella saisin aatosteni tähteet Ja tehdä ruumiin eron sielusta Pyhissä mietteissä ja rukouksissa.

SALISBURY. Uskomme sua. -- Hornaan sieluni, Jos ei mua muoto miellytä ja sävy Tään kauniin tilaisuuden, joka meidät Kirotun paon teiltä palauttaa! Nyt, niinkuin hiljaa laskeuva luode, Jätämme hurjat harhatiet ja käymme Taas vanhaa hylkimäämme valtaväylää, Lipuen tyveninä, nöyrinä Mereemme, suuren kuninkaamme turviin. -- Käteni auttaa kantamaan sua täältä: Näen kuolon julmat tuskat silmissäsi. -- Pois, ystävät! Taas pako uudistuu, Mut vanha uskollisuus palautuu.

(Menevät, taluttaen Melun'ia.)

Viides kohtaus.

Sama seutu. Ranskalaisten leiri.

(Louis tulee seurueineen.)

LOUIS. Ei auringolla ollut mailleen mieli, Vaan viipyi, lännen rantaa punaten, Kun arat engelsmannit omaa maataan Mittaili taappäin. Hyvä tuli loppu, Kun verileikin jälkeen hyvää yötä Jyrähytimme liikatykeillämme. Ja kirvoitimme liput ryysyiset, Kentälle viimeisinä herroiks jääden.

(Sanansaattaja tulee.)

SANANSAATTAJA. Missä on prinssi?

LOUIS. Tässä. -- Mitä tiedät?

SANANSAATTAJA. Melun on kuollut; hänen toimestansa Englannin loordit taas on luopuneet; Ja kauan odotettu apuvoima On Goodwin-sand'in luona hukkunut.

LOUIS. Kirottu tieto! Kirottu myös sinä! En luullut että tänään apeutuisi Näin mieleni. -- Ken sanoi Juhanan Paenneen pari tiimaa ennen, kuin Hapuva pimeys erin ajoi joukot?

SANANSAATTAJA. Ken lienee sanonut, mut totta on se.

LOUIS. Siis kukin paikalleen, ja varuill' olkaa! Niin aikaiseen ei aurinkokaan nouse, Kuin minä huomispäivän onnen leikkiin.

(Menevät.)

Kuudes kohtaus.

Aukea paikka Swinsteadin luostarin läheisyydessä.

(Bastardi ja Hubert tulevat eri taholta.)

HUBERT. Ken siellä? Joutuun sano, muuten ammun.

BASTARDI. Ystävä olen. Mutta kuka sinä?

HUBERT. Englannin puoluetta.

BASTARDI. Minne matka?

HUBERT. Mitä se sinuun? Minä enkö saisi Sun tietäs tiedustaa kuin sinä minun?

BASTARDI. Hubert, ma luulen.

HUBERT. Se on tosi luulo, Siis joka tapauksess' ystäväksi Sun uskon, koska äänestä mun tunnet. Ken olet?

BASTARDI. Kuka lienen; vaan jos tahdot, Niin mielikseni uskoa sa voisit, Ett' olen Plantagenet tavallaan.

HUBERT. Oi, muisti pahaa! Häpeään mun saatte. Sinä ja päätön yö. Suo anteeks, urho, Ett' ääni, sinun huuliltasi tullut, Mun korvissani soi niin vieraalta.

BASTARDI. Pois kaikki sievistelyt! Mitä uutta?

HUBERT. Hapuilen tässä pilkkomustass' yössä Tavoittaa teitä.

BASTARDI. Lyhyeen: mit' uutta?

HUBERT. Oi, hyvä herra, yön mukaista uutta, Kamalaa, mustaa, julmaa, lohdutonta!

BASTARDI. Esille uutisesi hirvein haava! En ole nainen minä, enkä pyörry.

HUBERT. Kuninkaan lienee munkki myrkyttänyt; Sanaton oli melkein; syöksyin tänne Tät' ilmoittamaan teille; parempi Äkiltä varustauta turmaa vastaan, Kuin jos sen verkkaiseltaan tietää saa.

BASTARDI. Kuink' otti hän sen? Kuka ensin maistoi?

HUBERT. Sanoinhan: munkki, uskalias konna, Jolt' äkkipäätä ratkes sisukset; Kuningas puhuu vielä, ehkä toipuu.

BASTARDI. Ken majesteettia jäi hoitamaan?

HUBERT. Vai ette tiedä? Palanneet on loordit, Ja Henrik-prinssin tuoneet mukanaan. He prinssin pyynnöst' ovat armon saaneet Ja ovat kaikin majesteetin luona.

BASTARDI. Vihasi hilli, kaikkivoipa taivas, Meit' älä yli voimain koittele! Tän' yönä, tiedä, puolet voimastani On tällä alangolla tulva vienyt; Lincolnin rimmet nuo ne kaikki nielleet; Mun hyvä ratsu tuskin pelasti. Edellä käy! Nyt luokse kuninkaan? Ehk' on hän kuollut ennen tuloani.

(Menevät.)

Seitsemäs kohtaus.

Swinsteadin luostarin puutarha.

(Prinssi Henrik, Salisbury ja Bigot tulevat.)

PRINSSI HENRIK. On liian myöhä; kaikki elinveret On myrkyttyneet; selvä, kirkas aju -- Tuo muka sielun hauras asuinsuoja -- Nyt hourunsekaisilla mietteillään Ennustaa, että lähellä on muutos.

(Pembroke tulee.)

PEMBROKE. Kuningas puhuu vielä; ja hän luulee, Ett' ulkoilmahan jos hänet tuodaan, Niin ankaran ja tuimelevan myrkyn Tulinen hehku siitä vaimenee.

PRINSSI HENRIK. Puutarhaan tänne hänet tuottakaa. -- (Bigot menee.) Houriiko vielä?

PEMBROKE. Tyynempi hän nyt on Kun teidän lähteissänne; äsken lauloi.

PRINSSI HENRIK. Oi, taudin hairausta! Viimeisillään Ei tuimat tuskat tunne itseään. Kun kuolo ryöstänyt on ulko-osat, Niin näkymättömiin se katoo, sieluun Se rynnistää, ja sitä kiusaa, raataa Nyt legionat haaveit' outoja, Jotk', ahtautuen tähän viime loukkoon, Vain hämmentävät toisiaan. On kummaa Tuo kuolon laulaminen. Poika olen Ma tuolle kalpealle joutsenelle, Jok' omaa kuolinvirttään vaikeroitsee Ja heikkoutensa urkutorvella Sielun ja ruumiin soittaa ikirauhaan.

SALISBURY. Huoletta, prinssi; teill' on syntyvalta Tää sekasorto järjestää, mi hältä Jäi muodottomaksi ja keskoiseksi.

(Bigot palajaa seuralaisineen, jotka tuolissa kantavat kuningas Juhanaa.)

KUNINGAS JUHANA. Nyt sielulla on tilaa! Mielinyt Ei mennä ovist' eikä ikkunoista. Niin kuuma mun on povessani kesä, Ett' ihan tomuks sisukset se jauhaa. Olen kuva, jonka kynä kyhännyt On pergamentille; tulessa tässä Kutistun nyt.

PRINSSI HENRIK. Kuin voitte, majesteetti?

KUNINGAS JUHANA. Tuhottu, -- myrkytetty, -- kuollut, -- kurja; Ja kukaan teist' ei pyydä talvea Jääkättään vatsahani pistämään, Tai johda valtakunnan virtoja Poveeni palavaan, tai pyydä, että Mun pykiville huulilleni pohja Viluista tuultaan suikkaisi ja jäillään Mua viihdyttäisi. -- Paljoa en pyydä, Vain kylmää lohtua, ja tylyt, kovat Te olette, kun senkin kiellätte.

PRINSSI HENRIK. Oi, kyyneleilläni jos oisi voimaa Virkistää teitä!

KUNINGAS JUHANA. Suola niiss' on kuumaa. On sisässäni helvetti, ja myrkky Siell' asustaa kuin vihamies, ja vaivaa Armotta kirottua vertani.

(Bastardi tulee.)

BASTARDI. Oi, mua polttaa tulikuuma kiire, Palava into nähdä kuningasta.

KUNINGAS JUHANA. Silmääni ummistamaan tulit, lanko. Sydämmen touvit palaneet on poikki, Ja kaikki elämäni pursiköydet On vain kuin rihma, hieno hivuskarva; Sydäntä kannattaa vain pieni säie, Mi tuskin kerrontasi ajan kestää; Ja sitten kaikk' on multaa, mitä näet, Hävinneen kuninkuuden tyhjä muotti.

BASTARDI. Dauphin nyt varustelee matkaa tänne; Kuink' otetaan hän vastaan, tiesi taivas! Eräänä yönä, tilaisuutta käyttäin Kun peräydyin, niin paras miehistöni Vajosi arvaamatta rimpisuohon, Miss' äkillinen tulva nieli sen.

(Kuningas kuolee.)

SALISBURY. Puhutte kuolon sanaa kuolleen korvaan. -- Oi, herrani! -- Juur' kuningas -- ja nyt!

PRINSSI HENRIK. Tie sama mullakin ja sama loppu. Ei varmuutta, ei turvaa päällä maan: Kuningas äsken, ja nyt talmaa vaan!

BASTARDI. Sa noinko menit? Nyt vain minä jään, Sijassas koston tointa täyttämään. Ja sitten sielu taivaaseen sua seuraa, Niinkuin se palveli sua maankin päällä. Nyt tähdet te, jotk' oikeill' aloillanne[23] Taas liikutte, miss' on nyt voimanne? Parempaa alttiutta näyttäkää; Palatkaa heti kanssani; pois syöskää Tuho ja alituinen häpeä Hervonneen maamme heikolt' ovelta! Koht' etsoon, muuten koht' on etso täällä! Dauphin se meitä kantapäille tallaa.

SALISBURY. Vähemmän, näen mä, tiedätte kuin me. Sisällä tuolla lepää kardinaali; Dauphin'in luota hän vast'ikään tuli Ja rauhanehdot tuoden semmoiset, Jotk' ottaa voimme kunnialla vastaan. Hän oiti sodast' aikoo luopua.

BASTARDI. Sen tekee sitä mieluummin, kun näkee Ett' ollaan täällä vahvat vastustukseen.

SALISBURY. Ei, hän jo tavallansa on sen tehnyt: Lähettänyt on monet lastivaunut Jo rannikolle päin, ja kardinaalin Sovittaa antaa koko riitajutun. Tään kanssa minä, te, ja muutkin loordit; Jos mieli, tänään iltapuolla käymme Asian hyvään loppuun saattamaan.

BASTARDI. No, olkoon sitte. -- Ja te, jalo prinssi, Ja muutkin prinssit, joit' ei siellä tarvis, Isänne ruumis hautaan saattakaa.

PRINSSI HENRIK. Me hänet Worcester'ihin hautaamme. Se hänen tahtons' oli.

BASTARDI. Sinne siis, -- Ja onni itsellenne, astuissanne Perittyyn kunniaan ja valta-arvoon! Eteenne nöyrimmästi polvistun Ja uskollista lupaan palvelusta Ja alaist' alttiutta ijäisesti.

SALISBURY. Ja sama nöyrä tarjous on meillä, Ja ijäti se tahratonna olkoon.

PRINSSI HENRIK. Mun heltyy mieleni; se kiittää tahtois, Mut sit' ei muuten voi kuin kyynelin.

BASTARDI. Suruista aika vieköön pakko-osan, Kosk' on jo etumaksuun tuskaa saanut. -- Ei valloittajan korskan jalan alle Taipunut vielä maamme, eikä taivu, Jos ei se itseens' ensin haavaa iske. Kotona taaskin Englannin on prinssit. Nyt mailman kolme kulmaa varustelkoon, Ne kuritamme! Kukaan meit' ei ketä, Englanti jos vain itseään ei petä.

(Menevät.)

SELITYKSIÄ:

[1] _Naamapuolikas_. Tarkoittaa hallitsijan profiilikuvaa rahoissa. Robert oli kasvoiltaan yhtä laiha.

[2] _Kas, äyrityistä!_ Kuningatar Elisabetin aikuisiin pieniin rahoihin oli ruusu leimattu kuvan korvan taakse. Oli näet silloin hovipiireissä tapana pitää korvakoristeena kukkia, hiussuortuvia, nauharuusuja, jopa armaan kengän-nauhojakin.

[3] _Sir Richard, päivää!_ Bastardi kuvittelee, että joku halvempi henkilö tulee hänen luokseen terveisille.

[4] _Hän ja hammastikku_. Hammasten kaiveleminen oli ulkomaista tapaa, imaiseminen kotimaista. Hammastikut lienevät ensin tulleet käytäntöön Italiassa, josta hienot matkailijat toivat tavan Englantiin. Joskus niitä kannettiin lakissakin.

[5] _Se jätti Colbrandko_. Tanskalainen jättiläissankari, jonka Guy de Warwick kaksintaistelussa kaatoi.

[6] _Jonk' urhontarmoa ja raivoisuutta_ j.n.e. Vanhan balladin mukaan Richard, vankina ollessaan Itävallassa, määrättiin taistelemaan nälkäisen leijonan kanssa rangaistukseksi siitä, että oli Itävallan herttuan pojan nyrkillään lyönyt kuoliaaksi. Richard pisti kätensä leijonan kitaan ja riisti maalle sen sydämmen. Siitä liikanimi: Leijonamieli.

[7] _Sai varhain surman tältä herttualta_. Sh. noudattaa vanhaa tarua, jonka mukaan Itävallan herttua Leopold surmasi Richardin.

[8] _Kalpeahkoon valkorantaan_. Tarkoittaa Englannin liituvuorisia rannikoita.

[9] _Kun puvun itse leijonalta riisti_. Tarun mukaan käytti Richard vaippanaan leijonan nahkaa; ja arkkiherttua käytti sitten tätä samaa nahkaa kuolemaansa saakka.

[10] _Kädet purppurassa_. Metsästäjillä oli tapana voitonmerkiksi tahria kätensä tapetun saaliin verillä.

[11] _Kuin kapinoivat Jerusalemissa_. Kun Titus Jerusalemia piiritti, olivat juutalaiset jakaantuneina kolmeen puolueeseen; mutta hädän tullessa yhtyivät kaikki ja löivät vihollisen yhteisvoimin takaisin.

[12] _Jos kultaenkelit mua käteen tarttuis_. Enkelin kuva oli leimattu kultarahoihin, joita siitä syystä nimitettiin enkeleiksi.

[13] _Vasikannahkall' arka nahkas peitä_. Vasikannahkainen takki kuului narrin pukuun.

[14] _Vapauta enkelit_. Vertaa ed. [12].

[15] _Tuohusta, kirjaa, kelloa en säiky_. Tarkoittaa kirkonkirouksen julistamista, jolloin raamattu kohotettiin ilmaan, kirkonkelloja soitettiin ja pyhät vahatuohukset sammutettiin.

[16] _Armada_ oli se voittamaton laivasto, jonka Philip II Espanjasta lähetti Englantia valloittamaan, vaan joka joutui haaksirikkoon.

[17] _Taas kruunattuna_. Kuningas Juhana kruunautti itsensä neljä kertaa, kansan mieleen siten juurruttaakseen oikeuttaan Englannin kruunuun.

[18] _Pietari Pomfretilainen_ oli erakko, jota alempi kansa piti suuressa kunniassa. Rangaistukseksi ennustuksistaan sidottiin hänet hevosen häntään ja laahattiin näin katuja pitkin ja hirtettiin sitten yhdessä poikansa kanssa.

[19] _Ja pakanaiseen rannikkoon sun niitää_ j.n.e. Viittaus englantilaisten ja ranskalaisten yhteisiin ristiretkiin Palestiinaan.

[20] _Oman kansan kukon kiekuntaa_. Ranskalainen kukko, gallus.

[21] _Goodwin-sands_, kuuluisat matalikot Englannin etelärannikolla.

[22] _Mi verin valuu pois kuin vahakuva_. Viittaa siihen yleiseen kansan uskoon, että noidat voivat ihmisiä tappaa sulattamalla niiden vahasta tehdyt kuvat.

[23] _Tähdet te, jotk' oikeill' aloillanne_ j.n.e. Nämä sanat lausutaan kapinoiville ja taas uskollisuuteensa palaaville loordeille.