Part 7

PISTOOLI. Iskoa? Kitaasi isko, kurja ämmälauri? -- Pistoolis olen, ystäväs, sir John, Ja päätä pahkaa ratsastin ma tänne; Tuon viestiä ja verratonta uutta, Iloa auvoista ja kulta-aikaa.

FALSTAFF. Mutta, hyvä mies, ilmoitahan niitä sitten tämän maailman ihmisten tavalla.

PISTOOLI. Pois hiiteen mailma ja mailman lapset? Ma puhun Afrikkaa ja kulta-aikaa.

FALSTAFF. Assyrian roisto, sano, mitä uutta? Sen kuningas Cophetua tietää tahtoo.

MYKKÄNEN (laulaa).

"Ja Robin Hood, Scarlet ja John."

PISTOOLI. Heliconiako rakkikoirat uhmaa? Hyviä uutisia pilkataanko? Pistooli, pääs' siis paina Furian helmaan!

TYHJÄNEN. Arvoisa herra, minä en ymmärrä noita teidän elkiänne.

PISTOOLI. No, voivotelkaa sitä sitten!

TYHJÄNEN. Anteeksi, herraseni, jos tuotte uutisia hovista, niin tulee teidän, minun ymmärtääkseni, tehdä jompikumpi kahdesta: joko ne ilmoittaa tai pitää ne takananne. Minä olen, herraseni, kuninkaan käskyläinen, minä kanss'.

PISTOOLI. Kenen kuninkaan, sinä nälkäkurki? Sano tai kuole!

TYHJÄNEN. Henrik kuninkaan.

PISTOOLI. Neljännen vai viidennen?

TYHJÄNEN. Neljännen Henrikin.

PISTOOLI. Siis hiiteen käskyläisyytes! -- Sir John, Sun pikku uukkos nyt on kuninkaana, Nimeltä Henrik viides. Toden totta! Jos valhettelee Pistooli, tee näin: Osoita peukalota, niinkuin tehdään Espanjan öyhkärille.

FALSTAFF. Mitä? Vanha kuningasko kuollut?

PISTOOLI. Kuin naulattu; on totta, mitä sanon.

FALSTAFF. Joutuun, Bardolph, satuloitse hevoseni! -- Herra Robert Tyhjänen, valitse itsellesi mikä virka hyvänsä maassa, se on sinun. -- Sinuun, Pistooli, minä panen kahdet arvo-panokset.

BARDOLPH. Oi, riemun päivää! Minä en onneani vaihtaisi aatelisarvoonkaan.

PISTOOLI. No, hyviäkö tuon mä uutisia?

FALSTAFF. Viekää herra Mykkänen levolle. -- Herra Tyhjänen, mylord Tyhjänen, ole mikä oletkin, minä olen onnen hovimestari. Saappaat jalkaan? Me ratsastamme läpi yön. -- Oi, sinä suloinen Pistooli! -- Joudu, Bardolph! (Bardolph menee.) -- Tule, Pistooli, kerro lisää, ja mieti samassa jotakin hyvää itsellesi. -- Saappaat, saappaat, herra Tyhjänen! Tiedän, että nuori kuningas himoitsee minua. Otamme hevosia, mistä saamme; Englannin lait tottelevat minua. Miekkoiset ne, jotka ovat ystäviäni olleet, mutta voi herra ylituomaria!

PISTOOLI. Katalat korpit syökööt hältä keuhkot! "Miss' elo entinen?" niin sanotaan: Hei, tässä! Terve, sinä ilon päivä!

(Menevät.)

Neljäs kohtaus.

Lontoo. Katu.

(Ravintolan emäntä ja Torkko Hurstinen, joita poliisit vetävät perässään.)

EMÄNTÄ. Senkin kirottu kanalja! Oi, että tähän paikkaan kuolisin, niin että saisin nähdä sinut hirsipuussa. Olet olkapääni vääntänyt vallan sijoiltaan.

1 POLIISI. Oikeudenpalvelijat ovat jättäneet hänet minun haltuuni, ja kelpo piiskasaunan hän on saapa, sen minä takaan; pari kolme ihmistä on tässä hänen tähtensä kuoliaaksi lyöty.

TORKKO. Pirunkoura, valehtelet, senkin pirunkoura! Tulehan vaan, niin sanon sinulle jotakin, senkin kirottu ränttynaamainen koijari! Jos lapsi, jota nyt kannan, tästä menee kesken, niin olisi parempi sinulle, että olisit omaa äitiäsi lyönyt, senkin paperinaama.

EMÄNTÄ. Jesta, jos sir John nyt olisi täällä! Hän se tässä muutamista lihaa tekisi. Rukoilen Jumalaa, että hänen kohtunsa hedelmä menisi kesken.

1 POLIISI. Jos niin käy, niin on teillä taas täysi tusina pieluksia; nyt niitä vaan on yksitoista. Kas niin, marssikaa mukaan nyt vaan molemmat, sillä kuollut on se mies, jota yhdessä Pistoolin kanssa pieksitte.

TORKKO. Sanon sinulle jotakin, sinä pitkäkontti: tästä sinulle vielä toimitan kelpo patukat, senkin sinikärpänen! Senkin inhottava, nälkääntynyt vesikoppilainen! Jos et sinä saa pamppua, niin en enää koskaan lyhyttä hametta käytä.

1 POLIISI. Kas niin, sinä kuljeksiva ritaritar, tule nyt vaan!

EMÄNTÄ. Jesta, että oikeus näin saa väkivaltaa sortaa! No, no, vaivaa seuraa hoiva.

TORKKO. No, tule, senkin konna, tule ja vie minut rauhatuomarin luo.

EMÄNTÄ. Niin, senkin nälkääntynyt verikoira!

TORKKO. Senkin kuolema! Senkin luuranko!

EMÄNTÄ. Senkin ruotta!

TORKKO. No, tule nyt, senkin hoikkaro! Tule, senkin kruikka!

1 POLIISI. Niin, nyt sitä mennään.

(Menevät.)

Viides kohtaus.

Julkinen paikka Westminster-abbeyn lähellä.

(Kaksi komaripalvelijaa levittelee tielle kaisloja.)

1 PALVELIJA. Enemmän kaisloja! Enemmän kaisloja!

2 PALVELIJA. Torvet ovat jo kahdesti soineet.

1 PALVELIJA. Kello tulee kaksi, ennenkuin palajavat kruunauksesta. Joutuun, joutuun!

(Falstaff, Tyhjänen, Pistooli, Bardolph ja paashi tulevat.)

FALSTAFF. Seisokaa tässä sivullani, herra Tyhjänen; laitan niin, että saatte kuninkaalta armon osoituksen. Isken hänelle silmää, kun hän tulee kohdalle, ja huomatkaa vaan, kuinka hän minulle muhahtelee.

PISTOOLI. Jumala siunatkoon keuhkojasi, hyvä ritari!

FALSTAFF. Tule tänne, Pistooli; asetu taakseni! -- (Tyhjäselle.) Oi, että minulla olisi ollut aikaa teettää uudet liverit; olisin pannut likoomaan ne tuhat puntaa, jotka teiltä lainasin. Mutta vähät siitä! Tämä halpa puku tekee paremman vaikutuksen, se osoittaa, kuinka olin kiihkeä häntä näkemään.

TYHJÄNEN. Niin oikein.

FALSTAFF. Se osoittaa harrasta sydäntä.

TYHJÄNEN. Niin oikein.

FALSTAFF. Hellää rakkautta.

TYHJÄNEN. Oikein, oikein.

FALSTAFF. Noin vaan ratsastaa yötä päivää, ei ajatella ei muistaa, ei malttaa pukua muuttaa.

TYHJÄNEN. Totinen tosi.

FALSTAFF. Vaan seisoa tässä matkasta ryvettyneenä ja hikoillen halusta nähdä häntä, ajattelematta mitään muuta, jättäen kaiken muun unhotukseen, ikäänkuin ainoana tehtävänä maailmassa olisi vaan katsella häntä.

PISTOOLI. Se on _semper idem_, sillä _absque hoc nihil est_; se on kaikki kaikessa.

TYHJÄNEN. Niin oikein, toden totta.

PISTOOLI. Ritari, jalon henkes kiihkoon nostan Ja raivoon sinut saatan. Torkkosi, Ylinten aatostesi Helena, On halpaan putkaan pantu, myrkkään tyrmään, Ja sinne hänet syösseet On kaikkein likaisimmat törkykourat. Syvyydest' esiin kosto luo Alecton myrkkykielin; Sun Torkkos istuu tyrmässä; Pistooli puhuu totta.

FALSTAFF. Minä hänet pelastan.

(Ilohuutoja ja torven toitotuksia ulkoa.)

PISTOOLI. Tuoll' ärjyy meri nyt ja torvet pauhaa.

(Kuningas tulee seuralaisineen, joiden joukossa on ylituomari.)

FALSTAFF. Oi, terve sulle, Heikku kuningas! Kuninkaallinen Heikkuseni, terve!

PISTOOLI. Jumala varjelkoon sua, maineen valtavesa!

FALSTAFF. Jumala varjelkoon sua, aimo poika!

KUNINGAS. Tuot' öyhkäriä puhutelkaa, loordi.

YLITUOMARI. Oletko hullu? Tiedä, mitä puhut!

FALSTAFF. Kuningas! Zeus! Käpyni! Sulle puhun.

KUNINGAS. En tunne sua, vanhus. Luojaas käänny, Ei sovi valkohiukset narrin päähän. Tuommoista miestä uneksin ma kauan, Noin pöhöistä, noin rietasta, noin vanhaa; Nyt valveill' ollen, sitä unta inhoon. Ruhoas kaitaa, armoasi lisää, Pois mässäys heitä: tiedä, hauta sulle Kolmasti aukee laajempi kuin muille. Minua narrinsutkall' älä vastaa; Äl' usko, että olen mikä olin; Jumala tietää ja sen maailma nähköön, Ett', entis-olostani luopuneena, Myös entisestä seurastani luovun. Jos kuulet, että olen mikä olin, Niin tulla saat ja olla, niinkuin ennen, Paheessa oppaani ja neuvojani; Mut siksi henkes uhalla sun kiellän Ja kaiken seuras tulemasta meitä Kymmentä penikulmaa lähemmäksi. Taritsen teille hengen elatuksen, Niin ettei teitä puute aja syntiin; Ja parannuksenne kun kuulla saamme, Niin kyvyn, kunnon mukaan ylennystä Viroissa saatte. -- Mylord, toimenanne On panna tämä käsky täytäntöön. -- Eteenpäin nyt!

(Kuningas seuralaisineen poistuu.)

FALSTAFF. Herra Tyhjänen, olen teille velkaa tuhat puntaa.

TYHJÄNEN. Niin oletten, sir John, ja pyydän, laittakaa niin, että saan ne mukaani kotiin.

FALSTAFF. Se ottanee kovalle, herra Tyhjänen. Vaan älkää tästä tuskaantuko; hän kyllä salavihkaa kutsuttaa minut luokseen; nähkääs, hänen täytyy maailman tähden näin teeskennellä. Älkää epäilkö ylennystänne; minä se kuitenkin olen se mies, joka teidät teen suureksi.

TYHJÄNEN. Mitenkä se kävisi, sitä en ymmärrä, muuten kuin että annatte minulle takkinne ja täytätte minut pahnoilla. Hyvä sir John, pyydän, antakaa minulle edes viisisataa noista tuhannesta.

FALSTAFF. Herraseni, minä kyllä takaan sanani; tuo, minkä kuulitte, tapahtui vaan varjon vuoksi.

TYHJÄNEN. Mutta siinä varjossa te saatte olla, pelkään mä, kuolinpäiväänne asti, sir John.

FALSTAFF. Älkää varjoja pelätkö; tulkaa nyt vaan ruoalle. Tule, luutnantti Pistooli! -- tule, Bardolph! -- Minua pannaan vielä tänä iltana noutamaan.

(Prinssi Juhani, ylituomari, oikeudenpalvelijat y.m. palajavat.)

YLITUOMARI. Arestiin sir John Falstaff heti viekää, Ja samaa tietä koko seurueensa,

FALSTAFF. Mylord, mylord, --

YLITUOMARI. Nyt mull' ei aikaa; kohta teitä kuulen. Pois heidät viekää.

PISTOOLI. _Si fortuna me tormenta, spero me contenta_.

(Falstaff, Tyhjänen, Pistooli, Bardolph, paashi ja oikeudenpalvelijat menevät.)

PRINSSI JUHANA. Hyväksyn kuninkaamme jalon toimen: Hän aikoo entiselle toverilleen Kaikk' antaa täysin, mitä tarvitsevat, Mut maasta heidät ajaa pois, siks että He viisastuvat sekä siivostuvat.

YLITUOMARI. Niin aivan on.

PRINSSI JUHANA. Kuningas parlamentin kokoon kutsuu.

YLITUOMARI. Niin tekee.

PRINSSI JUHANA. Vetoa lyön, ett' tänä vuonna vielä Miekkamme, kodin tulestamat, tiellä On Ranskan maahan. Lintu lauloi niin, Ja kuningas sen mieltyi säveliin. No, mielittekö mukaan?

(Menevät.)

EPILOGI.

Ensin pelkoni, sitten kumarrukseni, lopuksi puheeni. Pelkoni on teidän paheksumisenne, kumarrukseni velvollisuuteni, ja puheeni anteeksipyyntöni. Jos nyt hyvää puhetta odotatte, niin olen hukassa; sillä mitä puhun, on omaa tekoa, ja mitä minun pitäisi puhua, olisi vaan hukkatekoa. Siis vaan toimeen ja häikäilemättä. Tietäkää, niinkuin aivan hyvin tiedättekin, että äskettäin, erään vastenmielisen kappaleen lopussa, olin tässä pyytämässä teiltä anteeksi ja lupaamassa parempaa. Aikomukseni oli, suoraan sanoen, tällä teitä hyvittää; vaan jos keinotteluni ei onnistu, niin joudun minä vararikkoon ja te, hyvät velkojani, saatte tappion kärsiä. Lupasin olla tässä taas saapuvilla, ja tässä nyt annan itseni teidän armoillenne; armahtakaa siitä osa, niin maksan teille osan, ja teen, niinkuin velkamiehet ainakin, lupauksia äärettömiin asti.

Jos ei kieleni voi teitä taivuttaa myödytykseen, niin tahdotteko, että käytän jalkojani? Huokea maksutapa se olisi noin vaan tanssimalla päästä veloistaan. Hyvä omatunto kuitenkin tekee jos mitä velkojiaan tyydyttääkseen, ja niin teen minäkin. Kaikki naiset täällä ovat minua armahtaneet; jos eivät herrat sitä tee, niin ovat herrat ja naiset riitaiset keskenään, jommoista tällaisessa seurassa ei ole koskaan ennen nähty.

Vielä sananen jos suvaitsette. Jos ette jo ole liiaksi saanut rasvaista ravintoa, niin aikoo nöyrin tekijämme jatkaa tarinaa, jossa sir John tulee olemaan mukana, ja Ranskan kaunis Katariina teitä ilahuttamassa; ja siinä, mikäli minä tiedän, Falstaff hikoilee itsensä kuoliaaksi, jos ei teidän ankara tuomionne jo ole häntä hengiltä ottanut; sillä Oldcastle kuoli marttyyrina, ja tämä ei ole se mies. Kieleni jo uupuu; kun jalkanikin uupuvat, niin sanon teille hyvää yötä ja polvistun teidän eteenne, mutta oikeastansa rukoillakseni kuningattaren puolesta.

SELITYKSIÄ:

[1] _Tuon miehen otsa, niinkuin nimilehti_, j.n.e. Sellaisiin kirjoihin, joiden sisällys oli traagillista laatua, oli tapana painattaa nimilehti musta.

[2] _Hänen naamansa on kruunun naama_. Kruunu on rahan nimi. Rahoja oli tapana kaapia, mutta prinssin kruunun naamaa, arvelee Falstaff, ei kannata edes parturinkaan kaapia, sillä siitä ei saa mitään irti.

[3] _Ostin hänet Paavalinkirkosta_. Paavalin kirkossa käyskenteli keski- ja iltapäivin kaikenlaisia konnia ja kujekeinottelijoita. Vanha englantilainen sananlasku sanoo: "joka Westminsteristä ottaa vaimon, Paavalinkirkosta palvelijan ja Smithfieldistä hevosen, saa luuskan, konnan ja konin."

[4] _Minä olen se suurimahainen mies_, j.n.e. Sokeiden oli tapana käydä koirien talutuksessa. Falstaffia esti hänen vatsansa näkemästä eteensä.

[5] _Paha enkeli on vajapainoinen_. Enkeli oli englantilainen raha.

[6] _Punaisen ristikko-ikkunan takaa_. Punainen ristikkoverho ikkunassa osoitti ravintolaa.

[7] _Althea näki unta_. Paashi sekottaa Althean ja Hecuban.

[8] _Kuinka voi se Martinpäivä_. Tarkoittaa ijäkästä Falstaffia, jolla vielä on nuoruuden himot.

[9] _Ephesiläisiä_. Luultavasti hienompi nimitys juopporentuille.

[10] _Elää homehtuneilla hautaluumuilla_ j.n.e. S.o. huonomaineisten paikkain ruoanjätteillä.

[11] _Ensin olkoon hän kirottu_ j.n.e. Pistoolin puheet ovat otteita senaikuisista näytelmistä, joiden pöyhkeätä kieltä Sh. tässä tahtoo ivata.

[12] _Ne yhdeksän sankaria_. Lontoon vanhanaikaisissa juhlakulkueissa esiintyi kolme sankaria vanhalta pakana-ajalta, kolme juutalais-ajalta ja kolme kristityltä ajalta.

[13] _Syö meriankeriaista ja saksankuminaa_. Näitä pidettiin kiihoitusaineina.

[14] _Tulinen kolmio_. Trigonum igneum, astrologinen termi, jolla tässä tarkoitetaan punanenäistä Bardolphia, joka suosittelee ravintolan emäntää.

[15] _En voi panna halvaksi soturiksi sitä_ j.n.e. Tarkkanäköinen Falstaff huomaa, että miehen vaatteissa on eläviä.

[16] _Dagonet_ oli kuningas Arthurin hovinarri.

[17] _Turn-bull-street_ oli kaikellaisten hurjailijain ja renttujen kokouspaikka.

[18] _Kahdenkertainen viisauden kivi_. Viisauden kiven avulla voitiin tehdä kultaa.

[19] _Olen jo häntä pehmittänyt_. Tapana oli käyttää vahaa sinetiksi.

[20] _Aconitum_ oli kovin myrkyllinen kasvi.

[21] _Se lääkkehenä hengen pelastaa_. Sh:n aikana luultiin kultaliuoksen pidentävän elämää.

[22] _Amurath Amurathia ei seuraa_. Sulttaani Amurath III murhautti valtaistuimelle noustessaan kaikki yhdeksän veljeänsä. Hänen kuolemansa, joka tapahtui 1595, piti hänen poikansa Muhamed III salassa, siksi kunnes oli murhannut yhdeksäntoista veljeänsä. Sen jälkeen tämmöinen menettelytapa tuli Konstantinopelissa säännöksi.

[23] _Kavalierit_. Iloisia ja leveäsanaisia herrasmiehiä. Niin myöhemmin kuningas Kaarlen puoluelaiset kutsuivat itseänsä synkkäin puritaanien vastakohdaksi.

End of Project Gutenberg's Kuningas Henrik Neljäs II, by William Shakespeare