Part 5

JUHO. Se onkin tarpeellista, sill‰ se alkaa jo olla nukkavieru. Sen totta sanon, ett‰ t‰‰ll‰ Englannissa ei ole ollut mit‰‰n rattoa, sitten kuin aateliset rupesivat nousemaan.

YRJ÷. Oi, surkeita aikoja! K‰sityˆl‰isten kuntoon ei panna mit‰‰n arvoa.

JUHO. Aateli pit‰‰ h‰pe‰n‰ kantaa etunahkaa.

YRJ÷. Ja mik‰ viel‰ pahempaa: kuninkaan neuvosmiehet eiv‰t ole hyvi‰ tyˆmiehi‰.

JUHO. Niin oikein, ja kuitenkin sanotaan kirjassa: "tee tyˆt‰ ammatissasi", joka merkitsee sit‰, ett‰ hallitusmiesten pit‰‰ olla tyˆmiehi‰; ja siis pit‰isi meid‰n olla hallitusmiehin‰.

YRJ÷. Oksaan osattu! Ei ole parempaa kelpo syd‰mmen tunnusmerkki‰ kuin kova k‰si.

JUHO. N‰en heid‰t, n‰en heid‰t! Siin‰ on Bestin poika, nahkuri Winghamista, --

YRJ÷. H‰n saa vihollistemme nahat, tehd‰kseen niist‰ koirannahkaa.

JUHO. Ja Dick, teurastaja, --

YRJ÷. No, silloin sit‰ synti‰ nuijataan otsaan kuin h‰rk‰‰ ja v‰‰ryydelt‰ leikataan kurkku kuin vasikalta.

JUHO. Ja Smith, kankuri, --

YRJ÷. _Argo_, niiden el‰m‰nlanka on kehr‰tty.

JUHO. Tulkaa, lyˆtt‰ytyk‰‰mme noiden seuraan.

(Rummunp‰rrytyst‰. Cade, Dick teurastaja, Smith kankuri ja suuri joukko muita tulee.)

CADE. Me, John Cade, siksi kutsuttu luulotellun is‰mme mukaan, -- sill‰ vihollistemme pit‰‰ kaatua maahan meid‰n eteemme, -- hengen kutsumuksesta kutsuttu kukistamaan kuninkaita ja ruhtinaita -- vaadimme hiljaisuutta!

DICK. Hiljaa!

CADE. Is‰ni oli Mortimereja, --

DICK (syrj‰‰n). H‰n oli kunnon mies ja hyv‰ muurari.

CADE. ƒitini oli Plantageneteja, --

DICK (syrj‰‰n). Tunsin h‰net hyvin, h‰n oli lasten‰mm‰.

CADE. Vaimoni oli Lacyn sukua.

DICK (syrj‰‰n). Niin tosiaankin, h‰n oli kulkukauppiaan tyt‰r ja myyskenteli lasia.

SMITH (syrj‰‰n). Mutta nyt, kun ei en‰‰ jaksa reppua kantaa, on h‰n ruvennut kotipyykk‰riksi.

CADE. Niinmuodoin olen min‰ kunniakkaasta huoneesta.

DICK (syrj‰‰n). Niin, totisesti, sill‰ paljas maa on kunniakas paikka, ja siin‰ h‰n syntyi, pensaan takana; sill‰ h‰nen is‰ll‰‰n ei ollut muuta huonetta kuin tyrm‰.

CADE. Mielt‰ minussa on.

SMITH (syrj‰‰n). Niin kyll‰, mielt‰ sit‰ kerj‰tess‰kin tarvitaan.

CADE. Paljon min‰ voin kest‰‰.

DICK (syrj‰‰n). Siit‰kˆs puhettakaan; olen n‰hnyt h‰nt‰ piiskattavan kolmena markkinap‰iv‰n‰ per‰tysten.

CADE. En pelk‰‰ miekkaa enk‰ tulta.

SMITH (syrj‰‰n). Miekkaa h‰nen ei tarvis pel‰t‰, sill‰ h‰nen takissaan ei ole pist‰m‰n paikkaa.

DICK (syrj‰‰n). Mutta tulta h‰nen tulisi pel‰t‰, sill‰ h‰nell‰ on k‰dess‰ poltinmerkki lampaan varkaudesta,

CADE. Olkaa siis urhoollisia, sill‰ p‰‰llikkˆnne on urhoollinen ja lupaa panna toimeen parannuksia. Englannissa pit‰‰ saada vastedes ostaa seitsem‰n puolen-pennin s‰mpyl‰‰ yhdell‰ pennill‰; kolmen korttelin kannun pit‰‰ vet‰‰ kymmenen korttelia; ja kaljaa ei saa juoda, se on kuolemanrikos. Kaikki valtakunnassa tulee olla yhteist‰,[8] ja minun paraatihevoseni pit‰‰ k‰yd‰ Cheapsidess‰ laitumella. Ja kun min‰ tulen kuninkaaksi, -- ja kuninkaaksi min‰ tulen. --

KAIKKI. Jumala varjelkoon teid‰n majesteettianne!

CADE. Kiitoksia vain, hyv‰t kansalaiset! -- niin ei en‰‰ tarvita mit‰‰n rahaa, sill‰ kaikki saavat syˆd‰ ja juoda minun kustannuksellani; ja min‰ puetan kaikki samaan pukuun, niin ett‰ he olisivat yksimieliset kuin veljekset ja kunnioittaisivat minua herranaan.

DICK. Ensi tyˆksi tapamme kaikki lakiherrat.

CADE. No, senh‰n min‰ aionkin tehd‰. Eikˆ ole surkuteltavaa, ett‰ viattoman lampaan nahasta tehd‰‰n pergamenttia; joka pergamentti, kun sit‰ v‰h‰n tˆhrit‰‰n, voi tehd‰ lopun ihmisest‰. Sanotaan, ett‰ mehil‰iset pist‰v‰t; mutta min‰ sanon, ett‰ mehil‰isten vaha sen tekee, sill‰ yhden ainoan kerran olen pannut sinettini paperiin, ja siit‰ asti en ole hetke‰k‰‰n ollut omassa nahassani. Mit‰ nyt? Kuka se siell‰?

(Muutamia tulee, tuoden mukanaan Chathamin kirjurin.)

SMITH. Chathamin kirjuri; h‰n osaa kirjoittaa ja lukea ja laskea.

CADE. Oi, inhottavaa!

SMITH. Me tapasimme h‰nen korjaamassa oppilaittensa kirjoituksia.

CADE. Sekˆs vasta konna!

SMITH. H‰nell‰ on taskussa kirja, jossa on punaisia puustaveita.

CADE. Mutta h‰np‰s on oikea velho.

SMITH. H‰n osaa laittaa supliikkeja ja kirjoittaa virkakirjoitusta.

CADE. Ik‰v‰ seikka: se mies on, totta viekˆˆn, kunnon mies; h‰n ei saa kuolla, jos vain en h‰nt‰ syylliseksi lˆyd‰. -- Tule t‰nne, mies, tahdon sinua tutkia. Mik‰ on nimesi?

KIRJURI. Emanuel.

DICK. Niin ruukataan kirjoittaa julkisten kuulutusten otsaan. -- Sinun tulee k‰ym‰‰n hullusti.

CADE. Anna sin‰ minun puhua. -- Ruukaatko itse kirjoittaa nimesi, vai k‰yt‰tkˆ puumerkki‰, niinkuin muut kunnialliset arki-ihmiset?

KIRJURI. Olen, Jumalan kiitos, saanut niin hyv‰n kasvatuksen, ett‰ osaan kirjoittaa nimeni.

KAIKKI. H‰n on tunnustanut; viek‰‰ pois h‰net! H‰n on konna ja petturi.

CADE. Viek‰‰ pois h‰net, sanon min‰! Hirtt‰k‰‰ h‰net, kyn‰ ja mustepullo kaulassa.

(Kirjuri vied‰‰n pois.)

(Mikko tulee.)

MIKKO. Miss‰ on ylip‰‰llikkˆmme?

CADE. T‰ss‰ min‰ olen, sin‰ alas‰lli.

MIKKO. Pakoon, pakoon, pakoon! Sir Humphrey Stafford ja h‰nen veljens‰ ovat kuninkaan sotavoiman kanssa aivan l‰hell‰.

CADE. Seis, konna, seis, tai hakkaan sinut maahan! H‰np‰s tulee tekemisiin miehen kanssa, joka on yht‰ hyv‰ kuin h‰n itse. Eih‰n h‰n ole muuta kuin ritari, vai mit‰?

MIKKO. Ei.

CADE. Tullakseni h‰nen vertaisekseen, tahdon lyˆd‰ itseni ritariksi heti paikalla. (Polvistuu.) Nouse, sir John Mortimer! Ja nyt h‰nen kimppuunsa!

(Sir Humphrey Stafford ja h‰nen veljens‰ William tulevat sotajoukkoineen rumpujen soidessa.)

STAFFORD. Kapina-roistot, Kentin loka, saasta, Aseenne heitt‰k‰‰, te hirtehiset! Pois kˆlsiinne, ja j‰tt‰k‰‰ tuo moukka! Kuningas armias on, jos sen teette.

WILLIAM STAFFORD. Mut julma, raivokas ja verenahnas, Jos niskuroitte; antaukaa tai kuolkaa!

CADE. Viis piittaan noista silkki-orjista! Vain teille puhun, hyv‰t kansalaiset, Joit' aion t‰st‰ puolin hallita, Lain mukaan kruunun perij‰ kun olen.

STAFFORD. Katala, is‰s oli muurari, Ja itse olet leikkuri, vai mit‰?

CADE. Puutarhuri se oli Aatamikin.

STAFFORD. Mut se ei kuulu t‰h‰n.

CADE. Kuuluu kyll‰. Mortimer, Marchin kreivi, eikˆ ollut H‰n nainut Clarence-herttuan tytt‰ren?

STAFFORD. Oli oikein.

CADE. Ja t‰st‰ syntyi h‰lle kaksoset.

WILLIAM STAFFORD. Valetta!

CADE. Siin‰p‰ se kysymys; Mut min‰ sanon, ett‰ se on totta. Vanhempi imett‰j‰n hoitoon pantiin Ja kerjuu-akka h‰net varasti, Kun suvustaan ei tiennyt, ja kun kasvoi, Rupesi muurariksi; min‰ olen Sen miehen poika, kielt‰k‰‰, jos voitte.

DICK. Se on p‰iv‰n selv‰‰; siis h‰nest‰ tehd‰‰n kuningas.

SMITH. H‰n muurasi takka-uunin is‰ni taloon, ja siit‰ ovat tiiliskivet el‰vin‰ todistuksina viel‰ t‰n‰ p‰iv‰n‰: ‰lk‰‰ siis huoliko kielt‰‰.

STAFFORD. Siis luotatte tuon kehnon orjan sanaan, Jok' asioista puhuu, joit' ei tunne.

KAIKKI. Tietysti luotamme; siis, korjatkaa luunne!

WILLIAM STAFFORD. Jack Cade, tuon sulle Yorkin herttua neuvoi.

CADE (syrj‰‰n). Valehtelee; itse sen olen keksinyt. -- Mene, ukkoseni, sano kuninkaalle minun puolestani, ett‰ is‰ns‰, Henrik viidennen, t‰hden, jonka aikana pojat pelasivat nappikuoppaa ranskalaisista kruunuista, min‰ suostun siihen, ett‰ h‰n saa hallita, mutta min‰ tahdon olla h‰nen protektorinsa.

DICK. Ja lis‰ksi tahdomme lord Sayn p‰‰n, siksi ett‰ h‰n myi pois Mainen herttuakunnan.

CADE. Ja siihen meill‰ on laki ja oikeus; sill‰ sen kautta Englanti on tehty rammaksi, ja saisi nyt kulkea sauvan varassa, jos en min‰ sit‰ voimallani kannattaisi. Sen sanon teille, te kuningaskumppanit, ett‰ tuo lord Say on kuohinut yhteiskunnan ja tehnyt siit‰ salvion; ja p‰‰lle p‰‰tteeksi, h‰n osaa puhua ranskaa, ja niinmuodoin h‰n on petturi.

STAFFORD. Oi, surkeata tiet‰m‰ttˆmyytt‰!

CADE. Niin, vastatkaa, jos voitte. Ranskalaiset ovat meid‰n vihollisemme; no siis, min‰ vain kysyn: voiko se, joka puhuu vihollisen kielell‰, olla hyv‰ neuvonantaja, vai ei?

KAIKKI. Ei, ei, ja sen vuoksi me vaadimme h‰nen p‰‰ns‰.

WILLIAM STAFFORD. Siis, koska hyv‰t sanat eiv‰t auta, Kuninkaan joukot viemme heit‰ vastaan.

STAFFORD. Julista, airut, joka kaupungissa, Ett' on se petturi, ken Cadeen liittyy; Ja joka tappelusta pakenee, Se, vaimon, lasten n‰hden, varotukseks Tupansa ovipieleen hirtet‰‰n. -- Kuninkaan yst‰v‰t, mua seuratkaa!

(Molemmat Staffordit menev‰t sotavoimmeen.)

CADE. Te, kansan yst‰v‰t, mua seuratkaa. -- Vapaus kutsuu, miehi‰ nyt olkaa; Kaikk' alas, loordit, aatelit! Ei muita Saa armahtaa, kuin kell' on paikkakeng‰t: Ne s‰‰st‰v‰‰ on, kunnon v‰ke‰; Jos tohtisivat, liittyisiv‰t meihin.

DICK. He ovat jo j‰rjestyksess‰, ja marssivat meit‰ vastaan.

CADE. Mutta me olemme vasta silloin j‰rjestyksess‰, kun olemme oikein ep‰j‰rjestyksess‰. Eteenp‰in, mars!

(Menev‰t.)

Kolmas kohtaus.

Toinen kohta Blackheathia.

(Sotamelskett‰. Molemmat puolueet tulevat ja taistelevat; molemmat Staffordit kaatuvat.)

CADE. Miss‰ on Dick, teurastaja Ashfordista?

DICK. T‰ss‰.

CADE. He kaatuivat tielt‰si kuin lampaat ja h‰rj‰t; ja sin‰ liikuit, niinkuin olisit ollut omassa teurastushuoneessasi; ja sen vuoksi min‰ sinut palkitsen seuraavalla tavalla: paastoaika tehd‰‰n kahta pitemm‰ksi, ja sin‰ saat oikeuden teurastaa sata, yht‰ vailla.

DICK. En enemp‰‰ pyyd‰.

CADE. Ja, totta puhuen, v‰hemp‰‰ et ansaitse. T‰t‰ min‰ kannan voiton merkkin‰, (Ottaa maasta Staffordin asevaruksen.) ja nuo ruumiit saavat laahata hevoseni per‰ss‰, kunnes tulen Lontooseen, miss‰ annamme kantaa lordmajorin miekkaa edell‰mme.

DICK. Jos tahdomme menesty‰ ja jotain hyv‰‰ tehd‰, niin murtakaamme auki vankilat ja p‰‰st‰k‰‰mme vangit ulos.

CADE. Ole huoleti, kyll‰ min‰ siit‰ vastaan. Tulkaa pois, nyt marssimme Lontoota kohti.

(Menev‰t.)

Nelj‰s kohtaus.

Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.

(Kuningas Henrik lukee anomuskirjaa; herttua Buckingham ja lord Say h‰nen vieress‰‰n; et‰‰ll‰ kuningatar Margareeta, joka suree, Suffolkin p‰‰n yli kumartuneena.)

KUNINGATAR MARGAREETA. Sanotaan: suru mielen laimentaa, Ja turmelee ja tekee pelokkaaksi. Siis itku pois, ja mieti kostoa! Mut ken vois itkun heitt‰‰, tuon kun n‰kee? Lev‰tkˆˆn tuossa rinnoillani p‰‰; Mut miss‰ syleilt‰v‰ni on ruumis?

BUCKINGHAM. Mink‰ vastauksen antaa teid‰n armonne kapinoitsijain anomuskirjaan?

KUNINGAS HENRIK. L‰het‰n heille jonkun pyh‰n piispan. Varjelkoon taivas, ett‰ miekkaan hukkuis Niin monta sielu-parkaa! Ennen itse Jack Caden kanssa neuvoon k‰yn, kuin sallin Verisen sodan heid‰t hukuttaa. -- Mut varro, luen kertaalleen sen viel‰.

KUNINGATAR MARGAREETA. Oi, julmureita! Tuoko kaunis muoto Mua hallinnut on niinkuin kiertot‰hti, Ja noit' ei voinut s‰‰liin taivuttaa, Jotk' eiv‰t ansainneet sit' edes n‰hd‰?

KUNINGAS HENRIK. Lord Say, Jack Cade on vannonut, ett' aikoo H‰n p‰‰si ottaa.

SAY. Mutta min‰ toivon, Ett' aikoo majesteetti ottaa h‰nen.

KUNINGAS HENRIK. Mit', armas puolisoni? Yh‰kˆ Suffolkin surmaa valitat ja itket? Jos min‰ kuolisin, niin pelk‰‰n, armas, Ett'et mua itkis noin.

KUNINGATAR MARGAREETA. En, yst‰v‰ni, En itkisi, vaan eest‰s kuolisin.

(Sanansaattaja tulee.)

KUNINGAS HENRIK. No, mit‰ uutta? Miksi moinen kiire?

SANANSAATTAJA. Kapinalliset on Southwarkissa; pakoon! Cade julistaa, ett' on h‰n Mortimer Ja Clarence-herttuasta polveutuu; Valtaajaks sanoo armonne, ja vannoo Westminsteriss‰ kruunun ottavansa. Sotavoimanansa ryysyinen on joukko Tyly‰, raakaa moukkav‰ke‰; Lord Staffordin ja t‰m‰n veljen surma On heit‰ rohkaissut ja innostanut. Lait, opit, hovit, aatelit, ne heist‰ Rojua vain on, tuhon omaa kaikki.

KUNINGAS HENRIK. Oi, jumalattomia ihmisi‰! He eiv‰t tied‰ mit‰ tekev‰t.

BUCKINGHAM. Palatkaa Killingworthiin, majesteetti, Siks kuin on vahva sotavoima koottu.

KUNINGATAR MARGAREETA. Oi, Suffolk-herttua jos eloss' oisi, Niin kapina ois pian ehk‰isty.

KUNINGAS HENRIK. Lord Say, nuo petturit sua vihaavat, Siis Killingworthiin tule kanssamme.

SAY. N‰in kuninkaani henki joutuis vaaraan: Mun n‰kˆni jo heiss‰ vihan nostaa; Ja sen vuoks t‰h‰n kaupunkiin ma j‰‰n, Ja piilen t‰‰ll‰ miten parhaaks n‰‰n.

(Toinen sanansaattaja tulee.)

2 SANANSAATTAJA. Jack Cade on valloittanut Lontoon sillan; Taloistaan l‰htee porvaristo pakoon; Alhainen kansa, saalist' ahnehtien, Liitt‰ytyy petturiin; he vannovat H‰vitt‰v‰ns‰ kaupungin ja linnan.

BUCKINGHAM. Pois viipy! Ratsun selk‰‰n!

KUNINGAS HENRIK. Tule, armas! Jumal' on toivomme, H‰n meit‰ auttaa.

KUNINGATAR MARGAREETA. Mun meni toivoni, kun Suffolk kaatui.

KUNINGAS HENRIK (Lord Saylle.) Hyv‰sti! Kapinoivia ‰l' usko.

BUCKINGHAM. ƒl' usko ket‰‰n, pelost' ett‰ petyt.

SAY. Viattomuuteeni ma yksin uskon; Siks olen rohkea ja pelvoton.

(Menev‰t.)

Viides kohtaus.

Tower.

(Lord Scales ja muita k‰velee muurilla; alhaalle ilmestyy muutamia porvareita.)

SCALES. Mit‰ kuuluu? Onko Jack Cade voitettu?

1 PORVARI. Ei, mylord, eik‰ silt‰ n‰yt‰k‰‰n; he ovat valloittaneet sillan ja tappavat kaikki, jotka heit‰ vastustavat. Lordmajori pyyt‰‰ apua teid‰n armoltanne Towerista, puolustaaksen City‰ kapinoitsijoita vastaan.

SCALES. Mit' ilman olla voin, sen kaiken annan; Mut minuakin ahdistavat he: Jo Towerin yrittiv‰t valloittaa. Pois Smithfieldiin, ja kootkaa v‰ke‰! L‰het‰n avuks sinne Matthew Gough'n. Kuninkaan, maan ja hengen eest‰ lyˆk‰‰! Hyv‰sti vain! Mun t‰ytyy t‰st‰ menn‰.

(Menev‰t.)

Kuudes kohtaus.

Tykkikatu.

(Jack Cade tulee seuralaisineen. H‰n lyˆ sauvallaan Lontoon-kiveen.[9])

CADE. Nyt on Mortimer t‰m‰n kaupungin herra. Ja t‰ss‰, Lontoon-kivell‰ istuen, s‰‰d‰n ja k‰sken ett‰, kaupungin kustannuksella, Lontoon putkikaivosta ei saa juosta muuta kuin punaista viini‰ t‰n‰ meid‰n hallituksemme ensimm‰isen‰ vuosikautena. Ja vast'edes on se valtiopetosta, jos joku kutsuu minua muuksi kuin lord Mortimeriksi.

(Soturi tulee juoksujalassa.)

SOTURI. Jack Cade! Jack Cade!

CADE. Lyˆk‰‰ kuoliaaksi se mies!

(Lyˆv‰t h‰net kuoliaaksi.)

SMITH. Jos tuo mies on viisas, niin ei h‰n en‰‰ koskaan sano teit‰ Jack Cadeksi; luulenpa ett‰ h‰n on saanut sangen hyv‰n varoituksen.

DICK. Mylord, tuolla on sotajoukko koolla Smithfieldiss‰.

CADE. Menn‰‰n siis ja tapellaan niiden kanssa. Mutta ensin menk‰‰ ja pankaa Lontoon silta palamaan,[10] ja jos voitte, niin polttakaa myˆskin Tower poroksi. Kas niin, mars matkaan!

(Menev‰t.)

Seitsem‰s kohtaus.

Smithfield.

(Sotamelskett‰. Toisaalta tulee Cade liittolaisineen; toisaalta porvareita ja kuninkaan sotajoukkoja, Matthew Gough johtajana. Tappelevat; porvarit ajetaan pakoon ja Matthew Gough kaatuu.)

CADE. Kas niin, miehet! -- Menk‰‰ nyt toiset ja repik‰‰ maahan Savoija;[11] toiset menk‰‰ oikeuslaitoksiin; alas kaikki!

DICK. Minulla olisi anomus teid‰n ylh‰isyydellenne.

CADE. Vaikka mit‰ ylh‰ist‰ anoisit, niin se sinulle myˆnnet‰‰n tuosta sanasta.

DICK. Ei muuta mit‰‰n, kuin ett‰ Englannin lait k‰visiv‰t ulos teid‰n suustanne.

JUHO (syrj‰‰n). Siit‰ tulisi, piru viekˆˆn, veriset lait, sill‰ h‰n sai keih‰‰st‰ haavan suuhunsa, ja se ei ole viel‰ parantunut.

SMITH (syrj‰‰n). Ei, Juho, siit‰ tulisi haisevat lait, sill‰ h‰nen henkens‰ haisee paistetulta juustolta.[12]

CADE. Min‰ olen asiaa miettinyt; olkoon niin! Menk‰‰ ja polttakaa koko valtakunnan arkisto; minun suuni on Englannin parlamenttina.

JUHO (syrj‰‰n). Sitte kai saamme purevia asetuksia, jos ei vedet‰ h‰nelt‰ hampaita suusta.

CADE. Ja t‰st‰l‰hin on kaikki oleva yhteist‰.

(Sanansaattaja tulee.)

SANANSAATTAJA. Mylord, saalis, saalis! T‰‰ll‰ on lord Say, joka on myynyt ne Ranskan kaupungit; sama mies, joka pani meid‰n maksamaan yksikolmatta viisitoistanneksia ja yhden killingin punnalta viimeist‰ sotaveroa.

(Yrjˆ Bevis tulee lord Sayn kanssa.)

CADE. Hyv‰, h‰n on siit‰ hyv‰st‰ kymmenesti mestattava. Haa, sin‰ Say, senkin seepekki, senkin seevesi! Nyt sin‰ olet meid‰n kuninkaallisen tuomiovaltamme maalitaulun pilkkuna. Mill‰ voit sin‰ minun majesteetilleni vastata siit‰, ett‰ olet antanut pois Normandian munsˆˆri Baisemonculle, Ranskanmaan Dauphinille? Teht‰kˆˆn se sinulle tiett‰v‰ksi t‰ss‰ meid‰n l‰sn‰ollessamme, nimitt‰in lord Mortimerin l‰sn‰ollessa, ett‰ min‰ olen se luuta, jonka tulee laasta hovi puhtaaksi semmoisesta tˆryst‰ kuin sin‰. Sin‰ olet sangen petturimaisesti t‰rvellyt valtakunnan nuorison laittamalla latinankoulun; ja vaikka esi-isill‰mme ennen ei ollut muita kirjoja kuin pyk‰l‰puu, olet sin‰ keksinyt t‰nne pr‰ntit ja, kuninkaan ja kruunun ja majesteetin vastukseksi, rakentanut paperimyllyn. Sinulle todistettakoon vasten partaa, ett‰ pid‰t seuranasi ihmisi‰, joilla on alinomaa suussa nominat ja verpat ja muut mokomat inhottavat sanat, joita ei kristityn korva kest‰ kuulla. Sin‰ olet asettanut rauhantuomarit, jotka kutsuvat eteens‰ kˆyhi‰ ihmisi‰ vastaamaan asioista, joihin he eiv‰t mit‰‰n voi vastata. P‰‰lle p‰‰tteeksi olet sin‰ pannut heit‰ vankeuteen; ja kun eiv‰t ole osanneet lukea, olet sin‰ heid‰t hirt‰tt‰nyt: vaikka he juuri siit‰ syyst‰ olisivat enimmin ansainneet el‰‰. Sin‰ ratsastat satulaloimella, eikˆ totta?

SAY. Mit‰ pahaa siin‰ on?

CADE. Ei ole soveliasta, ett‰ sin‰ annat hevosesi k‰yd‰ viitassa, kun kunniallisemmat ihmiset kuin sin‰ k‰yv‰t housuissa ja mekossa.

DICK. Viel‰p‰ tekev‰t tyˆt‰ paitasillaankin, niinkuin min‰ itse, esimerkiksi, joka olen teurastaja.

SAY. Te, Kentin miehet, --

DICK. Mit‰ sanot sin‰ Kentist‰?

Say. En muuta kuin t‰m‰n: se on _bona terra, mal agens_.

CADE. Viek‰‰ pois, viek‰‰ pois! H‰n haastaa latinaa.

SAY. Mua kuulkaa, viek‰‰ sitte, minne mieli. Kent, Caesarin on selitysten mukaan, Suloisin paikka koko saarella: Ihana seutu, hyvyyksi‰ t‰ynn‰; Sen kansa rikas, aulis, uljas, uuras; Te ette siis voi s‰‰list' olla tyhj‰t. En Mainea, en Normandiaa myynyt, Takaisin ostaisin ne hengell‰ni. Hyv‰ll‰ aina k‰ytin oikeutta; Mun rukous, kyynel voitti, eik‰ lahjat. Jos mit‰ teilt‰ kiskoin, tarkoitin Vain kuninkaan ja maan ja teid‰n turvaa? Jakelin oppineille suuret summat, Kosk' itse kirjallani armoon p‰‰sin, Ja koska n‰in, ett' tiet‰m‰ttˆmyys on Jumalan kirous ja ett' on tiede Se siipi, jolla noustaan taivaaseen. Jos teit' ei itse hornan henget riivaa, Niin ette voine mua murhata. T‰‰ kieli vieraille on kuninkaille Puhunut puolestanne.

CADE. Topp! Milloin sin‰ olet iskuakaan iskenyt sotatantereella?

SAY. Isoill' on pitk‰t k‰det; usein iskin Ma umpim‰hk‰‰n vain, ja hengilt' iskin.

YRJ÷. Mik‰ inhottava pelkuri! Mit‰? Karkaa ihmisiin takaap‰in!

SAY. N‰‰ posket kalvaaks valvoin teid‰n t‰hden.

CADE. Anna h‰nelle korvapuusti, niin tulevat taas punaisiksi.

SAY. Heikoks ja sairaaks pitk‰ istuminen Mun teki, kˆyh‰in juttuja kun ajoin.

CADE. Siis teid‰n pit‰‰ saada v‰h‰n hamppulient‰ ja tapparan apua.

DICK. Miksi vapiset, mies?

SAY. Mun valtaa halvaus, eik‰ suinkaan pelko.

CADE. Kas vain, kuinka h‰n nyˆkk‰‰, niinkuin aikoisi sanoa: kyll‰ teille viel‰ n‰yt‰n! Tahdon n‰hd‰, istuuko h‰nen p‰‰ns‰ vakavammin seip‰‰n nokassa. Viek‰‰ pois, ja p‰‰ poikki!

SAY. Sanokaa, mik' on suurin rikokseni? Tavaraa pyysinkˆ vai kunniaa? Mull' onko ryˆstˆkultaa kirstut t‰ynn‰? Mull' onko vaatteus kalliinn‰kˆinen? Ket‰ loukkasin, kun hengen vaaditte? K‰si‰ n‰it' ei syytˆn veri tahraa, Ja t‰ss' ei rinnass' ole vilpin vikaa. Oi, antakaa mun el‰‰!

CADE. S‰‰li‰ minussa nuo sanat nostattaa; mutta tahdon sit‰ hillit‰: h‰nen t‰ytyy kuolla, jos ei muun vuoksi, niin siksi, ett‰ puhuu niin kauniisti henkens‰ puolesta. Pois viek‰‰ h‰net; h‰nell‰ on paholainen kielen takana, h‰n ei puhu Jumalan nimess‰. Kas niin, pois se mies, sanon min‰, ja p‰‰ poikki heti paikalla! Ja sitten murtaukaa h‰nen v‰vyns‰, James Cromerin, taloon ja lyˆk‰‰ h‰nelt‰kin p‰‰ poikki, ja tuokaa sitten molemmat t‰nne kahden seip‰‰n nen‰ss‰.

KAIKKI. Se on tapahtuva.

SAY. Maanmiehet, oi, jos rukouksillenne Jumala ois niin kuuro kuin te itse, Niin kuink' ois kuoltuanne sielun laita? Siis leppyk‰‰, ja suokaa minun el‰‰.

CADE. Pois viek‰‰ h‰net ja tehk‰‰ niinkuin teit‰ k‰skin.

(Lord Say vied‰‰n pois.)

Ylpein p‰‰ri valtakunnassa ei saa kantaa p‰‰t‰k‰‰n hartioillaan, jos ei siit‰ maksa minulle veroa; ei yksik‰‰n tyttˆ saa naimisiin menn‰, jos ei anna minulle piikuuttaan, ennenkuin muut sen saavat. Miesten tulee olla minun allani _in capite_; ja me s‰‰d‰mme ja k‰skemme, ett‰ heid‰n vaimonsa pit‰‰ olla niin vapaat, kuin syd‰n voi toivoa tai kieli voi kertoa.

DICK. Mylord, milloin menemme Cheapsideen ja teemme jakoa pistimill‰mme?

CADE. Heti paikalla.

KAIKKI. Ihanaa, ihanaa!

(Kapinoitsijat palaavat, tuoden mukanaan lord Sayn ja h‰nen v‰vyns‰ p‰‰t.)

CADE. Mutta eikˆ t‰m‰ ole viel‰ ihanampaa? Pankaa heit‰ suutelemaan toisiaan; he pitiv‰t el‰ess‰‰n niin paljon toisistaan. Erottakaa heid‰t taas, muuten neuvottelevat, miten antaisivat pois viel‰ useampia kaupunkeja Ranskassa. Soturit, j‰tt‰k‰‰ kaupungin ryˆst‰minen illaksi, sill‰ me tahdomme ratsastaa katuja pitkin, n‰m‰ seip‰‰t valtikkoina edell‰mme; ja joka kadun kulmassa tulee niiden suudella. -- Mars matkaan!

(Menev‰t.)

Kahdeksas kohtaus.

Southwark.

(Sotamelskett‰. Cade roistojoukkoineen tulee.)

CADE. Kalastaja-katua ylˆs! Pyh‰n Maunun kulmasta alas! Lyˆk‰‰ ja tappakaa! Heitt‰k‰‰ Thamesiin! -- (Soitetaan keskusteluun ja sitten paluumatkalle.) Mit‰ melua kuulen? Uskaltaako kukaan soittaa keskusteluun tai paluumatkalle, kun min‰ olen k‰skenyt tappaa?

(Buckingham ja vanha Clifford tulevat sotajoukkoineen.)

BUCKINGHAM. T‰ss' ovat ne, jotk' uskaltaa ja tahtoo Sua h‰irit‰. Siis tied‰, Cade: me tullaan Kuninkaan l‰hettein‰ kansalle, Jot' olet sin‰ harhaan johtanut; Ja armon julistamme jokaiselle, Ken luopuu sinusta ja menee kotiin.

CLIFFORD. No, kansalaiset, mit‰? Suostutteko Ja tartutteko armoon tarjottuun, Vai roistojenko kera surmaan k‰ytte? Ken kuninkaan on mies ja armoon taipuu, Se hattuansa heilutelkoon, huutain: Jumala kuningasta varjelkoon! Ken t‰t‰ vihaa sek‰ t‰m‰n is‰‰, Viidett‰ Henrikki‰, Ranskan vitsaa, Asettaan puistakoon ja menkˆˆn matkaan.

KAIKKI. Jumala kuningasta varjelkoon!

CADE. Mit‰, Buckingham ja Clifford, oletteko te noin urheita poikia? -- Ja te, halvat moukat, uskotteko te h‰nt‰? Tahdotteko v‰ltt‰m‰tt‰ menn‰ hirteen, armo kaulassa? Siksikˆ miekkani on murtanut Lontoon portit, ett‰ te minut hylk‰isitte Valkean-hirven luona Southwarkissa? Luulin, ettette koskaan heitt‰isi aseitanne, ennenkuin olisitte takaisin voittaneet vanhan vapautenne; mutta te olette kaikki raukkoja ja pelkureita ja mielell‰nne el‰tte aateliston orjuudessa. Taittakoot he vain selk‰nne taakoillaan, viekˆˆt huoneet p‰‰nne p‰‰lt‰, raiskatkoot vaimonne ja tytt‰renne teid‰n silm‰inne edess‰; mit‰ minuun tulee, niin min‰ nyt ponnistain vain yhden puolesta, ja niin -- Jumalan kirous teit‰ kaikkia kohdatkoon!

KAIKKI. Me seuraamme Cadea, me seuraamme Cadea.

CLIFFORD. Cade h‰nkˆ Henrik viidennen on poika, Kun kiljaisitte h‰nt‰ seuraavanne? H‰n Ranskaan teid‰t johtaako ja tekee Halvimmastakin herttuan ja kreivin? Ah! H‰ll' ei kotia, ei pakopaikkaa; Ja muu ei h‰nt‰ el‰t‰ kuin saalis, Jonk' yst‰vilt‰nne ja meilt‰ ryˆst‰‰. Oi h‰pe‰‰, jos, teid‰n kiistelless‰, Nuo voittamanne vauhkot ranskalaiset Meritse saapuis teid‰t voittamaan! Jo t‰ss‰ kansais-sodassa ma heid‰t N‰en Lontoon kaduill' ylv‰stelev‰n, Kiljaisten jokaiselle: _Villageois!_ Ei, ennen tuhat Cadea kaatukoon, Kuin ett‰ Ranskan armoon taipuisitte! Pois Ranskaan, voittamaan min menetitte! Englannin kotiranta s‰‰st‰k‰‰! Rahaa on Henrikill‰, teill‰ voimaa; Jumal' on apumme, ja voitto varma.

KAIKKI. El‰kˆˆn Clifford! El‰kˆˆn! Me seuraamme kuningasta ja Cliffordia.

CADE. Voiko hˆyhent‰k‰‰n niin herk‰sti sinne ja t‰nne puhaltaa kuin tuota joukkoa? Henrik viidennen nimi vet‰‰ heid‰t senkin satoihin onnettomuuksiin ja panee heid‰t j‰tt‰m‰‰n minut pulaan. N‰en jo, kuinka lyˆv‰t p‰‰ns‰ yhteen hyˆk‰t‰kseen minun kimppuuni. Miekkani minulle tiet‰ raivatkoon, sill‰ t‰nne ei auta j‰‰d‰. -- Helvetin ja perkeleitten uhallakin hyˆkk‰‰n suoraa p‰‰t‰ teid‰n l‰vitsenne; ja taivas ja kunnia olkoot todistajani, ettei rohkeuden puute minussa, vaan ainoastaan seuralaisteni halpa ja h‰pe‰llinen petos ajaa minut k‰p‰l‰m‰keen.

(Menee.)

BUCKINGHAM. Pakoonko l‰hti? Takaa ajakaa! Ken h‰nen p‰‰ns‰ kuninkaalle tuo, Se tuhat kruunua saa vaivastansa.

(Muutamat joukosta menev‰t.)