Part 2
SUFFOLK. Mut ennen vaalia mun suokaa n‰ytt‰‰ Kylliksi p‰tevill‰ todisteilla, Miks York on kaikkein sopimattomin.
YORK. Miks olen sopimaton, sanon sen: Siks ensinkin, ett'en sua imartele; Ja sitten, ett‰, jos saan paikan min‰, Niin Somerset mua t‰‰ll‰ viivytt‰‰, Pid‰tt‰in ohjeet, rahat, sotatarpeet, Siks ett' on Dauphin j‰lleen saanut Ranskan. Niin viimeinkin sain odottaa, siks kunnes Pariisi saarrettiin ja n‰lk‰ytettiin.
WARWICK. Sen min‰ todistan; niin rumaa tyˆt‰ Ei ole petturikaan maassa tehnyt.
SUFFOLK. Vait, visap‰‰!
WARWICK. S‰, ylpeyden kuva, Miks oisin vait?
(Suffolkin palvelijat tuovat Hornerin ja Pietarin.)
SUFFOLK. Siks ett‰ tuoss' on mies, Jok' on maanpetoksesta syytettyn‰. Jumala suokoon, ett‰ York ois syytˆn!
YORK. Ken sanoo petturiksi Yorkia?
KUNINGAS HENRIK. Mit' aiot, Suffolk? Sano, keit‰ nuo?
SUFFOLK. Kuningas armollinen, t‰m‰ mies Maanpetoksesta mestariaan syytt‰‰. N‰in kuului sanat: Richard, Yorkin herttua, Englannin laillinen on kruunup‰‰, Ja teid‰n armonne vain anastaja.
KUNINGAS HENRIK. Mies, sano, nuoko oli sanasi?
HORNER. Teid‰n majesteettinne luvalla en ole koskaan sellaista sanonut enk‰ ajatellut; Jumala on todistajani, ett‰ tuo konna on tehnyt v‰‰r‰n kanteen minua vastaan.
PIETARI. N‰iden kymmenen luuntynk‰n nimess‰, hyv‰t loordit, vannon ett‰ h‰n niin sanoi minulle ullakkokamarissa er‰‰n‰ iltana, kun paraikaa kirkastimme Yorkin herttuan asevaruksia.
YORK. Katala, kurja ryˆtys, palkkaorja, Ma petospuheistasi p‰‰si vaadin. -- Rukoilen, armollinen majesteetti: Lain ankaruuden tuntea h‰n saakoon.
HORNER. Ah, mylord, hirtt‰k‰‰ vaikka minut, jos semmoista olen sanonut. Syytt‰j‰ni on oppipoikani; ja kun h‰nt‰ t‰ss‰ taannoin rankaisin rikoksesta, vannoi h‰n polvillaan, ett‰ h‰n sen minulle kostaisi; siihen minulla on hyv‰t vieraat miehet. Armollinen majesteetti, ‰lk‰‰ rehellist‰ miest‰ syˆskˆ perikatoon konnan syytˆksest‰.
KUNINGAS HENRIK. Kuink' oikein t‰ss‰ tuomittaisi, set‰?
GLOSTER. N‰in tuomitaan, jos tuomita saan min‰: Somerset tulkoon hallitsijaks Ranskaan, Kosk' ep‰luuloon joutunut on York; Ja noille aika m‰‰r‰tk‰‰ ja paikka, Miss' aseill' asiansa ratkaiskoot, Sill' ilmeinen on oppipojan h‰ijyys. N‰in Humphrey tuomitsee ja se on oikein.
SOMERSET. Ma nˆyrimm‰sti kiit‰n, majesteetti.
HORNER. Ja min‰ suostun kaksintaisteluun.
PIETARI. Voi, armollinen herra, min‰ en osaa taistella; Herran t‰hden, armahtakaa minua! Ihmisten pahuus nousee voimallisena minua vastaan. Jumala, ole minulle armollinen! En osaa pistoakaan pist‰‰. Jesta varjele sent‰‰n!
GLOSTER. Sun t‰ytyy taistella, tai joudut hirteen.
KUNINGAS HENRIK. Pois, tyrm‰‰n nuo! Ja kaksintaistelu On ens kuun viimeisen‰ tapahtuva. -- Somerset, tule valmistaumaan matkaan.
(Menev‰t.)
Nelj‰s kohtaus.
Glosterin herttuan puutarha.
(Kreeta Jourdain, Hume, Southwell ja Bolingbroke tulevat.)
HUME. Tulkaa, hyv‰t ihmiset! tiet‰k‰‰, ett‰ herttuatar odottaa lupauksienne t‰ytt‰mist‰.
BOLINGBROKE. Olemme siihen valmiit, herra Hume. Tahtooko h‰nen ylh‰isyytens‰ n‰hd‰ ja kuulla loihtujamme?
HUME. Tietysti; kuinkas muuten? H‰n ei ole arkalasta kotoisin, h‰n.
BOLINGBROKE. Olen kuullut sanottavan, ett‰ siin‰ naisessa on voittamaton henki; mutta paras olisi, herra Hume, jos pit‰isitte seuraa h‰nelle tuolla ylh‰‰ll‰, sill'aikaa kuin me puuhaamme t‰‰ll‰ alhaalla; siis pyyd‰n, ett‰ nyt menette Herran nimeen ja j‰t‰tte meid‰t. (Hume menee) Muori Jourdain, kyyristyk‰‰ maahan ryˆmillenne. -- John Southwell, lue sin‰; ja niin ryhtyk‰‰mme tyˆhˆmme.
(Herttuatar ilmestyy ulkoparvelle.)
HERTTUATAR. Hyvin tehty, yst‰v‰t; tervetulleet, kaikki. Toimeenne vain! Mit‰ pikemmin, sen parempi.
BOLINGBROKE. Huoletta, rouva! Noita aikans' arvaa. Yˆ synkk‰, musta, kammottava yˆ, Yˆ, jolloin tuleen sytytettiin Troja, Yˆ, jolloin huuhka huutaa, halli haukkuu Ja aaveet liikkuu, haamut hautans' avaa, Se aika paras meid‰n askareille. Ei, istukaa! Pois pelko! Pyh‰‰n piiriin Me loihtimamme aaveet kiinnit‰mme.
(He toimittavat noitatemppunsa ja piirustavat loitsupiirin. Bolingbroke tai Southwell lukee: _conjuro te_ etc. Hirvitt‰v‰‰ ukkosenjylin‰‰ ja salamoimista; sitten nousee henki maasta.)
HENKI. _Adsum_.
KREETA JOURDAIN. Asmath! Jumalan kautta ijankaikkisen, Min nime‰ ja voimaa vapiset, Nyt vastaa kyselmiini; t‰‰lt' et p‰‰se, Ennenkuin puhut.
HENKI. Kysy mit‰ tahdot. -- Oi, ett‰ kaikki t‰‰ jo lopuss' oisi!
BOLINGBROKE (lukee paperista). Kuninkaast' ensin. Miten h‰nen k‰y?
HENKI. Viel' el‰‰ herttua, Henrik, kukistajas[2] Ja j‰lkees eloon j‰‰ ja miekkaan kaatuu.
(Sit‰ myˆten kuin henki puhuu, kirjoittaa Southwell vastauksen paperille.)
BOLINGBROKE. Ja mik' on Suffolk-herttuan kohtalo?
HENKI. H‰n kuolee vesill‰ ja veteen hukkuu.
BOLINGBROKE. No, ent‰ herttua Somersetin vaiheet?
HENKI. Varokoon linnoja; H‰n hiekkakedolla on turvatumpi, Kuin miss‰ linnat pilviin nousee. Heretk‰‰! Min' en kest‰ kauempaa.
BOLINGBROKE. Pimeyteen vaivu, j‰rveen palavaan! Pois t‰‰lt‰, inha henki!
(Ukkosenjylin‰‰ ja leimauksia. Henki vaipuu maahan.)
(York ja Buckingham tulevat kiireell‰, mukana vartijoita.)
YORK. Kiinni nuo petturit ja niiden roskat! Haa! noita-muori, sainko sinut kiikkiin? -- Te t‰‰ll‰, rouva? Kuningas ja maa T‰st' ovat puuhast' ylen kiitolliset. Lord protektori hyvin varmaan korvaa N‰in kauniin tyˆn.
HERTTUATAR. Ei puolinkaan niin ruma, Kuin sinun tyˆsi kuningasta kohtaan; Kopea herttua, sa syytt‰ uhkaat.
BUCKINGHAM. Vai syytt‰, rouva? Tunnetteko t‰t‰?
(N‰ytt‰‰ h‰nelle paperin.)
Pois tyrm‰‰n nuo ja kukin erikseen! -- Te, rouva, tulette nyt meid‰n kanssa. Sa, Stafford, ota h‰net huostaasi. --
(Herttuatar astuu alas parvekkeelta.)
Nyt tulee armon pikkuvehkeet ilmi. -- Pois kaikki viek‰‰!
(Vartijat viev‰t pois Bolingbroken, Southwellin y.m.)
YORK. Buckingham, hyvin h‰nt‰ peijasitte. Soma juoni! Sille kelpaa rakentaa. Mut katsokaamme pirun k‰sialaa. Mit‰ h‰n kirjoittaa?
(Lukee.)
"Viel' el‰‰ herttua, Henrik, kukistajas, Ja j‰lkees eloon j‰‰ ja miekkaan kaatuu." Niin, ihan oikein: _Aio te, Aeacida, Romanos vincere posse_. No niin, ja sitte: "Ja mik' on Suffolk herttuan kohtalo?" -- "H‰n kuolee vesill‰ ja veteen hukkuu." -- "No, ent‰ herttua Somersetin vaiheet?" -- "Varokoon linnoja: H‰n hiekkakedolla on turvatumpi, Kuin miss‰ linnat pilviin nousee." Pois tulkaa, hyv‰t herrat! On ennuksia tyˆl‰s saada irti, Ja tyˆl‰s niit' on k‰sitt‰‰. Nyt Henrik matkall' on Sanct Albansiin, Ja t‰m‰n arvon-rouvan mies on myˆt‰. N‰‰ sanomat on sinne saatava Niin nopeaan kuin ratsu voi ne vied‰: Protektorille harmittava suurus.
BUCKINGHAM. Mun suokaa, armollinen herttua. Se viesti vied‰, palkan toiveessa.
YORK. Mielt‰nne myˆten, loordi. -- T‰nne, hoi!
(Palvelija tulee.)
Mies, kutsu loordit Salisbury ja Warwick Huomenna illanviettoon luokseni.
(Menev‰t.)
TOINEN NƒYT÷S.
Ensimm‰inen kohtaus.
Sanct Albans.
(Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta, Gloster, kardinaali ja Suffolk tulevat, haukkamiesten seuraamina, jotka kajahuttavat ajohuudon.)
KUNINGATAR MARGAREETA. En ole, loordit, moneen vuoteen n‰hnyt Parempaa vesilinnun ajoa. Mut, anteeks, myrskyn t‰hden vanha Hannu, Lyˆn vetoa, ei olis lentoon noussut.
KUNINGAS HENRIK. Mut, mylord, teid‰n haukall' oli vauhti, Se kiiti korkealle yli muiden. -- Oi, suur' on Luoja luoduissaan! Niin lintu Kuin ihminenkin pyrkii pilvihin.
SUFFOLK. Ei ihme ole, majesteetti, ett‰ Noin hyvin nousee protektorin haukat: Ne tiet‰‰ is‰nt‰ns‰ lentomielen, Jonk' aatos kiit‰‰ haukkaa ylemm‰.
GLOSTER. Mylord, vain alhainen ja halpa mieli Se ylemm‰ ei lent‰‰ voi kuin lintu.
KARDINAALI. Sen kyll‰ n‰en: h‰n tahtoo pilviin nousta.
GLOSTER. Niin kardinaali; eikˆ oisi hyv‰, Jos taivaaseen te lent‰‰ voisitte?
KUNINGAS HENRIK. Ikuisen ilon aarrekammioon!
KARDINAALI. Sun taivaasi on maassa; syd‰n, silm‰, Vain kruunuun palaa, se on sielus aarre. Tuhoinen protektori, viekas p‰‰ri, Sa, kavaltaja kuninkaan ja maan!
GLOSTER. Ai, kardinaali, miss' on pappeutesi? _Tantaene animis coelestibus irae_? Noin pappi kiivas? Peit‰ vihas, set‰! Vai voiko sen noin hurskas mies?
SUFFOLK. Ei vihaa t‰ss', ei enemp‰‰ kuin vaatii Niin hyv‰ riita ja niin huono p‰‰ri.
GLOSTER. Kuin ken, mylord?
SUFFOLK. Kuin te, lord protektori, Jos ei lord protektori pahastu.
GLOSTER. Julkeutes, Suffolk, Englanniss' on tuttu.
KUNINGATAR MARGAREETA. Sun vallanhimos, Gloster, myˆs.
KUNINGAS HENRIK. Vait, vaiti! Kiihkeit‰ p‰‰rej‰ ‰l' ‰rryttele; Siunattu maassa rauhantekij‰!
KARDINAALI. Siis min‰ siunattu, kun miekallani Lord protektorin rauhaan taivutan.
GLOSTER (syrj‰‰n kardinaalille). Oi, hurskas set‰, jospa niiksi tulis!
KARDINAALI (syrj‰‰n). No, niin, jos sin‰ tohdit.
GLOSTER (syrj‰‰n). T‰t‰ varten Ei laumaas tarvis koota; oma ruumis Sanoistas vastatkoon.
KARDINAALI (syrj‰‰n). Kyll', miss‰ sin‰ Et tohdi hiiskahtaakaan; vaan jos tohdit. Niin illaks saavu puiston it‰kulmaan.
KUNINGAS HENRIK. Mit‰ nyt, loordit?
KARDINAALI. Usko mua, Gloster, Sun miehes liian joutuin haukan k‰tki, Ois muuten ajo k‰ynyt paremmin.
(Syrj‰‰n.)
Mukaasi ota miekkas.
GLOSTER. Kyll‰, set‰.
KARDINAALI (syrj‰‰n). Tied‰th‰n paikan? Puiston it‰kulma.
GLOSTER (syrj‰‰n). Tulen, kardinaali.
KUNINGAS HENRIK. Mist‰ puhe, Gloster?
GLOSTER. Vain haukan ajosta; ei muusta mist‰‰n. --
(Syrj‰‰n.)
Pyh‰n ‰idin kautta, pappi, p‰‰si kalin, Jos mit‰‰n maksaa taistotaitoni!
KARDINAALI (syrj‰‰n). _Medice, te ipsum_. -- Niin, protektori, suojaa itse‰si!
KUNINGAS HENRIK. S‰‰ julmaks yltyy, niinkuin vihannekin. Tuo soitto kuinka syd‰nt‰ni vihloo! Kun moiset kielet sorahtaa, niin miss‰ On en‰‰ sopusointaa? Suokaa, loordit, Mun sovittaa t‰‰ riita.
(Muuan Sanct Albansin porvari tulee huutaen: "ihme!")
GLOSTER. Mik‰ melu? Mies, mit‰ ihmett‰ sa julki huudat?
PORVARI. Ihme, ihme!
SUFFOLK. K‰y esiin, ihme kerro kuninkaalle.
PORVARI. Aatelkaas, sokea kun n‰kˆns ‰sken Sanct Albansin sai pyh‰narkun luona, Mies, jok' on ennen ollut umpisokko.
KUNINGAS HENRIK. Kiitetty Herra, joka uskovilleen Pimeyteen valon tuo ja h‰t‰‰n lohdun!
(Sanct Albansin majori virkaveljineen, Simpcox, jota kaksi miest‰ kantaa tuolissa, h‰nen vaimonsa ja suuri kansanjoukko tulee.)
KARDINAALI. T‰ss' astuu kulkueessa porvaristo; He tuovat miehen teille n‰ht‰v‰ksi.
KUNINGAS HENRIK. Suur' h‰ll' on t‰ss‰ surun laaksoss' ilo, Vaikk' enent‰‰kin n‰kˆ kiusausta.
GLOSTER. Pois, syrj‰‰n! Majesteetin eteen viek‰‰; Kuningas tahtoo h‰nt‰ puhutella.
KUNINGAS HENRIK. Mies hyv‰, kerro meille tapaus, Ett' edest‰si Herraa kiitt‰isimme. Kauanko sokea? Ja nytkˆ n‰et?
SIMPCOX. Sokea syntym‰st‰, majesteetti.
VAIMO. Niin, se on toden totta.
SUFFOLK. Ken nainen tuo?
VAIMO. T‰‰n miehen vaimo, teid‰n luvallanne.
GLOSTER. Parempi todistajaks olis ‰iti.
KUNINGAS HENRIK. Miss' olet syntynyt s‰?
SIMPCOX. Berwickiss‰, Pohjoiseen t‰‰lt‰, teid‰n luvallanne.
KUNINGAS HENRIK. Sait, sielu parka, Herralt' armon suuren. Nyt yˆt ja p‰iv‰t h‰lle pyhit‰ Ja muista, mit' on Herra sulle tehnyt.
KUNINGATAR MARGAREETA. Mies, sano, sattumaltako sa jouduit Tuon pyh‰n arkun luo, vai hurskaudesta?
SIMPCOX. Sulasta hurskaudesta, tietkˆˆn Herra! Sadasti ainakin Sanct Albans hyv‰ Unessa mulle huusi: "Tule, Simpcox, Rukoile arkullani, niin sua autan."
VAIMO. Niin, toden totta, monta, monta kertaa Ma kuulin ‰‰nen h‰nt‰ kutsuvan.
KARDINAALI. Mut oletko sa rampa?
SIMPCOX. Olen niin, Mua Jumal' auttakoon!
SUFFOLK. Kuin siksi tulit?
SIMPCOX. Putosin puusta.
VAIMO. Luumupuusta, herra.
GLOSTER. Oletko kauan ollut sokea?
SIMPCOX. Oi, syntym‰st‰ni.
GLOSTER. Ja kiivit puuhun?
SIMPCOX. Sen yhden kerran; olin silloin nuori.
VAIMO. Niin totta, ja sai siit‰ kalliin maksaa.
GLOSTER. Siis sin‰ pid‰t paljon luumuista?
SIMPCOX. Ei, eukko tahtoi pari v‰skyn‰‰ Ja hengen uhalla mun ajoi puuhun.
GLOSTER. Kavala kettu! Vaan se ei sua auta. -- N‰yt‰pp‰ silm‰s: -- ummista ne, -- avaa, -- Minusta, n‰kˆsi ei ole hyv‰.
SIMPCOX. On, herra hyv‰, kirkas niinkuin p‰iv‰, Jumalan kiitos ja Sanct Albansin!
GLOSTER. Vai niin! No mit‰ karvaa on t‰‰ viitta?
SIMPCOX. Punainen, herra, punainen kuin veri.
GLOSTER. Niin oikein. Ent‰ t‰m‰ takki?
SIMPCOX. Musta, Niin, musta niinkuin korppi.
KUNINGAS HENRIK. Siis tied‰t, mink‰ v‰rinen on korppi.
SUFFOLK. Ja korppia ei koskaan ole n‰hnyt.
GLOSTER. Mut monta kurttaa, vaippaa t‰t‰ ennen.
VAIMO. Ei t‰t‰ ennen koskaan el‰iss‰‰n.
GLOSTER. Sanohan, mies, mik' on mun nimeni?
SIMPCOX. Ah, herra, sit' en tied‰.
GLOSTER. Ent‰ t‰m‰n?
SIMPCOX. En tied‰.
GLOSTER. Etkˆ t‰m‰nk‰‰n?
SIMPCOX. En, totta.
GLOSTER. No, mik‰ sitte oma nimesi?
SIMPCOX. Santeri Simpcox, teid‰n luvallanne.
GLOSTER. No, istu sitten siin‰, Santeri, Sa kristikunnan valheellisin konna. Jos oisit sokeana syntynyt, Niin yht‰ hyvin kaikkein meid‰n nimet, Kuin vaatteittemme v‰rit, oisit tiennyt. N‰kev‰ v‰rit erottaa, mut ‰kin Noin kaikki nimitt‰‰ on mahdotonta. -- Sanct Albans, herrat, t‰ss' on ihmeen tehnyt; Ja eikˆ suuri oisi taito sill‰, Ken vois tuon ramman saada jaloille?
SIMPCOX. Oi, herra, jospa sen te voisitte!
GLOSTER. Hyv‰t Sanct Albansin miehet, eikˆ teid‰n kaupungissanne ole piiskuria ja semmoista asetta, jota sanotaan ruoskaksi?
Maj. On, teid‰n armonne, jos suvaitsette.
GLOSTER. No, haettakaa yksi t‰nne heti.
MAJORI. Mies, hae t‰nne heti piiskuri.
(Yksi seurueesta menee.)
GLOSTER. Nyt tuokaa mulle heti tuoli t‰nne.
(Tuoli tuodaan.)
No, lurjus, jos tahdot p‰‰st‰ selk‰saunasta, niin hypp‰‰ tuon tuolin yli ja juokse tiehesi.
SIMPCOX. Ah, herra, en voi omin voimin seist‰; N‰in minua vain turhaan kidutatte.
(Sananviej‰ palaa tuoden mukanaan piiskurin.)
GLOSTER. No, meid‰n t‰ytyy sitten auttaa sinua jaloille. Kas niin, piiskuri, piekse h‰nt‰, kunnes h‰n hypp‰‰ tuon tuolin yli.
PIISKURI. Kyll‰, herra. -- Kas niin, lurjus; takki ylt‰si joutuin!
SIMPCOX. Ah, herra, mit‰ tehd‰? Min‰h‰n en pysy seisomassa.
(Kun piiskuri on h‰nt‰ kerran lyˆd‰ sivahuttanut, niin h‰n hypp‰‰ tuolin yli ja juoksee tiehens‰; kansa seuraa huutaen: "ihme!")
KUNINGAS HENRIK. Ah, herra, kuinka kauan t‰t‰ k‰rsit?
KUNINGATAR MARGAREETA. Hupaista n‰hd‰, kuin se lurjus juoksi.
GLOSTER. Ajakaa konnaa takaa; pois tuo luuska!
VAIMO. Sulasta tarpeesta sen teimme, herra.
GLOSTER. Ajakaa piesten heit‰ markkinapaikasta toiseen, kunnes tulevat Berwickiin, mist‰ l‰htiv‰tkin.
(Majori, piiskuri, vaimo y.m. menev‰t.)
KARDINAALI. Lord Humphrey t‰n‰‰n teki ihmeen kai.
SUFFOLK. Niin kyll‰: juoksemaan kun ramman sai.
GLOSTER. Viel' ihmeemp‰‰ te teitte: saitte vaan H‰th‰t‰‰ kaupungitkin juoksemaan.
(Buckingham tulee.)
KUNINGAS HENRIK. Mit uutisia, lanko Buckingham?
BUCKINGHAM. Vapisee syd‰n sit‰ ilmi tuoda. Katala, renttuileva roistojoukko On Leonooran, protektorin vaimon, -- T‰‰n koko liittokunnan p‰‰n ja johdon -- Avustamana sek‰ suojaamana, Vehkeillyt salaa kruunuanne vastaan Yhdess‰ loitsijain ja noitain kanssa. Olemme teossa ne tavanneet, Maan alta pahoja kun henki‰ He nostivat ja n‰ilt‰ tiedustivat Kuninkaan el‰m‰‰ ja kuolemaa Ja samoin muiden neuvoskunnan herrain, Jost' oiti saatte laajemmalta tiet‰‰.
KARDINAALI. Protektori, n‰in ollen vaimollanne Lie pian matka Lontooseen. Tuo tieto Aseenne k‰rjen k‰‰nt‰‰, luulemma; Nyt varmaan ette saavu m‰‰r‰-aikaan.
GLOSTER. Kopea pappi, mielt‰n' ‰l‰ riko! Suru ja murhe multa voiman murtaa, Ja, murrettuna n‰in, ma tielt‰s v‰istyn Ja halvimmankin palkkalaisen tielt‰.
KUNINGAS HENRIK. Oi, Herra, min saa turman h‰ijyt aikaan, N‰in kooten koston omaan p‰‰h‰ns‰!
KUNINGATAR MARGAREETA. Nyt, Gloster, tahran omaan pes‰‰s sait; Jos syytˆn liet, niin turvass' olet kait.
GLOSTER. Rakastin maatani ja kuningasta, Siit' otan taivaan todistajakseni. Kuin vaimoni on laita, sit' en tied‰; Surettaa kuulla mit‰ olen kuullut. H‰n jalo on, mut kunnian ja kunnon H‰n unhotti, kun moista piti seuraa, Jok' aatelisen tahraa niinkuin piki; H‰n ‰lkˆˆn en‰‰ tulko mua liki. Lain kouriin h‰net annan ankariin, Kun Humphreyn puhtaan nimen raiskas niin.
KUNINGAS HENRIK. No, hyv‰; t‰ksi yˆksi j‰‰mme t‰nne; Huomenna palaamme taas Lontooseen; Ja siell‰ t‰t‰ seikkaa tutkitaan Ja tilille nuo ilkimykset vied‰‰n; Oikeuden vaakaa tulee t‰ss‰ k‰ytt‰‰, Se toden osoittaa ja tarkan n‰ytt‰‰.
(Torventoitaus. Menev‰t.)
Toinen kohtaus.
Lontoo. Yorkin herttuan puutarha.
(York, Salisbury ja Warwick tulevat.)
YORK. Nyt kun on halpa illallinen syˆty, Niin suokaa, loordit Salisbury ja Warwick, Mun t‰‰ll‰ puistoss' omaks varmuudeksi Vakaata tiedustella mielt‰nne, Mik' oikeus mulla Englannin on kruunuun.
SALISBURY. Haluan saada tarkalleen sen kuulla.
WARWICK. No, ala, York; jos oikeus on sulla, Niin Nevilit on k‰skett‰viss‰si.
YORK. Siis, kuulkaa, hyv‰t herrat: -- poikia Ol' Edward kolmannella seitsem‰n: Ensiksi Edward, Walesin musta prinssi; Ja toinen William Hatfield; kolmas oli Clarencen herttua Lionel; ja nelj‰s Juhana Gaunt, Lancasterin herttua; Sen j‰lkeen Edmund Langley, Yorkin herttua; Glosterin herttua, Thomas Woodstock, kuudes; Ja William Windsor vihdoin seitsem‰s. Is‰‰ns‰ ennen kuoli musta prinssi, Ja h‰nelt‰ j‰i yksi poika, Richard, Jok' Edward kolmannelta peri kruunun, Siks kunnes Bolingbroke, Lancasterin herttua, Juhana Gauntin poika, kuninkaana Nimelt‰ Henrik nelj‰s, otti vallan, Vei viran lailliselta kuninkaalta, Ja kuningatar-raukan Ranskaan laittoi, Jost' oli tullutkin, ja Pomfretiin Kuninkaan salpas, miss‰, kuten tietty, Tuo hyv‰ Richard salaa murhattiin.
WARWICK. Niin, totta puhuu herttua: n‰in kruunun Sai Lancasterin suku.
YORK. Ja sen pit‰‰ Nyt v‰kivallall' eik‰ oikeudella: N‰et, vanhimman kun pojan poika kuoli, Ois toisen pojan suku vuoross' ollut.
SALISBURY. Mut William Hatfield kuoli lapsetonna.
YORK. Mut kolmannella, Clarencella, -- josta Ma polveudun -- Philippa oli tyt‰r, Jonk' Edmund Mortimer, Marchin kreivi, nai; H‰nest‰ l‰hti Roger, Marchin kreivi, Ja t‰st‰ Edmund, Anna ja Leonoora.
SALISBURY. Tuo Edmund, Bolingbroken hallitessa, Niin olen kuullut, pyrki kuninkaaksi, Ja oisi p‰‰ssytkin, mut Flandower Piti h‰nt‰ vankeudessa kuolinp‰iv‰‰n. Vaan jatkakaa.
YORK. T‰‰n vanhin sisar Anna, Mun ‰itini ja kruunun perillinen, Cambridgen Richardille meni vaimoks, Joka Richard oli Edward kolmannen Viidennen pojan, Edmund Langleyn, poika. Tuost' oikeuteni johdan; Marchin kreivin H‰n tyt‰r oli, Rogerin, jonk' is‰ Ol' Edmund Mortimer, mi nai Philippan, Clarencen herttuan ainon tytt‰ren. Siis, vanhemman jos pojan oikeus eell‰ On nuoremman, niin kuninkuus on minun.
WARWICK. Ei selvink‰‰n voi t‰t‰ selvemp' olla. Juhana Gauntin j‰lkeinen on Henrik, Nelj‰nnen pojan; York taas kolmannen. Siks kunnes Lionelin suku sammuu, H‰lt' oikeus puuttuu; mut se viel‰ el‰‰, Sinussa kukkii se ja pojissasi, Tuon rungon ihanissa aaluvissa. Siis, is‰ Salisbury, nyt polvistumme Ja t‰‰ll‰ syrj‰ss' ensimm‰isin‰ Laillista valtiasta tervehdimme Ja kruunun perij‰n‰ kunnioimme.
MOLEMMAT. Kuningas Richard kauan el‰kˆˆn!
YORK. Suur' kiitos! Kuningas vain viel' en ole: En ole kruunattu, ei t‰t‰ miekkaa Viel' Lancasterin syd‰nveri punaa. Mut ‰kisti t‰t' ei saa toimeen panna. Vaan hiljaa, salaa, varoen. Niin tehk‰‰, Kuin min‰, n‰in‰ vaaran aikoina: ƒlk‰‰tte olko huomaavinannekaan Suffolkin uhkaa, korskaa Beaufortin Ja Somersetin vallan-ahneutta Ja Buckinghamia ja koko laumaa, Siks kunnes karjan paimenen he pauloo, Sive‰n prinssin tuon, tuon hyv‰n Humphreyn. Sit' etsiv‰t he, ja sit' etsiess‰‰n Surmansa lˆyt‰v‰t, jos York ei pety.
SALISBURY. Jo riitt‰‰, York; nyt meill' on t‰ysi tieto.
WARWICK. Syd‰n sanoo mulle, ett‰ Warwick-kreivi York-herttuan kerran tekee kuninkaaksi.
YORK. Ja, Nevil, min‰ sanon itselleni: Richard se kerran tekee Warwick-kreivin Kuninkaast' ensi-mieheks Englannissa.
(Menev‰t.)
Kolmas kohtaus.
Lontoo. Oikeussali.
(Torventoitauksia. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta, Gloster, York, Suffolk ja Salisbury tulevat; kreivinna Gloster, Kreeta Jourdain, Southwell, Hume ja Bolingbroke tuodaan vartioittuina sis‰‰n.)
KUNINGAS HENRIK. Glosterin vaimo, Leonoora Cobham, esiin! Suur' syntis Herran on ja meid‰n n‰hden; Lain tuomio siis kuule rikoksistas, Jotk' ovat, sanan j‰lkeen, kuolon omat. -- Nuo nelj‰ viek‰‰ tyrm‰‰n takaisin Ja sielt‰ mestauspaikkaan. Noita tuo Tuhaksi Smithfieldiss' on poltettava, Ja muut nuo kolme hirteen hirtett‰v‰t. -- Te, rouva, aatelista verta ollen, Ik‰nne saatte kunniaton olla Ja kolmen p‰iv‰n julkiripin j‰lkeen Omassa maassa maanpaossa el‰‰, Sir Stanleyn kanssa Manin saaressa.
HERTTUATAR. Maanpako hyv‰; hyv‰ oisi kuolo.
GLOSTER. Sun laki tuominnut on, Leonoora; Min' en voi p‰‰st‰‰, mink‰ laki sitoo. --
(Herttuatar ja muut vangit poistuvat vartioittensa kanssa.)
Suru syd‰mmen ja itku silm‰n valtaa. Ah, Humphrey, t‰m‰ h‰pe‰ se hautaan Sun vanhan p‰‰si murehella painaa! -- Ma pyyd‰n, kuningas, mun suokaa menn‰: Ik‰ni rauhaa kaipaa, suru hoivaa.
KUNINGAS HENRIK. Seis, Humphrey, herttua Gloster! Sauvas ensin Minulle anna; oma holhoojansa On Henrik nyt; mun v‰keni on Herra, Ja tuki, sauva, jalkain kynttil‰. Mene rauhaan, Humphrey, yht‰ rakkaana Kuin olit kuninkaasi holhoojana.
KUNINGATAR MARGAREETA. En tied‰ syyt‰, miksi holhotaan, Kuin lasta, vallan voipaa kuningasta. -- Jumalan avulla nyt Henrik maan On yksinvaltias. -- Pois sauvas vaan!
GLOSTER. Vai sauvani; -- T‰ss' on se, jalo Henrik, Sen yht‰ mielisti ma annan sulle, Kuin ennen is‰si sen antoi mulle; Ja yht‰ mielist' etees lasken sen, Kuin toiset sit‰ halaa riidellen. Hyv‰sti! Mun kun peitt‰‰ manan laine, Sun valtaas rauha tukekoon ja maine!
(Menee.)
KUNINGATAR MARGAREETA. Kas niin, nyt kuninkaana Henrik on, Ja kuningattarena Margareeta, Ja Humphrey tuskin ennallaan; h‰n pahoin On silvottu; kaks iskua yht'aikaa: Maanpaossa on vaimo, j‰sen poikki Ja sauva poissa: -- tuo sen paikka vain. Kuninkaan k‰teen se on soveliain.
SUFFOLK. Maan puoleen noin tuo ylv‰ honka taipuu, Noin Leonooran korska tyhj‰‰n haipuu.
YORK. H‰n rauhaan menkˆˆn! -- Teid‰n armonne, T‰‰ kaksintaistelun on m‰‰r‰p‰iv‰. Ja kantaja ja vastaaja -- tuo sepp‰ Ja oppipoikansa -- on valmiit taistoon. Jos majesteetilla on halu n‰hd‰.
KUNINGATAR MARGAREETA. Tietysti, Henrik; hovista ma saavuin Vaseti t‰t‰ taistelua varten.
KUNINGAS HENRIK. No, Herran nimeen, kaikki kuntoon siis! Se t‰h‰n j‰‰kˆˆn; Herran k‰teen oikeus!
YORK. En koskaan, loordit, ole n‰hnyt miest‰ Niin neuvotonta ja niin taiston-arkaa, Kuin t‰m‰n asesep‰n oppipoika.
(Toiselta taholta tulee Horner ja t‰m‰n naapurit, jotka juottavat h‰nt‰ humalaan; h‰nell‰ on sauva, jonka p‰‰ss‰ on hiekkapussi,[3] ja h‰nen edell‰‰n k‰y rumpali; toiselta taholta tulee Pietari, jolla on samanlainen sauva ja samoin rumpali edell‰; h‰nt‰ seuraa joukko oppipoikia, jotka juovat h‰nen maljansa.)
1 NAAPURI. Kas t‰ss‰, naapuri Horner, lasillinen sekti‰, maljasi! ƒl‰ pelk‰‰, naapuri, kyll‰ kaikki k‰y hyvin.
2 NAAPURI. Ja t‰ss‰, naapuri, lasillinen charnecoa.[4]
1 NAAPURI. Ja t‰ss‰, naapuri, sarkallinen hyv‰‰ tupultti-olutta; juo, ‰l‰k‰ oppipoikaasi pelk‰‰.
HORNER. Antakaa t‰nne vain! Min‰ teid‰n kaikkien maljaan vastaan; ja Pietarille n‰yt‰n pitk‰‰ nen‰‰.
1 OPPIPOIKA. Saas t‰st‰, Pietari; ‰l‰ pelk‰‰.
2 OPPIPOIKA. Ole hyv‰ll‰ tuulella, Pietari, ‰l‰ mestariasi pelk‰‰: taistele oppipoikain arvon puolesta.
PIETARI. Kiitoksia vain, kiitoksia! Juokaa ja rukoilkaa minun puolestani, sill‰ luulenpa ett‰ nyt olen ryyp‰nnyt viimeisen ryyppyni t‰ss‰ maailmassa. -- Tuossa, Roopetti, jos kuolen, niin saat sin‰ tuon esiliinani, ja sin‰, Ville, sin‰ saat vasarani; ja sin‰, Tommi, sin‰ saat kaikki rahani. -- Jesta siunaa ja varjele! Min‰ en mitenk‰‰n piisaa mestarilleni, sill‰ h‰n on jo niin n‰pp‰r‰ miekkailemisessa.
SALISBURY. Kas niin, heretk‰‰ juomasta ja alkakaa taistella. -- Poika sin‰, mik‰ on nimesi?