Part 1

HENRIK KUUDES II

Kirj.

William Shakespeare

Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1907.

N‰ytelm‰n henkilˆt:

Kuningas HENRIK KUUDES. HUMPHREY, GLOSTERin herttua, h‰nen set‰ns‰. Kardinaali BEAUFORT, Winchesterin piispa. RICHARD PLANTAGENET, Yorkin herttua. EDWARD, | h‰nen poikansa. RICHARD, | SOMERSETin herttua, | SUFFOLKin herttua, | kuninkaan puoluetta. BUCKINGHAMin herttua, | Lord CLIFFORD ja h‰nen poikansa, | SALISBURYn kreivi, | Yorkin puoluetta. WARWICKin kreivi, | Lord SCALES, Towerin p‰‰llikkˆ. Lord SAY. Sir HUMPHREY STAFFORD ja h‰nen veljens‰. Sir JOHN STANLEY. Laivankapteeni, per‰mies, alaper‰mies ja VALTER MEREINEN. Kaksi ylimyst‰, Suffolkin vankeuskumppaneita. VAUX. HUME ja SOUTHWELL, kaksi pappia. BOLINGBROKE, loitsija. H‰nen kutsumansa henki. THOMAS HORNER, asesepp‰. PIETARI, h‰nen oppipoikansa. Chattamin kirjuri. Sanct Albansin majori. SIMPCOX, petturi. Kaksi murhaajaa. JAC CADE, kapinoitsija. YRJ÷ BEVIS, JUHO HOLLAND, DICK, teurastaja, SMITH, verkakankuri, MIKKO, y.m. Caden liittolaisia. ALEKSANDER IDEN, kentil‰inen ylimys. MARGAREETA, kuningas Henrikin puoliso. LEONOORA, Glosterin herttuatar. KREETA JOURDAIN, noita. Simpcoxin vaimo. Loordeja, ladyj‰ ja seuralaisia; airut; anojia, ammatinvanhimpia, pyˆveli, sheriffi ja palvelijoita; porvareita, oppipoikia, haukkamiehi‰, vartijoita, sotureita, sanansaattajia y.m

Tapaus Englannissa.

ENSIMMƒINEN NƒYT÷S.

Ensimm‰inen kohtaus.

Lontoo. Loistohuone kuninkaanlinnassa.

(Torventoitauksia; sitten hoboijan soittoa. Toiselta sivulta tulevat kuningas Henrik, Glosterin herttua, Salisbury, Warwick ja kardinaali Beaufort; toiselta kuningatar Margareeta, Suffolkin taluttamana, York, Somerset, Buckingham y.m.)

SUFFOLK. Niinkuin ma teid‰n majesteetiltanne Sain Ranskaan l‰hteiss‰ni toimeksi Kuninkaan sijassa ja puolest' ottaa Avioksenne kauniin Margareetan; Niin kuuluisassa Toursin kaupungissa, Sisilian ja Ranskan kuninkaan, Orleansin, Calabrian, Bretagnen Ja Alenconin herttuan, kuuden kreivin, Kahdentoista paroonin ja kahdenkymmenen Arvoisan piispan l‰sn‰ollessa, Ma t‰ytin tyˆn ja vihille vein h‰net, Nyt nˆyr‰sti ja notkistetuin polvin, Englannin ja sen suurten loordein n‰hden, T‰ss' oikeuteni h‰neen luovutan Ma kuninkaalle, joka olemus on Sen suuren varjon, jota edustin. Parahin lahja, mink‰ antanut On mik‰‰n kreivi: kaunein kuningatar, Mi millek‰‰n on kuninkaalle tuotu.

KUNINGAS HENRIK. Sa nouse! -- Tervetullut, kuningatar! En hellemp‰‰ voi lemmen n‰ytett' antaa Kuin t‰m‰n hell‰n muiskun. -- Elon herra, Suo mulle hurskas, kiitollinen syd‰n! N‰iss' ihanissa kasvoiss' annoit mulle Maailman t‰yden maallist' onnea, Jos lemmen sopu yhteen liitt‰‰ mielet.

KUNINGATAR MARGAREETA. Englannin valtias, armas puolisoni, Mun aatosteni harras seurustelu -- ÷in, p‰ivin, maatessa ja valvoessa, Hoviseuroissa ja rukousnauhan luona -- Kanssanne, kaikkein rakkain majesteetti, Mua rohkaisuttaa tervehtim‰‰n teit‰ N‰in suorin sanoin, niinkuin ‰ly neuvoo Ja ylenriemullinen syd‰n k‰skee.

KUNINGAS HENRIK. Jo n‰kˆ hurmas mun, mut sanain somuus Ja puheen viisas majesteettisuus Nyt ihmettelyn ilon itkuks muuttaa; Niin riemua on syd‰n t‰ynn‰. -- Loordit, Iloinen tervehdys nyt armaalleni!

KAIKKI. El‰kˆˆn kuningatar Margareeta, Englannin onni!

(Torventoitaus.)

KUNINGATAR MARGAREETA. Kiitos teille kaikin!

SUFFOLK. Mylord protektori, jos suvaitsette, Niin t‰ss‰ ois se rauhansopimus, Mik' Englannin ja Ranskan v‰lill‰ Puoleksitoista vuodeksi on tehty.

GLOSTER (lukee). "_Imprimis_, ovat Ranskan kuningas Kaarle ja William de la Poole, Suffolkin markkreivi, Englannin kuninkaan Henrikin l‰hettil‰s, sopineet, ett‰ mainittu Henrik ottaa aviokseen neiti Margareetan, Napolin, Sisilian Ja Jerusalemin kuninkaan Reignier'n tytt‰ren, ja kruunaa h‰net Englannin kuningattareksi ennen ensintulevan toukokuun kolmattakymmenett‰ p‰iv‰‰. -- _Item_, ett‰ Anjoun herttuakunta ja Mainen kreivikunta ovat luovutettavat ja j‰tett‰v‰t kuninkaalle, h‰nen is‰lleen" --

KUNINGAS HENRIK. No, mik' on, set‰?

GLOSTER. Anteeks, majesteetti! Vain ‰kkikohtaus joka mielt‰ k‰‰nt‰‰ Ja silm‰‰ h‰m‰rt‰‰, ett'en voi jatkaa.

KUNINGAS HENRIK. Winchester set‰, pyyd‰n, jatkakaa.

WINCHESTER. "_Item_, on lis‰ksi sovittu, ett‰ Anjoun ja Mainen herttuakunnat ovat luovutettavat ja j‰tett‰v‰t kuninkaalle, h‰nen is‰lleen, ja ett‰ h‰n on l‰hetett‰v‰ perille Englannin kuninkaan omalla kustannuksella, ilman mit‰‰n myˆt‰j‰isi‰."

KUNINGAS HENRIK. Hyv' on. -- Markkreivi, polvistu: sun teemme Suffolkin ensimm‰iseks herttuaksi Ja miekan vyˆlles sidomme. -- York lanko, Me Ranskan hallinnosta vapautamme Nyt teid‰t, kunnes puolitoista vuotta On umpeen mennyt. -- Kiitos, set‰ Winchester, Gloster, York, Buckingham, Somerset, Salisbury ja Warwick! Teit‰ kaikkia Kiit‰mme t‰st‰ suosiosta, mill‰ Otitte vastaan kuningattaremme. Pois tulkaa pit‰m‰‰n nyt tointa siit‰, Ett' aikaan saadaan joutuin kruunaus,

(Kuningas, kuningatar ja Suffolk menev‰t.)

GLOSTER. Te uljaat p‰‰rit, maamme pylv‰‰t, teille Nyt Humphreyn t‰ytyy purkaa tuskansa, Ja teid‰n tuska, koko maamme tuska. Mit‰? Henrik-veljenikˆ sotiin uhras Nuoruuttaan, voimaansa ja rahaa kanssa? Niin usein lep‰sikˆ taivasalla Kes‰helteess‰ ja talvipakkasessa Perimysmaansa, Ranskan, voittaakseen? Ja veljenikˆ Bedford vaivaa n‰ki ƒlyll‰ s‰ilytt‰‰ min Henrik voitti? York-urho, Salisbury, Somerset, Buckingham Ja uljas Warwick, syv‰t naarmunneko Te saitte Ranskassa ja Normandiessa? Ja set‰ Beaufortko, ja min‰ itse, Ja valtakunnan viisas neuvoskunta, N‰in kauan mietimme ja neuvospˆyd‰ss' Yˆt p‰iv‰t sinne t‰nne tuumailimme, Mitenk‰ pit‰‰ Ranska kurissa? Ja kuningasko lasna Pariisissa Kruunattiin vihollisen uhallakin? N‰‰ vaivat, t‰m‰ kunniako tyhj‰‰? Henrikin voitot, valppaus Bedfordin Ja teid‰n tyˆt ja meid‰n neuvot tyhj‰‰? Englannin p‰‰rit, h‰pe‰llinen On rauha t‰‰ ja turmaks t‰m‰ liitto: Nimenne aikakirjoista se pyyhkii, Pois raapii kunnianne kirjoitukset, Kukistaa Ranskan valloituksen muistot, H‰vitt‰‰ kaikki olemattomiin.

KARDINAALI. Mit‰, lanko, t‰m‰ kiivas puhe tiet‰‰ Ja t‰m‰ laajan laaja todistelu? Ranska on meid‰n ja se pidet‰‰n.

GLOSTER. Niin kyll‰, herttua, pidet‰‰n, jos voidaan; Mut nyt se mahdotonta on. Tuo Suffolk, Tuo vasta-tehty herttua, joll' on ohjat, Anjoun ja Mainen antaa pois Reignier'lle, R‰sykuninkaalle tuolle, jonka arvoon Ei hyvin sovi hoikka kukkaronsa.

SALISBURY. Niin, kautta Sen, jok' edest‰mme kuoli, Ne oli Normandian avaimet! -- Mut Warwick, uljas poika, miksi itket?

WARWICK. Surusta, ett' on ij‰ksi ne menneet; Jos viel' ois toivoa, niin miekka verta Nyt vuotais, eik‰ silm‰ kyyneleit‰. Anjou ja Maine! Ne itse valloitin, Omalla tuolla k‰dell‰ ne otin Ja kaupungitko, jotka voitin haavoin, Takaisin annetaan nyt rauhankaavoin? _Mort Dieu!_

YORK. Tuo Suffolk herttua l‰k‰‰n tukehtukoon, Kun t‰m‰n sankar-saaren maineen raiskas! Syd‰mmen multa Ranska raastaa saisi, Ennenkuin moiseen liittoon suostuisin. Englannin kuninkaat on, tiet‰‰kseni, Vaimoillaan aina saaneet suuret perut, Ja meid‰n Henrik omaans' antaa pois Saadakseen vaimon, jok' on tyhj‰n tyhj‰.

GLOSTER. Somapa sutkaus, ennen kuulumaton, Ett' oli koko viidestoista osan Kuletuskuluiks Suffolk vaatinut! Ois j‰‰nyt Ranskaan, n‰lk‰‰n kuollut Ranskaan, Ennenkuin --

KARDINAALI. Lord Gloster, kiivastutte liiaksi; Se oli majesteetin oma tahto.

GLOSTER. Lord Winchester, ma hyvin teid‰t tunnen; Puheeni se ei teit‰ harmita, Vaan l‰sn‰-oloni on haitaks teille. Viha pyrkii maalle; kiukkus, pˆyhk‰ pappi, Se kuultaa kasvoistasi; jos j‰‰n t‰nne, Niin alkaa j‰lleen vanha toramme. -- Hyv‰sti, loordit! Muistakaa mun sanoneeni, Ett' ennen pitk‰‰ mennytt‰ on Ranska.

(Menee.)

KARDINAALI. Noin protektori poistuu kiukusp‰iss‰‰n. H‰n vihamieheni on, tied‰tte, Niin, jopa teid‰n kaikkein vihamies, Ja hyv‰ ei lie liioin kuninkaalle. Aatelkaa, ett' on valtaverta h‰n Ja kruunun otaksuttu perillinen; Keisarikunnan vaikk' ois Henrik saanut Ja kaikki l‰nnen vallat naimisellaan, Niin olis sittenkin h‰n tyytym‰tˆn. Varokaa, loordit, ettei mairesanoin H‰n teit‰ hurmaa; viisaat olkaa, valppaat. Jos kansa h‰nt‰ suosiikin ja kutsuu Nimell‰ "Humphrey, hyv‰ herttua Gloster" Taputtain k‰si‰‰n ja huutain ‰‰neen: "Jes siunatkoon sit' armollista herraa! Jumala hyv‰‰ Humphreyt auttakoon!" Niin t‰m‰n suosin uhallakin varon, Ett' on h‰n holhoojana vaarallinen.

BUCKINGHAM. Ja miksi kuningasta holhotaan, T‰ysik‰inen kun on h‰n hallitsemaan? Somerset lanko, minuun yhtyk‰‰, Ja Suffolk herttuaan kaikki yksin miehin, Niin pian Humphrey sijaltaan on syˆsty.

KARDINAALI. T‰‰ asia ei sied‰ viivytyst‰; Suffolkin herttuan luokse heti l‰hden.

(Menee.)

SOMERSET. Buckingham lanko, vaikka Humphreyn korska Ja ylh‰ asema on kiusaks meille, Niin tuota pˆyhk‰‰ piispaa varokaamme. Sen julkeus on siet‰m‰ttˆm‰mpi Kuin kaikkein maamme prinssein; jos Gloster Viralta pannaan, niin h‰n tulee sijaan.

BUCKINGHAM. Tai sin‰ taikka min‰ tullaan sijaan, Humphreyn ja kardinaalin kiusalla.

(Buckingham ja Somerset menev‰t.)

SALISBURY. Kopeus k‰y vallanhimon edell‰. Kun noilla huolena on oma etu, Maan paras meid‰n olkoon huolenamme. Ain' olen n‰hnyt, ett‰ Humphrey-herttua On k‰ytt‰ynyt kuin jalo ylimys; Mut usein n‰in tuon pˆyhk‰n kardinaalin -- Jok' enemm‰n on soturi kuin pappi, Ja kopea kuin ois h‰n kaikkein herra -- Kiroovan, m‰ss‰‰v‰n ja el‰mˆiv‰n, Niin kuin ei sovi esivallan miehen. -- Sa, Warwick poika, vanhuuteni lohtu, Maineesi, suoruutesi, tarkkuutesi Suurimman kansansuosion sulle hankki, L‰hinn‰ hyv‰‰ Humphrey-herttuaa. -- Ja, veli York, sun tekos Irlannissa, Kun siell‰ suistit kapinalliset, Ja viime tyˆsi Ranskan syd‰mmess‰, Miss' olit kuninkaamme sijaisena, Sun saattoi kansan suosioon ja arvoon. -- Me yhteishyv‰n puolest' yhtyk‰‰mme Ja suistain ehk‰isk‰‰mme kaikin voimin Niin Suffolkin kuin kardinaalin korskat, Somersetin ja Buckinghamin pyyteet, Ja Humphreyt' auttakaamme mink‰ voimme, Niin kauan kuin maan hyv‰ksi h‰n toimii.

WARWICK. Niin totta kuin mua Jumal' auttakoon, Niin kansani ja maani parast' etsin!

YORK (syrj‰‰n). York samaa sanoo, syyll‰ suurimmalla.

SALISBURY. Nyt joutua! On maine muuten mennyt.

WARWICK. Maineko mennyt? Is‰, Maine on mennyt, Se Maine, jonk' omin mainein Warwick voitti Ja puoltaa aikoi henkeen, kuolemaan. Ei maine mennyt, is‰; Maine se meni; Mut taas sen voitan, vaikka surmakseni.

(Warwick ja Salisbury menev‰t.)

YORK. Anjou ja Maine on myˆty Ranskalle; Pariisi mennyt; koko Normandia On turvatonna nyt, kun nuo on poissa. Suffolk on tehnyt rauhanpyk‰l‰t; Ne p‰‰rit hyv‰ksyi, ja hyvill‰‰n On Henrik, kun sai kaksi herttuakuntaa Pois vaihtaa yhteen herttuan herttatyttˆˆn. En heit‰ moiti; mit‰ heid‰n siihen? Ei omaans' antaneet he, vaan sun omaas, Halvasta saaliinsa voi rosvo myyd‰, Portoille antaa, yst‰vi‰ ostaa Ja herroiks el‰‰, kunnes kaikki loppuu; Mut' syytˆn omistaja syrj‰ss' itkee Ja onnetonna v‰‰nt‰‰ k‰si‰‰n Ja p‰‰t‰‰n pudistaa ja v‰rjˆttelee, Kun saalis jaetaan ja vied‰‰n pois; Ei tohdi omaans' ottaa, vaikk' on n‰lk‰. Niin York'kin istuu, purren hammasta, Kun h‰nen maitaan kaupitaan ja myyd‰‰n. Englanti, Ranska, Irlanti ne ovat Lihaani, vereeni niin liittyneet Kuin syd‰mmehen Calydonin prinssin[1] Althaean turmiokas kek‰le. Anjou ja Maine siis myyty Ranskalle! Kirous! Ranskaa itselleni toivoin, Samoin kuin vehmast' Englanninkin maata. York viel‰ kerran vaatii omaansa, Ja siksi pid‰n Nevillen puolta Ja olen mielin kielin Humphreyn kanssa, Ja kun n‰en ajan tulleen, vaadin kruunun: Se on se kultapilkka, johon t‰ht‰‰n. Lancaster ei saa oikeuttani ryˆst‰‰, Ei lapsenk‰sin kantaa valtikkaa, Ei pit‰‰ valtadiadeemaa p‰‰ss‰‰n, Min pappis-oikut eiv‰t kruunuun sovi. Siis, hiljaa, York, siks kunnes aika kypsyy; Varuillas ole, valvo, muut kun nukkuu, Ja valtakunnan salaisuudet urki, Siks kunnes, lemmen iloon kyll‰yneen‰, Henrik on nuoren morsionsa kanssa, Englannin kalliin kuningattaren, Ja Humphrey p‰‰rein kanssa riitaan tullut; Korkeelle silloin nostan valkoruusun, Jonk' armas tuoksu t‰ytt‰v‰ on ilman, Ja, Yorkin sukukilpi lipussa, K‰yn painiin Lancasterin suvun kanssa: Vien h‰lt‰ kruunun, potkikoon min voi; Englannin halventaa se kirjakoi.

(Menee.)

Toinen kohtaus.

Sama paikka. Huone Glosterin herttuan asunnossa.

(Gloster ja herttuatar tulevat.)

HERTTUATAR. Miks alas painuu puolisoni p‰‰ Kuin t‰hk‰ Cereen raskaan painon alla? Miks otsaans' suuri Humphrey rypist‰‰, Kuin valtain lemmet h‰nt‰ vihoittaisi? Miks katseesi sa mustaan maahan luot Ja tuijotat, kuin huikeneisi silm‰s? Mit‰ s‰ n‰et? Kuninkaanko kruunun, Jot' ymp‰rˆitsee mailman koko kiilto? No, tuijota, ja kasvoillasi ryˆmi, Siks kunnes p‰‰h‰s saat sen kultarenkaan! Ojenna k‰tes, tartu hohtokultaan! Liianko lyhyt? Jatkoks ota minun. Kun kahden olemme sen k‰sitt‰neet, Niin kahden p‰‰mme pilviin nostamme, Eik' en‰‰ silm‰mme niin alas painu, Ett' edes vilkaisemme halpaan maahan.

GLOSTER. Oi, rakas Noora, miest‰si jos lemmit, Tuo vallanhimon syˆp‰ karkoita! Ja olkoon aatoskin, jos aattelen Hurskaalle Henrik-kuninkaalle pahaa, Mun viime huokaukseni p‰‰ll‰ maan! Mua viimeˆinen julma uni painaa.

HERTTUATAR. Mik' uni? Sano, niin ma palkinnoksi Myˆs kerron kauniin aamu-uneni.

GLOSTER. T‰‰ virkamerkki kahdeks katkaistiin, T‰‰ sauvani; ken teki sen, en muista, Mut, luulemma, se oli kardinaali, Ja sauvan katkennaisiin nostettiin Suffolkin herttuan, William de la Poolen, Ja herttuan Edmund Somersetin p‰‰t. Se uneni; ties Herra, mit‰ tiet‰‰!

HERTTUATAR. Pah! Sit‰ vain se tiet‰‰, ett‰ se, Ken Humphreyn huvipuistost' oksan taittaa, Saa p‰‰ll‰‰n julkeutensa sovittaa. Mun untani nyt kuule, rakas Humphrey: Ma istuin majesteetin paikalla Westminster-kirkoss' istuimella, miss‰ Kuningas kruunataan ja kuningatar; Ja Henrik polvistui, ja Margareeta, Ja kruunun panivat mun p‰‰h‰ni.

GLOSTER. Leonoora, nyt mun nuhdella sua t‰ytyy: Kopea vaimo, paha Leonoora! Olethan valtakunnan toinen rouva Ja protektorin oma rakas vaimo; Iloa maallist' enemm‰n on sulla, Kuin mit‰ ajatukses aavistaa. Yh‰kˆ noita juoniasi haudot, Syˆst‰kses miehesi ja itsesi H‰pe‰n lokaan arvon kukkuloilta? Pois, pois! En sua en‰‰ tahdo kuulla.

HERTTUATAR. Mit‰, puolisoni! Noinko Leonooraan Sa kiivastut, kun uniaan h‰n kertoo? Vast'edes pid‰n salass' uneni, Niin v‰lt‰n nuhteet.

GLOSTER. Oi, ‰l‰ suutu, leppynyt jo olen.

(Sanansaattaja tulee.)

SANANSAATTAJA. Lord protektori, kuninkaan on tahto, Ett' oiti Sanct Albansiin hankkiutte Kuninkaallisten kanssa haukanjahtiin.

GLOSTER. Kyll', oiti. -- Noora, haluatko mukaan?

HERTTUATAR. Kyll', armas. -- Kohta tulen j‰lest‰.

(Gloster ja sanansaattaja menev‰t.)

J‰less‰ kuljen; eell‰ en voi k‰yd‰, Kun Gloster on noin alhainen ja nˆyr‰. Jos min‰ oisin mies ja herttua Ja l‰hin kuninkaasta, niin nuo h‰ijyt Kompastuskivet raivaisin, ja tieni Se p‰‰ttˆmien niskain yli kulkis. Mut vaimonakin tahdon n‰ytell‰ Osaani onnettaren n‰ytelm‰ss‰. -- Sir John, miss' olet? ƒl‰ pelk‰‰, mies: Ei muita t‰‰ll‰, sin‰ vain ja min‰.

(Hume tulee.)

HUME. Kies'auksi teid‰n majesteetillenne!

HERTTUATAR. Majesteetillenne? Olen armo vain.

HUME. Mut taivaan armosta ja Humen neuvost' On armon arvonimi suureneva.

HERTTUATAR. Mit‰ sanot, mies? Oletko neuvotellut Ovelan noidan, Kreeta Jourdanin, Ja velhon, Roger Bolingbroken, kanssa? He suostuvatko mua auttamaan?

HUME. Luvanneet ovat -- n‰ytt‰‰ teille hengen, Manalan mailta esiin loihditun Jok' antaa vastuun kaikkiin kysymyksiin, Joit' armon rouva tehd‰ suvaitsee.

HERTTUATAR. Hyv' on. Ma mietin valmiiks kysymykset; Ja kun Sanct Albansista palaamme, Niin toivon ett' on kaikki toimitettu. Tuoss', ota palkkas; pid‰ lysti‰, Hume, noiden toimikumppanies kanssa.

(Menee.)

HUME. Siis Humen tulee pit‰‰ lysti‰ Tuon armon kullalla; no, se on varma! Mut kuules, sir John Hume, sa luki suusi, Siit' ‰l‰ muuta p‰‰st‰ kuin vain -- hm! T‰‰ toimi vaatii suurta salaisuutta. Leonoora rouva antaa mulle kultaa, Ett' toimittaisin h‰nen luokseen noidan; No, kulta kelpaa, vaikka antais piru. Kyll' uhraa mulle kultaa monet muutkin: En v‰itt‰‰ tohdi, ett‰ kardinaali Ja suur' mies tuo, tuo uusi herttua Suffolk; Mut silt‰ n‰ytt‰‰; ovat, totta puhein, Kun armon suuret tuumat tiet‰v‰t, Palkanneet minut kukistamaan h‰net Ja taioill' aivot h‰lt‰ hurmaamaan. Sanotaan: kelpo konna itsens' auttaa; Mut minun t‰ytyy auttaa kumpaakin, Niin kardinaalia kuin Suffolkia. Hume, pid‰ varas, muuten heit‰ loukkaat, Kun sanot heit‰ kelpo konniksi. Niin on nyt laita: konnan Humen kautta Lopulta, varon, herttuatar kaatuu; Ja jos h‰n kaatuu, Humphreyn perii pahat; Mut sama se, kun min‰ vain saan rahat.

(Menee.)

Kolmas kohtaus.

Huone kuninkaanlinnassa.

(Pietari ynn‰ muita armon-anojia tulee, anomuskirjat k‰dess‰.)

1 ARMON-ANOJA. Hyv‰t herrat, pysyk‰‰ esill‰; lord protektori kulkee heti kohta t‰st‰ ohi, ja silloin me voimme antaa supliikkimme kirjallisesti.

2 ARMON-ANOJA. Niin, Herra h‰nt‰ varjelkoon, h‰n on hyv‰ mies! Jessus h‰nt‰ siunatkoon!

(Suffolk ja kuningatar Margareeta tulevat.)

1 ARMON-ANOJA. Tuossa h‰n tulee, luulemma, ja kuningatar h‰nen kanssaan. Min‰ olen ensimm‰inen, se on varma.

2 ARMON-ANOJA. Takaisin, narri! Seh‰n on herttua Suffolk, eik‰ protektori.

SUFFOLK. Mit‰, mies? Tahdotko mit‰ minusta?

1 ARMON-ANOJA. Suokaa anteeksi, mylord, luulin teit‰ protektoriksi.

KUNINGATAR MARGAREETA (lukee otsakirjoituksen). "Mylord protektorille!" Ovatko anomuksenne h‰nen ylh‰isyydelleen? N‰ytt‰k‰‰ minulle: mit‰ sinun koskee?

1 ARMON-ANOJA. Minun on, teid‰n armonne luvalla, John Goodmania vastaan, lord kardinaalin palvelijaa, joka pid‰tt‰‰ minulta taloni, maani, vaimoni ja kaikki.

SUFFOLK. Vaimosikin? Sep‰ jotenkin likentelev‰‰, totta tosiaankin. -- Ent‰ teid‰n? -- Mit‰ on t‰m‰? (Lukee.) Herttua Suffolkia vastaan, joka on aidalla sulkenut Melfordin yhteismaan. -- Mit‰ t‰m‰ tiet‰‰, herra konna?

2 ARMON-ANOJA. Voi, herra hyv‰, min‰ olen vain kˆyh‰ anoja koko meid‰n porvariston puolesta.

PIETARI (tarjoten anomuskirjaansa). Mestariani Thomas Horneria vastaan, joka sanoi, ett‰ Yorkin herttua on kruunun oikea perillinen.

KUNINGATAR MARGAREETA. Mit‰ sanot? Onko herttua York sanonut, ett‰ h‰n on kruunun oikea perillinen?

PIETARI. Ett‰kˆ mestarini on? Ei, totta totisesti; mutta mestarini se sanoi, ett‰ h‰n on, ja ett‰ kuningas on vallan-anastaja.

SUFFOLK. Onko siell‰ ket‰‰n?

(Palvelijoita tulee.)

Ottakaa talteen t‰m‰ mies, ja pankaa heti oikeudenpalvelija noutamaan h‰nen is‰nt‰‰ns‰. -- Kuulustelemme teit‰ l‰hemmin t‰ss‰ asiassa, kuninkaan l‰sn‰ollessa.

(Palvelijat viev‰t pois Pietarin.)

KUNINGATAR MARGAREETA. Ja te, jotk' armon turvaa etsitte Lord protektorin armon siipein alta, Uus tehk‰‰ anomus ja h‰lle viek‰‰.

(Repii palasiksi anomuskirjan.)

Pois, roistot! -- Suffolk, antaa heid‰n menn‰.

KAIKKI. No, menn‰‰n; tulkaa pois!

(Anojat menev‰t.)

KUNINGATAR MARGAREETA. Sanokaa, Suffolk, t‰m‰kˆ on tapa, T‰m‰kˆ meno hoviss' Englannin? T‰‰ Britteinkˆ on saaren hallitus, T‰‰ Albionin kuninkaanko valta? Mit‰? Henrikinkˆ t‰ytyy ij‰t kaiket Tuon jˆrˆn Humphreyn holholainen olla? Mull' onko arvo kuningattaren Vain ollakseni herttuan alamainen? Oi, tied‰s, Poole, kun sin‰ Toursiss' olit Mun rakkauteni t‰hden keih‰isill‰ Ja Ranskan naisten voitit syd‰mmet, Niin luulin, ett' on Henrikill‰ myˆs Sun kaltaisesi miehuus, muoto, k‰ytˆs. Mut hurskaus vain mieless‰ on h‰ll‰ Ja is‰meid‰t, helmirukoukset; Uroinaan profeetat ja apostolit, Aseinaan pyh‰t lauseet raamatusta, Lukuhuone h‰ll‰ turnauskentt‰n‰ Ja pyh‰in vaskikuvat lemmittyin‰. Vois kardinaalikokous hyvin tehd‰ H‰nest‰ paavin, vied‰ h‰net Roomaan, Ja panna p‰‰h‰n kolminaisen kruunun: Se h‰nen pyhyydelleen sopisi.

SUFFOLK. Huoletta, armo; niinkuin min‰ teid‰t Toin t‰nne Englantiin, niin min‰ laitan Myˆs niin, ett' Englannissa viihdytte.

KUNINGATAR MARGAREETA. Pait ylv‰‰ Glosteria meill' on Beaufort, Tuo pˆyhk‰ pappa, Somerset, Buckingham Ja juro York; ja noista halvin mahtaa Englanniss' enemm‰n kuin kuningas.

SUFFOLK. Ja se, ken n‰ist‰ kaikkein enin mahtaa, Ei mahda enemp‰‰ kuin Nevilit: Ei pelkki‰ ne ole p‰‰rej‰ Nuo Salisbury ja Warwick.

KUNINGATAR MARGAREETA. Kaikki loordit Ei puoleksikaan niin mua suututa Kuin protektorin suurellinen vaimo. H‰n hoviss' ylv‰stelee yhten‰‰n, Naisliuta h‰nn‰ss‰, kuin keisarinna H‰n oisi eik‰ herttua Humphreyn vaimo; H‰nt' outo luulee kuningattareksi; Hameissaan herttuan tuloja h‰n kantaa Ja syd‰mmess‰‰n meid‰n kˆyhyytt' ilkkuu. H‰nt' eikˆ el‰iss‰ni kosto tapaa? Tuo alhaissyntyinen ja halpa ruosa Kehaisi taannoin mielitietyilleen, Ett' arkeisimman leninkins‰ laahus Isompi oli arvoinen kuin kaikki Is‰ni maat, siks kunnes Suffolk antoi Kaks herttuakuntaa h‰nen tytt‰rest‰‰n.

SUFFOLK. Min' olen itse h‰lle ansan pannut Ja asettanut vietelintusia; Kun n‰iden ‰‰nt‰ kuulemaan h‰n laskee, Niin siit' ei en‰‰ nouse teille kiusaks. H‰nt' ‰lk‰‰ aatelko. Mua kuulkaa, armo, Ja sallikaa mun antaa t‰ss‰ neuvo: Vaikk' emme k‰rsi kardinaalia, Tok' yhtyk‰‰mme loordeihin ja h‰neen, Siks ett' on Humphreyn p‰‰h‰n vihat saatu. Mit‰ Yorkiin tulee, niin tuo viime kanne Ei ole h‰lle varsin eduksi. N‰in v‰hitt‰in ne kaikki juuritamme, Ja onnell' itse vallan johtoon k‰ytte.

(Kuningas Henrik, York, Somerset, Glosterin herttua ja herttuatar, kardinaali Beaufort, Buckingham, Salisbury ja Warwick tulevat.)

KUNINGAS HENRIK. En, loordit, v‰lit‰, ken siihen tulee, Somerset taikka York, se mulle yht‰.

YORK. York Ranskassa jos k‰ytt‰ynyt on v‰‰rin, Niin h‰net hallituksest' ev‰tk‰‰.

SOMERSET. Jos Somerset ei siihen arvokas, York tulkoon hallitsijaks; min‰ v‰istyn.

WARWICK. Te arvokasko olette vai ette, Ei siit‰ riitaa; York on arvokkain.

KARDINAALI. Vait, pˆyhk‰ Warwick, paremmat kun haastaa!

WARWICK. Sodass' ei Beaufort mua parempi.

BUCKINGHAM. Sua paremmat on t‰‰ll‰ kaikki, Warwick.

WARWICK. Voi Warwick tulla parhaaks kaikista.

SALISBURY. Vait, poika! -- Sano mulle, Buckingham, Miks Somerset ois siihen parempi.

KUNINGATAR MARGAREETA. Siks, tieten, ett‰ kuningas niin tahtoo.

GLOSTER. Kuningas kyllin vanha on, ett' itse Voi ‰‰nest‰‰; t‰‰ ei lie naisten tointa.

KUNINGATAR MARGAREETA. Jos kyllin vanha on h‰n, miksi, herttua, Olette h‰nen protektorinsa?

GLOSTER. Min' olen valtakunnan protektori; Ja paikastani luovun, kun h‰n tahtoo.

SUFFOLK. No, luovu siis, ja rˆyhkeytesi heit‰. Siit' asti kun sa tulit kuninkaaksi -- Ja kuka muu on kuningas kuin sin‰? -- On yhteiskunta yh‰ h‰vinnyt. Dauphin sai voiton tuolla puolen merta, Ja maamme p‰‰rit on ja ylimykset Sun valtiutes alla orjina.

KARDINAALI. Kidutit kansaa; kiskomisillasi Papiston kukkarotkin tyhjensit.

SOMERSET. Rakennuskiihkosi ja vaimos korut On valtiolta vienyt suuret summat.

BUCKINGHAM. Julmuutes, rikoksia rangaistessas, On sivuuttanut lain ja sinut itses Lain valtaan j‰tt‰nyt.

KUNINGATAR MARGAREETA. Jos tiedett‰isiin, Niinkuin sit' ep‰ill‰‰n, kuink' olet myynyt Maan virkoja ja Ranskan kaupungeita, Niin pian p‰‰ttˆm‰n‰ saisit juosta.

(Gloster menee. Kuningatar pudottaa viuhkansa.)

Viuhkani t‰nne! Etkˆ kuule, nukke?

(Antaa herttuattarelle korvapuustin.)

Ah! Tekˆ, rouva? Suokaa anteeksi!

HERTTUATAR. Niin, min‰, niin, sa pˆyhk‰ ranskatar! Jos kauniit kasvos saisin kynsiini, Niin kymmenet mun k‰skyni ne tiet‰is.

KUNINGAS HENRIK. Oi, t‰ti, tyyntyk‰‰; se oli erhe.

HERTTUATAR. Vai erhe! Katso etees, kuningas; H‰n viettelee sua, hypitt‰‰ kuin lasta. Vaikk' onkin miehet t‰‰ll‰ housuttomat, Niin ei Leonooraa kostamatta lyˆd‰.

(Menee.)

BUCKINGHAM. Lord kardinaali, Leonooraa seuraan, Ja tarkkaan, miten Humphrey k‰ytt‰ytyy. Nyt eukko ‰ksy on; ei piiskaa tarvis. H‰n ilmankin jo perikatoon laukkaa.

(Menee.)

(Gloster palaa.)

GLOSTER. Nyt, loordit, vihaani kun lauhdutin K‰velem‰ll‰ linnan pihamaalla, Puhumaan tulen valta-asioista. Mit‰ tulee v‰‰riin ilkisyytˆksiinne, Ne todistakaa, laki tuomitkoon. Niin Jumal' olkoon mulle armias, Kuin kuningas ja maa on mulle rakas! Mut asiaan nyt k‰sill' olevaan, -- Ma sanoin, majesteetti, ett‰ York on Sopivin Ranskan hallitsijaksi.