Part 6

GARDINER. Mylord, kun meill' on tärkempääkin tässä Niin lyhyesti: meidän neuvostamme, Asiaa jouduttaakseen, majesteetti Nyt käskee viedä teidät Toweriin. Kun yksityinen mies taas olette, Niin kyll' on niitä julkisyyttäjiä Enemmän, luulisin, kuin toivoisitte.

CRANMER. Suur' kiitos, lord Winchester; Aina hyvä Olette ystävä; jos teill' ois valta, Niin tuomari ja valamies yht' aikaa Te oisitte, -- niin sääli teidät valtaa. Näen mitä tarkoitatte: tuhoani. Hyvyys ja rakkaus kirkonmiehelle Paremmin sopisi kuin vallanhimo. Sävyllä tulis eksytetyt voittaa, Ei työntää pois. Ma tästä suoriudun, Jos kuinka kiusaattekin malttiani, -- Niin varma se, kuin että teitä tunto Noist' ainaisista synnintöistä soimaa. Sanoisin enemmänkin, mutta siitä Mua ammattinne kunnioitus estää.

GARDINER. Mylord, mylord, niin totta olette Kerettiläinen; silon pinnan alta Vain heikkous ja ontot sanat kuultaa.

CROMWELL. Olette, lord Winchester, suokaa anteeksi, Nyt liian ankara: noin suurta miestä, Vaikk' oiskin syypää, tulis kunnioittaa Tok' entisyydestänsä. Julma sortaa On sortunutta.

GARDINER. Herra sihteeri, Anteeksi suokaa, moinen puhe sopii Vähimmin teille.

CROMWELL. Kuinka niin, mylord?

GARDINER. Tuot' uutta lahkoa te suositte, Sit' enkö tietäis? Ette ole puhdas.

CROMWELL. En puhdasko?

GARDINER. Niin sanoin: ette puhdas.

CROMWELL. Niin vilpitön jos puoliks olisitte, Niin teit' ei peljättäis, vaan siunattaisiin.

GARDINER. Tuon riettaan puheen muistan.

CROMWELL. Muistakaa Myös rietast' elämäänne.

KANSLERI. Tää on liikaa. Hävetkää, herrat.

GARDINER. Lopettanut olen.

CROMWELL. Niinikään minä.

KANSLERI. Mitä teihin tulee, Mylord, niin yksimielinen lie päätös Lähettää teidät vangiks Toweriin Siell' olemaan, siks kunnes kuningas On toisin määrännyt. Se onko päätös?

KAIKKI. On, on.

CRANMER. Siis eikö muuta armon tietä? Vaan Toweriinko matka?

GARDINER. Mitä muuta Te voitte odottaa? Teist' on vain haittaa. Hakekaa vahti.

(Vartija tulee.)

CRANMER. Minuako varten? Kuin petturia?

GARDINER. Hänet ottakaa Ja viekää Toweriin.

CRANMER. Seis, hyvät herrat! Vain pari sanaa. -- Nähkääs, täss' on sormus; Sen avull' asiani hirmulaisten Käsistä riistän pois ja vetoan Ylimpään tuomariini, kuninkaaseen.

KANSLERI. Kuninkaan sormus.

SURREY. Eikä väärennetty.

SUFFOLK. Jumaliste, oikea! No, sanoinhan: Tää turman kivi kierimään jos pannaan, Se meidät vielä murskaa.

NORFOLK. Luuletteko, Ett' tältä miehelt' antaa kuningas Tuhota sormeakaan?

KANSLERI. Eikä varmaan; Vähemmin vielä viedä henkeä. Kun tästä pääsis vain!

CROMWELL. Jo aavistin, Kun tätä miestä, jonka kuntoa Vain piru oppilaineen kadehtivat, Ko'itte syytteillänne halventaa, Ett' omat siinä palais sormenne; Sen siitä saitte.

(Kuningas tulee, katsoen tuimasti loordeihin; asettuu istuimelleen.)

GARDINER. Suuri valtias, Jumalaa tulee joka päivä kiittää, Kun antoi meille moisen ruhtinaan, Ei hyvän vain ja viisaan, vaan myös hurskaan, Jok' alttiisti on kirkon edun pannut Päämääräkseen ja -- pyhää intoaan Ja kunnioitustansa osoittaakseen -- Nyt itse tahtoo kuulla, kuinka tämä Suursyntisen ja kirkon riita päättyy.

KUNINGAS HENRIK. Teill' aina valmiina on kauniit sanat, Lord Winchester; mut tietkää, nyt en tullut Moist' ilmi-imarrusta kuulemaan; Se pahuuden on peitteeks liian harsu. Te ette minuun yllä. Yritätte Mua nuollen hyväillä kuin sylikoira. Mut mairi miten mairitkaan, sen tiedän, Ett' on sun mieles julma, verinen. (Cranmerille.) Mies hyvä, tuoss' on paikkas. Tahdon nähdä Sen julkean, ken tohtii sormellaankaan Sua koskea. Ois, kautta kaiken pyhän, Parempi hänen nälkään nääntyä, Kuin luulla, ettei sun tuo paikka ole.

SURREY. Suvaitkaa, armo, --

KUNINGAS HENRIK. En, en suvaitse. Ma luulin että älymiehiä On neuvostossani; mut niit' en näe. Vai onko säällist' antaa tämän miehen, Tään hyvän miehen, niinkuin juoksupojan, Ovella seistä, oman vertaisenne? Hyi, hävetkää! Te valtuudenko saitte Mokomaan hairahdukseen? Käskyn annoin Kuulustaa häntä valtaneuvoksena, En tallirenkinä. Mut moni teistä, Pahuudest' enemmän kuin vakuudesta, Kukistaa hänet tahtoisi, jos voisi, Mut sit' ei minun eläissäni voi.

KANSLERI. Mun suokaa, majesteetti, puolustukseksi Sanoa sana. Hänet vangittavaks Kun päätimme, niin minuss' ainakaan -- Jos mieheen uskotaan -- ei vihaa ollut, Vain tutkittavaksi ma tahdoin häntä Ja maailmankin eessä puhdistaa.

KUNINGAS HENRIK. No, hyvä; pitäkää hänt' arvossa Ja hyvin kohdelkaa, sen ansaitsee hän. Se, loordit, tietäkää: jos koskaan prinssi On velkaa kiitost' alamaiselleen, Niin minä hälle olen hänen töistään. Pois kursailut! Nyt häntä syleilkää, Ja ystävystykää! -- Lord Canterbury, Nyt mitä pyydän, ette kieltää saa. Nuor' impi kastett' odottaa; te olkaa Hänelle kummina ja takaajana.

CRANMER. Maan mahtivallat katsois ylpeydekseen Niin suurta kunniata; millä minä, Alamais-raukka, moista ansaitsen?

KUNINGAS HENRIK. Haa! Lusikoita kitsastatteko?[16] Kaks ylvää teill' on kummitoveria: Norfolkin vanha kunnon herttuatar Ja markiisitar Dorset: eikö kelpaa? Lord Winchester, ma vielä kerran vaadin: Syleilkää, rakastakaa tuota miestä.

GARDINER. Sydämmen pohjasta, kuin veljeä.

CRANMER. Ja taivas todistakoon, kuinka kallis Tää sopu mulle on.

KUNINGAS HENRIK. Sa, kunnon mies! Noist' ilonkyyneleistäs kunto kuultaa. Nyt näen, ett' on tosi kansan sana: "Lord Canterburyä jos oikein loukkaat, Niin hänestä saat iki-ystävän." -- Täss' aikaa, loordit, hukkaamme; ma halaan Tuon pienen saada pian ristityksi. Sovitin teidät, sovuss' asukaa; Ma siitä voimaa saan, te kunniaa.

(Menevät.)

Kolmas kohtaus.

Linnanpiha.

(Melua ja hälinää näyttämön takana. Portinvahti ja hänen palvelijansa tulevat.)

PORTINVAHTI. Ettekö ole meluamatta siellä, senkin roistot? Luuletteko, että hovi on mikään karhutarha? Suu kiinni, senkin raakalaiset!

ÄÄNI (ulkoa). Hyvä herra portinvahti, minä olen ruokakamariin kuuluva.

PORTINVAHTI. Hirteen olet kuuluva, pyövelinruokaa olet, senkin konna. Onko tämä mikään karjumispaikka? -- Tusina tänne oikein vahvoja visakarttuja; noille ei riitä tämmöiset varvut. -- Kyliä minä päänne kynsin. Vai ristiäisiä katsomaan? Luuletteko täällä saavanne olutta ja kakkua, senkin roistot?

PALVELIJA. No, malttukaahan; yhtä mahdotonta -- Jos emme ammu tykeillä -- on heitä Nyt karkoittaa kuin vapun-aamuna Unessa pitää; Paavalinkin kirkon Vois ennen siirtää paikaltaan kuin heidät.

PORTINVAHTI. Kuinka hitossa he pääsivät sisään?

PALVELIJA. En tiedä. Kuinka pääsee tulva sisään? Sen minkä neljän jalan kartusta -- Kas, tuossa tynki-vaivaiset! -- voi jakaa, Sen heille annoin.

PORTINVAHTI. Sin' et tehnyt mitään.

PALVELIJA. En ole Simson, en sir Guy,[17] en Colbrand, Kaikk' alas nuijimaan; mut yhtäkään Jos säästin, joll' on iskettävä, kallo, Nuor' olkoon taikka vanha, mies tai nainen, Tai aisankantaja tai -kannattaja, Niin lihanpuolt' en enää tahdo maistaa, En koko naudastakaan, Herra siunaa.

ÄÄNI (ulkoa). Kuuletteko, hyvä herra portinvahti?

PORTINVAHTI. Tulen kohta, hyvä herra rakki. -- Pidä ovi lujassa, poika.

PALVELIJA. Mitä pitää minun tehdä?

PORTINVAHTI. Mitä muuta kuin kaataa heitä tusinakaupalla? Onko tämä mikään katselmus- tai harjoittelukenttä? Tai onko hoviin tullut joku outo, vahvatekoinen intiaani, kun naiset noin meitä ahdistelevat? Siunatkoon, mikä kutuparvi tuossa on ovella! Ristitty tuntoni sanoo, että nämä ristiäiset tuovat vielä tuhansia mukanaan. Täällä on isät, kummit ja kaikki yhdessä.

PALVELIJA. Sitä paksummat tulee lusikat. Tuossa seisoo ihan ovenpielessä mies, joka naamasta päättäen on vaskiseppä, sillä, niin totta kuin elän, kaksikymmentä mätäkuuta paahtaa hänen nokastaan. Kaikki, jotka hänen ympärillään seisovat, ovat linjan kohdalla eivätkä kaipaa muuta kiirastulta. Kolmasti iskin tuota tulipalloa kalloon, ja kolmasti suitsahti minuun tulta hänen nokastaan; hän seisoo siinä kuin mörssäri valmiina lennättämään meidät ilmaan. Hänen vieressään seisoi vähä-älyinen kaupus-akka, joka haukkui minua, siksi kunnes patamainen tykkimyssy lensi päästä, siitä, että olin tällaisen murhapolton valtakunnassa matkaansaattanut. Olin vielä kerran iskeä tulipalloon, mutta osuikin vaimoon, joka heti huusi: "nuijia, hoi!"; ja silloin näin kaukaa noin neljäkymmentä karttumiestä rientävän hänen avukseen, oikeita rantajätkiä, sillä hän asui rannassa. He karkasivat päälle; minä pidin puoliani; lopulta olivat luudanvarren matkan päässä minusta; aina vain heitä uhmailin; kunnes äkkiä löysä tykistö heidän takanaan, poikaliuta, lennätti minuun sellaisen mukulakivi-sateen, että katsoin parhaaksi laskea lippuni ja heittää heille koko varustuksen. Heillä oli piru joukossa, se on viljainen vissi.

PORTINVAHTI. Ne samat nulikat ne teatterissakin metelöivät ja tappelevat omenain jätteistä, ja heitä ei jaksa muut kuulla kuin Towerhillin jumaliset, tai näiden rakkaat veljet, Limehousen hurskaat.[18] Olen jo muutamia heistä pannut _in limbo patrum_,[19] jossa saavat tanssia kolmisen päivää ja läksiäisiksi maistaa vähän kuumaa keittoa parilta piiskurilta.

(Lord kamariherra tulee.)

KAMARIHERRA. Hyväinen aika, mikä täällä? Ja joka taholt' yhä lisää virtaa Kuin markkinoille! Miss' on portinvahdit, Ne laiskajaakot? -- Mitä? Roskakansaa Päästätte sisään! Rakkait' ystäviä Kai laitakaupungilta? Tilat väljät Naisille tehkää, ristiäisistä Kun palajavat.

PORTINVAHTI. Anteeks, olemmehan Vain ihmisiä; teimme mitä suinkin Voi kaksi miestä ruhjaks joutumatta; Noit' ei voi armeijatkaan hallita.

KAMARIHERRA. Jos kuninkaalta nuhteet saan, niin totta, Panetan heti raudat jalkaanne Ja summa-sakot päähänne. Te, laiskat, Tääll' oluttako latkitte, ja virast' Ei huolta lainkaan! Kuulkaa! Torvet soivat: He ristiäisistä jo tulevat. No, tungos murtakaa; ja saattueelle Tie auki, muuten saatte Marshalsea'ssa[20] Huvia pitää kaksi kuukautta.

PORTINVAHTI. Tie auki prinsessalle!

PALVELIJA. Kolho sinä, Pois tieltä, muuten pian päätäs särkee.

PORTINVAHTI. Alallas pysy sinä, sarkatakki, Tai paiskaan sinut yli aidakkeen.

(Menevät.)

Neljäs kohtaus.

(Torvensoittajia, kaksi ammattivanhinta, lord määri, sukkanauhanritariston airut, Cranmer, Norfolkin herttua, marsalkan sauva kädessä, Suffolkin herttua, kaksi aatelismiestä, kantaen suuria maljoja kumminlahjoiksi; sitten neljä aatelismiestä, kannattaen kunniakatosta, jonka alla Norfolkin herttuatar, äitikummina, kantaa kalliiseen mantteliin puettua ristilasta; hovinainen kannattaa hänen laahustaan. Hänen jäljissään kulkee markiisitar Dorset, toinen äitikummi, ja ylimysnaisia. Saatto kiertää kertaalleen näyttämön, ja airut puhuu.)

AIRUT. Taivas äärettömästä hyvyydestään suokoon pitkän, suositun ja aina onnellisen elämän korkealle ja mahtavalle Englannin prinsessalle, Elisabetille.

(Torventoitotuksia. Kuningas tulee seurueineen.)

CRANMER (polvistuen). Ja teidän korkeutenne puolesta Ja hyvän kuningattaren myös minä Ja jalot kanssakummit rukoilemme: Kaikk' onni, ilo, mitä taivas suinkin Voi vanhemmille suoda, aina tulkoon Tään armaan neiden kautta osaksenne.

KUNINGAS HENRIK. Suur' kiitos, arvollisin arkkipiispa; Mikä on nimi?

CRANMER. Elisabet.

KUNINGAS HENRIK. Nouskaa! --

(Kuningas suutelee lasta.)

Täss' ota suudelmassa isän siunaus. Jumala suojelkoon sua! Hänen huostaans' Elämäs annan.

CRANMER. Aamen!

KUNINGAS HENRIK. Jalot kummit, Olette olleet liian antiaat.[21] Ma teitä kiitän; samoin tämä neiti, Jahk' oppii hän sen verran englantia.

CRANMER. Puhua saanen? Jumala mua käskee. Ja älkää imarrukseks ottako Mun sanojani; toteen vielä käyvät. Tää lapsi -- taivas häntä kaitkoon aina! -- Jo lupaa tälle maalle kehdossaan Tuhansin onnenlahjoja, joit' aika On kypsyttävä. Hän on tuleva -- Nyt elävistä harvat saa sen nähdä -- Esikuvaks ruhtinaille aikaisilleen Ja vastaisille. Hartaammin ei Saba Hyveitä lempinyt ja viisautta, Kuin lempivä on tämä puhdas sielu. Kaikk' avut, jotka valtaa kaunistavat, Ja kaikki hurskaan hyveet häness' yhtyy Kakskertaisina; totuus imettää Ja pyhä, harras mieli häntä neuvoo. Saa rakkautt' osakseen ja pelkoa; Omaiset siunaavat, ja vihamiehet Kuin rakeen lyömä vilja vapisevat, Surusta päätään kallistaen. Onni Hänestä versoo; hänen aikanaan Jokainen oman viinapuunsa alla Levossa nauttii mit' on kylvänyt, Ja laulaa rauhanvirttä naapureilleen. Jumalaa totuudessa palvellaan; Hält' ympäristö oppii hyveen tiet Ja siihen panee arvon, eikä vereen. Ja rauha tää ei hänen kanssaan sammu, Vaan niinkuin Phoenixin, tuon ihmelinnun, Tuhasta nousee uusi perillinen, Yht' ihmeteltävä kuin emokin, Niin hänkin -- täältä alhosta kun taivas Pois hänet kutsuu, -- avuns' siirtää toiseen. Mi hänen pyhän kunniansa tuhast' Ylenee tähtenä niin kirkkaana Ja maineen ympäröimänä kuin hänkin. Menestys, rauha, rakkaus, totuus, pelko, Tään ihmelapsen alttiit käskyläät. Häneenkin kiintyvät kuin viiniköynnös. Niin laajalla kuin kirkkaus auringon Hänenkin nimensä ja mainehensa On loistava ja luova uudet kansat. Hän kukoistava on kuin vuoren setri, Ojentain yli maiden oksiaan; Ja lapsenlapsemme sen nähdessään Siunaavat Luojaa.

KUNINGAS HENRIK. Ihmeitä sä haastat.

CRANMER. Hän onneks Englannille vanhaan ikään On hallitseva. Monet päivät näkee, Mut yhtäkään ei päivää, jot' ei leimais Ihana työ. Josp' enempää en tietäis! Mut hänen täytyy kuolla -- täytyy: taivas, Näet, häntä haluaa -- mut neitsyenä; Kuin lilja tahraton hän kallistuva Maan poveen on, ja koko mailma häntä On itkevä.

KUNINGAS HENRIK. Lord arkkipiispa, miehen Minusta teit; ei mitään mulla ollut, Siks kunnes omaks sain tuon onnenlapsen. On ennukses niin sulo lohtu mulle, Ett' taivaastakin vielä halaan nähdä Tuon lapsen tekoja ja kiittää Herraa. -- Ma teitä kiitän. -- Suuress' olen, määri, Velassa teille sekä veljillenne; Läsn'olonne on kunniaksi mulle, Siit' olen kiitollinen. -- Tulkaa, loordit, Teit' oottaa kuningatar; teitä kiittää Myös tahtoo hän, ei muuten tervehdy. -- Kaikk' askareet ne jääköön sikseen yhä, Tään pienen muistoksi nyt meill' on pyhä.

(Menevät.)

EPILOGI.

Vetoa panen, ettei näytelmämme Lie kaikkein mieleen. Joku ystävämme On tullut tänne tunniks nukkumaan Ja suuttuu herätessään pasuunaan Ja noituu: "rojua!" Taas toinen halaa Loruja kuulla, mieli rivoon palaa, Mut pettynyt on hänkin. Ainoat, Jotk' ehkä kappaltamme suosivat, On hyvät naiset, jotk' on tänne tulleet Ja täällä oman vertaisensa kuulleet. Jos he vain kiittelevät kappaltamme Ja hymyilevät, niin on puolellamme Paraatkin miehet. Oiskin kamalaa, Jos vait' on mies, kun nainen taputtaa.

SELITYKSIÄ:

[1] _Bevistäkin jo uskotaan_. Bevis, Southamptonin kreivi, joka eli Wilhelm Valloittajan aikana, oli monet ajat balladien ja kansansatujen mieliaineena.

[2] _Se lahtar'koira_. Kardinaali Wolsey oli ipswichläisen teurastajan poika.

[3] _Tower_ oli vanha linnoitus Lontoossa, jota muun muassa käytettiin valtiollisten pahantekijäin vankilana.

[4] _Louvres'ia_ luettava: luuvria.

[5] _Edward Bohun_. Buckinghamin varsinainen sukunimi oli Stafford, mutta, polveutuen Bohun'eista, hän mieluummin käytti tätä nimeä, vallankin kun tähän perintönä liittyi Englannin suurkonnetabelin arvo.

[6] _Prinsseistä paasheiksi_. Kardinaalin palveluksessa oli satakahdeksankymmentä henkilöä, joiden joukossa useita aatelismiehiä ja ylimyksiä.

[7] _Carnarvonshire_. Köyhä, viheliäinen kreivikunta Walesissa.

[8] _Cranmer, viisas, taattu palvelijani_. Cranmer oli kuninkaan hovipappi, ja oli Cambridgessa väitöstilaisuudessa vastustanut kuninkaan laitonta avioliittoa. Lähetettiin sitten Ranskaan tätä mielipidettään ajamaan ja tehtiin vihdoin hyvistä töistään Canterburyn arkkipiispaksi.

[9] _Hatullaan pyytää vois kuin leivosia_. Kardinaalin hattu oli punainen, ja leivosten pyyntiin käytettiin punaista vaatetta.

[10] _Messukello_ j.n.e. Viittaus Wolseyn hekumallisuuteen.

[11] _Praemunire-säännön alaisena_. Vieraan vallan etujen ajamisesta oli rangaistuksena omaisuuden menettäminen. Tämän lain nimi johtuu haastekaavan alkusanoista: _praemunire facias_.

[12] _Viiden Sataman parooneja_. Viidellä lounais-Englannin satamalla oli velvollisuus suojella rannikoita ranskalaissodissa. Siitä heillä oli erityisiä etuuksia, muun muassa saivat alahuoneeseen lähettää kaksi edustajaa.

[13] Ipswich ja Oxford. Kardinaali Wolsey oli suuri tieteiden suosija. Hän perusti Ipswichiin korkeakoulun, jonka kuningas sitten kurjilla tekosyillä lakkautti ja anasti lahjarahaston kruunulle. Oxfordin koulu, jonka nimenä oli kardinaalin kollegiumi, pidettiin kunnossa kardinaalin testamentin mukaisesti.

[14] Prima vista, tai primero, oli siihen aikaan tavallinen korttipeli.

[15] _Jost' Ylä-Saksass' On naapurimme kalliin maksaneet_.

Tarkoittaa niitä levottomuuksia ja vaurioita, jotka Saksassa johtuivat Thomas Münzerin kommunistisista opeista.

[16] _Lusikoita kitsastatteko_. Oli tapana antaa kullatuita lusikoita kumminlahjaksi.

[17] _Sir Guy_. Portinvartija mainitsee kolme ruumiinvoimistaan kuuluisaa miestä: vanhan testamentin Simsonin, sir Guyn, Warwickin kreivin, ja tanskalaisen jättiläisen Colbrandin, jonka sir Guy Winchesterissä voitti.

[18] _Towerhillin jumaliset ja Limehousen hurskaat_. Sh. tässä tarkoittaa puritaaneja, jotka kokoontuivat Towerhilliin hartauden harjoituksiin. Limehousessa oli heillä samanlainen kokouspaikka, jossa usein riideltiin uskonasioista ja tapeltiinkin.

[19] _Limbus patrum_. "Paikka tuonelan esipihassa, johon patriarkat toistaiseksi vietiin, suloisessa lämpimässä odottamaan lihan ylösnousemusta." Jokapäiväinen nimitys vankilalle.

[20] Marshalsea. Vankila Southwarkissa.

[21] _Olette olleet liian antiaat_. Arkkipiispa oli kumminlahjaksi antanut suuren, täysikultaisen juomamaljan, ja Norfolkin herttuatar niinikään aitohelmillä koristetun maljakon.

End of Project Gutenberg's Kuningas Henrik Kahdeksas, by William Shakespeare