Part 2

"'Sinä tiesit, et voinut olla tietämättä tuosta ihmisluonnon pääperusteesta ja kuitenkin Sinä hylkäsit sen ainoan ehdottoman lipun, joka Sinulle tarjottiin, sen, jolle kaikki olisivat pysyneet uskollisina ja jolle kaikki olisivat kumartaneet -- _jokapäiväisen leivän_ viirin, sen hylkäsit vapauden ja 'jumalan valtakunnan leivän' vuoksi. Mutta toistan sinulle vielä, että ihmisellä ei ole eläessään suurempaa hätää kuin löytää joku, jolle hän voi jättää tuon vapauden lahjan, jonka hän onnettomuudekseen on saanut syntyessään. Ja ainoastaan se ihminen kykenee vaientamaan ja rauhottamaan heidän omaatuntoaan, joka onnistuu valtaamaan ihmisten vapauden. Kun jokapäiväinen leipä Sinulle neuvottiin, tarjottiin sen kautta Sinulle vastustamaton mahti: näytä ihmiselle leivän saanti, niin hän tulee Sinua seuraamaan, sillä mitä hän voi vähemmän vastustaa kuin leivän vetovoimaa? Mutta jos toinen onnistuu lisäksi hänen omantuntonsa valtaamaan -- oi! silloin sekin lippu unohtuu ja seurataan sitä, joka on omattunnot voittanut ja alistanut.'

"'Siinä Sinä kyllä olit oikeassa. Sillä ihmisen onnen mysterio ei ole ainoastaan elämisen halussa vaan tuossa kysymyksessä -- minkä vuoksi ensinkään on elettävä? Jollei ole mitään selvää käsitystä elämisen syystä, ei ihminen suostu ollenkaan elämään vaan mieluimmin hävittää itsensä kuin viipyy maan päällä, vaikka hänellä olisi yltäkyllin leipää ympärillään. Tämä on totta. Mutta miten on käynyt? Sen sijaan että olisit vallannut ihmisten vapauden, olet tahtonut sitä vielä enemmän laajentaa. Oletko taaskin unohtanut, että ihmiselle lepo ja vieläpä kuolema on mieluisempi kuin vapaa valinta hyvän ja pahan välillä? Ei mikään ensin hänen silmilleen tunnu viekottavammalta kuin omantunnon vapaus, ja kuitenkaan ei mikään ole tuskallisempaa. Ja katso! sen sijaan että olisit laskenut lujan perustuksen, jolle kerta kaikkiaan ihmisten omatunto olisi voinut nojautua, Sinä koetit heissä yllyttää esille kaikkea, mikä on epäluonnollista, salaperäistä, määrittelemätöntä, kaikkea, mikä on ihmiskykyä korkeampaa, ja olet toiminut aivan kuin Sinulla ei olisi mitään rakkautta ihmisiä kohtaan ja kuitenkin sanoit tulleesi: antamaan henkesi ystäviesi edestä.'

"'Sinä olet kuormittanut ihmissielua sellaisella tuskalla, joka siihen saakka oli tuntematon. Sinä kaipasit vapaasti annettua rakkautta ja koetit houkuttelemalla ja lumoamalla ihmistä kasvattaa häntä omasta vapaasta tahdostaan seuraamaan Sinun polkujasi eikä sitä vanhaa viisasta lakia, joka häntä piti alamaisuudessa. Sinä annoit hänelle oikeuden tästä lähin valita ja vapaasti päättää, mikä hänelle olisi hyvää ja mikä pahaa, ainoana johtonaan Sinun kuvasi hänen sydämessään. Mutta oletko koskaan uneksinut sitä mahdollisuutta, ei, vaan sitä varmuutta, että ihminen jonakin päivänä lopullisesti hylkäisi ja kääntäisi nurin Sinun kuvasi ja sinun totuutesi, kun hän huomaisi saaneensa tuon kauhistuttavan taakan, valinnanvapauden? Arvasitko, että tulisi aika, jolloin ihmiset huudahtaisivat, että Sinussa ei voi olla totuutta eikä valoa, sillä ei kukaan voinut heitä saattaa suurempaan hämmennykseen ja sielulliseen kärsimykseen kuin Sinä antamalla heille niin monia huolia ja ratkaisemattomia kysymyksiä. Siis sinä itse olet matkaan saattanut oman valtakuntasi häviön eikä kukaan muu ole siitä moitittava kuin Sinä itse.'

"'Ja kuitenkin Sinulle tarjottiin kaikki menestymisen mahdollisuudet. On kolme voimaa, kolme merkillistä mahtia, jotka voivat voittaa ja ainiaaksi kietoa noiden heikkojen kapinoitsijoiden -- ihmisten -- omantunnon heidän omaksi parhaakseen. Nämä voimat ovat: ihme, salaisuus ja mahtivalta. Sinä olet hylännyt kaikki nämä kolme ja siis olet ollut ensimäisenä antamassa huonon esimerkin. Tuo kauhistuttava kaikkiviisas Henki asetti Sinut temppelin harjalle ja sanoi Sinulle: Jos olet jumalan poika, niin heittäydy alas, sillä kirjotettu on: Hän antaa käskyn enkeleillensä Sinusta ja he käsillään Sinua kantavat, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. Tuolla tavalla olisi uskosi Isään tullut aivan silminnähtäväksi, mutta Sinä kieltäysit sitä neuvoa tottelemasta. Epäilemättä Sinä silloin toimit mahtavalla ylpeydellä kuten jumala, mutta ihmiset -- tuo heikko ja kapinoiva sukukunta -- ovatko he myös jumalia, että voisivat ymmärtää Sinun kieltäymystäsi? Tietysti Sinä tiesit, että jos olisit astunut ainoankin askeleen eteenpäin, jos olisit liikahtanut heittäytyäksesi alas, niin olisit kiusannut Herraa Sinun Jumalaasi ja yhtäkkiä kadottanut kaiken uskosi Häneen ja pudonnut murskaksi sitä maata vastaan, jota tulit pelastamaan, ja siten olisit antanut sen viisaan Hengen, joka tuli Sinua kiusaamaan, voitostaan riemuita ja ylpeillä. Mutta kuinka monta Sinun kaltaistasi löytyy tämän maan päällä? Saatatko Sinä koskaan kuvitella, että ihmisillä tulisi olemaan voimaa vastustaa samaa kiusausta?'

"'Voiko ihmisluonto hylätä ihmeiden vakuutusvoiman ja noina kauhistuttavina elämän hetkinä, jolloin kaikkein syvimmät, tuskallisimmat ja sotkeutuneimmat kysymykset kamppailevat ihmissielussa -- luottaa sydämensä vapaaseen päätökseen ainoana ratkaisuna? Oi, Sinä tiesit kyllä, että tuo tekosi tulisi painettavaksi kirjoihin tulevien aikojen varalle ja tieto siitä tulisi kulkemaan maan ääriin asti, ja toivoit, että Sinun esimerkkiäsi seuraten ihmiset pysyisivät uskollisina omalle jumalalleen, tarvitsematta mitään ihmeitä tekemään heidän uskoaan eläväksi. Mutta Sinä et tiennyt, siltä näyttää, että niinpiankun ihminen hylkäisi ihmeet, hän hylkäisi myöskin Jumalan, sillä hän etsii vähemmän Jumalaa kuin jotakin merkkiä hänestä. Ja koska siis on ihmiskyvylle mahdotonta olla ilman ihmeitä, niin he mieluummin tulevat itse luomaan itselleen uusia ihmeitä kuin elävät ilman niitä; he tulevat kumartamaan ja palvelemaan enteitä ja ennustuksia ja vanhojen noitien taikaa, silloinkin kun ovat satakertaisesti kapinoitsijoita, vääräoppisia ja jumalankieltäjiä. Sinä kieltäydyit tulemasta alas ristiltä silloin kun kansa pilkaten ja päätänsä väännellen sanoi Sinulle: pelasta itsesi, jos olet Jumalan poika, niin me sinuun uskomme. Ja niin teit samassa tarkotuksessa -- ettei ihmisiä orjuutettaisi ihmeiden kautta, vaan saisit heidät uskomaan Sinuun vapaasti ja ilman ihmeiden vaikutusta. Sinä janosit vapaata ja itsestään annettua rakkautta ja kieltäydyit ottamasta vastaan orjan intohimoista palvelusta korkeamman mahdin edessä, joka on ainaiseksi alistanut hänen tahtonsa. Sinä taaskin arvostelit ihmisiä liian korkeiksi, sillä vaikka he ovat kapinoitsijoita, ovat he syntyperäisesti orjia eikä mitään muuta.'

"'Katso ja arvostele heitä nyt taaskin, kun viisitoista vuosisataa on kulunut siitä hetkestä. Katsele noita, jotka Sinä koetit kohottaa itsesi tasalle! Minä vannon, että ihminen on heikompi ja alhaisempi kuin Sinä olet koskaan uneksinut hänen olevan. Voiko hän milloinkaan tehdä sitä, mitä Sinun kerrotaan tehneen? Sinä, Sinä häntä niin korkeaksi arvostit ja toimit ikäänkuin ei olisi Sinulla sydämessäsi mitään rakkautta häntä kohtaan, sillä Sinä olet vaatinut häneltä enemmän kuin hän koskaan voi antaa -- Sinä, joka häntä rakastit enemmän kuin itseäsi. Jos olisit häntä arvioinut vähemmäksi, niin olisit häneltä vähemmän vaatinut ja se olisi ollut suurempaa rakkautta, sillä hänen kuormansa olisi siten tullut kevyemmäksi. Ihminen on heikko raukka. Mitä siitä on väliä, vaikka hän nyt mellakoi ja kapinoi kautta maailman _meidän_ tahtoamme ja _meidän_ valtaamme vastaan ja ylpeilee siitä kapinallisuudestaan? Se on vain koulupoikien pikkumaista ylpeyttä ja turhamaisuutta. Se on pienten lasten mellastusta, kun he panevat luokkahuoneessa toimeen metakan ja ajavat ulos opettajansa. Mutta se ei kestä kauan, ja kun heidän uhmansa on ohitse, saavat se siitä kalliisti maksaa. He tulevat hävittämään temppelit ja jaottamaan ne maan tasalle, peittäen maanpinnan verellä. Mutta nuo typerät lapsukaiset tulevat jonakin päivänä oppimaan, että vaikka he ovatkin kapinoitsevia ja mellastavia luonnostaan, niin he ovat liian heikkoja kauan ylläpitämään kapinan henkeä. Idiotimaisesti kyyneliä vuodattaen he tulevat tunnustamaan, että Hän, joka loi heidät näin kapinallisiksi, epäilemättä teki niin heitä pilkatakseen. He tulevat näin lausumaan epätoivossaan ja tällainen jumalanpilkka tulee vain lisäämään heidän kurjuuttaan, sillä ihmisen luonto ei voi kärsiä jumalanpilkkaa vaan kostaa sen lopulta.'

"'Ja niinpä kaiken sen jälkeen, mitä Sinä olet kärsinyt ihmiskunnan ja sen vapauden puolesta, voidaan ihmisten nykyinen kohtalo lausua kolmella sanalla: levottomuus, hämmennys, kurjuus. Suuri profetta Johannes näyssään kertoo nähneensä ensimäisessä ylösnousemuksessa Jumalan valittuja palvelijoita, niitä, joiden otsaan oli merkitty sinetti, kaksitoista tuhatta kustakin sukukunnasta. Mutta oliko niitä todella niin paljon? Silloin niiden on täytynyt olla jumalia eikä ihmisiä. Ne olivat monet vuodet kantaneet Sinun ristiäsi, kärsineet nälkää ja janoa autiossa erämaassa, syöden juuria ja heinäsirkkoja, ja näistä Sinun lapsistasi, jotka vapaasta rakkaudesta Sinuun uhrautuivat Sinun nimeesi, Sinä kyllä voit ylpeillä. Mutta muista, että näitä on kuitenkin vain muutamia tuhansia -- jumalia eikä ihmisiä. Entäpä kaikki muut? Miksi heikot olisivat syypäitä, kun he eivät kykene kärsimään samaa, mitä voimakkaammat ovat kärsineet? Miksi sielu, jolla ei ole näitä suunnattomia lahjoja, joutuu kärsimään heikkoudestaan? Tulitko Sinä todellakin ainoastaan valittuja varten? Siinä tapauksessa tulee salaisuus aina pysymään salaisuutena meidän rajoitetulle järjellemme. Ja jos se on salaisuus, silloin me olemme oikeassa, kun sitä julistamme salaisuutena ja saarnaamme, ettei heidän vapaasti tarjoomansa rakkaus eikä omantunnon vapaus ole pääasia vaan ainoastaan tuo käsittämätön mysterio, jota heidän täytyy sokeasti totella, vieläpä omaatuntoansa _vastaan_. Me oikaisimme ja paransimme Sinun opetuksesi ja perustimme sen ihmeen, salaisuuden ja mahtivallan varaan. Ja ihmiset iloitsevat, kun heitä taas johdetaan niinkuin karjalaumaa ja taas heidän sydämeltään kevennetään Sinun laskemasi kauhistuttava taakka, joka niin paljon kärsimystä sai aikaan. Sano minulle olimmeko oikeassa näin tehdessämme? Emmekö me osottaneet suurta rakkauttamme ihmiskuntaa kohtaan, kun me näin nöyrässä hengessä käsitimme ihmisten avuttomuuden ja niin armollisesti kevensimme heidän suuren taakkansa ja heidän heikon luontonsa takia suvaitsimme ja annoimme anteeksi kaikki synnit, kunhan ne tapahtuivat meidän luvallamme.'

"'Miksikä siis Sinä olet tullut häiritsemään meitä työssämme? Ja miksikä Sinä katsot minuun niin läpitunkevasti lempeillä silmilläsi ja niin äänettömänä? Mieluummin pitäisi Sinun tuntea vihaa, sillä minä en kaipaa rakkauttasi, minä hylkään sen enkä Sinua rakasta. Miksikä sinulta salaisin totuuden? Tiedän hyvinkin kenen kanssa nyt puhun. Mitä minulla oli sanottavaa, sen Sinä jo ennakolta tiesit, minä luen sen silmistäsi, Kuinka minä voisin Sinulta salata _meidän salaisuuttamme?_ Mutta jos tahdot kuulla sen minun huuliltani, niin kuuntele: Me emme ole Sinun puolellasi, vaan _sen toisen_ puolella, ja se on meidän salaisuutemme! Vuosisatojen aikana me olemme hylänneet Sinut seurataksemme _häntä_ -- niin, kahdeksan vuosisataa. Kahdeksansataa vuotta on nyt kulunut siitä kun otimme _häneltä_ sen vallan, jonka Sinä inhoten hylkäsit, sen viimeisen lahjan, jonka hän tarjosi Sinulle korkealla vuorella, kun hän näytti Sinulle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian ja sanoi: 'kaiken tämän minä annan sinulle, jos lankeet maahan ja kumarrat minua'. Me otimme Rooman häneltä ja Caesarin valtakunnan ja julistimme itsemme tämän maailman kuninkaiksi, sen ainoiksi kuninkaiksi, vaikka meidän työmme ei olekaan vielä kokonaan täytetty. Mutta ketä siitä moittia? Meidän työmme on vasta alussa, mutta se on joka tapauksessa pantu alkuun. Saamme ehkä kauan odottaa, ennenkuin se joutuu päätökseen, ja ihmiskunnan on paljon kärsittävä, mutta me tulemme jonakin päivänä saavuttamaan päämäärän ja tulemme olemaan ainoat keisarit maan päällä ja _silloin_ on aika ajatella ihmisten yleistä onnea.'

"'Sinä olisit voinut ottaa vastaan itse Caesarin valtikan, Miksikä kieltäysit sitä ottamasta? Jos olisit hyväksynyt tuon mahtavan hengen kolmannen tarjouksen, niin olisit voinut tyydyttää kaikkea, mitä ihminen kaipaa maan päällä. Ihminen olisi saanut alinomaisen palveluksen esineen, sellaisen, jonka huomaan hän voisi jättää omantuntonsa, ja sellaisen, joka yhdistäisi kaikki yhdeksi ainoaksi sopusointuiseksi muurahaiskeoksi, sillä juuri kaikkiallisen yhteyden myötäsyntynyt tarve on ihmiskunnan kolmas ja lopullinen kärsimys. Ihmiskunta on aina pyrkinyt yhdistymään yhdeksi kokonaisuudeksi. Monta on ollut suuria kansakuntia, joilla on ollut loistava historia, mutta mitä suurempia ne olivat, sitä onnettomampia, sillä ne tunsivat sitä voimakkaammin, kuinka välttämätöntä olisi _kaikkien_ ihmisten yhtymä, Suuret vallottajat kuten Timur ja Dshingis-Khan kulkivat hirmumyrskyn lailla yli maan, koettaen voittaa koko maailman, ja hekin -- vaikka itsetiedottomasti -- ilmaisivat samaa pyrkimystä yleisen yhtymän aikaansaamiseksi. Jos olisit ottanut vastaan maailman valtakunnan ja Caesarin purppuran, olisit perustanut yleismaailmallisen valtakunnan ja turvannut ihmisille ikuisen rauhan.'

"'Ja kutka voivat paremmin hallita ihmiskuntaa kuin ne, jotka ovat ottaneet haltuunsa omantunnon ja pitävät käsissään ihmisten jokapäiväisen leivän? Ottaessamme itsellemme Caesarin valtikan ja purppuran meidän tietysti täytyi Sinut kieltää ja siitä lähtien seurata yksin _tuota toista_. Oi, vielä on vuosisatoja edessämme älyn hurjastelua ja kapinallista vapaa-ajattelua ja tiede tulee päättymään ihmissyömiseen, sillä alotettuaan Babelin tornin rakentamisen ilman _meidän_ apuamme he tulevat lankeemaan aina raakalaisuuteen asti. Mutta juuri sillä hetkellä tulee Peto ryömimään meidän luoksemme nöyryytettynä ja nuolemaan meidän jalkojamme ja kastelemaan niitä verikyyneleillä. Ja me tulemme istumaan veripunaisen pedon päälle ja kohottamaan korkealle _kultaisen maljan_ 'täynnä saastaa ja huoruutta' mutta siinä maljassa on oleva kirjotettuna sana 'salaisuus'. Vasta silloin tulevat ihmiset näkemään rauhan ja onnellisuuden valtakunnan alkavan.'

"'Sinä ylpeilet omista valituistasi, mutta Sinulla ei ole muita kuin nuo harvat valittusi, ja me -- me tulemme antamaan rauhan _muille_. Eikä siinä vielä kyllin. Monet Sinun valituistasi ja viinitarhasi työntekijöistä, väsyneinä Sinun tulosi odotukseen, ovat jo kääntäneet ja tulevat vastedes kääntämään sydämensä palavan innon ja henkisen voimansa toiseen suuntaan ja lopuksi he kohottavat Sinua vastaan Sinun oman _vapaudenlippusi_. Mutta itseäsi Sinun on siitä kiittäminen. Meidän valtamme ja hallituksemme alaisina kaikki tulevat olemaan onnellisia eivätkä tule kapinoimaan eivätkä hävittämään toisiansa, niinkuin he tekivät Sinun _vapaan_ lippusi alla.'

"'Oi, me kyllä heille pätevästi todistamme, että he voivat tulla ehdottoman vapaiksi vasta silloin, kun ovat kieltäytyneet vapaudestaan meidän hyväksemme ja alistuneet meille täydellisesti. Luuletko, että me olemme oikeassa vai että me siinäkin valehtelemme? He tulevat vakuutetuiksi siitä, että me olemme oikeassa, kun he näkevät mihinkä alennukseen, orjuuteen ja häpeälliseen taisteluun tuo Sinun vapautesi on heidät vienyt. Vapaus, ajatuksen ja omantunnon vapaus ja tiede tulee heidät johtamaan sellaisiin poispääsemättömiin kuiluihin, asettamaan heidän silmiensä eteen sellaisia pulmia ja ratkaisemattomia mysterioita, että muutamat heistä -- hurjemmat ja kapinallisemmat kuin muut tulevat _itseltään_ viemään hengen; toiset -- kapinalliset mutta heikot -- tulevat _toisiltaan_ viemään hengen; ja jälelläovat, heikot, kurjat ja avuttomat, tulevat matelemaan meidän jalkoihimme ja huutamaan: 'Oikeassa olette te Jeesuksen isät [jesuittain nimitys. Suom.]; te yksin omistatte hänen salaisuutensa ja me käännymme teidän puoleenne rukoillen, että te pelastaisitte meidät omasta itsestämme'. Kun he saavat meiltä leipänsä, he kyllä voivat helposti nähdä, että me ensin otamme heiltä leivän, heidän omilla käsillään tehdyn, ja sitten annamme sen takaisin yhtäläisin osin ja ilman mitään ihmeitä. Ja he näkevät, että vaikkemme olekaan muuttaneet kiveä leiväksi, niin leipää heillä on ja muulla tavalla leipä olisi muuttunut heidän omissa käsissään kiveksi ja sentähden he ovat onnellisia tuossa tilassa.'

"'Siihen päivään asti he eivät koskaan olleet onnellisia. Ja kuka kaikkein enimmän vaikutti heidän sokeuteensa? Kuka erotti lauman ja hajotti lauman tuntemattomille teille muu kuin Sinä? Mutta me tulemme jälleen kokoomaan hajotetut lampaat ja alistamaan ne ainiaaksi tahtomme alle. Me tulemme heille todistamaan heidän oman heikkoutensa ja jälleen heitä nöyryyttämään, jotavastoin he Sinulta oppivat vain ylpeyttä, sillä Sinä olet pitänyt heitä parempina kuin he ansaitsevat. Me annamme heille sen hiljaisen, nöyrän onnen, joka yksin voi hyödyttää tuollaisia heikkoja, typeriä olentoja, ja kun me olemme todistaneet heille heidän heikkoutensa, tulevat he iloisiksi ja totteleviksi ja kokoutuvat meidän ympärille niinkuin kananpoikaset emänsä ympärille. He tulevat ihmettelemään ja taikauskoisesti ihailemaan meitä ja olemaan ylpeitä, että heitä johtavat niin voimakkaat ja niin viisaat miehet, joista muutama kourallinen voi kukistaa tuhatmiljoonien lauman. Vähitellen ihmiset alkavat meitä pelätä. He tulevat hermostuneesti pelkäämään meidän pienintäkin suuttumustamme, heidän älynsä tulee heikentymään, heidän silmänsä tulevat niin helposti kyyneltyviksi kuin naisten ja lasten, mutta me opetamme heille mukavan pääsyn Sinusta ja kyyneleistä nauruun, lapselliseen iloon ja leikilliseen lauluun. Niin me panemme heidät tekemään työtä orjien lailla, mutta lepohetkinä he tulevat elämään viatonta lapsen elämää, leikkien ja iloisesti nauraen.'

"'Me tulemme vielä _sallimaan heidän tehdä syntiä_, sillä heikkoja ja avuttomia ollen he tulevat sitä enemmän meitä rakastamaan, kun sallimme heidän syntiä harjottaa. Me sanomme heille, että kaikenlaatuinen synti on heille sallittu, niinkauankuin se tapahtuu meidän luvallamme; me otamme kaikki heidän syntinsä päällemme, sillä niin me rakastamme maailmaa, että olemme valmiit uhraamaan sielumme sen hyväksi. Ja näin kun me esiinnymme heidän edessään sovintouhreina ja vapahtajina saamme heiltä sitä enemmän ihailua ja palvelusta. Heillä ei tule olemaan mitään meiltä kätkettyjä salaisuuksia. Meidän asiaksemme jää sallia heidän elää vaimojensa ja jalkavaimojensa kanssa tai kieltää se heiltä, antaa heidän hankkia lapsia tai pysyä lapsettomina, kummassakin tapauksessa riippuen siitä, missä määrin he meitä tottelevat. Ja he tulevat iloisesti meille alistumaan. Heidän sielujensa kaikkein tuskallisimmat salaisuudet -- niin, kaiken mitä heissä on, he tulevat laskemaan meidän jalkoihimme ja me tulemme ne hyväksymään ja antamaan anteeksi Sinun nimessäsi ja he tulevat uskomaan meitä ja ihastuksella ottamaan vastaan meidän välityksemme, koska se vapauttaa heidät suurimmasta tuskasta ja vaivasta -- siitä että heidän olisi pitänyt itse vapaasti ratkaista. Ja kaikki tulevat olemaan onnellisia, kaikki paitsi heidän sata tai parisataa tuhatta hallitsijaansa. Sillä ainoastaan _me_, tuon suuren _salaisuuden_ vartijat, me tulemme olemaan onnettomia. Tulee olemaan tuhansia miljoonia onnellisia lapsia ja sata tuhatta marttyyria, jotka ovat ottaneet päällensä hyvän ja pahan tietämisen kirouksen. Rauhallinen tulee olemaan heidän loppunsa ja rauhallisesti he tulevat kuolemaan Sinun nimessäsi ja tapaavatkin haudan portilla -- ainoastaan _kuoleman_. Mutta me tulemme pitämään salaisuuden koskemattomana ja petämme heitä heidän itsensä hyväksi näyttämällä harhakuvaa ikuisesta elämästä Sinun valtakunnassasi.'

"'Sillä jos olisi mitään elämää haudan tuolla puolla, niin eipä se suinkaan tulisi tuonkaltaisten osaksi. Ihmiset kertovat meille ja ennustavat Sinun kerran voittajana jälleen tulevan maan päälle; sanovat Sinun näyttäytyvän valittujesi sotajoukon kanssa, jalojen ja mahtavien saattamana, mutta me vastaamme Sinulle, että _ne_ ovat pelastaneet ainoastaan itsensä vaan me olemme pelastaneet kaikki. Meitä uhataan myös sillä suurella häpeällä, joka odottaa porttoa 'suurta Babylonia, porttojen äitiä' -- joka istuu pedon päällä, pitäen käsissänsä _salaisuutta_, joka on kirjotettuna hänen otsaansa. Ja meille sanotaan, että nuo heikot _karitsat_ tulevat kapinoimaan häntä vastaan ja saattamaan Babelin porton hylätyksi ja alastomaksi. Mutta silloin tulen minä nousemaan ja näyttämään Sinulle tuhansia miljoonia onnellisia lapsia, kaikesta synnistä vapaita. Ja me, jotka olemme ottaneet heidän syntinsä päällemme heidän hyväksensä, me nousemme Sinun eteesi ja sanomme: 'tuomitse meitä, jos voit ja uskallat'. Tiedä siis, että minä en Sinua pelkää. Tiedä, että minäkin olen ollut autiossa erämaassa, missä elin juurista ja heinäsirkoista, tiedä, että minäkin olen siunaten tervehtinyt sitä vapautta, jonka Sinä ihmisille soit, ja että minäkin valmistauduin yhtymään Sinun valittujesi, jalojen ja mahtavien joukkoon. Mutta minä heräsin tuosta harhasta ja lakkasin siitä lähtein palvelemasta _mielettömyyttä_. Minä käännyin ja yhdyin siihen legionaan, _joka oikaisee Sinun tekemäsi erehdykset_.'

"'Minä jätin nuo ylevät ja käännyin alhaisten puoleen heidän onneansa edistämään. Mitä nyt sanon Sinulle, se tulee tapahtumaan; meidän valtakuntamme tulee rakennettavaksi, eikä se kestä enempää kuin huomiseen. Sinä tulet näkemään tuon tottelevan joukon yhdestä minun käteni liikkeestä syöksyvän kantamaan palavia hiiliä Sinun roviollesi, jolla Sinut poltetaan, koska olet uskaltanut tulla ja häiritä meitä työssämme. Sillä jos koskaan oli ketään, joka enemmän kuin kaikki muut ansaitsee inkvisitionin rovion -- niin se olit Sinä! Huomenna minä Sinut poltan. Olen puhunut'."

Ivan pysähtyi. Hän oli eläytynyt tuohon tapahtumaan ja oli puhunut palavasti ja innokkaasti, mutta nyt hän äkkiä purskahti nauramaan.

"Mutta kaikki tuo on mieletöntä", huudahti Aljoosha, joka tähän asti oli hämmästyneenä ja kiihtyneenä, mutta äänettömänä kuunnellut. "Sinun runoelmasi on Kristuksen ylistystä eikä syyttämistä, niinkuin ehkä tarkotit. Mutta kuka tulee sinua uskomaan, kun puhut vapaudesta? Niinkö meidän kristittyjen pitää sitä käsittää? Roomalaisen kirkonko sinä tässä tahdot paljastaa -- eikä kokonaan sitäkään sillä se olisi väärin -- vaan huonoimpia katolilaisia, inkvisitoreja ja jesuittoja? Sinun inkvisitorisi on mahdoton olento. Mitkä synnit hän on ottavinaan päällensä? Kutka nuo salaisuuden vartijat ovat, jotka itselleen ottaisivat kirouksen ihmiskunnan hyväksi? Kuka milloinkaan on heitä tavannut? Me kaikki tunnemme jesuitat eikä kukaan sano sanaakaan heidän puolustuksekseen, mutta milloin he olivat sellaisia, jollaisiksi sinä heitä kuvaat? Ei milloinkaan, ei milloinkaan. Jesuitat ovat vain roomalainen sotajoukko, joka koettaa valmistaa tulevaa ajallista valtakuntaa, missä olisi hiippapäinen hallitsija -- roomalainen ylipappi ruhtinaana, Siinä heidän ihanteensa ja tarkotuksensa, ilman mitään salaperäisyyttä tai ylevää kärsimystä. Kaikkein arkipäiväisintä vallanhimoa, elämän alhaisten ja maallisten nautintojen kaipuuta, halua orjuuttamaan kanssaihmisiään, kuten meillä maaorjia ennen pidettiin kurissa -- siinä kaikki, mistä heitä voidaan syyttää. Ehkä he eivät usko Jumalaan, sekin lienee mahdollista, mutta sinun kärsivä inkvisitorisi on yksinkertaisesti tekaistu mielikuva!"

"Malta, malta", keskeytti Ivan, hymyillen. "Älä noin kiihdy. Sanot: mielikuvitusta, olkoonpa menneeksi. Tietysti se on mielikuvitusta. Mutta pysähdyppä hetkinen. Luuletko todella, että koko tuo katolinen liike viimeisinä vuosisatoina ei ole ollut muuta kuin halua päästä valtaan pelkkien 'alhaisten nautintojen' vuoksi? Sitäkö isä Paissij sinulle opetti?"

"Ei, ei, aivan päinvastoin. Isä Paissij kyllä puhui minulle vähän siihen suuntaan kun sinä sanot, vaikka tietysti ei samaa. Jotakin aivan toista", lisäsi Aleksis punastuen.