Part 4

On kahlees rikki, vapauden ovi se auk' on, päättää voit orjantyös. Pois murhelaulut siis! Riemuun povi ja kiitos soimaan, kun loppui yös! Ei pakko käydä nyt kuolon teitä, vie iki-elohon Jeesus meitä!

Siis laula, kiitä! Tuhansin verroin on riemuhun suurempi sinun syys, kuin linnun, vangin — miljoonin kerroin on aikaa pitempi ijäisyys! Oi, laula! Taivoon sa vapaast' entää nyt voit, nyt kotkana ylös lentää!

Oi, laula! Synnin ja kuolon alta sun nostaa lapsonen jouluyön. Oi, laula! Vaipunut on se valta, mi turmeli ihmisen, Luojan työn. Oi, laula! Jeesus sun vapaaks' osti, yön valloille puolestas hän kosti.

Oi, laula, nuori, oi, laula, lapsi, oi, laula, nainen, ja laula, mies, ja laula, vanhuskin valkohapsi, sa, jolle pian jo päättyy ties! Oi, laula! — suakin varten jalo on joulun lahja, on Jeesus-valo.

Oi, laula, ja avaos hällen oves, — ja sulorauhan hän rintaas suo, ja juhlariemua uhkuu poves, ja kuolon kammon hän kauvas luo, ja ikijuhlaa sa viettää kerran saat, voitosta laulaen, luona Herran!

SUN RISTISI JUURELLE, JEESUS —

Sun ristisi juurelle, Jeesus, ma kurjana kumarrun; uutt' armoa rukoellen sun eteesi polvistun.

Sun ristisi juurelle, Jeesus, käyn nöyrästi tunnustain: ma, raukk', olen rikkonut paljon, ja mulla on syntejä vain.

Sun ristisi juurelle, Jeesus, mä syntini synkät tuon. Niin kurjana kuin olen, puolees mä kaihoovan katseen luon.

Sun ristisi juurelta, Jeesus, ain' rintaani rauhan sain, sain lohtua lohdutonna, sain iloa murheissaan.

Siell' äänesi kuiskaavan kuulin, kun taistelin epäillen: "Se on täytetty!", velkasi maksoin, mä täydesti maksoin sen.

Ja voimattomuuttain jos itkin, ja huokailin huonouttain, sä käskit mun sinussa nähdä mun kaikken' oi, auttajain.

Niin, ristisi juurelta, Jeesus, ain' armoa uutta sain. Oi, vieläkin, kallis Jeesus, sa armahda kurjuuttain!

Sun ristisi juurella mullen kaikk' anteeksi syntini suo! Mua puhdista veressäsi, mun rintaani rauhas luo!

Sun ristisi juurella, Jeesus, suo pysyä aina mun! Suo ett' ikikotia varten ma valvon ja valmistun!

Sun ristisi juurella, Jeesus, mun elää, mun kuolla suo! Kun nukun, suo nukkua silloin mun riemuiten ristisi luo!

LASTEN JOULULAULU

(Lasten Lähetyslehteen 1904.)

Taas tullut on armas joulujuhla, ja kaikk' on suloista, ihanaa. Mut suloisinta on Jeesuksesta taas kuulla suloa sanomaa.

Hän tullut meille on turvaksemme, suloinen sieluimme ystävä; hän rakkaudesta jok' itsens' uhras ja kuoli Golgatan ristillä.

Hän Betlehemissä joulu-yönä lepääpi pienenä lasna nyt. Hänestä enkeli, valkosiipi, julisti: Kristus on syntynyt!

Ja syntyessä tään Jeesuksemme ne lauloi enkelit kauniisti, ja Herran kirkkaus se sydänyössä yl' öisen taivahan loisteli.

Oi, terve tultuas, kallis Jeesus, sä rauhan, autuuden Ruhtinas! Nyt autuasna voin elää, kuolla sä, hellä Paimen, sun helmassasi

Sä synnyit tähteni ihmiseksi, ja veres tähteni annoit sä. Näin ihmislapsen mun, pienen, heikon, vapahdit kuolosta, synnistä.

Nyt laulan, suloisin Jeesus, sulle kiitosta kaikesta armostas. Oi, ollos kiitetty, kallein Jeesus, sun syntymästäs, sun kuolostas!

Mut laulaessani kiitosvirttä mun muistuu mieleeni synkkä maa, min lapset sinua tuntematta viel' yössä elää ja kuolla saa.

Oi, anna heillenkin valos, Jeesus, heilt' yön jo synkeys poista pois, ett' ylistystäsi hekin laulaa ja sinust’ iloita sais ja vois!

Niin, kuule, armahin Jeesus, meitä ja juhlamieli nyt meihin luo, ja kerran ijäistä valon juhlaa sa meidän luonasi viettää suo!

ON JOULU —

(Nuorison Jouluun 1901.)

Jo sydämet synkeät valjetkoot, ja tyyntykööt tunnon tyrskyt! Ja kaukaa kaikuna korvihin vain soikohot elämän myrskyt! On joulu, juhlien juhla, nyt! On joulu, ja jouluna syntynyt on rauhan Ruhtinas, Kristus!

Pois hetkeksi huolet ja touhut työn! Pois aatokset halvat, maiset! Pois pienoisseikat, pois murehet, nuo rintoja riuduttavaiset! On joulu, juhlien juhla, nyt. On joulu, ja jouluna täyttynyt on kansojen kallehin toivo.

Oi, hiljaa! Kuulehan! Enkelten kuink' äänet sulosti pauhaa, ja kuinka he, harppuja helistäin, taas julistaa juhlan rauhaa: "Maass' olkohon rauha ja sovinto ja ihmisill' ihana suosio! Tänä päivänä syntyi Kristus!"

Oi, hiljaa! Kuuntele, katsele! Jo taivas armasna aukee! Jo koittavi ihmekirkkaus, jo vankilan holvit raukee! Ja seimen lapsosen pienen luo maat, kansat jo kaukaiset uhria tuo, hän onhan kansoille kallein!

Tuo uhrisi, ystävä, myöskin sä! Tuo uhrisi, kumarra lasta! Ja iloitse, ihastu taivahan sä lahjasta suurimmasta! On joulu, juhlien juhla, nyt! On joulu, ja jouluna syntynyt on rauhan Ruhtinas, Kristus!

LUO, HERRA, SA SILMÄSI!

Luo, Herra, sa silmäsi isäimme maan, luo kansamme köyhän puoleen! Tääll' aallot nyt uskottomuuden käy, sun uskollistasi mont' ei näy. Viha kirkkoas vastaan kiihtyy, sadat-tuhannet synneissä viihtyy. Oi, Herra, luo silmäsi isäimme maan, luo kansamme köyhän puoleen!

Meit' armahda, Herra, viel' armossas, viel' anna sä parannusaikaa! Kyll' ääretön synteimme paljous on, kyll' ansaitsimme me tuomion, kun kuljimme synnin teitä, yhä torjuin, kun kutsuit meitä. Mut armahda, Herra, viel' armossas, viel' anna sa parannusaikaa!

Viel' anna sa kaikua kutsuntas, viel' armoas, Herra, tarjoo! Ja sanasi vasaroin meitä lyö, meist' ett' uni väistyis ja poistuis yö! Suo tilaamme tomussa surra! Auk' ovemme, porttimme murra! Viel' anna sa kaikua kutsuntas, viel' armoas. Herra, tarjoo!

Ja jos emme muutoin me heräjä, niin vitsaakin, Herra, käytä! On armoa sekin, kun vitsaa suot, kun taivahallemme pilviä luot. Siell' etsimme pilvien alla sua mielellä rukoilevalla. Siis jos emme muutoin me heräjä, niin vitsaakin, Herra, käytä!

Mut paatumuksen sa tuomion meit' ällös suo kohdata, Herra! Suo muistaa sa kansamme ainiaan, kuin sortui ne kaupungit pyhän maan, kun alla ne vihasi hukkui, ohi armonsa ajan kun nukkui! Oi, paatumuksen sa tuomion meit' ällös suo kohdata, Herra!

Tät' aikaa, niin synkkää, seurata suo, Herra, sa helluntaituulten! Uutt' elämää, henkeä kirkkoos luo, uus' ihana helluntaikaste sa suo, ja meidät sun voimallas täytä, maan äärille kunnias näytä! Tät' aikaa, niin synkkää, seurata suo, Herra, sa helluntaituulten!

Niin, pelasta, pelasta isäimme maa viel' armossas, laupias Herra! Suo kasvois viel' armoa säteillä! Suo kansamme nousta, herätä! Suo kukkia korpein ja soiden ja valjeta vainioiden! Oi, pelasta, pelasta isäimme maa viel' armossas, laupeas Herra!