Part 3
Kiitää ohi myrskyisinkin sää, Asettuvi aalto vaahtopää. Aalloill' uskon haaksikin se käy, Vaan ei aallot ainaisiksi näy!
Aamuhun myös aina vaihtuu yö! Talven jälkeen kevään hetki lyö! Poikke'ust’ ei elon talvi tee: Kiireesti pois sekin rientelee!
Koht', oi, on se ohi kokonaan! Hetki enää tuiskusäätä vaan, Hetki enää pohjatuulia, Talven kolkkoutt’, yötä, taistoja.
Hetki enää, — sitten kevät jo, Ikikevät, ikiaurinko, Ikiruusuin tuoksu, ihanuus, Kevään riemulaulu pyhä, uus!
Oi, jo koita, pyhä kevät, sä! Hohtehes jo salli säteillä! Rantojes suo siintää, rauhan maa, Helmiporttis, Saalem, heijastaa!
Helmahasi, Herran kaupunki, Baabelista kaihoo henkeni. Kons', oi, saanen ilmaas raikasta Hengittää ma, korvenkulkija ?
Suo, oi, Jeesus, että tyytyin ma Varron voiton juhla-aamua, Tahtohos ja teihis taivun ain, Sinust' aina voimaa ammentain!
Tuskain tulen, vaivain valkean Takana myös kätes rakkahan Suo mun nähdä, sinuun uskaltaa, Muistain: — taa jää kohta taistoin maa!
Runoelma virkaan-vihkiäisissä.
(Luettu Tuomiorovasti Eljas Lönnrotin virkaan-vihkiäisissä Oulussa 7.10.1906.)
I.
Rikkinäinen nyt on aika: Öiset vallat raivoaa. Väärä vapaus, väärät teot, Niistä kärsii isänmaa!
Rikkinäinen nyt on aika: Oudot aatevirrat käy. Veljesviha, Kristus-viha, — Onnen enteiks' ei ne näy.
Rikoksien kolkko vitja Renkait' uusia vain saa. Kohden syvyytt' onnetonta Sadat kilvan kiiruhtaa.
Kahleist' irti kristinuskon! Alas kirkon valta jo! Alas Kristus! — siellä täällä Huutaa öinen joukkio.
Ahdas, raskas siis on aika Vartijoille Siionin. Yli kukkien ei kulje Polku Herran soturin.
Mutta niinhän ain' on ollut Kautta vuosituhanten: Pilkan, taistoin, tuiskuin kautta Kulki kansa Kristuksen.
Tosin koitti toisinansa Aika rauhaisempikin, — Mutta silti täytyi viedä Tien myös kärsimyksihin.
Kautta kärsimysten, taistoin Mestarinkin polku vei, Eikä kunniahan meille Toista tietä löydy, ei!
Niin on ollut, ja niin täytyy Olla hamaan loppuhun, — Välill' että yön ja päivän Ain' on suhde taistelun.
Niin on ollut, ja niin täytyy Olla nyt ja vastakin, Että oppilaitten käydä Täytyy tietä Mestarin.
Siispä, taistella kun saamme, Vainon alle tiemme vie, Muistakaamme: tämä tiepä Juur' on Kuninkaamme tie!
Muistakaamme: Herran kansan Polku ain' on ollut tää! Ensin taisto, sitten kruunu, — Säänt’ on ollut, säännöks' jää!
Muistakaamme: tämä tiepä Tarpehen myös meillen on; Maailma näin kuolee meissä, Katse kiintyy taivohon!
Muistakaamme: kirkollemme Tarpeen myös on kuritus! Pitkällistä rauhan aikaa Seuraa uneen uinahdus!
Onnen paisteet, rauhan päivät, — Oi, niin meitä uuvuttaa! Siks' on tarpeen taisto, myrsky, Joka meidät valveuttaa.
Mutta sotaa, myrskyjäkin Hallitsee taas Herran käs'. Kun hän viittaa, viihtyy laineet, Tyyntyy ilma myrskykäs.
Pois siis pelko, vaikka vallat Öiset riehuu, raivoaa! Herran asia ei sorru, Herran käsi voiton saa!
Pois vaan pelko! Seurakunnan Vihamiehet Herra lyö! Herran päivään suureen asti Jatkuva on kirkon työ!
Ristin lippu korkealle Ylös nostetaan vain me! Katoilt' evankeliumia Huutakaamme kansalle!
Siin' on voima, jot' ei voita Voimat yön, ei vallat maan! Siin' on pelastus myös yksin Kurjan maamme, — siinä vaan!
II.
Tääll' olleet on nyt virkaanvihkiäiset, — Siis vallan vakaa juhlatilaisuus. On au'ennut nyt Teillen, Eljas Lönnrot, Työtanner, toimikenttä täällä uus. On sormi Herran Teidät tänne tuonut, On paikan uuden, toimen uuden suonut.
Me Teidät tänne tervetulleheksi Nyt toivotamme sydämestämme. Ain' olkoon Herran siunaus työnne myötä, Ain' armo loistakohon teillenne! Tääll' olkoon Teille suotu onnen säitä Ja suotu nähdä työstä tähkäpäitä!
On suurta muass' olla Herran työssä. On toimi kallein sanan kylvötyö. Se hedelmätä ijäisyyteen kantaa. Siit' ihanin, oi, niittohetki lyö! Ken vanhurskauteen monta opettaapi, Hän lailla tähtein kerran loistaa saapi!
Ain' apuns' armaan suokoon Herra Teille! Hän valmistakoon Hengen auroin maan, Niin että sana kallis sadon antais Ja korpimaakin saisi kukkimaan! Jumala olkoon työssä tukenanne, Ain' elon taisteloissa auttajanne!