Part 1
language: Finnish
KOHDEN KUNNAHIA
Uusia hengellisiä lauluja ja runoelmia
Kirj.
NIILO MANTERE [Juhani Merenheimo]
Oulussa, H. V. Marjamaan kustannuksella ja kirjapainossa, 1908.
SISÄLLYSLUETTELO:
1. Katson kunnahia kohti. 2. Ylös katsees, Herran kansa! 3. Nuorten rukous. 4. Kristillisten nuorisoyhdistysten laulu. 5. Sanas, Herra, annoit kynttiläksi. 6. Kautta taistoin on. 7. Nyt, uskovainen, sa kuljet merta. 8. Sun armos ansaitsematon. 9. Mun tähteni kärsit, Jeesus. 10. Nyt, kristityt, kiitosta veisaelkaamme! 11. Vihkivirsi. 12. Diakonissojen laulu. 13. Heräjä sinä, ken nukkunet vielä. 14. Iltamme joutuupi. 15. Niin ihanaa on omas olla, Jeesus. 16. Sa tutki mua, Jumalain! 17. Jos murheiden alla sun syömesi lyö. 18. Miks', oi, vaivut ristis alla? 19. Moorialle käsky Herran. 20. Voitto suuri on ja jalo. 21. Kautta Getsemaneen. 22. Nuor' olet sa. 23. Valvo'os, valvo! 24. Sun etees kurjuudessain. 25. Oi, katsahda, Jeesus, mun puolehein! 26. Mua Jeesukseni rakastaa. 27. Kun Jeesus merta käyden kerran. 28. Kun mietin autuutt' ääretöntä. 29. Oi, kiitos, Herra, maan ja taivaan Luoja. 30. Aamulaulu. 31. Iltalaulu. 32. Ylöspäin sun katsees, ylöspäin! 33. Rukous Limingan kansanopiston päättäjäisissä. 34. Suloinen taas sunnuntai. 35. Taas kallis joulujuhla on. 36. Rauhan juhlana. 37. Ne vierivät vuoteni virran lailla. 38. Pääsiäislaulu. 39. Patmosluoto. 40. Jo soikoon kiitos Herralle. 41. Rukous lukuvuotta aljettaessa. 42. Viel' yöhyt niin synkkä, musta. 43. Ylkä tulee! 44. Sammuu päivä, jos ois pitkäkin. 45. Runoelma virkaan-vihkiäisissä.
Katson kunnahia kohti
(Ps. 121.)
Katson kunnahia kohti, Joist’ ain' avun sain ja saan. Hän mua aina auttoi, johti, Ken loi taivahat ja maan.
Katson, katson tuonne Luojan lkikukkuloihin päin. Hän soi turvan, hän soi suojan Kautta kaiken elämäin.
Eikä salli hoipertua Vieläkään hän jalkani. Eikä torku hän, mi mua Varjeleepi, kätkevi.
Katso, hän ei väsy, makaa, Israelin Jumala! Hän on turva varma, vakaa Ilossa ja surussa.
Ainiaan hän oikealla Kädelläin on suojanain, Sekä päivän helteen alla Että yöllä nukkuissain.
Hän on pilvenpatsahana Vastaan hellett' auringon. Viluss', yössä suojaavana Tulenpatsasna hän on.
Pahasta hän kaikestakin Suojella mun tahtovi, Myrskysäitten riehuissakin Kätkevi hän sieluni.
Kätkekin, ah, Herra taivaan, Ulos-, sisäänkäyntini! Kätke mua armost' aivan! Kätke nyt ja ijäti!
9.III.08.
Ylös katsees, Herran kansa!
(Sävel: virsi 333.)
Ylös katsees, Herran kansa! Aarteistansa Riemuita suo maailman! Sull' on aarteet korkeammat, Ihanammat: Ikiaarteet taivahan!
Ylös katsees, Herran kansa! Aineen ansa Kahlita ei sua saa! Halvat sillen aarteet maiset, Taivahaiset Ken saa kerran omistaa!
Ylös katsees! Kaikki täällä Tään maan päällä Hetkellist' on, haihtuvaa: Raukee ruusus' ihanimmat, Punaisimmat, Kaikki kuihtuu, katoaa!
Miks' siis kiintää haihtuvihin Kukkasihin, Aarteisihin syömensä? Miksi surra, vaikeroida, Jos ei noita Runsaasti suo elämä?
Miksi surra nurkumiellä, Vaikka tiellä Hetken ahdast' olkohon? Murto-osa haihtuvainen Elo mainen Ijäisyyden rinnall' on!
Sitäpaitsi lapsistansa Ainiansa Herra kantaa murehen. Nouskoon myrsky, tulkoon hätä, Hän ei jätä, — Kätkeytyy vain hetkisen!
Ylös katsees, Herran kansa! Aarteistansa Maailman suo riemuita! Mit’ ei nähty, eikä kuultu, Konsaan luultu, Omilleen suo Jumala!
Nuorten rukous.
(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 33.)
Sydän puhdas minuun luo'os, Herra kaikkivaltias! Henki vahva mullen suo'os Avarassa armossasi Kurjaa, kehnoa ja väärää Auta mua välttämään! Kohden ikuist' elonmäärää Auta mua pyrkimään!
Elo tuopi taisteloita, — Niissä auta voitolleni Auta, mielin rohkein noita Kohtaan, Sinuun luottaen! Vastoinkäymisissä mua Tue, Herra, voimallas! Onnen hetkist' auta, Sua Kiitän, Isä armias!
Tähtenäni kirkkahana Sanas olkoon matkallain, Etten harhaan kulkijana Määrästäni eksyis vain! Mut jos, koito, jonkun kerran Eksyksihin joutunen, Johda mua, sana Herran, Oikeaan taas jällehen!
Maatain, lähimmäisiäni Hyödyttää mun, Herra, suo! Auta, esimerkilläni Etten pahennusta tuo! Vihdoin, konsa ilta koittaa, Ijäisyys jo aukeaa, Suo mun luonas kruunu voittaa, Ikirauha saavuttaa!
19.IX.08.
Kristillisten nuorisoyhdistysten laulu.
Oi, terve te, nuoret, jo lippumme luo! Ikitotuuden seisomme puolla. Elonlähteestä rintamme rauhoa juo, Jalo määrämme ylhääll' on tuolla! Pyhä, kaunoinen Kaanaa On määrämme pää, Ei ruostuvat aarteet, Ei maailma tää! Oi, terve te, nuoret, jo lippumme luo! Ikitotuuden seisomme puolla.
Paras nuorna on liittyä Jeesuksehen, Sydän lämminnä vielä kun sykkää! Ikikuoloon se varmasti vaipuvi, ken Parannustaan tääll' yhä lykkää. Ja kolkko on olla, Miss' synnin on yö, On raskaat ne kahleet, Se joihin sun lyö. Elos keväässä liity siis Jeesuksehen, Sydän lämminnä vielä kun sykkää!
Ah, riennä, ah, riennä! Viel' auk' ovi on! Tosionnen voit Herralta saada. Kera Jeesuksen käy elon aallokkohon, Niin myrskyt ei purttasi kaada! Vaikk' aaltoja, tuulta Sun matkallas lie, Ain' onnellisesti Sua Herrasi vie! Siis riennä, ah, riennä! Viel' auk' ovi on! Viel' armon ja rauhan voit saada!
Pyhä lippumme on, pyhä taisto on tää, Johon Herra meit' armossa johti. Ja me laulamme: maailman turhuus, sa jää! Ikikunniaa käymme me kohti. Pois kahlehes, synti! Pois hekkumas, maa! Ei perijää taivaan Ne hurmata saa! Pois — laulamme — maailman turhuus, sa jää! Ikikunniaa käymme me kohti.
Ja Jeesus, hän kanssamme taistoissa käy, Sotajoukkonsa voittohon johtaa! Ja kohta se ranta, mi viel' ei näy, Elonvirtoineen silmiimme hohtaa! Käy kanssamme kallis, Pyhä Joosua, vaan, Niin kuljemme voittain Me läp' erämaan! Niin, Jeesus, sa kanssamme taistoissa käy! Ylös Kaanaasen kansasi johda!
Sanas, Herra, annoit kynttiläks.
Sanas, Herra, annoit kynttiläksi, Valoks' annoit elonteillemme, Yöhön, korpehen ettemme eksyis, Luotas eksyis harhapoluille, Juoniin pahan vihamiehen taipuis, Vaivaan loppumattomahan vaipuis.
Sanas annoit, ett' ois janoisilla Siinä lähde raikas, kirkkahin, Että elonleipää isoovilla Siin' ois mannaa evankeliumin, Että köyhill' aarreaitta oisi, Kuolleet luut myös elon saada voisi.
Sanas annoit, — anna, Herra, meille Armos myös niin sanaas kuulemaan, Että sydämemme syttyis, liikkuis, Poistuis mielest' aatteet, aarteet maan! Vieös meitä elonlähtehille, Vieös niityillesi kukkiville!
Suo oi, Jeesus, jalkais juureen hiljaa Istahdamme lailla Marian, Hartahin sua mielin kuuntelemme, Kätkein sanas pyhän, ihanan! Suo'os, osan hyvän sielullemme Sinuss', armain Jeesus, valitsemme!
Anna sanas myöskin kaikkialla Kaunihisti kantaa hedelmää! Anna Henkes tuulten sulatella Kansoist' epäuskon kylmä jää! Anna tules loistaa Euroopassa, Loistaa kaikin paikoin maailmassa!
Anna pyhän tules, Jeesus rakas, Syttyä myös maassa pakanain! Anna aamun valjeta jo siellä, Miss' on yhä synkkää yötä vain! Kirkastaos myös sa, armon Henki, Armo heilien, armo kaikillenki!
Kautta taistoin on —
(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 219.)
Kautta taistoin on Taival taivohon. Siispä taistele! Herran lipun alla Miellä urhoisalla Sodi, taistele!
Voiton seppele Sodan palkk' on se. Siispä taistele! Voimaa Jeesus antaa, Kotkan siivin kantaa, Ettet sortune!
Vasten vainoojaa, Lihaa, maailmaa Seiso taistellen! Miss' on lepo, unta, Siell' on valtakunta Valheen, vääryyden.
Ällös uupuko! Läsn' on voitto jo, — Vielä taistele! Ansaitseepi taivas Ponnistukses, vaivas, Siispä taistele!
Hetken taistosi Vainen kestävi, Hetken vielä vain! Mutta autuus taivaan Ijäinen on aivan, Lopu ei se lain!
Kohta kotiin, oi, Pääset, virtes soi Rannoill' uuden maan! Kestä vielä hetki! Pian taistois retki Päättyy kunniaan!
Nyt, uskovainen, sa kuljet merta —
(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 281.)
Nyt, uskovainen, sa kuljet merta, Mik' aaltoaapi, Vaan rauhanrannan sun sielus kerta Ylhäällä saapi. Ja Jeesus täälläkin viihdyttää Sydäntäs rauhatta sykkivää Lupauksillansa.
Jo matkall' ollessa maistaa Herran Saat suloisuutta. Saat joka huomen ain' uuden kerran Sa laupeutt' uutta. Ja joskin lainehet laivaas lyö, Ja poves huokaavi, ja on yö, Sua läsn' on Jeesus!
Sua läsn' on Jeesukses kaikin hetkin Sua paimennellen, Tos'onneks myrskyt ja vastuksetkin Ain' ohjaellen. Ja vaikk' et tuntea, nähdä saa, Sua on hän läsnä ja kannattaa Käsivarrellansa.
Ja kerran saavutat rannan, missä Ei myrskyt pauhaa, Eik' enää silmäs oo kyynelissä, Vaan nautit rauhaa. Siell' oikein riemuita rintas voi, Ja ihanammin sun laulus soi Isän luona siellä!
Soi ihanammin sun laulus siellä Perillä kerran, Kun pysyt kuolohon asti tiellä Avulla Herran. Kanss' enkel’laumojen laulavain Ja pelastettujen miljoonain Sinä laulat siellä!
Sun armos ansaitsematon
Sun armos ansaitsematon On tarpeen, Jeesus, mulle. Sun ansios, sun veres on Vain turva tuomitulle. Ma vastaan lain Kanteita vain Saan levon haavoissasi.
Mun ijäisehen kuolemaan Ois vienyt synnin valta, Vaan pelastuksen sanan saan Nyt varman Golgatalta: — Kun kuolit sä, Niin ristiltä "Se täytetty on" huusit.
Näin maksoit, Jeesus, velkani. Näin sovintotyös täytit. Ja kautta kovan kuolosi Sa Isän lemmen näytit. Lain tuomion Nyt alta on Sun kuolos kautta pääsy.
Ja niinpä, kurja syntinen Vaikk' olenkin ma aivan, Nyt ijäisest' en huku, en, En vaivu ikivaivaan, Kun katuvin Vain sydämin Ma sinuun, Jeesus, turvaan.
Siis kiitos, rakas Herrani, Kun veres tähten' annoit, Kun kärsit rangaistukseni, Mun syntini kaikk' kannoit! Suo, että vaan Ma ainiaan Myös sua rakastaisin!
Suo myös, ett' uhatessa lain, Kun se mua syyttää, soimaa, Ja kaikiss' ahdistuksissain Ma muistan veres voimaa! Suo, sinuhun Ain turvaudun Ja sua, sua seuraan!
Kun kuolemankin hetki lyö Ja viime myrsky pauhaa, Suo suuri sovitukses työ Mun muistaa, saada rauhaa! Suo nukkua Mun sinussa, Kuin lapsi äidin helmaan!
Mun tähteni kärsit, Jeesus.
Mun tähteni kärsit, Jeesus, Mun tähteni. Sa rangaistukseni kannoit Ja kuolohon itses annoit Mun tähteni.
Sa Getseemaneessa kerran Mun tähteni Niin vaikean kannoit vaivan Ja hikoilit verta aivan Mun tähteni.
Ja päässäs' oi' piikkikruunu Mun tähteni, Ja raskahan ristin alla Sa vaelsit horjumalla Mun tähteni.
Ja vihdoin, oi, Jeesus rakas, Mun tähteni Sa maast' ylös ylennettiin Ja ristillen ripustettiin Mun tähteni.
Maan, taivahan hylkäämänä Mun tähteni Sa tuomioin kannoit tuolla! Sa, Jumalan Poika, kuolla Sait tähteni!
Ja tuonelan syvyyksiinkin Ah, tähteni Sun ohdakepolkus kulki, Ja hautakin kerran sulki Sun tähteni!
Voi, ristihin ripustettu Mun Herrani! Se sydäntäin särkee aivan, Kun mietin, min kärsit vaivan Mun tähteni.
Ma syyllinen, sinä syytön, Ja kuitenki Sua tuomio, kirous tapaa, Ett' tuomiost' öisin vapaa Ma ijäti.
Ma syyllinen, sinä syytön, Vaan tähteni Sa vapiset, vuodat verta Ja tuskien kuljet merta Mun tähteni!
Täst' armostas kuinka, kurja, Ma kiittänen, Kun tähteni veres annoit Ja raskahan kuorman kannoit Mun syntien!
Ah, Jeesus, sa anna mullen Sun armosi, Ett' aina sun vaivas muistan, Pois poluilta syntein suistan Mun sieluni!
Ja veresi, joka vuoti Mun tähteni, Sa synnistä, vääryydestä Mua puhdistaa, mua pestä Suo alati!
Oi, Jeesus, tääll' aina ollos Mun turvani! Ja kuolossa, tuomiolla Myös veres suo turvan' olla Ja voittosi!
Nyt, Kristityt, kiitosta veisaelkaamme!
Nyt, kristityt, kiitosta veisaelkaamme! Nyt Herramme voitosta riemuita saamme. Yön varjoista pääsiäisaamu kun koitti, Hän nous', ikisankari, kuoleman voitti. Kiitos, oi, Herran!
Hän nousi, hän elääpi, ruhtinas jalo, Ja kuolon nyt maille uus loistavi valo. Jo kukistui kuolon ja tuonelan valta, Ja särjettiin valtikka kadottajalta. Kiitos, oi, Herran!
Ja nyt emme tarvitse hukkua, kuolla, Kun meill' on eesvastaaja ylhäällä tuolla. Hän, vanhurskautemme, hän, rauhamme pyhä, Hän armahtaa, puhdistaa, voimaa suo yhä. Kiitos, oi, Herran!
Hän voimaa suo nousemaan syntien alta, Jos ken sitä anoo hält’, armahtajalta. Jos syntien kuoppa lie kuinkakin syvä, Hän nostaa voi sieltäkin, Herramme hyvä. Kiitos, oi, Herran!
Ja niinkuin nyt Jeesus nous kuolleista kerran, Niin nousta me saamme myös päivänä Herran, Ja ijäisess' ilossa heijasti sitten Me laulamme ylhäällä maass' elävitten: Kiitos, oi, Herran!
Nyt tahtoa Herran vain noudattakaamme Me, armoonsa luottain, niin autuuden saamme! Hän, sankari voiton, meit' auttavi tiellä Ja kunniaan kruunaavi luonansa siellä. Kiitos, oi, Herran!
Vihkivirsi.
(Sävel: virsi 339.)
Kädessäs on, Herra suuri, Elomme ja onnemme. Sulta yksin, sulta juuri Kaiken hyvän saamme me. Kotoinenkin onnemme Sun on sulolahjas se.
Lahjastas täst’ armahasta Riemuita suo näittenkin, Kasvois eessä jotka vasta Lujin lupas lausehin Kautta elon toisiaan Rakastaa ain' kuolemaan!
Siuna'ukses, suojas heille Annossasi, Herra, suo! Aikomilleen elonteille Onnen ruususia luo! Säilyä suo lempensä Riemun, murheen päivinä!
Myrskysäitäkin jos tiellä Sallit joskus sattua, Anna tyytyvällä miellä Heidän niitä kohdata! Lohtuasi heillen suo! Käsivartes tueks tuo!
Anna myöskin aina näiden Sanaas johtotähtenään Pitää kautta kaikkein säiden Matkallansa yhtenään! Niin on rauha rinnassaan, Kuinka onni vaihtuukaan.
Suo myös, Jeesus, näiden kerran Häitten juhlaan koitua Sinne, miss' on luona Herran Ikikiitos kaikuva! Kummankin suo kuollessaan Iloos päästä ihanaan!
Diakonissojen laulu
(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 33.)
Katso, Herra, puoleheni! Armos, apus mullen suo! Kylmä on mun sydämeni, Hehkua sa minuun luo! Hehkua sen rakka'uden, Joka riemuin uhroaa, Toimii tähden toisten onnen, Mutta itsens' unhoittaa!
Katso, Herra, puoleheni! Heikkoa mua vahvista! Siuna'us suo toimilleni Palveluksen virassa! Nöyräksi ja hiljaiseksi Minut, kallis Jeesus, tee! Auta, Henkesi työ hyvä Minuss' että syvenee!
Auta, myötäonni mullen Ett’ei turmioksi näy! Auta, ett’en taistoin tullen Kärsimättömäksi käy! Oppia mun sinust' anna Mieltä itsekieltävää, Rakkautt' anteeks'antavaista, Kärsiväistä, lempeää!
Kurja olen, Jeesukseni, Ollaksein sun palveljais, Kurja lähimmäisilleni Kertoaksein armostais. Mutta kun mua tahdot käyttää, Auta, tahtoos alistun! Auta, kaikess' elossani Etsin kunniaa vain sun!
Rakas Jeesus! Huomahasi Turvallisna antaudun. Hyvä on sun helmassasi, Hoidossasi olla mun. Armossas sa siunaat mua Sekä työtäin heikkoa, Armost’ antaa voitonpalmun Tahdot kerran taivaassa.
Heräjä sinä, ken nukkunet vielä!
Heräjä sinä, ken nukkunet vielä! Heräjä, ett’et sa hukkuisi vaan! Ällös käy kauvemmas kuoleman tiellä! Herran käy ääntä jo kuuntelemaan!
Heräjä! Lakkaa jo synnistä kerran! Ällös, oi, sortuvaan Sodomaan jää! Vielä soi sullen nyt kutsumus Herran, Vaan ehk' on viimeinen kerta jo tää!
Heräjä, nouse! Yks' askele vainen Vaiheella sun sekä kuoleman on! Herää! — on kohtalos kauhistavainen, Sielus jos hukkuvi kuolematon.
Jeesuksen ristin luo nöyrällä miellä Riennä, kun autuuden päivä viel' on! Riennä ja tunnusta syntisi! — siellä Laupeus on tarjona lausumaton.
Vaikkakin syntinen suuri sa lienet, Hukkua sentään sa tarvitse et. Herrall' on armoa, luokseen jos vienet Syntisi, armoa kerjäelet.
Jeesuksen syli, ah, auki on vielä, Viel' elonvettä hän tarjoelee! Eikä hän katuvalt' armoaan kiellä, — Käänny siis, käänny, nyt parannus tee!
Käänny, oi, tänään jo puolehen Herran! Huomenna myöhäistä olla jo vois. Saatanan orjuus, ah, heitä jo kerran! Pudista kahleet nyt päältäsi pois!
Iltamme joutuupi
(Luukk. 24:29.)
Iltamme joutuupi, Päivyt se laskevi. Kanssamme, Herra, käy! Kanssamme kun sa oot, Aallotkin pauhatkoot, Pelkoon ei syytä näy!
Kolkkoa kulku ois, Jollet sa, Jeesus, sois Suojaasi, armoais. Elomme oisi yö, Lupausten tähtivyö Jos sit' ei kirkastais.
Kuolomme kuitenkin Kolkoin ois, kauhe'in, Jollet ois kanssamme. Sielumme lohduton Sais ikivahingon Päättyissä päiväimme.
Mutta kun, Jeesus, sa Kuolonkin kolkossa Laaksoss' oot luonamme, Turvaist' on taivaltaa, Syleillä kuolemaa, — Taivaan on ovi se!
Kanssamme, Jeesus, käy! Muuall' ei turvaa näy, Kuin sinuss' yksin vaan. Turvamme kun sa oot, Myrskytkin pauhatkoot, Kuljemme kunniaan!
On ihanaa Sun omas olla, Jeesus −
On ihanaa sun omas olla, Jeesus: Sa kirkka'utta elohomme tuot. Sa rauhan annat, vaaroiss' avun suot Ja yli kuohuin, kuiluin sillat luot. Niin ihanaa on omas olla, Jeesus!
On ihanaa sun omas olla, Jeesus: Oot parhain, armain kuninkaista sa: Sa meit’ et vaivaa, etkä rasita, Vaan holhoat ain' uudell' armolla. Niin ihanaa on omas olla, Jeesus!
On ihanaa sun omas olla, Jeesus: Sa meit’ et väsy, uuvu hoitamaan, Jos sinust' emme ilkivalloin vaan Ja itsekkäästi riennä luopumaan. Niin ihanaa on omas olla, Jeesus!
On ihanaa sun omas olla, Jeesus, Sun kansasi on kansa autuas. Sit' ainiaan sa kaitset armollas, Ja aallot, tuuletkin on vallassas. Niin ihanaa on omas olla, Jeesus!
On ihanaa sun omas olla, Jeesus: Ma kuollessakin sinuun luottaa saan. Kun katseheni käy jo sammumaan, Sen luottain vielä sinuun nostaa saan. Oi, ikiomas suo mun olla, Jeesus!
On ihanaa sun omas olla, Jeesus: Sun valtikkasi laupeus, armo on. Jos myrskyä tai tyyntä olkohon, Sun laupe'uttas, armoas se on. Niin ihanaa on omas olla, Jeesus!
9.X.08
Sa tutki mua, Jumalain!
(Ps. 139:23,24.) (Sävel virsi 121.)
Sa tutki mua, Jumalain! En itsehein voi luottaa. Jos sydämeeni luotan vain, Se mullen vaaran tuottaa: Tielt' elämän Se väärähän Mun aivan viedä voisi, Ja toivoni Sun armoosi Se silloin turha oisi.
Oi, tutki mua, Jumalain! Sa tutki sydämeni! Ja auta, ett’ei kuorta vain Mun oisi hurskauteni! Ah, pahalla Jos polulla Lien, oikeaan mua saata, Ja taluttain Mua johda ain' Sa kohden kotimaata!
Niin, tutki mua, Jumalain! Ja suo se armo mullen, Ett' antaudun, en puoleks vain, Vaan kokonaan ma sullen, Ja tahtoon sun Ain' alistun Ja käskyis tietä kuljen, Mut armoosi Vain toivoni Ain' yksin kiinnän, suljen!
Mua tutki, Herra, ett’ei vain Ois toivo väärä mulla! Ah, ajassa tääll' ollessain Suo vilpin ilmi tulla! Ja kerran, kun Pois kutsut mun, Ja seison tuomiolla, Ja pasuunat Kun kaikuvat, Suo omasi mun olla!
Jos murheiden alla sun syömesi lyö
Jos murheiden alla sun syömesi lyö, Ja aurinkos verhoovi pilvien vyö, Vie vaivasi, huolesi Herrasi luo! Hän antavi hoivaa, hän lohtua suo!
Pois, pois epätoivo! Hän, ken sinut loi, Sua auttaa hän tahtoo, sua auttaa myös voi. Jos kuink' epäuskosi saarnatkohon, Sua läsnä käsvars' ijankaikkinen on!
Vie Herralle murhees! Äl' itsekses vain Jää huokailemaan, — se ei hyödytä lain: Et murheillas muutosta pienintä saa, Et yöhös ees tähtöstä tuikkailevaa!
Vie Herralle murhees! Sun tuntevi hän. Pääs suortuvat luki hän pienimpähän. Hän tietää, mi tarpeekses, hyödykses on, Myös suo apuns' armaan hän ahdinkohon!
Ja muista: se armon on, rakkauden tie, Ett' ahjohon uskovan Herramme vie: — Pois kuonaa hän tahtovi noin kuluttaa, Ett' uskomme kulta se kirkkaaksi saa!
Ja pilvien jälkeen taas kirkas on sää, Ja voitto ja rauha on taistojen pää. Ja määrätön autuus se on osa sen, Ken kuolohon asti on uskollinen!
Pois siis epätoivo! Hän, ken sinut loi, Sua auttaa hän tahtoo, sua auttaa myös voi. Jos kuink' epäuskosi saarnatkohon, Sua läsnä käsvars' ijankaikkinen on!
Miks’, oi, vaivut ristis alla?
(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 12.)
Miks', oi, vaivut ristis alla, Hengellinen matkamies? Miksi vaikeroitsemalla Vietät viikkos, kuljet ties? Kuuluuhan se elontiehen, Varustuksiin matkamiehen Rakas risti, Herran ies!
Eihän konsaan Herran kansa Vailla ollut ristiään. Risti ain' oi' seuranansa Kautta korpimatkan tään. Ristiä he kaikki kantoi, Ristin heille Herra antoi Saattajaksi elämään.
Ajatellos autuaitten Määrätöntä lukua, Kaikkein aikain, kaikkein maitten Herraan uskovaisia! Kelle heist' ois outo, kelle Ollut risti, vaivain helle, Puhdistuksen valkea?
Muistaos myös: ristin alle Taipui itse Jeesuskin, Piestynä kun Golgatalle Kulki jaloin horjuvin. Vieras, raskain risti hällä, Mutta miellä tyytyvällä Kantoi hän sen kuitenkin!
Lakkaa siis jo luulemasta, Ett' on sulla outo tie! Juuri hellimäänsä lasta Herra ristin alle vie. Taivaasen näin kasvatellen, Maailmasta vieroitellen Herra lastaan eespäin vie!
Ristin alla lihan valta Meissä murtuu, masentuu. Viehätyksen maailmalta Riistää rakas ristinpuu. Ristin alla nöyryys karttuu, Rukous elpyy, usko varttuu, Oma tahto kukistuu.
Ristin alla katse kiitää Innokkaammin kotiin päin, Toivon pursi luokse liitää Kotirantain siintäväin, Tuonne valonvalkamille, Joss' on rauha sotiville Jälkeen taistoin sitkeäin.
Risti täällä, kruunu siellä, Tää sun osas, onnes on. Ristin alla hetki tiellä, Sitten autuus loputon. Pääs siis pystöön, matkamiesi! Herra kaiken parhain tiesi, Hän on viisaus pohjaton!
Moorialle käsky Herran —
Moorialle käsky Herran Aabrahamin johti kerran Uhraamahan Iisakin. Matka raskas Moorialle, Herran tahdon taipui alle Uskonsankar' kuitenkin.
Moorialle myöskin kerran Tie vei itse ristin-Herran. Moorialla kärsi hän: Ristinpuussa Golgatalla Kuoli tuskain tuimain alla Kuoleman hän hirveän.
Meitä myöskin Moorialle Johtaa Herra tuskain alle Oman tahdon uhraamaan. Meiltäkin hän Iisakkimme Vaatii, vieraat alttarimme Kaataa tahtoo kokonaan.
Suostukaamme Herran teihin! Puhdistettu usko meihin Moorialla luodahan. Taistoa myös seuraa voitto, Tuskain päivää kirkas koitto Uuden päivän ihanan!
Aabraham sai Moorialla Voiton, Jeesus Golgatalla, — Voiton puu on ristinpuu! Taivu myös sa tahtoon Herran, Luottain armoonsa, niin kerran Voittos päivä kirkastuu!
Moorialla, Moorialla Hiljaa Herran tahdon alla Ollos, tilaas tarkaten! Luovu epäjumalista, Katoovaisten kahlehista, — Ijäiset saat sijallen!
Voitto suuri on ja jalo
(I Tim. 6:6—10.) (Sävel: virsi 290.)
Voitto suuri on ja jalo Olla hurskas päällä maan, Olla rinnass' armonvalo, Uskonluotto Jumalaan, Onnehensa tyytyä Tyynessä ja myrskyssä, Luottavasti kaikki kantaa, Mitä Herra ottaa, antaa.
Voitto verraton on tässä, Sillä silloin meillä on Ijäisessä elämässä Aarre katoamaton; Aarre, min täytt' arvoa Viel' ei kenkään aavista, Ijäisyyskin ain' on uutta Löytävä siin' ihanuutta.
Mutta ajan aarteist' emme Mitään täältä viedä voi, Kun me elost' erkanemme, Kuolon kutsu kun se soi. Aartehitta tulimme. Aartehitta lähdemme. Kun se kerran aukee hauta, Kullat, kunniat ei auta.
Välehen kuin kukka hento Kuihtuupi myös elo tää, Sammuu pois kuin tähdenlento, Mikä yössä välkähtää. Siispä tyytykäämme me, Elantomme, vaatteemme Isä taivainen kun meille Lapsilleen suo langenneille.
Rikkautt', aartehia elkää Kaihotko maan päälle te! Pelkää, kristitty, oi, pelkää Kumarrella kullalle! Ahne'uden ansalla Tuhannet on saatana Vienyt kauvas Jumalasta, Aarteestansa korkeimmasta.
Uskovistakin, ah, monta Harhateillen ahneus vei. Muista Juudast' onnetonta, Jok' ei enää noussut, ei! Muistaos, min lopun sai Ananias, Safiirai! Muista: kaiken pahan juuri Ahne'uden synt' on suuri!
Rakas Jeesus, onnehemme Tyytyviksi meitä tee! Poista, mikä sydämemme Maailmahan sitonee! Katsehemme kohota Kohden ikikotia! Suo myös, vihdoin satamamme Luonasi me saavutamme!
Kautta Gctsemaneen —
Kautta Getsemaneen, kautta Golgatan vei Herran tie. Kautta vaivain kunniahan Myöskin meidän polku vie.
Kautta vaivain kunniahan, Kautta korven Kanaaniin, Kautta sodan Saalemihin, — Ain' on kulku käynyt niin!
Kun siis kuljet kautta vaivain, Korpea käyt pimeää, Taisto pauhaa, — muista: vanha, Koeteltu tie on tää!
Muista: tätä tietä juuri Jeesus käynyt eelläs on; Tää tie ristinsotilaitten Tuttu tie on voittohon!
Kautta vaivain kunniahan On tie ollut, tieksi jää. Helpompaa ei tietä löydy, Polkua ei väljempää!
Mutta mit' on vaivat maiset Kunniahan verraten? Pisara vain verrattuna Pohjattomaan merehen!
Siispä, ristin-sotur', ellös Alla vaivais vaipuko! Muista, mihin autuutehen Johtaa vaivat, taistelo!
Muista myöskin: yhtään vaivaa Eipä sullen Herra sois, Jos vain vaivain valkeatta Sinut kypsyttää hän vois!
Kautta vaivain kunniahan! Tää siis sunkin tiekses jää. Tyydy tähän, salli Herran Kunniaan sua kypsyttää!
Nuor' olet sa —
Nuor' olet sa, — ken kuninkaasi,
Ken herrasi olla saa? Ken suunnata toimintaasi? Ken sydämes valloittaa? On tarjona herraa kaksi, Sa kumman käyt palvelijaksi?