Part 3

En taida pystyä siihen. Ja mitä hyötyä siitä olisikaan, kun sinä kuitenkin epäilet taitoani, vaikka sanoisin sinulle: tahdon luoda henkilöitä, joiden sielu on puhtain ja herkin soitin kohtalon käsittämättömien sormien kosketella? — Muovailen kuviksi oman pelkoni, oman ihastukseni, omat kuvitteluni elämästä, Jumalasta ja kuolemasta, haluan esittää olentoja, jotka semmoisten tuntojen painon alla ja henkäillessä reageeraavat sointuen välittömästi ja monisäveleisinä; joissa on lapselliseen kummastukseen yhtyneenä viisaan katselijan rikas kokemus ja jotka vaeltavat jokapäiväisessä puvussa kuten me kaikki vaellamme, tietämättä mistä, tietämättä minne. Tahdon tehdä yhdestä varjon, sillä hänen olemassaolonsa, hänen intohimonsa, hänen mielijohteensa ja hänen tekonsa ovat hänelle ja muille yhtä käsittämättömän hämäriä ja arvottomia kuin varjo, toisen taas, joka rinnalla seisoo, joka ei mitään tahdo, ei mitään anna, ei mihinkään pysty, ei mitään merkitse, tahdon kohottaa karakteristiseksi kuvaksi. En tahdo kuvata ulkonaisten elämänvaiheiden solmeutumista, vaan sisäisten elämäntuntojen myllerrystä, en hae mitään kunniata solmimalla ja avaamalla kohtalonlankoja. En haluaisi synnyttää lainkaan ukkosta, vaan kuvata ukkosilman kulkua, aavistuksista raskaan päivän hellettä, kaikkea, mikä käy edellä, mikä kantaa syyn ja edesvastuun. En halua prameilla suurilla tapahtumilla, vaan haen pientä tuskaa, joka tuhansissa hahmoissa laahaa sielua perikatoa kohti, ja tämän kaiken tahdon lopuksi johtaa suureen sopusointuun ja yhdistää moniin suuntiin haarautuneet motiivit äärettömäksi melodiaksi.

VANHA:

Esikuva ei ole huonosti valittu.

NUORI:

Itseänikin hämmästyttää, että olen tässä keskustelun käänteessä saapunut hyvin tutulle polulle. Eikä se itse asiassa ole mikään sattumus. Kaiken nykyisen taiteen, jos se pyytää jotakin olla ja meille jotakin antaa, täytyy tavalla tai toisella viitata Richard Wagnerin arvokkaaseen nimeen tai välillisesti olla hänestä johdettavissa. Hän itse ja me kaikki, suuret ja pienet, olemme saman ruumiin jäseniä. Jokaisella on osaa toisesta. Ainoastaan kieltäjä hyljätään. Oppikaamme olemaan hartaita ja vilpittömiä.

VANHA:

Ja kun kerran vanhetumme, älkäämme unohtako kuolla oikeaan aikaan.