Part 1

KASVIKON OPPISANOJA

Kirj.

Elias Lönnrot

SUOMI, tidskrift i fosterländska ämnen, 1858.

Adertonde årgången

Helsingfors, Finska Litteratur-Sällskapets tryckeri, 1859.

Imprimatur: _L. Heimbürger_.

Kuusi eri osaa on kasveissa merkittävä ja ne ovat: _juuri, varsi, lehdet, silmikot, kukka, hedelmä_. Itsekullaki näillä osilla on monta ominaisuutta, jotka tekevat ne eri kasveissa erilaisiksi. Semmoisten ominaisuutten selittämiseksi tarvitaan asianomaisia oppisanoja.

Pintansa vuoksi on itsekuki osa:

_kierä_ (glaber, glatt), jolla ei ole karvoja. _sileä_ (laevis, slät), kun ei ole kuoppia, uurtoja, naarmuja, nyyliä eikä muita epätasaisuuksia. _karkea_ (asper, skarp) pienillä kyhmyillä, nyhillä ja nystyröillä. _karhea_ (scaber, sträf) melkein näkymättömillä kankeilla karvoilla. _lienteä_ (pubescens, småluden) lyhyellä, hienolla, tiheällä karvalla. _sametti-nukkainen_ (velutinus, sammetshårig) lienteällä, ulottavalla, tav. erivärisellä karvalla. _silkkimäinen_ (sericeus, silkesluden), pitkästä, hienosta, pintamyötäisestä, kiiltävästä karvasta. _höyteä_ (villosus, luden), pitkästä, laheasta, tiheästä karvasta. _karvainen_ (pilosus, hårig), pehmeästä, ei ylen lyhyestä eikä tiheästä karvasta. _hatuinen_ (hirsutus, sträfluden), karkea-, pitkä- ja tihukarvainen. _takkuinen_ (hispidus, sträfhårig), karkea-, paksu- ja harvakarvainen. _kalsea_ (hirtus, kort sträfhårig), lyhytkarvaisempi edellistä. _villainen_ (lanatus l. lanuginosus, ullhårig); _villaksi_ (lana l. lanugo) sanotaan tiheätä, kiemuraista, vähän sekasortoista karvaa. _nutturainen_ (floccosus, flockullig); _nutturoilla_ (flocci, flockull) ymmärretään tukkupäistä villaa. _vanukkeinen_ (tomentosus, filthårig); _vanuke_ (tomentum, filtludd) s.o. vanuksissa oleva villa. _seittinen l. lukinverkkoinen_ (araneosus l. arachnoideus, spindelvässhårig); _seitiksi_ (aranea, spindelvässhår) sanotaan pitkiä, hienoisia, hämähäkin verkon tapaan yhteen kutoutuneita villakarvoja. _ripsikarvainen l. ripsinen_ (ciliatus, hårbräddad); _ripset_ (cilia, kanthår) ovat yhtäpitkät karvat jonkun osan (esm. lehden) reunassa. _parrakas_ (barbatus, skäggig), kun karvat ovat vihkona tav. jonkun osan päässä; semmoista vihkoa sanotaan _parraksi_ (barba, skägg). _sukainen l. sukasinen_ (setosus, borstbärande); _su'iksi l. sukasiksi_ (setae, borster) sanotaan kankeita, liereitä karvoja. _nojosukainen_ (strigosus, plattborstig); _nojosukaset_ (strigae, plattborster) ovat kankeita, lyhempiä, litteämäisiä, alaspainuneita karvoja. _koukkusukainen_ (setis hamosis, s. hamatis, s. aduncis, s. apice uncinatis, krokborstig); _koukkusuat_ (hami l. unci, krokborster) ovat koukeropäisiä sukakarvoja. _väkäsukainen_ (glochidatus, hullingbärande); _väkäsu'illa_ (glochides, hullingborster) on päässä vastahakaisia karvoja. _poltinsukainen l. polttava_ (urens, brännande) polttavilla sukakarvoilla l. _poltinsu'illa_ (stimuli, brännborster) varustettu. Poltinsu'illa on sisässä polttavaa nestettä. _pistinsukainen_ (aciculosus); _pistinsuat_ (aciculi, nålborster) tarttuvat koskiessa ihoon ja heltiävät juuriltansa. _piikkisukainen_, piikillinen (aculeatus); _piikeiksi_ (aculi, taggar) sanotaan pistimiä, jotka eivät lähde juuriltansa irti. _pehmytpiikkinen l. hakarainen_ (muricatus, vektaggig) _hakaroilla l. pehmeillä piikeillä_ (murices). _kärheä l. takistava_ (adhaerens, snärjande) hienoilla koukeroilla tahi väkäpäisillä piikeillä (ruohoissa). Itsekuki piikki on myös joko _yhtenäinen_ (simplex, enkel) tahi _jaettu_ (fissus, delad), _haarapäinen_ (furcatus, gaffellik), _kaksi-, kolmihaarainen_ (bi-, trifurcatus), _suora_ (rectus, rak), _kovera_ (incurvus, inböjd), latvaan päin väärä, _keikkeä_ (recurvus, tillbakaböjd), alaspäin väärä. Koveraa ja keikkeätä sanotaan myös yhteisellä sanalla _koukeroiseksi_ (aduncus, klolik). _nyhäinen_, (verrucosus, vårtfull) on se pinta jolla on pieniä syyliä, nystyröitä eli _nyhiä_ (verrucae). _tahmea_ (viscosus, viscidus, klibbig) ja _jäläinen_ (glutinosus, limaktig), kun pinnasta tihkuu iskuista, liimaista, tartuttavaista nestettä. _pisakarvainen_ (pilis glandulosis, glandelhårig) nesteisellä nypyllä eli pisamalla karvan päässä. _haarakarvainen_ (pilis furcatis, med gaffelformigt klufna hår). _sulkakarvainen_ (p. plumosis, m. fjäderlika hår). _tähtikarvainen_ (p. stellatis, m. stjernlikt delade hår). _nivelkarvainen_ (p. septatis, m. ledade hår). _kilseinen_ (p. lepidosis l. squamosis, m. fjällika hår). _kehnäinen_ (farinosus, mjölig), kun pinnalla on vaksimaista ulos pihkunutta ainetta. _härmäinen_ (pruinosus, daggblå), kun sama aine on vaalean sinertävää. _paikullinen_ (maculatus, fläckig), pilkullinen, tähneellinen, kirpulainen. _kaarnainen_ (suberosus, korkbarkig), pullokuorinen. _juomuinen_ (striatus, strimmig), juovikas, juotikkoinen, viiruinen. _pyköinen_ (rimosus, sprickfull), halkeimikas, siirtoileva, risoileva, pakoileva, rakoinen.

1) Juuri (radix, rot).

_juurenniska l. niska_ (collum radicis, rothals), juuren ja varren raja eli välipaikka. _lisäjuuri_ (radix adventitia, birot), maassa olevasta varresta tahi oksasta lähtevä uusi juuri. _ilmajuuri_ (r. aërea, luftrot), yläällä maasta olevasta kasviosasta maahan lähtevä lisäjuuri. _yksiperäinen_ (r. simplex, enkel), joka alkuansa niskasta lähtien on yhtenä juurena, jos sitte alempana jakauisiki. _moniperäinen_ (r. multiplex, sammansatt), joka heti alusta on jakaunut useammaksi osaksi. _haaraton_ (r. integra, odelad), yksiperäinen juuri, jolla ei ole varsinaisia haaroja, vaan ainoastaan hapsia (fibrillae, rottrådar). _kokonainen_ (r. integerrima, helt och hållet odelad), yksiperäinen haaraton sekä hapsiton juuri. _haarova_ (r. ramosa, grenig), kun yksiperäinen emäjuuri jakauu useammaksi haaraksi ja monasti haaratki uusiksi haaroiksi eli haarukoiksi. Niin hyvin _haarat_ (rami, grenar) kuin _haarukat_ (ramuli, smågrenar) voivat olla hapsilla tahi _säikeillä_ (fibrae, rottågor) varustetut. _emäjuuri_ (r. palaris, pålrot), haaraton pystöjuuri ja haarovanki juuren pystöinen pääosa. _yksivartinen_ (r. unicaulis, enstjelkig), emäjuuri, josta nousee ainoastansa yksi varsi. _monivartinen_ (r. multicaulis, mångstjelkig), josta lähtee useampaa vartta. _rihmamainen_ (r. filiformis, trådlik), rihman tahi hienomman nauhan paksuinen haaraton juuri. _suikea_ (r. fusiformis, tapplik), keskeltä paksumpi, pitkämäinen, haaraton. _suippeneva_ l. _suippo_ (r. conica kägellik), kun niskasta alkain vähitellen hoikkenee päähän asti. _naurismoinen_ (r. napiformis, roflik), niskasta pullakka, alempata hoikalla hännällä eli navalla. _hapsinen_ (r. fibrillosa l. capillacea, trådig), moniperäinen juuri hapsimaisilla eri säikeillä. _tupastava_ (r. caespitosa, tufvig), kun moniperäisen juuren niskasilmikoista vuosittain kasvaa uusia varsia ja juuria, jotka entisten kuihtuneitten kanssa kutouvat tuppaaksi eli mättääksi. _kimputtu_ (r. fasciculata, hopknippad), kun muutamat säikeet heti varren rajalla ovat myhkyröityneet yhteen tukkuun. _vuosinainen_ (r. annua l. fugax, enårig), joka yhtenä vuotena kasvattaa varren, kukat ja siemenet, sitte kuihtuu. _kaksivuotinen_ (r. biennis l. vivax, tvåårig), joka edellisenä vuotena tavallisesti ei tee kun varren, toisella kukkii ja siementyy, sen jälkeen katoaa e.m. nauris. _monivuotinen_ (r. perennis, mångårig) monta vuotta kestävä joko vanhalla eli uudisvarrella, e.m. puut, koiruoho. _mahero_ (r. perennans, öfvervintrande), joka kukkimisen ja siementymisen jälkeen vielä jonkun vuoden pitkittää kasvuansa. _rönsyävä_ (r. stolonifera, skottalstrande), kun juuren niskasta kasvaa lehtivesoja eli rönsyjä (stolones, grenskott) varren ympäri. _suomukaulainen_ (r. stipata, fjällkransad), kun juuren niskan ympäritse on suomumaisia hilseitä. _karvaniskainen_ (r. comosa, topphårig), kun niskasta lähtee karvoja tahi sukasia varren alapään ympärille. _pystöinen l. pytöpystö_ (r. perpendicularis l. verticalis, lodrät), suoraan alas maahan lähtevä haaraton juuri. _alaskohtainen_ (r. descendens, nedstigande), pystöhaarainen juuri. _uloskohtainen_ (r. horizontalis, vågrät), kun juurihaarat leviävät ulospäin maata pitkin. _kallas_ (r. obliqua, sned), joka on kallellaan. _ulottava_ (r. procurrens, utlöpande), pitkä uloskohtainen juuri. _tihkeä_ (r. compacta, fast), jonka sisus yltä ylensä on yhtä ainetta. _möyheä_ (r. carnosa, kottig), pehmeä, tursea, lihamainen; e.m. nauris. _mehevä_ (r. succosa, saftig), tuore, nesteinen, mantoinen. _maitias_ (r. lactescens, mjölksaftig), kun leikkaaman jäljestä tihkuu valkoista tahi muun väristä nestettä. _puutava_ (r. lignosa, trädartad), sitkeää, puuntapaista ainetta. _mahkurainen_ (r. tuberosa, knölig), kun juuren haarat tahi säikeet paikoittain ovat tursuneet pyöreiksi tahi muikulaisiksi kyhmyiksi. _helminauhainen_ (r. moniliformis, perlbandslik), kun on joka haarassa useampaa pientä mahkuraa eli nyylää toinen toisensa perästä. _rippunyyläinen_ (r. filipendula, trådhängande), kun juuren nyylät eli myhkyrät ovat harvemmassa, ikään kuin ripuksissa. Muistutus. Muutamilla harvalukuisilla kasveilla on juurensa ei maassa, vaan vedessä, ja monta kasvia löytyy, jotka ovat toisiin kasveihin juurtuna. Näitä sanotaan _loiskasveiksi eli loisioiksi_ (plantae parasiticae, parasiter). Ne ovat kahta laatua, toiset _varsinaisia_, toiset _epäperäisiä loisioita_. Edelliset itävät ja juurtuvat niillä kasveilla, joista sitte elävätki, jälkimäiset nousevat ensin maasta ylös ja tarttuvat vasta myöhemmin pienillä syylämäisillä juurilla kiinni muihin kasveihin, jonka jälkeen niiden entinen juuri ja varsi kuoleuvat; elantonsa ne sitte saavat niiltä toisilta kasveilta.

2) Vartalo (cormus, stam).

Juuresta nousevaa kasviosaa sanotaan yhteisellä nimellä vartaloksi, joka tavallisesti on maan päällä, mutta muutamissa kasveissa kokonansa tahi osiksi maan sisälläki kokoon kasvettuneena, käpristyneenä. Maan-alaista vartaloa ennen arveltiin ja vieläki monasti sanotaan juureksi, vaikka se ylöspäin kasvamallansa, hilseisillä lehtien jäännöksillä ja silmikoillansa selvästi osottaa itsensä samaa laatua olevan, kun muuki tavallinen varsi.

Maanalaisia varsi-osia ovat _sipuli, mukula ja juurakko_.

a. Sipulista.

_sipuli_ (bulbus, lök), lyhyt, käpertynyt varren-osa päälitysten röyköttyneillä hilseisillä kuoruslehdeillä. _sipulin sydän l. emys_ (discus bulbi, lecus, lökstock), joka ylöspäin lähettää kukkaperän ja toisesta päästään työntää juurihapsia maahan. _hilseinen sipuli_ (b. tunicatus, hinnskalig), kun lehdet ovat muodostuneet leveiksi monikertaisiksi kalvokääreiksi. _verkkosuoninen_ (b. reticulatus, nätskalig), kun sipulihilseillä on verkontapaisia ristisuonia. _töyhtöinen_ (b. fimbriatus, fransig), kun vasta mainitut suonet yhdistyvät hepsupääksi. _liistoinen_ (b. foliosus, bladig), lehtisellä eli liistoisella, ei kalvomaisella eikä limitetyllä kuorella. _suomuinen_ (b. squamosus, fjällig), soukemmilla ja usein limikkäillä kuoruslehdeillä. _moniperäinen_ (b. compositus, sammansatt), jossa on monta kynttä (bulbilli, smålökar) yhdessä. _monikoloinen_ (b. nidulans, mångklyftig), kun kynsien ja sydänsipulin välissä on pieniä kaaloja eli kolosia. _pahkasipuli_ (bulbotuber, b. solidus, lökknöl, tät lök), tihkeäaineinen sipuli, jossa sydän on voittopuolella. _kalvosipuli_ (b. foliosus, bladig), jossa kuoruslehdet voittavat. _sipulinen juuri_ (radix bulbosa, lökartad rot) y.k. sipuli.

b. Mukulasta.

_mukula_ (tuber, stjelkknök) kyhmistynyt, täyteinen, turpea tahi möyheämpi maanalainen varren-osa silmikoilla, joista sikiää uusia kasveja. Kun mukulaa ennen luettiin juureksi, niin siitä on juurelle seuraavia tunnussanoja saatu. _mukulainen juuri_ (radix tuberosa, knölig) y.k. mukula. _kämmekkäinen_ (r. palmata, handlik), sormentapaisesti haarova. _kaksoismukulainen_ (r. didyma, tvåknölig), kun maanpäälisen varren päässä on kaksi mukulaa vieretysten. _nysteröinen_ (r. granulata, grynig), kun monta pientä mukulaa on varren tyvessä yhteen nyhertynyt.

c. Juurakosta.

_juurakko_ (rhizoma, rotstock), erästen kasvien tavallisesti maanalainen varren-osa, joka ylipäästään vuosittain kasvaa ja työntää uuden varren maan päälle entisen kuihtuneen sijasta. Seki ennen juuren nimellä tuttu on saanut seuraavia erotussanoja. _suikertava juuri_ (radix repens, krypande rot), maan pintaa myöten venyvä eli luikertava. _nivelikäs_ (r. articulata, ledad), kun vuosilisäin välit ovat hoikempia. _solmikas_ (r. nodosa, knutig), kun vuosilisät yhtyvät vahvemmilla välipaikoilla. _typäkkä_ (r. praemorsa l. succisa, afstympad), kun juurakko on lyhyt ja ikään kuin katkaistu päästä.

Erilaatuisia maasta yleneviä vartaloita ovat _runko, vali, korsi ja varsi_.

_runko t. puuvarsi_ (truncus, kronstam), tyvestä latvaan hoikkeneva puinen vartalo erinäisellä sydän-, puu- ja kuorikerralla, haarova ja oksiva (puilla ja pensailla). _vali t. palmuvarsi_ (cauloma l. caudex, palmstam), tasapaksu, puinen, tav. haaraton vartalo erottamattomalla sydän-, puu- ja kuorikerralla. Valivartaloisia ovat palmut ja eräät muut puut. _korsi t. heinävarsi_ (culmus, strå), heinäkasvien vartalo, pillikäs, solmunivelinen, tuppilehtinen, yksinäinen, harv. haarova. Vahvempaa sanotaan oljeksi. _ruoko_ (calamus, säfstrå), erilaatuinen, nivelitön, hohka-aineinen, ei pillikäs korsi. _varsi_ (caulis, stjelk), semmoinen vartalo, joka ei kuulu yhteen eikä toiseen edelliseen laatuun (ruohoilla, kukkasilla j.n.e.)

Vartalo eli varsi sanotaan olevan:

_ruohomainen_ (cormus l. caulis herbaceus), kun on pehmeä laatuansa ja vuosittain lakastuva. _puinen_ (c. lignosus, trädartad), kiinteä, monivuotinen, vasta ylempätä haarova varsi _puilla_ (arbores, träd). _pensainen_ (c. fruticosus, buskartad), kiinteä, monivuotinen, juuresta alkain haarova varsi _pensailla_ (frutices, buskar). _pensastava_ (c. suffruticosus, nästan buskartad), kun haarat ainoastaan tyvestä ovat kiinteä-aineisia ja monivuotisia, mutta ylempätä ruohomaisia, vuosittain lakastuvia, _pensastoilla_ (suffrutices, småbuskar). _täyteinen_ (c. solidus, tät), ylensä yhtä lomatonta ainetta. _pillikäs_ (c. fistulosus, pipig) pitkin pituuttaan tyhjä sisältä. _pullakka_ (c. inflatus, uppblåst), pillikäs ja pöhökäs. _runsasytyinen l. ytevä_ (c. medullosus, märgfull), tavallista vahvemmalla ytimellä. _hohkamainen l. sienettävä_ (c. spongiosus, svampaktig), täynnä sienemäistä solukkoa. _mehinen_ (c. succulentus, vattenaktig), runsaalla vehriällä tahi vedenkarvaisella nesteellä. _maitias_, edell. _hentoinen_ (c. laxus, svag) ja hoikka (c. debilis, spenslig), niin nerkko ja kaihera, että tuskin pysyy pystössä. _veltto l. hervoton_ (c. flaccidus, slak), joka ei kestä pystössä. _tönkeä_ (c. rigidus, styf), joka taivuttaissa katkeaa. _notkea_ (c. flexilis, böjlig), norea, katkeamatta taipuva. _sitkeä_ (c. tenax, seg), notkistuva ja työläästi taittuva. _hauras_ (c. fragilis, spröd), jäykkä ja helposti katkeava. _solmikas l. solmunivelinen_ (c. nodosus l. nodoso-articulatus, knutig), jolla on useampaa _solmuilla_ (nodi, knutar) erotettua jaksoa eli _solmuväliä_ (internodium), e.m. oljella. _nivelikäs l. hoikkanivelinen_ (c. articulatus l. constricto- articulatus, ledad), kun varren erijaksoin välit ovat pehmeämpiä, tav. sujuvia ja hoikempia. _yhtenäinen_ (c. continuus l. contiguus, sammanhängande), jolla ei ole eri jaksoja, solmuja tahi niveliä. _solmuton l. nivelitön_ (c. enodis l. exarticulatus, oledad), y.k. ed. _liereä l. pyöreä_ (c. teres, trind), yhtä pyöreä ilman särmittä, kulmitta ja eri sivuitta. _sivupuoli_ (c. semiteres, halftrind), puoli litteä, toinen pyöreä. _litteämäinen_ (c. compressus, hoptryckt), littenevillä sivuilla, särmitön. _litteä_ (c. complanatus, platt), ohuempi edellistä. _kaksiteräinen_ (c. anceps, tvåäggad), litteä kahdella terävällä vastapäisellä syrjällä. _kulmikas_ (c. angulatus, kantig), harjumaisesti kohonneilla sivuilla. _nulokulmainen_ (c. obtusangulus, trubbkantig), tylppämäisillä harjuilla. _särmikäs_ (c. acutangulus, hvasskantig), terävillä kulmilla. _ohutsärmäinen_ (c. acutissangulus, skarpkantig), vieläki terävämpikulmainen. _kolmi-, kuusi-, monikantainen_ (c. tri-, hexa-, polygonus, 3-, 6-, flerkantig) 3:lla, 6:lla, monella kehkerällä kulmain välisellä sivulla. _kolmi- -- kymmentahkoinen_ (c. tri- -- decemqueter, 3--10-sidig), niin monella tasaisella sivulla. _kolmi-, kuusi-, moniteräinen_ (c. tri-, sex-, multangularis, 3-, 6-, flereggad), niin monella kouruisella sivulla ja ohuella terämäisellä särmällä eli syrjällä. _nauhamainen_ (c. fasciatus, bandformig), useammasta varresta yhteen kasvettunut. _lehtinen_ (c. foliatus, bladig). _lehvakka l. lehtevä_ (c. foliosus), jolla on paljo lehtejä. _lehdetön_ (c. aphyllus, bladlös). _tupillinen l. tuppikäärinen_ (c. vaginatus, slidad), kun varren ympäri on tuppimaisia, usein lehdestyviä kääreitä. _suomuinen_ (c. squamosus, fjällig), suomumaisilla lehti-käperöillä ympäri vartta. _suomukkainen_ (c. squamulosus, småfjällig), y.k. ed. hyvin pienoisilla suomuilla. _paanuttu_ (c. imbricatus, täckt), päälitysten limitetyillä suomuilla tahi lehdeillä niin peitetty, ettei itseä vartta näykkään. _sulitettu_ (c. alatus, vingad), kun kaksi vastakkaista syrjää ovat lehtimäisesti levenneitä. _apulehtinen_ (c. stipulatus, försedd med stipler). _apulehdetön_ (c. exstipulatus, stipellös). _paljas_ (c. nudus, bar), jolla ei ole minkäänlaista lehdetystä. _uurtoinen_ (c. sulcatus, fårad), pitkinäisillä syvemmillä juovilla eli uurteilla. _juomuinen, pyköinen, karvainen, höyteä, piikillinen, kierä, kehnäinen, paikullinen, sileä, karkea, nyhäinen, kaarnainen_ y.m. ovat jo edellä mainitut. _pysty_ (c. erectus, upprätt), suoraan ylös maasta nouseva. _kallas_ (c. obliquus, sned), k. ed. _suora_ (rectus, rak), mutkiton. _piukka_ (c. strictus, upprätt och styf l. rak och styf), pysty ja jäykkä tahi suora ja jäykkä. _mutkiva_ (c. flexuosus, krokig), sinne tänne väärä. _polviva_ (c. geniculatus, knäböjd), solmunivelinen varsi eri suuntaisilla solmuväleillä. _koheneva_ (c. adscendens, uppstigande), tyvipuoli vartta maassa tahi kallellaan, latvapuoli pysty. _kaareva_ (c. incurvatus, uppböjd), kaaressa ylöspäin. _lenko_ (c. declinatus, nedböjd), tyveltä pystössä, latvempata alaskaareva. _nuokkuva_ (c. nutans, lutande), pysty varsi pää kallellaan. _nuokahtava_ (c. cernuus), vähemmin kallellaan päästä. _rippuva_ (c. pendulus, hängande), toisiin kasveihin, kalliovieriin tahi muihin aineisiin juurtunut ja varrellaan alas roikottava. _rento_ (c. procumbens, nedliggande), maassa makaava ilman juuria tekemättä. _lama_ (c. prostratus l. humifusus), haaroinensaki maassa. _laiehtiva_ (c. fluitans, flytande), veden kalvolla makaava. _suikertava_ (c. repens, krypande), juuria maahan lähettävä rento varsi. _longertava_ (c. sarmentosus, refvig), kun varsi pitemmillä väleillä lähettää juuria maahan ja välijaksot eivät makaa aivan maassa kiinni. _loikertava_ (c. reptans), y.k. ed. _kiiveksivä l. juurrehtiva_ (c. radicans, rotslående), kun varsi pienoisilla ilmajuurilla tarttuu muihin aineisiin ja niitä myöten kohotteleikse, e.m. verhamo. _väänneliäs_ (c. scandens, klängande), samalla tavalla muiden kasvien tahi ainetten varassa nouseva ja niihin _kärheillään_ (cirrhi) tahi hakaroillaan takistuva. _köynneliäs_ (c. volubilis, slingrande), kun varsi kasvaissaan kiertyy jonkun muun kasvin tahi aineen ympäri joko _vastoin päivää_ (c. volubilis dextrorsum, från venster åt höger) e.m. humala, tahi _myöten päivää_ (c. vol. sinistrorsum, från höger åt venster) e.m. salkopapu.

_ihkayhtenäinen_ (c. simplicissimus, helt och hållet enkel), jolla ei ole varsi- eikä kukkahaarukoita. _yhtenäinen_ (c. simplex, enkel), varsi haaraton, kukat haarovia. _haarova_ (c. ramosus, grenig), haarallinen, haarakas. _monihaarainen_ (c. ramosissimus, mycket grenig), kun on paljo ja uudelleen haarottavia haaroja. _yltävä l. läpituntuva_ (c. excurrens l. integer, fortlöpande), jonka pitkin pituuttaan aina latvaan asti voipi selvästi erottaa haaroista, e.m. havupuissa. _haihtuva l. sortuva_ (c. deliquescens, söndergrenad), kun emävarsi sortuu eli jakauu haaroiksi, joista sitä ei taida erottaa, e.m. lehtipuissa. _latvavarainen_ (c. prolifer, toppalstrande), kun uusia haaroja ja lehtejä ei lähde varren sivuilta, vaan ainoastansa latvasta. _kaksitteleva_ (c. dichotomus, klynnedeld), kun varsi jakauu kahdeksi haaraksi ja haarat eteenpäin yhä kahdeksi. _kolmitteleva_ (c. trichotomus, upprepadt tregrenig), kun samalla tavalla kerroten jakauu kolmeksi haaraksi. _ristihaarainen_ (c. brachiatus, armgrenig), haarat paritellen vastakkaisia ja likimäiset haaraparit ristissä toinen toisensa kanssa. _pitkittävä l. rajaton_ (c. indeterminatus, obegränsad), kun varsi sivulta kukkiessaan latvasta pitkittää kasvuansa. _rajattu l. rajauva_ (c. determinatus, begränsad), latvasta kukkiva ja siihen kasvunsa päättävä varsi.

Erittäin merkittäviä varressa ovat _ydin_ (medulla, märg), _puuaine_ (lignum, ved), _kuori_ (cortex, bark). Puuaineessa on kaksi erikertaa, sisämäinen kovempi _sydänpuu_ (duramen, kärnved) ja ulkomainen pehmeämpi ja tavallisesti valkeampi _manto eli pintapuu_ (alburnum, splint l. hvitved).

Kuoressa samoin on useampaa erikertaa, ensin puuta vasten _nila l. niini_ (liber, bast), sitte _välikuori_ (periderma, barkhud) ja päälimmäisnä _närvi l. ketto_ (epidermis, öfverhud).

Varteen eli vartaloon kuuluvia ovat myös _haarat_ (rami, grenar) ja _oksat eli haarukat_ (ramuli, qvistar l. smågrenar), _lehdet_ (folia, blad), _perälehdet_ (bracteae, skärmblad l. blomskärmar), _apulehdet_ (stipulae, stipler), _silmät eli silmikot_ (gemmae, knoppar), (kukka flos, blomma), _siittimet_ (partes fructificationis, fröredningsdelar) ja _hedelmä_ (fructus, frukt).

Haaroista.