Part 43

[129] Haimos, nykyinen Balkan, on Thrakian vuoria. Siellä (ja etupäässä Thesaliassa, Pelion-vuorella) eli kentauri Kheiron, jonka Iuppiter asetti taivaalle tähtikuvioksi, Jousimieheksi.

[130] Pohjois-Kreikan vuoria.

[131] Öljymarjat.

[132] Mustanmeren varhaisempi nimi oli Pontus Axinus (Akseinos) s.o. »vieraille ynseä» meri, mutta käytännössä oli päässyt valtaan eufemistinen nimitys Pontus euxinus = »ystävällinen» meri. Suom. huom.

[133] Tomi sijaitsi suunnilleen samalla asteella pohjoista leveyttä kuin Firenze, siis vain hiukan pohjoisempana kuin Rooma. Mutta tuon seudun ilmasto oli paljoa koleampaa ja raaempaa. Suom. huom.

[134] Kun hän syntyi, ei kukaan voinut aavistaa, että hänestä tulisi maailmanvaltakunnan herra. Mutta Suetonius kertoo astrologista, joka ennusti, että pienokaisesta kerran tulisi »kuningas, vaikkakin vailla kuninkaanarvon merkkejä». Sama historioitsija kertoo myöskin hullunkurisen kaskun siitä, kuinka »Livia häntä kantaessaan koki tutkistella, tulisiko hän saamaan pojan. Hän otti silloin munan hautovalla kanalta ja hautoi sen itse palvelijattariensa avulla, jotka vuorottelivat pitääkseen munan lämpimänä, kunnes siitä syntyi poikanen, jolla oli silmiinpistävän suuri heltta.»

[135] Tiberiuksen käyttäytymisestä kuolemantapauksen jälkeisenä aikana Suetonius kertoo kuvaavan jutun. Kun Troian lähetystö vihoviimeisenä saapui surunvalittelulle, niin tuikea keisari ivaili heidän hieman myöhäistä saapumistaan sanoen: »Minäkin saan lausua valitteluni teille — kuuluisan kansalaisenne Hektorin menetyksen johdosta.»

[136] »Jotkut luulivat», Tacitus sanoo, »että hän vetäytyi yksinäisyyteen siksi, että hän häpesi ulkonäköään vanhoilla päivillään.» Nuorena Tiberius oli ollut tavattoman kaunis ja komea mies. Multa nyt oli hänen »muinoin ryhdikäs ja leveäharteinen vartalonsa luonnottoman laiha ja iän taivuttama, hänen päälakensa paljas ja kasvonsa täynnä paisumia, joita hän peitteli laastarilla.»

[137] Nuoruusvuosinaan keisarin ainoa heikkous lienee ollut taipumus väkijuomiin. Sanotaan sotilasten sen vuoksi vääntäneen hänen nimensä Tiberius Claudius Nero — Biberius Caldius Meroksi, sanaleikki latinalaisista sanoista »bibere», juoda, »calduma, viinitoti ja »merum», sekoittamaton viini. Vedellä sekoittamattoman viinin juomista pitivät roomalaiset ja kreikkalaiset rappeutumisen merkkinä.

Koko juttuhan on vain sotilasvitsi, jota ei saa pitää niin suuressa määrin Tiberiusta luonnehtivana kuin juttujenkertoja Suetonius tekee.

[138] Suurelta osalta Tacituksen käsitys Tiberiuksesta varmastikin juontaa juurensa niistä lähteistä, joita hän sanoo käyttäneensä, nimittäin Agrippina nuoremman, keisari Neron äidin muistelmista. Tämä on epäilemättä tehnyt parhaansa Tiberiuksen muistoa mustatakseen kostoksi siitä, mitä hänen äitinsä, Agrippina vanhempi, ja hänen veljensä olivat saaneet Tiberiuksen takia kärsiä.

Se seikka, että Tacitus ilman tarpeellista kritiikkiä ammensi tästä myrkyllisestä lähteestä, ei johtunut vain hänen yleensä ylimyksellisistä mielipiteistään, vaan myöskin henkilökohtaisesta vihasta, tosin ei suorastaan Tiberiusta kohtaan, tyrannia kohtaan, joka piti kunnianaan sitä, että oli ottanut Tiberiuksen esikuvakseen, nimittäin vihasta keisari _Domitianusta_ kohtaan. Tacitus epäili Domitianusta siitä, että tämä oli myrkyllä raivannut tieltään hänen pidetyn ja syvästi kunnioitetun appensa Agricolan. Tällöin voimme ymmärtää, kuinka kirjailija johtui pitämään Domitianusta, joka oli oikea tyranniluonne, Tiberiuksensa mallina, käyttämään Domitianuksen jäljittelijän-ominaisuuksia, jotka hän henkilökohtaisesti tunsi, Tiberiuksen psykologisina selityksinä. Miten julmalla nautinnolla hän onkaan heiluttanut ruoskaansa Tiberiuksen yllä! Kohtasihan jokainen isku yhtä hyvin vihattua Domitianusta.

[139] Suetonius ainakin sanoo, että hän ukonilmalla heitti viittansa pään yli tahi juoksi piiloon sängyn alle. Muuan jonkin verran nuorempi kreikkalainen historioitsija sitävastoin kertoo, että mielipuoli caesar oli teetättänyt itselleen ukkos- ja salamakoneen, joka pantiin käyntiin heti kuin vain Iuppiter oli jyrähdyttänyt omaansa.

[140] Muinaisajalta tämä idyllinen seutu oli harvinaisen, usein uusiintuvan murhenäytelmän katsomona. Pyhässä lehdossa kasvoi puu, jonka ympäri nähtiin yötä päivää haamun hiipivän paljastettu miekka kädessä. Se oli Dianan pappi. Hän oli murhaamalla edeltäjänsä saanut korkean arvonsa, johon kuului nimitys »Metsän kuningas», ja kerran hän itse oli saava saman kohtalon: joku, joka olisi voimakkaampi ja viekkaampi kuin hän, surmaisi hänet. Sillä sellainen oli pyhän lehdon laki, että ainoastaan se, jonka onnistui surmata edeltäjänsä, voi päästä temppelin papiksi. Hän ei saanut kuitenkaan ryhtyä papin kanssa kaksintaisteluun, ennenkuin hänen oli onnistunut taittaa oksa pyhästä puusta, jota Metsän kuningas vartioi. Vielä toiselle vuosisadalle saakka meidän ajanlaskuamme pysyi tämä tapa muistona barbaariselta alkuajalta, jolloin Dianaa palveltiin ihmisuhreilla.

Nerokas englantilainen uskonnontutkija Frazer on tullut siihen kiintoisaan olettamukseen, että Metsän kuningas oli metsän jumalattaren Dianan puoliso ja että Dianan arveltiin olevan ruumiillistuneena pyhässä puussa, jota pappi hengellään suojeli. Tällaisia avioliittoja ihmisten ja puiden välillä esiintyy vielä Intiassa ja muissa itäaasialaisissa maissa. Lähtökohtanaan Nemijärven rannoilla näytelty harvinainen draama Frazer on suuressa teoksessaan »Kultainen oksa», jonka pääpainos on 12-niteinen, käsitellyt suunnattoman laajoja aloja alkukantaisuskontojen tutkimuskentällä. Eri tahoilta maailmaa hän on esittänyt kiintoisia rinnakkaistapauksia, erittäinkin nykyisten afrikkalaisten kansojen keskuudesta, ja siten kiintoisasti valaissut kysymystä noituuden ja alkukantais-uskontojen synnystä.

[141] Hän oli Claudiuksen vaimoista kolmas järjestyksessä. Molemmista edellisistä Claudius oli eronnut.

[142] On kuitenkin mahdollista, että kirjoituksen loppuosa — ja sen mukana kuvaus kurpitsaksi muuttumisesta — on hävinnyt.

[143] Suetoniuksen kertoman mukaan hän ei ollut parempaa perua isänkään puolella, sillä hänen isänsä hän kuvaa raa'aksi irstailijaksi. Tacituksella ei ole sitävastoin miehestä mitään pahaa sanottavana. Mutta ei hyvääkään. Suetonius kertoo edelleen, että kun äsken isäksi päässyttä onniteltiin terveestä pojasta, hän kiitti lausuen: »Minun ja Agrippinan pojasta ei voi koskaan tulla muuta kuin ihmiskunnan hylkiö.»

Kertomuksessa tuntuu historiallisille kaskuille ominainen jälkiviisauden maku.

[144] Suetonius kertoo esimerkiksi, että Nero muun muassa traagillisessa laulukappaleessa näytteli — raskaana olevan naisen osaa. »Mitä keisari tekee».» kysyi joukko kauhistuneita katsojia. »Hän on lapsivuoteessa», vastattiin. Eräässä toisessa traagillisessa osassa Hänen Majesteettinsa vaikeroi niin kamalasti, että muuan sotilas riensi vapauttamaan hänet niistä kahleista, joihin hän osan mukaisesti oli olevinaan kytketty.

[145] Hänen äitinsä oli kauneudellaan herättänyt Messalinassa kateuden, ja se oli maksanut hänen elämänsä. Hänen isänsä oli ollut Seianuksen ystävä ja joutunut perikatoon yhdessä tämän kanssa.

Poppæa oli mestari taidossa vaikuttaa »hyvin säilyneeltä». Hän keksi jonkinlaisen hajuvoiteen, jolla hän suojeli kasvojaan kuten naamiolla, heti kun oli yksinään, ja pitääkseen ihonsa raikkaana hän kylpi joka päivä aasinmaidossa. Siksi kuuluikin matkoilla hänen seurueeseensa aina 500 aasintammaa.

[146] Suetonius kertoo kaskun eräästä suositusta näyttelijästä, joka muutamassa tunnetussa aariassa havainnollistutti sanoja »Hyvästi, isä, hyvästi, äiti» sellaisilla eleillä, että kaikki ymmärsivät hänen tarkoittavan Claudiuksen ja Agrippinan murhia. Sanoessaan »Hyvästi, isä» hän nimittäin matki syömistä, sanoessaan »Hyvästi, äiti» uimista.

[147] Tällä matkallaan Nero meni taas uudelleen naimisiin. Poppæa oli kuollut — kerrottiin Neron vihoissaan potkaisseen häntä, niin että hän sai keskenmenon ja kuoli. Tällaiseen tekoon hän voi tehdä itsensä syylliseksi, mutta yhtä kuvaavaa on tälle rakastettavalle kaunosielulle, että hänellä ei ollut sydäntä poltattaa kaunista naista, vaan hän itämaisen tavan mukaan palsamoidutti hänet. Tämän jälkeen hän nai naisen, joka oli ollut hänen rakastajattarensa viimeistä edellisen avioliiton aikana — tämä oli naisen neljäs avioliitto järjestyksessä. Mutta oikullinen Nero näyttää kyllästyneen häneen heti, kun kielletyn hedelmän houkutus ei naisessa enää ärsyttänyt hänen aistillisuuttansa. Kreikassa hän, kuten sanottu, meni naimisiin erään Sporos nimisen eunukin kanssa. Tämä olio oli hämmästyttävästi. Poppæan näköinen. Nero puetti hänet naisten vaatteisiin, nimitti häntä Sabinaksi, vihitti virallisesti itsensä hänen kanssaan ja näytätti häntä kansalle keisarinnana. Muuan filosofi, jolta Nero kysyi, mitä hän piti uudesta keisarinnasta, vastasi purevasti: »Ah, olisivatpa jumalat antaneet isällesikin sellaisen vaimon eikä ketään muuta!»

[148] Nero oli likinäköinen ja piti siksi hiottua smaragdia toisessa silmännurkassaan.

[149] Tekijä W. Reinhold (1839).

[150] Tu kongprángàr, se tu pardonné: »Ken ymmärtää kaiken, antaa anteeksi kaiken.»

[151] Kas tässä myös eräs valonvälkähdys, joka on kiintoisa lajiaan: vuonna 58 Nero ehdotti neuvonantajilleen, että kaikki tullit ja muut välilliset verot lakkautettaisiin. Tällainen kaksikymmenvuotisen ruhtinaan vapaakauppamielisyys oli aivan uutta antiikin taloudellisessa historiassa. Kuinka kaikki ihmiset tulevat olemaankin ihastuksissaan päästessään tulleista ja vapautuessaan vihatuista publikaaneista, Nero arveli! Tästä, sangen ajattelemattomasta tunteesta syntyi hänen uudistussuunnitelmansa. Koko juttu on hänestä enemmän kuin luvallisen yksinkertainen: koskapa publikaanit käyttäytyvät epäoikeudenmukaisesti, niin heidät on poistettava ja heidän kanssansa kaikki, millä on tullien kanssa tekemistä. Olisivatko _välittömät_ verot, jotka olisi täytynyt säätää poistettujen lilalle, olleet kansalle mieluisampia, sitä hän ei näytä ollenkaan ajatelleen. Neron neuvonantajat vastustivat ehdotusta, joka raukesi siihen. Mutta se hyöty siitä kaikissa tapauksissa oli, että tullien- ja veronkantajien toiminnan tarkastusta parannettiin.

[152] Sen voimakkaan vaikutuksen, jonka suurkuninkaan veljen loistavan seurueen kanssa tekemä pitkä matka Länsimaiden pääkaupunkiin teki Idän kansoihin, pitäisi muutamain eteväin Uuden Testamentin historian tutkijain mukaan kuvastua kertomuksessa kolmen kuninkaan palvomismatkasta Betlehennin. Tämä olettamus on antanut aihetta teräviin tieteellisiin väittelyihin, joissa kuitenkin sellaiset tutkijat kuin Jeremias ja Eduard Meyer jyrkästi asettuvat tätä olettamusta vastustamaan.

[153] Historioitsija Hendersonin.

[154] Henkilöillä, jotka pakotettiin surmaamaan itsensä, oli tapana testamentata osa omaisuuttaan keisarille tai jollekin toiselle mahtimiehelle pelastaakseen siten edes _jotakin_ sukulaisilleen.

[155] Kaupunki eteläisessä Latiumissa.

[156] Se nimittäin antoi Gemellukselle toiveita palvotun Maronillan pikaisesta kuolemasta ja hänen vieläkin enemmän palvotun omaisuutensa perimisestä.

[157] Troian lähellä oleva vuori.

[158] Tällä tarkoitetaan yleistä huhua, että kristityt jumalanpalveluksissaan teurastivat ihmisiä ja söivät heidän lihaansa. Nämä syytökset johtuivat pakanain väärinymmärtämästä opista Jeesuksen ruumiin ja veren läsnäolosta ehtoollisessa.

[159] Kuinka laajaksi ja vaikeasti hallittavaksi kreikkalainen kieliainehisto on tullut suureksi osaksi näiden löytöjen vuoksi, siitä saamme aavistuksen, kun kuulemme, että suuri saksalainen filologi Diels laski vuonna 1905 täydellisen ja ajanmukaisen kreikkalaisen sanakirjan esitöiden kustannukset 10 miljoonaksi markaksi ja itse kirjan kirjakauppahinnan — 120 paksua nidettä käsittävä teos — 6 000 markaksi.

[160] Ei mistään muusta kirjasta koko maailmassa ole oteltu niin monia ja monikielisiä painoksia. Brittiläinen raamattuseura on yksin julkaissut Uutta Testamenttia noin 550:llä kielellä.

[161] 39 ruoskaniskua oli rangaistus, johon synagoogan esimiehillä oli tapana tuomita ankaroita jumalanpalvelusta koskevia lainmääräyksiä vastaan tehdyistä rikkomuksista.

[162] Tähän alaan kuuluvien kysymysten opastavia selityksiä on Nordisk Familjebokin 3:nnessa laitoksessa: artikkelit »Bibelforskning» ja »Jesus». Muutoin viitataan alempana olevaan valtavan kirjallisuuden pieneen valikoimaan, joka on suoritettu silmämääränä se, että se m.m. olisi kutakuinkin erilaatuisia pääsuuntia edustava, suuntia, joita tiedemiehet ja muut sivistyksellisesti huomatut totuudenetsijät ovat esittäneet. Toisessa osastossa kirjallisuus on mainittu aikajärjestyksessä.

[163] Tämän käsityskannan mukaan esim. Pietarin hahmo on muunnos ja yhteensulautuma persialaisesta Mithraasta, roomalaisesta Ianuksesta sekä kreikkalaisesta merenhaltiasta Proteuksesta, jonka nimikin paljon muistuttaa Petrus nimeä. Proteuksen kyky muuttaa helposti muotoaan ilmenee selvästi Pietarin äkillisissä heilahduksissa taisteluhalun ja toiselta puolen horjuvaisuuden välillä, joka meni niin pitkälle, että hän kielsi Mestarinsa. »Apostolienhan on kuten Proteus likeisissä tekemisissä veden kanssa — kalastajana — ja tekee ihmetyön kulkien merenhaltian tavoin veden päällä.» Kertomus Nainin lesken pojasta, jonka Jeesus herättää kuolleista, saa seuraavan nerokkaan tulkinnan: »Kuollut symboloinee nousevaa Orionia tai Capellaa, Ajomiehen tähtikuvion kantamana — _kannettiinhan_ kuollutta paareilla. Leski tarkoittaa talven jumalatarta: talvi on lopussa. Ja Jeesuksen sanat leskelle: 'Älä itke' merkitsevät: 'Sadeaika on ohi'.» Tällaisen tieteellisen analyysin' edessä mykistyy tavallinen yksinkertainen järki kummastuksesta ja ajattelee tälläkin kertaa kuten usein ennenkin: »Liiallinen oppi on tehnyt sinut hurjaksi.»

[164] Ranskaksi Cologne.

[165] _Pentelikon_ oli marmorilouhimoistaan kuuluisa vuori Attikassa. (Suomentajan huomautus.)

[166] Yksi saksalainen ja yksi itävaltalainen Reichs-Limes-Kommission on jo miespolven ajan työskennellyt limeksen, sen linnakkeiden y.m. kaivauksissa ja tutkimuksissa ja tehnyt joukon sekä kiinteitten että irrallisien muinaisjäännösten löytöjä tavaten ensi sijassa aseita, ja sotilaan varustukseen kuuluvia esineitä, talouskaluja ja taide-esineitä sekä rahoja. Erittäin mielenkiintoisia ovat Mithraan temppelin jäännökset alttareineen ja jumalankuvineen sekä hautakivet linnaväen hautausmaalta.

[167] Kuuluisin kaikista muinaisajan mosaiikeista, kuva Aleksanterin taistelusta Issoksen luona, on viety eräästä Pompejin talosta Napolin kansallismuseoon.

[168] Raha, jonka arvo noihin aikoihin oli suunnilleen viisikymmentä penniä.

[169] Tästä johtuu ajattelemaan muualta Lukianoksen satiirista dialogia, jossa eräs kaunis hetaira, nimeltään Drosis, valittelee ystävättärelleen, ettei nuori Kleinias enää tule hänen luoksensa. Hänen opettajansa, kyynikko filosofi Aristainetos, tuo pörröinen hämmästelijä ja teeskentelijä, »jolla on pitkä pukinparta, on pitänyt pitkiä saarnoja nuorukaiselle hyveen edullisuudesta nautintoon verrattuna», ja kieltänyt nuorukaista käymästä enää tervehtimässä Drosista.

Mutta hänen ystävättärensä keksii heti keinon. Hän lupaa mennä sille paikalle, missä Kleiniaan isällä on lapana kävellä. Sinne hän yöllä kirjoittaa hiilipulalla seinälle: »Aristainetos turmelee Kleiniaan.» Silloin ukko varmasti ottaa Mattinsa koulusta!

[170] Basilikat, jotka pilaririveillä olivat jaetut kolmeen laivaan ja päätyivät jo mainittuun korokkeeseen, ovat erittäin mielenkiintoisia siksi, että ne olivat vanhimpien kristittyjen kirkkojen esikuvina.

[171] Samoinkuin suuressa kieltolakiäänestyksessä Ruotsissa 1923. Ks. ilmoituslehtistä teoksesta »Svenska folkets underbara öden».

[172] Aikaisemmin luultiin väärin, että Herculaneumin yli oli virrannut hehkuvaa laavaa ja että siksi oli mahdotonta kaivaa sitä esille. Itse asiassa on tuhkan päällä vain ohut laavapeite, ja sekään ei ole peräisin vuodella 79, vaan paljoa myöhäisemmistä purkauksista.

[173] Hadrianuksen ja Antoninuksen vallit ovat nyt. kuten Reinin ja Tonavan limes, perin pohjin tutkitut, ja on olemassa kokonainen kirjallisuus näistä roomalaisajan vahvimpien puolustuslaitteiden jäännöksistä. Hadrianuksen valli oli yli 12 peninkulmaa pitkä ja lienee ollut 6-7 metriä korkea. Kaikkialla, missä maasto myönsi, oli 10 metriä leveä ja 3 metriä syvä hauta muurin ulkopuolella.

[174] Lambaesiksen rauniot ovat kaikista mielenkiintoisimmat entisillä Rooman alueilla Afrikassa. Sikäläisien kaivausten arvoa ovat runsaat piirtokirjoituslöydöt lisänneet. Numidialaiset hävittivät kaupungin 400-luvun alussa. Nyt se on ranskalainen Lambèse niminen rangaistussiirtola.

[175} Kuvaavaa sille hyväntekeväisyydelle, josta Hadrianus tuli yleisesti tunnetuksi, on seuraava hauska kasku: Muutamana päivänä, jolloin keisari tapansa mukaan oli kylpemässä eräässä yleisessä kylpylässä, aivan tavallisen yksinkertaisen kansalaisen tavoin, hän näki vanhan sotilaan kihnuttavan selkäänsä kylpyhuoneen marmoriseinää vastaan. Hadrianus, joka tunsi vanhuksen, kysyi häneltä, miksi tämä teki näin. »Siksi, että minun on pakko — minulla ei ole varoja pitää mukanani orjaa, joka harjaisi selkääni ja hieroisi leinin runtelemaa ruumistani.» — »Silloinpa sinun pitää saada orja ja rahojakin sen elatukseksi», keisari sanoi.

Kun Hadrianus seuraavana päivänä tuli taas kylpylään, oli siellä kokonainen liuta vanhuksia, jotka seisoivat ja kihnuttelivat itseänsä seiniä vastaan. Keisari hymyili ja — pani heidät harjaamaan toisiansa.

[176] Merkitsee »hurskas».

[177] Merkitsee: Pikkukyynikko.

[178] Kohtalottaria, jotka kehräävät ihmisten elämänlangan ja leikkaavat sen poikki, kun aika on täysi.

[179] Aeneaan isä.

[180] Rikkaus.

[181] Oikea merimiesjuttu, jossa Lukianos parodioi mielikuvituksellisia matkaseikkailuja, joita kreikkalainen kirjallisuus Odysseuksen ajoista asti oli tulvillaan.