Part 3

LENSMANSKA. No hae, tyttö, ei tässä saa aikaa hukata.

Haraavat tikkuja. Hilma pistelee tikkulaatikot taskuunsa.

LENSMANSKA. Tämähän merkillinen talo, kun ei tikkuja ole. Juokse paikalla kauppiaasta kynttilöitä ja tikkuja. Juokse joutuin!

HILMA. Minä juoksen, minä juoksen...

Kallulle ohimennen.

Juoksen Sarkasta hakemaan...

Juoksee pois.

LENSMANSKA Kallua tunnustellen. Jaha, nyt löysin kuin löysinkin Sarkaskan. Se se on. Tässä on pääpuoli ja tässä jalat. Sarkaska! Sarkaska! Hän on humalassa ja sanoo ylös lainat... hän uhkaa heittää pöydät nurin ja särkeä lasit... Tulkaa kieltämään... Kuka ne maksaa? Herätkää, herätkää!

HÄRASÖÖDINSKA juoksee sisään. Oo, oo, kaikkeen sitä joutuukin! Mikä pimeys! Onko madam Sarkanen täällä? Halloo?

LENSMANSKA. Halloo.

HÄRASÖÖDINSKA. Kuka puhuu?

LENSMANSKA. Minä puhun.

HÄRASÖÖDINSKA. Ab tekö, fru Länsmanskan? Mikä kohtaus!

LENSMANSKA. Mutta mikä härasöödinskan on tänne juoksuttanut?

HÄRASÖÖDINSKA. No, ajatelkaahan! Kun te olitte mennyt, sanoi herr Sarkanen juhlallisesti irti myöskin meidät!

LENSMANSKA. Vai ollaan teilläkin velkaa hänelle? Kuka olisi uskonut, teillä kun niin komeasti eletään...

HÄRASÖÖDINSKA kipakasti. Härasöödinskan sopiikin elää vähän komeammin kuin yks lensmanska. Pyh!

LENSMANSKA. Ja sen minä sanon... Mutta tässä ei ehdi riidellä... Sarkaska ylös!

HÄRASÖÖDINSKA. Herran nimessä, hankkikaa toki valoa!

LENSMANSKA. Olen lähettänyt hakemaan, mutta se kelvoton tyttö taas viipyy! Odottakaa, minä juoksen itse puotiin.

Juoksee ulos.

HÄRASÖÖDINSKA. Ei, minun täytyy pelastaa mieheni konkurssista! Madam Sarkanen, tulkaa kanssani ja puhukaa hänelle kauniisti, teitä hän kuuluu tottelevan. Me emme ole tehneet hänelle mitään pahaa. Länsmanska on voinut olla tapansa mukaan hävytön, sanokaa heidät irti, mutta mitä me olemme teille tehneet?... Ja emmekö ole aina säännöllisesti maksaneet korkoja? Voi sitä miestä! Men såna ä di alla! Oo, oo... Herätkää, herätkää, madam Sarkanen!

PATRUUNSKA juoksee sisälle. Sarkaska, onko Sarkaska täällä?

HARASOODINSKA. Ah tekin fru patronessa? Auttakaa herättämään häntä -- hän nukkuu kuin kivi...

PATRUUNSKA. Oo, härasöödinska täällä? En minä pimeässä tuntenutkaan. Minä kuulin kaikki mitä tapahtui nimismiehen luona... oo, mikä julma mies ja voitteko kuvailla -- lähdettyänne hän sanoi ylös Grönkvistit, Laxmanit, Vesanderit... kaikki järjestään... Kuka olisi luullut että nekin herrasväet olivat velkaa tuommoisille!

HÄRASÖÖDINSKA. Mutta miksi patronessa on tänne tullut?

PATRUUNSKA. Niin minäkö? Ah se on vain pieni pagadell... tuota noin... Mutta ettekö todella saa Sarkaskaa hereille?

LENSMANSKA lennossa. Tässä vihdoinkin tikkuja ja kynttilöitä.

HÄRASÖÖDINSKA ja PATRUUNSKA. Sytyttäkää, sytyttäkää!

LENSMANSKA sytyttelee kynttilöitä palamaan uuninreunalle, pullojen suihin ja muualle. Kyllä tänne valoa saadaan! Noin! Ja noin!

PATRUUNSKA. Nykäistään yhtaikaa.

HÄRASÖÖDINSKA. Olen valmis. Oo tätä peliä!

PATRUUNSKA. Paremmin! 1, 2, 3! No, yhtaikaa.

HÄRASÖÖDINSKA ja PATRUUNSKA yhtaikaa Sar-kas-ka!

PATRUUNSKA. Ja vielä paremmin!

HÄRASÖÖDINSKA ja PATRUUNSKA kimakalla huudolla. Sar-kas-ka!

PATRUUNSKA. Ei sittenkään!

LENSMANSKA. Ja noin! Ja noin!

Huoneessa on tullut hyvin valoisaksi.

HÄRASÖÖDINSKA. Eikö voisi tällä leipälapiolla.

PATRUUNSKA. Herrijess! Mutta näitähän on täällä kaksi! Katsokaa, kaksi! Me olemme lyöneet tätä.

LENSMANSKA. Sarkaska on tuo toinen. Johan sanoin teille: tuo on Sarkaska. Tämä on hänen sisarensa, kyllähän minä sen tunnen.

LENSMANSKA, PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA hyökkäävät Eetlaa herättämään, huutaen ja toukkien. Sarkaska, nouskaa, nouskaa!

EETLA hieroo silmiään, ymmärtämättä mitään. Mitä? Mitä? Onko tuli irti?

LENSMANSKA. Ei, mutta Sarkanen on irti. Joutukaa!

EETLA kääntyy päin valaistua tupaa, huutaa kohottaen kädet taivasta kohden. Herra hyvästi siunatkoon!

Sukeltaa säikähtyneenä takaisin vuoteeseen.

PATRUUNSKA. Ei, ei, nousta teidän pitää.

HÄRASÖÖDINSKA. Vaimo, sinun miehesi on humalassa ja lyö kepillä -- tulkaa, tulkaa!

EETLA jälleen uskaltaen kohota. Herra taivaassa olkoon minulle armollinen. Viimeinen päivä on tullut. Kynttilät palaa ja Herran enkelit käyvät ympärinsä kultaisissa vaatteissa.

Koskettaen Kallua.

Sarkanen, nouse katsomaan.

LENSMANSKA. Ei Sarkanen ole täällä. Sarkanen tekee ihmeitä.

EETLA. Sarkanen on taivaassa ihmeitä tekemässä...

LENSMANSKA. Sarkanen on vallesmannin luona ja lyö kepillä ja uhkaa kaataa pöydät ja särkeä lasit...

PATRUUNSKA. Hän on sanonut irti Grönkvistit ja Laxmanit ja Vesanderit ja kaikki koko kylässä...

LENSMANSKA. Emmekö me ole aina maksaneet säännöllisesti korkoja? Onko penniäkään jäänyt maksamatta?

EETLA. Jesta ja varjele! Sehän on härasööska! No mutta -- lensmanska! -- ja -- patruunska!

LENSMANSKA. Tulkaa siis pian ja saattakaa hänet järkiinsä. Ei hän ketään muita tottele, ei ketään!

EETLA. Mutta ovatko rouvat päästään pyörällä? Tässähän minun laillinen aviomieheni nukkuu laillista unta!

LENSMANSKA, PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA. Se ei ole Sarkanen.

EETLA. Eikö Sarkanen?! Ja olenko minä koskaan vierasta miestä vieressäni pitänyt? Sarkanen, nouse jo, tupamme on täynnä ihmisiä ja kynttilät palaa! Nouse, nouse!

Retuuttaa Kallua yhä rajummin.

LENSMANSKA. Mitä pitää tästä ajatella?

PATRUUNSKA. Kuka on tuo toinen ihminen?

HÄRASÖÖDINSKA. Onko se mies vai vaimo? Så osedligt!

EETLA kolhii ja lyö Kallua voimainsa takaa. Etkö meinaa herätä? Etkö meinaa herätä, kysyn minä! Mitä? Mitä?

KALLU. Hitto tätä kauemmin kestäköön!

Pudottautuu vuoteelta voivotellen ja luitaan tunnustellen.

LENSMANSKA, PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA kiljahtavat. Ah!

EETLA. Jesta varjele!

LENSMANSKA. Mieshän se olikin!

PATRUUNSKA. Se on mies!

HÄRASÖÖDINSKA. Mies! Vilken fräckhet!

KALLU. Oli siinä selkäsaunaa yhden torpan edestä! Ja vielä rouvasväeltä!

EETLA. Mutta missä on minun Sarkanen? Sarkanen! Sarkanen!

Hakee kaikkialta, myöskin vuoteen alta.

LENSMANSKA. Tuo mies on selvästi aikonut varastaa rahat Sarkaskan nukkuessa.

EETLA. Herra siunaa ja varjele!

PATRUUNSKA. Niin, hän on varas!

HÄRASÖÖDINSKA. Rosvoja! Apua! Rosvoja! Rosvoja!

KALLU. Enhän minä kuin vähän vain...

LENSMANSKA. Kuulkaa päältä: hän on tunnustanut!

PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA. Hän on tunnustanut!

EETLA. Kallu, Kallu! Sinäkö ryöväämään? Voi, koko maailma on nurin! Järkeni menee sekasin. Missä Sarkanen? Apua! Sarkanen! Apua!

Tempaa vaipan hartioilleen ja juoksee suin päin ulos.

LENSMANSKA. Pidelkää miestä kiinni niinkauan kuin minä juoksen käskemään herrat tänne. Pidelkää kiinni!

Juoksee ulos.

PATRUUNSKA. Pidelkäämme kiinni häntä kunnes vallesmanni tulee.

HÄRASÖÖDINSKA. Niin, pidelkäämme. Soh, poika! Älä yhtään! Tai pidelkää te, minä vahdin tuolla ovella...

PATRUUNSKA. Ei, ei. Käykäämme rosvoon kiinni yhtaikaa, te vasemmalta, minä oikeita puolen. Rohkeutta!

HÄRASÖÖDINSKA. Mies, älä nyt vain yhtään koetakaan vastustaa!

PATRUUNSKA. Sisso, yhtaikaa, yhtaikaa. Miksi jäätte jälkeen? Yhtaikaa vain! Nyt!

HÄRASÖÖDINSKA. Oo, tämä on hengenvaarallista! Ah!

Lähestyvät molemmat Kallua, mutta tämän liikahtaessa pakenevat kiljahtaen ovelle, joka ei heidän jyskytyksestään aukene.

PATRUUNSKA. Herrijes! Lensmanska on pönkittänyt oven ulkoapäin! Me olemme hukassa!

HÄRASÖÖDINSKA. Oo, jospa hän nyt meidät tappaa!

Kallu alkaa kävellä huoneessa. Hänen lähestyessään rouvia nämä kiljahtelevat ja pakenevat paikasta paikkaan, vavisten ja likistyen toisiinsa.

PATRUUNSKA Kallulle. Me emme saa ovea auki, pikku, kulta varas!

HÄRASÖÖDINSKA samoin. Se on pönkitetty, mutta voithan paeta ikkunasta.

PATRUUNSKA samoin. Niin, ota vaikka tämä tuoli ja lyö ikkuna rikki.

Lensmanska juoksee sisälle, hänen jälessään herroja ja rouvia.

LENSMANSKA osottaen Kalluun. Tuossa, tuossa on rosvo!

HÄRASÖÖDINSKA ja PATRUUNSKA. Ja me olemme häntä pidelleet!

NIMISMIES. Kätesi esille!

Panee Kallun käsirautoihin.

Nyt on mies raudoissa.

LENSMANSKA. Mitäs menit toisen omaisuutta kajoomaan.

PATRUUNSKA. Voi onnetonta sentään. Minne se nyt viedään?

HÄRASÖÖDINSKA. Olisiko luullut? Ja niin pulska poika!

NIMISMIES. Pitäkäämme kohta tutkinto asiassa. Nimesi ja asuinpaikkasi? Mutta kuka siellä häiritsee?

Sarkanen, Eetla ja Hilma tulevat.

EETLA onnellisena Sarkaseen nojautuen. No, no, rakas Rans Kaapriel Enkelpreht... kultaseni... annetaan tuhatviisisataa .. annetaan vaikka kaksikin tuhatta, kunhan vain tulet kotiin...

SARKANEN. Jaha, vai täällä te olettekin kaikki?!

EETLA. Sarkanen, rakas Sarkanen, anna heille anteeksi...

HILMA. Herranenaika, he ovat panneet hänet rautoihin!

Rientää Kallun luo ja kapsahtaen hänen kaulaansa, pudottaa esiliinastaan kynttilät maahan.

LENSMANSKA. Hiljaa tyttö! Vai tahdotko itse joutua kiinni, kun varasta suosit. Ja nytkö vasta sinä kynttilät tuot!

HILMA itkien. Hän ei ole mitään varastanut...

LENSMANSKA Sarkasen puoleen. Ja minä telkesin hänet.

KALLU. Älä huoli tyttö. Sytytähän vain kaikki kynttilät, niinkuin käskettiin.

HÄRASÖÖDINSKA ja PATRUUNSKA samoin. Ja me pitelimme häntä!

HILMA poimii tuittupäisesti kynttilät ja asettelee palamaan entisten lisäksi. Palakoot minun puolestani!

SARKANEN. Ja mitä on täällä Kallulle tehty?

NIMISMIES. Tämä mies tavattiin huoneessasi, Sarkanen. Hän olisi ryöstänyt koko omaisuutesi, ellei kruunun valpas käsi olisi ehtinyt hänen konnantyötänsä keskeyttämään.

SARKANEN on katsonut pöytälaatikkoon. Mutta ei vain minun rahoistani ole penniäkään poissa. Ja lukkokin on ehjä.

EETLA. Ei täältä ole penniäkään poissa.

NIMISMIES. Jaa -- niin, mutta huomatkaa, että pelkkä yrityskin on lain mukaan ankarasti rangaistava. Hän tavattiin tässä huoneessanne ilmeisessä rikoksenteossa.

LENSMANSKA. Sen olemme omin silmin nähneet.

PATRUUNSKA. Sen olen itse näillä silmilläni nähnyt.

HÄRASÖÖDINSKA. Oo, joudummeko nyt todistajiksi!

SARKANEN. Mutta itsehän minä hänen käskin rahoja ja muijaani vahtimaan niinkauan kuin käyn lainoja irtisanomassa!

Yleinen hämmästys.

KALLU. Jaa ja sitten minua varkaudesta syyttämään!

NIMISMIES vapauttaa äkkiä Kallun kädet raudoista. Saakeli sentään, minkä minulle nyt teittekään!

Rouville.

Hän voi nyt syyttää minua laittomasta vangitsemisesta!

LENSMANSKA. Ja meitä väärästä ilmiannosta!

PATRUUNSKA. Tuleeko siitä vankeutta? Ah!

HÄRASÖÖDINSKA on pyörtyä kauhusta. Oo, oo...

KALLU. Jaa-a!

SARKANEN. Nyt Kallu, pyydä heiltä mitä tarvitset, he suostuvat kaikkeen.

KALLU. En minä heitä mistään syytä. Erehdys kuin erehdys.

NIMISMIES. Sepä oivallinen mies!

Muut yhtyvät.

Jaa-a, semmoinen se mies olla pitää!

LENSMANSKA. Johan minä kohta sanoin: tuo ei ole mikään tavallinen mies.

HÄRASÖÖDINSKA. Oo mitä jalokiviä voikaan löytyä kansan seassa!

EETLA. Kaksi tuhatta me hänelle ja Hilmalle annamme torpan alkajaisiksi. Se olkoon tässä sanottu.

SARKANEN. Se olkoon sanottu ja päältä kuultu. Ja jääkööt sitten lainatkin irtisanomatta, jos vain suostutte kohta purkamaan tytön vuosikontrahdin, että hän saa mennä emännäksi tämän hänen Kallunsa torppaan.

ROUVAT onnellisina. No eikö muuta?!

NIMISMIES. Siihen toki mielellämme suostumme.

Neuvottelee hiljaa vaimonsa kanssa.

HILMA. Ja kyllä minä pari kuukautta vielä palvelen, kunhan sitten keväällä --. Hih!

EETLA Sarkaselle. Älä nyt vain sinä enää mihinkään mene!

NIMISMIES. Olkoon siis tyttö tässä kaikkein kuullen kontrahdistaan vapaaksi julistettu. Ja puolet vuosipalkasta maksamme hänelle torpan alkajaisia.

Kaikki rupeavat kädestä ottaen onnittelemaan Kallua ja Hilmaa.

NIMISMIES. Ja olisipa nyt kaikkea syytä viettää näiden nuorten ensimäisiä kihlajaisia. Tulkaapa kaikki meille niin jatketaan juhlaa.

MUUT. Hyvä, hyvä!

SARKANEN. Kiitos, kiitos, mutta kyllä me nyt Eetlan kanssa maata pannaan.

NIMISMIES. Kunpa olisi musiikkia, niin kelpaispa pyörähtää vaikka täälläkin.

KALLU muitten takaa. No jos vain ei isäntäväki vastaan ole -- soittaa hanurilla valssia -- onhan täällä musiikkia.

KAIKKI nauravat iloisesti. Mainiota, mainiota!

Vieraat alkavat työnnellä esineitä seinemmäs, valmistuen tanssiin.

Tilaa, tilaa!

SARKANEN. Mitäs sanot, Eetla? Pyöräytämmekö?

EETLA ujostellen. No mitä sinä nyt...

Alkaa kuitenkin korjailla pukuaan. Sarkasen korvaan.

Ethän sinä vaan enää mihinkään mene?

SARKANEN. No voi sinua turtturikyyhkyläinen!

Sarkanen ja Eetla tanssivat. Kaikki antavat tilaa ja nauraen paukuttavat käsiään tahtiin. Nimismies tanssii Hilman kanssa. Rouvat nyykäyttelevät päätään hymyillen.

KALLU soittaen ja nauraen. No, Sarkanen, enkös sanonut "ha-ha" enkös sanonut "ha-ha-ha"... enkös -- "ha-ha-ha-ha..."