Kalle Sarkkisen lapsuuden muistelmia

1. Vanhempani ja sisarukseni, kotini, eräät kekkerit ja särkynyt kahvikuppi. II. Enomme ja omenan varkaat. Ensimmäiset saappaani. Joulusaarna ja hupainen uni. III. Minä matkusta...

Alttaritoimituksen päätyttyä, nousi pitäjään apulainen saarnastuoliin ja piti lyhykäisen saarnan. Sitte taas veisattiin virsi ja melkein koko seurakunta hyökkäsi heti sen peräst...

Tultuamme metsästä pois aukealle kedolle, oli minulla ympärilläni katselemista enämpi, kuin ennen milloinkaan. Minä näin monta kylää, joiden rakennukset olivat punaisiksi maalat...

Väsyttyämme juoksemiseen, veimme me hevosemme kirkkotalliin ja siellä oli niiden kärsittävä vielä kovempi "kurssi". Ne olivat näet vielä ruokottavat. Se kävi niin, että me otimm...

Toisessa kertomuksessa, jonka äiti luki meille, kerrottiin pienestä pojasta, joka kajuutanvartijana oli lähtenyt merille isossa laivassa, jonka kapteeni oli kova ja jumalaton mi...

Lotta viittasi sairaasen nukkeen ja minä lohduttelin häntä samoin, kuin tohtori Lund äitiä. "Hyvä rouva Sarkkinen, toivokaamme parasta." Minä koettelin Jagellonikan valtasuonta...

"Kiitoksia paljo", vastasin minä ja kumarsin, niinkuin hyvästi kasvatetun pojan aina, on tehtävä, kun hänelle jotakin hyvää tarjotaan. Me menimme siis Erkin huoneesta ruokasalii...

Oi, kuinka olin sitä hetkeä ikävöinyt! Minä en ollut milloinkaan nähnyt sen suurempia vesiä, kuin muutamia lampia, puron ja joen tuolla kotona, enkä koskaan suurempia aluksia, k...