Part 4

Siinä koko juttu. Ensin Mihailo kielsi, mutta viimein kompastui. Muita todistajia, paitsi minua, häntä vastaan ei ollut. Hyi, miten raaka ihminen hän oli! Ajatelkaa, mitä hän teki sillä aikaa, kun minä olin ravintolan puolella viinaa ryyppäämässä. Vaikka hotellimme olikin ensiluokkainen, oli rakennus vanhanaikainen, ja ovissa oli säpit sisäpuolella. Ennen lähtöään huoneesta, oli hän nostanut säpin pystyyn, ja mennessään paiskasi ovea niin että haka putosi itsestään lenkkiin. Hänen kätensä tarkastettiin — ei pienintäkään merkkiä: ei ollut turhaan pannut hansikkaita käteensä, Sanalla sanoen, jollen minä olisi tunnustanut, ei meitä edes olisi epäiltykään.

Puolustajana oli minulla kuuluisa asianajaja Pietarista. Hän puhui seuraavaan tapaan: "Kaikessa syytetyn käytöksessä ilmenee epäjohdonmukaisuus, tahdottomuus ja selvän järjen puute. Hänet voisi yhtä hyvin johtaa hyvään kuin pahaankin."

Perinpohjin hän minut uteli — ihan sielun syvyyteen. Johti mieleeni isän, Jushkan, kaikki erilaiset tautini ja Sosjkan. Minut vapautettiin, mutta Mihailo tuomittiin kuudeksi vuodeksi linnaan alkuunpanosta ja salaamisesta. Puoli vuotta olin houruinhuoneessa, mutta siellä päättivät, että vaikka en olekaan tuota noin... sielullisesti... olen kumminkin vaaraton ja päästivät vapaaksi. Kas, siinä koko juttu.

Tiedän hyvä herra, ettei tällaisia asioita ylipäänsä kerrota, ja siksi tiemme nyt eroavatkin: jos Te menette vasemmalle, menen minä oikealle ja päinvastoin. Älkää pahastuko, jos vielä kerran käytän hyväkseni Teidän hyväsydämisyyttänne. Tiedättehän: yömaja, huomenna vain ryyppy viinaa, eikä yhtään ruokaa... Mutta hyvä herra, mitä teen näin paljolla!... No, mutta kuitenkin merci bien.

Minne minä menen? No, ensin olen kadulla. Minä olen — ihminen kadulta. En salaa Teiltä, että lahjoillanne pääsen tänään jonnekin iloseen sopukkaan. Te sanotte — nousta? Oi, voi — ei siitä tule mitään! Minun toiminta-alani on täydellisesti päättynyt, eikä minulla ole muuta tietä, kuin katu.

Uskotteko?... Sallikaa, esitän Teille pienen vertauksen... Kaikki me olemme vuokralaisia Herramme Jumalamme luona, mutta muutamat asuvat komeasti ja maksavat kymmenestä vuodesta etukäteen, eikä talonmies tiedä, kuinka hän kumartelisi heidät nähtyään. Toiset asuvat vain katon alla ylipäänsä, mutta rehellisesti ja siivosti, ja jos isäntä vaatii maksamatonta vuokraa, pitävät he sitä arvoaan loukkaavana. Löytyy sellaisiakin, jotka omavaltaisesti rikkovat sopimuksen — tämähän on kerrassaan häpeällistä... Löytyy vielä sellaisiakin, niihin minäkin kuulun, jotka eivät ensinkään maksa, ja jotka ovat kaikille pahennukseksi, vaan joita ei voi saada pois asunnostaan millään voimalla.

Niin on asian laita... Mutta, mitäs minä Teitä kylmässä pidätän? Antakaa jalomielisesti anteeksi...

Au revoir, monsieur, niinkuin ranskalaiset sanovat ja suuri kiitos Teille.

Tunnen sen, tunnen pimeässäkin, mitenkä Te epäröitte: "Ojentaisinko tuolle käteni, vai enkö." Pyydän, älkää vaivatko itseänne joutavilla. Mitä ennakkoluuloja? No niin, toivotan Teille... Hu-u-u, mikä pirullinen tuuli!...