Part 20

"No, neiti Hannaford", hän sanoi äänessään voitonriemuinen sointu, "varmastikin tunnette isoisänne käsialan ja hänen tekemänsä numerot. Voitteko vannoa, että tämä on hänen kirjoittamansa?"

Luotuaan paperiin yhden ainoan nopean silmäyksen Rhona katsahti toisiin ehdottoman varman näköisenä.

"Kyllähän toki!" hän huudahti. "Se on hänen kirjoittamansa; siitä ei ole epäilystäkään! Mikään ei voi olla sen varmempaa!"

Matherfield kääntyi Hetherwickiin päin.

"Se on musteen valmistuskaava!" hän selitti. "Nyt on tiedossamme se tärkeä asia, joka meiltä puuttui. Ja herra Culthwaite kertoo teille, miten hän sai sen käsiinsä."

Annettuaan Hetherwickin tarkastaa paperia Culthwaite pani sen huolellisesti takaisin lompakkoonsa. Hän ja hänen kumppaninsa näyttivät olevan huolissaan jostakin, ja Hetherwick alkoi arvailla sen syytä -- he näyttivät epävarmoilta ja levottomilta. Mutta Culthwaite ehätti kertomaan.

"Saimme sen seuraavalla tavalla. Ja voinen heti sanoa, kuten jo äsken mainitsin teille, herra Matherfield, luullakseni emme olisi saaneet sitä lainkaan, jollei poliisilaitoksen taholla olisi oltu niin vaiteliaita juuri tähän kohtaan nähden -- jos olisitte pitänyt hälyä Hannafordin salaisuudesta, olisimme ehkä osanneet olla varovaisia. Mutta nyt saapui joku aika sitten luoksemme mies, jonka olemme tunteneet Basing-nimisenä ja jonka vakaasti uskon sanomalehdissä tänä aamuna mainituksi Baseverieksi -- mies, huomatkaa, jonka kanssa olemme olleet liikeasioissa silloin tällöin suunnilleen vuoden ajan -- ja tarjoutui myymään meille sellaisen uuden musteen valmistusohjeen, joka löisi laudalta kaikki tunnetut musteet koko maailmassa! Hän kehui sitä tavattomasti, vannoskeli, että se oli ensimmäinen täysikelpoinen kirjoitusmuste, mitä milloinkaan oli keksitty. Hän toi meille nähtäväksi oman valmistamansa näytteen, koetti sitä erinäisillä tavoilla. Mutta hän meni vielä pitemmälle. Hän tarjoutui ilmaisemaan meille salaisen valmistusohjeen, jotta me itse voisimme valmistaa ja koetella sitä, ennen kuin ratkaisisimme, suostuisimmeko hänen ehdotukseensa, jonka mukaan meidän olisi tarjottava hänelle kertakaikkinen rahaerä valmistusohjeesta. No niin, me valmistimme mustetta ja koettelimme sitä, eikä siitä ole epäilystäkään -- se vastaa juuri sitä, mitä Basing eli Baseverie kehui siitä, ehkäpä enemmänkin. Minun ei tarvinne puuttua useimpien hyvin tunnettujen musteiden vikoihin -- tällä ei ole niistä yhtään. Ja kun Basing muutamia päiviä sitten jälleen pistäytyi luonamme, päätimme ostaa valmistusohjeen. Sovimme käteishinnasta, ja toissapäivänä suoritimme summan -- konttorissamme East Hamissa."

"Vai niin?" sanoi Hetherwick tyynesti. "Entä mikä oli sovittu hinta?"

Liikekumppanukset vilkaisivat toisiinsa; Rhonasta, joka silmäili heitä tarkkaavasti, he näyttivät entistäkin levottomammilta. Mutta Culthwaite vastasi empimättä:

"Kymmenentuhatta puntaa!"

"Miten maksoitte hänelle?" tiedusti Hetherwick. "Käteiselläkö?"

"Emme; avoimella maksuosoituksella, hänen omasta pyynnöstään. Se oli luonnollisestikin yhtä hyvä kuin käteinen raha. Mutta niin pian kun olimme lukeneet tämänaamuiset sanomalehdet, me -- se on minä, sillä minä luin koko jutun matkalla konttoriin -- menin heti käyttämäämme pankkiin tiedustamaan, oliko maksuosoituksemme käyty perimässä. Oli -- tunti tai pari senjälkeen, kun luovutimme sen Basingille. Hän oli nostanut rahat Englannin pankin seteleinä."

Hetherwick vilkaisi Matherfieldiin.

"Tietystikin", hän huomautti, ikäänkuin esittäen kysymyksen, "tuo valmistusohje on neiti Hannafordin omaisuutta. Baseveriella ei ollut oikeutta sen myymiseen -- hänhän oli varastanut sen?"

"Niin on asia, herra Hetherwick", myönsi Matherfield. "Nämä herrasmiehet -- tosin tietämättään -- ostivat varastettua omaisuutta. Mutta äsken ilmaisin heille erään seikan, jonka nyt kerron teillekin. Löysimme rahat -- setelit -- Baseverielta eilenillalla. Ne olivat koskemattomina hänen lompakossaan. Siitä ja niistä jalokivistä, jotka hänen rikostoverinsa onnistui napata Southamptonissa, hän aikoi tietystikin saada hyvän apajan. Mutta nyt meidän on helppo todeta, millä tavoin hän on saanut haltuunsa nuo kymmenentuhatta -- ja ne palautetaan näille herroille Culthwaitelle ja Houseoverille. Heidän todistuksensa nojalla voimme myöskin osoittaa todeksi, että Baseverie myrkytti Hannafordin saadakseen haltuunsa musteen valmistusohjeen. Baseverie on myyty mies!"

"Nämä herrat saavat siis takaisin kymmenentuhatta puntaansa?" virkkoi Hetherwick. "Siinä tapauksessa ei teillä käsittääkseni ole mitään pahoittelemista. Valmistusohje on luonnollisestikin luovutettava --"

"No, mutta siinäpä se juuri onkin, herra Hetherwick", keskeytti hänet toinen, joka siihen asti oli pysynyt vaiti. "Asia on niin, sir, ettemme halua päästää valmistusohjetta käsistämme. Tuolle Basingille eli Baseverielle annoimme siitä kymmenentuhatta puntaa, mutta --"

"Mutta pidätte sitä oikeastaan arvokkaampana, vai kuinka?" pisti Hetherwick hymyillen väliin. "Ymmärrän! Siinä tapauksessa siis --"

"Jos saamme takaisin kymmenentuhatta puntaamme, olemme valmiit neuvottelemaan asiasta oikeudenmukaisen omistajan kanssa", selitti Culthwaite, vilkaistuaan liikekumppaniinsa. "Siihen asti on valmistusohje varmassa tallessa meillä. Liikkeemme on hyvin tunnettu --"

"Jättäkäämme asia toistaiseksi silleen", vastasi Hetherwick. "Neiti Hannaford luottaa sanaanne, kun lupaatte tallettaa ohjeen ja pitää sen salassa. Ja myöhemmin voidaan puhua liikeasioista!" Hän nousi seisomaan, ja Rhona nousi samalla. "Tarvitsetteko meitä tänään, herra Matherfield?" hän kysyi. "Jollette --"

"En", vastasi Matherfield. "Vain muodollisia selvittelyjä tänään -- iltapäivällä sitten kuulustellaan häntä. Vain pidätystodistukset ja pyyntö jutun siirtämisestä. Saatte mennä, minne haluatte, herra Hetherwick -- ilmoitamme kyllä teille molemmille, kun teitä tarvitaan."

Hetherwick saattoi Rhonan ulos ja päästyään pois poliisilaitoksen alueelta iski keppiään katukivitykseen.

"Kun selviydymme tästä jutusta", hän huudahti, "niin minut saadaan hirttää, jos milloinkaan enää sekaannun rikosjuttuihin -- henkilökohtaisesti! Baseverie oli perinpohjainen konna, ja hänen asioihinsa puutuin! Ja että sinutkin piti sotkea siihen!" hän lisäsi äkkiä. "Se kiukuttaa minua enemmän kuin mikään muu. Mutta tuleehan siitäkin loppu, ja sitten --"

Hän pysähtyi; tyttö silmäili häntä, hieman ihmeissään hänen kiivaudestaan. Sitten Rhona, kun he kävelivät rauhallisella kohdalla Thamesin rantatien harvaliikkeisellä osalla, laski arasti kätensä hänen käsivarrelleen. Hetherwick pyörähti rajusti tyttöön päin ja tarttui hänen käteensä.

"Minusta sinä olet kovin paljon huolehtinut minusta", sanoi tyttö. "Loppujen lopuksi ei pelkkä rikoksen tutkimisen into saanut sinua --"

"Hyvä Jumala, ei toki!" huudahti Hetherwick nopeasti. "Aluksi ehkä puolittain se -- puolittain sinä! Tunsin -- sitä on vaikea selittää -- että minun oli pidettävä huolta sinusta. Ja sitten -- ja kun sinä katosit -- mutta minä taidan olla pyörällä päästäni! Kerronko sinulle yhden asian? Koko sinä aikana, jonka olit kadoksissa, minä -- niin -- tuskin nukuin lainkaan! Aprikoin, ymmärräthän? ja kun ilmestyit jälleen eilen, iltapäivällä -- mutta haluaisin kysyä sinulta erästä seikkaa, josta en ole aivan selvillä -- taisin totisesti olla sekaisin silloin!"

"Kuinka niin?" kysyi Rhona.

Hetherwick kumartui hänen puoleensa ja hiljensi ääntään.

"Olin niin iloinen, niin riemastunut nähdessäni sinut eilen iltapäivällä", hän vastasi, "että -- että minua huumasi -- käsitätkö? Ja tahtoisin tietää -- suutelinko sinua?"

Rhona katsahti häntä äkkiä silmiin -- ja naurahti.

"Kas vain! Kuinka huvittava oletkaan! Niin, tietysti, suutelit! Kahdesti!"

"Se on hyvä!" huudahti Hetherwick. "Minä -- minä luulin, että olin ehkä nähnyt unta. Mutta suutelitko sinä minua?"

"Pitäisikö sinun sitten saada kaikesta tarkka tieto?" kysyi Rhona ilkamoiden. "No niin -- minä suutelin sinua!"

"Sitä parempi!" sanoi Hetherwick.