Part 4
v. OTTER. Kun Suomi on vapaa, tarvitsemme vain kenraalin sitä hallitsemaan, ei prinssejä eikä herttuoita.
KLICK (nopean kohteliaasti). Suomalainen aatelismies on ennenkin painanut päähänsä kruunun.
HIERTA (kumartaen syvään). L'état, c'est moi... Sen kuningasajatuksen kykenee vain herra kenraali toteuttamaan.
JÄGERHORN (lujasti, mutta yhä valoisassa sävyssä). Täälläpä kumarretaan kruunulle, vaikka sitä ei ole vielä edes taottu. Muualla kruunuja särjetään. Emme suinkaan täällä ryhdy niitä valamaan kuin savenvalajat kannuja? Varsinkin kun olemme tähän saakka vannoneet _tasavallan_ nimeen.
SPRENGTPORTEN (istuutuen ja samalla viitaten herroille, joista pari noudattaa kehoitusta). Hyvät herrat, päivä kerrallaan, kun on kysymys suurista asioista. Kruunusta tai konsulintoogasta nyt ei ole aika keskustella. Mutta armeijasta, joka meidän on luotava. Savon kevyet joukot on saatettava jälleen kuntoon. Pohjanmaan miehistä on harjoitettava iskujoukot, jotka viiltävät vihollisen rintamaa kuin puukko rintaa. Ja Hämeen ruodut, nuo uskolliset miehet, jotka eivät osaa perääntyä eikä pettää, heistä tehdään linnoituksiin vankkumaton varusväki ja rajoille ylikäymätön muuri. Tämän suunnitelman toteuttaminen vaatii ankaraa työtä. Mutta me teemme sen.
v. OTTER (innostuneena). Par la barbe... siitä pantiksi ainakin Sebastian von Otterin kunnia ja henki!
SPRENGTPORTEN (puoliksi itsekseen). Ja senjälkeen: tämä kuningas parka, tämä mielenvikaisen Kaarlen salonkiapina, joka keinottelee parhaillaan itselleen — hänkin Norjan kruunua, haikailee Puolan kuninkuutta ja heristelee naisellista nyrkkiään Venäjän eukolle, hän on silloin käsissämme. Hän luulee antaessaan minulle ylipäällikön valtakirjan, että riistän Suomesta rautaisin kourin muonaa ja miestä, hankin hänelle sotateatteria varten veriset laakerit. (Nauraa halveksuvasti.) Päinvastoin. Siinä seikassa juuri hän ja hänen korea Armfeltinsa menivät ansaan. Kun he ovat tarpeeksi näytelleet sankaria sekä länteen että itään, joutuvat he pakosta sotaan. Ja silloin käykin tämä maa _omin päin_ sotaa.
EHRENSTRÖM. Omaa vapauttansa varten!
v. OTTER (ylenpalttisessa innostuksessa). Tahtoisinpa juoda tuhannen maljaa ja ammuttaa rykmentillä pilvet hajalle... tämän hetken kunniaksi! (Innokasta äänten sorinaa.)
SPRENGTPORTEN (äänten sorinan yhä jatkuessa; Jägerhornille). Missä on Björnram?
JÄGERHORN (muille). Vaietkaa. (Hiljaisuus.)
SPRENGTPORTEN. Avatkaamme tuo kuninkaallinen onnenlehti.
BJÖRNRAM (on lähestynyt ja ojentaa kumartaen kirjeen).
SPRENGTPORTEN (avatessaan kirjettä; hyvätuulisen ivallisesti). Majesteetin omakätisesti vahvistama Kustaa paran kuolemantuomio... (Alkaa lukea, hymyilee ensi lauseita silmäillessään, käy äkkiä tarkkaavaksi, lukee rypistynein kulmin, jatkaa yhä kiihkeämmin, puristaa paperin kouraansa, ponnahtaa ylös, astuu raivokkain askelin pari kertaa edestakaisin, pysähtyy; puoliksi itsekseen.) Minulta riistettiin kokonainen valtakunta... (Vaitiolo.)
JÄGERHORN (toisten seisoessa jännityksestä mykkinä). Mitä on tapahtunut?
SPRENGTPORTEN (vaimennetuin äänin, mutta raivokkaasti). Juudas-suudelma, kavallus... (Ojentaa kirjeen Jägerhornille; heittäytyen istumaan vasemmalle.) Mikä häväistys...
JÄGERHORN (silmää nopeasti kirjeeseen). Armfeltin käsialaa... (Antaa kätensä vaipua; toisille, jotka ovat keräytyneet tiheänä joukkona hänen ympärilleen.) Kuningas on luopunut aikeestaan. Peruutus. Yksinkertaisesti: aiotun valtakirjan peruutus.
KLICK (ottaa kirjeen).
JÄGERHORN (kääntyy synkkänä etunäyttämölle päin.)
SPRENGTPORTEN (Jägerhornille). Vaimoni sairaus sen teki. Prinssit, herttuat, valtiopäivät ja Katariinan lähettiläs olivat puolellani. Hän pelkäsi kapinaa. Hän ei uskaltanut kieltää minulta ylipäällikkyyttä, niin kauan kuin olin siellä.
JÄGERHORN (jyrkästi). On tehty virhe. Seurustelu Venäjän lähettilään kanssa herätti liiaksi epäluuloja kuninkaassa.
SPRENGTPORTEN. Siinä ei ollut virhettä, vaan juuri sydämessä. Tahdoin täyttää vaimoni viimeisen toivon. Ja päästin viholliseni viime hetkenä saarroksista. (Naurahtaen katkerasti.) Valtaherrain shakkipelin voittaa vain laskumestari eikä "viimeisen toivon ritari". (Jää tuijottamaan synkkänä eteensä.)
100
KLICK (äkkiä). Jägerhorn! (Lähestyen kirje kädessä Jägerhornia, toisten upseerien seuratessa.) Oletko lukenut loppuun? Täällä sanotaan: Valhalla ja kaikki maassa toimivat veljesseurat aiotaan hävittää sodanvaaran uhatessa Venäjän taholta.
JÄGERHORN (ottaen kirjeen). Valhalla? (Silmäten kirjeeseen; puoliksi itsekseen.) He löivät siis itse viimeisen naulan. (Lähtien koroketta kohti.) Hyvä. (Korokkeelta; lyhyin paussein.) Veljet! Ketkä ovat valmiit yhtymään salaliittoon kuninkaan — _surmaamiseksi_? (Vaitiolo; kukaan ei vastaa; hämmästyneenä.) Ette vastaa? Pelkäävätkö Valhallan ritarit, walfauderit ja jaarlit totella valaansa, vaikkapa mestauslavalle saakka?
KLICK (astuen esiin). Olen valmis.
JÄGERHORN. Entä muut?
v. OTTER (muristen itsekseen). Parbleu... (Kääntyy poispäin kynsien korvallistaan.)
HIERTA (pelästyy, hätääntyy). Mon Dieu... (Siirtyy taka-alalle.)
BIERKEN (tuijottaa synkkänä eteensä).
BJÖRNRAM (on vetäytynyt erikseen oikealle).
EHRENSTRÖM (katkaisten vaitiolon; epävarmana). Eversti ratkaiskoon...
SPRENGTPORTEN (nousee kuin tehden ratkaisevan päätöksen; kylmästi, hymyillen). Everstikö? Kenraali edelleen, jos suvaitsette. Pettymykset ja sotataito ovat opettaneet minua turvaamaan myös selkäpuolen. (Siirtyy vasemmanpuolisen pöydän luo.) Niin, herrat puhuivat — jos kuulin oikein — kuninkaan kuolemasta. En kiellä sen miellyttävyyttä. Mutta minua ei huvita olla mukana pienessä hommailussa. Niinpä tarjoankin teille toisen taistelun ja koston tien, loistavan ja rikkaan... Suvaitkaa. (Vetää esille useita rahapusseja; heittäen niitä pöydälle.) Dukaatteja, tarkkaan punnittuja, ja kultaruplia, jokainen viisitoista hopearuplaa... Jakakaa keskenänne.
BIERKEN (jäljessään _Björnram, v. Otter_ ja _Hierta_ lähestyvät pöytää ahneina).
JÄGERHORN. Odottakaa. (Sprengtportenille.) Mistä ovat nämä rahat ja mitä varten ne ovat aiotut?
SPRENGTPORTEN (nauraen). Suuren Katariinan myötäjäislahja Suomen ylimyksille. Me olemme tervetulleet Venäjän hoviin. Minulle on vakuutettu kenraalimajurin arvo keisarinnan armeijassa. Ja minä puolestani takaan jokaiselle teistä arvonylennyksen upseerina. Tulkaa mukaan. Keisarinna on nyt helposti kiihoitettavissa sotaan. Me marssimme hänen armeijansa etunenässä tänne, lyömme ruotsalaiset joukot ja nostamme kansan aseisiin, mihin kaikkeen yksin ollen emme kykene. Vallankumouksia ei saada aikaan ruusuvedellä, vaan lyijyllä ja kullalla. — Täällä on, hyvät herrat.
BIERKEN (mukana _v. Otter_ ja _Hierta_ lähestyvät jälleen).
JÄGERHORN (jäätävän ivallisesti). Onko Suomen aateli todellakin noin rappiolla? Ja sen vanhemmatkin jäsenet? Te, jotka olitte jo silloin syntyneet, kun saman Venäjän keisarinna silpoi tämän kansan kahteen osaan. Oletteko nyt, kun irstaan Katariinan ruokahalu vaatisi siitä loputkin, valmiit palvelemaan juomarahoista tsaarittaren pöydässä?
v. OTTER. Nuori mies, aiotteko loukata vanhan soturin kunniaa?
HIERTA. Ma foi, emmekö ole ritareita sans peur et sans reproche?
BIERKEN (siirtyy keskustelemaan Ehrenströmin ja Björnramin kanssa).
SPRENGTPORTEN. Rakas Brutukseni on ollut aina hyveen harjoituksessa mestari. Mutta ensimmäinen myös sen sokeudessa. — Olla hyveellinen Ruotsin herrain parissa on samaa kuin käydä lampaana susien seurassa. Vai miten ovat Ruotsin kuninkaat tällä vuosisadalla maksaneet velkojansa? Miljoona livreä silloin tällöin Ranskan Ludvigeilta. Millä on rakennettu Ruotsin laivasto? Ranskan lahjuksilla. — Ja nyt, kun Ludvigin raha-arkku on tyhjä, on Kustaa valmis myömään Suomen ruplista ja kopeekoista, jos vain Venäjä suostuu heittämään Norjan suojattomaksi. Samaan aikaan hän ottaa vastaan almuja Turkin rahassa. Ja juuri sillä, muhamettilaisella kullalla, hän palkkaa meitä varten pyövelin, jollemme ajoissa saa taaksemme voimaa. (Istuutuu.)
JÄGERHORN. Mitä turmeltuneempia ovat Ruotsin herrat, sitä varmemmin voittavat lahjomattomat miehet.
KLICK. Kumpikaan herroista ei näytä huomaavan, että liittymällä Venäjään tehdään laskuvirhe. Te unohdatte, että tällä kansalla on oma sielu ja sydän, josta se ei voi hetkessä luopua. Sen tuhannet pakomatkat korpeen, takanaan risteilevät kasakkalaumat, ovat syöpyneet kauhukuvina sen vereen. Piilopirteissä vietetyt pitkät päivät ja pelonalaiset yöt ovat jättäneet sen mieleen tuijottavan vihan. Eivätkä voi suomalaiset miehet unohtaa raiskattujen kotiensa raunionäkyjä, ei tässä polvessa eikä vielä tulevissakaan. Hekö ottaisivat avosylin vastaan itärajalta marssivat — "_vapauttajat_"?
SPRENGTPORTEN (ylpeänä). Rohkeneeko täällä joku väittää, että Savon kansa on unohtanut Brahelinnan everstin, hyväntekijänsä, rohkenen sanoa? Ja onko muussa Suomessa jo haalistunut se kunnia, jonka se sai erään nuoren upseerin nostaessa Kustaa kuninkaan mitättömyydestä valtaan? En usko. En saata uskoa.
KLICK. Kaikki hyvät työt muuttuvat tämän kansan mielestä rikoksiksi sinä hetkenä, kun niitten tekijä on liittynyt sen periviholliseen.
JÄGERHORN (täydestä sydämestä; tuskassa). Emmekä me, Seestan herran kiitollisimmat oppilaat, kykene ymmärtämään, kuinka hän voi muuttua tasavaltalaisesta tsaarittaren palvelijaksi.
SPRENGTPORTEN (pilkallisesti). Ja lisäksi sama mies, joka oli nuorukaisena rojalisti. Ette, sillä te näette vasta viitan, jota mies kulloinkin kantaa, ette viitan kantajaa, jonka täytyy vastata vuosisadasta. — Hyvät herrat, sallinette minulle tuon pienen huvin: hieman kiirehtiä historian etanaa.
JÄGERHORN. Luulen ymmärtäväni tuon tarinan viitoista ja etanasta, jonka tuntosarvet näyttävät hamuilevan itää. Mutta tämänpä tähden juuri: vain ratkaiseva teko, joka yhdistää meidät kuin rovion huimailtava liekki sulkee marttyyrit samaan syliin...
SPRENGTPORTEN (keskeyttäen; käskevästi). Ratsuni!
BIERKEN poistuu täyttämään käskyä palaten nopeasti takaisin.
JÄGERHORN (jatkaa ajatustaan). Vain sellainen teko on itsenäisyytemme alku. Jokainen luopumus tasavalta-ajatuksestamme on tänä hetkenä rikos.
SPRENGTPORTEN (Ehrenströmille; surumielisyys sanojensa alla). Juhana Albert, sinä nuorin oppilaistani, satutko muistamaan, mitä olen joskus sanonut totisesta patriootista?
EHRENSTRÖM. Sen muistan ikäni: "Ken ei tee kaikkea, ei tee mitään isänmaan puolesta", ja se on ollut meille kaikille pyhänä käskynä.
SPRENGTPORTEN (nousee; Jägerhornille, tähän katsomatta). Juhana Antti Jägerhorn, ymmärrätkö: siihen "kaikkeen" kuuluu myöskin _rikos_. Lähden Venäjälle, "luopumuksen" häpeälliselle tielle. Jollen sieltä käsin kykene luomaan tähän maahan valtakuntaa, on "rikokseni" sen ainakin pelastava joutumasta _erämaaksi_, jollaista suojamuuria Pietarissa kyllä suunnitellaan rakennettavaksi Ruotsia vastaan. Jo tämäkin riittäisi lohdutuksekseni kuolinvuoteellani. — Hyvät herrat, lupasin teille äsken loistavaa kostoa. Nyt näette: sillä on myöskin musta varjonsa. Ratkaiskaa.
EHRENSTRÖM (intomielisesti). Päällikköni, jokainen ajatus, joka on polttanut mieltäni, on teidän antamanne. Ketä seuraisin, ellen teitä, vaikkapa... rikokseen?
JÄGERHORN. Koko se voima, jolla olen vääryyttä vihannut, on nyt kypsä tyrannin surmaamaan. Se rakkaus, jolla olen teitä, veljet, Valhallassa rakastanut, on nyt Spartacuksen rakkautta kohtaloveljiinsä. Minäkin kutsun teidät rikokseen, mutta rikoksista tahrattomimpaan. — En voi olla tänä hetkenä kiittämättä kohtalon jumalaa, joka on antanut tänään minulle takaisin kaiken nuoruuteni voiman, juuri nyt, kun rikoksista jaloin meidät vaatii omakseen. — En epäile siis minäkään sanoa: valitkaa.
SPRENGTPORTEN. Ken seuraa minua, lähteköön oitis, ken jää, hän hoitakoon täällä... hautoja (mitaten silmillään läsnäolevaa seuraa, joka, lukuunottamatta oikealle jäänyttä Björnramia, on siirtynyt Jägerhornin edellisen repliikin aikana lähemmäksi koroketta) ja haudoilla... vaivaiskoivuja. (Tekee tervehtivän liikkeen, poistuu peräovesta.)
KLICK on noussut Sprengtportenin viime sanojen aikana korokkeelle ja antaa lujin puristuksin kätensä Jägerhornille.
JÄGERHORN (nousee portaisiin).
KLICK (seuraa hänen jäljessään).
EHRENSTRÖM (katsahtaen kysyvästi jäljelle jääneisiin; äkkiä). Minä seuraan Suomen ylpeintä ylimystä! (Poistuu peräovesta.)
BIERKEN (lähestyy etualan pöytää; päättävästi). Kunniavelka on maksettava. (Ottaa pöydältä pari rahapussia; työntäen toisen v. Otterin kouraan.) Siinä on, sinä vanha pukki. Voit maksaa kaikki lemmenvelkasi summamutikassa. (Poistuvat peräovesta.)
HIERTA (on tullut pöydän luo ja siepannut yhden rahapusseista; lähtien toisten jälkeen, Björnramille). En voi sietää heitettävän rahoja huonoihin käsiin... au revoir. (Poistuu peräovesta.)
BJÖRNRAM vetää peräoven kiinni, katsahtaa oikealle ja portaisiin, syöksyy äkkiä pöytää kohti, ryhtyy kahmimaan rahapusseja taskuihinsa, kasvoilla varkaanahne ilme.
Väliverho.
KOLMAS NÄYTÖS.
Ylipäällikön teltta Husulan leirillä. Teltta on korkeahko ja kauttaaltaan tummansinisestä kankaasta. Peräseinässä käytävä taustalle, jota ei kuitenkaan näy, sillä verhot muodostavat aukon, josta ajatellaan nähtävän viistoon vasemmalta oikealle, mutta ei suoraan taustalle. Vasemmalta taka-alalta ja oikealta etualalta käynti teltan toiseen osaan ja ulos. Oikeassa takanurkassa on sinikeltainen Ruotsin lippu. Keskellä näyttämöä on mustalla verholla peitetty laaja pöytä, jolla on papereita ja karttoja, sekä lähettyvillä tumma, korkeaselustainen nojatuoli. Teltan permanto on hieman epätasainen. Vasemmalla etualalla on ryhmässä pari kiveä ja laaja kanto, jotka on peitetty istuimiksi tummalla kankaalla.
I KOHTAUS.
_Bierken, v. Otter, Björnram_ ja _Hierta_ tunkeilevat uteliaina ja liikehtivät _Klickin_ ympärillä, joka ei näytä saavan suunvuoroa.
HIERTA (kävelee touhukkaana etualalla). Charmant, charmant...
v. OTTER (keskellä seisovasta ryhmästä). Par la barbe... parbleu...
BIERKEN (v. Otterille). Lakkaa siitä murisemasta.
BJÖRNRAM (terävästi). Antakaa hänen kertoa! Missä on kuningas?
BIERKEN. Mitä aikoo herttua ja laivasto?
KLICK (istuutuen nojatuoliin; hengästyneenä). Odottakaa... Heinäkuisessa helteessä...
v. OTTER (on kaatanut taskumatistaan pieneen pikariin ryypyn). Ryyppy, veli hyvä.
HIERTA. Mepä olemme jeevelinmoisia poikia, charmant.
KLICK (otettuaan ryypyn). Yötä päivää ratsulla, kurkussa tomu ja sieraimissa Suomenlahdelta ruumiitten haju...
BIERKEN. Näitkö Suursaaren sankaria?
KLICK. Herttua ei ole Suursaaren jälkeen tehnyt mitään, laivasto makaa Viaporissa, ja kapina kiertää kulovalkeana laivalta laivalle. Huhuttiin, että kuningas aiottiin vangita ja kutsua kansakunnan kokous päättämään itsenäisen Suomen hallitusmuodosta. Toiset kannattavat Jägerhornia ja tasavaltaa, toiset ovat valmiit antamaan Suomen kruunun Kaarle herttualle, jos hän nousee veljeänsä vastaan. Ja kuningas kulki, kuulema, höperönä laivan kannella ja tuhersi itkua.
HIERTA (muiden nauraa hohottaessa). Qu'elle bagatelle!
BIERKEN. Mutta me olemme kuulleet, että kuningas on jättänyt laivaston ja on matkalla maa-armeijaan?
KLICK. Niin on, sillä herttua on Juudas eikä sankari. Hän ei nosta miekkaa veljeänsä vastaan, mutta jättää hänet meidän käsiimme. Hän on luvannut kuninkaalle lähettävänsä täksi illaksi saarilaivaston Haminanlahteen tukeakseen muka meidän hyökkäystämme ensi yönä Haminaa vastaan. Mutta samalla hän on antanut sanansa kapinallisille, ettei laivasto tule ampumaan laukaustakaan joukkojemme hyökätessä. Herttua, nähkääs, odottaa, että me suoritamme työn ja hän saa "tahrattoman" kruunun. (Nousee.) Mutta siinä hän erehtyy.
BJÖRNRAM. Vasta hiljan saapuneena en ole oikein varma, mitä veljet ovat täällä suunnitelleet. Loistavia tekoja, luulen?
BIERKEN. On kyllä aiottu jos jotakin. Mutta mitä tehdä täällä keskellä Husulan soita. Miehistö sairastelee ja...
KLICK. Sitä parempi. Sillä meistä, vain meistä riippuu nyt Suomen kohtalo. (Lähestyen, melkein kuiskaten.) Vai ettekö tiedä, että kuningas on matkalla tänne, Husulaan.
v. OTTER. Parbleu, hän juoksee kuin jänis surmanpensaaseeni
KLICK. Hän on käsissämme. (Siirtyy vasemmalle taka-alalle, jää odottavana katsomaan taustalle päin.)
HIERTA (pelästyneenä). Mi-mi-missä on Jä-Jä-Jägerhorn?
BIERKEN (epäluuloisesti). Siitä asti, kun hänet korotettiin ylipäällikön ajutantiksi, näyttää hän viihtyvän huonosti seurassamme.
BJÖRNRAM (viekkaasti). Älkäämme ihmetelkö, veljet. Kuka meistä ei nauttisi suosiota, jos sitä meille tippanenkin pirahtaisi.
KLICK (lähestyen; tuimasti). Mitä täällä uskalletaan? (Björnramille.) Pyrittekö kylvämään keskuuteemme epäröintiä ja kateutta? (Kaikille.) Jägerhorn ratsastaa parhaillaan Anjalan tietä kuninkaan edellä, ja kuningas ajaa vaunuissa omaa kuolemaansa takaa. Joka leiriin hän kylvää kapinaa, ja joka pysähdyspaikassa ottaa kuninkaan vastaan mykkänä tuijottava joukko. Kuoleman silmät tuijottavat, kuningas näkee sen, mutta hän ei uskalla palata, sillä Haminan valloitus on hänen ainoa pelastuksensa. Odottakaa ja totelkaa.
BJÖRNRAM. Mikään ei ole minulle mieluisampaa kuin totella mestariamme. Mutta en ole tosiaankaan täysin varma mitä sanovat sotamiehet _meidän_ leirissämme asiasta, lähes puolet ruotsalaisia ja...
v. OTTER. Jaa, pojat, taistelevatko ne vihollista vastaan vielä sittenkin kun...
II KOHTAUS.
_Isaura_ tulee näkyviin vasemmalta.
ISAURA (erikoisesti v. Otterille). Toivon, etteivät kavaljeerit ole joutuneet pelon valtaan? (Ojentaa kätensä v. Otterin suudeltavaksi.)
KAIKKI (kumartavat).
HIERTA (sopertaen). Mademoiselle, quelle beauté...
v. OTTER (mielihyvästä palaen; tankaten). Jalosukuinen neiti, vain hieman harkintaa, ansaitaksemme... Pohjolan kauneimmasta kädestä... (Kykenemättä jatkamaan kohteliasta lausettaan; suuriäänisesti.) Suoraan sanoen: hurmaavasta sydämestä tarjoo Sebastian von Otter vaikka joka päivä tämän syntisen päänsä.
ISAURA (on istuutunut nojatuoliin). Herroille lienee turvallista kuulla, että eversti Hastfehr on valmis marssimaan Savon-joukkoineen avuksemme heti, kun Suomen pelottomimmat ritarit ovat antaneet arvoisensa iskun.
KLICK. En ole epäillyt hetkeäkään, että myös sisämaan joukot ovat yhtyneet meihin, ennenkuin huomisaamu on valjennut.
BJÖRNRAM. Olisi kuitenkin hyvä tietää suunnitelmasta jotain muutakin kuin...
HIERTA (keskeyttäen). Oh, suunnitelma! (Kumartaen Isauralle.) Emmekö ole ritareita, jotka iskevät sidotuin silmin, kun...
v. OTTER (työntäen Hiertan syrjään). Kylläpä kai. (Isauralle tarkoittaen.) Mutta jos täällä joku kiistää kunniasta ansaita ensimmäisenä... (Hiertaa tyrkäten.) Ymmärrätkös?
BIERKEN. Ja mitä tässä enää jauhetaan tyhjiä akanoita. Kaikki yhden kortin varaan ja... kuningas lautaan.
BJÖRNRAM (taka-alalta). Ratsuja...
KLICK. Ketähän? (Siirtyy oviaukon luo.)
ISAURA (nousee).
BIERKEN. Jägerhorn!
KLICK (oviaukolta). Niitä on kaksi! (Katoo taustalle.)
ISAURA. Hyvät herrat, olen iloinen, että olette hetken lähestyessä valmiit mieleltänne. (Björnramille; äkkiä.) Paitsi te, herra...
BJÖRNRAM (nokkelasti; viitaten Hiertaan ja v. Otteriin päin). Sidotuin silmin lentävät sokot ja päätä vailla kukot. En ole kumpiakaan...
ISAURA (poistuu vasemmalle).
III KOHTAUS.
_Jägerhorn, Klick_ ja _Ehrenström_ tulevat taustalta.
JÄGERHORN (tuoden Ehrenströmin etunäyttämölle). Katsokaa, nuorin veljemme on palannut! Ei tuhlaajapoikana, vaan hyvänä ennusmerkkinä.
KLICK (ihmeissään). Mistä tulet? Yli rajanko vai...?
JÄGERHORN. Kerro heille. Sinä todistat parhaiten, että juuri me valitsimme oikean tien.
EHRENSTRÖM (istuutuen vasemmalle). Uskossani kenraaliin petyin katkerasti. Hän juhli maatiloillaan kuin ainakin ryssäläinen pajari, hovissa hän mielisteli Katariinaa kuin kätyri ja näytti unohtaneen kokonaan patrioottien asian. Kun rohkenin hänelle tästä huomauttaa, julmistui hän kuin pahin satraappi ja uhkasi toimittaa minut Siperiaan...
KAIKKI (ihmeissään mumisten). Siperiaan...
EHRENSTRÖM. Niin, Siperiaan, minut, joka olin jumaloinut häntä poikaiästä asti. — Silloin pakenin. En kyennyt kumartamaan ryssäläiseen malliin. Kotimaassa olen vaeltanut kurjana paikasta toiseen. Kuninkaalta ei minulla, karkurilla, ole armoa odotettavissa. Jos astun hänen eteensä, lyöttää hän minut rautoihin tai lähettää suoraan mestauslavalle. Jägerhorn ja te, veljet, olitte ainoa toivoni. (Jägerhornia tarkoittaen.) Tapasin hänet Liikalassa, ja hän otti minut vastaan kuin kaivatun veljen...
v. OTTER. Oikein tehty. Nyt vanhat hautaan, ja tänä iltana annetaan miehen kädestä.
JÄGERHORN (kaikille). Tunnette siis tilanteen?
ERI ÄÄNET. Olemme valmiit!
JÄGERHORN. Kuulkaa tarkasti. (Upseerien kokoonnuttua tiheäksi ryhmäksi hänen eteensä.) Kun kuningas saapuu seurueineen, astumme kaikki hänen vaunujensa luo. Minä, kreivi Possen ajutanttina, johdan hänet tänne, ilmoittaen, että kreivi on tulossa etuasemilta ja pyytää kahdenkeskistä keskustelua selostaakseen joukkojen asemat ja hyökkäyssuunnitelman. Kuninkaan astuttua telttaan asetutte te, Bierken ja Ehrenström, vartijoiksi kummallekin ovelle. Ja te muut johdatte seurueen von Otterin telttaan ja tarjoatte herroille tulomaljoja nopeassa tahdissa. Jos saan sopivan tilaisuuden, tulen itse antamaan teille merkin, jonka jälkeen poistutte seurasta yksi erältänne ja siirrytte tänne. Jos en ole tullut viimeistään neljännestunnin kuluttua, siirrytte samoin, ilman kutsuani. Kukin tarkastakoon ajoissa pistoolinsa. — Keräännyttyämme kuninkaan ympärille lausun keskustelun kuluessa kuuluvalla äänellä sanan tasavalta ja tähtään. Ymmärrättekö?
KAIKKI (nyökkäävät).
BJÖRNRAM on vetäytynyt ryhmästä erilleen ja aikoo hiipien kadota taustalle.
IV KOHTAUS.
Samassa astuu Björnramia vastaan Isaura, estäen hänen aikeensa.
ISAURA. Kavaltaja.
BJÖRNRAM (vetäytyy vasemmalle etualalle, näytellen hämmästynyttä).
MUUT (ympäröivät hänet samassa puoliympyrän muotoiseen kehään).
ISAURA. Hän aikoi hiipiä kuningasta vastaan ja myödä teidät hyvästä hinnasta.
BJÖRNRAM. Olen kyllä havainnut olevani armollisen neidin epäsuosiossa.
ISAURA. Jo Tukholmassa hän herätti epäluulojani. Hän näytti päässeen Armfeltin suosioon nopeammin kuin hänen ansionsa edellyttävät...
HIERTA (kopeloi nokkelasti Björnramin rintapieliä ja vetää esiin sinisen merkin). Voilà Sininen merkki! Hän on kertonut tästä minulle... Urkkijain merkki, voilà!
BIERKEN (tarttuen pistooliin). Kuolema.
JÄGERHORN. Seis. Ei mitään melua nyt. (Osoittaen oikealle.) Viereiseen telttaan, sitokaa lujasti.
BIERKEN (ottaen Björnramia käsivarresta). Ja lukko hampaisiin, kyllä osataan. (Vie Björnramin oikealle.)
JÄGERHORN (kuohuksissaan). Te muut? Oletteko vannoneet?
KLICK. Rauhoitu, veli, sinä tiedät voivasi meihin luottaa.
JÄGERHORN. Niin, niin, siirtykää teltan edustalle ja tuokaa ajoissa sana.
(Klick, v. Otter, Ehrenström ja Hierta poistuvat taustalle).
ISAURA (lähestyen; kuiskaten). Rakkain...
JÄGERHORN Minä vapisen...
ISAURA. Sinä? Kuinka...
JÄGERHORN (katkonaisesti). Minä vapisen... ja silmäni ovat pimeässä.
ISAURA (hoivaa Jägerhornin nojatuoliin istumaan). Lepää hetkinen, toivut kyllä.
JÄGERHORN (yhä katkonaisesti). Tiedäthän... kun metsässä tarttuu otsaasi hämähäkin verkko, tarttuu toinen, kolmas... peittävät silmäsi, tunkevat huultesi väliin kuin katkera tomu. Sinulla on kiire heittää ne pois. Et pääse niistä eroon. Ne tuntuvat kasvoilla yhä, vaikka olet ne pyyhkinyt menemään. Luulen, että Juudaksen kämmenellä oli tuollaista nihkeää verkkoa, kun hän antoi kättä, ja huulilla tuollaista kitkerää tomua antaessaan suudelman... Petturin käden kosketuksesta minä nyt vapisen.
ISAURA (rauhoittaen). Tiedän... olet oikeassa.
JÄGERHORN (sisäisessä hädässä; melkein kuiskaten). Ja minusta tuntuu, kuin nyt odottaisin hänen suudelmaansa.
ISAURA (suutelee äkkiä Jägerhornia; kääntäen leikiksi). Siinäs sait. Maistuiko katkeralta? Vai kitkerältäkö?
JÄGERHORN (yhä ristiriitaisessa mielentilassa). Polttavalta...
ISAURA (nauraen). Eikö miltään muulta?