Part 1
language: Finnish
JUUDAS
Nelinäytöksinen draama
Kirj.
LAURI HAARLA
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1925.
HENKILÖT:
YRJÖ MAUNU SPRENGTPORTEN. ANNA ELISABETH, Seestan rouva. JUHANA ANTTI JÄGERHORN. HEDVIG MARIA, Nynäsin rouva. BEATA KRISTIINA. ISAURA. KAARLE HENRIK KLICK. KUSTAA III. SEBASTIAN VON OTTER. JUHANA ALBERT EHRENSTRÖM. STEN BIERKEN. JEAN MARIE HIERTA. KUSTAA BJÖRNRAM. HENRIK ARGILLANDER.
Tapahtuu Suomessa kustavilaisena aikana.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Kustavilaistyylinen huone Seestan kartanossa. Oikealla (katsomosta käsin) pieni pelipöytä tuoleineen. Taempana oikealla ovi muihin huoneisiin ja tämän vieressä pieni tarjoilupöytä. Oikealla takanurkassa muuri ja tämän lähettyvillä kaappikello ja pari tuolia. Takaseinän ovesta näkyy osa pientä salonkia siroine huonekaluineen. Taka-alalta, hieman vasemmalta, nousevat pimeähköt kierreportaat vinttikerrokseen. Portaitten edusta ja vasen nurkkaus ylempänä muuta permantoa. Tällä korokkeella kaappi ja seinän viereen työnnetty pöytä. Vasemmalla korkea ikkuna ja tämän lähettyvillä sohva ja pöytä parine tuoleineen. Vasemmalla kaapin päällä kolmihaarainen kynttilänjalka, jonka kynttilöitä ei vielä näytöksen alussa sytytetä, ja katossa kattokruunu.
Ulkona hämärtyvä myöhäiselokuun ilta. Kierreportaat ja vasemmanpuolinen nurkkaus jäävät tiheään varjoon.
Ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä käyttävät herrat aikansa siviilipukuja ja peruukkeja. Viimeksimainittuihin nähden tekevät kuitenkin poikkeuksen Jägerhorn ja Klick, joilla on omat hiuksensa, edellisellä ruskeat ja tuuheat, jälkimmäisellä musta, sileä leikkotukka. Eversti von Otterilla on koko ajan yllään sotilaspuku. Naiset käyttävät ajalle ominaisia ylhäisönaisten pukuja: värikkäitä ja laajahameisia "rastisilji"-, "triumfantti"- ja "peaudesoire"-pukuja kireine kureliiveineen ja runsaine koristeineen.
I KOHTAUS.
_Henrik Argillander_, lihava pappi, istuu vasemmalla, sohvalla, piippua polttaen, edessään pikari ja liköörikannu. _Beata Kristiina_, kirkkoherran kasvatti, sytyttää viimeisiä kattokruunun kynttilöitä.
BEATA KRISTIINA (kirkkoherralle; lähestyen, niiaten arasti). Rukoilemalla rukoilen kasvatusisää, ettei hän juopuisi tänä iltana liikaa. Olemme _vieraina_ jalosukuisen everstin ja ritarin kartanossa, ja armollinen emäntämme pahastuisi, jos...
ARGILLANDER (keskeyttäen; muhoilevan leppoisasti). Siveän tyttäreni pitäisi muistaa, että siellä Kuopion puolessa saa pappiparka juoda sakat ehtoolliskalkista. Täällä on boolimaljat kiinalaisesta porsliinista ja hopeasta kannut... eletään kuin Herodeksen hekumassa... Siellä kyttyräselät ja kaatuvatautiset!
BEATA KRISTIINA Mutta isäntämme itse on matkalla Gammelbackasta tänne ja Tukholmaan suurissa asioissa. Teidän tehtävänne koko Savon papiston edusmiehenä menee tyhjiin, jos... juhlitte liian aikaisin. (Yhä hätäisempänä; katsahtaen portaisiin.) Ja mitä sanoisi nuori herra Jägerhorn, jonka ankarista hyveistä on maine levinnyt ylhäisten ja alhaisten pariin.
ARGILLANDER (nauraa hohottaen). Vai sieltäpäin sen piikaisen kenkää puristaa. Eikös olekin päivät päästään konverseerattu ja replikeerattu, puistokäytäviä koreasti kepsuteltu ja elokuisessa hämärässä... amyseerattu...
BEATA KRISTIINA (syvästi loukkaantuneena). Kasvatusisä...
ARGILLANDER (leppoisasti). Nää... nää, tarkoitin vain sanoa, että minun heikko lihani taitaa olla täällä pienemmässä kiusauksessa kuin Eevan luonto... rippilapsessani. Mutta — palatakseni asiaan — en kiellä kieltäymyksen suurta arvoa, jos se on ikäänkuin tulevaisen nautinnon talteen panemista.
BEATA KRISTIINA (ottaen kannun pöydältä). Saanhan siis kantaa tämän pois?
ARGILLANDER (ojentaen pikarinsa; pyytävästi). Vie, tyttäreni, vie... Mutta... vielä lohdutuksen pisara... (Beata Kristiinan täyttäessä pikaria.) Lihallekin on sanottava hyvästit säädyllisellä tavalla. (Nousten.) Juon maljan Savon jumalan, Yrjö Maunu Sprengtportenin, kunniaksi. (Juo maljan.) Ja sinun pitää niiata. (Istuutuu jälleen.)
BEATA KRISTIINA (leikillään niiaten; iloisesti). Niiaanpa mielelläni... olen valmis uhraamaan ajallisen onneni ja... sieluni autuuden patrioottien alttarilla...
ARGILLANDER (varoittavasti). So-soo, mamselli! (Karkeasti.) Etkös tiedä astuvasi avioon lihallisen poikani, pitäjänkirjuri Argillanderin kanssa? Sinun säädyllesi on sopimatonta kuherrella täällä sydämillä ja autuuksilla. Mene nyt ja ojenna tapasi.
BEATA KRISTIINA (puoliksi itsekseen). Menen, mutta sydän on minun omani... (Kääntyy oikeanpuolista ovea kohti.)
II KOHTAUS.
_Juhana Albert Ehrenström_, nuori vänrikki, tulee peräovesta kädessä "Siunattu Painovapaus".
EHRENSTRÖM (jo ovelta). Posti Tukholmasta! Viimeinen numero "Siunattua Painovapautta". "Spartacus" paljastaa hoviherrain vehkeet. (Lukee.) "Aatelius on kauppatavaraa. Viisikymmentätuhatta plootua maksaa onnenonkijalle paroonius. Kahvilakeikarit tulevat majureiksi ja eversteiksi, sillä lahjuksilla ja parisilaisilla näyttelijättärillä rakennetaan valtakunnan armeijaa..." Niin kirjoittaa "Spartacus" ja vertaa kuningasta Eerik Pommerilaiseen. Rohkea poika! Ja tiedättekö, kuka hän on?
BEATA KRISTIINA. Kukas muu kuin Valhallan mestari, jalosukuinen Jägerhorn...
EHRENSTRÖM. Eipäs Olekaan, vaan miettiväisten muusain palvelija Valhallassamme. Odottakaa!
BEATA KRISTIINA (istuutuu oikealle).
EHRENSTRÖM (mennen portaitten juureen; kutsuen). Spartacus! Tule tuomiolle... (Kääntyen jälleen Beata Kristiinan puoleen.) Jägerhorn on veljesseuramme profeetta ja omatunto, mutta runoniekkamme on Kaarle Henrik Klick.
ARGILLANDER. Mutta, nuori herra, jos keltanokat hoitavat rovastin ja piispan virkaa, millä istuimella sitten istuukaan teidän hierarkiassanne eversti Sprengtporten?
BEATA KRISTIINA. Kun olin äitivainajani keralla pienenä tyttönä Brahelinnassa, oli hän mielestäni kuin nuori ruhtinas...
EHRENSTRÖM (yhä innostuneempana). Generalissimus! Suurempi ruhtinaita ja kuninkaita... Washington ja... ja Engelbrekt, tyrannien karkoittaja!
III KOHTAUS.
_Kaarle Henrik Klick_ tulee portaista, papereita kädessä.
KLICK (jo portailta; sukkelasti). Kuulkaas nyt, kirkkoherra, tuossa on syy, että aateli on pakanallisesti lakannut käymästä kirkossa. (Viitaten Ehrenströmiin.) Me olemme oppineet itse saarnaamaan.
ARGILLANDER (merkitsevästi). Tosi on, että sielunpaimenen on nykyaikana helppo hoitaa jalosukuiset sielut taivaaseen. Jos vielä pääsisimme ostamasta aatelisherroilta papinvirkoja, kiittäisimme Sallimusta tyhjistä kirkonpenkeistä... (Naurahtaa tyytyväisenä.)
KLICK (kumartaen; iroonisesti). Huomaan, että kirkko _valistuu_ meidän mukanamme rienauksen jaloissa opeissa. Mutta... mehän tuhlaamme aikaa! Everstimme tulojuhlaan on ohjelma valmistamatta. (Antaen kumartaen yhden papereista Beata Kristiinalle.) Neiti Beata, tässä on teille... proloogi tämäniltaiseen näytelmään.
BEATA KRISTIINA (nousten; silmäten paperiin). Laulu, minulle? En rohkene laulaa niin korkealle seuralle.
KLICK. Te säestätte ja vänrikki Ehrenström laulaa. Ja näyttelijöiksi molemmat korkeat rouvat ja herroista Hierta ja Bierken. Mitäs sanotte?
BEATA KRISTIINA. Minulle on suuri kunnia olla osaltani valmistamassa iloa Seestan kuuluisalle herralle.
EHRENSTRÖM (tarjoten käsivartensa). Neiti Beata, suvaitsetteko... (Poistuvat taka-ovesta; taustalta, näkymättömistä alkaa pian kuulua hetken kestävä, hiljainen säestely.)
ARGILLANDER (on lähestynyt Klickiä; tuttavallisesti). Näin neljän silmän välillä: taivutan Savon papiston ja kansan oikean asian puolelle, jos sangen arka omatuntoni sopivasti rauhoitetaan ja Herran palvelijain luonnolliset edut otetaan huomioon.
KLICK. Savon kansa on liittynyt lujalla uskollisuudella jo ennen papistoa, Brahelinnan ajoista alkaen, everstiimme, hyväntekijäänsä. Se ei ole pettävä patrioottien noustessa.
ARGILLANDER (leveästi hymyillen; itsetietoisesti). Tämä kansa on veisannut aina paimentensa suulla, (hyrähtäen nauramaan) sillä meillä on helvetin piina sanojemme suolana.
IV KOHTAUS.
Taka-ovesta tulevat _Hedvig Maria_, Nynäsin rouva, nuori, vilkas ja kaunis nainen; _Anna Elisabeth_, noin 40-vuotias, väsyneen ja lempeän näköinen Seestan rouva, ja näiden jäljessä luutnantti _Jean Marie Hierta_ ja vänrikki _Sten Bierken_. Edellinen on ulkomuodoltaan tyypillinen kustavilaisen ajan kahvila- ja hajuvesisankari, jonka kasvoilla on houna ja pikkutärkeä leima ja jonka korea pitsikoristeinen puku todistaa kiireestä kantapäähän turhamaista muotikeikaria. Jälkimmäinen on nuori, kalpeatko mies, jonka eleet ovat hermostuneita ja katse levoton ja synkkä.
HEDVIG MARIA. Yllätys! he sanovat. Näytelmäkö?
KLICK (kohteliaasti, rakastuneesti; antaen yhden rooleista). Tässä teille, pakeneva Psyke, toivottomalta Erokselta...
HEDVIG MARIA (samassa läheisessä sävyssä). Leikkiä vaiko totta?
KLICK. Niin paljon leikkiä kuin puuttuu uskallusta paljastamaan toivotonta sydäntä.
HEDVIG MARIA. Ja niin paljon kai totta kuin leikki sallii?
KLICK (kuiskaten). Niin paljon kuin itse näytelmässä rakastatte onnellista kreiviä, niin paljon toivon minä teiltä.
HEDVIG MARIA. Katsotaanpa... (Lukee "roolistaan":) "Kuningattaren ensimmäinen hovineiti..."
KLICK (kääntyen Anna Elisabethin puoleen, joka on istuutunut vasemmalle ja vaihtanut muutamia sanoja Argillanderin kanssa). Ja tässä... kuningattarelle. Tosin vähemmän lempeä kuin kuningatar Seestan hovissa... (Ojentaa "roolin" kumartaen.)
ANNA ELISABETH (lempeän leikillisesti). Pelkään, etten osaa näytellä muuta kuin sairasta mieltä ja murheellista muotoa; tottumus on toinen luonto.
KLICK. Pieni muutos virkistää, armollinen rouva.
ANNA ELISABETH (nyökkää hymyillen).
KLICK (Bierkenille; antaen "roolin"). Sinut, veljeni Bierken, nimitän drabanttien kapteeniksi. (Kääntyen samassa Hiertan puoleen; liioittelevasti.) Mutta Jean Marie Hierta on itse kuningas. (Ojentaa Hiertalle "roolin".)
HIERTA (tarttuu asiaan yksinkertaisen innokkaasti). Jaa, jaa, siinäpä osasit oikeaan. Kuulun isoäitini kautta Bonde-sukuun ja tämän kautta Horneihin, myös kreivilliset Posset ja Sparret ovat koristaneet sukupuutani, niin että... ma foi! eräissä pikkuserkuissani on melkein kuninkaallista verta. — En vérité! Karaktääriini sangen sopiva... (Siirtyy innokkaana taka-alalle, ryhtyen lukemaan osaansa.)
KLICK (laskien leikkiä Hiertan kustannuksella; toisille ikäänkuin salaa Hiertalta). Vain hän tuo näyttämölle oikeata hovitapaa: pitsinenäliinat hajuvettä täynnä ja kyyneleistä kosteat lemmenkirjeet — tyhjissä taskuissa. Todellakin: Gustave le roi!
HIERTA (kääntyen Klickin puoleen). Mais mon Dieu! Täällähän kuningas riitelee mustasukkaisena kuningattaren kanssa? Miten porvarillista!
KLICK (nokkelasti). Rauhoitu, veljeni! Kuningas ei ole mustasukkainen puolisostaan, vaan kreivistä hovineidille, jota kreivi rakastelee kuningattaren lisäksi. Eikä kuningatar ole mustasukkainen kuninkaasta, vaan rakastajastaan tämän rakastajattarelle, mikä tapa, tietääkseni, on juuri hienoimmissa piireissä comme il faut.
HEDVIG MARIA. Mutta näytelmän juoni? Kertokaa...
KLICK. Vain pieni hoviskandaali.
HIERTA (innostuen). Ooh, skandaali...
KLICK. Tapahtuu Drottningholmissa, aamuyöllä. Kun verho nousee, on edessämme hovineidin ja kreivin lemmenkohtaus. (Hedvig Marialle.) Tunnustan, rouva Hedvig, että olen itsekkäästi riistänyt kreivin osan itselleni. (Kaikille.) Toisessa kohtauksessa palaa hovineiti kreivinsä luota emäntänsä huoneisiin. Välttääkseen käytävässä seisovia vahtisotilaita hiipii hän — tapansa mukaan drabanttisalin kautta, jossa komentava upseeri viettää yönsä. Mutta hän kompastuu kynnykseen, hänen pieni kenkänsä singahtaa hurmaavasta jalasta ja kierii vuoteen alle, jolla nukkuva kapteeni herää ja anastaa kengän. Sukkela upseeri sanoo kiusoitellen: Kun huomenaamuna näytän tämän suloisen kengän hoville ja kuningattarelle, saan palkaksi majurin arvon, sen takaan. Hovineiti rukoilee hädissään armoa, polvistuu hänen vuoteensa ääreen ja nyyhkyttää suloisesti. Kapteeni kuiskaa: "Ma chère, jos sallitte saman suosion minulle kuin kreiville viime yönä... kolme suudelmaa, on kenkä teidän jälleen."
ANNA ELISABETH (hymyillen). Julma mies...
HEDVIG MARIA. Mitä tekee hovineiti?
KLICK. Neiti ilostuneena maksaa tuon lunastussumman kolmin kerroin, saa kengän ja palaa kuningattaren suojiin.
HEDVIG MARIA. Uskomatonta!
KLICK. Tukholman hovissa ei ole mikään lankeemus mahdotonta.
HIERTA (nauraa hekottaa taka-alalta Klickin väitteelle).
KLICK. Mutta eräs kapteenin hylkäämä kamarineitsyt mi kateus sydämessä seurannut tuota tapahtumaa, ja aamulla se on koko hovin ja kuningattaren tietona. Syntyy myrskyinen kohtaus, joka kuitenkin päättyy kaikkien yhteiseksi parhaaksi, sillä kuningatar ilmoittaa, että iloinen perhetapaus on odotettavissa, ja kuningas lyö kreivin ritariksi haaveellisin menoin.
HIERTA. Mikä nerokas spectacle!
ANNA ELISABETH (hymyillen). Minua melkein arveluttaisi olla tässä häijyssä ivassa mukana, jollen tietäisi herra mieheni tulevan tästä hyvälle päälle. (Sydämellisesti.) Viihdyttääksemme hänet viipymään Seestassa olemme tänään iloisella mielellä kaikki. (Leikillisesti, iloisesti.) Te nuoret saatte mielin määrin vihata noita kruunupäitä... tänään tahdon pysyä mukana, vaikka yksinäisyydessäni olenkin usein ihmetellyt tuota vihan katkeraa oppia.
KLICK (kohteliaasti). Tähän hyvän sydämen ihmettelyyn vastaa parhaiten veljeni Ehrenström laulullaan. (Kääntyen peräovea kohti.) Prologi alkaa! (Läsnäoleville.) Se on laulu nykyajan naurettavista pikkutyranneista. (Istuutuu taka-alalle).
V KOHTAUS.
Ehrenström tulee takaovesta kädessä nuottivihko.
EHRENSTRÖM (sirosti kumartaen; lausuu laulun nimen). "Les tyranneaux ridicules." (Esittää seuraavan laulun karrikoivin ilmein säestyksen kuuluessa taustalta.) [Säestys voi tapahtua pianolla, kitaralla tai luutulla.]
Sansonin Charles on rikkain Ranskan pyöveleistä, ja köyhin kuudestoista on Louis. Mut tää jos tyhjä penningeistä, Charles vippaa, mutta — hioo veistä, ja riemuitsee Paris.
Taas Tanskanmaassa Kristian on morfinisti, ja prinssi Fredrik kantaa kyttyrää. Siell' leski vanha maan on risti. Ja ken on myrkkyspesialisti, hän arvoon kiipeää.
Mut nokkelimmat arvat kolmas Kustaa heittää: Hän naist' ei lemmi, mutta pojan saa, hän viinan kieltää — viinat keittää, hän tanssein pirunsorkan peittää ja kahlein armahtaa.
VI KOHTAUS.
Laulun kestäessä tulee portaista _Juhana Antti Jägerhorn_ kantaen kädessään kolmihaaraista kynttilää. Hänen tullessaan kynttilän valo heittää portaitten vasempaan seinään hänen varjonsa, joka pysyy hetken paikallaan, ennenkuin hän itse tulee näkyviin. _Bierkenin_ ja _Hedvig Marian_ huomio kääntyy varjoon, ja jälkimmäinen huomauttaa siitä hiljaa kuiskaten ja kädellä viitaten Anna Elisabethille. Viimeisten säkeitten ajan Jägerhorn seisoo viimeisellä porrasaskelmalla ankarana, mutta rauhallinen ilme kasvoillaan, ja heti laulun loputtua nousevat herrat, paitsi Argillander, kunnioittavina kuin päällikön edessä. _Beata Kristiina_ ilmestyy heti säestyksensä lopetettuaan peräovelle ja istuutuu ovipieleen.
JÄGERHORN (rauhallisen ylevästi). Meidän on ylennettävä mielemme hyveen harjoituksin eikä matkittava riettaan hovin turhamaista elämää. (Asettaa kynttilänjalan vasemmalle kaapin päälle.)
KLICK (kunnioittavasti, mutta iloisesti). Mitä käskee Valhallan päämies?
JÄGERHORN. Miten on puolustanut karhunkämmenkilpeänsä Kustaa Björnram?
EHRENSTRÖM. Kypärin Walfauderina voin vakuuttaa, että hänen miekkailutaitonsa ja kykynsä kestää ruumiillista tuskaa ovat moitteettomat.
HIERTA. Minut hän vei eilen illalla huoneeseensa ja teki satanistisia temppuja: sammutti kynttiläin valot kaukaa, huoneen toisesta päästä, ja sytytti ne taas miten tahtoi. Ja sitten... minulla oli kunnia lainata hänelle kaksi dukaattia. Sacre Dieu! miten meillä oli hauskaa.
JÄGERHORN (Bierkenille ja Ehrenströmille). Veljemme Turnausmarsalkka ja Walfauderi saattakoot proselyytin tänne tavalliseen tapaan. (Bierken ja Ehrenström poistuvat peräovesta).
JÄGERHORN (kaikille). Veljeskuntamme kokous alkaa. (Siirtyy oikealle etualalle; läsnäolevista poistuvat eri ovista _Argillander_, saattaen _Anna Elisabethia_, ja _Klick_, saattaen _Hedvig Mariaa; Hierta_ järjestää korokkeen kokousta varten: asettaa esille pöydän ja tälle laajan, mustan verhon, jonka ottaa kaapista; sytyttää kaapin päällä olevan toisenkin kynttilähaarukan ja asettaa tämän, paperit ja musteen hanhensulkineen pöydälle, touhuten koko ajan innokkaana ja tärkeänä.)
JÄGERHORN (Beata Kristiinan aikoessa poistua viimeisenä oikeanpuolisesta ovesta). Neiti Beata... (Beata Kristiinan lähestyessä.) Olen ajatellut teitä... tuolla kammiossani.
BEATA KRISTIINA (arastuen). Tulen melkein hämilleni... (Hätäisesti.) Olen varmaan häirinnyt... (koettaen leikillä peittää hämmennystään) lentämällä kuin utelias kana kuulemaan tuontuostakin herrojen keskustelua. Mutta... minulla kun ei koskaan ennen ole ollut onnea...
JÄGERHORN. Ajattelin niitä vaikeuksia, joihin kohtalo on teidät vienyt...
BEATA KRISTIINA. Se lienee orvoksi jääneen tavallinen kohtalo... joutuu kaukaisten sukulaisten...
JÄGERHORN (keskeyttäen). Se on loukkaus sydämen vapautta kohtaan, se on teidän elämänne turmelemista, mitä kuulin Anna-rouvalta...
BEATA KRISTIINA (kuin säikähtäen). Hänkö? Avasin hänelle sydämeni, äitini nuoruuden ystävälle, en ajatellut, että...
JÄGERHORN. Rauhoittukaa. Otin hänen luottamuksensa vastaan loukatun naisen ritarina, siitä voitte olla varma. — Niin paljon kuin riippuu meidän voimastamme, Seestan isäntäväen ja minun, emme salli teidän joutua vasten tahtoanne tuon juopottelevan kirkkoherran kehnon ja huonotapaisen pojan vaimoksi. (Lämpimästi.) Tähän sanaani saatte luottaa, neiti Beata.
BEATA KRISTIINA. Luulin... siellä maalla, että kasvatusisäni tahto oli kova sallimus, jota vastaan oli synti kapinoida. Täällä olen oppinut ajattelemaan. Kun luulin teidän eräänä iltana puhuvan sydämen oikeudesta ja hyveen ylpeydestä, joka kerjurinkin vaatteissa saa ruhtinaat kumartamaan, silloin ymmärsin, että minulla on oikeus asettua kasvatusisääni vastaan.
JÄGERHORN. Te olette ihailtava, Beata Kristiina. Teidän sydämellenne ei hyveen tarvitse antaa käskyjä...
BEATA KRISTIINA. Minun ei ole tarvinnut mitään muuta kuin uskoa teidän ajatuksiinne. Enkä pelkää mitään, niin kauan kuin minulla on teidän myötätuntonne ja... (kuin kavahtaen omaa avomielisyyttään) ja... Seestan lempeän rouvan. (Iloisesti.) Kuten näette, olette jo melkein suorittanut ritarintehtävänne.
JÄGERHORN (myös leikkisässä sävyssä). Ja löytänyt palkinnokseni opetuslapsen, jonka veroista hartaassa oppivaisuudessa en ole tähän asti nähnytkään...
BEATA KRISTIINA (ojentaen kätensä). Luulen, he tulevat...
JÄGERHORN (suudeltuaan Beata Kristiinan kättä, pitäen sitä yhä vielä omassaan). Tulettehan hetken kuluttua takaisin. (Leikillisesti.) Meidän on... minä luulen... muserrettava tuo inhoittava kirkko.
BEATA KRISTIINA (nyökäten myöntymykseksi, poistuu oikealle).
JÄGERHORN (siirtyy korokkeelle).
HIERTA (kumartaen). Eh bien, kaikki on valmista... (Siirtyy oikealle jääden seisomaan.)
JÄGERHORN (jää odottavana pöydän taakse seisomaan tarkaten pöydällä olevia papereita).
VII KOHTAUS.
_Kustaa Björnram_, puoliksi ränsistyneeseen pukuun puettu keski-ikäinen mies, jonka kasvojen ilme osoittaa myrskyisiä elämänvaiheita, mutta myöskin nokkeluutta ja kelmiyttä, tulee peräovesta _Bierkenin_ ja _Ehrenströmin_ saattamana. Kaikki herrat seisovat koko kohtauksen ajan.
JÄGERHORN (Björnramille). Luutnantti ja kuninkaallinen sihteeri Kustaa Björnram, kestettyänne mielen lujuudella ruumiilliset koetukset on teidät nyt saatettu doorilaisen temppelimme esikartanoon, voidaksenne todistaa, että myöskin sieluunne on tunkeutunut Valhallan iankaikkinen valo. Te seisotte nyt ihmisenä ihmisen edessä ja tuotte julki ajatuksenne miehen suoruudella, ilman vilppiä ja peittelyä. Oletteko valmis?
BJÖRNRAM (pälyiltyään edellisen repliikin aikana salavihkaa ympärilleen). Jos riittänee swedenborgiaanien, narcissaanien ja aasialaisten veljien viisaus, valistusmiesten kirjat ja...
JÄGERHORN. Vastatkaa siis: Mikä on parhain valtio?
BJÖRNRAM Missä on toteutettu vallan kolmijako, kuten sen oikein esittää Montesqieun "L'esprit des lois".
JÄGERHORN. Kuka on tyranni?
BJÖRNRAM. Ken rikkoo kolmijaon harmoniaa: vallankaappauksella, sananvapauden riistämisellä, kansan varoja tuhlaamalla tai huonolla elämällä, esimerkiksi (lyhyt paussi) _Gustave le roi_.
KLICK. Selvästi sanottu!
BIERKEN. Ja rohkeasti.
EHRENSTRÖM. Ja oikein!
HIERTA. Enkös sitä sanonut!
JÄGERHORN. Miten palvelet parhaiten isänmaata, jossa tyranni hallitsee?
BJÖRNRAM (tarkaten läsnäolevia, tarkasti seuraten vastauksensa vaikutusta). Tyrannin karkoittamalla tai (lyhyt paussi) surmaamalla.
ÄÄNIÄ (innostuneesti). Kuulkaas...
JÄGERHORN. Mihin velvoittaa veljesvala?
BJÖRNRAM. Ken luopuu maallisista eduista ja naisen lemmestä veljensä tähden, ken surmaa veriveljensä, ennenkuin uhraa valaveljensä, hän on veljeyden täyttänyt.
JÄGERHORN. ken on pettureista katalin?
BJÖRNRAM. Juudas Iskariot.
JÄGERHORN. Ja Juudaksen osa?
BJÖRNRAM. Surma ja ikuinen häpeä.
JÄGERHORN. Miten vannot meille oman veljeytesi?
BJÖRNRAM (nostaen oikean kätensä). Ihmisenä.
JÄGERHORN. Sinäpä sen sanoit. (Tarjoten korokkeelle nousevalle Björnramille oikean kätensä ja laskien vasemman hänen oikealle olalleen.) Olet veljemme ja Valhallan veljeskunnan, Rutger Ingenpojan looshin, jäsen, ja nimitän sinut asemieheksi Kultaisen Jousen osastoon. (Kaikille.) Ja nyt valmistukaa kaikki vastaanottamaan everstiämme. (Poistuu vinttikerrokseen, vieden mukanaan pöydällä olevan kynttilähaarukan.)
(Klick, Ehrenström ja Bierken poistuvat onnitellen käteltyään Björnramia peräovesta).
BJÖRNRAM (vieden viimeisenä kättelevän Hiertan etualalle). Tämä veljeys taitaa olla hengenvaarallista hommaa.
HIERTA (istahtaen tuolille). Non, mon frère, ei muuta kuin haukuskella kuningasta ja siteerata suuren Jean-Jacques'in confessioneja.
BJÖRNRAM (äkkiä). Mutta kuninkaalla on — urkkijoita.
HIERTA (pahasti säikähtäneenä). Fi donc... Jestas sentään... (Ottaa taskustaan pienen migreeniputken, huokailee kuin sairas ja sivelee putkella ohimoitansa.)
BJÖRNRAM (lähestyen; kujeillen). Niillä on sininen merkki röyhelön alla ja leikarin naama.
HIERTA (kääntyy tuijottamaan kauhistuneena Björnramiin, ponnahtaa ylös ja katsoo Björnramin rintaröyhelön alle; retkahtaa jälleen istumaan helpotuksesta huoahtaen).
BJÖRNRAM (työntäen Hiertan luotaan). Mitä sinä, nulikka, uskallat? (Teeskennellen uhkaavaa.) Vaadin hyvitystä!
HIERTA. Etkö sinä tiedä, että minä sairastan syvää melankoliaa, jonka olen perinyt äidin puolelta, ja ainaista kalvavaa elämäntuskaa... (Ottaen jälleen migreeniputken ja sivellen ohimoitaan.) Jollei olisi tätä vilvoittavaa migreenirasiaa, olisi minun jo monta kertaa käynyt pahemmin kuin nuoren Wertherin, joka sairasti samoja tauteja ja — surmasi itsensä...
BJÖRNRAM (nauraen). No, olkoon sitten menneeksi. Voit hyvittää kunniaani esimerkiksi — viidellä dukaatilla.
HIERTA (kaivaen kiireesti taskustaan rahat; nousten ja antaen ne Björnramille). Parole d'honneur! Sinä olet oikea gentleman.
BJÖRNRAM (laskee kätensä Hiertan olkapäälle ja vie hänet aivan etualalle).
VIII KOHTAUS.
Samalla tulee peräovesta _Argillander_, menee tarjoilupöydän luo ja kaataa itselleen likööriä; ryyppää hitaasti maistellen.
BJÖRNRAM (Hiertalle; urkkien). Mistä sinä saat rahaa?
HIERTA. Me pelaamme! Bierken häviää minulle, minä häviän Klickille ja eversti häviää meille kaikille. Bierken ja minä vippaamme toisiltamme ja Jägerhornilta, joka pitää joka kerran moraalisaarnan, mutta vippaa kumminkin. (Kerskuen.) Me pelaamme uhkapeliä, näetkös, huimaavia summia, ja Bierken on rappiolla, pelihimon uhri... Voilà l'histoire, mon frère.
BJÖRNRAM. Mutta entäs apurahoja, noin suoralta kädeltä, kassoista, aatteen puolesta? Majesteettirikos on kallista peliä...