Part 5

Lumi oli peittänyt reen, mutta aisat ja niissä riippuva huivi olivat vielä näkyvissä. Rusko seisoi, valjaat ja loimi riipuksissa, ihan valkoisena mahaa myöten hangessa, kuollut pää painuneena kohmettunutta kaulaa vastaan. Sen sieraimet olivat täynnä jääpuikkoja, silmät olivat kuurassa ja niihin oli jäätynyt ikäänkuin kyyneleitä. Se oli tänä yhtenä yönä laihtunut niin, ett'ei siitä ollut jäljellä muuta kuin luut ja nahka. Wasili Andrejitsh oli kankea kuin pölkky, ja niinkuin hänen jalkansa olivat olleet hajallaan, niin hän siitä, sääret haritettuina, käännettiinkin pois Nikitan päältä. Hänen mulkoilevat haukansilmänsä olivat hyytyneet ja avoin suunsa tasaisiksi leikattujen viiksien alla oli täynnä lunta. Nikita oli hengissä, vaikka ihan kohmettunut. Kun hän herätettiin, niin hän oli vakuutettu, että hän jo oli kuollut ja että kaikki, mitä hänen kanssaan tehtiin, ei tapahtunut tässä, vaan toisessa maailmassa. Ja kun hän kuuli miesten, lapioidessaan ja kääntäessään jähmettyneen isännän hänen päältään, huutavan, niin hän ensin ihmetteli, että miehet toisessakin maailmassa huutavat samalla lailla. Mutta kun hän käsitti vielä olevansa täällä, tässä maailmassa, niin hän pikemmin oli siitä pahoillaan, kuin iloissaan, varsinkin kuin tunsi, että hänen molempain jalkainsa varpaat olivat paleltuneet.

Nikita makasi sairaalassa kaksi kuukautta. Kolme varvasta häneltä leikattiin pois, muut paranivat, niin että hän saattoi tehdä työtä. Ja vielä kaksikymmentä vuotta palveli hän ensin renkinä ja sitte vanhoilla päivillään vahtina. Hän kuoli vasta tänä vuonna kotonaan ja, niinkuin toivoi, pyhäinkuvain alla, sytytetty vahakyntteli kädessä. Kuollessaan hän pyysi anteeksi vanhalta eukoltaan ja antoi hänelle anteeksi hänen elämänsä tynnyrintekijän kanssa, otti hyvästi pojaltaan ja lapsenlapsiltaan, ja kuoli todellisesti iloissaan siitä, että vapautti kuolemallaan poikansa ja miniänsä liiasta leipätaakasta ja nyt todenperään itse pääsi tästä hänelle jo ikävästä elämästä siihen toiseen elämään, joka joka vuosi ja hetki kävi hänellä yhä selvemmäksi ja houkuttelevammaksi. Onko hänen nyt parempi vai pahempi siellä, minne hän tämän todellisen elämän jälkeen heräsi, pettyikö hän toiveissaan vai löysi siellä sen, mitä odotti, -- sen me kaikki kohta tulemme tietämään.