Part 6

Silloin kuului Apostolien huulilta yleviä, ennen tajuamattomia, Apostolien seuraajiltakin sitten taas hämärtyneitä tai sikseen jääneitä sanoja, jotka ennustivat toisia, kristinuskossa piileviä totuuksia: _Sillä niinkuin meillä on yhdessä ruumiissa monta jäsentä, mutta ei kaikilla jäsenillä ole yhtäläinen työ, niin mekin monet olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta keskenämme olemme me toinen toisemme jäsenet_.[2] _Ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen_.[3] -- Ja nyt kahdeksantoista vuosisadan opintojen, kokemusten ja vainojen kuluttua on saatava nuo totuudensiemenet itämään.

Ei ole ainoastaan tehtävä tiettäväksi että ihmiskunta on yksi ruumis, ja että yhden ainoan lain tulee sitä hallita, vaan myöskin että tuon lain ensimäinen pykälä on _edistys_, täällä maan päällä, edistys, jonka toteuttamiseksi meidän tulee täyttää jumalan tarkoitus voimiemme mukaan ja kasvatuksen avulla pyrkiä parempaan asemaan. On opetettava ihmisille, että kun ihmiskunta kerran on yksi ruumis, tulee meidän kaikkien, tuon ruumiin jäseninä, työskennellä sen kehittämisen puolesta, saattaa sen elämä sopusointuisemmaksi, toimeliaammaksi ja voimakkaammaksi. On saatava meidät itsemme vakautuneiksi siitä, että me voimme kohota Jumalan luo vain veljiemme sielujen avulla, parantamalla ja puhdistamalla ne, silloinkin kun he eivät itse pyydä sitä meiltä. Tulee asettaa yksityisiin suuntautuvan armeliaisuustyön sijaan yhteistyö kokonaisuuden parantamiseksi ja järjestää _perhe_ ja _yhteiskunta_ sitä varten, koska kerran vain ihmiskunta kokonaisuudessaan voi toteuttaa Jumalan tarkoituksen, mikä täällä maan päällä on toteutettava.

Toisia, vielä laajempia velvollisuuksia on teille tulevaisuudessa ilmenevä, sikäli kuin me saamme vähemmän epätäydellisen, selvemmän käsityksen elämämme laista. Näin johtaa Jumala hitaan, mutta keskeytymättömän uskonnollisen kasvatuksen avulla ihmiskuntaa parempaan päin. Ja tämä kasvatus parantaa jokaisen yksilönkin.

Me paranemme ihmiskunnan parantuessa. Jollei kokonaisuus parane, ette voi toivoakaan, että teidän omat aineelliset ja henkiset elinehtonne parantuisivat. Yleisesti sanoen ette te voi, vaikka tahtoisittekin, erottaa elämäänne ihmiskunnasta; te elätte siinä, sen ohella, sitä varten. Teidän sielunne, lukuunottamatta harvoja, erikoisen voimakkaita, ei voi vapautua niiden ainesten vaikutuksesta, joiden keskuudessa te elätte, aivan kuten teidän ruumiinnekaan, oli se rakenteeltaan kuinka voimakas hyvänsä, ei voi vastustaa sitä ympäröivän, pilaantuneen ilman vaikutusta.

Kuinka monella teistä olisi kylliksi mielenlujuutta kasvattaa poikanne rajattomaan totuuden rakkauteen tietäen lähettävänne heidät vainoille alttiiksi maahan, missä hirmuvalta ja urkinta pakoittavat teidät kahdeksi kolmanneksi osaksi salaamaan omatkin mielipiteenne tai valehtelemaan? Kuinka moni saattaisi kasvattaa heidät halveksimaan rikkauksia yhteiskunnassa, missä kulta on ainoa mahti, jonka avulla saavutetaan kunniaa, vaikutusvaltaa, arvonantoa, missä ainoastaan se suojelee käskijöiden ja heidän kätyreittensä mielivallalta ja loukkauksilta? Kukapa teistä ei olisi parasta tarkoittaen kuiskannut rakkaimmilleen Italiassa: "Älkää luottako ihmisiin." "Rehellisen miehen tulee sulkeutua itseensä ja välttää julkista elämää." "Armeliaisuus alkaa kodista", sekä samantapaisia, selvästi epämoraalisia neuvoja, joihin kuitenkin yhteiskunnan yleinen tila antaa aiheen?

Mikäpä äiti ei olisi, vaikka hän kuuluukin uskoon, joka ihailee ihmiskunnan vapaaehtoisen marttyyrin Kristuksen kärsimystä, kietonut käsiään poikansa kaulaan koettaen estää häntä vaarallisista yrityksistä veljiensä onnen edestä? Ja vaikkapa teillä olisi voimia opettaa päinvastoinkin, eikö yhteiskunta tuhansin äänin hävittäisi sen tuloksia, murtaisi tuhansin, surullisin esimerkein teidän sanojenne vaikutusta? Voitteko puhdistaa, kohottaa sielunne turmeluksen ja tartunnan saastuttamassa ilmapiirissä?

Ja jos tarkastatte aineellisia elinehtojanne, luuletteko voivanne kestävästi parantaa niitä muuta tietä kuin yhteisten parannusten avulla? Kun täällä Englannissa, missä nyt kirjoitan, määrättiin uusi vero tuloista, jotka nousivat yli sadan viidenkymmenen punnan vuodessa, vastasivat rikkaat tehtailijat siihen ilmoittaen työmiehilleen alentavansa heidän päiväpalkkansa yhdellä shillingillä. Tuleeko huonosti järjestetyn hallinnon aikana, yhteiskunnassa, missä työläisten elinehdot ovat jätetyt palkanmaksajien mielivaltaan, tuleeko sieltä koskaan puuttumaan veroja, joista viimemainitut kostavat alentamalla teidän palkkojanne?

Yksityinen hyväntekeväisyys uhraa Englannissa vuosittain miljoonia puntia kurjuuteen joutuneiden tilan huojentamiseksi. Ja kurjuus kasvaa vuosittain, hyväntekeväisyys yksityisille on todistettu kykenemättömäksi korjaamaan epäkohtia, ja yhä selvemmin on opittu tuntemaan järjestettyjen, kollektiivisten toimenpiteiden tarpeellisuus. Missä ankara taistelu sortajien ja sorrettujen välillä jatkuvasti uhkaa maata sitä hallitsevien väärien lakien vuoksi, voitteko uskoa, että sinne virtaisi kylliksi pääomaa, laajoja, aikaa vieviä, kalliita yrityksiä varten? Missä verot ja rajoitukset riippuvat rajoittamattoman hallituksen mielivallasta, jota ei mikään estä, ja jonka menot sotajoukolle, urkkijoille, asiamiehille ja eläkkeennauttijoille alituisesti kasvavat sen turvallisuustoimenpiteiden ohella, luuletteko, että teollisuuden ja kaupan toimintatarmo saattaa siellä päästä asteettain, jatkuvasti kehittymään?

Vastannette, että teidän mielestänne on kylliksi, jos kotimaamme hallitus ja yhteiskunnalliset olot järjestetään paremmin? Se ei ole kylliksi. Ei mikään kansa elä nykyään ainoastaan omilla tuotteillaan. Te elätte tavaran vaihdolla, tuonnilla ja viennillä. Köyhtyvä ulkomainen kansa, missä kuluttajien luku vähenee, on teille menetetty markkinapaikka. Ulkomainen kauppa, joka kelvottoman johdon vuoksi joutuu pulaan ja häviöön, aiheuttaa pulia ja häviötä teidänkin kaupassanne. Vararikot Ameriikassa tai Englannissa johtavat vararikkoihin Italiassakin. Luotto ei nykyään ole kansallinen, vaan eurooppalainen laitos. Ja muuten on jokainen teidän tekemänne kansallisen parannuksen yritys vihollisuuden osoitus kaikkia hallituksia kohtaan, ruhtinaiden välisten sopimusten johdosta, sillä he ovat ensimäisiä tunnustamaan, että yhteiskunnallinen kysymys on nykyään kaikkialla samanlainen. Te ette voi toivoa mitään miltään muulta kuin yleismaailmallisilta parannuksilta, kaikkien Euroopan kansojen veljeydeltä ja Euroopan avulla koko ihmiskunnalta.

Älkää siis, veljeni, velvollisuutenne ja etunne vuoksi, unohtako koskaan ensimäisiä velvollisuuksianne, niitä, joita noudattamatta ette voi toivoa täyttävänne velvollisuuksia, joita perhe ja isänmaa vaativat: velvollisuuksianne ihmiskuntaa kohtaan. Tulkoot sananne ja työnne kaikkien hyväksi, niin kuin Jumala on kaikkien Jumala laissaan ja rakkaudessaan. Lienette itse missä hyvänsä, missä mies vain taistelee oikeuden, hyvän ja toden puolesta, siellä on teidän veljenne. Missä mies kärsii, erehdysten, vääryyden, hirmuvallan kiusaamana, siellä on teidän veljenne. Vapaina tai orjina, _olette kaikki veljiä_.

Teidän alkuperänne on yhteinen, yhteinen on laki, yhteinen teidän kaikkien päämääränne. Yhteinen olkoon uskokin, yhteinen työ. yhteinen se lippu, jonka alla te soditte. Älkää sanoko: "mehän puhumme eri kieliä". Kyyneleet, työt, kärsimys, ne ovat ihmisten yhteisenä kielenä lukumäärään katsomatta, kielenä, jota te kaikki tajuatte. Älkää sanoko: "Ihmiskunta on liian laaja ja me liian heikkoja". Jumala ei katso voimiin, vaan tarkoitukseen. Rakastakaa ihmiskuntaa! Kysykää aina itseltänne työskennellessänne isänmaan ja perheen piirissä: "Hyödyttäisikö vai vahingoittaisiko minun työni, jos se olisi kaikkien tekemää, ihmiskuntaa?" Ja jos omatunto vastaisi: _vahingoittaisi_, luopukaa siitä; luopukaa, vaikka teistä tuntuisikin, että teidän työnne tuottaisi välitöntä hyötyä perheelle ja isänmaalle. Te olette sen uskon julistajia, julistajia kansojen veljeyden ja sen yhteyden, minkä ihmisrotu nykyään periaatteessa hyväksyy, mutta työssä kieltää. Julistakaa sitä missä ja miten hyvänsä voitte. Ei Jumala eivätkä ihmiset voi vaatia enempää teiltä. Mutta minä sanon teille, että te sellaisiksi apostoleiksi ruvetessanne -- vain itsellennekin, jos ette muuta voi -- hyödytätte ihmiskuntaa. Jumala mittaa sen sivistysmäärän, mihin hän sallii ihmiskunnan kohota, uskovien luvun ja puhtauden mukaan. Kun olette puhtaita ja monilukuisia, avaa teille Jumala, joka teidän lukunne tietää, tien toimintaan.

V

Velvollisuudet isänmaata kohtaan.

Teidän ensimäiset velvollisuutenne -- ensimäiset ja viimeiset tärkeydessä -- kohdistuvat, niinkuin olen teille selittänyt, ihmiskuntaan. Te olette _ihmisiä_ ennen kuin olette _kansalaisia_ tai _isiä_. Jollei rakkautenne kohdistu koko ihmiskuntaan, jollette tunnusta uskovanne sen ykseyteen, joka johtuu Jumalan ykseydestä, ja kansojen veljeyteen, kansojen, joiden tehtäväksi on annettu muuttaa tuo ykseys tosiasiaksi -- jollette kaikkialla, missä teidän toverinne valittavat, kun vääryys ja väkivalta loukkaa inhimillisen luonteen arvoa, ole valmiita, siihen kyetessänne, auttamaan sorretuita, tai ette, siihen kyetessänne, tunne olevanne kutsutuita taistelemaan petettyjen ja sorrettujen asian puolesta -- silloin ette te tottele elämänne lakia, tai ette ymmärrä sitä uskontoa, joka tulee siunaamaan tulevaisuuden.

Mutta mitä saattaa _jokainen_ teistä omin voimin tehdä ihmiskunnan siveellisen parantumisen, sen edistyksen puolesta? Te voitte joka hetki antaa hedelmättömiä todisteita uskostanne; te saatatte silloin tällöin osottaa _armeliaisuutta_ veljellenne, joka ei kuulu teidän maanne asukkaihin, ettekä mitään enempää. Ei, _armeliaisuus_ ei ole tulevaisuuden uskon tunnussana. Tulevaisuuden uskon tunnussana on _yhdistyminen_, veljellinen yhteispyrkimys yhteistä määrää kohti, ja se on yhtä paljon _armeliaisuutta_ ylempänä kuin monien yhtyneiden työ yhteisestä sopimuksesta rakentaa talo kaikkien yhteiseksi asunnoksi on parempi kuin jos te tahtoisitte rakentaa majan jokaiselle erikseen ja auttaisitte toisianne vain vaihtamalla kiviä, tiiliä ja savea. Mutta kielten, pyrkimyksien, tapojen ja taipumusten eri ryhmiin jakamina ette te voi ryhtyä tuohon yhteiseen työhön.

_Yksilö_ on liian heikko, ihmiskunta liian laaja. "Jumalani", rukoilee brittiläinen merimies ulapalle lähtiessään, "suojele minua; venheeni on niin pieni ja valtameri ääretön!" Ja tuo rukous kuvaa teidän jokaisen asemanne, jollei olisi keinoja teidän voimienne ja toimintatarmonne vahvistamiseksi loppumattomiin. Ja Jumala antoi teille nuo keinot antaessaan teille isänmaan, jakaessaan ihmiskunnan kuin ymmärtäväinen työnjohtaja, joka asettaa tehtävät eri työmiesten kyvyn mukaan, erillisiin ryhmiin maanpallomme pinnalle kylväen siten kansakuntien siemenet. Huonot hallitukset ovat turmelleet Jumalan tarkoituksen, jonka te näette selvästi osoitetun niin kauas kuin Eurooppaa ulottuu ainakin suurten virtojen juoksulla, korkeilla vuorijonoilla ja muilla maantieteellisillä merkeillä -- turmelleet sen niin täydellisesti, että nykyään ei ole yhtään kansaa, Ranskaa ja Englantia lukuunottamatta, joiden rajat vastaisivat tuota tarkoitusta. Ne eivät tunnustaneet, eivätkä tunnusta mitään isänmaata omaa perhettään ja sukuaan, luokka-itsekkyyttään lukuunottamatta.

Mutta jumalallinen tarkoitus vaatii ehdottomasti täyttymystä. Luonnolliset jaoitukset, kansojen synnynnäiset, luontaiset taipumukset tulevat astumaan huonojen hallitusten pyhittämän mielivallan sijaan. Euroopan kartta on piirrettävä uudelleen. Kansojen isänmaat, vapaiden äänien määritteleminä, tulevat nousemaan kuninkaiden ja etuoikeutettujen luokkien isänmaiden raunioille. Niiden välillä tulee vallitsemaan sopusointu ja veljeys. Ja silloin tulee rauhallinen, asteettainen kehitys täyttämään ihmiskunnan yleisen parannustyön, oikean elämänlain tutkimiseen ja sovelluttamiseen nähden, yhdistymisen edistämänä ja paikallisten taipumusten mukaan jaettuna. Silloin jokainen teistä, voimakkaana tunteissaan ja miljoonien, samaa kieltä puhuvien ihmisten avun tukemana, samoja pyrkimyksiä kannattaen, saman historiallisen perintätiedon kasvattamana, voi toivoa hyödyttävänsä koko ihmiskuntaa omilla, henkilökohtaisilla ponnistuksillaan.

Teille, Italiassa syntyneille, on Jumala suonut, aivan kuin teitä erikoisesti suosien, paraiten määritellyn alueen Euroopassa. Toisissa maissa, joita epämääräisemmät tai hajanaisemmat rajat saartavat, saattaa syntyä riitakysymyksiä, jotka kaikkien rauhallinen äänestys kerran tulee ratkaisemaan, mutta jotka ovat maksaneet ja yhä vieläkin tulevat maksamaan kyyneleitä ja verta. Teidän maassanne ei koskaan. Jumala on asettanut ympärillenne ylväitä, kiistämättömiä rajamerkkejä.

Toiselle puolelle Alpit, Euroopan korkeimmat vuoret, ja toiselle meren, äärettömän meren. Ota Euroopan kartta ja aseta harpin toinen kärki Parmaan, Pohjois-Italiassa, aseta toinen Var-joen suulle ja piirrä puoliympyrä Alppeja kohti. Se kärki, joka puoliympyrän toisessa päässä sattuu Isonzo-joen suulle, on piirtänyt Jumalan meille antamat rajat. Näille rajoille saakka puhutaan ja ymmärretään teidän kieltänne; niiden toisella puolen ei teillä ole mitään oikeuksia. Sicilia, Sardinia, Corsica ja pienet saaret niiden välillä kuuluvat kieltämättä teille. Raaka voima saattaa hetkeksi kieltää teiltä nämä rajat, mutta kansojen yleinen, äänetön hyväksyminen on vanhoista ajoista saakka tunnustanut ne teille, ja sinä päivänä, kun te yksimielisinä käytte viimeiseen taisteluun ja pystytätte kolmivärisen lippunne rajoille, tulee koko Eurooppa hyväksyen tervehtimään ylösnoussutta Italiaa ja ottamaan sen kansojen yhteyteen. Varustakaa kaikki voimanne tähän viimeiseen ponnistukseen.

Isänmaatta ei teillä ole nimeä, ääntä, tunnusmerkkiä, ei oikeuksia, eikä pääsyä kansojen yhteiseen toveriliittoon. Te olette ihmiskunnan aviottomia lapsia. Liputtomina sotilaina, Israelin lapsina kansojen joukossa ei teitä uskota eikä suojella, kukaan ei halua vastata teistä. Älkää pettäkö itseänne toivoen pääsyä kieroista yhteiskunnallisista oloista, jollette ensin valloita itsellenne isänmaata. Missä ei isänmaata ole, siellä ei ole myöskään yhteistä mielipidettä, johon te voisitte vedota. Oman edun itsekkyys hallitsee ainoastaan, ja se, jolla on voima puolellaan, pysyy vallassa, koska kaikkien eduilla ei ole yhteistä suojelijaa.

Älkää antako aineellisten parannusten ajatuksen johtaa teitä väärille teille ennen kuin kansallinen kysymys on ratkaistu. Te ette saa sitä aikaan. Teidän teollisuusyhdistyksenne ja keskinäiset avustusliittonne ovat hyödyksi sivistys- ja kasvatuskeinoina teitä itseänne varten; taloudellisina ilmiöinä tulevat ne pysymään hedelmättöminä siksi kunnes Italia on teidän. Taloudellinen kysymys edellyttää ennen kaikkea pääoman ja tuotannon kasvua, ja kun teidän maanne on jakautunut erillisiin paloihin -- koska teillä tullirajojen ja kaikenlaisten teennäisten hankaluuksien kiertäminä on vain rajoitetut markkinat avoinna, ette saata toivoa tuota kasvua. Nykyään -- älkää pettäkö itseänne -- ette te olekaan Italian työläisluokka, te olette vain sen murto-osa, joka on voimaton, kykenemätön itselleen asettamaansa suureen tehtävään. Teidän vapautuksenne ei tosiasiassa saata alkaa ennenkuin _kansallinen hallitus_, joka ymmärtää ajan merkit, Roomasta käsin laatii Italian kehitystä johtavien periaatteiden julistuksen, liittäen siihen nämä sanat: _Työ on pyhä, ja se on Italian vaurauden lähde_.

Älkää antako aineellisen edistyksen toivon, mikä teidän asemanne nykyisellään ollessa saattaa olla vain erhekuva, johtaa teitä harhaan. Vain teidän maanne, laaja ja rikas Italian maa, joka ulottuu Alpeista Sicilian viimeiseen kolkkaan, saattaa toteuttaa sen toiveen. Te voitte saavuttaa _oikeutenne_ ainoastaan tottelemalla _velvollisuutenne_ käskyjä. Olkaa niiden arvoiset ja te saatte ne. Oi, veljeni, rakastakaa maatanne! Meidän maamme on koti, jonka Jumala on antanut meille, asettaen sinne lukuisan perheen, jota me rakastamme, ja joka rakastaa meitä, ja johon me ajatuksilla ja tunteilla yhdymme lähemmin kuin mihinkään muuhun; perheen, joka keskittäen voimansa määrättyyn kohtaan ja ainestensa yhdenlaisen luonteen vuoksi on saanut osakseen erikoisen toimintamuodon.

Meidän maamme on meidän työalamme. Teidän toimeliaisuutenne tulosten tulee lähteä siitä koko maailman hyväksi, mutta työvälineet, mitä me paraiten ja vaikuttavimmin osaamme käyttää, sisältyvät siihen ja meidän ei tule heittää niitä pois ollen luottamatta Jumalan tarkoituksiin, vähentäen siten omaa voimaamme. Työskennellessämme oikeiden periaatteiden mukaan maamme hyväksi, työskentelemme me ihmiskunnan hyväksi, meidän maamme on sen vipusimen tuki, jota meidän tulee hoitaa yhteisen hyvän vuoksi. Jos te hylkäätte tuon tuen, olette vaarassa joutua tarpeettomiksi maallenne ja ihmiskunnalle. Ennen kuin liitytte kansoihin, joista yhdistyy ihmiskunta, täytyy teidän itsenne olla olemassa kansana. Yhteys saattaa syntyä vain yhdenvertaisten kesken, eikä teillä ole tunnustettua kokonaisolemusta.

Ihmiskunta on suuri armeija, joka on lähtenyt liikkeelle valloittamaan tuntematonta maata mahtavalta ja varovaiselta viholliselta. Kansat ovat tämän armeijan eri osastoja ja rykmenttejä. Jokaisella on sille uskottu asema, jokaisella oma tehtävänsä suoritettavanaan, ja yhteinen voitto riippuu siitä tarkkuudesta, millä eri tehtävät toimitetaan. Ei pidä häiritä taistelujärjestystä. Älkää hyljätkö lippua, jonka Jumala on teille antanut. Olkaa missä hyvänsä, minkä kansan keskuuteen olosuhteet lienevätkin teidät ajaneet, taistelkaa sen kansan vapauden puolesta, jos aika sitä vaatii.

Mutta taistelkaa italialaisina, niin että vuodattamastanne verestä kasvaa kunniaa ja rakkautta ei ainoastaan teille, vaan myöskin kansallenne. Ja olkoon teidän sielunne ainainen ajatus aina suunnattuna Italiaan, olkoot teidän elämänne kaikki työt Italian arvoisia, ja olkoon se lippu, jonka alle te asetutte työskentelemään ihmiskunnan hyväksi, Italian lippu. Älkää sanoko _minä_, sanokaa _me_. Olkoon jokainen maansa ruumiistus, ja olkoon sekä tehköön hän itsensä vastuunalaiseksi kansalaistovereittensa puolesta. Oppikoon jokainen teistä toimimaan siten, että hänessä ihmiset kunnioittaisivat ja rakastaisivat hänen maatansa.

Teidän isänmaanne on yksi ja jakamaton. Aivan kuin perhe ei voi iloita yhteisen pöydän ympärillä, jos joku sen jäsenistä on kaukana poissa, veljiensä rakkauden piiristä pois riistettynä, niin ei teilläkään saa olla iloa eikä rauhaa niin kauan kuin osakaan siitä alueesta, missä teidän kieltänne puhutaan, on erillään kansakunnasta.

Teidän isänmaanne on merkki tehtävästä, jonka Jumala on antanut teidän täytettäväksenne ihmiskunnan keskuudessa. _Kaikkien_ sen poikien kyvyt ja voimat on liitettävä yhteen tämän kutsumuksen täyttämiseksi. Määrätty luku yhteisiä velvollisuuksia ja oikeuksia kuuluu jokaiselle, ken toisten kansojen kysymyksen: "Kuka olet?" vastaa: _Olen italialainen_.

Noita oikeuksia ja velvollisuuksia saattaa edustaa vain yksi _ainoa_, teidän äänestyksenne tulokseen perustuva valta. Maalla täytyy siis olla vain yksi hallitus. Poliitikot, jotka sanovat itseään "federalisteiksi", ja jotka tahtovat perustaa Italiassa eri valtioiden veljesliiton, hajoittavat maan, ymmärtämättä ykseyden aatetta. Ne valtiot, joihin Italia nyt on jaettu, eivät ole oman kansan luomia, ne ovat ruhtinaiden tai vierasten valloittajien laskelmien ja vallanhimon tuloksia, eikä niillä ole muuta tarkoitusta kuin paikallisten ylimysten turhamaisuuden tyydyttäminen, koska he tarvitsevat pikemmin ahdasta piiriä kuin suurta maata.

Se, minkä te kansana olette luoneet, kaunistaneet ja pyhittäneet lemmellänne, ilollanne, suruillanne ja verellänne, on kaupunki, kunta, ei maakunta tai valtio. Kaupungissa, kunnassa, jossa isänne lepäävät ja jossa teidän lapsenne tulevat elämään, missä te harjoitatte taipumuksianne ja persoonallisia oikeuksianne, siellä elätte te elämäänne, elätte _yksilöinä_. Te voitte jokainen sanoa kaupungistanne samaa, mitä venezialaiset omastaan: _Venezia la xe nostra: l'avemo fatta nu_.[4] Kaupungissanne tarvitsette te _vapautta_ niin kuin te isänmaassanne tarvitsette _yhteyttä_. Kunnan vapaus ja isänmaan ykseys -- olkoon se siis teidän uskontunnustuksenne. Älkää sanoko Roma ja Toscana, Roma ja Lombardia, Roma ja Sicilia; sanokaa Roma ja Firenze, Roma ja Siena, Roma ja Legnano ja niin läpi kaikkien Italian kuntien. Kaikki muut jaoitukset ovat teennäisiä, eikä niitä vahvista teidän kansallinen perintätietonnekaan.

Isänmaa on vapaiden ja yhdenvertaisten miesten toveruusliitto, joita lähentää toisiinsa veljellinen yhteistyö samaa päämäärää kohti. Teidän täytyy tehdä se sellaiseksi ja säilyttää se sellaisena. Maa ei ole ryhmä, se on _yhdyskunta_. Oikeata maata ei ole olemassa ilman yhtenäistä oikeutta. Se ei ole mikään oikea isänmaa, missä tuon lain yhtenäisyyttä loukkaavat luokat, etuoikeudet ja erivertaisuus -- missä suuren yksilömäärän voimia ja kykyjä sorretaan tai pidetään toimettomina --, missä ei ole tunnustettua, hyväksyttyä ja kaikkien kehittämää yhteisperiaatetta. Asiain tilan sellaisena ollessa ei voi olla kansakuntaa eikä kansaa, vaan ainoastaan joukko, satunnainen ihmisryhmä, jonka olosuhteet ovat vieneet yhteen ja taas toiset olosuhteet erottavat.

Isänmaanne nimessä tulee teidän lakkaamatta taistella kaikkia etuoikeuksia, kaikkea eriarvoisuutta vastaan siinä maassa, joka on nähnyt teidän syntyvän. Vain yksi etuoikeus on laillinen -- neron etuoikeus, kun nero ilmautuu kuntoon liittoutuneena, mutta se on etuoikeus, jonka Jumala, eivätkä ihmiset, myöntää. Ja kun te sen tunnustatte ja seuraatte sen ohjeita, tunnustakaa se vapaasti seuraten omaa järkeänne ja omaa valintaanne. Mikä hyvänsä etuoikeus, joka vaatii teitä alistumaan voiman tai perinnöllisyyden nimessä, tai oikeus, joka ei ole yhteisoikeutta, on anastusta ja väkivaltaa, ja teidän tulee taistella sitä vastaan ja koettaa tehdä se tyhjäksi. Olkoon isänmaanne teidän temppelinne. Jumala sen huipulla, yhdenvertainen kansa sen perustana. Älkää hyväksykö mitään muuta tunnuslausetta, mitään muuta siveellistä lakia, jollette tahdo häväistä maatanne ja itseänne. Asettakaa olemassaolonne asteettaisen järjestelyn toisarvoiset lait tuon ylimmän lain asteettaiseksi sovelluttamiseksi.

Ja että niistä tulisi sellaisia, on välttämätöntä, että _kaikki_ ottaisivat osaa työhön niitä laadittaessa. Lait, jotka vain osa kansalaisia on laatinut, eivät koskaan saata ihmisten ja asioiden luonteen vuoksi kuvastaa muuta kuin juuri sen osan pyrkimyksiä ja toiveita. Ne eivät edusta koko maata, vaan sen kolmatta tai neljättä osaa, luokkaa tai piiriä. Lain pitää tuoda ilmi yleiset pyrkimykset, edistää yhteistä hyvää, vastata kansakunnan sydämen vaatimukseen. Koko kansan tulee siis, suorasti tai epäsuorasti? olla lainsäätäjänä. Antaessanne tämän tehtävän muutamille harvoille, asetatte te jonkun luokan itsekkyyden isänmaan sijalle, joka on _kaikkien_ luokkien liitto.

Isänmaa ei ole ainoastaan määrätty alue; tuo rajoitettu maa-alue on vain sen pohja. Isänmaa on se aate, mikä tuolta pohjalta kohoaa, se on rakkauden tunne, toveruusvaisto, mikä sitoo yhteen kaikki tuon alueen lapset. Niin kauan kuin joku yksityinen teidän veljienne joukossa ei ole omalla äänioikeudella edustettu kansallisen elämän kehityksessä, niin kauan kuin joku yksityinen kasvaa oppia saamatta opin saaneiden joukossa, niin kauan kuin joku toimintahaluinen ja kykenevä yksilö kituu köyhyydessä, työnpuutteessa -- ei teillä ole sellaista isänmaata kuin pitäisi, kaikkien isänmaata kaikille. _Äänioikeus, kasvatus, työ_, siinä kansakunnan päätuet! Älkää levätkö, ennenkuin teidän kätenne ovat vahvasti pystyttäneet ne!