Part 10

-- Onko hänellä uskontoa, pelkääkö hän kuolemaa?

-- Hän luottaa miekkaansa ja kutsumukseensa, ja kuolo on vain todellisen kotimaan veräjä. Siksi hän elää täällä alhaalla vain kuin vieras, kuin matkustaja.

-- Aivan kuin kristitytkin siis!

-- Omituista on, että paavi Leo siellä Roomassa herätti hänessä kunnioitusta... Mikä nyt on hätänä?

Ulkoa kuului ulvonta, joka ensin tuntui tulevan palatsista, mutta sitten levisi kautta koko leirin ja arolle asti. Puoli miljonaa ihmistä ulvoi ja se kuului itkulta.

Juopottelevat vieraat juoksivat ulos ja näkivät kaikkien hunnien tanssivan riipien itseään puukolla kasvoihin ja ulvoen käsittämättömiä sanoja.

Edeko tuli saapuville ja tempasi Orestesin mukaansa joukkojen läpi.

-- Attila on kuollut! Ylistetty olkoon Jesus Kristus!

-- Kuollut? Se oli Ildico!

-- Ei, hän istui hunnutettuna ruumiin vieressä itkien.

-- Hän se oli!

-- Niin, mutta nämä villit ovat siksi ylpeitä, etteivät usko ihmisen voineen Attilaa surmata!

-- Mikä onni meille!

-- Nopeasti viemään viestiä Roomaan! Ensiksi saapuvan onni on taattu!

* * * * *

Orestes ja Edeko läksivät matkaan samana aamuna; eivätkä he koskaan unohtaneet näitä häitä, joissa he olivat ensi kerran toisensa tavanneet.

Myöhemmin he uudistivat tuttavuuden, mutta toisissa ja suuremmissa olosuhteissa. Sillä Edekon pojasta tuli Odovaker, joka kukisti Orestesin pojan, mikä taas ei ollut kukaan muu kuin viimeinen keisari Romulus Augustus. Hänen nimensä oli kumma kyllä Romulus, kuten Rooman ensimäisen kuninkaankin, ja Augustus, kuten ensimäisen keisarin. Ja hän kuoli 6,000 kultakolikon eläkettä nauttivana Campaniassa eräässä huvilassa, joka ennen oli kuulunut Lucullusille.