Part 10

Ja Henry sanoo, että minä olen avannut hänelle ihan uuden maailman ja ettei hän eläissään ole ennen ollut näin onnellinen. Ja näyttää tosiaan siltä kuin ei kukaan, jonka tunnen, olisi koskaan ollut näin onnellinen elämässään. Sillä minä taivutan Henryn päästämään isänsä ateljeeriin joka päivä, koska ateljeerissa toki pitää olla joku pelästyspeikkokin ja se tässä tapauksessa voi yhtä hyvin olla Henryn isä kuin joku muukin. Minä olen siis antanut käskyn kaikille sähkömiehille, etteivät kääntäisi valosoihtujaan häneen, vaan sallisivat hänen pitää hauskaa, koska tämä onkin hänen ensimmäinen tilaisuutensa. Henryn äiti taas leikkauttaa tukkansa polkaksi ja parafinoittaa kasvonsa, valmistuakseen esittämään Carmenin osaa, koska hän näki matami Calve-nimisen tytön sitä näyttelevän, kun hän oli kuherrusmatkallaan, ja hän on tosiaan aina tuumaillut, että hän voisi sen tehtävän suorittaa paremmin. Enkä minä häntä estellyt, vaan sallin hänen pitää päänsä ja nauttia riemustaan. Mutten minä viitsi sähkömiehille puhua Henryn äidistä. Eikä Henryn sisar ole Verdungin taistelun jälkeen koskaan ollut näin onnellinen, sillä hänen huolehdittavinaan on kuusi kuorma-autoa ja viisitoista hevosta, ja hän sanoo, että aselevosta asti hänestä ei mikään ole siinä määrin muistuttanut sotaa kuin elävienkuvien ammatti. Ja myöskin Dorothy on hyvin onnellinen, sillä Dorothy sanoo, että hän on tässä kuussa nauranut enemmän kuin Eddie Cantor koko vuodessa. Mutta kun tulee herra Montrosen vuoro, luulen, että hän on onnellisempi kuin kukaan muu, koska hän saanee minulta niin paljon ymmärtämystä ja simbatiaa.

Ja minä olen itsekin hyvin onnellinen, koska suurinta elämässä sittenkin on tehdä kaikki muut onnellisiksi. Ja kun nyt jokainen on niin onnellinen, luulen tosiaan, että on sopiva aika päättää päiväkirjani, kun minulla nyt kumminkin on liian paljon puuhaa harjoitellessa filmejäni herra Montrosen kanssa, voidakseni enää pitää yllä mitään muuta kirjallista toimintaa. Ja minulla on niin kiirettä Henryn elämän päivänpaisteena, että se kaikkien muiden suoruuksieni ohella kyllä riittänee tytön tavoittelemaksi saavutukseksi. Niinpä siis tosiaan luulen, että voin sanoa hyvästi päiväkirjalleni siinä tunnossa, että kaikki lopultakin aina kääntyy parhain päin.