Part 1

language: Finnish

HEMMING GAD

Historiallinen näytelmä

Kirj.

ALPO NOPONEN

Porvoossa, Werner Söderström, 1903.

HENKILÖT:

KRISTIAN II, Tanskan kuningas. STEN STURE, Ruotsin valtionhoitaja. KRISTINA GYLLENSTJERNA, hänen puolisonsa, HEMMING GAD, Linköpingin valittu piispa. MATIAS, Strengnäsin piispa. INGEMAR, Vexiön piispa. ERIK TROLLE......... | STEN KRISTERINPOIKA. | KRISTER PENTINPOIKA. | KNUT ESKILINPOIKA... | ERIK JUHANANPOIKA... | ruotsalaisia ylimyksiä. KUSTAA ERIKINPOIKA.. | MAUNU GREN.......... | LAURI SIGGENPOIKA... | YRJÖ SIGGENPOIKA.... | JAAKKO KURKI........ | JOHAN ARCIMBOLD, paavin legoatti. SIGBRIT, kuningas Kristianin naisministeri. MESTARI JON, kuningas Kristianin kirjuri. ELSA, rouva Kristinan kamarineito. ALBERT BUSKMAN, Vexiön kauppias-veljestön vanhin. KARL GRÖN, palveleva veli. OLAUS BJÖRN, | talonpoikia. LASSE STARK, | TUKHOLMAN PORMESTARI. Päälliköitä, sotilaita, porvareita, talonpoikia.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Pyhän Slgfridin kauppiasveljestön holvikattoinen huone Vexiössä. Peräseinällä suuri kuva Sigfrid-tarusta. Pyhimys seisoo siinä paljain päin järven rannalla Ja katsoo järvelle, jonka pinnalla palaa kolme tulta. Oikealla on perällä ovi, etualalla pari tuolia, joiden kohdalla akkuna, oven takana asekarsina. Vasemmalla pitkä pöytä, jonka ympärillä rahit. Pöydällä puunuijia. Sen yläpuolella riippuu katosta vanhanaikainen vaaka.

Esiripun noustessa kantaa _Karl Grön_ muutamien toisten veljien kanssa olvihaarlkoita pöydälle.

BUSKMAN (hiilen sisään muutamain kauppiaiden kanssa). Onko oluemme taatusti hyvää?

GRÖN. Parasta saksalaista. Itämeren yli ei ole tuotu jalompaa juomaa.

BUSKMAN. Danzigistako?

GRÖN. Ei. Se on Emsin olutta.

BUSKMAN. Emsin? Miksi niin? Sitä harvoin pidoissamme nautitaan?

GRÖN. Se on totta. Kuningas Kaarle Knuutinpojan ajoista ovat useimmat Ruotsin herrat ja parhaat porvarit nauttineet danzigilaista Pryssingin olutta. Mutta pyhän Sigfridin kellarissa on varaa valita.

BUSKMAN. Ja miksi valitsitte nyt Emsin oluen?

GRÖN. Veljillä on hyvä maku, sen tiedät; mutta heillä on hyvä hajuaistikin.

BUSKMAN. Ja onko Emsin oluella parempi haju?

GRÖN. On, vieraittemme mielestä.

BUSKMAN. Mistä sen tiedät?

GRÖN. Tänne tulee oma piispamme Ingemar, piispa Matias Strengnäsistä, valtaneuvos ja ritari Erik Trolle ja vapaasukuiset herrat Sten Kristerinpoika, Krister Pentinpoika ja Knut Eskilinpoika, kenties muitakin. Mutta kaikki ovat tanskalaista lajia.

BUSKMAN. Veljestöllemme on heidän vierailunsa kunniaksi.

GRÖN. Voi olla hyödyksikin: siksi voitelemme heitä samalla oluella, jota käytetään Kööpenhaminan hovissa.

1:NEN KAUPPIAS. Kenties me markkinoista pääsemme.

2:NEN KAUPPIAS. Siihen auttakoon meitä pyhä Sigfrid!

BUSKMAN. Kuningas on, olen kuullut, aikeissa hävittää markkinat Tanskan kaupungeista.

1:NEN KAUPPIAS (kääntyen pyhimyksen kuvaan päin kädet ristissä). Suo hänelle valta Ruotsissakin, pyhä Sigfrid, ettei sinun veljestösi tarvitseisi kärsiä rihkamakaupustelijain kilpailua, joka polkee oikean hinnan.

GRÖN. Et, tiedä, veli, vaikka vielä rukoustasi katuisit. On tuossa vaaka (viittaa siihen). Jos toiselle laudalle lasket Sten herramme ja toiselle kuningas Kristianin, ja jos kuninkaan puoli silloin vaipuu alemma, niin se tapahtuu siksi, että hänellä on kaksi sydäntä, toinen hyvä ja avulias, toinen äärettömän julma, pirullinen.

BUSKMAN. Hillitse kielesi, Grön. Ken tietää, milloin vieraat korvat ovat ovella. Ne, joita tahdoit punnita, ovat liian raskaat Vexiön kauppiaiden vaakaan pantaviksi. Meidän täytyy varoa, ettemme kumpaakaan loukkaa.

GRÖN. Ja koettaa hyötyä kummastakin, niinkuin vaatii kauppias veri.

BUSKMAN. Niin.

GRÖN. Pitääkö minun niille arvoisille herroille muistuttaa Sigfridin veljestön sääntöjä, ettei täällä saa sanoa toiselle: sinä varas, roisto, petturi, konna, ett'ei Sigfridin majassa saa toista puukolla iskeä, ei lyödä vasten naamaa, ei tukasta kiskoa eikä oluthaarikalla päähän paiskata, ei toista tuleen tuupata eikä viskata olutta kumppaninsa vaatteille eikä ojentaa sääriä tanssivien tielle... Ai, mikä vahinko, etteivät vieraamme saapuneet illalla, jolloin vahakynttilät olisivat pöydällä palaneet ja neitosemme olisivat huilujen soidessa sievästi tanssia hipsutelleet.

BUSKMAN. He eivät huvin vuoksi saavu. Mutta vapaasti tulkoot, ilman muistutusta.

GRÖN. Entä aseet?

BUSKMAN. Ovella otetaan kuin ainakin.

PALVELIJAVELI (ovesta tullen). Hänen armonsa piispamme Ingemar, hänen armonsa piispa Matias Strengnäsistä ja korkea-arvoinen mestari Jon Kööpenhaminasta haluavat astua pyhän Sigfridin veljesmajaan.

BUSKMAN. Olkoot tervetulleet.

Piispat _Ingemar_ ja _Matias_ sekä mestari _Jon_ (saapuvat edelliset aseettomina, Jon miekka vyöllä).

MATIAS. Omasta ja virkaveljeni Ingemarin sekä tämän nerokkaan mestarin puolesta toivotan Vexiön kauppiaille Jumalan, hänen pyhän äitinsä, pyhän Sigfridin ja kaikkien muiden pyhimysten suosiota ja suojelusta.

GRÖN (mestari Jonille). Sallikaa, teidän arvoisuutenne, minun hiukan keventää vyötäisiänne.

JON (Katsahtaa tuikeasti kysyjään).

GRÖN. Miekkanne, arvoisa.

JON (Hellittää miekan vyöltään ja antaa sen Grönille, joka vie sen asekarsinaan).

BUSKMAN. Veljestömme puolesta lausun arvoisat isät tervetulleiksi. Piispaamme Ingemaria on meillä ollut onni nähdä täällä useinkin, mutta korkea-arvoinen Strengnäsin piispa suo meille sen kunnian nyt ensi kertaa, siksi siitä erittäin iloitsemme. Suvaitsetteko, arvoisat isät, juoda kanssamme pyhän Sigfridin maljan pyhimyksen kellarista noudetulla oluella?

INGEMAR. Me kiitämme. Minä tunnen, että oluenne on hyvää.

MATIAS. Minäkin kiitän. Mutta mielestäni meidän pitäisi odottaa niitä vapaasukuisia herroja, joiden on määrä heti saapua.

BUSKMAN. Siis odotamme. Lavitsalle, arvoisat vieraat! (Piispat istuvat).

MESTARI JON. Vexiö on lähellä Tanskan rajaa ja sen kauppiaat ovat tunnetut vierasvaraisuudestaan. Siksi rohkenen minä, kuningas Kristianin palvelija, saapua tähän majaan.

INGEMAR. Hän on meidän ystävämme, hyvät kauppiaat.

MATIAS. Ja teidän ystävänne. Kuningas Kristian suojelee kauppiaiden etuja.

1:NEN KAUPPIAS. Hävittääkö hän markkinat?

2:NEN KAUPPIAS. Ja turvaa oikean hinnan?

MESTARI JON. Sen hän varmaan tekee, kun pääsee valtaan valtakunnassaan Ruotsissa.

GRÖN. Hän onkin vallassa valtakunnassaan, mutta ei Ruotsissa. Täällä siis ei ole hänen valtakuntansa.

MESTARI JON (piispoille). Väärään paikkaan toitte minut, arvoisat isät.

INGEMAR. Ei, hyvä mestari. Paikka on oikea. Minä tunnen Karl Grönin. Hän kyllä sopisi muonamarskiksi kuningas Kristianin hoviin.

GRÖN. Jos saisin anteeksi syntyperäni ja ruotsalaisen kansallisuuteni.

BUSKMAN. Yhdyn arvoisaan piispaamme. Kuningas Kristianin palvelija on seuraamme tervetullut. Kauppamiehet tarvitsevat ystäviä kaikkialla. Ja kuningas on suosiollinen porvareille. Onhan hän kasvanutkin porvarin kotona.

MESTARI JON. Minäkin olen porvarin poika ja istun seuraanne.

MATIAS. Te, Vexiön kauppiaat, eikö olojen epävarmuus ja alituinen sota pahasti häiritse rauhallista tointanne?

BUSKMAN. Niin meidän tointamme kuin muidenkin, kenties enemmänkin; olemmehan valtakunnan kynnyksellä.

MATIAS. Mutta teillä on hyviä kynnyksen vartioita.

INGEMAR. Trollet Bergqvarassa.

BUSKMAN. Ja piispamme Ingemar.

GRÖN. Ja valpas valtionhoitajamme.

INGEMAR. Hänellä on paljon suojeltavia. Ei tänne yllä hänen kätensä..

MATIAS. Mutta meidän pitäisi jo saada loppu sodista.

BUSKMAN. Sen suokoon Jumala, pyhä Sigfrid ja kaikki Ruotsin pyhät suojeluspatroonat.

PALVELIJA (ovesta tullen). Valtioneuvokset ja vapaasukuiset herrat Erik Trolle, Knut Eskilinpoika, Sten Kristerinpoika ja Krister Pentinpoika haluavat astua pyhän Sigfridin veljesmajaan.

BUSKMAN. Olkoot tervetulleet.

YLIMYKSET (saapuvat sisälle. Grön kiiruhtaa heidän luokseen kumarruksilla ja kädenliikkeillä pyytäen heidän aseitaan. Ne annetaan hänelle vuoron mukaan, ja hän asettaa ne karsinaan. Huoneessa olijat ovat kohonneet seisomaan).

ERIK TROLLE. Kuulin täältä hurskaan toivotuksen.

MATIAS. Se, jalot herrat, oli Vexiön kauppiaiden siunaus rauhapuolueen toimille.

ERIK TROLLE. Se oli meille parhain vastaanotto.

BUSKMAN. Ja teidän arvoisuutenne saapuminen tähän majaan on veljestöllemme erinomainen kunnia. Ja siksi terve tultuanne! Pyydän (lyö nuijalla pöytään), että veljestömme sääntöjen mukaan juomme aluksi pyhän Sigfridin maljan. (Haarikoihin tartutaan. Kaikki juovat kääntäen kasvonsa pyhimyksen kuvaan päin).

MATIAS. Muistettuamme ensiksi tämän arvoisan veljestön suojeluspyhää, pitää meidän nyt pyhän Erikin nimessä kiirehtiä keskustelemaan niistä tärkeistä asioista, joiden tähden olemme koolla. Ehdotan, että piispa Ingemar johtaisi keskusteluja.

INGEMAR. Kiitän, sydämestäni kiitän. Tätä kunniaa en kuitenkaan tahdo. Jos ei veli Matias itse johtajaksemme suostu, niin ehdotan, että siksi rupeaisi Ekholman ritari, valtaneuvos Erik Trolle. Ikänsä, kokemuksensa, arvonsa ja oppinsa puolesta on hän siihen sopivin.

KAIKKI YLIMYKSET. Hyvä!

ERIK TROLLE. Taasen kiitosta yli ansion. Soturina ovat kaikki nämä jalosukuiset ritarit vertaisiani. Oppia suuresti rakastan, mutta kelpaan siinä tuskin näiden arvoisain isien kengänrihmoja päästämään. Mutta ehdotusta en vastusta, koska minulla on syytä vihata Sten Svantenpojan valtaa, ja koska rauhanpuolue minua johtajanaan pitää.

KNUT ESKILINPOIKA. Häpeän puna on ollut poskillani siitä saakka, kun meidän Arbogassa tekemän päätöksemme sai talonpoikaiskarja Upsalassa puretuksi. Sinäkin Sten Kristerinpoika kannatit Sten Svantenpoikaa.

KRISTER PENTINPOIKA. Sitä en voi antaa sukulaiselleni anteeksi.

STEN KRISTERINPOIKA (hermostuneesti). En voinut sietää Trolleja; pidin heitä liian tanskalaisina, ja tanskalaisia oli minulla syy katkerasti vihata.

MESTARI JON. Vihanne lauhtunut on, toivon minä.

STEN KRISTERINPOIKA. Nyt vihaan Sturea, en ketään muita.

MATIAS. Siinä kumppanuksia olemme.

KNUT ESKILINPOIKA. Hänen täytyy kukistua.

ERIK TROLLE. Hänellä on ystäviä.

KNUT ESKILINPOIKA. Talonpoikakarja.

ERIK TROLLE. Ja Vaasat, Maunu Gren...

KRISTER PENTINPOIKA. Ja Hemming Gad.

STEN KRISTERINPOIKA. Hänestä vaiti. Hänen hillitön kielensä on minut niin suolannut, että mieltäni kirveltää, kun muistan häntä. Vihaan Sturea kuolemaan asti, kun hän luottaa mokomaan mieheen. Missä olen istunutkin kanssanne juomapöydässä, olette aina kertoneet minulle, kuinka tämä kelvoton piispa...

MATIAS. Electus ainoastaan...

STEN KRISTERINPOIKA. No niin, inhoittava electus on minua herrallensa ivaillut.

INGEMAR. Samasta vitsasta olemme kaikki saaneet.

STEN KRISTERINPOIKA. Mutta minua, joka olen korottanut Sturen!

ERIK TROLLE. Ja siinä väärin tehnyt.

STEN KRISTERINP. Väärin tai oikein, siitä en tarvitse tehdä tiliä. Mutta nyt hänen täytyy kukistua. Minä rupean kuningas Kristianin mieheksi.

MESTARI JON. Kun te, arvoisat ylimykset, olette kaikki armollisen kuninkaani ystäviä, tuon minä teille hänen terveisensä. Hän luottaa teihin ja toivoo avullanne pian pääsevänsä ruotsalaisten alamaistensa oikeaksi herraksi, josta ilkeämieliset ihmiset ovat hänet estäneet. Hänen hyväntahtoisuudellaan ja anteliaisuudellaan teitä kohtaan ei ole rajoja oleva. Hän palkitsee teidät runsaimmilla läänityksillä ja vihamiestensä rikkauksilla sekä asettaa teidät johtamaan maan hallitusta. Ja rouva Sigbrit, jonka erityisestä suosiosta minulla on onni iloita, ja jonka mieltä kuulematta kuningas ei mitään tee, hän on...

KNUT ESKILINP. Olkoon hän, mitä on, mutta me kuulemme mieluummin kuninkaasta kuin hänestä.

ERIK TROLLE. Minä kunnioitan rouva Sigbritin oppia.

KNUT ESKILINP. Noita!

MATIAS. Kuningas Kristianin malja! Miksi en sanoisi: kuninkaamme malja!

KAIKKI YLIMYKSET. Kuningas Kristianin malja! (Juovat. Kauppiaat nousevat, mutta eivät yhdy maljaan.)

MESTARI JON. Samaa olutta kuin kuninkaamme pöydässä!

ERIK TROLLE. Te ette juo, kauppiaamme.

BUSKMAN. Ei meillä, jalot herrat, ole voimaa ja rohkeutta niinkuin teillä. Kun Kristian on kuninkaamme, maljansa juomme.

ERIK TROLLE. Minkä keinon, hyvät herrat, luulette nopeimmin tuovan heille tämän onnen?

MESTARI JON. Sallitaanko tehdä ehdotus?

ERIK TROLLE. Sallitaan, luulen minä.

KAIKKI YLIMYKSET. Sallitaan.

MESTARI JON. Etelä-Ruotsin aateli avaa heti linnansa Kristianin joukoille. Linnain isännät, kieltävät Sturelta läänityksistä määrätyn veron sekä huovit, mutta antavat molemmat kuninkaalle. Seudun porvaristo ja talonpojat seuraavat heti ylimysten esimerkkiä liittyen oikeaan kuninkaaseensa. Niin täytyy Sturen väistyä.

STEN KRISTERINP. Minä olen valmis. Älykkäin huovini on urkkinut tietoonsa valtionhoitajan huoveilta, että valtionhoitaja aikoo murhauttaa minut epäluulosta saadaksensa haltuunsa Nyköpingin. Ruotsin vahvimman linnan.

KRISTER PENTINP. (kiivaasti). Hän uskaltaisi Oxenstjernaan koskea.

STEN KRISTERINP. Linnaani ei hän ainakaan saa; sen luovutan kuningas Kristianille. (Lähimmille ylimyksille ja Jonille.) Heti kun Nyköpingin portilla tanskalainen soturi lausuu tunnussanan "Kalmarin rakas yhteys", remahtaa se auki kuninkaan joukoille.

MESTARI JON. Te täytätte niin kuninkaamme rohkeimman toivon.

INGEMAR. Nyt muistan. (Vetää kirjeen poveltaan.) Sain äsken kirjeen Sturelta. Hän kirjoittaa: (Avaa kirjeen ja lukee.) »Sten Sture, Eksjön ritari, Ruotsin valtionhoitaja, hänen armolleen piispa Ingemarille Vexiossä tervehdys. Kun Ruotsin itsenäisyyden turvaaminen edelleen vaatii paljon varoja, niin kehoitamme teidän armoanne joutuisimmin suorittamaan veron niistä läänityksistä, joita isäni, Jumala hänen sieluansa armahtakoon, ja minä olemme teidän armollenne kruunun puolesta antaneet. Samalla kehotamme teitä saapumaan huovinenne Kalmariin, jonka kaupungin, kuten teidän armonne tietää, herra electus on Ruotsin pyhien suojeluspatroonain avulla jälleen Ruotsille valloittanut, vaan jonka linna vielä on Tanskan kuninkaan vallassa. Sen valloittaminen vaatii paljon voimaa ja uhrauksia. Valitettavasti monet maan ylimyksistä itsekkäistä syistä vetäytyvät näistä uhrauksista pois. Mutta siitä he itse vastatkoot omalletunnolleen, Jumalalle ja pyhälle Erik kuninkaalle.» (Käärii kirjeen kokoon.) Mitä on minun tehtävä?

KNUT ESKILINP. Lähettäkää vastaukseksi pala tyhjää pergamenttia!

STEN KRISTERINP. Pyhän Bodvidin parran kautta, se on parasta.

MATIAS. Se sopisi ritarille, ei piispalle. Hengen miehen täytyy menetellä maltilla.

KRISTER PENTINP. Ja totella?

MATIAS. Ei. Veli Ingemar kirjoittaa näin: Olen tarkoin harkinnut teidän herruutenne käskyjä. Mutta täyttää en voi kumpaakaan. Mitä veroihin tulee, luulen viisaammaksi säästää ne parempiin aikoihin kuin lähettää ne teidän sotavarustuksiinne. Hiippakuntakaupungistani en voi poistua enkä electukselle huoveja lähettää, koska niistä toiset ovat kuolleet, toiset ovat sairaina ja jäännökset tarvitaan täällä Värendissä.

KAIKKI YLIMYKSET. Hyvä!

TROLLE. Suostuuko hänen armonsa kirjoittamaan näin?

INGEMAR. Jos ei vaaraa olisi.

MATIAS. Vaaraa! Kenen piispan tarvitseisi yhtä valtionhoitajaa pelätä?

INGEMAR. Pyhä isä on kaukana.

MATIAS. Mutta hänen voimakkaita palvelijoitaan on lähellä.

JON. Kuten kuningas Kristian.

KNUT ESKILINP. Niin heikoksi en luullut piispa Ingemaria.

INGEMAR. En olekaan. Kirjoitan veli Matiaan ehdotuksen mukaan.

JON. Siitä kuningas iloitsee. Ja ystäviään hän runsaasti palkitsee.

TROLLE. Mitä muut läsnäolijat tekevät kuninkaan asian hyväksi?

PALVELIJA (ovesta kiiruhtaen). Eräs ritari pyrkii kiireesti sisään.

TROLLE. Ken hän on?

PALVELIJA. Hän kieltäytyi nimeään ilmoittamasta.

TROLLE. Ihmeellistä! Se on varmaan Trotte Maununpoika Eka. Hänellä on väliin omituisia päähänpistoja. Hän on kai tervetullut?

KAIKKI. On.

TROLLE. Ritari tulkoon! (Palvelija menee.)

Hemming Gad (saapuu sota-asussa, miekka vyöllä, kypärän silmikko alas laskettuna.)

GRÖN (rientäen hänen luoksensa). Miekkanne, ankara herra!

GAD (ojentaa hänelle miekkansa, nostaa silmikon kasvoiltaan ja heittää läsnäolijoihin ankaran, kysyvän katseen).

YLIMYKSET (hämmästyen). Te, herra electus!

KAUPPIAAT (samoin). Tohtori Hemming!

GAD. Niin, se minä olen. Olen liikkunut paljon maailmassa, enemmän maitse, vähän vesitse. Mutta yhden merimiesten ennusmerkin olen oppinut tuntemaan. Saanko sen sanoa teille, piispat ja ritarit?

MATIAS. Sitä opettamaanko tänne tulitte?

GAD. Niin, teidän armonne.

TROLLE. Sanokaa se!

STEN KRISTERINP. Koska ei kielenne voinut enää Kalmarissa kalkattaa.

GAD. Kun lokki kiertää laivaa, on tulossa paha sää.

KNUT ESKILINP. Se sana viekää laivaväelle.

GAD. Se on sokaistu; se luokseen houkuttelee turman lintua.

TROLLE. Se ei meihin koske, tohtori Hemming.

GAD. Jumalan viiden haavan nimessä, se koskee teihin. Te olette laivaväki. Tuossa (viittaa mestari Joniin) on lokki!

MATIAS. Ja mikä te olette, herra electus?

GAD. Minä? Sen tietää Ruotsin kansa.

MATIAS. Vaan tiedättekö sen itse? Oletteko te piispa?

STEN KRISTERINP. Hän on anastaja. Hän on vallannut isänmaan asiat yksin ajettavikseen.

INGEMAR. Milloinka, veli, olette viimeksi messun lukenut?

GAD. Sitä aijoin juuri lähteä lukemaan. Mutta kun mieluummin katson paholaista vasten silmiä kuin seison alttariin päin ja annan hänen selkäni takana luikerrella ja juoniaan kutoa, siksi olen täällä.

MATIAS. Jos täällä on paholainen manattava, niin kyllä meissä, veli Ingemarissa ja minussa, on siihen enemmän piispaa kuin teissä, joka olette hengellisen virkanne kokonaan unhottanut.

GAD. Kuta enemmän olette piispa, sitä useammat teillä on hartiat. Eikä minun olisi tarvinnut olla niin kauan paavi Aleksanteri Borgian kamariherrana tunteakseni, että piispat kantavat kappaa kaksilla hartioilla. Ja jos luulet tietäväsi, mitä toinen kappa kätkee, älä yritäkään arvata toisen sisällystä!

STEN KRISTERINP. Kuinka monet hartiat luulette itsellänne olevan, kun tohditte noin ylpeästi puhua.

GAD. Teidän sinne tänne vaappumisenne todistaa, että teidän äitinne synnytti ainoan hartiattoman pojan.

STEN KRISTERINP. Se herjaus maksakaa! (Hyökkää väkipuukko kädessä Gadia vastaan. Knut Eskilinpoika ja Krister Pentinpoika seuraavat).

BUSKMAN (lyöden nuijalla pöytään). Pyhän Sigfridin maja! (Toiset kauppiaat rientävät väliin toistaen samat sanat.)

STEN KRISTERINP. (kauppiaille). Miksi puollatte solvaajan henkeä?

GAD. Minun henkeäni? Vaikkei se ole kallis; ei sitä helposti oteta. (Viittaa akkunaan.) Katsokaa ulos! Siellä kohoaa vankka keihäsmetsä.

TROLLE (katsoo toisten kanssa ulos aukaistusta akkunasta ja hämmästyy). Mitä aijotte, tohtori? Vangitako meidät?

TOISET YLIMYKSET. Sitä hän ei tee. (Lähestyvät uhkaavasti Gadia.)

GAD (asettuen akkunan kohdalle, jonka takaa kuuluu voimakas huuto: Tohtori Hemming. Gad viittaa sinne rauhoittavasti). Minä olen turvassa, ystävät. (Ylimyksille.) Siinä on porvareita ja talonpoikia; he ovat valmiit uhraamaan kaikki Ruotsin vapauden hyväksi.

MATIAS. Te toitte joukon meitä vastaan?

GAD. En tuonut. Minulla oli teihin suurempi luottamus kuin kansalla. Olin saanut kuulla tästä kokouksesta ja aijoin tulla yksin. Mutta Kalmarin porvarit ja piiritysjoukko olivat saaneet sen tietää eräältä uskolliselta palvelijaltani. Kun sitten yritin ratsastaa kaupungin portista, piirittivät he minut. »Te olette turvamme», he lausuivat, »emme uskalla teistä luopua. Jos ette palaa takaisin kaupunkiin, seuraamme me teitä.» Seuratkaa sitten! sanoin heille. Ja nyt on minulla syy heitä siunata.

KNUT ESKILINP. Te siis pelkäätte.

GAD. En. Ruotsin aatelismiehissä on kyllä muitakin murhaajia kuin Engelbrektin murhaaja. Mutta minä luotan suomalaisen noidan ennustukseen, että saan surmani tanskalaisten käsistä; ja silloin minä tietysti olen hyvin vanha ja huono. Minä siunaan heidän tuloaan siksi, että saan sanoa heille (huutaa akkunasta): Sillä, ajalla kun te taistelette uhraten henkenne ja verenne Ruotsin hyväksi, aikovat nämä herrat ja piispat hävittää maan itsenäisyyden ja saattaa sen kuningas Kristianin valtaan kaikille Ruotsin rehellisille asukkaille turmioksi, vahingoksi ja orjuudeksi. Eipä siis syyttä ole Tanskan kuningas heidän kunniataan ja kilpeään häväissyt. Ja kun hän saa heidät valtaansa, sulkee hän heidät ahtaaseen paikkaan, johon ei kuu kuule eikä päivä näe. Se on heidän palkkansa, koska he näkevät omat etunsa, eivätkä isänmaan, koska eivät pidä isänmaata sinä ainoana kirkkaana tähtenä, jonka tulee töitämme ohjata, sinä ainoana kalliina, jonka edestä miehen kannattaa elää, toimia, kuolla. (Ulkoa kuuluu suostumuksen huutoja, näyttämöllä lyhyt äänettömyys, jolloin herrat pidättelevät kiukkuansa)

GAD. Valtionhoitajan nimessä vangitsen minä tämän tanskalaisen petturin.

MESTARI JON (hätäisesti). Jalot herrat, armolliset piispat, älkää heittäkö minua hänen valtaansa. Muistakaa, minä olen kuningas Kristianin edustaja, ja te olette taanneet minulle turvallisuuden (piilottautuu toisten taakse).

TROLLE. Häntä suojelee tämän veljestöhuoneen rauha.

GAD. Ja tätä huonetta suojelevat minun keihäsmieheni. Ellei tanskalaista valtaani heitetä, ei kenkään pääse täältä vapaana.

TROLLE. Mitä teette hänelle?

GAD. Lähetän Tukholmaan. Ja jollei valtionhoitaja häntä hirtätä muiden korppien peloksi, ei hän ole seurannut minun neuvoani.

MATIAS. Muistakaa, herra electus, että mestari Jon on hengellisen säädyn jäsen, niinkuin minä ja te. Maallisissa asioissa tuomiten ja puuhaten olette te unhottaneet hengelliset asiat. Varoitan teitä kuitenkin mestariin koskemasta. Vapaana menköön hän, kun lupaa palata rajan yli.

GAD. Älä usko tanskalaista äläkä munkkia! Mutta voin noudattaa teidän armonne tahtoa. Myönnyn lähettämään suosikkinne Skåneen Tanskan puolelle. Niin pääsee hän jälleen kutomaan mustia juoniaan. Mutta jos hänet kerran vielä Ruotsissa tapaan, silloin, viiden haavan nimessä, hirtetään hänet lähimmän puun oksaan. Siis ulos, mies! (Mestari Jon erkanee toisista ja poistuu ovelle päin.)

STEN KRISTERINP. (Jonille). Sanani kuninkaalle muistakaa!

JON. Se itse muistakaa. Kööpenhaminassa ei sitä unhoteta. (Katsoo kauan Gadiin, lähestyy sitten häntä ja lausuu puoliääneen.) Jäättekö ystävien joukkoon?

GAD (ylenkatseella). En.

MESTARI JON. He vihaavat teitä?

GAD. Ja minä heitä.

MESTARI JON. He ovat voimakkaat.

GAD. En pelkää heitä.

JON. On ainoastaan yksi, joka voi teidät heistä vapauttaa ja tehdä heidän juonensa tyhjäksi.

GAD. Se on —

MESTARI JON (puoleksi kuiskaamalla). Kuningas Kristian.

GAD (kovalla äänellä). Tai paholainen. (Huutaa akkunasta,) Lähetän täältä tanskalaisen viettelijän. Viisi miestä saattakoon hänet rajan yli Skåneen.

ÄÄNI AKKUNASTA. Hän tulkoon.

MESTARI JON (ylimyksille). Suljen teidät tohtori Hemmingin suosioon. (Gadille.) Sanoin teille: yksin hän. (Menee.)

GAD (itsekseen). Tuo konna, luulen, melkein totta haastoi. Sture on liian heikko. Kuningas Kristianin julman ruoskan nämä kavaltajat tarvitseisivat.

TROLLE. Nyt varmaan jätätte meidät, herra electus?

BUSKMAN. Vexiön kauppiaiden veljeskunta toivoo tohtori Hemmingin tyhjentävän haarikan rauhan palauttamiseksi.

GRÖN (tuo haarikan).