Chapter 8

HAMLET. Anteeks suokaa: väärin teille tein; Mut anteeks, nimess' aateluutenne! Tää seura tässä tietää, ja kai tekin Olette kuullut, että raskas synkkyys Rasittaa mieltäni. Mit' olen tehnyt, Mi teissä sydänt', arvoa ja tunnett' On loukannut, sen hulluntyöksi väitän. Laertestako Hamlet loukkais? Ei! Jos Hamlet joutunut on suunniltansa Ja, mieltä vailla, Laertesta loukkaa, Niin sit' ei Hamlet tee, sen kieltää Hamlet. Ken siis sen tekee? Hulluus. Jos niin on, Niin loukattua puolt' on Hamlet itse Ja hulluus Hamlet-raukan vihamies. Siis, aikeitteni pahuuden kun kiellän Näin kaikkein kuullen, tekin jalomielin Julistakaa sen verran minut vapaaks, Ett' ilmaan ammuin nuoleni ja veljeen Sill' osasin.

LAERTES. Sydäntä tyydyttää se, Joll' enimmän täss' onkin syytä kostoon. Mut luja olen kunniani suhteen; Se sopimust' ei salli, kunnes vanhat Ja kunnokkaiksi tietyt tuomarit Takaavat, ettei rauhanteko tahraa Mun mainettain. Siks ystävyytenä Taritun ystävyytenne ma pidän, Ja sit' en loukkaa.

HAMLET. Hyvä. Rohkein mielin Nyt tästä veikan vedost' ottelen. -- Hoi, säilät tänne!

LAERTES. Joutuun! Yksi mulle.

HAMLET. Min' olen säilänänne: jäykkyyteeni Kuvastuu taitonne niin kirkkahasti Kuin tähti synkkään yöhön.

LAERTES. Pilkkaattenko?

HAMLET. En, kautta tämän käden!

KUNINGAS. Miekat, Osrick! Te tunnettenko vedon, Hamlet lanko?

HAMLET. Kyll', aivan hyvin. Teidän armonne On etuvoitteen suonut heikommalle.

KUNINGAS. Sit' en ma pelkää, tunnenhan ma teidät; Hän tottuneemp' on, senvuoks meill' on etu.

LAERTES. Tää liian raskas ompi; näytä toinen.

HAMLET. Tää hyvä mulle. Yhtä pitkät kai Nää miekat ovat?

OSRICK. Ovat, prinssi hyvä.

(He valmistauvat taisteloon.)

KUNINGAS. Pikarit laske pöydälle. -- Jos Hamlet Ens' iskulla tai toisell' oikein osaa Tai kolmannella kerrall' iskuun vastaa, Niin kaikki tornin tykit laukaiskaa; Kuningas juopi muistoks Hamletin Ja maljaan viskaa helmen kallihimman, Kuin mitä neljän kuninkahan ajall' On Tanskan kruunuss' ollut. Malja tänne! Ja rummut ilmoittakoot torville Ja torvet tykkijunkkareille tuolla Ja tykit taivaille ja taivaat maalle: "Kuningas Hamletin juo maljan!" -- Toimeen! -- Te, tuomarit, nyt tyystin tarkatkaa.

HAMLET. Kas niin!

LAERTES. No hyvä!

(Taistelevat.)

HAMLET. Yks.

LAERTES. Ei!

HAMLET. Tuomitkaa.

OSRICK. Se selväst' osui.

LAERTES. Hyvä! -- Vielä kerran.

KUNINGAS. Seis! Viiniä! Tää, Hamlet, sun on helmes; Nyt maljas juon. -- Vie hälle pikari.

(Torventoitotuksia ja tykinlaukauksia ulkoa.)

HAMLET. Viel' yksi ottelu; pois viini siksi. Kas niin! (Taistelevat.) Taas osui; vai mit' arvelette?

LAERTES. Se koski, minä myönnän.

KUNINGAS. Hamlet voittaa.

KUNINGATAR. Lihava on hän, ahdashenkinen. -- Tuoss', ota liina, Hamlet, otsaas pyyhi. Nyt kuningatar juo sun maljas, Hamlet.

HAMLET. Hyväinen äiti!

KUNINGAS. Gertrud, älä juo.

KUNINGATAR. Ma tahdon, puolisoni; sallikaa se.

KUNINGAS (syrjään). Se oli myrkkyä! Nyt myöhäist' on.

HAMLET. En vielä tohdi juoda, äiti; -- kohta.

KUNINGATAR. Käy tänne, että pyyhin kasvojasi.

LAERTES. Nyt, kuningas, min' osaan.

KUNINGAS. Sit' en usko.

LAERTES (syrjään). Mut tuo on melkein tuntoani vastaan.

HAMLET. Nyt kolmas kerta! Te vaan leikitte; Ma pyydän, hyökätkäätte täysin voimin. Mua pilkkananne pidätte, ma pelkään.

LAERTES. Vai niin? No, tulkaa.

(Taistelevat.)

OSRICK. Kumpikaan ei osaa.

LAERTES. Nyt varuillanne!

(Laertes haavoittaa Hamletia tappelun riehunnassa he vaihettavat miekkoja ja Hamlet haavoittaa Laerteen.)

KUNINGAS. Erottakaa heidät; He kiihkoon joutuvat.

HAMLET. Ei, vielä kerta!

(Kuningatar vaipuu maahan.)

OSRICK. Apua kuningattarelle! -- Seis!

HORATIO. Verissä kumpikin! -- Kuin voitte, prinssit?

OSRICK. Kuin voitte, Laertes?

LAERTES. Kuin kurppa ansassa, jonk' itse tein; Ma syystä omaan petokseeni sorrun.

HAMLET. Kuin ompi kuningattaren?

KUNINGAS. Hän pyörtyi, Kun näki teidän verta vuotavan.

KUNINGATAR. Ei, juoma, juoma! -- Rakas Hamletini! Tuo juoma, juoma, -- olen myrkytetty.

HAMLET. Oi, ilkityötä! -- Ovet sulkekaa. Petosta! Saattakaa se ilmi.

(Laertes kaatuu.)

LAERTES. Täss' on se. Hamlet, murhattu sa olet; Ei parhaat lääkkeet pelastaa sua voi; Ei puolta tiimaa elonaikaa sulla. Kädessäs ilkiase myrkytetty On ehjäkärkisenä. Konnantyöni Mua kohtas itseäni; tässä makaan, Enk' ikään nouse. Myrkkyä sai äitis. En jaksa enempää. Syy kuninkaan.

HAMLET. Myös kärki myrkytetty! Siis, myrkky, toimees!

(Pistää kuningasta.)

KAIKKI. Petosta! petosta!

KUNINGAS. Avuksi, ystävät! ma sain vaan naarman.

HAMLET. Kirottu sukurutsa, verikoira, Juo pohjaan juomas! -- Tässäkö se helmi? Nyt äitiäni seuraa.

(Kuningas kuolee.)

LAERTES. Oikein hälle: Hän itse myrkyn laittoi. -- Jalo Hamlet, Nyt anteeks-antamusta vaihtakaamme: Mun ja mun isäni veri älköön tulko Sun päälles ja mun päällen' älköön sinun!

(Kuolee.)

HAMLET. Sua Jumal' armahtakoon! Sua seuraan. Horatio, ma kuolen. -- Kuningatar. Hyvästi, onneton! -- Te, jotka tätä Vavisten kalvakkaina katselette, Te kuulijat ja mykät katselijat, Jos mull' ois aikaa, -- mutta kuolon herrall' On tuima kiire, -- kertoisin ma teille, -- Mut jääköön tuo. -- Horatio, ma kuolen; Sa eloon jäät. Oi! kerro maailmalle Tekoni oikein.

HORATIO. Älkää luulko. Olen Enemmän Rooman mies kuin tanskalainen; ..¦¦'¦'¦. Täss' ompi tilkka vielä.

HAMLET. Mies jos olet, Pikari tänne, jumal'auta, joutuun; -- Horatio hyvä, kurjan maineen jätän Ma jälkeeni, jos kaikki salaan jääpi. Jos milloinkaan mua rakastanut olet; Niin heitä hetkeks taivaan autuudet, Jää tähän kolkkoon, kurjaan maailmahan Mun vaiheitani kertomaan. (Marssi kuuluu etäältä; laukauksia ulkoa.) Haa! mikä Sotainen melu?

OSRICK. Nuori Fortinbras, Mi voittajana palaa Puolasta, Englannin lähettiläit' ammunnalla Nyt tervehtii.

HAMLET. Horatio, ma kuolen; Tuo tuima myrkky salpaa hengen multa. Lähettiläit' en enää kuulla ehdi; Mut Fortinbras, sen ennustan, saa kruunun; Hänt' äänestän ma kuolevana; kerro Se hälle ynnä kaikki sattumukset, Jotk' ovat tehneet -- Loppu salaisuutta.

(Kuolee.)

HORATIO. Nyt murtui jalo sydän. -- Hyvää yötä, Sa armas prinssi! Enkelien joukot Sinua rauhan maahan laulakoot! -- Miks täällä rummut soivat?

(Marssi ulkoa.)

(Fortinbras, englantilainen lähetyskunta ynnä muita tulee sisään.)

FORTINBRAS. Mitä tämä?

HORATIO. Mit' etsitte? Jos jotain kauheata Tai hämmästyttävää, sen täällä näette.

FORTINBRAS. Tuo tappo huutaa murhaa. -- Korska kuolo, Mik' on nyt juhla ikiluolissasi, Kun yhdell' iskull' olet surmaan syössyt Noin monta ruhtinasta?

ENS. LÄHETTILÄS. Hirmunäkö! Sanamme Englannist' on liian myöhä; Ne korvat ovat kuurot, joille tiedon Nyt tuomme, että täytetty on käsky Ja Rosencrantz ja Gyldenstern kuolleet. Ken meitä kiittää?

HORATIO. Hänen kielens' ei, Vaikk' eloss' oiskin hän ja kiittää voisi; Hän heit' ei tappaa käskenyt. Mut koska Olette tähän verisaunaan tulleet, Te Puolan sodasta, te Englannista, Niin käskekäätte, että nämä ruumiit Lavalle kaikkein nähtäviksi pannaan, Ja kertoa mun suokaa maailmalle Kuin kaikki tapahtui: niin kuulla saatte Julmista, luonnottomist' ilkitöistä, Satunnan johteista, miestaposta, Viekkaasta pakkomurhasta ja lopuks Petoksen hankkeista, jotk' ilmaan raukes Ja keksijätään kohtas: toden mukaan Tuon kaiken kerron.

FORTINBRAS. Kuulemahan joutuun! Kaikk' ylhäisimmät kokoon kutsukaa. Ma itse surull' onneani halaan; Vanhuuden oikeus mull' on tähän maahan, Jot' etuni nyt valvomaan mua vaatii.

HORATIO. Myös siitä kerron hänen käskystänsä, Jonk' ääni vetää muita puolelleen. Mut joutuun toimeen, ettei hurjat mielet Sais aikaa uusiin juoniin, vehkeisiin Ja sekasortoon.

FORTINBRAS. Päällikköä neljä Lavalle Hamletia kantakoon Kuin sotilasta. Kuninkaana varmaan Kuninkaan tavall' ois hän menetellyt. Sotaiset soitannot ja sotamenot, Hänt' ylistellen, saattoon liittykööt. Pois ruumiit! -- Sotakentäll' omiaan Tuo näky on, mut tässä loukkaa vaan. Nyt tykkein soida antakaa.

(Menevät, kantaen pois ruumiita, tykistön laukaus kuuluu sen jälkeen.)

SELITYKSIÄ:

[1] _Tuo kostea, Neptunin vallan perus_. Tarkoittaa kuuta, joka ikäänkuin vetää puoleensa vettä ja josta meren luode ja vuoksi riippuu.

[2] _Tule, lintu, tule_. Tavallinen metsästyshuuto, jolla jahtihaukkoja kutsuttiin takaisin.

[3] _Olette kalakauppias_. Fishmonger (kalakauppias) melkein sama-ääninen kuin fleshmonger (parittaja). Hamletin vastauksissa on usein joku peitetty tarkoitus, jota hänen puhekumppaninsa ei huomaa, vaan luulee hulluudeksi. Tässäkin saattaa olla salattu tarkoitus.

[4] _Sillä jos aurinko -- -- suutelee -- _. Arvellaan, että Hamlet lukee tai on lukevinaan nämä sanat kirjasta.

[5] _Tämä ilkkuva konna_. Hamletin luullaan lukevan Juvenalin kymmenettä satiiria, jossa on samanlainen kuvaus vanhuksien heikkouksista.

[6] _Hiljan tapahtuneista muutoksista_. Shakespearen aikana oli yleisön harrastus kääntynyt vanhastaan tunnetuista näyttelijäjoukoista lapsiteatterien puoleen, joihin käytettiin kuninkaallisen rukoushuoneen kuoripoikia ja muiden kirkolliskoulujen oppilaita. Nämä lapsiteatterit, joita silloinen muka hieno kauneudenaisti kannatti, olivat alituisessa riidassa vanhojen teatterien, erittäinkin Shakespearen teatterin kanssa, niinkuin seuraavasta keskustelusta huomataan.

[7] _Herkuleen taakkoineen lisäksi_. Tarkoittaa Globus-teatteria, jonka osakas ja jäsen Shakespeare oli ja jonka kilvessä oli kuvattuna Herkules, maanpalloa kannattamassa.

[8] _Aivan oikein, herraseni_ j.n.e. Hamlet lausuu nämä sanat jommallekummalle läsnäolijoista, olevinaan Poloniusta huomaamatta.

[9] _O, armas neitoni ja haltijani_. Shakespearen aikana näyttelivät pojat naisten osia.

[10] _Kappale ei miellyttänyt_. Luullaan tarkoittavan jotakin Shakespearen kirjoittamaa näytelmää, joka on kadonnut.

[11] _Ah, voi! Ah, voi! Jo keppihepo unohtui_.

Vanhassa Englannissa oli tapana viettää ensimmäisiä kevätaamua n.s. maurilaistanssilla (morris-dance), jossa ilmestyi muiden pilkkamuotojen ohessa myöskin keppihevonen, s.o. pahviseen hevoseen kätkeynyt tanssija. Muiden pilkkamuotojen rinnalla tämä keppihepo pian unohtui ja jäi syrjään, jota valitetaan muutamassa vanhassa balladissa, josta Shakespeare on ottanut tämän, melkein sananparreksi tulleen runopätkän.

[12] _Te olette oiva koorus_. Koorus oli Shakespearen teatterissa se henkilö, joka näytelmän alussa tai näytöksien välissä selitti sen osan toiminnasta, jota ei näyttämöllä näytetty.

[13] _Voisin olla tulkkina_ j.n.e. Tarkoittaa marionetti- l. nukketeatteria, jonka jäsenien lausuttavat teatterin takana oleva tulkki puhui.

[14] _Miksi loppusoinnun jätitte_. Neljännen säkeen loppusointu Hamletin lausumassa värsyssä olisi ollut: aasi.

[15] _Näiden näppien ja tiirikkain nimessä_. Hamlet näyttää käsiään.

[16] _Huuhkain oli leipojan tytär_. Tarkoittaa Shakespearen aikana tavallista tarinata, että leipojan tytär, joka ei Vapahtajalle leipää suonut, kovakiskoisuutensa rangaistukseksi muutettiin huuhkaimeksi.

[17] Lemmikit ja ajuruohon antaa Ophelia veljelleen, imarteen ja myrkkyjuuren kuninkaalle ja karvasruohon kuningattarelle.

[18] Hamlet jäljittelee tässä pitkin matkaa Osrickin teeskenneltyä puhetta, jommoinen puhe Shakespearen aikana oli muotina.