Part 3
Toivon sinun vaadittaessa julkisesti tunnustavan, että minua usein ja innokkaasti kehoittamalla sait minut julkaisemaan sangen hataran ja epätäsmällisen kertomuksen retkistäni ja että käskin sinua palkkaamaan jonkun ylioppilaan jommastakummasta yliopistosta järjestämään papereita ja korjaamaan tyyliä, kuten serkkuni Dampier kehoituksestani teki julkaistessaan kirjansa _Matka maan ympäri_. En kumminkaan muista valtuuttaneeni sinua suostumaan siihen, että jotakin jätettäisiin pois, vielä vähemmin siihen, että jotakin lisättäisiin. Mitä viimeksimainittuun seikkaan tulee, kieltäydyn senvuoksi vastaamasta mistään sellaisesta, varsinkaan eräästä Hänen Majesteettiansa, kaikkein autuaimmassa ja kunniakkaimmassa muistossa olevaa kuningatar Anna-vainajaa koskevasta kohdasta, vaikka kunnioitin ja arvostin häntä enemmän kuin ketään inhimillistä olentoa. Sinun tai sinun lisäilijäsi olisi kumminkin pitänyt käsittää, ettei ollut tarkoitukseni mukaista eikä soveliastakaan ylistää mitään ihmissukuun kuuluvaa eläintä isännälleni _houyhnhnmille_. Sitäpaitsi asia on aivan perätön, sillä ollessani Englannissa eräinä Hänen Majesteettinsa hallitusvuosina havaitsin hänen jättävän hallituksen pääministerin hoidettavaksi, vieläpä kahdenkin pääministerin, toisen toisensa jälkeen; toinen heistä oli Godolphinin, toinen Oxfordin lordi. Olet siis antanut minun _sanoa asian, jota ei ole_. Samoin olet Suunnittelijoiden akademiasta kerrottaessa ja erinäisissä muissa esitykseni kohdissa joko jättänyt pois joitakin olennaisia seikkoja tai kaunistellut tai muuttanut niitä, niin että tuskin tunnen omaa teostani. Kun aikaisemmin eräässä kirjeessäni jotakin tästä huomautin, suvaitsit vastata, että pelkäsit sellaisten kohtien herättävän pahennusta, että vallassaolijat pitivät erittäin tarkasti silmällä painotuotteita eivätkä ainoastaan älynneet sellaisia seikkoja, vaan rankaisivatkin jokaisesta, joka näytti _vihjaukselta_ (niin luulen sinun asiaa nimittäneen). Mutta miten ihmeessä olisikaan sitä, mitä olin puhunut jo monta vuotta sitten ja suunnilleen viidentuhannen meripeninkulman päässä, toisessa valtakunnassa, voitu sovittaa mihinkään niistä _yahooista_, joiden sanotaan nyt laumaa hallitsevan, varsinkaan, kun olin tuon sanonut aikana, jolloin en paljoakaan ajatellut tai pelännyt sitä onnettomuutta, että joutuisin jälleen elämään heidän joukossaan? Eikö suurin valittamisen syy ole minulla, kun näen noiden samaisten _yahooiden_ istuvan vaunuissa, joiden eteen on valjastettu vetojuhdiksi _houyhnhnmejä_, ikäänkuin viimeksimainitut olisivat elukoita ja ensinmainitut järjellisiä olentoja? Niin luonnottoman ja inhoittavan näyn välttäminen olikin eräs tärkeimpiä syitä siihen, että vetäydyin tänne.
Tämän katsoin soveliaaksi sanoa sinulle, mitä tulee sinuun itseesi ja sinulle osoittamaani luottamukseen.
Valitan vielä harkitsemattomuuttani, kun suostuin sinun ja muutamien muiden henkilöiden hartaiden kehoitusten ja väärien perustelujen vuoksi, aivan vastoin omaa vakaumustani, retkiäni koskevan kertomuksen julkaisemiseen. Koeta muistaa, kuinka monet kerrat, sinun selittäessäsi yleishyvän sitä vaativan, kehoitin sinua ajattelemaan, etteivät mitkään neuvot ja esimerkit voi vähimmässäkään määrässä parantaa tätä eläinlajia, _yahooita_. Se on nyt aivan ilmeistä, sillä enhän näe edes tässä pienessä saaressamme väärinkäytösten ja vääryyksien täydellisesti tauonneen, kuten oli syytä odottaa tapahtuvan; päinvastoin: vaikka on kulunut enemmän kuin puoli vuotta varoitukseni julkaisemisesta, ei kirjani ole ainoassakaan kohdassa vaikuttanut tarkoitukseni mukaisesti. Minä kehoitin sinua kirjeellisesti ilmoittamaan, milloin puolueet ja lahkokunnat oli hävitetty, tuomarit olivat oppineita ja oikeamielisiä, asianajajat rehellisiä ja vaatimattomia ja edes hiukan tervejärkisiä, Smithfield täynnä huikean korkeita lakikirjojen polttorovioita, nuorten aatelisten kasvatus täydellisesti uudistettu, lääkärit karkoitettu, naaras-_yahoot_ siveitä, kunniallisia, rehellisiä ja hyvä-aistisia, korkeitten hallitusviranomaisten hovit ja vastaanotot kerrassaan lakkautetut, järki, ansiot ja oppi palkitut, kaikki häpäisevien suorasanaisten ja runomittaisten painotuotteitten julkaisijat tuomitut syömään vain omia villojansa ja sammuttamaan janoansa omalla musteellaan. Rohkaisevat sanasi saivat minut varmasti odottamaan näitä ja tuhansia muita uudistuksia, jotka muuten olivatkin selvästi johdettavissa kirjassani antamistani neuvoista. Ja täytyyhän myöntää, että seitsemän kuukauden aika oli riittävä kaikkien niiden paheiden ja mielettömyyksien korjaamiseen, jotka _yahooita_ vaivaavat, jos heidän olemuksessaan olisi vähintäkään taipumusta hyveeseen tai viisauteen. Sinä et kumminkaan ole missään kirjeessäsi sellaista tietoa minulle lähettänyt, vaan olet päinvastoin kuormittanut postintuojaamme joka viikko häväistyskirjoituksilla, selityksillä, mietelmillä, muistutuksilla ja lisäyksillä, joissa havaitsen itseäni syytettävän siitä, että tarkoitan suuria valtiomiehiä, halvennan ihmisluontoa (niin ne yhä vielä uskaltavat sanoa), ja häpäisen naarassukupuolta. Huomaan myös, etteivät noiden kääröjen kirjoittajat ole yksimielisiä, sillä toiset eivät salli minun olevan omien retkieni kirjoittajan ja toiset väittävät minun sepittäneen teoksia, joita en edes tunne.
Huomaan vielä kirjanpainajasi toimineen niin huolimattomasti, että on sekoittanut eri matkojeni ja palausteni ajat ja päivämäärät. Hän ei ole merkinnyt oikeata vuotta, ei oikeata kuukautta eikä kuukaudenpäivää, ja minulle kerrotaan, että alkuperäinen käsikirjoitus on kirjani ilmestyttyä tuhottu. Minulla itsellänikään ei ole yhtäkään jäljennöstä, mutta olen kumminkin lähettänyt sinulle muutamia korjauksia, jotka voit ottaa huomioon, jos toinen painos joskus ilmestyy. Sittenkään en voi niistä vastata, vaan minun täytyy jättää asia arvostelukykyisen ja vilpittömän lukijan omaan vapaaseen valtaan.
Muutamat meri-_yahoomme_ kuuluvat moittivan merikieltäni, sanovan sitä monessa kohdassa virheelliseksi ja vanhettuneeksi. En voi sitä auttaa. Kun olin nuorena ensimmäisillä matkoillani, opettivat minua vanhimmat merimiehet, ja minä opin puhumaan heidän tavallaan. Olen kumminkin myöhemmin havainnut, että meri_yahoot_, samoinkuin kuivalla maalla asuvat, taipuvat uudistushimoon sanallisella alalla, että heidän kielipartensa muuttuu joka vuosi, vieläpä niin, että muistan kotimaahan palattuani kyenneeni vain vaivoin ymmärtämään uutta murretta. Ja huomattakoon, että kun joku _yahoo_ uteliaana saapuu Lontoosta luokseni uuteen kotiini, me emme osaa ilmaista toisillemme ajatuksiamme ymmärrettävällä tavalla.
Jos _yahooiden_ arvostelu voisi jotenkin minuun vaikuttaa, olisi minulla suuri syy valittaa, että muutamat niistä uskaltavat otaksua retkieni kirjan olevan pelkkää omien aivojeni keksintöä, vieläpä ovat viittailleet siihenkin suuntaan, ettei _houyhnhnmejä_ ja _yahooita_ ole olemassa enempää kuin Utopian asukkaita.
Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että mitä tulee _Lilliputin, Brobdingragin_ (niin näet nimi on luettava eikä virheellisesti _Brobdingnag)_ ja _Laputan_ kansoihin, en ole milloinkaan kuullut yhdenkään _yahoon_ menetelleen niin häikäilemättömästi, että olisi väittänyt niitä olemattomiksi tai niistä kertomiani seikkoja pätemättömiksi; kertomuksen totuus näet on välittömästi vakuuttava. Ja onko kertomukseni _houyhnhnmeistä_ ja _yahooista_ vähemmän todennäköinen, kun tässäkin kaupungissa on viimeksimainittuja monia tuhansia, jotka eroavat _Houyhnhnmein maassa_ elävistä eläinveikoistaan vain sikäli, että jollakin tavalla toisilleen loruilevat eivätkä kulje ilkialastomina? Minä olen kirjoittanut heitä parantaakseni, en saavuttaakseni heidän hyväksymisensä. Heidän koko rotunsa yksimielinen hyväksyminen merkitsisi minulle vähemmän kuin tallissani asuvien kahden rappeutuneen _houyhnhnmin_ hirnahdus, sillä nämä, vaikka ovatkin suvustaan huonontuneet, opettavat minulle yhä joitakin hyveitä, ilman minkäänlaista paheen sivumakua.
Luulevatko nuo toiset kurjat elukat minua niin rappeutuneeksi, että alkaisin todistella kertomukseni todenperäisyyttä. Vaikka olen _yahoo_, tiedetään koko _Houyhnhnmein maassa_, että saatoin jalon isäntäni opetusten ja esimerkin avulla (vaikka, sen tunnustan, erittäin vaikeasti) kahden vuoden kuluessa luopua valhettelun, kiertelyn, petoksen ja kaksimielisyyden helvetillisestä paheesta, joka on syvästi juurtunut kaikkien kaltaisteni ja varsinkin eurooppalaisten sisimpään.
Minulla olisi esitettävänä muitakin valituksia tässä kiusallisessa yhteydessä, mutta en huoli enempää vaivata itseäni enkä sinua. Minun täytyy vilpittömästi tunnustaa, että viimeisen kotiinpaluuni jälkeen _yahoo_-olemuksessani on herännyt uudelleen eloon eräitä huonoja ominaisuuksia, kun olen seurustellut muutamien kaltaisteni ja varsinkin, välttämyyden pakosta, oman perhekuntani jäsenten kanssa. Muutenhan en olisi milloinkaan voinut mielettömästi suunnitella tämän kuningaskunnan _yahoo_-rodun puhdistamista; mutta nyt olen iäksi luopunut kaikista sellaisista haaveellisista aikeista.
Huhtikuussa 2:na 1727.
ENSIMMÄINEN OSA
MATKA LILLIPUTIIN
ENSIMMÄINEN LUKU
Tekijä antaa tietoa itsestään ja suvustaan. Ensimmäiset yllykkeet matkustamiseen. Hän joutuu haaksirikkoon, kokee pelastua uimalla ja saapuu onnellisesti Lilliputin maan rantaan, missä hänet otetaan vangiksi ja kuljetetaan maan sisäosaan.
Isälläni oli pieni maatila Nottinghamshiressa; minä olin kolmas hänen viiden poikansa sarjassa. Kun olin ehtinyt neljäntoista vuoden ikään, lähetti hän minut Emanuel Collegen oppilaaksi Cambridgeen, missä vietin kolme vuotta uutterasti opintojani harjoittaen. Tästä johtuvat kulungit (vaikka määrärahani olivatkin varsin niukat) tekivät liiaksi hallaa isäni vähissä varoissa, ja niin minut pantiin oppiin Mr James Batesin, etevän lontoolaisen välskärin luo; tämä oppiaikani oli nelivuotinen. Isäni lähetti minulle toisinaan pieniä rahasummia, jotka käytin perehtyäkseni merenkulkuoppiin ja muihin matkustelemaan aikoville hyödyllisiin matemaattisiin tieteisiin; uskoin näet varmaan kohtalonani olevan joutua ennemmin tai myöhemmin retkeilemään. Mr Batesin luota poistuttuani palasin kotiin, niissä isäni, setä Johnin ja muutamien muiden sukulaisten avulla sain neljäkymmentä puntaa ja lupaan kolmekymmentä puntaa vuodessa, jotta voisin lähteä Leydenin yliopistoon. Siellä minä opiskelin kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta lääketiedettä, jonka tiesin hyödylliseksi pitkillä retkillä.
Pian Leydenistä palattuani sain kelpo mestarini Mr Batesin suosittelemana välskärintoimen _Pääskyssä_, jonka kapteenina oli komentaja Abraham Pannell. Siinä virassa olin puolineljättä vuotta tehden sinä aikana pari matkaa Levanttiin ja muualle. Takaisin tultuani päätin asettua asumaan Lontooseen, ja minua rohkaisi tässä aikomuksessa, mestarini Mr Bates, joka vielä suositteli minua erinäisille potilaille. Minä vuokrasin asunnon pienestä talosta Old Jewryssä, ja kun minua neuvottiin luopumaan poikamiehen säädystä, nain Mrs Mary Burtonin, Newgate-streetin varrella liikettään harjoittavan sukkatavarainkauppiaan Mr Edmund Burtonin toisen tyttären saaden neljäsataa puntaa myötäjäisiä.
Kelpo mestarini Bates kuoli pari vuotta sen jälkeen, ja kun ystäväpiirini oli pieni, alkoivat tuloni vähentyä; omatuntoni näet ei sallinut minun jäljitellä useiden virkaveljieni moitittavaa menettelyä. Neuvoteltuani vaimoni ja eräiden tuttavien kanssa päätin niinmuodoin lähteä jälleen merille. Olin välskärinä kahdessa eri aluksessa ja tein kuuden vuoden aikana useita matkoja Itä- ja Länsi-Intiaan hiukan lisäten omaisuuttani. Joutohetkeni vietin lukien parhaita kirjailijoita, vanhoja ja uusia; minulla näet oli aina mukanani melkoinen määrä kirjoja. Maissa oltaessa tarkkasin eri kansojen tapoja ja luontumuksia ja opiskelin heidän kieliänsä, minkä hyvä muistini teki varsin helpoksi.
Viimeinen näistä matkoista ei ollut kovinkaan onnellinen, ja minä päätin merielämään kyllästyneenä jäädä kotiin vaimoni ja perheeni luo. Minä muutin Old Jewrystä Fetter-Laneen ja sieltä Wappingiin toivoen saavani työtä merimiesten keskuudessa, kuitenkaan siitä kostumatta. Odotettuani kolme vuotta asiain paranemista suostuin edulliseen tarjoukseen, jonka minulle teki Etelämerelle lähtevän _Antiloopin_ omistaja, kapteeni William Prichard. Me lähdimme purjehtimaan Bristolista toukokuun neljäntenä päivänä 1699, ja matkamme oli aluksi sangen suotuisa.