Part 6

Kaikki nuo voimasanat eivät hyödytä mitään. Minä pyydän teitä palaamaan niihin syytöksiin, joita teitä vastaan on tehty, ja vastaamaan niihin täsmällisesti, poikkeamatta asiasta.

DANTON

Minua syytetään, sanotte te! Missä ne ovat, minun syyttäjäni? Tulkoot esiin, niin minä heitän heidän niskaansa sen häpeän, jonka he ansaitsevat.

(Suurin osa kansaa hälisee hyväksyvästi, David ja hänen puoluelaisensa panevat vastaan.)

PRESIDENTTI

Vielä kerran, Danton, te loukkaatte kansanedustusta, oikeusistuinta ja riippumatonta kansaa, jolla on oikeus vaatia tiliä teidän teoistanne.

DANTON

No minä siis myönnyn puolustautumaan, minä seuraan Saint-Just'in laatimaa kannetta... Selaillessani tätä kauhujen listaa, tunnen minä olemukseni vapisevan!... Minä myynyt itseni Mirabeau'lle, Orléans'ille, Dumouriez'lle! Minä, joka olen aina taistellut heitä vastaan. Minä vastustin Mirabeuan suunnitelmia, kun luulin niitä vapaudelle vaarallisiksi. Minä puolustin Marat'ta häntä vastaan. Minä kävin Dumouriez'n luona vain vaatiakseni häneltä tiliä niistä miljoonista, jotka hän oli tuhlannut. Minä aavistin hänen aikeensa ja estääkseni ne, minä mairittelin sen houkkien turhamielisyyttä. Olisiko hänet pitänyt saattaa ahtaimmilleen, kun hänellä oli käsissään tasavallan pelastus? Kyllä, minä lähetin Fabre'in hänen luokseen — niin, minä lupasin, että hänestä tulisi ylipäällikkö, mutta minä annoin samalla Billaud'n tehtäväksi valvoa häntä läheltä. Soimataanko minua siitä, että minä valehtelin kavaltajalle? Minä olen tehnyt paljon pahempia rikoksia isänmaan vuoksi. Valtakuntaa ei pelasteta papillisin hyvein. Kaikki rikokset, kaikki, olisin minä koukistumatta kantanut näillä harteillani, jos olisi ollut pelastettava teidät, teidät kaikki, tuomarit, kansa, te katalat petturitkin, jotka minua syytätte!... (Liikehtimistä kansanjoukossa.) Minä vehkeilemässä kuningasvallan kanssa! Niin, minä muistan tosiaan aiheuttaneeni uuden yksinvallan perustamisen elokuun 10:nä p:nä, federalistien voiton toukokuun 31 p:nä, preussilaisten voiton Walnyn luona!... Minun syyttäjäni! tuotakoon ne esiin! Minä pyydän saada puhua niille lurjuksille, jotka tuhoavat tasavallan. Minulla on tärkeitä asioita paljastettavana; minä pyydän, että minua kuunnellaan.

(Kansa: »oikein», »niin», niin, j.n.e.)

DAVID

Turhaa juttua! Pää säkkiin!

PRESIDENTTI

Nuo sopimattomat purkaukset voivat vain pahentaa teidän asiaanne. Teidän syyttäjänne nauttivat yleistä kunnioitusta. Puhdistakaa itsenne ensin: syytetty ei ansaitse luottamusta ennenkuin hän on poistanut päältään ne epäilykset, jotka riistävät kaiken arvon hänen ilmiannoiltaan. — Teidän tasavaltalaisuutenne ei ole yksin kyseessä, koko teidän luonnettanne syytetään, teidän häpeällisiä tapojanne, teidän irstauttanne, teidän tuhlaavaisuuttanne, teidän nylkemisiänne ja kiristyksiänne.

DANTON

Älä anna pursuta itseäsi tyhjäksi yhdellä kertaa! Tukitse kaunopuheisuutesi tynnyri. (Naurua joukosta.) Vuodata sitä pisara pisaralta, ettei mitään hukkaantuisi. — Mistä minua syytetään? — Siitäkö, että rakastan elämää ja nautin siitä? Totisesti, minä rakastan sitä. Kaikki Arras'n ja Geneveen pedantit eivät koskaan pysty tukahuttamaan sitä iloa, joka kuohuu Champagne'in maassa, paisuttaen viininrypäleiden nuput ja ihmisten halut. Pitäisikö minun punastua voimaani? Mitä te valitatte. Tämä voima se on pelastanut teidät. Sitä riittää kuinka moneen syleilyyn tahansa. Vai onko nautinto pannaanjulistettu teidän asetuksissanne? Onko Ranska tehnyt siveyslupauksen? Olemmeko me joutuneet erään nyreän maisterin patukan alle vai pitääkö meidän siksi että eräältä vanhalta ketulta on häntä katkaistu, menettää oma häntämme meidänkin?

(Pitkää äänekästä naurua.)

PRESIDENTTI

Teitä syytetään siitä, että te olette kavaltanut omaksi eduksenne osan rahoja, joita valtio oli teille uskonut — te olette käyttänyt salaisia rahastoja omiin huvituksiinne: te olette nylkenyt Belgiaa ja tuonut Brüsselistä kolme kärryllistä saaliinanne.

DANTON

Minä olen jo vastannut noihin typeriin syytöksiin. Kun minä olin vallankumousministerinä, jätettiin minulle 50 miljoonaa — minä myönnän sen; minä olen tarjoutunut tekemään siitä tarkan tilin. Cambon antoi minulle 400,000 livreä salaisiin menoihin. Niistä olen minä kuluttanut 200,000 virallista tietä ja jättänyt avoimen valtakirjan Fabre'ille ja Billaud'lie. Nämä rahastot ovat olleet ne vipuset, joilla minä olen nostanut maaseudun liikkeelle. — Mitä tulee siihen naurettavaan juttuun arkkiherttuattaren servieteistä, jotka minä muka olisin tuonut Belgiasta poistettuani niistä merkit, niin pidetäänkö minua nenäliinanvarkaana? Minun matkalaukkuni on avattu Béthune'issä ja sen sisällöstä laadittu pöytäkirja; siinä ei ollut muuta kuin minun pitovaatteeni ja flanellinen korsetti. (Naurua.) Loukkaako se korsetti kenties Robespierren kainoutta? (Naurua.) Siitäkö minua syytetään?

PRESIDENTTI

Todisteena teidän ryöstötoiminnastanne on se tuhlaavainen elämä, jota te olette jo kaksi vuotta viettänyt ja johon teidän keskinkertainen varallisuutenne ei olisi antanut tilaisuutta, jollette te olisi höystänyt sitä valtion kustannuksella.

DANTON

Niillä rahoilla, jotka minä sain myydessäni asianajotoimistoni, ostin minä talon Arcis'in piirissä ja varasin äidilleni, apelleni ja sille kunnon kansalaisettarelle, joka on minua imettänyt, vanhuudenturvan. Ne summat eivät nouse yli minun toimeni hinta-arvon ennen vallankumousta. Mitä tulee minun elämääni Parisissa ja Arcis'issa on mahdollista, etten minä ole aina mukautunut pikkumaiseen säästäväisyyteen. Minä en pakoita vieraitani tyytymään Duplay-muorin rehuliemeen. (Naurua.) Minä en osaa kitsastella. Ettekö te häpeä sättiä Dantonia siitä mitä hän syö ja juo? Inhottava tekopyhyys uhkaa saastuttaa koko kansan, — tekopyhyys, joka punastuu luonnollista, pelästyy voimaa ja peittää silmänsä jokaisen vapaan eleen edessä. Kielteiset hyveet saavat korvata kaikkia muita. Kun vain jollakin on huono vatsa ja tylsyneet vaistot, kun hän vain elää pienellä juustonpalasella ja nukkuu ahtaassa vuoteessa, sanotte te häntä lahjomattomaksi ja se sana suo hänelle erikoisvapauden: hänen ei tarvitse olla rohkea eikä älykäs. Minä halveksin noita vähäverisiä hyveitä. Hyve on olla suuri itselleen ja isänmaalle. Kun teillä on onni nähdä suuri mies keskellänne, älkää näykkikö hänen leipäänsä. Tarpeet, intohimot, uhraukset, kaikki on hänessä rakennettu toisin mitoin kuin muissa. Akilles söi häränselän ateriakseen. Jos joku Danton kaipaa runsasta ravintoa ruokkiakseen sulatusuuniaan, heittäkää sitä hänelle tekemättä laskuja: täällä roihuaa palo, jonka liekit suojelevat teitä niitä villipetoja vastaan, jotka väijyvät tasavaltaa.

(Hyväksyviä liikkeitä.)

DAVID

Aasi! Miten mylvii! Kumpa läkähtyisi.

PRESIDENTTI

Te tunnustatte siis ne haaskaukset, joista teitä syytetään?

DANTON

Sinä valehtelet, minä olen juuri kieltänyt ne. Minä olen elänyt yltäkylläisesti, kunniallisesti, säästäväisesti vaan en saiturillisesti minulle uskotuilla summilla. Minä olen antanut Dantonille, mikä Dantonille kuului. Kutsukaa tänne ne todistajat, joita minä olen pyytänyt, ja me selvitämme kaikki epäilyt. Häilyvät syytökset ja vastaukset eivät kelpaa. Vain tarkka, kohta kohdalta selvittävä tutkimus on tekevä lopun tästä oikeudenkäynnistä. Missä ovat nuo todistajat? Miksi vitkastellaan niiden kutsumista?

ÄÄNIÄ KANSANJOUKOSTA

Todistajat!

DAVID (naapurilleen)

Pidätkö suusi kiinni! Varo itseäsi. Sinä puolustat kavaltajia? Katso, ettei päätäsi panna riippumaan!

PRESIDENTTI

Teidän äänenne väsyy, Danton, levätkää.

DANTON

Ei tee mitään, minä voin jatkaa.

PRESIDENTTI

Hetken perästä te puhutte tyynemmin.

DANTON (raivoissaan)

Minä olen tyyni! — Minun todistajani! Kolme päivää olen minä pyytänyt tätä eikä ketään vielä ole kutsuttu. Minä vaadin yleistä syyttäjää selittämään koko kansan kasvojen edessä, miksi minulta kielletään oikeus.

USEAMPIA ÄÄNIÄ

Todistajat!

FOUQUIER-TINVILLE

Minä en ole vastustanut heidän kutsumistaan enkä tee sitä nytkään.

DANTON

No, kutsu heidät sitten — kaikkihan tapahtuu sinun käskystäsi.

FOUQUIER-TINVILLE

Minä siis julistan sallivani, että todistajat kutsutaan — ei kuitenkaan niitä kansankonventin jäseniä, joihin syyttäjät ovat viitanneet, sillä syyte on lähtenyt koko kansalliskokouksesta ja olisi naurettavaa vaatia teidän omia syyttäjiänne myötävaikuttamaan teidän puolustukseenne, etenkin juuri kansanedustajia, ylimmän vallan hoitajia, jotka ovat tilivelvollisia ainoastaan kansalle.

HERAULT

Oo, oivallista jesuiittapeliä!

(Hän nauraa Fabre'in kanssa.)

DANTON

Minun toverini voivat siis murhata minut, ja minun ei sallita lannistaa murhaajiani?

FOUQUIER-TINVILLE

Uskallatko sinä herjata kansan eduskuntaa.

PHILIPPEAUX

Olemmeko me siis täällä vain muodon vuoksi. Meidät tahdotaan pakottaa näyttelemään vain mykkää osaa?

CAMILLE

Kansa, sinä kuulet sen! He pelkäävät totuutta. He kavaltavat todisteita, jotka kukistaisivat heidät.

(Liikettä.)

PRESIDENTTI

Älkää kääntykö kansan puoleen.

PHILIPPEAUX

Kansa on meidän ainoa tuomarimme; te ette ole mitään ilman sitä.

(Hyväksymisiä.)

CAMILLE

Minä vetoan konventtiin!

DANTON

Te tahdotte panna meille kapulan suuhun. Vaan se ei tule onnistumaan. Minun ääneni on järisyttävä Parisia sen sisälmyksiä myöten. Valoa! Valoa!

KANSANJOUKKO

Valoa! (Joukon kiihtymys, joka on kasvanut pelottavassa crescendossa Dantonin ensi vetoomuksesta todistajiinsa, purkautuu hälinän ja hyvähuutojen myrskyksi, joka peittää kaikki sanat.)

PRESIDENTTI

Hiljaa!

KANSA

Todistajat! (Kaikki samassa raivokkaassa rytmissä.) todistajat! Todistajat! (David'ia ja hänen ystäviään, jotka vastustavat, kolhitaan pahasti. Tuomarit ovat peloissaan.)

FOUQUIER-TINVILLE

On saatava loppumaan tämä pahennusta tuottava sanasota — minä kirjoitan konventtiin ja ilmoitan pyyntönne: me tulemme tottelemaan sitä.

(Kansa ilmaisee hyväksymistään. Fouquier ja Herman neuvottelevat keskenään, kirjoittavat, lukevat hiljaa mitä ovat kirjoittaneet.)

CAMILLE (innoissaan)

Asia on voitettu.

DANTON

Me masennamme ne lurjukset — te saatte nähdä ne luhistuneina, nenät omissa tunkioissaan. (Vähän naurua. Keskustelua ja väittelyä kansanjoukossa.) Jos Ranskan kansa on mitä sen tulee olla, on minun vielä pakko pyytää heille armoa.

PHILIPPEAUX

Armoa niille, jotka tahtovat meidän kuolemaamme.

CAMILLE (hilpeästi)

Pyh! me nimitämme Saint-Justin koulunopettajaksi Blerancourtiin ja Robespierre'in kirkonisännäksi Saint-Omer'iin. (Vähän naurua.)

HERAULT (kohauttaa olkapäitään)

Ne ovat parantumattomia. Ne eivät jätä toivoaan vielä pyövelinkärryissäkään.

DANTON

Mitä typeriä elukoita! Syyttävät Dantonia ja Desmoulins'ia tasavallan vastustamisesta. Barère kai on oikea patriootti tätä nykyä, vai mitä? Ja Danton aristokraatti?

(Naurua ryhmässä, jonka puoleen Danton puhuu, ja valamiesten kesken.)

Ranska ei vielä pitkiin aikoihin opi nielemään niin karkeita valeita.

(Eräälle valamiehelle.) Luuletko sinä, että me olemme salavehkeilijöitä? Näettekö, hän nauraa, hän ei sitä usko. Pankaa pöytäkirjaan, että hän nauroi.

FOUQUIER (keskeytyen työstään)

Minä pyydän teitä lopettamaan nuo yksityiskeskustelut. Laki ei sitä salli.

DANTON

Sinä tahdot opettaa isällesi miten lapsia tehdään. (Naurua ja hilpeää hälinää koko ajan kuin Danton puhuu ystäviensä kanssa.) Minä se olen antanut perustaa tämän tuomioistuimen — minun kai pitäisi tuntea se.

CAMILLE

Minä alan jälleen tuntea valon ihanuuden. Äsken se näytti minusta sammuneelta ja kuolleelta kuin haudassa.

DANTON

Ei valo, vaan sinä olet saanut entisen värisi. Äsken sinä olit haikean näköinen.

CAMILLE

Minä häpeän heikkouttani. Minun ruumiini on raukkamainen.

DANTON

Senkin vehkeilijä! sinä tahdoit vain päästä naisten suosioon. Se onnistui. Katsos tuota tyttöä tuolla, kuinka hän hyväilee sinua silmillään.

HERAULT (lempeästi)

Ystävä-raukkani, minun käy teitä sääliksi.

DANTON

Kuinka niin, kaunis poika?

HERAULT

Te kaupittelette karhun nahkaa ja teidän omanne on jo mennyttä.

DANTON

Minunko nahkani? Niin, minä tiedän, sillä on halukkaita ottajia. Saint-Just himoitsee sitä. No niin, tulkoon ottamaan sen. Jos hän onnistuu, saa hän kernaasti tehdä siitä maton vuoteensa viereen.

HERAULT

Mitä hyödyttää häärätä?

(Hän kohauttaa olkapäitään ja vaikenee. Sillaikaa on Fouquier kirjoittanut kirjeen, jonka vartija ottaa ja vie poistuessaan.)

PRESIDENTTI

Odotellessamme konventin vastausta me jatkamme kuulustelua.

(Santarmit käskevät syytetyt paikoilleen istumaan. Philippeaux'lle.) Teidän nimenne, etunimenne, asemanne.

PHILIPPEAUX

Pierre-Nicolas Philippeaux, tätä ennen tuomari la Mans'in presidiali-oikeudessa, kansanedustaja konventissa.

PRESIDENTTI

Ikänne?

PHILIPPEAUX

Kolmekymmentä viisi vuotta.

PRESIDENTTI

Te olette koettanut herpaista kansallista puolustusta ollessanne valtion lähettinä Vendée'ssa. Te olette koettanut saattaa Yhteishyvänvaliokunnan huonoon huutoon häpäisevillä parjauskirjoituksilla. Te olette ollut osallisena Dantonin ja Fabre'in salaliitossa kuningasvallan palauttamiseksi.

PHILIPPEAUX

Minä olen saattanut närkästyneen yleisön tietoon muutamien kenraalien rosvoukset. Se oli minun velvollisuuteni ja sen minä olen täyttänyt.

PRESIDENTTI

Teidän velvollisuutenne oli, — siinä leppymättömässä taistelussa, jolla Ranska on lunastettu — jännittää kansallisen toimintakyvyn kaikki joustimet. Te olette lyönyt ne rikki.

PHILIPPEAUX

Ronsin ja Rossignol häpäisevät ihmiskuntaa.

DAVID

Siinä on Vendéelainen.

FOUQUIER-TINVILLE

Sinä et ollut edustamassa ihmiskuntaa, vaan isänmaata.

PHILIPPEAUX

Minun isänmaani on ihmiskunta.

(Muutamia hyvähuuloja ja useita vastalauseita.)

PRESIDENTTI

Nuo Rossignolin murskaamat rojalistit, joita te niin säälitte, kunnioittivatko ne ihmisyyttä?

PHILIPPEAUX

Mikään ei voi puolustaa rikosta.

FOUQUIER-TINVILLE

Voitto.

DAVID

Bravo, Fouquier! — Niin, niin, bravo!

PHILIPPEAUX

Syyttäjä, minä syytän sinua.

CAMILLE

Kuulkoon kansa nuo katalat sanat.

FOUQUIER-TINVILLE (kohauttaen harteitaan)

Kansa tuomitkoon.

(Kansassa on eri mieliä; se on osottanut hyväksymistään Fouquier'lle ja hälisee äänekkäästi.)

DANTON (hiljaa Desmoulins'ille)

Suu kiinni, hölmö! sinä heität kiviä minun puutarhaani.

CAMILLE (ihmeissään)

Kuinka niin?

DANTON

Minähän olen sanonut paljon toisenmoisempaa kuin se.

PRESIDENTTI (Westermannille)

Syytetty, nouskaa ylös.

WESTERMANN

Minäkö nyt? Tuhat tulimmaista! eteenpäin!

PRESIDENTTI

Nimenne?

WESTERMANN

Sen sinä tiedät hyvin.

PRESIDENTTI

Nimenne!

WESTERMANN (kohauttaen olkapäitään)

Pöyhkeilijät!... Kysy kansalta.

PRESIDENTTI

Te olette François Joseph Westermann, syntyisin Elsassista, brigadikenraali. Neljäkymmentä kolme vuotta vanha. Teistä piti tulla tämän salaliiton miekka. Danton kutsutti teidät Parisiin johtamaan vastavallankumouksen sotajoukkoa. Te olette tehnyt itsenne syypääksi julmuuksiin armeijassanne. Te olette ollut syypäänä Chatillon'in tappioon. Yhteisneuvoin Philippeaux'n kanssa te olette koettanut kaataa maahan niitä isänmaanystäviä, joita teidän tehtävänänne oli puolustaa. — Teidän entisyytenne on sitäpaitsi surkuteltava. Teitä on kolmesti syytetty varkaudesta.

WESTERMANN

Sinä valehtelet, sika!

(Naurua.)

PRESIDENTTI

Minä annan viedä teidät takaisin vankeuteen oikeuden loukkaamisesta ja tuomita kuulematta teitä.

WESTERMANN

Viisitoistavuotiaana tulin minä sotamieheksi. Elokuun 10 p. johdin minä kansaa Tuileries'n valloituksessa. Minä tappelin Jemmapesin luona. Dumouriez jätti minut yksin Hollantiin, vihollisten keskeen — minä vein brigadini takaisin Antwerpeniin. Sittemmin olen ollut Vendée'ssa ja antanut Charette'in ja Cathelineau'n rosvoille paljon päänvaivaa. Savenay, Ancenis ja le Mans ovat saaneet lantaa heidän raadoistaan. Ne roistot syyttävät minua julmuudesta, niinkö? Ne eivät ole sanoneet kyllin: — minä olen ollut petomainen kaikille pelkureille. Tahdotaanko todisteita minua vastaan? Kas tässä: Pontorson'in luona annoin minä ratsuväkeni hyökätä pakenevien sotamiesteni kimppuun. Chatillon'issa halkaisin minä sapeliniskulla naaman raukkamaiselta upseerilta. Minä olisin antanut vaikka polttaa armeijani, jos sitä olisi tarvittu voiton saamiseksi... Minä olen hävittänyt maata, sanot sinä? Mitä se sinuun kuuluu? Te olette heikkomielisiä. Minä olen tehnyt sotilaan ammattiani — minä en ole kauppamies. Minun velvollisuuteni on puolustaa isäini maata, ja sen olen minä täyttänyt kolmenkymmenen vuoden aikana, säästämättä hikeäni tai vertani. Minä olen saanut seitsemän haavaa kaikki etupuolelle; yksi ainoa on tullut takaapäin: minun syytöskirjelmäni.

(Naurua ja hyvähuutoja.)

PRESIDENTTI

Te olette useamman kerran todistajien läsnäollessa lausunut julki herjaavia sanoja konventtia vastaan. Te olette uhannut haudata edustajat palatsin muurien alle.

WESTERMANN

Se on tosi. Minä vihaan sitä epäluuloista ja jaarittelevaa roskaväkeä, joka kahlehtii kaiken toimintakyvyn kateellisella typeryydellään. Minä olen sanonut, että konventti tarvitsisi muutaman luudanvedon ja että minä ottaisin kyllä vaivakseni raastaa pois roskatunkion.

(Naurua ja vastalauseita.)

FOUQUIER-TINVILLE

Sinä siis tunnustat salaliiton?

WESTERMANN

Mitä sinä jaarittelet salaliitosta? Minä olen ajatellut yksin ja toiminut yksin. Minä en ole kenenkään täällä olevien ystävä. Olen joskus pakissut Dantonin kanssa ja minä annan arvoa hänen tarmolleen, mutta hänkin on asianajaja eikä minulla ole luottamusta asianajajiin. Ranskaa ei pelasteta puheilla vaan miekoilla.

(Muutamia hyväksymisen ilmauksia ja useita vastalauseita. Muutamat alkavat apploodeilla, sitten suuttuvat enemmän kuin muut.)

PRESIDENTTI

Se riittää. Asia on selvä.

WESTERMANN

Giljotinoikaa minut! Giljotiinikin on miekanisku. Minä pyydän vain yhtä seikkaa: että minut pannaan selälleni, minä tahdon tehdä tapparalle rintamaa.

(Muutamia kättentaputuksia ja liikuntaa. Näkyy että joukko on myötätuntoinen Westermannille, mutta se on varuillaan ja odottaa silminnähtävästi alkuunpanoa toimiakseen, mutta sitä ei tule.)

(Vadier ja Billaud-Varenne tulevat sisään.. Fouquier nousee ja menee puristamaan heidän kättään. Hälinää kansanjoukossa: »vastaus, konventin vastaus».)

BILAUD-VARENNE (puoliääneen)

Ne lurjukset, nyt ne ovat satimessa.

VADIER (puoliääneen Fouquier'lie)

Tässä on se, mikä päästää teidät pulasta.

FOUQUIER-TINVILLE (samoin)

Sitä me tarvitsemme.

(Kuohuntaa — sitten syvä hiljaisuus. Fouquier lukee seisaallaan: molemmatkin konventin jäsenet asettuvat hänen sivulleen.)

FOUQUIER (lukien)

»Kuultuaan yhteishyvän ja yleisen turvallisuuden valiokuntain lähettämät tiedonannot, kansalliskonventti määrää vallankumous-oikeusistuimen jatkamaan oikeudenkäyntiä Dantonin ja muitten salaliitto-asiassa, ja on oikeuden esimiehen siinä käytettävä kaikkia lain myöntämiä keinoja arvovaltansa tehostamiseksi sekä tukahdutettava kaikki syytettyjen yritykset häiritä yleistä rauhallisuutta tahi ehkäistä oikeuden voittokulkua — sekä määrää samalla, että jokainen salaliittolaisuudesta haastettu, joka vastustaa tai herjaa oikeutta, on heti asetettava julkisen sanankäytön ulkopuolelle.»

(Yleinen hämmästys. Sitten äkkiä alkaa joukko äänekkäästi puhua, ja syytetyt, ensin kuin jähmettyneet, alkavat purkaa mieltään.)

CAMILLE

Kuinka alhaista! meidät kuristetaan.

PHILIPPEAUX

Ne eivät ole tuomareita, vaan teurastajia!

DANTON (Fouquier'Ile)

Sinä et ole lukenut kaikkea. On vielä muutakin. Vastaus! Vastaus meidän pyyntöömme.

PRESIDENTTI

Hiljaa!

FOUQUIER (jäätävän hiljaisuuden vallitessa)

Konventti saattaa tietoon seuraavan kirjeen, jonk komiteat ovat saaneet poliisiviranomaisilta, jotta oikeusistuin näkisi mikä tuho vapautta uhkaa. (Lukien:) »Parisin kommuuni. Me poliisidepartementin johtajat olemme eräältä Luxembourg-vankilan porttivahdilta saamamme kirjeen johdosta kiiruhtaneet vankilaan ja käskeneet puheillemme kansalaisen Laflotte'in, tasavallan entisen ministerin Firenzessä, noin viikko sitten siellä vangitun, joka on meille kertonut, että hän eilen illalla kello kuuden ja seitsemän välillä oli ollut kansalaisen kenraali Dillonin huoneessa ja oli mainittu Dillon silloin vetänyt hänet syrjään ja sanonut, että on noustava sortoa vastaan ja että ne jalot ja etevät miehet, jotka olivat tähän ynnä muihin vankiloihin suljettuina aikoivat liittyä yhteen, sekä että Desmoulins'in vaimo oli hänen käytettäväkseen jättänyt tuhat taaleria, joilla oli koottava kansaa häiritsemään vallankumoustuomioistuimen istuntoa — —»

(Kiihtymystä.)

CAMILLE (suunniltaan)

Ne roistot! heille ei riitä, että he murhaavat minut, he tahtovat vielä murhata vaimonikin! — (Hän repii tukkaansa.)

DANTON (näyttäen nyrkkiä Fouquier'lle)

Te konnat! Konnat! Ne ovat tekaisseet tämän salajuonen tuhotakseen meidät.

(Kansanjoukko hyväksyy ja paheksuu.)

FOUQUIER (jatkaa melusta huolimalla ja onnistuu uudelleen saamaan joukon mielenkiinnon puoleensa.)

— »Laflotte päätti uskotella olevansa samaa mieltä, paremmin päästäkseen salahankkeen perille. Dillon, joka kuvitteli liittäneensä hänet alhaiseen juoneensa, teki hänelle tarkan selon eri suunnitelmista. Laflotte asettautuu Yhteishyvänvaliokunnan käytettäväksi ilmoittaakseen sille yksityiskohdat...»

(Joukon kiihtymys peittää hänen äänensä.)

CAMILLE (kuin hulluna)

Pedot! Ihmissyöjät. (Rutistaa paperit, jotka hänellä on kädessään ja heittää Fouquier'ta päähän. — Kansalle:) Auttakaa! auttakaa!

(Kansassa äänekästä suuttumusta.)

DANTON (jylisten)

Kurjat murhamiehet, kytkekää meidät samalla tähän penkkiin ja pistäkää puukko kurkkuun!

KANSA (riemuissaan)

Hän läkähtyy! Hän kuohuu. Suurenmoista! Sitä ääntä!... Hyvä!

PHILIPPEAUX

Tyranniutta!

DANTON

Kansa, ne tappavat meidät, ne surmaavat sinut meidän kerallamme. Danton murhataan! Parisi, nouse, nouse!

WESTERMANN

Aseisiin!

(Hurjaa melua, johon kaikki äänet hukkuvat. Kuuluu töintuskin Dantonin mylvintä melun keskeltä. Hän syöksyy Vadier'tä kohti, jonka santarmit ja esimiehen pöytä erottaa hänestä, ja puristaa hänelle nyrkkiä. Joukko viheltää Vadier'lle, joka selkä koukussa antaa myrskyn mennä ylitse, ja pälyilee saliin ivallisella ja ilkeällä välinpitämättömyydellä.)

FOUQUIER (kalpeana ja hätäytyneenä molemmillekin konventin jäsenille)

Mitä tehdä? Minä hetkenä tahansa voi joukko syöstä kimppuumme.

BILLAUD

Ne rosvot!... Hanriot, käske tyhjentää sali.

VADIER

Se olisi taisteluhaaste ja kuka tietää olemmeko me vahvemmat.

FOUQUIER (joka on juuri katsonut ikkunasta)

Kansanjoukkoa on kokoontunut rantakadulle. Se voi murtaa portit.

DANTON

Kansa, me voimme kaiken, me olemme voittaneet kuninkaat, Euroopan sotajoukot. Taisteluun! Murskaksi tyrannit!

VADIER (Fouquier'lle)

Ennen kaikkea: toimita ne takaisin vankilaan. Saata tuo räyhääjä pois näkyvistä.

DANTON (näyttäen nyrkkiä Vadier'lie)

Katsokaa noita kurjia murhamiehiä; ne seuraavat meitä kuolemaan asti... Vadier! Vadier! Koira se! Koska tämä on ihmissyöjäin sotaa, niin tulkoot nyrkeillään riistämään minun henkeäni!

VADIER (Fouquier'Ile)

Syyttäjä, pane toimeen esivallan määräys.

FOUQUIER-TINVILLE (melu hiljenee, kun presidentti koputtaa pöytään)

Se kauhistava hävyttömyys, jolla syytetyt puolustautuvat, ne herjaukset ja uhkaukset, joita he julkeavat syytää tuomioistuinta vastaan, pakoittavat tämän ryhtymään tilanteen vakavuutta vastaaviin keinoihin. Minä pyydän siis, että kysymykset asetetaan ja tuomio julistetaan syytettyjen poissa ollessa.

(Mykkää hämmästystä ja liikettä. Kansan kiihko ja hälinä jatkuu sitten kohtauksen loppuun asti kuin jonkin kuumeen vallassa.)

PRESIDENTTI

Tuomioistuin on neuvotteleva siitä. Saattakaa syytetyt istumaan.

(Danton näyttää kuin ei hän ymmärtäisi, on tukahtumaisillaan ja päästää pedon ulvonnan.)

VADIER (puoliääneen)

Ulise ukkoseni, ulise! Sinä olet säkissä.

HERAULT (nousten ja pudistaen vaatteitaan)

Loppu tuli.

DANTON (sallii santarmien taluttaa hänet penkille ja luhistuu siihen murtuneena)

Mennyttä kalua!... (Hillitsee itsensä äkkiä keskellä rajuuden puuskaa.) Hiljaa, Danton, hiljaa! Sinun kohtalosi on täytetty.

CAMILLE (huutaen)