Part 5

Nämä muistot viilsivät hänen sydäntään. Hän koetti pidättää kyyneleitään, tuntui kuin olisi hän sisäisesti tukehtunut. Oli kuin sielu olisi tahtonut ilmaa. Käsillään hän paineli mustan pensionipukunsa alla olevaa pulloa, josta levisi hieno viileys hänen pieniin rintoihinsa.

Hän tuli ulos puistoon. Siellä näki hän isänsä, joka tytärtään huomaamatta läksi metsälle Robinsonin kanssa. Hän hidastutti askeleitaan katsoen epävarmoin silmin alas hameensa liepeeseen. Sanomaton kauhu vääristi hänen suutaan. Hänestä tuntui kuin olisi hänen ruumiinsa alkanut paisua. Hän ajatteli äitiään, ajatteli Rogeria ja karkotti heidät taas mielestään...

Nyt oli hän kirkkotarhassa, perhehaudan ja Lauran haudan välissä. Valkoiset hyasintit kukkivat.

Hän lankesi polvilleen ottaen pullon pukunsa alta ja aukasi sen. Vasemmalla kädellään piteli hän haudan rautaristikosta. Sitten sulki hän silmänsä ja tyhjensi pullon yhdellä siemauksella. Eikä enää noussut.

Niin kuoli Clara d'Ellébeuse, seitsemäntoista vuoden ikäisenä, kymmenentenä päivänä maaliskuuta kahdeksantoistasataa neljäkymmentäkahdeksan.

Rukoilkaa hänen puolestaan.

Loppu.