Part 9

GERD (kalpeana). Mit' on tää? Hän itkee, hän, kyynel kierii poskellaan, nostaa höyryn lämpimän, vuorten hautaverhotkin sulaa siitä pisarin, -- munkin rinnan kylmä jää itkuks kohta lämpiää, -- kaapu vuoren papin päältä suljuu alas, alas täältä --! (Vavisten.) Miksi itket vasta nyt?

BRAND (kirkkain, loistavin kasvoin ja ikäänkuin murtuneena). Lain kun ensin voitat roudan, -- saat sä kesäpäivän poudan! Ennen tahdoin taulu olla, jolle Luoja kirjoittaa; -- nyt ma tahdon runo olla, joka syömmet hehkuun saa. Jää jo murtuu, kyynel vuotaa, nyt voin itkein taakan huotaa, polvet pyyntöön notkistaa!

(Lankeaa polvilleen.)

GERD (tirkistelee ylöspäin sanoen hiljaa ja arasti). Tuolla taas se värjöttää! Ilkeästi siimestää rinteet vuorten, kukkulain siipiänsä liikuttain. Nyt lyö hetki vapauden, kun vain kuula kohtais sen!

(Nostaa pyssyn poskelleen ja ampuu; onea jymy kuin ukkosen jylinä kuuluu ylhäältä vuoren seinämistä.)

BRAND (hypähtää ylös). Haa, ken ampui!

GERD. Nyt sen näin! Luoti sattui, alaspäin putoo, putoo kirkuen! Sadat haukan höyhenet lentää, peittää rintehet; nyt se kasvaa, valkiaa! huu, se tänne asti saa!

BRAND (vaipuu maahan). Minkä rikkoi sukupolvi, siitä poikaa tuomitaan.

GERD. Kas kuin suureks taivaan holvi kasvaa, kun tuo kaatui vaan! Kas se tänne kieriää, vaan en pelkää enempää; se on valkokyyhkyn lainen --! (Huudahtaa kauhistuneena.) Huu, tuo jymy ukkosmainen!

(Heittäytyy lumeen.)

BRAND (painautuu hyökyävän lumivyöryn alle ja huutaa ylöspäin). Vastaa, Luoja, kuolon tullen, eikö kelpaa enää sullen miehentahdon _qvantum satis_ --?

(Vyöry hautaa hänet; koko laakso täyttyy.)

ÄÄNI (huutaa ukkosjyrinän halki). Hän on _deus caritatis_!