Category: Poetry
Taas halki vainioiden harhailen ma tulless' aavistavan suviyön. On ilta ihmeen raskas, hiljainen, mun yksin sykkii rinnassani syön. Ah, jostain kunnaan takaa kuitenkin viel' äänet, naurut iltaan heläjää, ja salaa kammottaen humisee siell' arkipauhu suuren kaupungin, Mut unta o...
Taas halki vainioiden harhailen ma tulless' aavistavan suviyön. On ilta ihmeen raskas, hiljainen, mun yksin sykkii rinnassani syön. Ah, jostain kunnaan takaa kuitenkin viel' ään...
2. Part 2On aamun auer ja loiste lauha yli pellon paljaana vartovan kuin kirkas, kiihkoton sielunrauha, elouhri tuskan suurimman! Maan kasvot autuutta äidin kantaa, jok' on saanut elämän...