Part 8

Harvat Delawareen muuttaneista suomalaisista ja ruotsalaisista osasivat lukea, kirjoitustaidosta puhumattakaan. Lukutaito nimittäin yleistyi Ruotsissa ja Suomessa vasta vähän sen jälkeen, kuin nämä varhaisimmat siirtolaiset muuttivat Amerikaan. Delawaren seurakuntain papit alkoivat opettaa uudisasukkaita lukemaan, varsinkin nuorempaa väkeä. Ripillepääsemisen ehdoksi asetettiin lukutaito ja Lutheruksen Vähän Katekismuksen ulkoa osaaminen. Tätä sääntöä ei voitu kuitenkaan noudattaa kuin osittaisesti. Kirkonmenojen ohella kuulusteltiin lasten lukutaitoa ja annettiin kotiläksyjä. Vanhemmalle väestölle pidettiin katekismussaarnoja ja kyseltiin heidänkin käsitystään ja tietojaan uskonopissa. Jotkut papit pitivät “vanhanmaan” tapaan lukusiakin eli kinkereitä.

Lastenkouluja myöskin pidettiin silloin tällöin siirtokunnassa, joissa opetettiin ruotsin kieltä ja uskontoa. Nämä koulut olivat kuitenkin vain tilapäisiä, muutamia kuukausia, korkeintaan vuoden kestäviä kiertokouluja. Ensimäisenä koulunopettajana mainitaan Evert Pietersson, joka piti 1658 Uplandissa koulua, missä kävi kaksikymmentäviisi oppilasta. Hän piti myöskin raamatunselityksiä Finlandissa ja Uplandissa, mutta kieltäytyi rupeamasta papiksi. Hänen jälkeensä pitivät lastenkoulua Hans Stolt ja Lenmayer. Taitavana opettajana mainitaan 1713 siirtokuntaan saapunut Skaran kymnaasin oppilas Arvid Hernborn, joka piti koulua kahtena vuotena, palaten sen jälkeen takaisin Ruotsiin. Sittemmin löytyy kirjoissa seuraavien lastenopettajain nimet: Sven Colsberg, Olof Melander ja Johan Göding. Etevin näistä opettajista lienee ollut Göteborgista kotoisin oleva, Lundin yliopistossa opiskellut Nicholas Forsberg, joka piti koulua 1750. Viimeinen Ruotsista tullut opettaja oli Joachim Reinicke (Reinikka), nimestä päättäen suomalainen. Hän niinikään oli saanut verrattain hyvän koulukasvatuksen ja vaikutti myöhemmin herrnhutilaisen veljeskunnan saarnamiehenä Racoonissa ja Molikkamäellä asuvien suomalaisten ja ruotsalaisten keskuudessa.

SUOMALAINEN TIEDEMIES JA AMERIKAN MATKAILIJA PIETARI KALM

Turun yliopiston luonnontieteiden professori Pietari Kalm matkusteli tieteellisellä tutkimusretkellään Pohjois-Amerikassa vuosina 1748—1751. Hänen tutkimuksensa kohdistuivat etupäässä Amerikan ilmastoon, maanlaatuun, kasvistoon ja eläinkuntaan. Vuoden verran asui hän maanmiestensä keskuudessa Delawaressa ja Pennsylvaniassa ja kuvailee matkakirjeissään siirtokunnan tilaa kahdeksannentoista vuosisadan keskivaiheilla.

Pietari Kalm oli Närpiön kirkkoherran poika, syntynyt 1716. Tultuaan yhdeksäntoistavuotiaana ylioppilaaksi Turun akatemiaan alkoi hän opiskella luonnontieteitä. Hänen lahjakkuutensa ja huomattava etevyytensä niissä aineissa, joita hän harrasti, herätti yliopiston rehtorin erityistä huomiota, josta syystä hän esitti tämän nuoren tiedemiehen tieteitä suosivalle kreivi Bjelkelle, jonka arvokasta apua tämä sai sittemmin jatkuvasti nauttia.

Ylioppilaana ollessaan teki Kalm jo laajoja tutkimusmatkoja, ensin omassa maassaan: Savossa, Karjalassa ja Pohjanmaalla, sitten Ruotsissa. Hän alkoi erityisemmin tutkia kasvitiedettä kuuluisan tiedemiehen Carl von Linnén johdolla. Hänet nimitettiin tiedeseuran jäseneksi, vaikkei hän vielä ollut päättänytkään yliopistollisia lukujaan. Ystävänsä kreivi Bjelken kanssa suoritti hän vaikean tutkimusmatkan Venäjälle, edeten Aasian rajalle saakka. Senjälkeen seurasi matka Englantiin. Suoritettuaan asianomaiset tutkinnot yliopistossa nimitettiin hänet dosentiksi ja 1747 professoriksi Turun yliopistoon.

Upsalan, Turun ja Lundin yliopistojen, Ruotsin tiedeseuran ja Ruotsin hallituksen yhteisvaroilla läksi tohtori Kalm laajimmalle tutkimusmatkalleen Pohjois-Amerikaan. Englannissa sai hän menomatkallaan osakseen ansaittua huomiota ja arvokasta apuakin. Hänen saavuttuaan Philadelphiaan ottivat hänen sikäläiset maanmiehensä hänet vastaan mitä suurimmalla huomaavaisuudella, jota hän sai osakseen myöskin Pennsylvanian valtion viranomaisilta. Täältä teki hän matkoja kaikkialle Pohjois-Amerikan rantamille aina Canadaan saakka sekä sisämaahan Niagaran putoukselle asti.

Asuessaan maanmiestensä keskuudessa Philadelphiassa ja Racoonissa meni Kalm naimisiin pari vuotta leskenä olleen pastorska Sandinin kanssa. Tämä seikka saattoi hänet viipymään siirtokunnassa noin vuoden ajan. Tapahtuipa vielä niinkin, että Racoonin seurakuntalaiset pyysivät professori Kalmia pitämänä heille jumalanpalveluksia ja tekemään muutakin kirkollista palvelusta, siksi kun Ruotsista saapuisi uusi opettaja. Hän noudatti ystävällistä pyyntöä ja saarnaili vuoden ajan sikäläisille suomalaisille ja ruotsalaisille.

Tällä ajalla tutustui hän siirtokunnan elämään perinpohjin ja antaa heistä arvokkaita tietoja ja kuvauksia kirjoittamassaan matkakertomuksessa. Niinpä tapasi hän muutamia vanhuksia, joitten isät olivat saapuneet siirtokuntaan sata vuotta aikaisemmin. Tällaisia vanhuksia mainitsee hän yhdeksänkymmenenyhden vuotiaan Nils Gustavessen, vähän nuoremmat Aeke Helmin, Maunu Keenin, Sven Lockin y. m. Peter Rambon vanhassa kodissa oli hän yötä. Philadelphiassa vieraili hän kauppias Petr Cockin varakkaassa talossa ja pastori Hesseliuksen luona.

Suomalaisten ja ruotsalaisten kertoo hän säilyttäneen monessa suhteessa alkuperäiset tapansa, vieläpä kielensäkin, varsinkin Racoonissa, Uplandissa ja Finlandissa. Savupirtit olivat hävinneet ja tilalla oli yksinkertaiset vaatimattomat asuintuvat. Takkavalkean taikka pärevalon ääressä tekivät miehet käsitöitään ja naiset kutomuksiaan. Kotiteollisuus oli yleinen. Tavat olivat yksinkertaiset ja vaatimukset vähäiset. Ahkeruus ja säästäväisyys oli saattanut suomalaiset ja ruotsalaiset hyviin aineellisiin varoihin.

Pietari Kalm perheineen palasi v. 1651 Englannin kautta takaisin Ruotsiin ja Suomeen ja jatkoi vuosikausia hedelmällistä työtään tieteen palveluksessa ja nuorison kasvatukssesa. Pari vuotta myöhemmin painettiin Tukholmassa Kalmin tutkimusmatkojen tuloksena kaksiniteinen teos: “En Resa Till Norra America”. Sama teos käännettiin englannin kielelle joku vuosi myöhemmin ja painettiin Londonissa. Että teoksella on vieläkin tieteellinen arvo, todistaa se seikka, että sanotusta englantilaisesta teoksesta on nyttemmin otettu uusi painos McMillanin kustannuksella. Useimmissa Amerikan suurimmissa kirjastoissa tapaa mainitun teoksen.

LOPPULAUSE

Ne suomalaiset ja ruotsalaiset, jotka 17:nnellä vuosisadalla saapuivat Amerikaan, ovat nykyään sulautuneet yhteen englantilaisten ja hollantilaisten kanssa, niin ettei enää huomaa kansallisia eroavaisuuksia ollenkaan. He ovat Delawaren, Pennsylvanian ja New Jerseyn valtioita raivanneet asutukselle ja laskeneet varhaisimman sivistyksen perustukset kristilliselle pohjalle. Wilmingtonin, Chesterin ja Philadelphian kaupunkien nimiluetteloissa tapaa paljon vanhoista suomalaisnimistä johtuneita, nykyisiä sukunimiä: Rambo, Molica, Tussey, Senice, Laicon, Helm, Parchon y. m.

Viitteet:

[1] HUOM! Ei nuijasodan surkeankuuluisa Suomen maan käskynhaltija Suitian Klaus Fleming, vaan Louhisaaren sukuhaaraan kuuluva Klaus Laurinpoika Fleming, valtiomies ja amiraali, synt. Louhisaaressa v. 1592.