Part 3

Läks netsä Vedehisen vonuk, Läksi Wetehisen pojan poi- tuli i sanui mus'jikale: "t'ät käsk ka, tuli ja sanoi miehelle: "uk- sintäi jättho kutsta, kudam ko käski sinua kilpajuoksuun, meis jätab toisen, kun sinä ken meistä jättää toisen, kun jätät, ka i d'engad andamai." sinä jätät, niin rahat annamme." N'etsä briha sanui hänele: "nak- Se mies sanoi hänelle: "tuossa hus kaskudes om milai kolm- kaskessa on minulla kolmiöinen öine poig; i hän jätab sintai. poika; sekin sinun jättää. Me- Mene i kis'ni sigä, siit hän ne ja karjaise siellä niin hän sinun ked jättho lähtob." Hän sinun kanssasi jättöön lähtee." i mäni i kis'nij, i penshas-päi Hän meni ja karjaisi ja jänis jänis jookseskans, da jät' hän- alkoi juosta pensaasta, ja jätti dast. N'etsä vonuk tuli tagaisi hänen. Poikanen, tuli takaisin i sanui t'ätalese: "oi t'ätoi! ja sanoi ukollensa: "oi ukko! kolmöine laps da mintai jät." kolmiöinen lapsikin minun jätti."

"Mäne, sanui Vedehine, da "Mene, sanoi Wetehinen, ja kutsu händast völ bortsale." kutsu häntä vielä painelolle." Hän i mäni i sanui: "t'ätain Hän meni ja sanoi: "ukko käs- käsk bortsale kutsta, kudam ki painelolle kutsua, ken sor- sordab toisen; kun sinä sor- taa toisen; kun sinä sorrat, dat, ka i d'engad andamai." niin rahat me annamme." Hän n'etsä briha sanui: "mä- Mies sanoi: "mene tuonne ne nakhu pikkuisehe, om mi- pikkuisen, on minulla pensaan lai penskan taga sada voosne takana satavuotinen ukko, lyö uk, iske händast dubinal, i sitä kepillä, hänkin sinun sor- hän sintai sordab." taa."

Hän mäni, sigä penshan ta- Hän meni, siellä pensaan ga kondij, hän isk dubinal, i takana kontio, hän löi kepillä, kondij skotsij i tabasihe hän- ja kontio hyppäsi ja tavoitti dast, i vanut', vanut', vanut', hänen, ja muokkasi, muokkasi, i p'eks' hänt pool surmha-sai. muokkasi ja pieksi hänen puolin Hän vähäs henges tuli t'ätase kuoliaksi. Hän vähissä hengin loste i sanoi t'ätalese: "oi t'ä- tuli ukkonsa luoksi ja sanoi ukol- toi! i sada voosne uk mintai lensa: "oi ukko! satavuotinen p'eks' i vanut' surmha-sai." "Mä- ukkokin pieksi ja vanutti minun ne, sanui Vedehine, kysu mu- kuoliaksi." "Mene, sanoi We- s'ijkal, äijänik hän pagitsob n'e- tehinen, kysy mieheltä paljonko doimkat?" Hän i mäni i ky- hän vaatii rästiä." Hän meni sui: "äijänik sinä pagitset n'e- ja kysyi: "paljonko, sinä vaadit doimkat?" Hän sanob: "yks n'et- rästiä?" Hän sanoo: "yhden täy- sä täys kolpakoinen kuldat." I den hatullisen kultaa." Wete- mäni n'etsä Vedehinen t'ätase hinen meni ukkonsa luoksi ja loste i sanui hänele: "yhten sanoi hänelle: "hän vaatii yh- kolpakoisen pagitsob kuldat täy- den hatullisen täynnä kultaa." den." A netsä briha karan Mutta mies kaivoi kuopan maa- kaivui maha i kolpakoishe rei- han ja laitti reijän hattuun, ja gun tegi, i sigä karan pääl pi- piteli hattua siinä reijän pääl- deli kolpakost. I Vedehine toi lä. Ja Wetehinen toi kultia kuldit mus'jikale kolpakoishe, miehelle hattuun, ja ne kullat i n'ene kuldad karaha mänthe, menivät kuoppaan, ja Wetehi- i Vedehine kandist', kandist', nen kantoi, kantoi, ja täytti i täyt' n'etsän karan i kolpa- sen kuopan ja hatun. Mies koisen. I pani n'etsä briha pani kullat säkkiin ja läksi kuldad havadaha i läks kot'he. kotiin. Ja tuli kotiin ja al- I tuli kot'he i eläskans bohatas koi eleskellä uhka rikkaasti uhtei lujas itsese veljesiden veljestensä kanssa. Ja niin ked. Da i völ elätas da oldas. ovat ja elävät vieläkin.

8. Några ordspråk och gåtor.

Homendes mudreniemb ehtat. Aamu on ehtoota viisaampi. Aig vajehtelese i rist'it vajeh- Aika vaihteleikse ja ihminen telese aigal. vaihteleikse ajan kanssa. Aig toob t'ynen meren, aig Aika tuopi tyynen meren, ai- vootjan venhen. ka vuotavan venehen. Ei i tsar kuldat sö. Ei kuningaskaan kultaa syö. Yhtäi kala vedes, ei yhtäi las- Ainian kala vedessä, ei ole james. aina apajassa. Yhtäi uus tsomemb, ensne hot Aina uusi hempiämpi, ehkä en- paremb. tinen parempi. Ak vanh vinan joob, laho pu Akka vanha viinan juopi, la- veden vedab. ho puu veden vetääpi. Ak dorogas-pai tagaisi pöörd- Akka tieltä pyörteleikse, ei mies lese, mus'jik hot huba ei pahanenkaan (käänny ta- pöördelt'e. kaisin). Anda Jumal aigad mäntä, päi- Anna Jumala ajat mennä, päi- vad kuldaised kuluda. vät kultaiset kulua. Anda yhtäi Jumal kyllal söda, Anna ainakin Jumala kyllin kyllal joda, kyllal antta ky- syödä, kyllin juoda, kyllin laha. antaa kylälle. Anda valdat pahale, enamb Anna valtaa pahalle, enemp' ota itseleis. ota itsellesi. Hyvä andab vähäises, paha i Hyvä antaapi vähästä, paha ei äijäs ei anda. anna paljostakaan. Ei kiirhul etähaks mäntä. Ei kiireellä kauvas mennä. Lapses om äi lis'at: kalan saab, Äijän lapsesta apua: kalan saa- kaks sööb. pi, kaksi syöpi. Lämbemb tuuliaisen al, mi si- Lämpimämpi tuulen alla, kun saren armastusen al. sisaren armon alla. Os'al rist'it toisen net'sastjas Onnellinen ihminen toisen va- mudreniaks tegehe. hingosta viisaaksi tulee. Raat muga linob, kut t'ehtas, Työ on niin, kuin tehdään, sakonad liintäs, kut lugetas. lait ovat, kuin luetaan. Lajint ranat ei tege, kun puul Ei haukku haavaa tee, kun ei päha ei iskta. puulla päähän lyödä. Ei kaik m'ehed, kudamod kaad- Ei kaikki miehiä, jotka hou- jit kandistas. suja kantavat. Jänut ei mitä jätta, langenut Ei jäänyttä jätetä, langennut- ei mitä sortta. ta langeteta. Ehtal itkent, homisol nag- Ehtoolla itkentä, aamulla nau- rant. ranta. Ei karged nagris eismäiseks Ei karvas nauris ensimäiseks hapne. mätäne. Kauhaine vardeta ei ladt'e. Ei kauha varretta kelpaa. Ei muga pagast, mi jo pap ei Ei niin kirkko, ettei pappi mylu. mahdu. Ei koir ujumaha opete händat Ei koira uimaan opi häntää ligotamata. kastamatta. Ei ni ken rodt'e kirves kädes. Ei kukaan synny kirves kädessä. D'erevn'at ei le koiratomat, Ei kylää koiratointa, eikä maata maat ei le m'ehetomat. miehetöintä. Kohub kos'k ei jädu, liikub Kuohuva koski ei jäädy, liik- kivi ei sammaldu. kuva kivi ei sammaloitu. Ei sil meri pagan, mi koirad Ei sillä meri pilau, jos koirat randas lakkitihe. rannasta lakkivat. Wilus hiles lämbyit ei sada. Ei kylmästä hiilestä tulta saada. G'ägi ei käsktes kukku, kukoi Ei käki käskein kuku, eikä ei kutstes laula. kukko kutsuen laula. M'es nimel ei elä, a radol. Ei mies nimellä elä, vaan työllä. Yhtäi Jumal abutab, kaikuit- Aina auttaa Jumala, ajan kai- sen aigan katkaidab. ken katkaiseepi. M'est abuda mäges, last nous- Miestä auta mäessä, lasta nos- ta kynduses. ta kynnyksessä. Ei aig m'est varasta, m'es ai- Ei aika miestä odota, mies gan varastab. aikaa odottaapi. Ei päiväne yhtäi yhtes t'su- Ei aurinko, aina yhdeltä puo- ras-pai pas'ta. lclta paista. Nutaj koir jänist ei sa. Haukkuja koira ei saa jänistä. Päivan-nousem ei heitä tuulen- Itä ei heitä tuulentaa, ennen- dat, kuni ei vihmu, ak ei kun sataa, akka ei heitä to- heitä lajindat, kuni ei itke. runtaa, ennenkun itkee. M'eletomit ei kyndkoi, ei se- Mielettömiä ei kynnetä, ei kyl- mentkoi, itse rodisei. vetä, itsestänsä kasvaa. Itkul ei päästä b'edas-pai, von- Itkulla ei päästä hädästä, von- gundal ei pahois päivis-päi. gunnalla ei pahoista päivistä. Ei kaht tsarit yhthe lidnaha Ei kahta kuningasta yhteen lin- mylukoi. naan mahdu. Ei bohat, kudam elon saab, Ei se rikas, joka elon saapi, se bobat, kudam vardeitsob. se rikas, joka hoitaa. Ahnel itsese valt onghe tart- Ahvenell' on valtansa onkeen ta, kun tahtob. tarttua, jos tahtoo. Paremb katsta nagrajan suhu, Parempi katsoa naurajan suu- mi itkejän. hun, kuin itkiän. Ei yks gor'a, ku birdas, go- Se ei ole yksi suru, ku on pir- r'at kaks niites. rassa, kaksi surua langassa. Ei severs m'ehit, kuvers kadjit. Ei niin paljo miehiä, kuin housuja. Savu silmit ei t'sapa. Ei savu silmiä lyö. Otjale yks gr'äh, sanojale sa- Yksi synti ottajalle, sanojalle da gr'ähat. sata syntiä. Ei m'es m'est ajele, aig m'e- Ei mies miestä ajele, aika mie- hen ajelob. hen ajeleepi.

* * * * * *

Paik paigan pääl, n'egl igäs Paikka paikan päällä, neulaa ei lis'ke? -- _kiuduk kyl- iässä ei ollut? -- _Kiuvas vetis_. saunassa_. Seisub patsas seitsmäl pats- Seisoo patsas seitsemällä pat- hal pääl, langtob patsas, saalla; kaatuu patsas, kaikki kaik rahvas ihastutas? -- ihmiset ihastuvat? -- _Pää- _Äi-päiv_. siäinen_. Täys karsin valgtit joutsnit? -- Täysi karsina valkioita joutse- _Hambhad suus_. nia? -- _Hampaat suussa_. P'enikäine, mustaine, kaigen Pienoinen, mustainen, kaiken mirun t'somitab? -- _N'egel_. maailman kaunistaa?-- _Neula_. Hiir raudaine, händ töine? -- Hiiri rautainen, häntä hamppui- _N'egl niiten ked_. nen? -- _Neula lankaneen_. Mesjad puised, pöldod rau- Rajat puiset, pellot rautaiset? daised? -- _Ikkun_. -- _Ikkuna_. Päival kogos, ööks levitetas? -- Päivällä koossa, yöksi levite- _Postelja_. tään? -- _Wuode_. Kanaine hohlaisen ked kaiguit- Kana töyhtö-päinen jokai- sele kumartase? -- _Kä- selle kumartaikse? -- _Kä- aiastij_. siastia_. Gomin raudaine, katos kagrai- Riihi rautainen, katto kaurainen? ne? -- _R'ehtil i kyrsäd_. -- _Riehtilä ja kyrsät_. Metsha mänob, kl'etkad tegob, Metsään menee, pesät tekee, metsas-pai tulob, kl'etkad metsästä tulee, pesät tekee? tegob? -- _Virs'ud_. -- _Wirsut_. Kid's'araine, kad's'araine, kai- Kiksarainen, katsarainen, jokai- guitsele kät andab? --_G'äga_. selle kättä antaa? -- _Ripa_. Edel oraine, keskel keraine, Edestä oranen, keskeltä keränen, jälgel labidoine? -- _Kana_. perästä lapioinen? -- _Kana_.

9. Sjette kapitlet af Matthæi evangelium.

1. Wardeitkateisei andelta milostinat teiden rahfhan aigan, siks mis'e hö teit n'ähtais': muga ei line teile nahradat tatas teiden taivhalises.

2. I muga kons andad milostinan, ala torvda it'seis' kohtas, kut litsemerad t'ehtas sinagogois i irdal, mis'e kitaisiba heit rahvas. Toden sanon teile: hö saiba jo it'selesei nahradan.

3. Sinä-s'je andle milostin, mis'e hur käsi sinun ei nägeis', min tegob oiged.

4. Da linob milostin sinun n'ähmatoi, i tat sinun nägeb n'ähmatoman andab silei nägymis'el.

5. I kons ristitei, ala ole kut litsemerad, kudamod l'ubitas sinagogois i irdal seis'uteldas rist'mahase, mis'e n'ähtais' heit rahvas. Toden pagis'en teile: hö otiba jo it'selesei nahradan.

6. Sinä-s'je kons ristitei, mäne perthe it'seis' i salpta it'seis' veräjad, i rist'te it'seis' tatale, kudam ei nägy; i tat sinun nägeb ei-nägymis'en andab silei nägymisel.

7. Risttes-s'je algatei sanelko ligahist, kut kelitajad; ibo hö dumaitas, mi äijis' vaihis' it'seis' liintas kuuldud.

8. Algatei uskokoi heile; ibo tedab tat teiden, mis' tedatei nus'jan, edel teiden pagitust hänel.

9. Rist'kateisei-s'je tö muga: Tat meiden, kudam taivhil! i svätikahase nimi sinun.

10. Tulkaha tsarstv sinun; t'ehkahase vald i mal kut taivhal.

11. Leib meiden joga-päivaline anda meile n'etsile päivale.

12. I jäta meile velgad meiden, kut i mö jätamai volgnikoile its'emoi.

13. I ala anda meit hubale, no kait'se meit pahas-pai, siks' mis'e sinun om tsarstv i vägi i kuulund igäks; linob.

14. Ibo jestli linetei jätmaha rahfhale gr'ähad heiden, jätab i teile tat teiden taivhaline.

15. A jestli etei linekoi jätmaha rahfhale gr'ähoit heiden, i tat teiden ei jäta gr'ähoit teiden.

16. Kons-s'je pyhitatei, algatei olgoi abidoitut, kut litsemerad: ibo hö ottas pimedad ros'jad, siks' mis'e osutadas rahfhale pyhitajiks'. Todel sanon teile: hö saiba jo it'selese nahradan.

17. Sinä-s'je pyhitades voida pä it'seis' i pese ros'ja it'seis'.

18. Siks' mis'e ei osutadas rahfhale pyhitajiks', no tatan kohtas it'seis', kudam ei nägy; i tat sinun nägeb ei-nägymis'en andab silei nägymises.

19. Algatei kerakoi it'seletei elot maal, kus koi i roste sööb, i kus vorad kaivetas i voruitas.

20. No kerakat it'seletei elot taivhal, kus ni koi ni roste ei sö, i kus vorad ei kaivkoi i ei voruikoi.

21. Ibo kus elo teiden, sigäl linob i sydaim teiden.

22. Valgtus hibjät om silm. I muga silm sinun puhtas, se kaik hibj sinun valged linob.

23. Jestli-s'je silm sinun huba, se kaik hibj sinun pimed linob. I muga jestli valged, kudam sinusais, pimed, se pimed völ enambal.

24. Ni-ken ei voi sluus'jta kahtele bajarile: ibo ili yht linob ei t'irpmaha a tost l'oubmaha; ili yhtele hengel sluus'jmaha, a toisele ei raatmaha linob. Etei voikoi sluus'jta Jumalale i tavarale.

25. Siks' pagis'en teile: algatei hooldukoi hengel it'setei, mi teile söda i mi joda; ni hibjal teiden, mihe sobitas. Heng eig tobjemb sömis't i hibj sobit?

26. Katsuhtakatei taivhalis'it linduit: hö ei semekkoi, ei niitkoi, ni ei kerakkoi pöld-aitha; i tat teiden taivhaline sötab heit. Eig lujas tö parembad heit?

27. I ken teisatei holiteldese voib lis'ata it'selese kasvot yhtele kynabrusele?

28. I sobis' mi hooldutei? katsuhtakatei pöldohis'ile lilioile, kut hö kasvetas: hö eba raatkoi i ei keserkoi.

29. No minä pagis'en teile, mi i Salomon kaiges kuulundas it'sese muga ei sobinus, kut kaikutt'e heis.

30. Jestlis'je pöldohis'en heinän, kudam tänämbai kasvab, a homen linob pät'she lykaitud, Jumal muga sobitab, eig völ enambal teit, vähä-v'eriad?

31. Algatei hooltelkoisei pagis'tes: mi meile söda, ili mi joda, ili mihe sobitas.

32. Siks' mis'e n'etsitä etsitas k'elitajad, i siks' mis'e t'edab tat teiden taivhaline, mi teil kaiges n'etsis' om nuus'j.

33. Etskatei-s'je eismäi tsarstvat Jumalan i praudat hänen, i kaik n'etsä panese teile.

34. I muga ala hooldu hoomnis'es päivas, ibo hoomnine päiv it'e linob hooldumaha it'sese nuus'jis. Dovol'no kaikuit'sele päivale it'sese holed.

* * * * *

Då det kan vara nog af föregaende nio språkprof-stycken, så ihogkommande vårt i början gjorda löfte förfoga vi oss nu till några

Allmänna betraktelser öfver de nordliga Tschudernes språk.

Hvad först det nord-tschudiska språkets ljudsystem beträffar, så är det betydligen skildt ifrån finskans, och det hufvudsakligast i följande stycken.

a) Vokalharmonin. Så gifven och bestämd vokalharmonin också är för finska språket,[1] så orätt synes det vara att anse den såsom en gemensam tillhörighet för hela ural-altaiska språkfamiljen, då den ej igenfinnes ens i de med finskan närmast beslägtade estniska och lappska språken. Lappskan tillochmed saknar vokalerne _ö_ och _y_, och om estniskan säger _Dr. Faehlmann_ i sin skrift "über die Declin. der estn. Nomina" s. 4: "Die Vocalenharmonie ist im Finnischen, Dörpt-Estnischen, Syrjänischen, Ungarischen, Mongolischen u.s.w. nachzuweisen -- doch, sonderbar genug, kommt sie im Reval-Estnischen gar nicht vor", och längre fram i samma skrift (s. 26) yttrar han: "Im Reval-estnischen findet sich, sonderbar genug, nicht die leiseste Spur dieser Vocalharmonie; im Gegentheil ist eine Vorliebe für eine Mannigfaltigkeit der Vocale. Der Vocal der Flexionsendung ist hier immer ein voller, und weil er ein vom Stammvocal meistens verschiedener ist, wird theils das Monotone vermieden, theils das Weichliche der so genannten kleineren Vocale (ä, ö, ü)."

Ungefär detsamma, som i reval-estniskan, är fallet med vocalharmonin i det nord-tschudiska språket, i det ej blott ändelserna vanligtvis hafva hårda vokaler efter veka vokaler i stammen, utan äfven sjelfva stammen ofta har i sin första stafvelse vek vokal, i den derpå följande hård, hvilket i synnerhet synes då inträffa, när första stafvelsens vokal omedelbart påföljes af flere än en konsonant. Emellertid ljuda dock tschudiskans hårda vokaler i sådana fall ej alldeles rent, utan med en liten stötning på _ä, ö, y,_ hvilken ofta är så stor, att man ej rätt vet, om man skall beteckna det egna mellanljudet med _a_ eller _ä, o eller ö, u eller y_.

b) Vokalerne _a_ och _e_ i ordets första stafvelse med omedelbart påföljande _l_ jemte en annan konsonant uttalas med en så stark stötning, det förra på _o_, det sednare på _ö_, att de svårligen kunna skiljas från ett rent _o_ och _ö_; jemför mom. h).

c) Diftongen _ei_ öfvergår ofta till _ij_ t.ex. _ei_, icke, _leib_ bröd, _heiden_, deras, _teile_, åt eder, _seison_, jag står, uttalas nästan som: ij, lijb, hijden, tijle, sijsun.

d) Ett kort e i andra och påföljande stafvelser närmar sig ofta till ljudet af o, t.ex. _n'ene_, de, _hänen_, hans, _tulen_, jag kommer, ljuda nästan som n'eno, hänon, tulon. I rysk-karelska dialekten, äfvensom i den olonetsiska, är förhållandet i några ord detsamma; t.ex. _olova_, varande, för oleva.

e) I många ord närmar sig e uti första stafvelsen så till ljudet af ö, att det i föregående språkprof äfven blifvit betecknadt dermed, t.ex. _mö_, vi, _tö_, i, _hö_, de, _völ_, ännu, _pöl'-gastuda_, förskräckas, för: me, te, he, veel, pel'gustuda.

f) De långa vokalerne, äfvensom diftongerne _ie, uo, yö_, hvilka sednare vanligtvis öfvergått till _ee, oo, öö_, hafva i tschudiskan en så obestämd längd, att de i en öppen stafvelse höras hellre som korta än långa t.ex. _maha_, inuti jorden, _m'elen_, förståndets, _vilen_, jag skär, _joda_, dricka, _suhu_, inuti munnen, _pyta_, fånga, _jäda_, blifva qvar, _söda_, äta, hellre än: _maaha, meelen, pyyta_ o.s.v.; men blifver stafvelsen sluten, så höres längden tydligare t.ex. _maas_ i jorden, _meelhe_, i sinnet, _viitta_, skära, _joomha_, till att dricka, _suun_, munnens, _pyytkamai_, låt oss fånga, _jäändos_, rest, _söömne_, mat. Diftongen _au_ uttalas i några ord såsom _ou_, t.ex. i _lauts_, bänk, jfr mom. k).

g) Konsonanterne _b, d, g, k, l, m, n, p, r, s, t_ förekomma såväl hårda (solidae), som veka (liquïdae). I det sednare fallet kunde de betecknas med ett vidfogadt _j_, svarande emot ryskans _j_ (jerj), om man ej hellre, för att göra ordens likhet med motsvarande finska ord åskådligare, ville välja beteckningssättet b', d, g', o.s.v. Sådana veka konsonanter förekomma t.ex. i orden: _b'eglij_, förrymmare, _id s'u_, malt, _kyynd'el_, tår, _kud'ai_, hundvalp, _g'äga_, handtag, _g'ägi_, gök, _k'elik_, linskäkta, _l'et_, eldstad, _l'ebe_, fåll, _sel'g_, rygg, _m'es_, man, _n'ät_, mård, _n'ähta_, se, _män_, han gick, _p'eksta_, slå, prygla, _gor'a_, bedröfvelse, _här'g_, oxe, _r'ehtil_, stekpanna, _s'ibalk_, slunga, _s'ehlaine_, brännässla, _andais'_, han skulle gifva, _las'k_, lat, _t'ähk_, ax, _t'irpan_, jag tål, och äro äfven föröfrigt ingalunda ovanliga. Utom nyss uppräknade har språket äfven konsonanterne _f, h, j, v_.

h) Om det hårda _l_ står omedelbart efter första stafvelsens vokal och åtföljes af en annan konsonant, så uttalas det som _v_, t.ex. i orden: _sildane_, bro, _hilda_, krossa, _olda_, vara, _olgotada_, sända, _tolkta_, stöta, _solm_, knut, _polsun_, jag kryper, _polved_, knän, _tulkatei_, kommen i, _sulg_, penna, _kooltas_, de dö, hvilka ljuda ungefär såsom,_sivdane, hivda, ovda, ovgotada, tovkta o.s.v. Är den föregående vokalen _a_ eller _e_, så öfvergår den (jfr mom. b) till _o_ och _ö_, hvarföre orden: _valgtus_, hvithet, _palklan_, jag lejer, _kalm_, graf, _valmita_, förfärdiga, _salptan_, jag tillsluter, _talvele_, åt vintern, _peld_, åker, _velg_, skuld, _pelvas_, lin, _pelvhasine_, af lin m.m. höras som: _vovgtas, povktan, kovm, vovmita, sovptan, tovvele, pövd, vövg, pövvas, pövvhasine_, och borde visserligen äfven skrifvas sålunda, om man ej ville hafva afseende på deras ursprung.

i) Konsonanten _s_ förekommer såväl ren, som förenad med hväsljud. Det ryska _sh_ har här betecknats med _s'_, zh med _s'j_ och _tsh_ med _ts_. För _z_ och _c_ har det gemensamma _s_ begagnats. Mycket tydligt höres _z_ t.ex. i orden: _keserdan_, jag spinner, _eismäigi_, först, _käsi_, hand, _pesen_, jag tvättar, _kasvo_, växt, _osal_, lycklig, _smeja_, orm, och i många andra ord i synnerhet emellan tvänne vokaler, hvaremot det i somliga är svårare att skilja det från _c_.

k) Någon egentlig konsonantförmildring finnes ej i tschudiskan, hvarföre t.ex. _huba_, dålig, _kodi_, hem, _viga_, fel, deklineras: _huban, kodin, vigan_ o.s.v., dock, om konsonanterne _b, d, g_ genom ordets böjning komma att sluta en stafvelse, så höras de något hårdare, t.ex. _hoob_, slädfilt, _randha_, till stranden, _emäg_, värdinna, nästan som: _hoop, rantha, emäk_, och i samma fall förstärkes _j_ understundom till _g'_ (gj) t.ex. _velj_, broder, _korj_, släde, eller _velg', korg'_ (velgj, korgj).

l) Mycket allmän är ett ords kontraktion, bestående deri, att då ordet genom böjnings- eller härlednings-ändelse förlänges, stammens sista vokal dervid utstötes, om blott de omstående konsonanterne kunna sämjas bredvid hvarandra. Följande exempel må närmare upplysa saken: abedahne, bedröfvad, för _abedahine_; gallis (dyr). gen. _galhen_; humbar (mortel) _humbren_; istun (jag sitter) _istta_ eller _istuda_; joutsen (svan) _jousnen_; jumalatoi (gudlös) _jumalatman_; kainol (axelgrop) _kainlon_; kerin (jäg nystar) _ker'tä_; korged (hög) _kortan_; kudam (måne) _kuudman_; kutsun (jag kallar) _kutslen_; kyynd'el (tår) _kyyndlen_; käsken (jag befaller) _kästla_ l. _käskta_ l. käskeda; louna (middag) _longen_; lähte (källa) _lähtken_; melhine (förståndig) för _melehine_; muignen (jag surnar) för _muigenen_; nälghine (hungrig) för _nälgahine_; paimen (herde) _paimnen_; pas'tan (jag steker) _pas'tta_ l. _pas'tada_; peigol (tumme) _peiglon_, pettel (stampjern) _petlen_; r'ehtil (stekpanna) _r'ehtlän_; roivas (linkärfve) _roivhan_; rusknen (jag rodnar) f. _ruskenen; sanged (tjock) _santan_; tahktan (jag slipar) för _tahkadan_; tappin (linbråka) _tapmen_; t'sibun (jag gungar) _t'siipta_ l. _t'sibuda_; voise (läkemedel) _voisken_.