Part 2

N'etsä reboi, kut oli ka- Repo kun oli kalat tiel- lad dorogale rojint i itse le nakellut ja itse läh- uidint, mäni, kalan kaigen do- tenyt, meni, keräsi kaikki rogat möte keräis i vöi n'et- kalat pitkin tietä ja vei ne sän kalan nagriskoopha. Tuli kalat nauriskuoppaan. Tuli sii- sihe händikas, kysub reboil: hen hukka, kysyy revolta: "mitä "min sinä komaine sööt?" Re- sinä kummiseni syöt?" Repo sa- boi sanob: "söön minä kalat." noo: "syön minä kaloja." Hukka Händikas mööst kysub hänet: taas kysyy häneltä: "mistä sait "kus otit sä n'etsän kalan?" sinä ne kalat?" Repo pakisi: Reboi pagis': "oi sie komaine, "oi sinä kummiseni, sinä kum- sie komaine, minä kun olin miseni, minä kun elin kylässä, d'erevn'as, i istuimoi, istuimoi ja istuusin, istuusin lähteen lähtken reunale, i händan sin- reunalle, ja päästin hännän sinne ne päästin lähtkehe, i ongitin lähteesen, ja ongein kaloja, ja kalat, i händha tartui uhtei häntään tarttui kovin paljo ka- äi kalat, sen minä i söön. Mä- loja, niitä minä syön. Mene- neske i sinä, komaine, d'e- päs sinäkin, kummiseni, ky- rern'ahan, istte lähtken reu- lään, istu lähteen reunalle, nale, händ päästä lähtkehe i päästä häntä lähteesen ja pidä pidä sigä hätk uhtei! Hot hö siellä kauvan aikaa! Jos kalat kalad liikuteltais händas, sinä liikuttelisivat hännästä, sinä händat ala ota!' häntää elä ota!"

Mäni händikas, muga i ra- Meni hukka ja teki niin, doi, kut reboi nevoi, istuihe kuin repo neuvoi, istuutui läh- lähtken reunale, händan pääst' teen reunalle, päästi hännän lähtkehe. I irdal suur uhtei lähteesen. Ja ulkona oli sangen pakaine, i händikahal händan kova pakkanen, ja hukalta kyl- lähtkehe kylmi, mis'e agjal mi hännän lähteesen, että lo- händat ei voi otta. Naised pulla häntää ei voi nostaa. Nai- tultihe vedele i otettihe hän- set tulivat vedelle ja ottivat dikast korondoil panta i löti- hukkaa korennoilla panna ja he händast uhtei jalos. Hän- löivät häntä kovin jalosti. dikas kun akois pageni, händ Hukka kun akoista pääsi, häntä lähtkehe jäi, sinne katteis. Ku- lähteesen jäi, sinne katkesi. ni n'ene akad oltihe vedel, Sillaikaa kun akat olivat ve- n'etsä reboi tuli naisten perthe, dellä, tuli repo naisten i naisil stolal kyrsit segoite- pirttiin, ja naisilla oli pöy- tud patha; n'etsän reboi raas- dällä kyrsäsiä seoitettu pataan; mestan söi, i padan kumois sen taikinan repo söi, ja ku- itselese päha, i jookseskans mosi padan päähänsä, ja al- mööst dorogat, möte metsha. koi taas juosta tietä myö- I dorogal homais hän händi- ten metsään. Ja tiellä huo- kahan, kudam jooksob hända- masi hän hukan, joka juoksee ta i vongub. Reboi hänel ky- hännättä ja vonkuu. Repo ky- sui: "händan kuna sinä jätit, syi häneltä: "kunne sinä, kum- komaine, kun silai händat ei miseni, hännän jätit, kun sinulla le?" N'etsä händikas reboile häntää ei ole?" Hukka alkoi p'enitseskans: "sä mintai käs- nuhdella repoa: "sinä minua käs- kit d'erevn'aha isttase lähtken kit kylään istuutumaan lähteen reunale, minä kuin istuimoi, reunalle, minä kun istuuin, niin i händan milai lähtkehe kyl- hännän minulta lähteesen kyl- mi, i sil aigal tultihe naised mi, ja sillaikaa tulivat naiset vedele i mintai lötihe koron- vedelle ja löivät minua korennol- doil pool surmha-sai, otva it- la puoli kuoliaksi, tuskin itse se uidin." N'etsä reboi sanui pääsin pois." Repo sanoi hukalle: händikahale: "i mintäi katsoske, "minuakin katsos, kummiseni, komaine, muga-s'je lööthe, kun samoite lyötiin, kun minä tulin minä tulin sintai d'erevn'aha kylään sinua vartioitsemaan; vardeitsemaha; katso milai pään katso kaiken pääni löivät rik- murettihe kaigen." -- -- -- ki." -- -- --

4. Myran och herden.

Kus'jiaine i paimen. Muuriainen ja paimen.

Paimen metsäs polti kus'jiais- Paimen metsässä poltti muuri- pesän, kut kus'jiaine hänt ki- ais-pesän, kuin muuriainen hän- bedas puri. Kus'jiaisel paha tä kipeästi puri. Muuriainen pa- m'eles tegihe, a hänel muite hastui siitä, mutta muuten oli oli vähä väget, ei voint pai- hänellä vähän voimaa, ei voi- ment peksta. Siit sutundas nut paimenta pieksää. Suutuksis- läks Jumalan noste, paimnen saan läksi Jumalan luoksi, pai- päle s'alimahase, mis'e paim- menen päälle valittamaan, että ned äijän leibmuruit pantas paimenet panevat paljon leipä- maha; hän ei rohtint sanoda muruja maahan; hän ei rohjen- paimnen pääle pesän poltan- nut sanoa paimenen päälle pesän dat, mis'e hän eismäigi itse poltantaa, että hän ensin it- hubin radoi paimnele: hänen se pahoin teki paimenelle: puri kibedas. Jumal sanui: "voi- häntä puri kipeästi. Jumala sa- bik uskta, praud om, min si- noi: "voipikin uskoa, tosi on, nä pagiset, a omadik silai mitä sinä pakiset, mutta onko si- nähjad i svidetel'at; minä mui- nulla näkiöitä ja todistajia; tei en voi teit sudta." minä muuten en voi teitä tuomi- Kus'jiaine läks nähjit ets- ta." Muuriainen läksi näkiöitä maha, i mendes dorogal yks- etsimään, ja pakisee tiellä men- näse itsese ked pagisob: "mi- nessä yksin itseksensä: "minun lei pidab hämehauk löyta, n'et- pitää löytää hämähäkki, se hä- sä hämehauk t'edab paimnen mähäkki tietää paimenen työn, radon, mis'e hän elab joga sillä hän elää joka päivä niit- päivän n'emiden koiriden ked." ten koirain kanssa." Hän i löys hämehaugun i Hän myös löysi hämähäkin ja sanui hänele: "tule milei, vei- sanoi hänelle: "tule minulle, koi, nähjaks, minä paimnen veikkonen, todistajaksi, minä ked Jumalan-no sudimoi." paimenen kanssa Jumalan luona Hämehauk kysui: "mi teil mu- keräjöitsen." Hämähäkki kysyi: gomit tegihe keskustoit, i mis "kuin teillä mokomia keskustoita to suditoisei?" syntyi, ja mistä te keräjöitset-

Kus'jiaine ei sanont, min- te?" Muuriainen ei sanonut, min- t'ähte sudtihesei, tolko sa- tähden keräjöitsivät, hän vaan nui hän hänele: "silei pidab sanoi hänelle: "sinun pitää tul- tulda, Jumal itse sintai kutsui." la, Jumala itse kutsui sinua."

Hö tultihe Jumalan noste, He tulivat Jumalan luoksi, i Jumal netsil hämehaugul ky- ja Jumala alkoi kysyä hämähä- syskans: "nägidik sinä, mise kiltä: "näitkö sinä, että pai- paimen äijän leibmuruit pa- men paljon leipämuruja maahan nob maha?" Hämehauk sanui: panee?" Hämähäkki sanoi: "pai- "paimen ei le väär, hänel ei men ei ole syypää, hänellä ei le mugoist sijat, kas söda, ei ole mokomaa sijaa, kussa syö- stolat, kudamol leib t'sapta; dä, ei pöytää, jolla leipä leika- hänel kons joudei 'aig, siit ta; konsa hänellä on joutava hän i sööb." Jumal sanui hä- aika, niin hän syö." Jumala sa- mehaugule: "sinun n'etsä pa- noi hämähäkille: "se sinun pa- gin praud, a sinä kus'jiaine heesi on tosi, mutta sinä muu- kaigen k'elastat; mint'ähte si- riainen valehtelet kaikki; min- nä itseis lähelisen pääle vihan tähden sinä lähimäisesi päälle kandat?" I Jumal andoi ku- vihaa kannat?" Ja Jumala an- s'jiaist palikal selgha, i lykais toi muuriaista paalikalla sel- häntast taivhas-päi maha, i mu- kään, ja lykkäsi hänen taivaasta ga hän eeskäi keskel katteis, maahan, ja niin hän siitälä- a hämehaugun Jumal ot' i hin keskeltä katkesi, mutta hä- lasketi noral maha sent'ähte, mähäkin Jumala otti ja lasket- min hän praudan pagis', i it- ti nuoralla maahan sentähden, sese lähelisen päle ei vihat kun hän toden puhui ja lähimäi- kandant. I siit päivas-sai te- sensä päälle ei vihaa kantanut. gihesei hämehaugul itselase Ja siitä päivästä tekeysivät hä- norad, kudamoil voib ylähaks mähäkillä itsellänsä nuorat, da alahaks kävyda, a kus'jiai- joilla voipi ylös ja alas käydä, ne siit aigas-sai kahtes palas, mutta muuriainen siitä ajasta kut hän langeis ylähän-päi: alkain on kahdessa palassa, kun kesk tegihe hoik, pä da ta- hän lankesi ylhäältä päin: keskus gam sangtad. tuli hoikka, pää ja perä paksut.

5. Katten och mössen.

Kas'ji i hired. Kissa Ja hiiret.

D'erevn'as oli kas'ji uhtei Kylässä oli aika iso kissa, suur, kudam kaikit hirit sööb; joka syöpi kaikki hiiret, kus- kus löytab, siit i tabadab i sa löytää, siinä tavoittaa ja sööb. I n'ene hired, kudamod syöpi. Ja ne hiiret, jotka lopul- lopud jätihe, keraisihesei la jäivät, keräysivät kaikki yh- kaik yhlhe sijaha i ussoveti- teen paikkaan ja neuvottelivat, tehe, mi n'etsile kas'jile tehta, mitä sille kissalle tehdä, ja i kaikis tobjin hiir se dumai kaikkein suurin hiiri se arve- i pagisob: "kerakkamai mö kai- li ja pakisee: "kerätkäämme yh- kin d'engoit, ostkamai kellon teisesti rahoja, ostakaamme kel- i sidokamai ne'tsile kas'jile lo ja sitokaamme sille kissalle kaglaha; kun hän tuleskandob kaulaan; kun hän alkaa tulla kel- kellon ked, muga mö kulis- loneen, niin me kuulemme ja tamai i kaik pagenemai." D'en- pakenemme joka ainoa." Rahat gad ho k'eratihe i kellon os- he keräsivät ja ostivat kellon, tetihe, a ken heis n'etsän si- mutta ken heistä menee sito- doskandob kas'jile kellon kag- maan sen kellon kissalle kau- laha: yksin eba rohtkoi, i hot laan: yksin eivät rohkene, ja kaigin mäntas, hän n'etsä ka- jos kaikin menevät, se kissa s'ji heit sööb. Kellot ei roh- syöpi heidät. Kelloa ei rohjen- titud ni-ken mänta sidomaha. nut kenkään mennä sitomaan. Hiril d'engad mäntihe uhtei, Hiiriltä rahoja meni paljo, kel- kel muitei jäi, kun edelpäi ei lo jouten jäi, kun edeltäpäin ei dumaitud, mis'e heis sidojit tuumattu, että heissä sitojata ei le. Mitte tahtot raat, kun ei ole. Mikä työ tahtonsa, kun edelpäi et dumai, kävub kut edeltäpäin et ajattele, käypi hiril kellon sidont. kuin hiirillä kellon sidonta.

6. Tranan, räfven, anden och hönan.

Kurg i reboi. Kurki ja repo.

Kurg jäi talveks, reboi tu- Kurki jäi talveksi, repo tu- li, kysub: "kut silei kurg elä- li, kysyi: "kuinka sinä kurki da?" Kurg sanoi: "mi minun elät?" Kurki sanoi: "mitä mi- elämises, kun milai ni-mitä sö- nun elämisestäni, kun minulla mist ei le." Reboi sanui: "o- ei ole mitään syömistä." Repo penda sä mintäi, kurg, lend- sanoi: "opeta sä minua, kurki, maha, mä sintäi sötan talven." lentämään, mä sinua syötän tal- Hän i söti talven, i tuli ke- ven." Hän myös syötti talven, sä, "no, sanui, openda lend- ja tuli kesä, "no, sanoi, opeta maha!" lentämään!"

Kurg sanob: "istutehe selg- Kurki sanoo: "istuutu sel- ha, mä sintäi opendan!" Re- kään, mä sinua opetan!" Repo boi istuihe i n'etsä kurg lent', istuutui ja se kurki lensi, len- lent', lent', lent' ylähaks, i si- si, lensi, lensi korkialle, ja gä jät' reboin, kudam langeis siellä jätti revon, joka lankesi maha i katkais itsese jalgan. maahan ja katkaisi jalkansa. I n'etsä kurg laskihe maha i Ja kurki laskihe maahan ja kysub: "kuitei silei, reboi, leta kysyy: "kuinka sinulla, repo, oli?" "Hyvä, sanob reboi, oli, lentää oli?" "Hyvä, sanoo repo, a jalgan katkaisin." -- "No, oli, mutta jalan katkaisin." -- sanui kurg, kun katkaisit, ka "No, sanoi kärki, kun katkai- katkaida!" sit, niin katkaise!"

Sors i kana. Sorsa ja kana.

Jäi sors talveks. Kana sa- Jäi sorsa talveks. Kana sa- nob: "kut silei sors eläda?" noo: "kuinka sä sorsa elät?" Sors sanob : "nälgha kolen, sö- Sorsa sanoo: "nälkään kuolen, da ei le ni-mitä." N'etsä kana syödä ei ole mitään." Kana sanoi sanui sorsale: "openda sä min- sorsalle: "opeta sä minua uimaan, täi ujumaha, mä sintäi talven mä sinua talven syötän." Sii- sötan." Siit i söti sorsat tal- tä myös syötti sorsaa talven. ven. Tegihe kesä, "nygyide Tuli kesä, "nyt opetan, opendan, sanui sors, astu sa- sanoi sorsa, astu pyydämme mai yhtes räpusuden." N'etsä yhdessä rääpystä." Kana al- kana ujuskans sorsan jälghe koi uida sorsan jälkeen ran- rannas-päi i uptaskans. "Oi nasta ja upota. "Oi sorsa up- sors uptan!" -- "Hot uptat, ka poan!" -- "Jos uppoat, niin sä upta!" -- "Oi sors upsin!" uppoa!" -- "Oi sorsa upposin!" -- "Hot upsit, muga upsit." -- "Jos upposit, niin upposit." -- Hän i uppois kans. -- Ja kana myös upposi.

7. Tre bröder blifva rika.

Kolmen veljesen bohatunt. Kolmen veljeksen rikastuminen.

Endei eletihe kolmen velje- Ennen eli kolme veljestä ja sed, i n'ene jagoihesei: yhtele ne jakoivat välillänsä: yhdelle tuli gominlabidoine, toisele tuli riihi-lapio, toiselle kissa, kas'ji, kolmandele niinkät'sine. kolmannelle niinikeränen. Se N'etsä labidoisen ked vanhemb vanhin veli riihi-lapion kanssa. velj läks rahfhasehe. Astui, läksi vaeltamaan. Astui, as- astui, i tuli gomnaha, gom- tui ja tuli riihelle, riihessä nas mus'jik rugeben pubtastab, mies ruista puhdistaa, jyvän jyväisen kandab t'sogaha, a kantaa loukkoon, ruumenen toi- runguden toishe. N'etsä sanui seen. Se poika sanoi hänelle: hänele briha: "mäne mugoitt'e "mene mokoma rukiin puhdis- rugehen puhtastaj kothe, kuni taja kotiin, sillaikaa kuin sinä sinä sööt i havadan toot, sini syöt ja säkin tuot, minä ne minä n'etsän rugehen selgitan." rukiit selvitän." Mies meni, N'etsä mus'jik mäni, söi, i söi, ja kun tuli syömästä kons tuli sömas-päi tagaisi, takaisin, olivat sillä pojal- n'etsil brihal rugehed jo sel- la rukiit jo selvitetyt. Mies gitetud. Mus'ijk kysub bänel: kysyy häneltä: "mikä kone "mi silai n'etsä statjaine, ku- se sinulla on, joka rukiit sel- dam rugehen sel'gitab?" "Om vittää?" "On minulla riihi- milai labidoine", sanui briha, lapio", sanoi poika, ja osoit- i osuti hänele labidoisen. Mu- ti hänelle lapioisen. Mies s'jik kysub: "min sinä pagitset kysyy: "mitä sinä pyydät n'etsiit labidoises?" Hän n'etsä siitä lapiosta?" Poika nos- briha noust labidoisen seisma- ti lapion pystöön ja sanoi: ha i sanui: "n'etsän kortan "sen korkuisen läjän raho- kogon dengoit." Mus'jik i an- ja." Ja mies antoi, ja se doi, i n'etsä briha läks kothe poika läksi kotiin ja rikas- i bohatui. tui.

Toine velj sanob: "kut mi- Toinen veli sanoo: "kuinka lai pidab bohatuda? Lähtta i minun pitää rikastua? Lähtenen milei kas'jin ked rahfhase." minäkin kissan kanssa kulke- I läks n'etsä velj keskmaine. maan." Ja se keskimäinen veli Astui, astui, i tuli n'engoma- läksi. Astui, astui, ja tuli erää- ha lidnaha, i katsob, vedetas sen kaupunkiin, ja katsoo, ve- m'ehen hirile sömaks. Hän tävät miehen hiirille syödä. Hän sanui: "min andatei, ka minä sanoi: minkä annatte, niin minä mänen?" Hö äi dengoit hä- menen? He paljon rahoja hä- nele toigotetihe. I mänöb n'et- nelle lupasivat. Ja mene se poi- sä briha i panese aitha maga- ka ja paneikse maata aittaan, ta, kudam täys hirakaisit. Kons joka oli täynnä hiiriä. Kun hii- tuleskatas hirakaised händast ret alkavat tulla häntä syömään, söömha, hän pääst kas'jisen si- hän päästi kissan povestansa, ja sälis-päi, i n'etsä kas'ji rikoi se kissa tappoi heidät kaikki. Ja heit kaigit. I mänthe homis- miehet menivät aamulla kat- sol mus'jikad katsmaha: hira- somaan: hiiriä lavitsat täyn- kaisit lautsalised täydet, kaik nä, kaikki tapetut, mutta yk- rikotut, a yks hiir tobj istub si iso hiiri istuu miehen rin- m'ehen rinthil. I nous n'e- tahilla. Ja nousi poika, tu- tsä briha, tuli perthe i osut li pirttiin ja osoitti sen elä- n'etsän sverisen, kudam kaik vän, joka kaikki hiiret tappoi. hired rikoi. I kysui lidnan Ja kysyi kaupungin päämies: isand: "min sä hänes pagitset?" "mitä sä siitä tahdot?" Hän Hän libuti kas'jin korvis ylä- kohotti kissan korvista ylös haks i sanui: "n'etsän kortden ja sanoi: "tuon korkuuden an- andanet hobedat, ka i minä tanet hopiata, niin minä kis- kas'jin andan." Hän i andoi, san annan." Hän antoikin, i n'etsä briha tuli hobedan ked ja poika tuli hopian kanssa kothe i bohatui jalost. kotiin ja rikastui suuresti.

Kolmans noremb velj sa- Kolmas nuorin veli sanoo: nob: "lähtta muga i milei niin- "lähtenen muka minäkin niini- kät'sisen ked rahfhase, mis'e keräsen kanssa ihmisiin, että i milai bobatuda." I läks n'et- minäkin rikastuisin." Ja läksi sä noremb velj, mäni, mäni, se nuorin veli, meni, meni, tuli järven rantha i istuihe tuli järven rantaan ja istuutui randaisehe i punoskans noran. rannalle ja alkoi punoa nuoraa. I Vedehine nägisti bänen i Ja Wetebinen näki hänen ja olgoti itsesä vonukan: "mäne lähetti pojan poikansa: "mene katsmaha, min n'etsä mus'jik katsomaan, mitä se mies raa- radab!" Mäni i sanob: "tät käsk taa!" Meni ja sanoo: "ukko kysuda, min sinä radat." Hän käski kysymään, mitä sinä teet." n'etsä briha sanob: "punon mi- Hän se poika sanoo: "punon nä noran pagitase teis entsis köyttä vaatiakseni teiltä entis- vosis n'edoimkan. A kun etei ten vuotten rästiä. Waan kun andkoi n'edoimkat, kärin jär- ette maksa rästiä, käärin jär- ven kät'sile, vedan veden pät'- ven kerälle, vien sen uunin sile." N'etsä Vedehisen vo- perälle." Wetehisen pojan poi- nuk mäni t'ätase loste i sanui: ka meni ukkonsa luoksi ja sa- "oi t'ätoi! istub mus'jik järven noi: "oi ukko! istuu mies jär- randas, punob noran i pagit- ven rannalla, punoo köyttä ja sob meis entsis vosis ne- vaatii meiltä entisten vuotten doimkan. A kun emai andkoi rästiä. Waan kun emme maksa nedoimkat, kärib järven kät- rästiä, käärii järven kerälle, sile, vedab veden pätsile." viepi uunin perälle." Ukko sa- T'ät sanob: "nah n'etsile mi- noo: "vie sille minun sauvaa- nun palits; kut hän lykaidab ni; kun hän nakkaa sen sau- n'etsän palitsan sinus ylömba, van korkiammalle, kun sinä, ka i kärib järven kät'sile, ve- niin myös käärii järven keräl- dab veden pät'sile." le, viepi uunin perälle."

Vonuk mäni n'etsän palit- Poikanen meni sen sauvan san ked i sanui mus'jikale: kanssa ja sanoi miehelle: "uk- "t'ät käsk sintäi n'etsän palit- ko käski sinun tuon sauvan san lykaita; kun sinä ylömba nakata; sinä ylemmäksi nak- lykaidat, kut minä, ka i den- kaat, kun minä, niin me rahat gat andamai." Hän n'etsä Ve- annamme." Se Wetehisen po- dehisen vonuk itse lykais edel jan poika nakkasi ensin uhka uhtei ylahaks, i kons largeis, korkialle, ja kun putosi, puoli pool palitsat upponis maha. sauvaa upposi maahan. Se N'etsä briha sanoi: "noustas- mies sanoi: "nosta'pas sauva ke palits maas-päi i andaske maasta ja annapas minulle; minule; minä sinun jälgit en minä sinun jälkiäsi en rupea noustaskande." I Vedehisen nostamaan." Ja Wetehisen po- vonuk noust palitsan i andoi jan poika nosti sauvan ja an- n'etsile brihale. I hän ot' n'et- toi sille miehelle. Ja hän otti sän palitsan käthe i sanob: "pust sen sauvan käteensä ja sanoo: tuldas pilved, minä lykaidan "annas pilvet tulevat, minä nak- palitsan n'enihe pilvihe, hän i kaan sauvan niihin pilviin, sinne tartub." "Oi, sanui Ve- sinne se myös jääpi." "Oi, sa- dehisen vonuk, ala lykaida! noi Wetehisen pojan poika, elä t'ätain mintäi lajib i lööb." I nakkaa! ukko minua toruu ja mäni palitsan ked t'ätase loste lyöpi." Ja meni sauvan kanssa i sanui hänele, mi ladib pil- ukkonsa luoksi ja sanoi hänelle, vihi tartutada mus'jik palitsan. että mies hankkei pilviin tartut- Vedehine sanui hänele: "mäne tamaan sauvan. Wetehinen sanoi kutsu händast hebot kandmaha hänelle: "mene kutsu häntä he- ymbri järves!" voista järven ympäri kantamaan!"

Mäni vonuk i sanui mus'ji- Meni poikanen ja sanoi mie- kale: "t'ätain käsk sintäi hebot helle: "ukko käski sinua he- ymbri järves kandmaha, ku- voista järven ympäri kantamaan, dam se paremba kandab; kun ken se paremmin kantaa; kun sinä kandat, ka i dengad an- sinä kannat, niin rahat annam- damai." N'etsä Vedehisen vo- me." Wetehisen pojan poika nuk kandaskans edel, kins'joit, alkoi ensin kantaa, kiinnitti, kins'joit, kins'joit, i ei voint kiinnitti, kiinnitti, ja ei kantta, a briha kun ot hebon, istui voinut kantaa, mutta mies kun otti ratshile, ajoi hänel ymbri järves. hevoisen, istui ratsahin, ajoi hä- Mööst läks n'etsä Vedehisen nellä järven ympäri. Taas läksi vonuk, mäni i sanui t'ätale: Wetehisen pojan poika, meni ja "oi t'ätoi! minä en voint he- sanoi ukolle: "oi ukko! minä en bot ni mitä kantta, a kun mu- voinut hevoista mitenkään kan- s'jik jalgoil keskhe fatij hebon, taa, mutta kun mies jalkainsa vä- kandist' ymbri järves, da ei liin tempasi hevoisen, kantoi jär- ni higostunt." ven ympäri, ja ei hiostanutkaan."

Vedehine sanui hänele: "mä- Wetehinen sanoi hänelle: ne, kutsu jättho händast; hän "mene kutsu häntä kilpajuoksuun, kun jätab sinun, ka i kärib jos hän jättää sinun, niin kyl- järven kät'sile, vedab veden lä käärii järven kerälle, vie pät'sile." sen uunin perälle."