Part 3

ANTTI (hitaasti.) En minä itseni tähden, mutta --.

AARNE. Sinä suostut?

ANTTI. Suostun.

(Syleilevät.)

VILJO. No niin! Se oli ainoa mahdollisuus.

PASTORI. Kiitos sinulle, Aarne!

VILJO. Ja nyt tarkkaa taistelusuunnitelmaa tekemään! Me tässä olemme hyökkäävänä puolena.

AARNE. Antti ja minä menemme yhdessä ulko-ovelle ja odotamme siellä kunnes vartijat ovat kulkeneet ohitse. Silloin minä syöksyn kadulle ja alan juosta voimaini takaa, vartijat seuraavat minua ja Antti pelastuu. -- Siinähän se on koko juttu!

ANTTI. Kun sinä sitten joudut kiinni, niin sanot että... No, kyllähän sinä osaat niille jollakin tavoin juoksemistasi selitellä.

VILJO. Paina ennen kaikkea mieleesi tämä varoitus: pysähdy oitis, kun ne ovat ampuneet ensimäisen varoituslaukauksen, jos haluat säilyttää henkesi. Ja juttele sitten koreasti heidän kanssaan äläkä yritäkään karata. Jos lähdet juoksemaan, niin olet mennyt mies. Kuulat saavuttavat sinut karkuteiltäsi.

AARNE (ikäänkuin ajatuksiinsa vaipuneena.) Ne ampuvat, jos minä yritän karata.

ANTTI. Ole aivan rauhallisesti heidän kanssaan, tottele heti vaikka se ehkä tuntuisikin vaikealta.

VILJO. Kyllä me vielä keinot keksimme sinun pelastamiseksesi. Älä missään tapauksessa tee vastarintaa, se olisi sinun turmiosi.

AARNE (hitaasti.) En. -- En tee.

PASTORI. Aarne, me olemme kaikki itsekkäitä ja julmia antaessamme sinun mennä. Tunnustan sinulle: mieleni kävi kevyemmäksi kuultuani Viljon ehdotuksen. Kaikki näytti niin onnettoman toivottomalta, mutta silloin ilmaantui yhtäkkiä mahdollisuus, edes jonkunlainen mahdollisuus pelastukseen. Takerruin siihen kuin hukkuva oljenkorteen. -- Ja nyt, kun sinä aiot täyttää tämän suunnitelman, niin nytkään en minä sinua kiellä. Minä olen huono, itsekäs ihminen. Anna minulle anteeksi.

AARNE. Rakas setä, vakuutan teille, että olen onnellinen tehtävästäni. Tästä on tuleva koko minun elämäni ihanin päivä. Kaikesta surkeasta ja tuskallisesta haparoimisesta on nyt tullut loppu. Minä tunnen itseni kykeneväksi ja voimakkaaksi tekemään sen, mikä on välttämättömyys, sen mikä on tehtävä ja minä olen onnellinen. Kiitän teitä kaikkia siitä, että olette valmistaneet minulle tämän voiton hetken.

PASTORI. Me olemme tekevä voitavamme vapauttaaksemme sinut vankilastasi niin pian kuin suinkin.

VILJO. Luota meihin ja pidä minun varoitukseni tarkasti mielessäsi.

AARNE. Niin, minä tiedän vapautuvani vankeudesta, minä pelastun, minä vapaudun siitä jo tänään. -- Lähtekäämme! (Hyvästellen Viljoa.) Viljo, sinä olet minun parhain ystäväni. Älä muista minua pahalla.

VILJO. Älähän nyt noin haastele! Kyllä sinä vapaaksi pääset. Emme me iäksi eroa.

ANTTI. Olenko minä ollut valveilla! Olenko minä todellakin antanut suostumukseni! Ei, ei! Tämä on kaikki erehdystä! Sinä et saa lähteä, Aarne. Minä menen yksin. Itse minä tahdon teoistani vastata. Sinä et ole syypää mihinkään, minä en saa uhrata sinua, minä en saa piiloutua sinun selkäsi taakse.

VILJO (tuskastuneena.) Minä en ollenkaan ymmärrä tätä äkkikäännettä!

ANTTI. Se olisi raukan teko, se olisi kurjaa vaihtokauppaa! Veljeni veren hinnalla ostaisin oman onneni. Ei! Semmoista minä en tee!

AARNE. Se on ainoa pelastuksen tie. Sen varassa on monien onni ja elämä, ei yksistään sinun.

VILJO. Se on ainoa järkevä teko.

PASTORI. Ei vaara ole niin suuri kuin sinä kuvittelet.

AARNE. Sinun täytyy alistua!

ANTTI. Olkoon, kuinka järkevä teko tahansa, mutta raukan teko se ainakin on.

VILJO. Tuo sinun puheesi on kyllä komeata kuulla, mutta se on -- tyhmää. Voithan myöhemmin osoittaa urhoollisuuttasi vaikka hyppäämällä joltakin katolta pää edellä kiviseen katuun.

AARNE. Minä pyydän sinua, minä rukoilen sinua, tule minun kanssani! Juuri näin on sinun tehtävä, näin sinä menettelet jalomielisesti, näin sinä ajattelet minuakin.

ANTTI. Kiitän sinua veljeni, kiitän sinua rakkaudestasi, hyvistä sanoistasi, mutta minä en voi, minä en saa antaa sinun täyttää tahtoasi. -- Hyvästi, setä. Tervehtikää Ainia minun puolestani.

VILJO. Eikö nyt meitä kukaan voi pelastaa tuosta päähänpistosta.

(Menee oikealle.)

PASTORI (murtuneena.) Sinä siis menet.

ANTTI. Minun täytyy.

PASTORI. Hyvästi.

ANTTI. Hyvästi, Aarne. -- Anna minulle viittani ja hattuni.

AARNE. Kuule minua, Antti! Sinä et saa lähteä yksinäsi!

ANTTI. Minä menen yksinäni.

(Aarne antaa viitan ja hatun, Antti pukee ne päällensä).

AARNE. Sinä et pelastu.

ANTTI (ovella.) Hyvästi.

(Aikoo mennä, mutta juuri silloin tulevat Aini ja Viljo oikealta.)

AINI (heittäytyy polvilleen Antin eteen ja koettaa estää häntä menemästä.) Antti, älä lähde, älä jätä minua!

ANTTI (koettaa lempeästi irroittautua hänestä.) Rakas lapseni, päästä minut, näin on pakko.

AINI. Sinä et saa lähteä, sinä et saa hyljätä minua, kuuletko, sinä et saa hyljätä minua! Tee niinkuin Aarne tahtoo!

ANTTI. Sinä olet julma.

AINI. Minä rakastan sinua.

ANTTI. Päästä minut! Minun täytyy lähteä! Minä en voi muuta! Minä en saa antaa surmata Aarnea puolestani.

AINI. Minä rakastan sinua. Tahdotko sinä surmata minut.

ANTTI. Voi hyvä Jumala!

AINI. Kuule minun rukoustani!

VILJO. Me pyydämme sinua kaikki.

AARNE. Salli minun lähteä kanssasi.

ANTTI (taisteltuaan itsensä kanssa.) Tule!

(Riisuu yltään viitan ja hatun, joihin Aarne nopeasti pukeutuu.)

PASTORI. Kiitos, Antti.

VILJO (akkunan luota.) Nyt ne juuri tulevat ovelle päin.

ANTTI. Hyvästi, Aini.

(Suutelee Ainia.)

AARNE. Hyvästi setä!

PASTORI. Jumala siunatkoon sinua!

AARNE. Amen!

(Antti ja Aarne menevät.)

VILJO (akkunan luota.) Nyt ne taas kääntyivät tänne päin.

(Kaikki menevät akkunan luo. Vaitiolo.)

PASTORI. Nyt on otollinen hetki!

VILJO. Katsokaa!... Tuolla on Aarne!... Hän juoksee... vahdit seuraavat!... Eläköön! Kaikki menestyy hyvin!...

PASTORI. Missä viipyy Antti!

VILJO. Hän myöhästyy!... Vihdoinkin!

AINI. Hän pakenee... hän pelastuu! Antti pelastuu!

VILJO. Nyt ne saivat Aarnen kiinni, mutta Antti on turvassa. Kaikki käy erinomaisesti! (Kauhistuu äkkiä.) Aarne!... älä!... Tulkaa pois akkunasta!... tulkaa... minä rukoilen teitä!... Aini, tule pois akkunasta!... (Suurimmassa epätoivossa.) Aarne! pysähdy!... Aarne!... Rakas ystäväni!... pysähdy!... pysähdy... Aarne!... pysähdy!... Sinä et saa!... Aarne!... Aarne!...

(Kuuluu huutoja ja useita kovia laukauksia.)

PASTORI. Jumalani, anna anteeksi minun rikokseni.

VILJO. Tuskallisesta haparoimisesta on tullut loppu... Niinhän sinä sanoit...

Esirippu.