Part 2

TOINEN JÄÄKÄRI. Vain mielihalu tuo onnellisuutta.

PORVARI. Saa rihkamakaupan hän mummoltansa.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Hyi, rikkilankaako[36] kaupassansa!

PORVARI. Ja kummi suo hänelle kapakkansa, kakskymmentä viiniankkuriaan.

TORVENSOITTAJA. Kelpaapa juottaa kumppanejaan.

TOINEN JÄÄKÄRI. Saat teltassani sa asunnon.

PORVARI. Itkemään jätti hän morsion.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Hei, pojan sydän siis raudasta on.

PORVARI. Isoäitinsä kuolee suruun ja huoleen.

TOINEN JÄÄKÄRI. No sehän jo vihjaa perinnön puoleen.

RATSUVÄENALIUPSEERl (astuu mahdikkaana esille laskien kätensä rekryytin läkkikypärille).

Hän on punninnut askeleen painavuuden. Hän on pukenut ylleen ihmisen uuden ja liittyy joukkoomme uljaaseen kypäreineen, kannikenauhoineen. Jalon hengen pitää nyt häneen päästä --

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Katsokoon, ettei rahojaan säästä!

RATSUVÄENALIUPSEERI. Hän aikoo nyt onnen-purrellaan jo lähteä kauaksi kulkemaan; hälle maailma auki on länteen ja itään, älä mitään toivo, jos tohdi et mitään. Käy tyhmä porvari polkuaan kuin värjärin ruuna kierrostaan.[37] Mikä hyvänsä tulla voi soturista, nyt sota on korkein tunnuksista. Tää takki yllä -- hän nähköön sen -- minä keisarin keppiä hoitelen. Kas, kaikki hallitus maailman suuren kepistä johtaa se syntymäjuuren; myös valtikka kädessä kuninkaan vain keppi se on, sehän tunnetaan. Ja aluksi korpraalinarvon jos sai ken, se portailla seisoo jo mahdin kaiken. Niin kauas hänkin voi asian ajaa.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Jos luku- ja kirjoitustaito ei vajaa.

RATSUVÄENALIUPSEERI. Esimerkin paikalla kerron nyt tässä, olen itse sit' ollut näkemässä. On vuotta kolmekymmentä vaan, kun Buttler, entinen rintamaveli, sotamiehenä Reinillä kanssamme eli, nyt kenraalimajuriks sanotaan. Ei suotta hän arvoon noussutkaan, jo maailmankuulu on tekonsa moni; tosin syrjemmä jäi minun ansioni. Ja Friedland itsekin, katsopas, yliherramme, mahtava ruhtinas, jolla on kaikkivoipa nyt kalpa, vain aatelismies oli ennen halpa, mut sodan onnetar turvanaan hän noussut on suureen kunniaan, vain keisar' on ylempi arvoltaan, Ja ties, mihin viekään vielä se tie, (nokkelasti) joka päivä näät viel' ei illassa lie.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Hän vähästä alkoi ja suureksi sai. Yliopistoss' Altdorfin ollessaan hän, saanenko sanoa, oli kai ruvennut hiukkasen hummaamaan, oli kuoliaaks iskeä palvelijansa. Hänet Nürnbergin herrat tilille veti, ja mutkitta putkaan vaativat heti. Uus tyrmä vaill' oli kastettansa, ens asukkaan nimeä sen tuli kantaa. Vaan hänpä ensinnä koppihin oman villakoiransa juosta antaa. Nimi sen on tyrmällä tänäänkin. Tämä oikean miehen on kuvastin. Teoistaan suurista, myöhemmistä, en tunne toista niin mielellistä.

(Tyttö on sill'aikaa tarjoillut, toinen jääkäri kujeilee hänelle.)

RAKUUNA (astuu väliin). Kumppani, älähän tyttöä vaani!

TOINEN JÄÄKÄRI. Kuka saakeli koskee muu asiaani!

RAKUUNA. Sanonpa: Mun on se neitonen.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Hän yksin kaappaisi aarteen sen! Rakuuna, ottiko järkesi lomaa?

TOINEN JÄÄKÄRI. Hän leirissä pitäisi jotakin omaa! Tytön kauniin kasvojen oltava on niin yhteistä kuin valo auringon. (Suutelee tyttöä.)

RAKUUNA (riuhtaisee tytön pois). Tätä en siedä, se tietäkää!

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Kas, Praagin pojat![38] Hei, hauskaa tää!

TOINEN JÄÄKÄRI. Tehdäänkö toraa? Tässä mun tapaa.

RATSUVÄENALIUPSEERI. Sovintoon, herrat! Muisku on vapaa!

KAHDEKSAS KOHTAUS.

KAIVOSMIEHET astuvat esiin ja soittavat valssia, alussa hitaasti ja sitten yhä nopeammin. ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI karkeloi TARJOILIJATTAREN, KAUPUSTELIJATAR REKRYYTIN kanssa; tyttö juoksee tiehensä, jäljessään jääkäri, joka saa syliinsä juuri saapuvan KAPUSIINIMUNKIN.

KAPUSIINIMUNKKI.[39] Heijaa, heleijaa! Rallatirille! Tätä telmettä! Satuinpa saapuville! Kristittyinkö armeijan näen, vai Turkin ja antibaptistein[40] väen? Näinkö he pilkkaavat sabbattiaan, kuin Luoja ei iskeä saattaisikaan käsileiniltä? Nytköhän ryypiskellä on aika? Ja juhlia, mässäellä? _Qvid hic statis otiosi_?[41] Miks seisotte täällä nyt laiskan kuosiin? Verivaino jo Tonavan tienoill' on suuri, on murskana Baijerin suojamuuri, Regensburg meiltä on siepattu juuri, mut armeija mielestä pois hädän suistaa, se Böömissä loikoo ja vatsansa muistaa, mieless' on maljojen maisto, ei taisto, ruokasoimi, ei soturin toimi, sylisiipat, syömingit: maistuu härkä muu, eip' Oxenstirn[42] maistu, härän otsaluu. Nyt kristikunta säkissä, tuhkassa kulkee, vaan sotilas taskunsa täyttää julkee. On aika nyt hädän ja kyynelten, ja Jumala taivaalle merkkejä johtaa, hän antaa pilvistä hurmeisen sotakauhtanan meille pelvoksi hohtaa. Uhaten pyrstötähti nyt liikkuu vihan vitsana taivaan akkunasta, surun huone tullut on maailmasta, veriaalloilla kirkon arkki nyt kiikkuu, _rikas Rooman_ valta -- oi taivainen! -- _romu_valta on surkean _vaivainen_, nyt _Reinin_ virta on _rienan_ virta, ja _luostarin suojat_ on _lurjusten luolat_, on _piispakunnat_ nyt _piiskakunnat_, ja _apotinmaat_ ovat _epatonmaat_, on _hiippa_ vaihtunut surman _riippaan_, ja siunattu _Saksamme_ surkeasti on _saksittu_ laidasta toiseen asti. Ja mistä se johtuu? Se seurausta on synteinne suurten ja rangaistusta pakanallisten konnuuksienne, joita teette te upseerinenne. Synti se magneettivoimallaan veti raudan maassa raivoamaan. Tuhon tuottaa synneissäjuoksu, kuten kyynelet sipulintuoksu, _u:n_ uhman jälkeen on voihkiva _v_, niinkuin aapinen juttelee.

_Ubi erit victoriae spes, si offenditur Deus?_[43] Miten voittaa voidaan, kun ei piitata saarnasta, messusta ees, vaan viinituvissa viehkuroidaan? Löys evankeliumin vaimokin kadottamansa penningin, Saul isänsä aasintammat löysi, ja Jooseppi oivat veljensä löysi; mutt' etsipä täältä leiristä vaan jumalanpelkoa, kuriakaan tai häpeäntunnetta -- turhiinpa ryhdyt, vaikka sulla ois sadatkin lyhdyt. Luo Kastajan korpeen kerran -- kuten luemme sanassa Herran -- sotamiehiä juoksi ja kastetta anoi ja hälle katuvin sydämin sanoi: _Qvid faciemus nos_?[44] Mitä tehtävä ois, jotta Aabrahamin helmaan päästä vois? _Et ait illis_,[45] hän ilmoittaa: _neminem concutiatis_,[46] ketään ei nylkeä, rääkätä saa; _neqve calumniam faciatis_,[47] välttäkää valhetta hirveää. _Contenti estote_, tyytykää, _stipendiis vestris_,[48] palkkanne määrään ja kirotkaa taipumus kaikkeen väärään. On käsky: nimeä Jumalan ei sun pidä turhaan lausuman. Ja miss' on se pilkkana enemmin kuin täällä, leirissä Friedlandin? Jos jokaista "hittoa", "perhanaa", mikä kielenne kärjeltä kimmahtaa, kävis kellojensoitolla korjaamaan, pian soittajoita ei tapaiskaan. Jos kiroussanat ne ilkeät, jotka tyhmästä suustanne lentävät, kukin hiuksen nyhtäisi päästänne pois, yks yökausi tukkanne tuhota vois, vaikk' ois kuin Absalomilla sankka. Joosuakin sotamies oli vankka, ja Daavid surmasi Goljaatin, mut onkos sanassa kumpaakaan kirokulkuksi mainittu konsanaan? Eiköhän suun tulis kuitenkin kernaammin huutaa: "Jumala, auta!" kuin: "perhana soi!" tahi: "saakelin nauta!" Vaan mitä astia sisältää, samaa siit' ulos läikähtää. Taas käsky on: älä varasta! -- Ette ota varkain, julki te ryöstelette; ei teidän korpinkynsiänne ja teidän ilkeitä vehkeitänne raha vältä vankassa lippaassaan, ei vasikka lehmän kohdussakaan, te otatte munan ja lisäksi kanan. Tietänettekö saarnaajan sanan? _Contenti estote_, tyytykää te ruununleipäänne! Ylistää sotamiehiä kuinkapa saattaa juuri, kun ylempää tulee pahennus suuri! Kuten jäsenten laita on, niin myös pään! Kehen uskoo _hän_,[49] kuka tietääkään!

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Herra pappi, meitä sä hauku ja manaa, vaan päälliköstä ei solvaussanaa!

KAPUSIINIMUNKKI. _Ne custodias gregem meam!_[50] Se mokoma Aahab ja Jerobeam, se se käännyttääkin kansoja vasta epäjumaliin uskosta oikeasta.

TORVENSOITTAJA ja REKRYYTTI. Varo tuota toiste sa virkkamasta!

KAPUSIINIMUNKKI. Mokoma kerskuja, suustaan laaja, Muka kaikkien linnojen valtaansasaaja! Kehui se pakana kerrankin, että haltuunsa ottaa hän Stralsundin, se vaikka ois kytketty kanteen taivaan. Mut turhaan hän ruutinsa haaskata sai vaan.

TORVENSOITTAJA. Sen kulkkuun tappi nyt iskekää!

KAPUSIINIMUNKKI. Mokoma velho ja Saul on tää, Jehu ja Holofernes, hän Herran ja Mestarin kieltää kuin Pietari kerran, siks siedä ei kukon kieuntaa --

MOLEMMAT JÄÄKÄRIT. Pappi, nyt horna sun nahkasi saa!

KAPUSIINIMUNKKI. Mokoma viekas Herodes-kettu --

TORVENSOITTAJA ja MOLEMMAT JÄÄKÄRIT (munkkia kohden hyökäten). Kitas kiinni! Sä pian olet nutistettu.

KROAATIT (astuen väliin). Älä pelkää, pappi, ei hätää sulla,[51] pidä saarnas, me kuunnellaan, ann' tulla!

KAPUSIINIMUNKKI. (huutaa äänekkäämmin). Se Nebukadnetsar ylpeileväinen, se syntipukki ja kerettiläinen, se _Vallinkivi_ eli _Wallenstein_, kivi -- tuskaksi maitten ja kaupunkein, kivi loukkauksen ja pahennuksen, ja kun vallass' on Friedland, Rauhanmaa, niin kauan maamme on rauhaton maa.

(Kovaäänisesti lausuen viimeiset sanat hän vähitellen peräytyy, samalla kun kroaatit estävät toisia sotilaita hyökkäämästä hänen kimppuunsa.)

YHDEKSÄS KOHTAUS.

EDELLISET, mutta ei KAPUSIINIMUNKKIA.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI (ratsuväenaliupseerille). Mitä tarkoitti munkki, sitä en tiedä, kukon laululla, jota ei päällikkö siedä? Kai häntä häväisten sanoi näin?

RATSUVÄENALIUPSEERI. Minä selitän. Seikka on sinnepäin! Päällikkö kumma on luontoansa, varsinkin arka on korviltansa. Ei siedä hän kissan nauvuntaa, kukon kieunta hänest' on kauheaa.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. On hänen niinkuin leijonan laita.

RATSUVÄENALIUPSEERI. Liki häntä on oltava vaiteliaita. Niin on käsketty vartijoita, hän miettii näät syviä ongelmoita.

ÄÄNIÄ (teltasta. Rymäkkää.) Kiinni se lurjus! Lyökää maahan!

TALONPOJAN ÄÄNI. Apua! Armoa!

TOISIA ÄÄNIÄ. Lauhtukaahan!

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Siellä on tappelu, saakeli soi!

TOINEN JÄÄKÄRI. No sinne minäkin! (Juoksevat telttaan.)

KAUPUSTELIJATAR (tulee ulos). Rosvoja, voi!

TORVENSOITTAJA. Emäntä, mistä tuo kiihkeys?

KAUPUSTELIJATAR. Se kulkuri! Retkale! Ilkimys! Ja minun telttaani satutti sen! Nyt häpeän edessä upseerien.

RATSUVÄENALIUPSEERI. No mitä, tätiseni?

KAUPUSTELIJATAR. Niin, mitä kai! Ne talonpojan nyt kiinni sai, jok' on vääriä noppia käytellyt.

TORVENSOITTAJA. Kas, miestä tuovat ja poikaa nyt!

KYMMENES KOHTAUS.

SOTAMIEHET tuoda retuuttavat talonpoikaa.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Hirteen vietävä!

TARKK'AMPUJAT ja RAKUUNAT. Pyövelille!

RATSUVÄENALIUPSEERI. On määräys tää ihan äskeinen.

KAUPUSTELIJATAR. Näen paikalla hirressä miehen sen!

RATSUVÄENALIUPSEERI. Työn huonon palkkakin huono on.

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI (toiselle). Noin tekee joka on toivoton. Vie moukalta kaikki -- se keino on paras, jos on aikeena tehdä hänestä varas.

TORVENSOITTAJA. Hänen vuokseenko tuhlaatte sanojanne, tuon koiran? Hittoko teihin meni?

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Myös moukka on ihminen -- tietääkseni.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI (torvensoittajalle). Ovat tiefenbacheja,[52] juoskoot vaan! Ne on räätäliväkeä kauttaaltaan! Varusväkenä Briegissä lojuivat -- hiisi! sodanpa tavoista tiennevät viisi.

YHDESTOISTA KOHTAUS.

EDELLISET. KYRASSIEREJA.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI.

Hiljaa! Mistäpä vihat sai, tuo moukka?

ENSIMÄINEN TARKK'AMPUJA. Lurjus on, pelissä petti.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Liekö hän sinua pettänyt kai?

ENSIMÄINEN TARKK'AMPUJA. Kyllä, ja aivan paljaaksi ketti.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Miten häväistä itseäs saatatkaan ja koittaa, Friedlandin sotilas, tuon moukan kanssa sun onneas? Hän juoskoon, minkä hän pääsee vaan!

(Talonpoika juoksee pakoon, toiset kerääntyvät yhteen.)

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Tämä rutakkaan toimii, on päättäväinen, se se moiseen rahvaasen vaikuttaa. Mitä miehiä tää on? Ei böömiläinen.

KAUPUSTELIJATAR. Hän on vallooni! Heille kunniaa! Hän on pappenheimejä.[53]

ENSIMÄINEN RAKUUNA (astuu siihen). Nykyjään he Piccolominin komentoon, nuoremman, kuuluvat. Ottivat tään everstikseen itse, kun taisteloon oli sortunut Lützenin aukeoilla Pappenheim.

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Sekö oikeus noilla?

ENSIMÄINEN RAKUUNA. Rykmentillä täll' etuoikeus on, etupäässä myös käypi se taistohon. Omin päinsä myöskin se tuomita saa, sitä Friedland erittäin rakastaa.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI (toiselle). Mutt' onko se varma? Ken sanoi? Ken?

TOINEN KYRASSIERI. Eversti itse[54] on sanonut sen.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Hiis! Olla ei heidän koiriaan.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Mikä noill'? Ovat myrkkyä tulvillaan.

TOINEN JÄÄKÄRI. Herrat, koskeeko meitäkin tuo?

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Ei kellekään se iloa luo. (Sotamiehet astuvat esille.) Alankomaihin ne lainaavat meitä; kyrassiereja, jääkäreitä ja pyssyhuoveja -- kaikkiaan kahdeksantuhatta vaaditaan.

KAUPUSTELIJATAR. Mitä? Taasenko sinne vaeltamista? Vast' eilen palasin Flanderista.

TOINEN KYRASSIERI (rakuunoille). Ne vie teidätkin, Buttlerin soturit.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Ja varsinkin meidät, valloonit.

KAUPUSTELIJATAR. Hoo, parhaita eskadroonejaan!

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Sitä milanolaista siis seuraamaan.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Infanttia![55] Aivanpa ällistyt!

TOINEN JÄÄKÄRI. Sitä pappia! Piru on merrassa nyt.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Ken meistä Friedlandin jättää voi, jota jalompaa tunne ei meistä kukaan, ja espanjalaisenko, saiturin, mukaan, jota vihaamme, mentäis? Ei, saakeli soi! Ei lainkaan! Me pötkimme matkoihimme.

TORVENSOITTAJA. Mitä hittoa siellä nyt tekisimme? Keisarille on kaupattu veri, punahattuinen[56] Espanjan mies sit' ei peri.

TOINEN JÄÄKÄRI. Sanallaan Friedland ja vastuullaan sai meidät tähän toimeemme vasta; jos emme pitäisi herttuasta, ei Ferdinand meitä ois saanutkaan.

ENSIMÄINEN RAKUUNA. Eikös herttua koulinnut meitä? Käykäämme siis hänen onnensa teitä!

RATSUVÄENALIUPSEERI. Tahdonpa neuvoa, kuunnelkaa. Ei tuolla puheella valmista saa. Näen teitä kaikkia kauemma, tässä paha, ilkeä ansa on piilemässä.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Seis! Käskykirjalla on puhevalta.

RATSUVÄENALIUPSEERI. Gustel täti, melneckiläistä[57] ensiksi lasi ja seikoista näistä me sitten haastamme laajemmalta.

KAUPUSTELIJATAR (kaataen viiniä hänen lasiinsa). Täss' on, aliupseeri! Säikäytitte. Piileekö siinä nyt pahaa sitte?

RATSUVÄENALIUPSEERI. Kas, herrat, hyvä on -- kiellä en -- lähintä miettiä jokaisen; vaan, päällikkö näin yhä muistuttaa, kokonaisuutt' aina te aatelkaa! Friedlandin joukkojen nimeä kantaa jokainen meistä, ja porvari antaa asunnon meille ja lämmintä ruokaa. Maamiehen hevollaan, harallaan on tultava kuormaamme vetämään, turhaan sitä hän valittaa, huokaa. Korpraali kylää jos lähenee vain miestä seitsemän seurassaan, esivaltana siellä hän hallitsee, komentaa niinkuin on tahtonsa vaan. Meit' eivät ne toivo. Ne ennen sill' erää katsoisivat pirun silmäterää kuin meidän keltaista takkiamme. Miks eivät ne meit' aja taloistansa? Olemmehan heikommat luvultamme, kuin miekkaa voi käyttää ne sauvojansa. Miks nauraa heille me uskallamme? -- Kun kauhistavainen on armeijamme!

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Niin, kokonaisuus se voimaa on juuri! On Friedland kylläkin kokenut sen, kun keisarille tul' armeija suuri hänen koota, noin vuotta kymmenen on siitä. Ne aluksi tahtoi kuulla vain kahdestatoistatuhannesta: en, sanoi hän, niiden ruokkimisesta voi vastata; tahdon kokoon saada kuuskymmentätuhatta, niitäpä kaada ei nälkä, sen takaan. Niin tulimme siis miehiksi Wallensteinin.

RATSUVÄENALIUPSEERI. No hiis! Jos tässä nyt minulta isketään vain oikea sakarisormi pois, niin vainko sormea vaille jään? Piru soikoon, käsikin mennyttä ois: vain tynkä se ois, ihan arvoton. Nämä kahdeksantuhatta, jotka on nyt juuri pyydetty Flanderiin, piensormi ne vain ovat armeijasta. Jos päästämme heidät, niin oltaisiin muka viidesosalla heiketty vasta? Suur' kiitos, kaikkipa silloin vaipuu. Myös pelko ja arvonantokin haipuu, ja moukkain niska taas kohoaa, ja Wienin kanslia kirjoittaa taas meille asunto-, keittiölaput, ja me kerjäten käymme taas raitit ja raput. Ja kuinkahan pitkältä siihen lie, kun päällikönkin ne meiltä vie -- kas, hovissa hänt' ei suosita juuri, no, silloinpa tuleekin romahdus suuri! Kuka silloin meille palkkamme jakaa? Välipuheet pysyykö, silloin ken takaa? Kellä on älyä, pontevuutta ja lujaa kättä ja nokkeluutta tätä paloiteltua armeijaa yhteenliittää ja sovittaa? Esimerkiksi -- sinä, rakuuna -- haasta, mistäpä oletkaan isänmaasta!

ENSIMÄINEN RAKUUNA. Kotimaani on Irlanti kaukainen.

RATSUVÄENALIUPSEERI (molemmille kyrassiereille). Te, minä kuulen puheesta sen, vallooni ootte, te Italiasta.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Mist' olen, ei ole tiedossani, ne nuorra mun varasti kotoani.

RATSUVÄENALIUPSEERI. Sinä myös kai seudusta loitommasta?

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Olen Federin Buchausta kotoisin.

RATSUVÄENALIUPSEERI. Ja te, naapuri?

TOINEN MUSKETTISOTURI. Schwytzistä.

RATSUVÄENALIUPSEERI (toiselle jääkärille). Entäs mistä sinä, jääkäri?

TOINEN JÄÄKÄRI. Takaa Wismarin.

RATSUVÄENALIUPSEERI (torvensoittajaa osoittaen). Ja tuo ja minä, me Egeristä. No, nyt kai meistä ei arvata saata, suvituuliko on vai pohjoinen meist' tuiskunnut yhden nietoksen? Emmekö ole kuin yhtä maata? Ja emmekö kohtaa vihollislaumaa kuin yhteen juottuneet, ilman saumaa? Sana, vihje vain, ja me toisiamme kuin myllyn rattahat painallamme. Ken meidät näin yhteen takonut on, ett' erottaa meitä on mahdoton? Vain Wallenstein!

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. No, en milloinkaan tuot' älynnyt, että niin sovimme yhteen kuin oljenkorret syksyisen lyhteen. Olen antanut aikani luistaa vaan.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Aliupseeri, min' olen samaa mieltä. Sotasäädyn tahtoo ne raivata tieltä: sotamiehen nousun ne tahtoo estää ja itse yksin vallassa kestää. Salaliitto täm' on, ihan ilmeinen.

KAUPUSTELIJATAR. Salaliittoko? Jumala taivasten! Miten herrat voi sitten maksaakaan?

RATSUVÄENALIUPSEERI. Vararikko tietysti kauttaaltaan! Monet päälliköt, kenraalit kustansivat rykmenttejä omilla rahoillaan, ne tahtoivat näyttää, ponnistivat yli voimainsa, toivossa siunauksen. Ne jokainen rahansa menettää, jos kaatuu herttua, kaikkien pää.

KAUPUSTELIJATAR. Oi taivas, se mulle tuo kirouksen! Armeijaa jo tullut on puolitiehen mun kirjaani. Huonon velkamiehen, Isolani kreivin ottoja nään parisataa taalaria yksistään.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Mitä, toverit, tässä nyt tulee koittaa? Yks ainoa keino on pelastajamme: jos yhdymme, ei voi ne vahingoittaa; me jokainen vastaamme toisistamme. Lähetelkööt käskyjä, komentojansa, me Böömiin juurtua haluamme, ei myönny, pois marssi ei armeijamme, sotamies nyt on taistossa kunniastansa.

TOINEN JÄÄKÄRI. Meit' ei saa komentaa ympäri maita! He tulkoot, niin kokevat, kuinka on laita!

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Hyvät herrat, mieleenne johdattakaa: se on keisarin tahto ja käsky vakaa.

TORVENSOITTAJA. Mekö hänestä piittaamme minkään vertaa!

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Tuot' älä virka sa toista kertaa!

TORVENSOITTAJA. Mitä sanoin, se pysyy paikallaan.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Niin, kuulinpa aina ja kaikkialta: Friedlandilla täällä on käskeä valta.

RATSUVÄENALIUPSEERI. Niin, sehän oli suostumusehtonaan. Häll' ehdoton valta on, tietäkää, sodankäyntiin ja rauhansolmintaan ja kaikkein rahaan ja tavaraan; voi armon suoda ja hirtättää, voi upseeriks, everstiks ylentää. Näihin kunnian toimiin oikeuden soi hälle keisari armollinen.

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. On herttua viisain ja mahtavin, mut suorastansa hän sittenkin, kuin mekin, on käskyläs keisarin.

RATSUVÄENALIUPSEERI. Ei niinkuin me! Se on erehdys suuri. Hän valtakunnan on ruhtinas välitön,[58] vapaa, niin hyvä juuri kuin baijerilainenkin. Kuulkaapas! Brandeisiss' enkö mä nähnyt kai, kun vahdissa seisoin, kuinka sai hän luvan keisarilt' itseltään hattunsa pitää verhona pään?

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Vuoks Mecklenburgin[59] sai päässä sen kantaa -- se maa näet pantiksi suvaittiin antaa.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI (ratsuväenaliupseerille). Mitä? Keisarin eessäkö hattu päässä? Jo eletään ajassa ihmeikkäässä!

RATSUVÄENALIUPSEERI (pistää käden taskuunsa). Jos tyhjäksi katsotte sanani nää, käsin koittakaatte! (Näyttäen rahaa.) No kenen kuva, päällekirjoitus?

KAUPUSTELIJATAR. Näyttäkää! Ai, wallensteinikko!

RATSUVÄENALIUPSEERI. Saittepas! Joko uskotte? Eikö hän ruhtinas ole niin hyvä kuin joku toinen? Vai? Ja kuin Ferdinand eikö lyö rahaa kai? Eikö siis häll' ole kansaa ja maata? Hänen korkeutensa, se arvo on hällä! Sotilaitako hällä siis olla ei saata?

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Kuka kieltääkään sitä kieltämällä? Mutt' ollaanhan keisarin palvelijoita, ja palkan maksaa keisari juuri.

TORVENSOITTAJA. Sanon suoraan: äläpäs valheita soita! Kas _palkatta_ jättää _keisari_ juuri! Olemmehan kolme neljännesvuotta jo palkkaamme saaneet vuotella suotta!

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Mitä vielä! Tallell' on asiamme.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Hiljaa herrat! Ei tapella tässä! Siitäkö tora on syntymässä, onko keisari hallitsijamme? Senvuoksi, kun hälle me haluamme ain' olla kunnon huovien sarjaa, me emme tahdo olla vain karjaa, emmekä pappein johdolla saata ja liehijäin kierrellä ympäri maata. Ja eikös hyödytä herraamme sekin, sotamiehet jos tuntevat arvonsa nekin? Kenen avulla nousee hän mahtiin ja valtaan? Sitä kysyä voi hänen armeijaltaan. Ken hänelle hankkii ja pysyttää sananvallan kristikunnassa? Ken? Hänen ikeeseensä käykööt nää, jotk' armosta kultahuoneesen hän päästi kanssaan ruokailemaan. Ei meill' ole, ei, hänen loistostaan kuin tuska ja vaiva ja rinnassamme hyvä tieto omasta arvostamme.

TOINEN JÄÄKÄRI. Joka tyrannin suuren ja keisarin tapa tuo oli, viisasta kylläkin. Tuhon, pilkan muita he kohdata antoi, sotamiestä he aivan käsillään kantoi.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Sotamiehen on päästävä arvonsa tuntoon Ken ei taivu ylevään tapaan ja kuntoon, pois ammatista on jäätävä sen. Jos uhrata täytyy eloni mun, muu, suurempi määrä mull' olkoonkin. Tahi heittäyn lailla ma kroaatin teuraaksi -- ja itseäin halveksun.

MOLEMMAT JÄÄKÄRIT. Elämästäkin voiton kunnia vie!

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Ei miekk' ole mikään lapio, aura, vaon mullassa ei ole miekan tie. Ei meille orasta vehnä ei kaura, koditonna on täytymys sotilaan kuin karkurin kulkea ympäri maan -- oma lies pois mielestä lämpöinen -- ohi kaupungin loiston hän samoaa, kylän hauskat nurmikot sivuuttaa, elojuhlaan ja viininkorjuusen vain kaukaa heittää hän katsehen. Mitä hyvää ja kallista soturill' on, jos itsestään hän on arvoton? Omana jotain on saatava pitää, tahi mielessä murhat ja poltot itää.

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Se on eloa kurjaa kurjempaa!

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Sitä muuhun en tahtoisi vaihettaa. Olen ristiin kulkenut maailman, kokemuksia mulla on kaikesta siitä. Venezian, Napolin, Espanjan hyvin tunnen, palvelin valtoja niitä; mut onni se näytti mua vierovan. Olen kauppiaan nähnyt ja ritarin, jesuiitan ja ammattilaisenkin; takin yhdenkään min' en mieltynyt malliin, tämä haarniskapuku on minusta kalliin.

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Minun sanani ei satu samaan ralliin.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Maailmassa jos pyrkii ken minne, sen on nähtävä vaivat ja noustava rinne; joka tahtoo kunnian kukkulalle, saa kumartaa kultaisten kuormien alle. Isänonnen jos pyrkii hän nautintaan ja lapsilaumoja hoitelemaan, levoss' arvon tointa hän harjoittakoon. Minä moista en kiittele elämäntapaa. Iän loppuun tahdon ma olla vapaa, en halua ryöstöön, en perinnönjakoon ja moukkain kitsasta menoa halpaa hevolt' ylpeenä katson ja heilutan kalpaa.

ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Hyvä! Niinpä on minunkin laitani aivan.

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. On todella sentään hauskempaa yli lauman päitten ratsastaa.

ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Kumppani, ajat on aikoja vaivan, ei miekalla vaa'an vieressä paikka:[60] siisp' älköön pahaksi pantako, vaikka minä miekkaa palvelen mieluummin. Voin sodassa ihmisnä olla, se tiedä, vaan rumpuna-oloa ei nahkani siedä.

ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Kenen muun on syytä kuin soturin, että maamiessääty niin halvaksi sai? Johan sotaa, hätää ja tuskaakin liki kuustoista vuotta on kestänyt kai.