Part 2

KANNEL. No se ilahuttaa minua. Kyllä posessionaatti tarvitseekin säännöllistä hoitoa. (Poromäki ähkii). Hän on todella sairas. (Poromäki yskii).

JOSEFIINA. Ensi viikolla me lähdemme kaikki.

KANNEL. Kaikki?!

JOSEFIINA. Niin. Minä tulen mukaan.

POROMÄKI. Fiina tulee mukaan.

KANNEL. Todellakin! -- No mutta sehän on hauskaa...

POROMÄKI. Se on hyvin hauskaa.

JOSEFITNA. Kun Iisakilla kuitenkin olisi ikävä minua ja kun semmoinen paha mieli estää paranemista, niin minä olen Iisakin pyynnöstä suostunut tulemaan hänen hoitajattarekseen.

POROMÄKI. Niin, hän tulee minun hoitajattarekseni. -- Eihän sille mitään mahda!

KANNEL. Koska te, rouva Poromäki, nyt sen saitte päähänne?

JOSEFIINA. Aivan äsken, kun tulin torumaan Iisakkia neitien tähden.

POROMÄKI. Ne perhanan linnunpelätit!

JOSEFIINA. Iisakki!

POROMÄKI. Linnunpelätit, sanon minä!

X kohtaus.

PALVELUSTYTTÖ. Täällä vähän kaivattas rouvaa.

JOSEFIINA. Minä tulen. -- Se kävi nyt niin hyvin näin. Minun olisi tullut ikävä täällä ja Iisakin siellä. (Menee).

XI kohtaus.

POROMÄKI (kiivaasti kävellen). Siinä sitä nyt ollaan. Fiina tulee mukaan!

KANNEL. Usko pois, hän tietää, miten asiat ovat. Naisia ei petetä niin helpolla.

POROMÄKI. Kyllä se taitaa tietää. Minäkin aina toisinaan unohdan, että olen kipeä.

KANNEL. Nyt siis sinun rouvasi tulee mukaan. Ja kun hän tulee, niin tulevat tietysti neidit myös.

POROMÄKI. No se on niinkuin nakutettu.

KANNEL. Silloin on aivan sama, olemmeko me täällä tai muualla.

POROMÄKI. Silloin on parempi olla täällä ja ruveta vähitellen paranemaan aivan itsestään, eikä mennä yhtään mihinkään.

KANNEL. Hm! (Kävelevät molemmat ja pysähtyvät vastakkain).

POROMÄKI. Tässä me nyt seisomme.

KANNEL. Emmekä muuta voi.

POROMÄKI. Ammen! (Kiukkuisena). Perhanan Josefiina! Minua alkaa vähitellen suututtaa. Laittaa minut tämmöiseen kliisteriin!

KANNEL. Oma vikas. Mikset ole isäntä talossa! Minä aion lähteä yksin.

POROMÄKI. No no, älä nyt suutu...

XII kohtaus.

Helenius ja Elpyvä tulevat.

HELENIUS. No nythän kuuluu asia vihdoinkin olevan päätetty.

POROMÄKI. Mikä asia?

HELENIUS. No se kylpylaitosmatka. Herrat lähtevät kylpemään.

ELPYVÄ. Ja rouva tulee mukaan.

POROMÄKI. Niin tulee. Minä arvelin, että olisi paras niin.

HELENIUS. Niin kai. Mutta jos minä olisin teidän asemassanne, niin minä lähtisin jo tänään.

POROMÄKI. Tä-tänään?

HELENIUS. Juna lähtee kahden tunnin kuluttua. Ja naisväen kanssa on aina niin ikävä matkustaa.

KANNEL. Niin ja sitäpaitse minä pelkään, että viikon viivytys ei ole hyvä sinun taudillesi.

POROMÄKI (hieroen säärtään). Minä olen alkanut olla kovin heikko...

HELENIUS. Kun kaikki käy ympäri, niinkuin ruotsalainen sanoo, niin te ette taida olla niinkään trahteerattu naisten seurasta.

POROMÄKI. No totta puhuen niin en ensinkään.

HELENIUS. No siinä tapauksessa te voitte lähteä jo tänään. Teidän reumatisminne on äkkiä koventanut.

POROMÄKI. Ahah!

HELENIUS. Muuttunut nivelreumatismiksi.

KANNEL. Hyvä!

POROMÄKI. Nivelreumatismiksi?

HELENIUS. Niin, kaikkein vaarallisimmaksi reumatismiksi mitä on. Se tappaa hyvin pian, ellei hoideta.

POROMÄKI. Tappaa hyvin pian. -- Se on mainiota.

HELENIUS. Nyt te olette muka saanut sen.

POROMÄKI. Hyvä hyvä!

HELENIUS. Ja teidän täytyy välttämättömästi saada mutakylpyjä.

POROMÄKI. Aivan välttämättömästi.

HELENIUS. Kun nyt kylpylaitoksessa mutakylpykausi muka alkaa juuri huomenna, niin täytyy teidän olla siellä huomenna.

POROMÄKI. Ja lähteä tänään.

KANNEL. Sinun rouvasi tulee vasta viikolla ja kun hän tulee, niin voihan sattua että...

POROMÄKI. -- että me olemme jossain toisessa kylpylaitoksessa.

HELENIUS. Missä mutakylvyt ovat voimakkaampia.

POROMÄKI. Hyvä hyvä. Olenpa teille kiitollinen, herra Helenius. Mutta suu poikki.

HELENIUS. Ensin teidän kuitenkin täytyy matkustaa määrättyyn kylpylaitokseen, että rouvanne sanomalehdestä voi nähdä teidän nimenne sisäänkirjoitettujen joukossa.

KANNEL. Aivan niin. Ja sitten vasta...

HELENIUS. Niin, kolmen tai neljän päivän päästä. Kyllä minä lähetän sanan, milloin täältä uhkaa vaara, (katsahtaa merkitsevästi Elpyvään), te nyt, herra posessionaatti, toimeen. Nivelreumatismi on vaikea tauti. Se panee välistä voivottelemaan.

POROMÄKI. O-tetaan nyt yksi kenraaliharjoitus, ennenkuin muija tulee.

KANNEL. No pian sitten. Iisakki, sohvalle! Yks! -- Kas noin. Ja kaikki ympärille! Kaks! -- Hyvä! Ja nyt, ala voivotella. Kolm!

POROMÄKI. Ai ai perhana, ooh! (voivottelee).

KANNEL. Bravo! Ja me muut, surullinen ilme naamaan. Neljä! (kaikilla surullinen naama). Onko hyvä näin?

POROMÄKI (nousten ja hieroen käsiään tyytyväisyydestä). Hyvä on, oikein hyvä. Te olette kaikki kuin laupias Samarialainen.

(Alkaa kuulua ääniä).

KANNEL. He tulevat! -- Valmiit! -- Yks! (Poromäki sohvalle). Kaks! (kaikki ympärille). Kolm! (Poromäki voivottelemaan). Neljä! (surullinen naama).

XIII kohtaus.

Josefiina P. tulee.

KANNEL (hetken äänettömyyden jälkeen). Onko se tämä se kipeä kohta? (Koettelee nilkkaa).

POROMÄKI. Ai ai, se se on, ai ai, älä hemmetissä...

KANNEL. Nivelessä siis. Koskeeko?

POROMÄKI. Ä-älä purista!

JOSEFIINA. Herranen aika, mikä siinä on?

KANNEL. Paha paikka. (Riisuu Poromäeltä kengän ja sukan).

ELPYVÄ. Kovin paha paikka.

HELENIUS. Vaarallinen paikka.

POROMÄKI. Ai ai perhana...

JOSEFIINA. Herranen aika, aivanhan minä säikähdyn!

KANNEL. Katsokaa, kuinka se on ajettunut.

JOSEFIINA (katselee). Eihän se ole ajettunut?

POROMÄKI. O-on se ajettunut, etkös nää. (Nostaa jalan Josefiinan nenän alle). Vai ei ole...

KANNEL. Tuosta kohden noin.

JOSEFIINA. Onko se kovin vaarallista?

KANNEL. Se on nivelreumatismia.

POROMÄKI. Niin Fiinaseni, aatteles, nivelreumatismia.

KANNEL. Vaarallisin tauti, mitä on.

POROMÄKI. Kaikkein vaarallisin. Se tulee hoidon puutteesta ja mielenliikutuksista. Ja se tappaa pian, ellei hoideta. Ai ai ai... äh häh häh...

JOSEFIINA. Särkeekö sitä? (yrittää koskea).

POROMÄKI. Ä-älä koske, se tarttuu. (Josefiina vetää kätensä äkkiä takaisin).

KANNEL. Siinä ei nyt auta muut kuin mutakylvyt.

HELENIUS. Ei, ei mitkään muut.

ELPYVÄ. Ei niin.

POROMÄKI. Ai ai ai, voi voi voi!

JOSEFIINA. Mutakylvyt! Herranen aika!

POROMÄKI. Niin, rakas vaimoni, mutakylvyt vaan auttavat.

KANNEL. Ja niitä pitää saada hyvin pian. -- Minun setäni lanko kuoli tähän samaan tautiin.

HELENIUS. Se tulee aivan yht'äkkiä.

POROMÄKI. Kuin varas yöllä, voi voi voi.

JOSEFIINA. Eikö se auttaisi jos antais hierottaa.

KANNEL. Se vaan pahentaisi asiaa. Kylpylaitos on ainoa parannuskeino. Siellä alkaa mutakylpykuuri juuri huomenna, joten tänä iltana vielä täytyy lähteä matkalle. (Koskee nilkkaan).

POROMÄKI. Ä-älä hemmetissä -- Niin Fiinaseni, jo tänä iltana meidän täytyy erota, ai ai ai, voi voi!

JOSEFIINA. Eikö nyt voisi odottaa kolmea päivää, että voisimme lähteä yhdessä.

HELENIUS. Pieninkin viivytys on vaarallinen ja voi nostattaa taudin sydämeen.

POROMÄKI. Niin rakas Josefiina, sydämeen. Kyllä sinun nyt täytyy koettaa erota minusta. (Älähtää pahasti pudottaen jalkansa lattiaan).

JOSEFIINA. Herranen aika sentään, ja minä kun en voinut uskoa koko reumatismiin ja nyt...

XIV kohtaus.

Neidit tulevat.

THERESE. Mikä täällä on hätänä? Miksi posessionaatti noin valittaa? (Poromäki on kovin onneton).

JOSEFIINA. Hänellä on niin kova kolotus jalassaan.

POROMÄKI (vetäen housunlahkeen hyvin ylös). Katsokaa tänne neiti Frasén, minulla on jäsenreumatismi. (Therese teeskentelee kainoutta, mutta katsoo sentään).

ADELAIDE (katsoo hyvin varovaisesti ja kaukaa). Jäsenreumatismi?

THERESE. Missä jäsenessä se on?

POROMÄKI. Joka jäsenessä.

ADELAIDE (menee varovasti lähemmäksi). Mistä kohden se on kipeä?

POROMÄKI (nostaen jalkansa äkkiä ylös). Nilkankohdalta, mutta se ylenee, se ylenee...

KANNEL. Niin hyvät neidit, asia on niin arveluttavaa laatua, että meidän, posessionaatin ja minun, vielä tänä iltana täytyy lähteä kylpylaitokseen.

THERESE ja ADELAIDE. Teidänkin, herra Kannel!!

KANNEL. Niin, minunkin. -- Minä lähden viemään posessionaattia, sillä hän on liian sairas mennäkseen yksin.

ADELAIDE. Ah, kylpylaitoksessa on niin runollista!

THERESE (matkien äkäisenä). Ah niin runollista. (Alkaa puhella Josefiinan kanssa).

KANNEL. Mutta kun on sairas, niin... kyllä runollisuus katoaa.

POROMÄKI. Ohhoh, ei tämä ole mikään virkistysmatka, ei suinkaan. (Huokaa).

ADELAIDE. Tiedättekö, minä olen jo kauan ajatellut lähteä kylpylaitokseen täältä.

KANNEL. Todellakin!

ADELAIDE. Minun hermoni ovat alkaneet viime aikoina kovin ärtyä. Minä aivan varmaan tarvitsen kylpyjä.

KANNEL. Ja minä kun luulin teitä niin voimakkaaksi.

ADELAIDE (kiireisesti). Minä olen hyvin voimakas nainen, mutta hermostuminenhan on mahdollinen jokaiselle. Minun terveyteni jumalankiitos on hyvä, oikein hyvä, minua ei vaivaa mikään. Tiedättekö, minä en sairasta koskaan ja viime talvena lääkäri sanoi, että minun ruumiini muoto on niin terveen näköinen, ettei minun tarvitse pelätä sairastuvani, vaikka mitä tapahtuisi, mitä tahansa...

THERESE. Suo anteeksi rakas Adelaide, että keskeytän sinun esitelmäsi, mutta minä ilmoitan täten juhlallisesti, että minä ja rouva Poromäki tulemme kolmen päivän päästä myös kylpylaitokseen.

ADELAIDE. Ja minä myös.

KANNEL. Erittäin hauskaa. Siis kolmen päivän päästä.

THERESE. Niin. -- Ette te niin helpolla meistä pääse.

KANNEL. Se on kovin hauskaa, että te tulette.

POROMÄKI. On niin ihmeellisesti. Se niin virkistää, kun näkee nuorta ja iloista väkeä ympärillään.

KANNEL (katsoen kelloansa). Kahden tunnin päästä lähtee juna. Nyt vaan laittamaan kaikki pian kuntoon.

POROMÄKI. Joko illallinen on valmis Fiinaseni?

JOSEFIINA. Se on jo odottanut kauan.

POROMÄKI. Jaha! (Nousee ja lähtee ovelle taustalla; Kannel taluttaa). Kun nyt mutakylvyt vaan ei olisi jo alkaneet. (Katoavat).

JOSEFIINA (Thereselle), Nivelreumatismi, se on melkein uskomatonta... (Katoavat).

ADELAIDE (sanoo heidän jälkeensä). Odottakaa sitten hiukan, minä tulen heti. (Pois ovesta vasemmalle).

XV kohtaus.

HELENIUS. Se onnistui.

ELPYVÄ. Mutta pitkällistä se oli.

HELENIUS. Me saatamme naiset lähtemään jo huomenna.

ELPYVÄ. Ja yllätys on oleva kauhea.

HELENIUS. Ja neidit meidän ja ekonomia turvattu.

ELPYVÄ. Mennään nyt etteivät vaan epäilisi.

XVI kohtaus.

ADELAIDE. Ah, siinä te vielä olette.

ELPYVÄ. Me olemme juuri menossa. Saanko luvan, (tarjoaa käsivartensa. Menevät. Helenius viimeisenä).

(Esirippu).

Toinen näytös.

Isohko huone kylpylaitoksen ravintolassa. Ovi taustalle, samoin vasemmalle. Oikealla kaksi sivuhuoneisiin johtavaa ovea. Sohva, pöytä, tuolia.

Ensimäinen kohtaus.

Kannel tulee ovesta vasemmalta. Istuu sohvalle ja sytyttää paperossin. Haukottelee. Soittaa pöytäkelloa. Ei kukaan tule. Soittaa uudestaan, kiivaasti. Ei kuulu ketään.

KANNEL. No sehän nyt on merkillistä... (Soittaa kauan ja kiivaasti).

VAHTIMESTARI (huomattavasti liikutettu). Tullaan tullaan.

KANNEL. Tässä taitaa saada soittaa kirkonkelloja, että te kuulisitte.

VAHTIMESTARI. Kisperviiniä? -- Jaha, aivan heti.

KANNEL (naurahtaen). Tuokaa minulle portviiniä.

VAHTIM. Häh?

KANNEL (ärjäisten). Portviiniä!

VAHTIM. Portteria, jaha, aivan heti...

KANNEL. Ei kun portviiniä, port-vii-niä!!

VAHTIM. Jassoo portviiniä? No miksei herra sitä heti sanonut? -- Aivan heti. (Menee ja palaa takaisin). Pitääkö; olla limunaatia mukana? (Kannel tekee myöntävän liikkeen. Vahtimestari poistun).

II kohtaus.

POROMÄKI (ovesta taustalla. On epävarma jaloillaan. Ei huomaa Kannelta). Yksin, sano Juhani Aho. (Laulaa):

Yksin olen tääll kuin lintu puitten pääll.

(Tanssii ja höpisee itsekseen).

KANNEL (nauraen). Bravo! Hyvä! (Poromäki hyppii ja näpäyttelee sormillaan jotain ilmassa olevaa).

KANNEL. Bravo, bravo! Täydellinen diliriumi.

POROMÄKI (lähenee häntä ja katsoo tarkkaan). Halloo! Kuka puhuu?

KANNEL. Etkö enää tunne.

POROMÄKI. Kas peijakas. Mitäs sinä meinaat minun tanssistani. (Hyppelee).

KANNEL. Sinä tanssit sirosti kuin sarvikuono.

POROMÄKI. Tanssilla minä hurmasin Josefiinankin. Ja Josefina ymmärsi minut väärin ja laittoi itsensä minun muijakseni.

KANNEL. Sinulla on jo kolmas kerta tuommoinen tanssiraivo tänään.

POROMÄKI. Se on henki, joka tulee päälle. Minä en voi sille mitään.

KANNEL. Katso vaan ettet taas saa suonenvetoa.

POROMÄKI (hieroo säärtään). Se on totta se...

(Ravintolaneiti tuo viiniä).

III kohtaus.

POROMÄKI. Terve kuu!

NEITI (nauraen). Päivää herra Posessionaatti.

POROMÄKI. Tuohon noin pöydälle, noin justiin. -- Osaako Aina tanssia?

NEITI. Kyllä minä osaan.

POROMÄKI (ottaa askeleita ja kumartaa). Saanko luvan pyytää kreivittäreltä yhtä franseesia? (Hyräilee ja tanssii neidin kanssa).

KANNEL. Bravo, bravo!

POROMÄKI. Mitä kreivinna pitää minun tanssistani? (Saa suonenvetokohtauksen jalkaansa). Ai peijakas! (hieroo). Aina, tämä on niin sanottua suonenvetoa, ai, ai, perhana, anteeks että minä sanon perhana, äh...

NEITI (nauraen). Minun täytyy mennä.

POROMÄKI. Siis hyvästi oi armas kreivinna. Ja vielä syleily. Ja sitten hyvästi, iäksi! (Saattaa ontuen ovelle, kuin franseesissa). Hyvästi Julia! (Neiti menee).

IV kohtaus.

KANNEL. Sinä polveudut markiiseista, Iisakki!

POROMÄKI. Taidan pianaikaa. Mutta hyvin kaukaa. -- Peijakkaan sievä tyttö. Ei anna paljo perää Josefiinalle.

KANNEL. No, maljamme!

POROMÄKI. Maljamme! Eläköön Josefiina. (Juovat). Elämä on kuin silkkiä. Katsos ystäväiseni minua. Minä olen Iisakki Poromäki minä, nainut mies. -- Ä-älä mene koskaan naimisiin, ainakaan Josefiinan kanssa. (Huutaa). Aina! Aina!

V kohtaus.

NEITI. Tässä minä olen.

POROMÄKI. Aina, teidän armonne, samppanjaa tuonne huoneeseen, paljo. (Neiti menee).

VI kohtaus.

POROMÄKI. Katsos ystäväiseni, minä en viime kesänä saanut virkalomaa, mutta nyt minä sain, suurella vaivalla...

KANNEL. Sinä olet vähä tohvelin alla.

POROMÄKI. No no, kaikilla on heikkoutensa. Huomenna lähdetään täältä, huomispäivänä.

KANNEL. Kun Josefiina tulee. -- Mennään laivalla. Nähdään siniset selät ja sininen taivas. Ja pilvet rientävät -- --

POROMÄKI. Kuin kolme krokotiiliä. (Neiti tuo samppanjaa. Poromäki alkaa hyppiä ja tanssia).

KANNEL. Katso, ettet saa suonenvetoa!

POROMÄKI. Terve! (Juovat). Eläköön Josefiina!

KANNEL. Minä tahtoisin nähdä Josefiinan naaman, kun hän saa kuulla sinun matkustaneen.

POROMÄKI. Meidän matkustaneen.

KANNEL. No niin, meidän matkustaneen.

POROMÄKI. Se on tämmöinen näin, kas näin.

KANNEL. Ja sitten minä tahtoisin nähdä sinun naamasi, kun sinä taas tapaat Josefiinan.

POROMÄKI. Jaa minun. E-ei puhuta mitä.

KANNEL. Se on tämmöinen näin. Kas näin.

POROMÄKI. Ä-älä nyt maalaa pirua seinälle...

KANNEL. No no, leikillä minä vaan. Mutta mihinkäs se sinun vanha koulutoverisi on joutunut? -- Se suuri juoppo.

POROMÄKI. Kyliä se vielä tulee.

KANNEL. Mikäs se oli taas sen nimi? Joku Skål tai Kål...

POROMÄKI. Skål se oli, Skål (ottaa lasin). No, skool, mutta ä-älä puhu enään Josefiinasta. (Juovat).

VII kohtaus.

ELPYVÄ (ilmestyy ovelle). Hyvää päivää, hyvät herrat! (Helenius ilmestyy).

HELENIUS. No päivää taas, mitä kuuluu? (Elpyvälle). Molemmat hyvällä alulla. Kun vaan saisi pysymään.

POROMÄKI. (laulaa). Sua tee-ee-erveh-diiin...

KANNEL. Te olette täällä jo?

HELENIUS. Kuten näette.

KANNEL. Kaikki?

HELENIUS. E-hei! Me kaksi vaan. Me lähdimme hiukan ennemmin.

KANNEL. Ja muut tulevat huomenna.

HELENIUS. Vasta ylihuomenna sanoivat tulevansa. Ehkä ennenkin, eihän niistä naisista tiedä.

ELPYVÄ. Niin, eihän niistä tiedä.

POROMÄKI (Elpyvälle). Kuin kukka kuolee, haihtuu pois, niinkuin ei ikänäns elänytkään hään ois, niin myös mä elänyt oon pois... jos vois.

KANNEL. Niin että sois. No, eläköön nyt taas. (Juovat).

HELENIUS (Elpyvällä). Hyvin käy. (Ääneen). Herrat ovat hyvällä tuulella.

POROMÄKI. Eli hyvässä tuulessa. Nyt juodaan tuliaista. (Täyttää laseja ja kohottaa omansa). Hyvät herrat (kaikki ottavat lasinsa). Terve tuloa! Maanviljelys on jalo viljelys. Ja maanviljelijä on parhain ihminen maailmassa, oli hän sitten nainut tai naimaton. Sillä hän viljelee maata...

KANNEL. Eläköön maa! Pohjaan, hyvät herrat, pohjaan! (Juovat). Oikein hauskaa, että tekin, hyvät herrat, tulitte tänne. Meidän täytyy nyt juoda vähän parempaa. (Menee sivuhuoneeseen),

POROMÄKI (alkaa olla hyvin päissään). Onko Josefiina kovin itkenyt minua?

HELENIUS. Rouvallanne on ollut suuri kiire päästä tänne teidän luoksenne.

ELPYVÄ. Hoitamaan teitä, vaalimaan sairasta.

POROMÄKI. No se sairaus alkaa jo jumalan kiitos antaa perää...

KANNEL (samppanjapullo ja laseja tarjottimella). Hyvät kerrat. Kukin ottakoon lasinsa. Minä täytän ne. Maljamme!

ELPYVÄ (hiukan päissään). Hyvät herrat! Rakkauden jumalatar Venus syntyi vaahdosta. Se vaahto oli samaa vaahtoa, kuin tämä. Tästä vaahdosta syntyy myös rakkaus, lempi. Eläköön rakkaus!

POROMÄKI. Ja Josefiina. (Kaikki juovat).

KANNEL. Se oli lyhyt, mutta kaunis.

POROMÄKI. Josefiinako?

KANNEL. Ei kun runoilijan puhe.

POROMÄKI. Eläköön runoilija!

KAIKKI. Eläköön! (Juovat).

ELPYVÄ. Minä kiitän teitä tunnustuksestanne, hyvät herrat. Minä olen sitä vielä vastaiseksi saanut niin vähän, ja minä olen sille heikko, niinkuin kaikki ihmiset. Minä juon teidän maljanne!

HELENIUS. Pohjaan, pohjaan, (Juovat).

POROMÄKI (aivan päissään). Mi-minä hu-oomaan, että te o-lette ko-oko miehiä, te mo-olemmat. Mi-minä o-olen pitänyt teitä a-akkoina...

KANNEL. Minä yhdyn edelliseen anteeksipyytävään tunnustukseen. Nyt minäkin kunnioitan teitä.

HELENIUS (syrjään Elpyvälle). Kohta he ovat täällä.

ELPYVÄ. Minä annan heille palttua. (Kanteleelle). Herra Kannel, sallitteko, että minä sanon teille pari sanaa.

KANNEL. Vaikka viisi. (Elpyvä vie Kanteleen syrjään. Helenius täyttää laseja. Poromäki puoleksi torkkuu).

ELPYVÄ. Minä tahtoisin puhua eräästä asiasta... se koskee teitä...

KANNEL. Minua!

ELPYVÄ. Niin ja... ja... ja neitejä.

KANNEL. Aha!

ELPYVÄ. Niin... ja... ja minua.

KANNEL. Minä olen hyvin utelias.

ELPYVÄ. Onko teidän välillänne, teidän ja neitien, suhteita?

KANNEL. Ei mitään.

ELPYVÄ. Eikö?

KANNEL. Minä olen lähtenyt heitä karkuun.

ELPYVÄ. Minä kiitän teitä. Maljanne!

KANNEL. Minä annan heille palttua.

ELPYVÄ. Te olette hyvä mies. (Puristaa kättä).

KANNEL. Miksi te oikeastaan minua niin kiitätte?

ELPYVÄ. Niin nähkääs, minä tuota... niin...

KANNEL. Aha, te tuota niin... minä ymmärrän.

ELPYYÄ. Te ymmärrätte minun sydämeni haaveellisimman sisimmän.

KANNEL. Kyllä minä... no, onneksi olkoon.

ELPYVÄ. Te olette suuri mies, ihminen, oikein tosi-ihminen. (Puristaa kättä. Poromäki on saanut pienen suonenvedon sääreensä). Se on niin hauskaa kun ihmiset ymmärtävät toisensa. (Alkaa laulaa). Helmi kaunis, loistavainen, syyydämeessä leeeempi ooon...

POROMÄKI (kieli kankeana). Niinkuin timantti vaan. Nyt pojat mennään tuonne huoneeseen hiukan maistamaan samppanjaa. Minä menen ensiksi, joka olen täys kapteeni. Te, jotka olette tavallisia kersanttia, tulette jälessä. (Laulaa). Eespäin, pojat urhoolliset... (Menee sivuhuoneeseen Kanteleen kanssa).

ELPYVÄ. Ta ralla ralla ralla ralla ralla ralla ralla ralla ralll-lall...

HELENIUS (Elpyvälle). Älä u-unohda, mistä on kysymys.

ELPYVÄ. Lemmestä vaan! Minä muistan. Adelaide!

HELENIUS. Asiat ovat nyt hy-hyvin. He joutuvat huonoon va-valoon.

ELPYVÄ. Lempi, lempi! Sydän paisuu, kohti taivasta ja maata sinä kohotat.

HELENIUS. Hetken päästä he o-ovat täällä. Ja meidän pi-itää olla aivan moitteettomia.

ELPYVÄ. Niin! Me juomme heidän maljansa. Me kuiskaamme heille korvaan runon.

KANNEL (ovessa). Lausukaa se meidän korvaamme ensin.

ELPYVÄ. Ja siksi toiseksi, me olemme erehtyneet. Herra Kannel on kunnon mies. Hän ei ole syyllinen.

KANNEL. Vaan syytön. So, sisään nyt vaan. Posessionaatti nukkuu muuten. (Työntää heidät sisään). Minä menen tilaamaan uutta. (Helenius ja Elpyvä menevät sisään. Kannel ylös ovesta taustalla).

VIII kohtaus.

Josefiina ja neidit ovesta vasemmalla.

JOSEFIINA (kovalla äänellä, vihastuneena). Ei täälläkään ole ketään.

ADELAIDE. Mutta heidänhän piti odottaa meitä täällä!

THERESE. He tulevat kyllä vielä. Me olemme tulleet hiukan aikaisemmin kuin oli puhe. (Ovi avautuu. Elpyvä katsoo. Pää heti takaisin).

JOSEFIINA (vihaisena). Iisakki ei aavista, että minä olen täällä.

ADELAIDE. Ja herra Kannel ei liioin tiedä mitään. Ah, mikä iloinen yllätys hänelle! (Helenius katsoo ja katoo.)

THERESE. Mitä sen nyt tarvitsee olla niin iloinen!

JOSEFIINA. Ompa se hauskaa taas saada tavata minun rakasta miestäni. (Poromäki katsoo ja katoo. Kannel samaan aikaan ilmestyy, lyö ihmeissään kätensä yhteen ja katoo).

THERESE (katsellen pöytää). Täällä on ollut joku seura, koska tässä on viinilaseja.

ADELAIDE. Ja pöydälle on kaadettu viiniä.

JOSEFIINA. Täällä on rikkilyötyjä laseja.

ADELAIDE. Hirveän raakaa elämää; (Josefiina menee koettamaan sivuhuoneiden ovia, Toinen aukenee, mutta toinen ei).

JOSEFIINA. Minä menen nyt puistoon. Täällä ei ole ketään.

ADELAIDE. Ah puistoon! Siellä on niin runollista. Siellä me tapaamme hänet.

THERESE (matkien). Siellä me tapaamme hänet!

ADELAIDE. Sinä olet raaka! (Menee kiivaasti ulos. Josefiina myös ovesta taustalla).

IX kohtaus.

VAHTIMESTARI (Tulee vasemmalta ja alkaa korjata laseja pöydältä).

THERESE. Se oli hyvä, että minä tapasin teidät. (Vahtimestari ei kuule, häärii vaan selin Thereseen). Onko vahtimestari nähnyt täällä erästä nuorta herraa, jolla on vaaleat viikset ja kellertävä tukka?

VAHTIM. (Kääntyy ja huomaa Theresen). Mitä pitäs olla?

THERESE. Onko vahtimestari nähnyt erästä nuorta miestä, jolla on vaaleat viikset?

VAHTIM. Kuinka frouva sanoi? Nuorta verta?

THERESE. Oletteko kuuro?!

VAHTIM. Häh?

THERESE (on onneton. Pontevasti vahtimestarin korvaan). Nuori mies, vaaleat viikset, kellertävä tukka! Oletteko nähnyt?

VAHTIM. E-en ole nnnnähnyt. (Horjahtaa ja hikkaa).

THERESE. Jos te näette, niin tulkaa minulle sanomaan! Hän on minun veljeni.

VAHTIM. Ky-kyllä minä. -- Veljenne, Hi, hi, hi.

THERESE. Mitä te nauratte?

VAHTIM. I-ilman vaan, e-en mi-minä mitään...

THERESE. Minä olen puistossa. Tulkaa sinne, jos tapaatte hänet. (Antaa juomarahaa). Pankaa mieleenne: vaaleat viikset, kellertävä tukka.

VAHTIM. Kyllä minä. Vaaleat viikset ja kellastunu...

THERESE. Kellertävä...

VAHTIM. Kellertävä, aivan niin... minä tuon hänet prikalla neidin eteen. (Therese menee).

X kohtaus.

Adelaide tulee.

ADELAIDE. Onko vahtimestari nähnyt erästä nuorta herraa?

VAHTIM. Kuinka mamsseli sanoo?

ADELAIDE. Eikö vahtimestari ole nähnyt erästä nuorta herraa?

VAHTIM. Nuorta herraa?

ADELAIDE. Niin -- ja kaunista!

VAHTIM. Jolla on vaaleat viikset?

ADELAIDE (innostuen). Niin, vaaleat viikset. (Haaveillen). Ah, niin sievät!

VAHTIM. Ja kellastunut tukka.

ADELAIDE. Kellertävä tukka, vaalea.

VAHTIM. Niin, kellertävä, sitä minä tarkotin.

ADELAIDE. Te olette siis nähnyt, ah...

VAHTIM. E-en minä ole nähnyt.

ADELAIDE. Ette ole nähnyt?!

VAHTIM. E-en minä ole nähnyt, mutta kyllä minä tuon sanan, kun hän tulee.

ADELAIDE. Jos vahtimestari olisi niin hyvä. Heti kun hän tulee. (Antaa juomarahaa).

VAHTIM. Heti kun hän tulee. Onko hän neidin veli? Hi hi hi.

ADELAIDE. Mitä te nauratte?

VAHTIM. I-Ilman vaan. Kyllä minä toimitan. Minä tuon hänet prikalla neidin eteen.

ADELAIDE. Minä olen poistossa tavattavissa. (Menee ovesta vasemmalle).

XI kohtaus.

Vahtimestari aikoo hetken häärittyään mennä pois, mutta töytää Josefiina Poromäkeä vastaan.

VAHTIM. Pardong! (syrjään). Taas yksi! (kohteliaasti). Etsiikö neiti ketään?

JOSEFIINA. En minä ole mikään neiti.

VAHTIM. Pardong! Etsiikö frouva ketään?

JOSEFIINA (painavasti). Kyllä minä etsin!

VAHTIM. Erästä herraa?

JOSEFIINA (painolla). Niin, erästä herraa.

VAHTIM. Jolla on vaaleat viikset?

JOSEFIINA. Punaset.

VAHTIM. Häh?!

JOSEFIINA. Punaset viikset!

VAHTIM. Mutta kellertävä tukka?

JOSEFIINA. Tukka sillä ei ole ollut viiteen vuoteen ja kun oli, niin se oli punanen.

VAHTIM. Jassoo, jaha. Jos minä nyt nään semmoisen herran, jolla on punaset viikset ja jolla on ollut punanen tukka, niin minä tuon sanan frouvalle.

JOSEFIINA. Heti paikalla. Minä annan teille (vahtim. ojentaa kätensä) vielä muutamia tunnusmerkkejä. Se on lihavanpuoleinen ja puhuu paljon.