Part 4

Muutaman minutin kuluttua pääsi miss Sangster ajatuksineen oikealle tolalle. Hänen ensimäinen kiintymyksensä Patiin heräsi taas hänen huomattuaan runokirjan. Miehen suurenmoinen koko, kauniit kasvot, tiukka suu, kirkkaat silmät, jalo otsa, jota lyhytvaalea tukka ei peittänyt, hänen fyysillinen hyvinvointinsa ja puhtautensa -- kaikki tämä veti häntä puoleensa voimalla, jota hän ei ennen ollut tuntenut. Eikä hän kuitenkaan voinut olla ajattelematta rumia huhuja, joita hän viimeksi eilen oli kuullut Courier-Journalin toimituksessa.

"Olitte äsken oikeassa", sanoi hän. "On olemassa tärkeämpääkin puhuttavaa. Ajattelen, että voisitte selittää minulle erään asian, jota olen paljon ajatellut. Ellei se ole teistä vastenmielistä?"

Pat pudisti päätään.

"Tahdon olla suora. Olen joskus kuullut herrojen puhuvan ihmeellisistä otteluista ja kummallisista vedonlyönneistä enkä kiinnittänyt niihin silloin huomiotani, vaikka minusta tuntui, kuin urheilun suojassa harjotettaisiin paljon petosta. Kuu katselen esimerkiksi teitä, on minun vaikea ymmärtää, kuinka te voitte olla mukana tuollaisessa pelissä. Ymmärrän, että pidätte urheilusta sinänsä ja myöskin sen tuottamista rahoista, mutta minä en voi käsittää..."

"Ei siinä ole mitään käsittämistä", keskeytti Stubener Patin hymyillessä ystävällisesti. "Ne ovat satuja nuo puheet petoksesta, etukäteen sovituista otteluista ja kaikki tuollaiset tyhmyydet. Niissä ei ole mitään perää, miss Sangster, sen voin vakuuttaa. Sallikaa minun kertoa nyt, kuinka keksin Glendonin. Sain hänen isältään kirjeen..."

Mutta Maud Sangster ei antanut pettää itseään, vaan kääntyi Patin puoleen.

"Kuulkaahan. Muistan erikoisen hyvin erään tapauksen. Se koskee erästä ottelua, joka tapahtui useita kuukausia sitte -- olen unohtanut nyrkkeilijöitten nimet. Muuan Courier-Journalin toimittajista kertoi minulle aikovansa ansaita sievoisen summan. Hän ei sanonut _toivovansa_, vaan _aikovansa_. Hän sanoi kuuluvansa niiden joukkoon, jotka tiesivät etukäteen ja lyöneensä vetoa erien lukumäärästä. Hän lausui, että ottelu tulisi loppumaan yhdeksännessätoista erässä. Tämä tapahtui kilpailun edellisenä päivänä. Seuraavana päivänä hän muistutti voitokkaasti sitä, että ottelu oli loppunut juuri siinä erässä. En sen koommin sitä ajatellut. En ollut silloin innostunut nyrkkeilyyn. Mutta nyt olen. Silloin oli tämä tapahtuma aivan sopusoinnussa nyrkkeilystä saamani käsityskannan kanssa. Siis näette, etteivät nuo huhut ole vain satuja, vai kuinka?"

"Muistan tuon ottelun", sanoi Glendon. "Se oli Owenin ja Murgweatherin välinen. Se loppui juuri yhdeksännessätoista erässä, Sam. Ja miss Sangster sanoo kuulleensa tuon erän mainittavan jo kilpailun edellisenä päivänä. Kuinka selitätte sen, Sam?"

"Kuinka te selitätte, että arpajaisissa satutaan saamaan voittonumero?" sanoi impressario vältellen, mutta hän kokosi ajatuksiaan osatakseen vastata. "Henkilöt, jotka tutkivat tapoja ja tilanteita, sekuntteja, sääntöjä ja sen semmoisia asioita, arvaavat usein oikean erän, aivan kuin kilpa-ammunnassa on satuttu arvaamaan oikeat osumat. Älkää sitäpaitsi unohtako, että samalla kuin joku voittaa, on olemassa aina joku, joka häviää, joku, joka ei ole arvannut oikein. Miss Sangster, vakuutan kunniasanallani, ettei nyrkkeilyn suojassa harjoteta mitään vilppiä."

"Mikä on teidän käsityksenne siitä, mr Glendon?" kysyi miss Sangster.

"Sama kuin minunkin", sanoi Stubener. "Hän tietää, että minä puhun totta. Hän ei koskaan ole otellut muita kuin rehellisiä otteluita. Eikö totta, Pat?"

"Kyllä, se on totta", vahvisti Pat, ja ihmeellisintä oli, että Maud Sangster uskoi Patin sanoihin täydellisesti.

Miss Sangster pyyhkäisi kädellään otsaansa ikäänkuin vapautuakseen kaikista epäilyksistään.

"Kuulkaahan vielä", sanoi hän. "Eilen illalla sanoi sama toimittaja minulle tulevan ottelun olevan järjestetyn niin, että se tulee loppumaan juuri siinä erässä, jossa sen pitää loppua."

Stubener aivan kauhistui, mutta Patin sanat vapauttivat hänet vastaamasta.

"Silloin valehtelee toimittaja." Ensimäisen kerran oli Patin sanoissa tiukka äänensävy.

"Viime kerralla hän ei valehdellut", sanoi miss Sangster vakavana.

"Missä erässä hän sanoi minun otteluni Nat Powersin kanssa loppuvan?"

Ennen kuin nainen ehti vastata, tarttui impressario puheeseen.

"Tyhmyyksiä, Pat!" hän huudahti. "Lopettakaa jo, ne ovat noita tavallisia huhuja."

Glendon ei kuunnellut häntä, hänen katseensa, kun se kohtasi miss Sangsterin, ei ollut enää lempeä, vaan tuima ja käskevä. Reportteri oli nyt varma kosketelleensa jotain hirvittävää, jotain, joka tulisi selittämään kaiken, mikä oli herättänyt hänessä epäluuloja. Samalla kertaa tunsi hän liikutusta Patin tuiman, hallitsevan katseen ja äänen johdosta. Hänen edessään oli miehinen mies, joka tahtoi saada mielipiteensä kuuluville. "Minkä erän toimittaja mainitsi?" kysyi Glendon jälleen.

"Jumalan tähden, Pat, lopettakaa jo ajattelemasta tuollaisia hulluuksia", sanoi Stubener.

"Sallitteko minun vastata?" sanoi Maud Sangster.

"Luulen olevan parasta, että itse puhun miss Sangsterin kanssa", huomautti Pat. "Menkää te, Sam, ulos pitämään seuraa valokuvaajan kanssa."

He tarkastivat toisiaan hetken jännityksellä, sitte lähti Stubener hitaasti ovea kohti, aukaisi sen ja käänsi päätään kuullakseen paremmin.

"No, minkä erän hän ilmotti?"

"Luullakseni en erehdy", sanoi miss Sangster värisevällä äänellä, "muistaessani hänen puhuneen kuudennestatoista erästä."

Hän näki Glendonin kasvoista kuvastuvan hämmästystä, vihaa ja syytöstä, kun hän katsahti impressarioonsa, ja Maud Sangster tiesi, että isku oli osunut.

Patilla oli myös syytä vihaansa. Hän tiesi puhuneensa asiasta Stubenerin kanssa ja tiesi heidän sopineen, että yleisö saisi katsomista rahojensa edestä, ettei ottelua venytettäisi liikaa ja että se loppuisi kuudennessatoista erässä. Ja nyt oli hänen luonaan muuan nainen sanomalehtitoimistosta tietäen myöskin tämän erän.

Stubener seisoi ovella kalpeana. Hänen oli selvästikin vaikea säilyttää tasapainoansa.

"Tapaamme jälkeenpäin", sanoi Pat hänelle. "Sulkekaa ovi jälkeenne."

Ovi sulkeutui ja he jäivät kahdenkesken. Glendon ei sanonut mitään. Hänen kasvonsa ilmaisivat rauhattomuutta ja loukkaantuneisuutta.

"No?" kysyi miss Sangster.

Pat nousi ylös seisten kookkaana ja mahtavana, sitte istuutui hän jälleen kostuttaen huuliaan kielellään.

"Sanon teille erään asian", lausui hän vihdoin. "Ottelu ei tule loppumaan kuudennessatoista erässä."

Nainen ei vastannut mitään, mutta hänen epäilevät kasvonilmeensä loukkasivat Patia.

"Odottakaa, niin saatte nähdä, miss Sangster, ja tulette myös huomaamaan, että toimittaja on väärässä."

"Tarkotatte, että ohjelma tulee muutettavaksi?" sanoi miss Sangster viekkaasti.

Pat säpsähti hänen sanojensa terävyydestä.

"Minulla ei ole tapana valehdella", sanoi hän täsmällisesti, "ei edes naisille."

"Ette ole sitä tehnyt minullekaan ettekä ole kieltänyt sitä, että ohjelma tulee muutettavaksi. Olen ehkä tyhmä, mr Glendon, mutta en ymmärrä mikä merkitys sillä on, missä erässä joku ottelu loppuu, niin kauan kuin se on edeltäkäsin määrätty."

"Sanon teille loppuerän numeron, eikä yksikään sielu lukuunottamatta teitä saa sitä tietää."

Miss Sangster kohautti hartioitaan ja hymyili.

"Se kuulostaa minusta kilpa-ajosopimukselta. Ne ovat samanlaisia, kuten tiedätte. Sitäpaitsi en ole ehdoton idiootti ja tiedän, että tässä on jotain hullusti. Minkä tähden suutuitte, kun ilmotin teille erän numeron? Minkä tähden vihastuitte impressarioonne? Minkä tähden lähetitte hänet ulos?"

Sen siaan että olisi vastannut, meni Glendon ikkunan luo katsoakseen ulos, mutta samassa muuttui hänen ajatuksensa ja hän kääntyi, ja miss Sangster tiesi näkemättään, että Pat katseli häntä. Pat tuli takaisin ja istuutui tuolilleen.

"Sanoitte, etten ole valehdellut teille, miss Sangster, ja siinä olette oikeassa. En ole valehdellut." Hän vaikeni ja koetti keksiä suoran selityksen tilanteeseen. "Uskotteko voivanne luottaa siihen, mitä nyt aion kertoa teille? Onko... ammattinyrkkeilijän kunniasanalla mielestänne mitään merkitystä?"

Maud Sangster nyökkäsi totisena, katsoi häntä suoraan silmiin varmana siitä, että Pat tulisi puhumaan totta.

"Olen aina tehnyt rehellistä työtä. En ole koskaan elämässäni käsitellyt likaisia rahoja tai käyttänyt saastaisia keinoja niiden saamiseksi. Voin lähteä siitä. Olette säikähyttänyt minut täydellisesti kertomuksellanne. En voi tässä tuokiossa päästä siitä mihinkään varmaan käsitykseen. En tiedä... mutta se juuri tekee minut rauhattomaksi. Sillä katsokaa, Stubener ja minä olemme puhuneet tästä ottelusta ja sovimme siitä, että se loppuisi kuudennessatoista erässä. Nyt tiedätte tekin sen etukäteen. Kuinka toimittaja on voinut saada tämän tietää? Ei ainakaan minulta. Stubenerin on täytynyt sanoa se jollekin... mikäli..." Hän vaikeni ajatellakseen tarkemmin. "Mikäli tuolla toimittajalla ei ole onnea arvatessaan. En voi päästä siitä selville. Minun täytyy pitää silmäni auki, odottaa ja tehdä huomioita. Kaikki, mitä olen teille sanonut, on totta. Tässä on käteni siitä vakuudeksi."

Hän nousi tuoliltaan ja seisoi ryhdikkäänä Miss Sangsterin vierellä. Hän tarttui naisen pieneen käteen, kun tämä myöskin nousi, ja katsottuaan toisiansa avoimesti ja rehellisesti suoraan silmiin, seisoivat he molemmat vaiti katsoen yhteenpuristettuihin käsiinsä. Maud Sangster ei ollut koskaan tuntenut näin selvään olevansa nainen. Molemmat kädet -- toinen hento, pehmeä ja toinen jäntevä miehen käsi -- kuuluivat selvästikin eri sukupuolille. Glendon alotti taas keskustelun.

"Voitte helposti saada väärän käsityksen minusta", sanoi Pat, ja samassa tunsi reportteri Patin kiinteän puristuksen muuttuvan lempeäksi, melkein hyväileväksi.

"Oli hauska, että tulitte tänne tänään", sanoi Pat kiiruhtaen heti sen jälkeen selittämään: "Tarkotan sen tähden, että olette ehkä sen kautta aukaissut silmäni huomaamaan tehdyt vääryydet."

"Olette yllättänyt minut", sanoi miss Sangster painostaen. "Luulin olevan aivan yleisesti tunnettua nyrkkeilijöitten kesken, että ammattinyrkkeilyssä harjotetaan epärehellisyyttä, etten oikein voi ymmärtää, kuinka te, joka kuulutte näitten nyrkkeilijöitten eturiviin, saatatte olla siitä tietämätön. Pidin selvänä, että olisitte tuntenut kaiken tuon, ja nyt olette te vakuuttanut minulle, ettei teillä ole ollut aavistustakaan siitä. Teidän täytyy olla aivan erilainen kuin muut."

Pat nyökkäsi.

"Siinä selitys. Seurauksena tulee olemaan, että pysyn erilläni nyrkkeilijöistä, vedonlyöjistä ja urheilunharrastajista. Oli helppoa sokaista silmäni. Mutta nyt on minun aukaistava ne. Katsokaa, nyt toimin itsenäisesti."

"Ja poistatte epäkohdat?" kysyi miss Sangster jännittyneenä, vakuutettuna siitä, että Pat varmasti täyttäisi lupauksensa.

"Ei, vaan käännän heille selkäni", vastasi Pat. "Jollei se kerran ole rehellistä, en enää koskaan tahdo olla missään tekemisissä ammattinyrkkeilyn kansa. Eräs asia on varma: tuleva ottelu Nat Powersin kanssa ei tule loppumaan kuudennessatoista erässä. Jos tuon toimittajan puheissa on jotain perää, tulevat he kaikki pettymään. Sen sijaan, että nujertaisin hänet kuudennessatoista erässä, annan ottelun pitkistyä kahdenteenkymmenenteen saakka. Sen saatte nähdä."

"Enkä minä puhu siitä mitään toimittajalle?"

Miss Sangster oli noussut valmiina lähtemään.

"Luonnollisestikaan ette. Jos hän vain arvaa, niin antakaa hänen pysyä uskossaan. Ja jos kerran asiassa on petosta, on oikein, että hän menettää kaikki vetonsa. Tämä saa jäädä meidänkeskeiseksi pikku salaisuudeksemme. Sanon teille, mitä aion tehdä. Ilmotau teille, missä erässä lopetan ottelu. Tulen lyömään Nat Powersin kahdeksannessatoista."

"Enkä minä puhu siitä halaistua sanaa kenellekään", vahvisti miss Sangster.

"Tahtoisin pyytää teiltä pienen palveluksen", sanoi Pat harvakseen. "Olen ehkä liian vaativainen."

Naisen kasvonilme muuttui entistä lempeämmäksi siten etukäteen ilmaisten pyynnön tulevan täytetyksi, ja Pat jatkoi:

"Tiedän, ettette mainitsisi haastattelussa mitään petoksesta. Mutta tahtoisin vielä enemmän, nimittäin ettette kirjottaisi yhtään sanaa meidän keskustelustamme."

Miss Sangster loi häneen tutkivan katseen harmailla silmillään ja vastasi sitte omaksi hämmästyksekseen:

"Luonnollisestikaan se ei tule julkisuuteen. En mainitse siitä rivilläkään."

"Tiesin sen", sanoi Pat vain.

Ensin tunsi miss Sangster itsensä pettyneeksi, kun Pat ei sanonut mitään kiitosta, mutta samassa oli hän iloinen siitä, että niin oli asianlaita. Hän ymmärsi, että Pat tämän lyhyen keskustelun aikana oli muuttanut toimintatapansa, ja hän innostui rohkeasti tutkimaan suurta nyrkkeilijää.

"Kuinka voitte sen tietää?" kysyi miss Sangster.

"En osaa sitä sanoa." Hän pudisti päätään. "Tiesin sen, toisin sanoen pidin sitä luonnollisena. Minusta tuntuu, kuin tietäisin paljon muuta teistä ja minusta."

"Mutta miksi ei haastattelua julaista? Sehän olisi hyvä reklaami, kuten impressarionne sanoo."

"Tiedän sen", vastasi Pat tyynesti. "Mutta en tahdo tuntea teitä sillä tavalla. Olen varma, että se kiusottaisi minua. En tahdo ajatella tuntevani teitä teidän ja oman ammattini perusteella. Haluaisin mieluummin muistella keskusteluamme ainoastaan naisen ja miehen välisenä keskusteluna. En tiedä, ymmärrättekö, mitä tarkotan. Mutta niin minusta tuntuu."

Hänen puhuessaan oli hänen kasvonilmeensä kokonaan sellainen, jollaisella mies katsoo naiseen. Miss Sangster tunsi Patin voimien vaikutusta itsessään ja hän tunsi olevansa hämillään ja sanaton sen miehen edessä, jota oli luultu sanattomaksi seuraihmiseksi. Pat osasi todellakin puhua asiallisemmin ja vakuuttavammin kuin useimmat miehet, ja mikä eniten ihmetytti miss Sangsteria, oli Patin teeskentelemätön suoruus ja rehellisyys.

Pat saattoi hänet automobiiliin, ja hyvästijättö teki miss Sangsteriin syvän vaikutuksen. Heidän puristaessaan toisiaan kädestä, sanoi Pat:

"Tapaamme joku päivä. Tahdon nähdä teidät jälleen. Minusta tuntuu kuin me emme vielä olisi sanoneet toisillemme viimeistä sanaamme."

Ja kun automobiili lähti liikkeelle, joutui miss Sangster samanlaisen tunteen valtaan. Tämä ei saanut olla viimeinen kerta, kuin hän näki omituisen Pat Glendonin, nyrkkeilijöitten kuninkaan, villipedon.

Kun Glendon palasi takaisin harjotteluhuoneeseen, tapasi hän suuttuneen impressarionsa.

"Minkä tähden ajoitte minut ulos?" kysyi tämä. "Nyt on asiamme hukassa. Te olette pilannut sen. Ette koskaan ole osannut yksinänne selviytyä reporttereista ja saattepa nähdä tämän haastattelun seuraukset."

Glendon, joka oli katsonut häneen kylmän iroonisesti, aikoi kääntyä poistuakseen, mutta muutti äkkiä aikomuksensa.

"Se ei tule julkaistavaksi", sanoi hän.

Stubener loi häneen terävän katseen.

"Minä pyysin häntä olemaan kirjottamatta mitään", selitti Glendon.

Silloin kiivastui Stubener.

"Ja luulette, että hän luopuisi niin tuottavasta toimenpiteestä!"

Glendon jähmettyi kiukusta, ja hänen äänensä oli varma ja terävä, kun hän vastasi:

"Haastattelu ei tule painettavaksi. Niin sanoi hän itse, ja hänen sanojensa epäileminen on samaa kuin sanoisi häntä valehtelijaksi."

Irlantilainen tuli hehkui hänen silmistään. Nähdessään sen ja huomatessaan Patin vaistomaisesti ja intohimoisesti puristavan kätensä nyrkkiin, joiden sanoman hän tunsi yhtä hyvin kuin edessään olevan miehen, ei Stubener enää uskaltanut epäillä.

VII.

Ei kestänyt kauaa ennen kuin Stubener huomasi, että Glendon aikoi tehdä tyhjäksi vedonlyöjien toivon, mutta hänen ei onnistunut viekotella Patilta loppuerän numeroa, vaikka hän kuinka olisi koettanut. Hän ei antanut ajan kuitenkaan kulua hukkaan, vaan teki salaisia sopimuksia Nat Powersin impressarion kanssa. Nat Powersilla oli uskollinen vedonlyöntiseurue, eikä heidän voitu antaa pettyä.

Kilpailupäivän iltana rikkoi Maud Sangster enemmän kuin koskaan ennen hyviä tapoja vastaan, vaikkei siitä vihjaustakaan päässyt seurapiirin korviin. Toimittajan suojassa liittyi hän katselijayleisöön. Hänen tukkansa ja suurin osa kasvoistansa peittyi hänen leveälierisen hattunsa alle, ja päällään oli hänellä pitkä ulsteripalttoo, joka ulottui melkein maahan asti. Hän sekaantui väenpaljouteen, eikä kukaan kohdistanut häneen erikoista huomiota. Eivät edes häntä vastapäätä istuvat sanomalehtimiehet tunteneet häntä.

Kuten oli tullut yhä yleisemmäksi tavaksi, ei ohjelmaan kuulunut mitään johdanto-otteluita, ja hän oli tuskin istuutunut, kun meluisat suosionosotukset ilmottivat Nat Powersin saapuvan. Hän astui pitkin pääkäytävää avustajiensa seuraamana, ja miss Sangster melkein kauhistui hänen jättiläismäistä kokoaan. Nat Powers hyppäsi kuitenkin huolimatta painostaan ketterästi kuin orava lavaköyden yli ja vastasi tyytyväisesti hymyillen yleisön tervehdykseen. Hän ei ollut kaunis. Paisuneet korvat ilmottivat hänen ammattinsa ja hänen ennestään jo litteä nenänsä oli nähtävästi monta kertaa tehty vielä litteämmäksi, niin ettei taitavinkaan kirurgi ollut saanut siihen entistä muotoa.

Uusi melu ilmotti Glendonin saapumisen. Miss Sangster katsoi häneen uteliaana, kuinka Pat astui nuoran yli mennen nurkkaansa. Mutta vasta kun hälinä oli laannut ja esittely tehty, heittivät nyrkkeilijät viltit hartioiltaan ja seisoivat vastatusten taistelupuvuissaan. Ylhäältäpäin suuntautui heihin monen sähkölampun kirkas valo -- filmiyhtiöiden tähden --, ja kun miss Sangster tarkasti kumpaakin miestä erikseen, oli hänen mielestään Glendon täysiverinen mies ja Powers -- villipeto. Kumpikin edusti omaa tyyppiänsä -- Glendon sopusuhtaisine jäsenineen ja hienoine kasvonpiirteineen, Powers karvaisine ja kuhmuisine lihaksineen.

Heidän asettuessaan taisteluasentoon filmikameroiden eteen, sattui Glendonin katse kohdistumaan miss Sangsteriin. Vaikkei Pat sitä millään tavoin osottanut, ymmärsi miss Sangster sydämensä tykytyksestä, että Pat oli tuntenut hänet. Seuraavassa silmänräpäyksessä kuului alkumerkki ja merkinantaja huusi "Alkakaa!" ja ottelu alkoi.

Se oli komeata kilpailua. Ei yhtään verta, ei yhtään turhaa liikettä, ja kumpikin teki harkittuja laskelmia. He käyttivät puolet aikaa ensimäisestä erästä toistensa koettelemiseen, mutta Maud Sangsterin mielestä olivat valeiskut ja hansikkaiden läiskäykset tarpeeksi jännittäviä. Erään tavallista kiihkeämmän yhteenoton aikana täytyi toimittajan nykäistä häntä hihasta ja muistuttaa hänelle, kuka ja missä hän oli.

Powers teki työtä kevyesti kuin olisi hän ainakin viisikymmentä ottelua taistellut lavalla, ja yleisö seurasi jännityksellä hänen temppujaan osottaen yhtämittaa suosionosotuksiaan. Mutta Pat ei tehnyt mitään ylivoimaisia hyökkäyksiä, vaikka olikin yhteenottoja, jotka saivat yleisön nousemaan penkeiltään siinä uskossa, että Powers oli voittamaisillaan vastustajansa.

Tällaisissa jännittävissä tilanteissa ei miss Sangster ollut selvillä, satuttiko nuori Glendon itsensä vaarallisesti vai eikö. Erään kerran kumartui toimittaja hänen puoleensa kuiskaten:

"Nuori Pat voittaa varmasti. Hän on nouseva tähti, eivätkä he voi häntä hillitä. Mutta voitto tulee kuudennessatoista erässä, ei ennen."

"Mutta ehkä myöhemmin?" kysyi miss Sangster.

Hän melkein naurahti toimittajan epävarmaa kieltämistä. Miss Sangster tiesi sen paremmin.

Powers oli tunnettu siitä, että hän ahdisti vastustajaansa yhtämittaa. Glendon löysi tyydytystä siitä. Patin puolustautuminen oli ihmeteltävää, ja hän pysyttäytyi puolustuksessa juuri niin paljon, että yleisö pysyi jännityksessä. Powers tiesi olevansa pakotettu häviämään, mutta hänellä oli liian pitkä nyrkkeilijäkokemus epäröidäkseen iskemästä vastustajansa nurin tilaisuuden sattuessa. Hän oli liian usein joutunut kärsimään juonitteluista ollakseen käyttämättä samaa taktiikkaa toisia vastaan. Jos vain tilaisuus siihen sattuisi, olisi hän valmis nujertamaan vastustajansa ja pettämään vedonlyojäliiton. Hänen taitavien hyökkäyksiensä ansiosta oli yleisö jo ruvennut luulemaan, että Pat oli löytänyt voimakkaampansa. Mutta itsessään tunsi Powers, että hän oli löytänyt Patista väkevämpänsä. Useamman kerran ottelun kuumimmillaan ollessa oli hän saanut iskuja, joitten voima oli tahallisesti hillitty, sen hän ymmärsi.

Mitä Glendoniin tulee, oli hän monta kertaa sellaisissa tilanteissa, että pieninkin erehdys olisi tuottanut hänelle häviön vastustajan iskun kautta. Mutta hänellä oli ihmeellinen taito arvioida aika ja etäisyys oikein, eivätkä nämä vaikeat tilanteet horjuttaneet hänen itseluottamustaan. Hän ei koskaan ollut hävinnyt otteluakaan, häntä ei koskaan oltu lyöty nurin ja hänellä oli aina ollut vastustajansa niin vallassaan, ettei häviäminen ollut tullut kysymykseenkään.

Viidennentoista erän lopussa olivat molemmat nyrkkeilijät hyvissä voimissa, vaikka Powers läähätti niin, että yleisön joukosta jo muutamat henkilöt löivät vetoa siitä, että hän "halkeisi".

Juuri ennen kuudennentoista erän alkua kumartui Stubener kuiskaamaan Glendonin korvaan:

"Lyöttekö hänet nyt maahan?"

Glendon nosti päätään ja pudistaen sitä nauroi suoraan vasten rauhattoman impressarion kasvoja. Kun kuudennentoista erän alkumerkki kilahti, näki Glendon hämmästyksekseen Powersin syöksähtävän pystyyn. Ensimäisestä sekunnista alkoi ottelu oikealla hyökkäysrajumyrskyllä, ja Glendonilla oli täysi työ suojellessaan itseään. Hän puolustautui, teki takerrusotteita, väisteli sivuhyppäyksillä, perääntyi nuoraa vasten ja sai vastaanottaa uusia hyökkäyksiä astuessaan takaisin keskilavalle. Useamman kerran antoi Powers hänelle hyviä tilaisuuksia, mutta Glendon ei tahtonut lähettää vastustajaansa lopullista, hävittävää iskua. Hän säästi sitä kaksi erää eteenpäin. Koko ottelun aikana hän ei vielä ollut käyttänyt koko voimaansa iskuihinsa.

Kaksi minuttia väliajatta ahdisti Powers häntä kaikella taidollaan. Seuraavassa minutissa olisi erä ollut lopussa ja vedonlyöjäliitto lyöty hämmästyksellä. Mutta sitä minuttia ei tullut. He olivat juuri iskeneet yhteen keskellä lavaa tavalliseen takertumiseen. Glendon vapautti vasemman kätensä ja antoi sillä iskun Powersin kasvoihin vasemmalle puolelle. Saman tempun oli hän jo tehnyt toistakymmentä kertaa sinä iltana. Hämmästyksekseen huomasi hän Powersin aivan veltostuvan ja alkavan horjuvin jaloin vaipua lattialle. Powers retkahti lattiaan, vieri ympäri lavan sivulle ja makasi liikkumatta silmät ummessa Kilpatuomari kumartui hänen ylitsensä laskemaan kymmenen sekunttia.

Yhdeksän kohdalla Powers nykähti ikäänkuin hän olisi tehnyt turhan yrityksen noustakseen ylös.

"Kymmenen! -- ja loppu!" huusi tuomari. Hän tarttui Glendonin käteen ja nosti sen ylös meluavalle yleisölle merkiksi siitä, että Pat Glendon oli voittanut.

Ensimäisen kerran nolostui Glendon lavalla. Hänen lyöntinsä ei ollut ollut nujertava. Siitä oli hän varma. Se ei ollut suunnattu leukaan, vaan poskelle, johon hän tiesi sen myös osuneen. Ja kuitenkin oli mies kaatunut, oli maannut lattialla yli kymmenen sekunttia ja suorittanut kepposensa suurenmoisesti. Tämä isku oli yleisöstä tietysti ollut oikea mestarinäyte, ja filmit tulisivat levittämään valheen. Toimittaja oli siis kuitenkin tiennyt oikean erän, vaikka tämä olikin petosta.

Glendon suuntasi katseensa Maud Sangsteriin. Tämä katsoi suoraan Patiin, mutta hänen katseensa oli kylmä ja kova, niistä ei kuvastunut mitään hyväksyvää. Juuri kun Pat katsoi häneen, kääntyi hän sanoakseen jotakin naapurilleen.

Powersin avustajat kantoivat hänet nurkkaansa, aivan kuin velton räsyn. Glendonin avustajat tulivat onnittelemaan voittajaa ja riisumaan hänen nyrkkeilyhansikkaansa. Mutta Stubener ehti ennen heitä. Hänen kasvonsa säteilivät, kun hän molemmin käsin tarttui Glendonin oikean käden hansikkaaseen, ja hän huudahti:

"Kelpo poika, Pat! Tiesin, että teette sen."

Glendon tempasi takaisin hansikkaansa. Ja ensimäisen kerran kuuli impressario hänen kiroavan.

"Menkää helvettiin", sanoi Pat, samalla kuin hän kääntyi ojentaen kätensä avustajillensa, jotta nämä saisivat vetää hänen hansikkaansa pois käsistä.

VIII.