Part 5

Jos joku opin vi'aksi Asiata arvoaisi, Sepä pettyisi peräti, Luikahtuisi luulossansa; Ei ole opissa syytä, Syy opin omistajissa. Minä tie'än miestä monta Seurakunnassa samassa, Niinkun maassa muu'allakin, Jok' on ehtinyt etemmä Kulkea opin kujilla, Kun ne miehet mainittavat; Vaan ei ole ollenkana Mielinynnä milloinkana, Mennä myntillä pahalla, Peiaellen pettämähän Miestä missänä tilassa. Haittana on kyyryhammas Hyvän hampahan sivussa: Väärä mies on moitittava Seurakunnankin seassa.

Tästäpä tämäkin seikka Tuli mielehen minulle, Kun ma kuulin itkemällä Valittavan vanhan rengin Seteliä semmoisia Pannun palkaksi hänelle, Vuoden päähän päästyänsä, Ajastajan ahkerasti Oltuansa orjan työssä.

20. Karttulan kirkosta.

Yks' on mielessä minulla Vanhanaikainen asia, Kauan piilossa pysynyt: Antanenko vielä ilmi?

Oli aamu uuden joulun Ennen Sittingin eläissä, Kun ma kävin Karttulassa, Siellä Sittingin talossa. Tuolla tuttu kauppamiesi, Papin poika Kannuksesta, Oli aamuna samana Silloin Sittingin salissa.

Herrat ruotsia rupesi Keskenänsä kelpolailla Syyvessänsä syytämähän. Kahen miehen rengin kanssa Oven pielessä olimme.

Minä en mitänä tiennyt, Mitä herrat haastoi silloin; Tuota kuitenni kysäsin Rengiltä rehellisesti, Mitä herrat haastelivat. Se tuon selvitti minulle, Sitä Sittingin sanovan, Porisevan porvarille, Kuinka huono herran huone, Halpa rau'ennut rakennus, Kellojalat kelvottomat Karttulass' on kauan ollut.

Porki, porvari, sanoopi: "On tei'än oma vikanne, Kun etten kuria anna. Sekanen on seurakunta, Se se paljon seisottaapi Yhteisen asian tointa."

Sanoi siihen kirkkoherra: "Eipä miehet milloinkana Keskustele keskenänsä, Puhu puolella sanalla, Että kirkko kiirehesti Kohta korjattaa pitäisi, Vaikk' on lattia lamassa, Sisusvärkit vässällänsä, Katto kaikki sammalissa. On sitä minulla siinä Ehkäpä elinajaksi, Eipä taida ollakkana Miestä pitkäistä minussa; Sairaus on sangen pitkä, Kaiken talvinen tavannut, Etten kirkkohon kyennä. Nyt mä sinne mielin mennä, Ehkä saatan saarnatakkin."

Hevosella kirkkoherra Lasketti lahden ylite, Hohfreeni minua hoihki Käy'ä kautta kammarinsa, Antoi siellä aika ryypyn, Rupesi minun rekeeni. Lau'astiin lahden ylite Kirkon puolle kiirehesti, Siitte kirkkohon sisälle. Siellä Sittingi selitti, Antoi armot uuden vuoden, Otti salmista sanatkin Eniste esipuheeksi, Juuri voimasta Jumalan.

Pääsin penkkihin minäkin, Istuin vieressä isännän, Antti Karttusen keralla. Penkit ne porahtelivat, Laudat ne lavahtelivat Penkin reunoista peräti (Valetta vähän lisäksi) Eihän monta maahan puonnut.

Minä puhun puolestani, Ja panen pari sana'a: Taitavat talon isännät Kaiketikkin Karttulassa, Niinkun maassa muuallakin, Taitavat ja tahtovatkin Mahin maallansa piteä Kaunistella kartanonsa. Mikä lie nyt liika mutka, Ett' on yhteinen asia Tau'onnut takapajulle. Kuuluvat sitä sanovan, Väliste vähän puhuvan: Kirkko oisi korjattava, Oisi kello ostettava, Oisi tehtävä tapuli, Jos nyt rikkahat rupeisi, Köyhät kiljuen perässä. Liekkö totta, vai valetta, Hukka tienneepi totuu'en.

Kerran yksi kerjupoika Kävi sieltä Karttulasta, Puhui pulskia puheita, Sanoi paksuja sanoja: Olla kirkko mikä olla Päältä katsoen katala, Siellä Sirenius sisällä Päästääpi aika porakan, Ja kun Mäkliini meneepi Saarnastuolille tuleepi, Ei silloin sanoja puutu, Kun ois kuuliat paremmat.

Sen nyt tietävät tytötkin, Mitä pojatkin puhuvat, Karttulass' on kehno kirkko, Halpa, rauennut rakennus.

21. Hevosen kuolioksi ajosta.

Vieras vitsalta tuleepi, Kestikievari kysyypi: Mihinkä menossa miehet, Kunne herrat kulkemassa? Onko käypä ruunun käsky, Vai onko oma asia? "Pankate paras hevonen, Antakate aika ruuna; Ei kestä keväinen varsa, Kukas tammoja takaisi?" Siitte tielle tultuansa Jopa naukui nahkasiima Varustettu varren päähän, Jolla ruunat ruoskitahan, Orihit opetetahan, Tammat teh'ään taitaviksi.

Hollimiehet haastoi silloin: "Onko luojalta luvattu, Esivallalta vapaus Kulkea sillä kurilla? Mitäs Jaakoppi Juteini, Herra Sihteeri sanoopi Pirun pilkkoja puhuvan, Viiksarin viheltelevän? Mik' on mahti maalimassa Varsin taipunut tavaksi, Ettei huoli huonot herrat, Jos hetken hevonen seisoi Talvisella tantereella, Eli heinähelle heillä Paarman aikana parassa? Itse suutansa sukivat, Vielä viipyvät sisällä, Viimein viskaaksen rekeensä, Eli käyvät kärryihinsä, Kyllä se kylän välillä, Maksetahan matkan päällä, Naukumalla nahkasiiman, Ongen siiman oikomalla Kunnon kutsarin käsissä."

Kettu koiralta kysyypi: "Kumpi kuolema parempi, Kumpi helpompi hevolle: Tuoko koivunen kurikka, Vaiko piiska pitkäsiima?" Koira vastaapi ketulle: "Yhtä se sulle tekeepi, Kuoli se kummin tahansa, Kosk' ei tuosta korpit huoli, Saa se silmän kummaltakin."

Ei sanat Savosta puutu, Ei Savo sanoihin suutu. Talonpoika tappoi tamman Sill' oil koivunen kurikka; Herralta hevonen kuoli Nahkasiiman naukumalla, Kulkemalla kuuden virstan. Vähänkös väliste saavat Hollimiehet hoijakkata? Niskatalkkunat tapaavat, Kun ne kuskiksi rupeevat, Ottelevat ohjaksia. Silloin kulki kumma herra, Se pyys' ongella oritta: Sai se ongella orihin, Orihin ja oivallisen, Eikä tarvinnut täkyä.

Pojat portilla puhuivat, Kartanolla kalkuttivat: Ei hyvä hyl'yksi jou'a, Vaikka on vahinko tullut, Kaikki korjata pitääpi, Mikä kelpaapi kaluksi, Nahka nylkeä sel'ästä, Siitä suutari tekeepi Kauppakengät kelvolliset, Jotka ostaapi ajaja Kestingissä käy'äksensä, Saisipa samati vielä Satul'maakari satulan, Elikkä oriillen ohjat, Taikka päitet tamman päähän Kampamiehelle kaviat, Harjajouhet jouhikkaiksi.

Hännästä hyvän tekivät Muinoin ukkomustalaiset Ongen siiman oivallisen, Avullisen ahvennuoran; Rasva laukun voiteheksi, Vuokkiniemen vutjanoille, Lihan saavat linnut syy'ä, Koira karvat päästä vie'ä, Maksa ja keuh'ot ketulle, Suolet surmaksi susille, Luista ei mitään lukua.

22. Papin ja lukkarin saatavista.

Kerran yksi loisi vaimo Näki pilan Pieksämä'ellä, Suonenjo'ella suuren kumman, Kun on sattui saapuville, Koska maksettiin papille, Saarnamiehen saatavia: Leipä paimenen kakuksi, Voita kuitenkin kupissa Vähintä tiaisen verta, Villa varpusen kokonen, Eikä lintua lisäksi.

Sama vaimo sattui vielä Vanhan kanttorin kotihin, Koska pohjilta palasi: Sen oil tullessa tupahan Käissä lampahan käpälä Eikä toista toistaseksi.

Sama vaimo sanoi tuossa: "Missä lihat, missä linnut, Missä ne leveät leivät, Kussa ne parahat paistit? -- Eipä missänä mitänä, Ei pahoin pölähtävätä."

Pian pantaman pitäisi Vuohi jospa vuo'eksikin Suonenjo'elle lukkariksi Se ehkä heinillä eläisi, Määkisi havuilla männyn; Ei pitäis mokoman miehen Omin ruokinsa oleman, Rannalla rasvattomalla Virren päätä päästämässä.

23. Ketunpoikain elättämisestä.

Kerran kettu miestä neuvoi, Metsän otsina opetti: "Minä luojani luvalla, Tekiäni tuomiolla, Laitoin pienoisen pesäni, Majani matalanlaisen, Kaivoin tuonne kankahasen, Vaaran rintahan varustin."

Siinä siittelin sukuni, Kasvattelin kaltaiseni, Siinä vatsani vajensin, Sokiana synnyttelin Ruskiat revon näköset, Metsän piskat pikkuruiset. Sinä kannoit silmitönnä Minun poikani polosen, Näkemähän nälkäpäivät, Kitu-viikot viettämähän, Kaukana emon ko'ista, Pesän pienoisen periltä.

Kuuleppa, kylän isäntä, Oot suvussasi omassa Monta nälkäistä näkevä, Onnetonta orpolasta. Ota niitä orjiksesi, Kanna niille maitokauha, Keitä niille keuhkovelli; Kyllä kettu kerkiääpi, Emäraukka ennättääpi Imetellä itse niitä, Kasvatella kasvamansa, Metsän ruu'illa ravita, Syötteä salon paloilla.

Kun ne kasvavat katalat, Emon koolle ennättävät, Meneviksi metsän päälle, Pyytömiesten pyy'yksille, Paa silloin salolle sangat, Auki raudat rannikolle, Kankaalle käpäläkanto, Niihin nirhoja nimeksi, Pyy'ä pyssyllä metsästä Jalan neljän juoksevia, Siiven kahden kiitäviä. Siihen on lupa sinulla; Sitte saalis saatuasi Ota korvista kopeikat, Selkärannasta siniköt, Kaksinkin koko ketusta. -- Sit'ei kielletä sinulta; Kuolla kumminkin pitääpi.

24. Piipunperästä.

Kuule ensin, katso siitä, Ota vaari, vanha muori! Kuinka kummalta näkyypi Tämän aikainen elämä. Kaikki pojat, kasvavatkin, Miehet muutkin jos minäkin, Piipun pohjalla pilaavat Suunsa seu'un semmoiseksi, Jott' on leukansa li'assa, Poskipielet pullollansa, Koko suunsa surkiana.

Muinen söivät Mustilaiset Piipun pohjia poloset, Konnat suuhunsa kokivat, Karetsia kaavitsivat. Siitä ottivat opiksi, Mei'än miehet mielityöksi, Nuoret miehetkin mokomat, Pojat puoliparrattomat, Sillä suutansa sukivat, Huuliansa huuhtelevat. Ei lemmot leposialta, Vuoteheltakaan väräh'ä, Ilman karstan kaivamatta, Ihvien imeksimättä, Vielä virkahan vähemmän, Ulkotyöhön ollenkana, Kun ei poskessa poroa, Suussa tuhkia tupakan. Kyll' on siitte päivän päälle Parta paksuna porosta, Ihvestä iho sininen, Hihat hi'essä, helmat no'essa, Rintapielet riivanteissa.

Ilmanko akat sanovat, Vaimot ne valittelevat Pilattavan pai'at kaikki, Kesken päivän pestäväksi. Noin mä kuulin kummakseni jonkun joukosta sanovan: "Pitäisipä pyyhke'eksi Vanha vaippa laitettaman, Että aikoa enemmän Pesemätä päästäisihin."

Kun on kuitenkin kamala, Ilkeä imeisten luona, Puista puikkoa piteä, Kuletella kukkarossa, Niin siit' on sepälle työtä, Valurille vahva käsky, Kunnon neuloja kuvata, Puikko puolta kyynäreä, Kyllä kyynärän pituinen, Tehtynä teräväpäinen, Jolla karstat kaivetahan, Jalo vilja väännetähän, Piipun pohjat poskehensa. Kyllä sitte päiväkaudet Ei purukset suusta puutu, Tukut karmilta katoa, Ikipallit ikkunalta.

Miehet muutamat sanovat Pilattavan piiput kaikki, Pohjat puhki pistettävän Kareksia kaivettaissa. Toiset ne toki puhuvat Ett' on oppi oivallinen Ja juuri komea konsti, Maahan muuttunut tavaksi; Muinoin toivat Mustalaiset, Kusta lieneepi katosin.

On tuosta tupakin jatko, Jopa työlle joutusampi.

25. Mustalaisista.

Suku musta Mustalaisen Kansa laiska, kiertolainen, Jolla on se outo kieli, Kansan kaiken tuntematon, Jot' ei kouluissa kysytä, Oppihuoneissa osata; Sitä äänellä isolla Aivan pulskasti puhuvat, Röyhkeästi röykyttyvät.

Suku musta Mustalaisen, Kansa työtön, kulkevainen, Jok' ei kylvä, eikä kynnä, Eikä niitä, eikä laita, Leivän syö kun lemmon koira, Pitääpi palat paremmat, Kun se vanha vaivan-nähnyt, Joka vääntääpi väkehen, Työtä työntääpi hikehen.

Kun on mailla Mustalainen, On vaolla vartaita, Kun on Tattari talossa, On valehet vallan päällä; Ruoska tullessa tupahan, Kalu julma kainalossa Varsin tappelun varalla.

Mitäs äijä äyhkäseepi? Hevoselle heinät ensin. Akka, mitäs se sanoopi? Siitäkö sialle ruoka, Piimäpytyt itsellensä, Lihat leivät lapsillensa; Siitä villat viimeiseksi, Pellavatkin päälle vielä.

Siin' on ensin siunaukset, Loh'ulliset loilotukset, Kirouskin kiirehesti, Kun ei käyne mieltä myöten.

Suku musta Mustalaisen, Kansa laiska, kiertolainen: Miehet on mitättömiä, Akat on avuttomia. Mikä miehistä parahin, Kutsutaan se kuohariksi, Sanotahan salvuriksi: Mutt' ei miestä millonkana Muuhun ollut ollenkana Tässä laiskassa lajissa, Koko konnassa su'ussa. Muuan akka Mustalainen, Koska kortilla povaapi, Talonpojan tyttärille, Ennustaa hyvän elämän, Naima-onnen oivallisen, Saapi niiltä suuret palkat; Se on akoista apua.

Kysyppä kylän ukoilta, Mist' on muona Mustalaisen, Mistä kaikki vaatevärkki, Koreutensa kotosin? Heill' on kyllä herrasnuttu, Mutt' on mustalaiskujeita; Heill' on paita palttinasta, Vaan on alla narrin nahka; Heill' on vielä herrashuivi, Vaikk' on kohta korpin kaula, Korpin kieli, korpin mieli, Kokonansa korpin luonto, Noitumahan, raikumahan, Omin luvin ottamahan.

Suku suuri Mustalaisen Siev' on kyllä siittämässä, Nuorra naimahan nopea. Kuret niitä kuuluttavat, Siitt' on viidassa vihitty, Vaipan alla vahvistettu, Yksi ensin, toinen siitte, Mikä milloin, kuka kulloin Vaihtokaupoissa valittu.

Ihme on ikäni ollut, Minun kumma mielestäni, Kuinka kau'an kansakunta, Esivalta voimallinen Sietääpi sitä sukua -- Miehiä mitättömiä, Akkoja avuttomia -- Kulkemassa, kiertämässä, Puistamassa, paistamassa, Viemässä, varastamassa, Omin käsin ottamassa; Ettei kiellä kiertämästä, Neuvo niille muuta työtä, Opeta oja-ukoiksi, Sotamiehiksi sovita.

26. Maaningan papista.

Onkos kuultu kummenpata, Maalimassa mainittuna, Pappia pahantavaista, Luvatonta lukkaria, Kun on Kuopion sisällä, Maaningalla mainittavat, Joill' on tavat taidottomat, Lakimiesten laitettavat, Seurakunnalta sanottu, Keksittynä kehnommaksi: Paha on näh'ä näkevän, Paha kuulta kuulevankin Askareita aikamiesten, Virkamiesten miettehiä.

Saatana on siansa saanut, Juutas julkisen elannon, Sielun paimenet pilanna, Syntihin syvälle syösnyt, Huoruutehen haikiahan, Jonka itse ilmi annoit. Riidan nostit riettahimman, Keskenänsä kelvottoman, Pahat sielun palveliat, Josta oli oikeudelle Tekemistä, tutkimista, Koko vuosi kohdastansa, Toinen puoli toista vielä, Vaikk'ei pitkiä väliä Yhtä kuukautta kulunut, Kun asia urillehan Tuli oikeuden etehen, Lukkarin luvaton leikki, Papin huoraus hävitön.

Satakunnin kulki siihen Totuutta to'istamahan, Salaisuutta saattamahan, Julki töitä tuottamahan. Laihtui siellä lahnan purstot, Si'an kinkut sitkistyivät, Vähenivät voirasiat, Ruunun miehet ruuvan söivät, Kalakukot kaivelivat; Viinapotut pohjillensa Oikeutta outettaissa, Riidan jatko riettahampi Särki mieltä virkamiesten. Tuli ilmi ilkeydet Koiruudet kovin yleni, Papinkin pahat elämät.

Murhe tuotti mustat päivät, Huoli haikean elämän. Pappi tuo pahantapainen Luuli virkansa vajovan, Alenevan ansionsa, Sylen siimoa sivalsi, Köyttä kolmet kyynärätä, Jota oksahan osotti Aivan täy'en tunnon kanssa.

Niin oli hulluna hävitön, Varsin vaivata vi'assa, Viratonna viipyi vuoden, Pahuutensa palkkioksi, Töiden tyhmien kuriksi.

Ei se saata suuruksella Itseään ylöspitä'ä, Jok'ei naura narrin töille, Papin joukolle pajata; Vaikk'ei ole se asia Naurun kanssa katseltava, Kun on kappa kauluksesta Naulassa nakottamassa; Leipäpytty pyllyllänsä, Oluttuopit vettä täynnä, Kannut kaljan jäänöksiä, Rästikirjat kiini pantu, Risti rinnasta otettu, Reki kaatunut kumohon, Kinoksissa kirkkoreisut, Sakastihin suuri salpa, Lupa on leivättä elä'ä, Valta syö'ä särpimettä. Toinen mies se toimittaapi Asioita alttarilla; Pappi katsoopi kanoja, Kirkherra kiven kolosta.

Apulaiset, aika miehet, Syövät leivän lystiksensä, Palkan ottavat perästä, Kävellessä kappalaisen, Viratonna viipyessä, Jutellessa juttujansa.

Kunpa saivat kerran kuulla Opin oikian sanoja, Silloin seisoi seurakunta, Ihanasti istukseli Pahat Maaningan pakanat Alallansa saarnan ajat. Apulaiset, aika miehet, Kun ne astui alttarille, Helähteli herranhuone; Saarna oli sitä parempi, Kaikin kuulta kaunihimpi. Vielä nytkin viisahammat Pienet lapset laulelevat, Kilvan kiitosta jakavat, Ikimuistossa pitävät, Kun ne kuulit kunnon saarnat, Vuosikauden kaunihisti.

Silloin tunsi tuhmemmatkin, Mitä ilmi annettiin, Saarnassa selitettihin; Nyt on istua ikävä, Alallansa saarnan ajat, Kun ei kuule kumminkana, Ihmisparat ilmoitusta Evankeliumin opista. Sanapuolt' on saarna kaikki, Puhe varsin vaivaloista,

Ei sitä tunne tuhma kansa, Yksipäiset ymmärtele. Jonka tähden joukkokunta Humalassa huutelevat, Kiivastellen kirkkomä'ellä, Kaksin kauppoja tekevät; Pienet pojat piippu kä'essä Vesakossa väittelevät, Perän suuhunsa panevat, Kareksia kaivelevat.

Papin pojat, paskahännät, Hävittömät häikäläiset, Itse kurjat kuleksivat Juomajoukot juohattavat, Vievät viina rouvariin, Aina ilkeesti elävät, Viinan kanssa viettelekset, Vesakossa vieretellen, Mahallansa mättähällä. Tyttäret tavattomasti, Keno kauloin keikastellen, Itseänsä ilmoittavat, Saavat juosta saarnan ajat Pitkin kirkossa katuja, Kun ei anneta kuria, Varoitusta vanhimmilta.

Minä kerran muistan kanssa Kuulin kummia sanoja Puhuttavan pulskeasti, Saarna ajalla arveltavan, Kuinka vaarit vaintoilivat Toisiansa torpparihin Ottamahan aika ryypyt, Tahi tasku-lekkeristä. Kesken meiningin menivät, Amenetta astukselit, Soittamatta suorastansa.

Paljon niit' on pappiakin, Jos on pappi parkojakin; Ilmankos ne ihmisparat Hakelevat hartahasti Sielun ruoka'a suloista, Opetusta oikiata. Herännehet hengelliset Eivät löy'ä loh'utusta Saarnamiehiltä mitänä; Täytyy kulkea kylässä Luona veljien veläitä, Kokoukset kohti käy'ä, Vaikk' on kielto Keisarilta, Esivallalta varoitus, Yhtä hyvin yöllä käyvät, Piilo kirkkoja pitävät, Josta ovat onnettomat Saanut sakot suuremmaiset, Kuritukset karkeammat, Rangastukset raskahimmat.

Kirkko on kivijalalla Kohotettu korkeallen Maaningassa mainitussa, Herran huone hengellinen Aivan uu'esta rakettu, Joka on kaikilla kohilla Juuri julkinen rakennus. Saarnastuoli on sangen kaunis, Messu-alttari ihana. Lasit ovat laitettuna Liki katon korkeuiset: Ovet kanssa oivalliset, Joista vaikka joukottaisin Sopii astua sisälle. Tapuli on täy'ellinen, Kellotorni kelvollinen. Mitäs siitä on mieli hyviä, Harmi haikea perästä, Kun ei ole paljon paimenesta, Milloin se on mielipuolla, Milloin varsin mieletönnä, Toinen silmä on sillurassa, Toinen silmä killin kallin.

Joko haastan haisevia, Puhun niinkun puolihullu. Ei ole se oma vikansa, Kaikki on Jumala luonut Aivan yh'estä verestä Ilman alle ihmiskunnat. Mutta kuitenkin kysynen: Kuinka se toki sopiipi Olla vartia vakainen, Neuvon antaja ihana Siinä Herran Siionissa Jok' on itse ensimmäissä Lautamiehen leu'an alla Jaaritusta jatkamassa, Asioita antamassa, Käskyjä käräjän teillen?

Ei pitäisi papiksi panna, Mielipuolta milloinkana, Pöykeitä pyhälle työllen. Ilmi työt on ilkiöitä, Salajuonet saastaisia, Naapurilta naurattavat, Ei se rannia rakasta, Eikä seuraa säätyänsä, Niinkun se on näissä nähty, Esimerkiksi äkätty --

Maaningalla mainitussa On isäntiä itsessänsä, Ymmärryksen ystäviä, Kun ne peiaita pitävät, Tahi tansit laittanevat; Niin ne herransa halulla Vaativat vapasukuset.

Halolassa oli hautajaiset, Surupäivä suuren herran, Johon oli kuulut kutsuttuna, Vaa'ittuna valtamiehet, Herrat arvosta isommat, Kunniasta kuuluisimmat. Kutsuttihin kappalainen, Toivon kanssa toivottihin. Sy'ämessä oli salaiset juonet, Viha veljien välissä, Ylenkatsoi kutsumuksen, Ettei tullut ensinkänä.

Vielä on toinenkin to'istus, Sy'än synkeä havaittu Peltolassa peiaisissa, Rouvan kuolokutsonnoissa, Johon oli kuulut kutsuttuna Sukulaiset, suuret herrat. Kutsuttiin myös kappalainen, Viran työtä täyttämähän, Tavallista toimitusta. Ylpeys oli yhtä kaikki Sy'än raukka synkeämpi, Kovempi kun kirvesrauta: Ylönkatsoi kutsumuksen, Viran työnkin vielä jätti, Olisi saattanna sanoman, Koko maassa mainittavan, Häpiän hävitön tehnyt Kunnialla kutsuvallen, Jos ei Lyra, lankopappi, Olisi osannut tulla Kovan ilman estämähän, Joka teki toimituksen, Virastansa vaarin otti, Ei ollut puutosta papista Eikös ne oo erhetykset, Polosella mielen puutos, Tahi suuren sy'ämen valta. Siitä mä sinua kiitän: Tunnet tuntosi hyvästi, Arvaat asian polven, Vaikka vallat vaatisivat, Tahtoisi talon isännät, Kestinkiinsä kutsuisivat, Ele tule turmioksi, Poies poista itseäsi. Nuoret herrat naurelevat, Kompilla kovin puhuvat, Herjaa pilkkana pitävät.

Se on kuulla kummempata, Näh'ä vielä vaikiata, Kun on pojat pappilassa Häihin kutsutut katalat; Niin ne ovat onnettomat, Niinkun su'et surkiasti Näl'än kanssa nääntyneet, Eli mustat mustilaiset, Haakerin hävitön joukko. Kun ne nokki rokkareista, Kalamaista kynsillänsä, Humalassa huutelivat; Johon on mulla merkki vissi, Esimerkki ennen nähty. Minä muinoin Maaningalla, Iinsalmen ison rajalla, Lapin maassa laakeassa, Kävin häissä käy'essäni, Matkustaissa matkojani Mykkälässä mainiossa.

Minä outo, äkkinäinen, Niinkun muutkin muukalaiset, Oven pielehen pysäytyn Käytöksiä katsomahan, Kuinka julmat juutalaiset, Papin pojat paskahännät, Ihmisistä ilkeimmät Marsivat majuorin lailla, Hemmin lailla hölkyttivät, Niinkun muutkin mustalaiset. Lauloit kanssa loilottelit, Niinkun su'et soitimessa. Pillit oli kun piiskavarret, Mustalaisen ruunan ruoska, Oton oikea opetus.

Vielä niill' on virka suuri Kun ne koiria kokoovat, Hiiren syöjät hirttelevät, Teilit valmiiksi tekevät, Joihin kissat kiinittävät, Koirat kynsistä vetävät, Särpimeksi säästelevät. Hyvä on hylky tarpeessa, Heittiö hätä varana. Kaikki ne ruu'aksi rupeevat, Pappilassa paistetahan, Kun on kuorehet märännä, Kiiskin kalat katkeraksi, Ruoko virran vieremillä Heittiöksi heitettynä. Niitä Kalle kahven kanssa Pyyteleepi paistiksensa.