Part 4

Ahkeruus on lapsen arvo, Työ ja toimi vanhan turma, jota Jaakoppi Juteini Herra sihteeri sanoopi. ylpeys on yksi niistä Vihattavista vioista; Nöyryys on näkynyt aina Joka sää'yssä sopivan. Kenpä arvosta alainen Ilman itse-mielestänsä, Sill' on ymmärrys yläinen Muien kaikkien katsellen. Viisaus on vielä sitten Kaikitekkin kallis lahja, Toimi on jalo toveri, Joka leivänkin lisääpi, Arvon kanssa ansaitseepi.

Katso miestä kauan ensin, Jos tahdot tapoja tietä; Elä miestä ennen kiitä Kun tarkoin tapansa tie'ät. Moni lassa lastattuna Ompi toiste mielen miesi, Moni piennä pilkattuna Toiste toimella elääpi.

Kerran kulki Kainulainen, Talonpoika pohjalainen, Savon maata matkusteli; Kauan katseli kylässä, Talossa Toholah'essa, Kuinka on pytinnit py'ätty, Käsityöllä kaunistettu, Tuvat tehty miesten tulla, Talli tarpeeksi hevoisten; Kuinka kellari kehätty, Valvin kanssa valmistettu, Seinämuurit seisovaksi, Laki laskettu lujaksi.

Katseltua Kainulainen Puhkesi tähän puheesen: "Ei ole maata miehetöntä, Onkos puuta oksatonta; Talo on talon näköinen, Kylä on kylän kokoinen, Kyllä kaikelta koh'alta; Minä en milloinkaan kysyne Kuinka kauan tuot' on tehty, Vaan tah'on paremmin tietä, Mitkä miehet näit' on tehnyt; Täss' on kaikki täy'ellistä, Ei ole pilattu puita, Eikä turmeltu tupa'a."

Sattuipa Savon isäntä Kanssa silloin kartanollen, Joka vastasi vapaasti Pohjalaista porstuassa: "Tietähän nämät tekiät, Kosk' ovat kotikylistä -- Itse on isäntä tässä; Vaikk'on varrelta vähäinen, Mutt' on muutoin miestä kaikki; Ehkä on matala ääni, Viisas sillä vastatahan. Ei se käännä kaikin aioin Sinne tänne silmiänsä, Vaan sill'on sisällä silmät Joilla kauas katseleepi."

Oli se lykky Lyytisellä, Onni Pentillä peräti, Tulla siihen sillan päähän, Päästä tällen penkerellen, Kosk' on mies joka koh'alta Missä miestä tarvitahan, Ehk' on emännän perintö, Laitokset on lautamiehen, Jok' on tuttu tuomarilta, Vasta virkahan valittu. Ehkä on jo ennen ollut Asessorin arviossa, Niitä patsaita paraita Talonpoikain lavoilta, Ain' on pännäkin apuna Kestikievarin kylissä, Vaikka pilkkana pitävät Vihamiehet vielä nytkin.

Mutta yksi ystävistä Sanoopi samalla lailla:

"Olipa onni Lyytisellä Tulla siihen sillan päähän, Päästä sillen penkerellen, Saaha se valittu vaimo, Erinomainen emäntä, Jok' ei säiköitä sävyllä, Eikä äänellä peloita, Vaikk' on toimi toimellinen, Vaikka vastaapi asiat, Hyvälle ja huonollenkin, Hiljaisilla huulillansa Lauhkialla luonnollansa. Vielä se vihanta kasvo, Silmän luonti siivollinen, Kaunis katsanto suloinen -- Sepä kaikki kaunistaapi, Itsekkin talon isännät, Emännät enemmin vielä."

Vielä vanha Vihta Paavo, yksi toinen ystävistä, Sanoopi sanalla tällä, Jolla muka muutkin miehet: "Oli se lykky Lyytisellä, Onni Pentillä peräti, Tulla siihen sillan suuhun, Kohota sillen koh'alle, Missä miestä tarvitaankin, Vakaista vaa'itaankin; Eipä siinä sillan päässä Tuhma aikahan tulisi. Eikös ollut Eljaksella, Isännällä entisellä, Onnen ohjakset olalla, Saaha semmoista vävyä; Kukas vanhan appivaarin Oisi palvellut paremmin, Muistaisiko muoriakin Joka tolvana totella, Siinä siivossa pitä'ä? Eikös se emäntä kiitä Lykkyänsä Lyytisestä; Nytpä näkyypi näköisä, Salmen rannalta rakennus, Komia joka koh'alta, Siivo käytökset sisällä, Tavaroita tarpeheksi, Yhtä toista kaikenlaista, Kunniata kummallakin."

En pannut paperin päälle Toisten vanhoja valeita; Nämät puustavit puhuvat Sitä kun on silmä nähnyt, Korva kuullut kunnon miesten Sanovan samalla lailla.

Kynnys vääriä kylähän: Käyppä kerran katsomassa, Onko liikoja lisätty, Onko viskottu valeita. -- Jos menet sisälle siitä Puhuttele puhtahasti Isäntätä itseänsä, Lautamiestä miehen lailla; Eli jos emännän löy'ät, Tokko tointa puuttuneepi, Eli ryhtää'kö rätinki? Ei vanha aletta lausu, Vihamies sitä sanoopi.

Koska kerran kelpo herra, Miesi oppinut osasi Tämän kehnon kirjoituksen Luonnon toimella lukea, Sanoi suulla julkisella: "Eipä oikein osannut Vihta Paavo viisahasti, Ruveta runon tekohon, Kun ei arvannut alusta Panna paraita sanoja; Kosk' ei kohtuutta ylistä, Kyllin kiitä raittiuutta. Raittiuus on rauhan kanta, Juopuminen julma synti Joka kansat kaa'uttaapi Kyllä Suomenki kylässä, Perin pohjin turmeleepi. Vaan ei Penttiä petetty, Viinan kanssa viivytetty, Ei ole löytty Lyytistämme Rouvissa rotisemassa, Eipä saanut Saksan viina, Eikä emännän tekemä, Oma Suomen suorittama, Miestä mielellen pahalle; Eipä ryypyt reissuvaisten, Ei käsky keräjämiesten, Tehnyt tunnon turmiota."

Vähä väärin muuan herra Aivan aatelis-sukua Arvasi tämän asian: Sanoi viinan viettelevän, Norrin narriksi tekevän, Väkisekkin viimein vievän Lukkarin ja lautamiehen, Siihen virkahan vetävän, Jota joukot juopuneitten Toimittelevat todella. Kuitenkin on korva kuullut, Sitä myös on silmä nähnyt, Vielä niissäkin viroissa Istuvan koko ikänsä Päällä pettämättömällä -- Ei virka vi'oille veisi, Jolla mieltä muutoin oisi.

12. Koulumestari Hemlanterille.

Joka lassa lastatahan, Miessä mielehen tuleepi; joka piennä pilkatahan, Vanhana valitteleepi; Sananlaskut saanen selvät, Valmistetut vanhemmilta, Meiltä mielehen otettu, Sy'ämmehen sylkytetty. Ei sanat Savosta puutu, Karjalasta kanteleita Ei kaikki katolle nouse, Jotka rappuja ravaavat; Ei kaikki kapoille pääse, Jotka pänneä pitävät Koulussakin korkeassa. Toiset saavat suuret sarvet, Toiset pienillä palaavat.

Minä olin orpo poika Syntynyt Savon rajalla, Kyntömiehen kartanolla. Jou'uin juoksevan jälille, Ainakäyvän askelille, Perityltä pelloltani, Matkalle isäni maalta. Kun ma kynnelle kykenin, Aloitelin askelille, Niin suostuin sukuni töille, Pikkupojaksi panetin.

Juohtui mielehen minulle, Yhtenä kesässä yönä, Tottumahan toista kieltä, Puustavia piirtämähän. Tuolle nauroi naapuritkin, Isännätkin irvesteli: "Tuosta se herra tuleepi, Aika pappi paukahtaapi." -- Min' en virkkanut mitänä: Vasta annan vastauksen.

En ole etäällä käynyt Hakemassa harjoitusta Suuren kukkaron kululla, Enkä vanhemman varoja Kuluttanut koulun kanssa; Totta tunnen toisen kielen, pi'än vähin pänneäkin. Mies olin miesten seassa, Poika poikain parissa, Sotajoukossa sopiva, Miekkaväessä mielen kanssa. Kerran kersantin kepillä, Unterupsierin nutulla, Kauluksessa kallis nauha, Hopeasta hohtavainen, Samati sapeli vyöllä Kävin Kuopion katuja. Ymmärrän myös ymmärryksen, Valitun vaksiinikonstin. Taidan kirjat kiitellä, Kaikki kansiihin sitoa. Olenpa otettu vielä, Kappamieheksi katsottu, Koko koulumestariksi, Suuren kirkon suntiaksi, Rautalammille rakettu.

Kas niin on kapoille tultu, Niin on leipäni levinnyt, Sahtituoppini sakonut, Toisen miehen toivomata, Vihasuovan sallimata. Jumalall' on onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet; Ei katehen kainalossa, Pahan suovan sormen päässä.

Kangasniemen karvakulmat, Entiset ikätoverit, Haukivuoren harjaparrat, Muinoset muka-jäsenet! Minull' ei paha'a mieltä, Eikä viikkoista viha'a, Jos on matka markkinoille Toistekin Toholah'essa, Käykäte minun kotona, Maantiessä minun majani. Tulkate minun tupaani, Saatte sanoja hyviä; Käytänehen kammarissa, Potun kannan kaapistani, Korkin pullosta kohotan, Pullon pöy'ältä sivallan, Sillä maksan muinosia, Pieniä pilkkasanoja, Joita kärsin käy'essäni Haukivuoren harjumaita, Savon synkeillä selillä. Ei sanat sanoihin puutu, Virret veisaten vähene, Jolla ainehen alotin, Sillä lauluni lopetan.

13. Tolppari Palmulle.

Kuule, katso, Kalle Palmu, Jalo tolppari totinen! Joka annoit aivan suuren, Seurattavan selkeästi, Esimerkin markkinoilla. Tuhat miestä tunnustaapi, Sata vaimoa sanoopi, Lapset laulavat sopissa, Ettei monta markkinoilla Palmun vertaista kuleksi. Mont' on miestä markkinoilla, Monta miestä, monta mieltä, Paljon konnan koukkuisia, Vaan on harvalta hyviä, Hyvän nimen haltioita.

Yksi ystävä vakuuden, Sekä totuuden toveri, Kuului puo'issa puhuvan: "Se on Palmulle paremmin Hyötynä hyvä nimensä, Kun olla omistajana Tuntemattoman tavaran." Toiset haukkui tolvanaksi, Perityhmäksi perusti, Kun ei ollut ymmärrystä Palmu raukalla paremmin.

Saatua tämän sanoman, Tämän kumman kuultuansa, Taskuvarkahat vapisi, Rosvot rohkeat häpesi, Metsän vorot voivotteli, Vettyi silmät veiarien, Viekas nauroi ja vihelsi.

Kun sen kuuli kunnon herrat, Kiittelivät Ruotsin kielin, Sekä Suomeksi sanoivat; Ettei monta markkinoilla Kallen kaltaista kävele; Suotto-herrat ne sohahti: "Piru olkohon pitäisin Toisen puolen palkastani, Elikkä enemmän vielä."

Talonpoika pohjalainen: Mitäs mahtaisit sanoa, Jos sen joku toinen miesi Ylösottanut olisi? Eipä hiiret hiiskahtaisi, Pentu haukkuisi perähän. Vaan se vaka Kalle Palmu, Jalo Tolppari totinen, Kysyi kyllä kiiruhusti, Tievusteli taitavasti Oikiaa omistajia Tieltä löydetyn tavaran. Kun sen kuuli kulkeneeksi, Heti kohta sai hevoisen, Jolla jou'utti jälestä.

Tästä siis näh'ään to'ella Ettei kaikki Suomen kansa, Eikä lapset Rautalammin, Viel' oo tuiki turmeltuna, Tärvättynä kaikki tyyni. Saattaapi satalu'uissa Miehen toisenkin tavata, Rehellisen retkillänsä, Vaelluksessaan vakavan.

Etten lii'alla lorulla Virttä pitkäksi venytä, Lamahuta lauluani, Päästän virteni välehen, Annan lopun aikanansa; Mahdan mainita sanalla Hänen valtavanhemmasta: Se oli ukko ulkomaalta, Kova korpraali sodassa, Täh'en täy'en miehuutensa Kah'en kantava ritarin, Jotka Kalle kaunistaapi, Poika puhtaana pitääpi.

14. Eerikki Huttuselle.

Kerran kiitti Kainulainen, Pohjalainen poikiansa Tavan kaiken taitaviksi, Tyttöjänsä naitaviksi. Nyt on saatuna Savosta, Hyvä huuto Huttusesta, Suomen pojasta pakina; Se pystyi pykäystöihin Rakasti rakennustöitä, Suostui myöskin summatöihin.

Se sana mesille maisti, Hunajalle höyrähteli -- Kun se kuului kauemmaksi, Mainittiin kylä kylältä, Että on omassa maassa Mahtimiehet mainittavat, Jotka jaksavat jalosti Päälle summan suuremmankin, Jotka tarkoin tietävätkin Kuinka tingata tuleepi. Ettei keppi kesken taitu, Niinkun muilta muutamilta, Jotka alkavat asian, Yrittävät ylpeästi, Masenevat matkan päälle, Kaupat kaatuvat kumohon.

Työ kiittää tekiätänsä, Rakennus rakentajaansa. Huttusella on toinen hattu, Toinen haltia hatulla. Ei kauas kapalla mennä, Teh'ä työtä tynnörillä, Eikä riksillä raketa Kovin kauan kartanota. Ei päästä pytinnin päälle Yh'en viikon viettämällä, Eikä mennä maan sisälle Aivan paljon astumalla.

Seurakunta Suonenjo'ella Joss' on Eerikki elänyt, Kävi kuorissa kokohon, Keskusteli keskenänsä, Tievusteli tietäksensä, Kuka kellarin tekisi Tämän kirkon tarpeheksi, Jossa saisi Saksan viina Suonenjo'ella suojeluksen. Pieni on pitäjän työksi, Suuri suntion viraksi, Summa päälle pantakohon, Yks' työhön yrittäköhön. Huttunen hyvin osasi, Sano summan kohtalaisen, Johon suostui seurakunta.

Eipä Eerikki ruvennut Työhön tyhmällä tavalla, Alkoi työnsä taitavasti, Teki virkansa visusti, Aivan lystisti lopetti, Teki seinät seisovaksi, Katon kiinitti kivestä, Pani paadet paikallensa, Käski syynin käy'ä päälle, Josta kiitti kirkkoherra, Vielä vieraskin rovasti, Sekä kaikki seurakunta, Itsekkin talon isännät Palkan väärtiksi panivat.

Vaan ei Eerikki vihastu, Eikä suutu Suomen poika, Vaikk' on paitsi palkastansa, Keltä vuo'en, keltä kaksi, Ei laske lakia päälle, Ota ylös oikeutta, Antaapi ajan kulua, Tulla aina tuonnemmaksi. Mikäs miehille tulisi? Ryöstö päälle ryöpsähtäisi, Ois se kumma kuulemankin, Ihme ilmankin olevan.

Vieläpä sanon sanani, Kaksi vielä vieretyksin: Eipä vanhemman varalla, Perityllä peningillä Ole oppia otettu; Kohta kun jalalle joutui, Kykeni kylässä työhön, Näki jo leviän leivän Ansiosta annettavan, Palkan pantavan perästä, Tuli tuosta työlle into, Poika tottui toimen tielle, Pystyypi pykäystöihin Muurin mutkat ymmärtääpi, On jo herroilta havaittu, Hyvin tuttu tuomarilta, Ettei säitä säikähtele, Pyri tuiskusta takaisin.

Vieläpä sanon sanani: Eipä Eerikki ruvennut Valskin myntin vaihtajaksi, Niinkun miehet mielettömät, Jotka kulki kuutamolla, Kaupan kaihessa tekivät, Mynttikalut kammarissa, Lujasta lukon takana Kuoppakoution kotona, Kuurttilaisen kartanossa; Huttunen, hyvän tapanen, Katsoi ylen kaikki tyyni Kuurttilaisen kummitukset, Kuoppakontion kolinat.

Vielä minä miestä kiitän Kun pysyy pyhät kotona, Ei hän juokse juhlan alla Kuleksele kuutamella, Ei hän käy kyliä myöten Piikoja pilaamassa, Eikä seiso seinuksilla, Outtele oven takana Sy'än öillä yksinänsä.

15. Jalkaisten veljeksille.

Kerran keskensä isännät, Talonmiehet taitavasti Piti pitkältä puhetta, Pakinata paljoltakin, Tuolla lukkarin tuvassa, Herra kanttorin kotona, Kuinka Jalkaiset jalosti Avo silminsä asuvat. Täm' on suku Suonenjo'ella, Juuri juurtunut jaloksi, Onni oikeassa kä'essä, Toimi toisessa kä'essä, Onnen ohjat olkapäissä, Hyvä kartano kotona, Nimi kuuluisa kylissä, Housuissa hopeakello, Pöy'ällä leveä leipä, Potussa punanen viina Isännällä itsellänsä. Povessa punanen nahka, Joka kaupat kannattaapi, Summat suuretkin väliste. Tokko tie'ät Tiilestetti, Samoin myös Sahalan herra, Onko Jalkaiset jaloja, Suomen pojat sukkelia? Mitä veljekset vetääpi, Kestävätkö lapsen leikin?

Nämät kirjoitin kotona Ja panin paperin päälle. Lu'in kerran luikuttelin Tätä pilkkarin pihalla, Kaehtivan kartanolla, Sama mies sanoi minulle: Elä vielä virttä laula, Vielä on asia auki, Jalkaisista jatkamata, Mull' on entistä äkeä, Minä soisin mielelläni, Jos se jäisi maksamata. Tämän kaehtivan katalan Kaikki tietävät tytötkin Pitäjäksi tyhjän tuuman, Mutta jollaiset jalosti Vältti kaiken väärän myntin, Hauta-Pekan halvan pankon, Maksoi myntillä hyvällä, Maksoivat ja jaksoivatkin, Kestivät kun kelpomiehet Osti konnun onneksensa.

16. Kamreeri Forsteenille.

Yksi mull' on muistossani Vielä viimeinen asia, Pantava paperin päälle Parikunnan kunniasta, Armosta aviosää'yn, Jonka Aatami alotti Emäntänsä Eevan kanssa.

Siihen suuret siunaukset Ovat luojalta luvatut, Jotka siinä siivon kanssa Elinkautensa elävät.

Vaan nämät asiat vanhat Sivu sillähän menemme, Koska on asia uusi Mei'än korville kohonnut. Sillä eipä ennen vielä Ole kuultu kultahäitä, Haastettu hopiahäistä Rautalammin rannikoilla, Vaan nyt on valittu herra, Miesi armossa oleva Esimerkin ensimmäisen Tämän kunnian kuvaksi Näyttänynnä näillä mailla Seurakunnan kuultavissa, Vanha herra vallesmanni Kunnialta Kammareeri, Joka ennätti elä'ä I'än korkean kohalle, Rouvan kanssa kaunihisti, Ilman puolen puuttumata Ajastaika'a alusta Viisikymmenen visusti.

Täm' oli ukko uskollinen, Ruunun toimessa totinen, Kyllä vaelsi viisahasti, Teki paljon palvelusta, Ruotsin ruunun hallitessa, Vietti aikansa virassa, Saatti poikansa samate Opin oikian osihin, Tiedon suurihin tiloihin; Siinä tyttäret sivussa Kasvatteli kaikkityyni, Seurassa totisen toimen, Ymmärryksen ystäviksi. Niitä vissit virkamiehet Ovat siitte ottanunna Alkamaan aviotietä, Niistä toimet toimelliset Ovat ilmahan itännä, Iloksi ison isänsä, Suuren äi'in suosijoksi.

Ei saata sanoa tuota, Ettei se elämän laita, Ja se kunnian kumaus Olisi opiksi muille Parikunnille pahoille, Jotka alkavat asian Perin toisella tavalla; Elävät erimajoissa, Toruvat ja tappelevat, Laimi lyövät lasten koulun, Opetuksen unhottavat, Eikä tyyvy toisiinsa. Kuinkas siitte kultahäitä Toiste toivoa pitäisi?

Siivolliset Suomalaiset! Antakaa tämä asia Aina arvossa pysyä; Ehkä ei monen elämä Saavuta sitä sama'a.

Sanat paljo puuttuvaiset Kiirehesti kirjoitettu, Lyhykäisesti lykätty Vanhan Forsteenin varaksi, Kunniaksi kultahäi'en, Vallesmannin maineheksi.

Kun olis kuka lukisi Nämät sanat selkiästi Kammareerin kammarissa, Rouan Stenfältin tuvassa Kunniaksi kummallenkin, Että ovat ensimmäiset Siinä arvossa isossa, Kultahäi'en kunniassa.

17. Vallesmanni Östlingille.

Yksi mull' on muistossani Mainio marianpäivä, Jonka löysin Laakkolassa, Joss' oil herralla hyvyyttä, Roualla rehellisyyttä, Kunniata kummallakin, Kutsuivat minun katalan Koko päiväksi kotiinsa.

Siin' oli pöytä puuttumaton Herkkuruuvista hyvistä, Varsin kaikista kaluista, Liha, leipä liiallinen, Kaunihit kalavatiset, Ol'tta vielä oivallista, Jot' ei koskana kotona, Eikä kussana kylässä Näinä aikoina enämpi Tavata talonpo'issa, Tuskin herrojen taloissa, Parahissa pappiloissa. Syötit miehen syövyksihin, Näännyttivät näännyksihin, Miehen mielettä näkevät, Puolen tointa pois olevan, Tuskalla tuvan välillä Kelpo kunnolla kuleksin. Se on kunnia taloillen, Vika suuri vierahillen, Varsin hirmuinen häpeä.

18. Samalle.

Hyvä herra herran poika, Varustettu vallesmanni Miehen miekalla hyvällä, Ruunun kourasta kovasta, Luotipyssyllä lujalla, Omin rahoin ostetulla, Ketun saksien keralla Talon tarvetten sivulla! Talon pojat tahtoisivat Tahtoisivat, toivoisivat, Kiitokseksi, kunniaksi, Aivan pitkältä puhua. Pedon pahan pettämistä, Suden suuren ampumista, Ruunan vanhan runnakolta.

Kiitoksia kymmenkunta, Toisen toivotussanoja, Isännät itse sanoivat Sille herralle hetikin, Joka unensa unohti, Valvoi öillä vartiossa, Outteli omilla mielin Sitä tuntia tulevan, Jolla laavun laukaisisi Kohten tuota kontiota, Joka varsat vaivuttaapi, Emälehmät langettaapi, Varsinkin vasikat pienet, Siihen siat suuremmatkin, Koirat vielä viimeiseksi.

Entäs kun emännät kuuli Suden suuren ammutuksi, Lauaistuksi Laakkolassa, Hyppivät hyvillä mielin Että helmat heilahteli, Kahta kämmentä takoivat Siinä sanoivat sanansa: "Saitko saatana palasi Kuinsas ruunasta rupeisit, Syömähän suden tavalla, Vaikkas multakin vasikan Otit aivan onnekseksi, Tapoit talvilampahatkin. Kutti, kutti, kumma koira! Kutti, kutti, pitkä häntä!"

Suuri kiitos, hyvä herra, Juohata hyvä Jumala Toistekin totinen luoja Saamasalmille samoille! Kanna kynsiä kupilla Kynttä suurta, kynttä pientä Kynttä kaiken karvallista. Mimerki, metsän emäntä Kanna karvoja säkillä, Hallavata, harmoata, Puoleksi punasekaista Hänen pyyntöpaikoillensa.

III. Moiterunoja.

19. Väärän rahan tekiöistä.

Kirjoituksen kallis konsti Alkoi ennen Aasiassa, Varsin vanhalla ajalla, Jost' on siitte joutusasti Lentosiivillä levennyt Avaruuden kaiken alle, Kansan kaiken tarpeheksi, Ihmiskunnalle iloksi E'uksi elämän kaiken.

Tämä on keino kelvollinen, Jonka puute pimittäisi, Kaikki kansat hämmentäisi, Tätä kouluissa kovissa, Tiedon seuroissa somissa Herrat heillensä hakevat, Lahjottavat lapsillensa.

Kirjoituksen kallis konsti On jo saanut Suomessakin Ikiistuimen ihanan, Miesten korkeiden kotona, Oppineiden olkapäillä. Vaan kun kansamme katalat, Villipojat Pohjanmaalla Saivat sarvesta samasta Maistoa märän vähäisen, Löysi luonnon laitumelta Ruohon sielunsa ruu'aksi, Opin oksilta omenan, Ei se herkku heille käynyt, Tehnyt tervettä eloa: Söivät siitä surman tau'in, Sattu sairaus monelle Suomen kansassa kamala: Tuli turmio rahalle, Ruunun pankolle pahennus, Oppi vei ojahan miehet, Valkia vahingon saatti.

Sai viimein Savonkin miehet Taidon pilvestä pisaran, Opin oksasta osansa; Tuli Juhot juovuksihin Pisarasta pikkuisesta Maun saivat sokkosilmät, Pääsi pöllöt pöy'än päähän Isäntinä istumahan.

Luonto haikea havaihti Ruveta rahantekohon, Mieli mynttiä lisätä, petollista penninkiä, Tulla tuolla rikkahaksi, Kuuluisaksi kunniasta. Piru kohta pännän vuoli, Saatana sanat opetti, Rumahenki ruotsin kielen, Vieläpä venäettäkin. Lusiveri on laittanunna Mynttivärkit miehillensä, Pestanunna Pelsepupi Apulaiset oivalliset, Jotka tehtyjä tekoja Likelle levittelivät, Kulettivat kauemmaksi.

Niin on sattunut Savossa Iso pila Pieksämä'ellä, Suonenjo'ella suuri kumma: Talonpojat taidottomat, Yksinkertaiset yleni Koulun käyneiden kohalle, Vielä siirtyivät sivute Esivallankin edelle, Kunnes tuosta kompastuivat, Putosivat puolen syllän Askeleita muien alle. On nyt kyllä kyntömiehet Tieto tieltä temmassunna, Vienyt väärälle salolle, Kauppatielle kauhealle.

Itse Keisari, isämme, Majesteetti, maan isäntä, Herrat suuret Helsingissä, Esivallan kaiken kanssa, On jo huolella havanna, Mutkan matkassa olevan, Suomessa pahan sohinan. Kun on konnat kaivanehet, Vähän tehnehet veräjän, Josta muutamat menevät Sisälle si'an tavalla, Opin taimet tallailevat, Opin oksat taittelevat Vääriksi välipaloiksi, Muremuonaksi monelle.

Ompa syytä oppineilla Keskustella keskenänsä, Tie'ustella tietäksensä: Kussa on se oppihuone, Ainoinen akatemia, Jossa konnat koulun käyvät, Osoviitan ottamassa? Mistä on si'alla silmät, Joilla kuuta katseleepi? Eipä niillä ennen nähty Ylös yhtänä väheä, Otavata ollenkana, Tuskin marjoja metsässä. Vasta on ovi opilta Avaraksi au'astunna.

Kyllä taittaisiin taloissa Ajallamme armiaalla Tulla toimen tanterille, Hyvän tiedon tietä myöten; Vaan on menty männikköhön, Kuiville katajikoille, Vetelille vehkasoille, Eksytty erämetille.

Seurakunta Suonenjo'ella! Anna kaikki anteheksi Tämä miehelle minulle, Jos olen pahoin puhunna, Oman sää'yn suututtanut! Elä kanna katkerata, Pi'ä pitkältä viha'a! Ei satu sanat sinuhun, Joka kul'et kunnialla, Ostat oikeilla rahoilla, Jaksat myntillä hyvällä, Laillisesti laitetulla