Part 3

Naapurit ne ensin nauroi, Kyläkunta kummitteli Tuota turhaksi kaluksi, Joku joukosta sanoopi:

"Elkäte mitänä miehet, Ehk' on hyö'yksi jokaisen, Arvattu tämä asia."

Miehet marsi maita myöten, Toiset juoksi jäitä myöten, Souti poikki Sonkaria Katsomaan tätä kalua, Mikä konsti Koivulassa, Saatu Sonkarin kylässä: Seilatessansa selällä Saavat aikoihin apajan Syvillä sel'än vesillä, Kaikilla karin nenillä. Sepät seurasi perässä Osoviitan ottamassa.

Pian mahti maahan joutui Kulkien kylä kylälle, Pitäjästä pitkin ensin Rautalammin rannikoita. Viipymättä Viitasaari, Kuulusa kalapitäjäs, Saapi siitä selvän tiedon, Pian joutui Pielaveelle, Suonenjoelle sukkelasti, Kautta Karttulan osasi, Kuleksella Kuopiohan, Maaningalle mahtavasti, Iinsalmehen isosti.

Min'en tie'ä, miss'on laita Tämän kuulon kulkemassa, Tilan tie'än, kuss'on alku, Kosk'on Koivulan pajassa Rauta kiini kiehutettu, Rakennettu ankkuriksi, Sakari Lyytisen sanalla, Juuri Jussi Häyriseltä; Se oli pitäjän seppä, Konstin oppinut osaava. Kaikki nuoret nuottamiehet! Viipymättä viinaryyppy Laittakate Lyytiselle; Ei se paljo palkinnoksi, Mahti maksaapi enemmän.

4. Kuopion kirkon rakennuksesta.

Kuopioss' on kuulu kirkko, Juuri julkinen rakennus, Komea joka kohalta, Rautakangilla rakettu Seinämuurit seisoviksi, Kivet kaikki kiinnitetty Kalkkiruukilla kovasti, Sivutut sileiksi päältä, Kaikki kalkilla katetut, Sisusvärkit sievät vielä, Kaikki kaunista tekoa.

Pitivät puhetta ennen Partavaarit paljon siitä, Kuinka tuoll' on Kuopiossa Juuri huono Herran huone, Kirkko kehno kau'an ollut, Vaikk' on maaherran hovina, Ruunun kassan kaupuntina, Pulskasti puoli sata'a Ajastaika'a asunut.

Eipä Karplaani kajonnut, Kiirehtinyt kirkon työhön, Eikä Rampselli ruvennut Uuden temppelin tekohon, Eikä rohennut rovasti Akanteri aikanansa Kirkon korjuusta puhua; Vasta Valkreeni rovasti Alotti tämän asian. Koska ennen aikanansa Ruotsinvallalla vaelsi Kuvernyöri Kuopiossa; Sille Valkreeni valitti, Kuinka huono Herran huone, Vanha rau'ennut rakennus Kuitenkin on Kuopiossa.

Nämät kaikki nähtyänsä Vastasi vapasukuinen ja kreivi rehellisesti: "Ei ole maata miehetöntä, Kirves on joka kylässä Pitäjä peräti pitkä, Virkamiehet vielä siitte Kaupungissa kaikellaiset, Vaikka kirkkonne kivestä Rakennatte raudan kanssa, Vaikka vaskesta katonkin, On tei'än oma asia."

Viimein maaherra Vipelius Vasta Valkreenin avuksi Tuohon tuumahan rupesi, Mukautti muutkin herrat, Kaikki tyyni kaupungissa, Taivutti talonpojatkin, Miellytti pitäjän miehet Emäkirkolla eniste. Eihän kappelit kajonnut Tuohon työhön tyytymällä; Pantihin pakolla siihen, Esivallan voiman kautta Elatusta äi'illensä Maksamahan maan tavalla, Niinkun laki vanha vaati, Vanha oikeus opetti.

Asia tuli alulle, Juuri joutuen jalalle. Perustuksen pohjan kanssa Riivin riitingin perästä. Koska Riivi kohta kuoli, Mestari meni lepohan, Pysäyntyi pykäysmahti, Sota seurasi perästä, Raukesi tämä rakennus, Puut ne kaikki poltettihin, Tehty tellinki katosi Kaikki kirkon ympäriltä, Värkit hankitut väsäyntyi, Miehill' oli muuta työtä.

Kohta alkoi toinen aika, Aika aivan toivottava, Kun rakensi rauhan Herra, Valta vaihtui Keisarille. Alkoi kohta Kuopiossa Kirkon työ jo kiirehesti, Aivan ahkera rakennus, Joka kulki kunnialla, Tosin toimella hyvällä, Kokonansa korkialle. Tapulikin viimein taipui, Että kellotkin kohosi Sen kirkon kivisen päälle. Siell'on varressa vasara, Joka tiimoja takoopi, Hetken päälle hellittääpi, Vielä viisarit sivulla, Tavallisen taulun kanssa Joka kulmalle kuvattu, Että kansa köyhempikin, Niinkuin muutkin matkamiehet Arvoaisi ajan juoksun. Sen nyt tietävät tytötkin, Mitä miehetkin puhuvat, Kuinka nyt on Kuopiossa Julkinen jumalan huone.

5. Leppävirran kirkon palosta.

Sanoma Savosta kuului, Leppävirralta levesi, Yli Suomen suuri itku, Vaikia valitusääni, Koska päivä päälle joutui Toinen toistakymmenensi Heinäkuussa heltiässä. Siell' on pitkänen pitänyt Vaarallista valkiata, Eli selvemmin sanottu: Julkinen Jumalan voima Salli aivan sammumata Tulemaan tulikeräsen Tauvota tapulin päälle Josta liekkiä levesi, Ylös ilmahan yleni, Sulautti suuret kellot, Maahan malmina sekotti.

Tuo sama tuli Jumalan, Joka ei sammune sateesta, Ei kadonne kastehesta, Kirkon kuuluisan kulutti, Niinkuin nikkarit sanovat, Pykymestarit puhuvat, Ettei puusta pulskempata, Suurempata Suomen maassa, Taitavampata tekoa Ennen nähty eikä kuultu, Mahtavimmat maalaukset, Kuvat kaunihit sisällä.

Kyllä saattaapi sanoa, Sitä kun on silmä nähnyt, Vaikka ei puhua paljon, Sitä kun on korva kuullut. Korva kuitenkin sanoopi, Toisinansa toimittaapi, Sitä kun ei silmä nähnyt, Niinkun niitäkin monia Tulen tuimia tekoja, Joit'on toista toisen päälle Sattunut sa'alla tällä, Yhdeksällä yrtetyllä, Tuimia sodan tulia, Paljon kaupungin paloja, Jonka ensiste alotti Kova onni Kokkolassa, Raahen rankaisi peräti, Otti Oulun paljahaksi; Mitä Turkuhun tuleepi, Suomen suurehen kylähän, Siitä on puhuttu paljon, Itseksensä ilmoitettu. Mikkelin komia kirkko, Kaunis kirkko Kangasniemen, Julkinen Kalajo'essa, Kaunis vielä Kannuksessa, Kuvitettu kuuluisaksi, Tuli ukkosen tulesta Poltetuksi pohjanmaalla. Monta muutakin kyleä, Kartanota kaunihinta Väkivallan valkeasta Ovat poltetut poroksi.

Emmä uskalla sanoa Tämän päätöksen perästä, Että on edellä muita Kirkkoja ja kaupuntia Kansan synti kauhiampi Nämät vaivat valmistanut, Koston kovemman vetänyt. Eipä Jesus ennen niitä Katsonut Kalileassa Suurimmiksi syntisiksi, Jerusalemiss' ei sanonut, Joita piinasi Pilatus, Pahemmaksi pannut niitä, Kaikki ne kahdeksantoista, Kun tappoi Silohan torni. Kääntymään hän käski muita Esimerkistä enemmän.

Jos sen tie'ät, tyhmä kansa, Niin et toisesti tekisi Turhimpia tuomioita, Että ansaittu asia, Oma suuri synnin syynsä, Veti näihin vehkeisin. Joka paikass' on pahoja Vihan alla vielä nytkin.

6. Kertonjoen myllystä.

Sata miestä on sanonut, Toinen puoli on puhunut Kerkonjoessa on kelpo mylly, Juuri julkinen rakennus, Vasta saatu valmihiksi. Vuonna kun on kirjoitettu Ja tullut tuhannen päälle Saatuna sataa kahdeksan Kolmeneljättä kohonna, Silloin vaipui vanha mylly Väkivallan valkeasta Kosken pohjalle poroksi.

Miehet mielellä pahalla, Itkusilmissä isännät Marraskuulla matkusteli Käsi taskussa käveli, Keskustellen keskenänsä: "Miehet veikkoset, mitenkä Me nyt mylly saataisihin? Paljo kansa'a kylällä, Paljo maata myllytöintä. Alamylly aina huono, Niinkun kaikki muutkin myllyt Näissä seu'uin semmoisia. Talvi päälle päätymässä, Tuisku, pakkanen tulossa -- Miehet, mitäs nyt tehä'än?"

Jopa siitte joulukuulla Kerran keskensä isännät Pyhä-iltana puhuivat: "Koska meill' on kunnon koski, Tehkäämme mylly kanssa, Joka jauhoja jakaapi, Edemmäkkin ennättää Tulisihan tullikappa Tekomiesten tarpehiksi, Myllyn mahissa pidoksi. Kyll' on miehiä kylällä Vanhempia, nuorempia, Kankahall' on puita kanssa Suurempia, pienempiä, Viel' on honkia halastu Suorempia, kierompia. Minkäslainen mittakeppi Seinäpuille pantaisihin Joka passaisi paraiksi? Pidetään nyt pitempi mitta, Erilainen entisestä, Pannahan paria kaksi yhtä rinnoin yrttämähän. Meillä on mestari lähellä, Oppia omalla maalla, Koukkulammilla kotona; Semmoisia seppiäkin, Jotka taitavat takaa Rakennuksen rautavärkit. Matti mahtinsa paneepi, Toiset miehet totteleepi, pojat pohjan laitoksessa."

Tasaisesti kaikki taipui, Tuohon tuumahan rupesi; Miehet yksimielisesti Alkoivat alusta talven puut katsella kankahalta.

Saivat aitan salvetuksi Tukalalla tuiskusäällä, Kestivät kun kelpomiehet, Aivan niinkun aikamiehet, Tahtoivat ja tarkenivat jäistä puuta jälkytellä.

Avullisen aitan saivat, Sisusvärkit sievät vielä, Rattahat hyvin raketut, panivat paria kaksi Kunnollista kulkemahan, yhtä rinnoin yrttämähän Aivan aitassa yh'essä, jotka kyllä jou'uttaapi, Suorittaapi suuret kuormat Ilman viikon viipymättä.

Sen minä todeksi tie'än, jonka olen kotona kuullut Monen myllärin sanovan, Kerkonjo'essa on kelpomylly, joka jauhot jou'uttaapi. Ei puutu hevosen heinät, Eikä mieheltä evästä Odotettaisi ollenkana.

Myllyn haltiat havahti Vähän vääryyttä olevan Myllärissä muinaisessa, Valitsivat vahvan miehen Kelpokalun katsojaksi, Tuli virka Vilhelmille Tullimahti Markkaiselle.

Mitähän Sari sanoisi, jos nyt antaisi isännät Vielä virkansa takaisin, Laittaisivat Laitiselle Vielä uu'en virkavaalin? Vaan on tuota toivoakkin Aivan turha Toikkasella: Joka kerran keksitähän Sitä aina arvellahan, joka on vähässä valski, Sit' ei panna paljon päälle.

Kerran minä mielessäni Kerkonkoskella kävelin; Sain siellä sanoja näitä, Kun tuo kunnian isäntä Kutsui ensin Kampinmä'ellä Vierahaksensa minua; Jaakkopa jalo isäntä Antoi siitten aamusella Vatajalla vahvan ryypyn. Itse Nokkalan isäntä Käski käy'ä katsomassa Ensin myllyssä minua, Kutsui siitte kammariin, Virkkoi sanan Vilhelmille, Antoi siellä aika ryypyt. Eipä siitte päivän päälle Mieli maistunut mesille, Hunajalle höyrähtänyt. Vielä viimeinen katosi, Haihtui Hoikan taipaleella. Kyllä se kylässä siitte Palvalah'essa parani; Siinä isäntä siveli Minun mieleni hyväksi. Ei se ryyppy ennättänyt Korvan tasalle kohota, Kun jo luonto liikahteli, Juohtui mielehen minulle: Jos minä kotihin jou'un, Ja nyt pääsen pännän luokse, Kirjoitanpa kiesavita Ja panen pari sanaa Kyläkunnan kunniaksi Sitä kun on silmä nähnyt, Koska vielä korva kuullut Miesten kaukaisten kehuvan, Kirkonkylän kiittelevän, Horonpohjankin puhuvan: Kerkonjo'ess on kelpo mylly, Juuri julkinen rakennus.

7. Pappilaa uudesta pirtistä.

Julkinen juhannusaamu, Kesäpäivä kelvollinen Silloin lankesi sisälle, Koska Kontrahtirovasti Valmisti perehen pirtin, Jossa käyvät kirkkomiehet, Maata saavat matkamiehet.

Itse rovasti isäntä, Rakas pappi Rautalammin Tuli myös itse tupahan, Aivan aamulla varahin. Eikä juuri joutumilla, Tullut turhilla puheilla; Toi hän tuonne tullessansa, Kantoi kallihin tavaran, Aika raamatun asetti Pitkän pöy'än kunniaksi, Olevan tuvan omana Tosin toivossa hyvässä, Jos se joukossa tulisi, Miestä miehissä olisi, Eli vaimoissa varoja, Koska kirkosta tulevat, Etsiä esipuhetta, Testi temmata käsihin.

Toivo toinenkin hänellä Oli tässä täy'ellinen, Että muutkin matkamiehet Kaukaisemmat katselisi, Tutkisit todella tuota, Illoin, aamuin ahkerasti, Kun pitävät korttieriä, Ovat öitä pappilassa.

Saamme toiseksi sanoa, Kiitokseksi kirjoitella, Ettei hän eväätä tullut. Silloin jo oli sisällä Neuvo pidetty neitsyelle, Panna pannu lämpimäksi, Kahven kanssa valmistella, Kupit kuultavat sivulle, Siitte seurassa jälestä Itsensä isännän kanssa Tulla uutehen tupahan.

Tämä rohkea rovasti Neuvo neitsyttä hyvästi Kaatamahan kaikellaista, Se'otella semmoisia Kupin kullenkin osaksi, Tottuneille toisen vielä. Ukoista uni pakeni, Pitivät puhetta siitte, Hiljaksensa haastelivat: Suu se maistaapi makean, Kieli kypsen koitteleepi. Vaimot kanssa vanhat, nuoret Kehui paljon keskenänsä Tuvan uu'en tuomisista, Juhlaeineistä enemmin. Täst' on muisto muutamilla, Hyvä huuto taitavilla. Toiset tomppelit pitävät Kaikki yhdenkaltaisena, Panevat hyvän pahaksi, Laimin lyövät laupeu'en, Ohitse opinkin käyvät, Kirjapöy'än kiertelevät; Enemmän ihastuisivat, Jos ois pantu pappilassa, Tuotuna tuvan omaksi Kahdet eli kolmet kortit, Kynttylätä kyllän päälle, Pantu pöy'älle puteli, Jok' ei kupista kuluisi, Korttelita kallistuisi, Ei oisi ikävä ilta, Eikä aamu aivan pitkä. Kyllä siitte päivän päälle Kokki pappi, kyökki kirkko, Pirtin pöytä alttarina. Tälle luokalle sopiipi Myöskin vaatetta valita, Uutta taattia tapailla Jok' on virka virhellinen Julman juomisen sivulla. Aluss' on hyvät asiat Lopussa pahat puhe'et. Taas jo taukoaa runoni Lauluni lamahan käypi.

II. Kiitosrunoja.

8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraile.

Soisin Suomeni hyväksi, Kaupunkini kaunihiksi Sananlasku sangen vanha, Mutta vielä muistettava. Kyll' on Helsingin kylässä Ajastaikoja asuttu Vissiinkin satoja viisi, Vaan onko vähän vajaalle Eli päälle pikkuruisen, Empä tuota tarkoin tie'ä.

Vaan ei ennen Helsingissä Sia ollut oppineitten, Koti korkiasukuisten, Istunta isojen miesten; Oli Turku toimellansa, Koulun korkean kotina. Siinä oli oppihuone, Aikansa akatemia Paikoille pari sataa, Kyllä kymmentä vajaalle.

Vaan se Suomen suuri äiti, Turku tuli turmiolle, Tuimassa tulipalossa, Rikki rinnoilta repesi. Niin silloin nisätkin kuivi, Äi'iltä imettävältä. Lapset laajalle hajoili, Isät kulki itkusilmin Kohden päivän koittamista, Auringon ylenemistä; Saivat sian Helsingissä Niinkun Lothi muinon löysi, Sai Zoarissa siansa, Tultuaan tulipalosta Sotomasta sorretusta.

Filosohvi, suuri viisas, Plato laittoi ensimmäisen Akatemian alotti Kreikanmaalla mainiolla, Osti maata maksun eistä Akatemolta lunasti Johon koulunsa kohensi, Alusti akatemian. Siitä saivat siitte muutkin, Alkunsa akatemiat. Saksan mailla on ennen saatu, Siitte Ruotsissa ruvettu, Viimein saatu Suomessakin Jo sia sille nimelle.

Suokohon Jumala suuri Aina kunnian asuvan, Herrauden Helsingissä, Liiton arkin liikkumata! Että oikeus olisi Varsin vahva ja totinen, Että oppi onnellinen Olis' oppihuonehissa, Vielä muuta viisautta Mieli määrältä mitata; Koska hän on pääksi pantu, Suomen ruunuksi ruvennut, Korotettu keisarilta, Tehty tuomarin taloksi, Pantu aika pappilaksi.

Suuri kiitos, suuret herrat, Viisauden viljeliät, Toimen totiset jäsenet! Vaikka kielet korkeatkin Ymmärrätten, yhtä kaikki Suvaitsette Suomen kielen Kasvamista, karttumista, Annatten apusanoja, Valmistatte valkeutta Syvänmaissa syntyneille Kaunihilla kirjoillanne, Että peittyisi pimeys, Sumu kansasta katoisi; Että valkeus vapaasti Leviäisi lentämällä, Linnun siivillä iahan.

Se on kiitos kirjoitettu Sanottu Savon kylistä, Annettu alamajoista, Miehiltä mitättömiltä, Osotettu oppineille, Jotka ratki rakkahasti Suvaitsevat Suomen kieltä, Ottavat opin tiloille Savon raakoja sanoja, Talonpoikaisten puheita.

Mont' on miestä maakylissä Sadan yh'eksän ajalla Opin kasvoja katellut, Toimen tietä tunnustellut, Ett' on kirjat kaikellaiset Oppineilta ohjattuna, Lahjoitettu lapsillemme; Koska itse korkeatkin, Esivallan ensimmäiset Antavat luvan lukea Opetella outojakin, Koska myös papit paremmin Erilailla entisestä Tahtovat talonpojille Valkeutta valmistella. Siihen on sivulle vielä Annettu aviisikirjat, Saatu lehdet lentämähän Talonpoikien tupihin Joka lystääpi lukea Varsin vanhoja satuja. Siinä on sisällä kanssa Aivan uudetkin asiat, Että yksinkertaisetkin Saavat mieltänsä mitata, Järjen jousta jännitettä, Ulkomaankin uutisilla.

Juuri on sitä sama'a Ajatellut Suomen seura, Kun on Kultalan asiat Suomen kielen kirjoittanut, Että kieli kirkastuisi, Sekä mieli virkistyisi Aivan uutehen elohon, Miss' on vanha vaillinainen.

Moni kirja kiitettävä Ompi aikain kuluissa Tullut ennenkin tutuksi Tuskin toista tuon nä'öistä, Kun on kirja Kultalasta. Mikäs paikka on pahasti Toivoselta toimitettu, Eli Elsalta enemmin? Kylläpä joka kylässä, Aivan tälläkin ajalla Olis työtä Toivosellen, Ehkä vielä Elsallenkin. Sanat on sangen somasti Joka miehen mieltä myöten Siihen pantuna sisälle. Välistä lukian luonto Vesisilmäksi vetäypi, Toisin paikoin taivuttaapi, Liikuttaapi lukian luonnon Hypätä hyville mielin. Se paras papin rukous Herättääpi hartau'en, Se paras Suomen pakina Sy'äntä sytytteleepi, Kaikki käypi kaunihisti Jost' on kiitos kirjoitettu, Sanottu Savon ukoilta Teille, taitavat tekiät, Hyvät herrat Helsingissä! Empä tie'ä, enkä taida Teh'ä teille kumminkana Parempata palkintoa Laitetuista lahjoistanne.

9. Turun viikkosanomain kirjoittajille.

Vielä paljon viisautta, Paljo tuntoa Turusta, Tuli meille mennä vuonna; Siellä oli oppineita, Joilla oli ou'oillenkin Sanomista sangen paljo. Vuodessa viikkoja meneepi Kaksi kuudetta kuluupi; Jopa koko viikon päälle Koko arkki annettihin Täynnä suotuja sanoja. Monta ihmettä isoa Saavat näh'ä Suomalaiset, Kaikki kaukaiset sanomat, Varsin vanhatkin asiat, Asiat erinomaiset, Mitä maassa mainitahan, Tuli kaikille tutuksi.

Moni tahtoi ja tapaili Niitä lehtiä lukea, Niitä karttoja katsella, Kussa ne kummat asiat Oli maailman osista, Koko vahvuuden vaellus, Pysyminen, pyöryminen, Kulkeminen, kääntyminen, Oppineilta oivallettu; Joissa Aasian olento, Europan elämän laatu, Amerikan ajan juoksu, Valtakuntain vaihetukset, Muita ihmeitä isoja, Joit'ei ennätä puhua, Eikä kerkiä kehua, Eikä ole ennen kuultu, Eikä uskottu olevan.

Nyt on saanut Suomen kansa Ulkomaalta uuden tie'on, Tie'on oppinsa alusta, Jok'on juuresta juteltu, Asti paavista alettu, On siinä sivussa tullut Mahometti mainituksi. Jo on Luterus lu'ettu, On saatu samati näh'ä Niistä suurista so'ista, Joita usko ennen kärsi. On jo kanssa kirjoitettu Suomen surkeimmat asiat; On jo meille ilmoitettu Kaikki kauheimmat elävät, Jotka maalla matkustavat, Taikka merellä menevät; Tehtynä tutuksi meille Neki suuret suolavuoret, Tuli vuorten tupsaukset. Myös on tehty tiettäväksi Tarinaiset taitavasti, Siihen liitetty lisäksi Runsaasti runosanoja, Pantu vielä palkioksi Vaka vanha Väinämöinen, Myös on loih'ettu lopulla, Vielä päälle päätteheksi, On tullut oma puheemme Suomen kieli kiitetyksi.

Moni ihminen ihaistui, Kun ei kuulunut ikänä, Mitätöintä milloinkana; Jos hän vähä joutavia Oli seulottu sekahan, Ei se riko miesten mieltä, Ei siitä valita vaimot.

Näin ne sanovat Savossa Mei'än puolessa puhuvat: Ei ne herrat helpommasti, Maaten ruualle rupea, Jotka näitä jou'uttavat, Kun ne kaikki katselevat, Vanhat historiat hakevat, Vasta alkuiset asiat, Samati Suomen sanomat Antavat aviisin päälle. Ihmettelevät isosti Räntti konstin korkeutta Että sekin ennättääpi Teh'ä kaikki kauppakirjat, Joissa herkut hengelliset Tarkoin tallella pysyvät, Ja vielä viikkosanomat Yli Suomen suorittavat.

Savon taitavat sanovat, Toimelliset toivottavat Että tuntoa Turussa Olentoa onnellista Piisaisi pitemmän päälle, Lapsen lapsille hymyyttä; Lähettävät lämpösiä, Kiitoksia kirjan kanssa Tuonne Turkuhun takaisin.

Nyt mä lauluni lopetan Kosk' en saanut syntymähän Niinkun Könni kellojansa Seppä iso Ilmajo'ella.

10. Merimiehille.

Vasta vanhalla i'ällä Virrekseni viimeiseksi Ymmärsin yh'en asian Aivan arvosta isosta, Kokonansa korkeasta, Kun on kuuluisa kulento, Merimahti mainittava Tupaväeltä tuntematon. Sepä vaankin vahvan luonnon, Tarkan toimen tarvitseepi, Perustetun pitkän mielen, Ettei kummasta kulusta Hämmästy hätätilassa, Eikä säitä säikähtele. Ei sovi syville mennä Syvän synnyn tietämätä, Tuntemata tuulen mielen.

Miehiä on miehet kaikki, Mitk' on miessä ollaksensa, Jotka maita matkustavat, Työnsä toimella tekevät; Merimies on merkillinen, Joka aalloilla ajaapi. Ei kohta kotona käy'ä, Kun laiva lahdelta lähti, Seilit ottivat selälle. Haihtui silloin herran rouva, Unehtui ukolta akka, Kun laiva lahelta lähti Tuuli tuuvitti alusta. Tie on pitkä tietämätön, Aika arvelun alainen, Kaukanako käytänehen, Milloin tuolta tultanehen, Viivytäänkö vuotta viisi, Vaiko vuosi, vaiko kaksi. Kaikki katteini lukeepi, Joka tarkan tarvitseepi Teh'ä reisusta rätinnin, Kuinka kauppa kannattaapi, Voitto voimassa pysyypi, Mitä miehille tuleepi, Kuinka kuulta maksetahan, Kuinka vaarat vältetähän, Kierretään kivikaria.

Herroja on herrat kaikki, Oppineet on oppineita, Virkatyönsä toimittavat, Ansaitsevat miehen arvon; Vissihin vassa siinä Koko miestä koitellahan. Kukas arvoaa asian Sy'änmaissa syntyneistä, Kuinka on kallis kauppakeino, Mikä taitava tavara, Rahasummat kuinka suuret. Yh'en miehen mielen alla Kuleksivat kuohun päällä, Aalloilla ajeltavina, Vihurilta vietävinä. Ei tunne tupa-isännät Paremmin kun palveliat Miehen toimesta mitänä, Joka hahden hallitseepi, Työtä tyyrissä tekeepi, Pimeissä perän pitääpi. Ei ole soutu saaren päite Matka mantereen näkymin, Kohden kuuta kulkeminen, Vielä pilveä vähemmin, Eikä tuttu tuulen suunta, Lasku laineihen mukahan. Mitäs miehistä puhumme, Jotka seiliä selaavat, Purjeita pujettelevat, Rihmarappuja ravaavat, Niinkun oksalla orava, Hongassa havuttomassa, Hämähäkki verkossansa, Lukki luomassa omassa. Vuoret vieryvät sivulla, Toiset eissä ja takana, Kuohuu kuolema kupeilla, Vähän lautoja välissä.

Meit' on maalla miestä monta, Vahvalla vaeltamassa, Astumassa anturalla, Kuolla kumminkin pitääpi. Monta on mereltä tullut, Toisia yhä tuleepi, Vaarina vaeltelevat, Maalle hautansa hakevat. Kaikki maalla märkäneisi, Happanisi haisevaksi, Tuima kansalle tulisi Jos ei mentäisi merelle, Liikuttaisi liemen päällä.

Kerran minä kelpolailla Puhuttelin puolen yötä, Puolen päivä'ä keväistä Merimiestä merkillistä, Purjevärkistä puhelin, Tyyrin työtä tievustelin Lokalautoja kyselin, Yhtä toista kaikellaista Matkustaissa ulkomaille. Merimiesi merkillinen Puhui kaikki kannallensa. Minä vaan en ymmärtänyt, En paljon paremmin tienyt Kun koppi kepin perässä Kukon laulun kuultuansa.

11. Keskikievari Lyytiselle.