Part 10

Ruunan Kokki, Jämsän Kokki, Runtalammin Kokki, Reikänuttu, paikkapöksy, takkukarva takki; Kokki joka kypsen kysyi, kypsen kyllä tiesi, Kypsen tehdä taitamata, kypsen kyllä löysi. Kokki joka koiran juonet kaikki kyllä tunsi, Kokki joka koplotella miehen taskut taisi. Ruunun roisto, Jämsän jättö, kovan onnen Kokki, Rahan kurri, velan herra, koko tämä Kokki, Monen miehen mieltä myöten teki tämä Kokki, Jolla oli, siltä otti, peijakas kun petti. Siinä armo sekä hirmu rinnatuksin pantiin, Että aivan äänetönnä iso aika oltiin. Kaikki pere pelästyypi: "mitähän nyt tehdään" Kokki kovin vihastuupi: "kyllä se nyt nähdään." "Elä suutu, hyvä herra, kyllä minä annan, Kun ma katson kassojani, tasan tässä pannaan." Itse Kokki rahat luki, näitä meillä nähtiin, Halttunen se värkit hankki, joilla kirjat tehtiin. Heti kohta kestinkihin ukko akkoinensa Kutsuttihin kirkkotieltä, vanhin poika kansa. Piti viedä viinakannu, josta suuhun saatiin; Kuiva ol' se kahvipannu, mitäs sille taittiin. Eipä Kokin kestingissä haihtun't miehen hattu; Se ol' harva viinaryyppy, joka siellä sattui. Viekää veikot velkakirjat, kyllä Jaakko jaksaa, Yhtähaavaa saatte rahaa, Kokki kaikki maksaa; Mutta pienet velkamiehet yksitellen menkää, Ettei Kokki, velan herra, paljoutta pelkää! Veitset, piiput, viinaryypyt, kaikki hän ne maksaa, Säkit, kontit, saavit, pytyt, tämä velkasaksa; Voit ja talit, kenkäparit, vaikka mitä otti, Palsarin se poikinensa ottamassa voitti, Tämä Kokki Kokin poika Kokin koulut käynyt, Konstillisen Kokin mahdin koulusta on tuonut. Jämsän joki, Rautalampi tämän Kokin tietää, Ettei tämä Kokki ole, joka puuron keittää. Kokin pitää pitäjästä ahkerasti ajaa, Kerustella keittämistä, särvintä ja suolaa, Muuta kanssa kaikenlaista, josta soppa syntyy; Kokit ne ei paljon puista, keittohon ne tyytyy.

5. Laulu, olut ja viina.

Löytyypi kultaa kupiksi, Jos talonpoika tahtoo, Hopiata housun napiksi, Ken kaluksi sen katsoo; Löytyy myös sanoja virsiksi, Kun etempätä etsii, Ja laitteleepi lauluiksi, Runoiksi tehdä viitsii.

Vaan aina tulee varoa Ne monet väärät värsyt. Ettei laki sua sakoita, Ja pane pahat reisut; Niin saatin laulaa helistä, Ett' oikein seinät soipi, Olutta juo'a välistä, Kun kallo kantaa voipi.

Se mielen tanssiin taivuttaa, Antaa myös vähän voimaa; Kyll' uni muuten saavuttaa, Jos välill' ei saa hoivaa. Ja tekin, nei'et naitavat! Sen kernahasti suotte, Myös olette yhtä taitavat, Jos itse vähän juotte.

Miehellen ei tuo mitään tee, Jos ryypyn, kaksi ottaa, Vaan kolmas mieltä koittelee, ja neljäs älyn voittaa. Viinasta ei tule viisaus, Kun sitä paljon ryyppää, Vaan kevyt mieli, kerkeys Sen kanssa olla pyytää.

6. Pahasta ja kalliista ajasta.

Kyynelten kanssa katselkaam, Murheella myöskin muistelkaam, Kuink' aik' on tullut pahaksi, Paavalin sanat to'eksi! Siis tarkka silmä tarvitaan, Jos ajan merkit arvataan.

Julkinen jumalattomuus, Ja syvä synnin turmelus, On ylivallan ottanut, Peräti kansan pettänyt; Ei aikaa enää osteta, Vaan turhuu'essa tuhlataan.

Ilma kutsutaan kovaksi, Kun se näyttääpi raittiiksi, Vaan sitä vastaan pahaksi, Koska se muuttuu myrskyksi, Tuimaksi tuulen voimaksi, Rakeiksi raju-ilmaksi.

Aikaa samalla tavalla Monella muotoo turmellaan, Kun paha siemen kylvetään, Niin turmelusta niitetään; Aika on aivan pahennut, Sen asujat on ansainnut.

Jos tämän sa'an alkua, Kolmenkymmenen kulkua, Kaikilta puolin katsellaan, Muutokset kaikki muistellaan, Mustat on ollut muutokset, Ja paikoin paljot puutokset

Valtakunnat on vaihtuneet, Ja miehet miekkaan kaatuneet: Leskein luku on lisäännyt, Orpoin osa on vähennyt; Idästä isot sanomat Ain' alinomaa kuuluvat.

Koleran kova sairaus On yksi uusi vitsaus, Se itämaalla ilmestyi, Jo lähes meitä lähestyi, Suuret on miehet surmannut, Halvatkin hautaan kaatanut.

Elementit myös suuttuivat, Ja vihamiehiksi muuttuivat, Pilvet pitävät kasteensa, Maa halkielee kuivasta, Valkia suuren vallan saa, Kylät ja metsät kukistaa.

Kaupungin palot kauhiat, Suomessa suuret surkiat, Lasten leivän lyhentäneet, Vanhain varan vähentäneet; Kaikkia silloin kaivataan, Kun tulen töitä tutkitaan.

Jo mainitulla ajalla, Sa'an yh'eksän alulla, Kapunti vanha _Kaarlepyy_ On valkian vaaran kärsiny, _Raahe_ ja _Oulu_ kaikkineen, Kirkkoinehen ja kelloineen.

Kuuluisa kylä _Turku_ myös, Valittu vanha rakennus, Armottoman ja ankaran Kautta väkivallan, valkian, On ollut paitsi onneaan, Tavaroitaan ja tarpeitaan.

Monta kaunihinta kirkkoa Suuresta Suomen saaresta On tuli myöskin polttanut, Ja paljon työtä tuottanut; Ei silloin leipää hankita, Kun tulen töitä parsitaan.

Maat, kylät, suojat polttanna, Talot ja taloin tavarat; Elatus-aine aivottu On tulen suuhun survaistu; Kaikkia silloin kaivataan, Kun tulen töitä mainitaan.

Kaikkia näitä katsellaan, Pahaksi aika arvataan, Siis aikaa armon ajalla Aina pyytäkäämme parata, Odottaen parempia Tulevaisia aikoja!