Part 14

Minä vetoon siis teidän ja hallituksen ylevään oikeudentuntoon, samoin kuin anomukseeni 20 p:ltä marraskuuta 1897 annetusta vastauksesta näkyy, jonka vielä tänäpänä täytyy olla samalla tavalla, koska julkisesti selitettiin, että minun pyyntöni oli jätetty hallitukselle, että, sanon minä, vihdoinkin oikeus voittaisi ja tarkastus pidettäisiin.

Luottaen teidän ja hallituksen ylevään oikeudentuntoon, pyydän teidän vastaanottamaan kunnioitukseni.

A. Dreyfus.

Salut-saarilla, maalisk. 28 p:nä 1898.

Herra Presidentti.

Minä uudistan kaikki edelliset pyyntöni. Viattomana siihen mitoittavaan tekoon, josta minut on tuomittu, vetoon Valtion Johtajan ylevään oikeudentuntoon pyytäen oikeusasiani tarkastusta.

Luottaen teidän oikeudentuntoonne pyydän teidän ottamaan vastaan kunnioitukseni.

A. Dreyfus.

Salut-saarilla, huhtik. 22 p:nä 1898.

Herra Presidentti.

Koska en tiedä mihinkä minun pyyntöni tuomion tarkastuksesta on joutunut, uudistan tässä ne taas.

Syyttömänä siihen mitoittavaan rikokseen, josta minut on tuomittu, vetoon Valtion Johtajan ylevään oikeudentuntoon saadakseni asiani tarkastusta toimeen.

Luottaen teidän ylevään oikeudentuntoonne pyydän teidän vastaanottamaan kunnioitukseni.

A. Dreyfus.

Salut-saarilla, maalisk. 28 p:nä 1898.

Herra Presidentti.

Marraskuusta asti v. 1897 olen lähettänyt useita pyyntöjä Valtion Johtajalle, joissa olen pyytänyt oikeutta omaisilleni, ja loppua tälle yhtä julmalle kuin ansaitsemattomalle kidutukselle, josta niin monta olentoa kärsii, sekä juttuni tarkastusta.

Olen kääntynyt hallituksenkin puoleen, senaattiin, eduskuntaan, niihin, jotka ovat antaneet tuomita minut, yhdellä sanalla isänmaahan, jonka tehtävä on pitää huoli asiastani. Sillä tämä on oikeuden, jalon oikeuden asia, siksi että minä en tämän kauhean näytelmän alusta ole pyytänyt armoa enkä suosiota, vaan aivan yksinkertaisesti totuutta, ja kun kerran on kysymys näistä kahdesta "oikeus" ja "kunnia", täytyy kaikkien yksilöllisten kysymysten hälvetä ja intohimojen vaieta.

Tätä on nyt kestänyt kuusi kuukautta, enkä ollenkaan tiedä minkä kohtalon alaiseksi kaikki tarkastusanomnkseni ovat joutuneet, en tiedä mitään... Niin, tiedän yhden asian, sen, että jalo nainen, puoliso, äiti ja kaksi perhettä, joille kunnia on kaikki, kärsivät viattomasti...

Ja tiedän senkin, että eräs sotilas, joka on palvellut uskollisesti isänmaataan, joka on uhrannut kaikki, asemansa, omaisuutensa, pyhittänyt sille kaikki voimansa, niin minä tiedän, että tämä sotilas kärsii kuolemantuskia vankilakomerossa, yötä ja päivää samojen häpeällisten tuskien alaisena, epäiltynä, ylenkatsottuna, vääryyttä kärsivänä.

Herra Presidentti, vielä kerran vetoon vaimoni, lasteni ja omieni nimessä isänmaahan, maan ylhäisimpiin virkamiehiin, pyytäen oikeutta onnettomille uhreille sekä että tuomioni tarkastettaisiin.

Luottaen teidän ylevään oikeudentuntoonne pyydän teidän vastaanottamaan kunnioitukseni.

A. Dreyfus.

Salut-saarilla, kesäk. 7 p:nä 1898.

Herra Presidentti.

Pitkät kuukaudet olen alituisesti lähettänyt Valtion Johtajalle pyyntöjä toisensa perästä asiani tarkastuksesta.

Minä uudistan pyyntöni viime toukok. 26 p:ltä. Joka päivä, joka tunti odotan vastausta, joka ei tule.

Ruumiin ja sielun voimani vähenevät päivä päivältä, enkä pyydä enää kuin yhtä asiaa: saada levollisena laskeutua hautaani, varmalla tiedolla siitä, että lasteni nimi on pesty puhtaaksi tästä hirveästä tahrasta.

Jos minun on kuoltava viattomana uhrina, tahdon luovuttaa lapsiraukkani rakkaalle isänmaalleni, jota aina olen palvellut uskollisesti ja rehellisesti. Minä pyydän kumminkin teiltä, herra Presidentti, hyväntahtoista vastausta pyyntöihini, vastausta, jota joka päivä odotan kärsimättömänä.

Täydellisesti luottaen Valtion Johtajan oikeudentuntoon, pyydän teidän ottamaan vastaan kunnioitukseni.

A. Dreyfus.

Kaksi kirjettä kenraali Boisdeffre'lle.

Salut-saarilla, heinäk. 5 p:nä 1898.

Herra kenraali.

Sammuneella sydämmellä ja ruhjoutuneilla aivoilla lähetän teille vielä yhden epätoivon huudahduksen, surkeamman ja sydäntä särkevämmän kuin koskaan ennen. En puhu kärsimyksistä enkä loukkauksista, joita lakkaamatta päälleni satelee, vaikk'en minä pienimmälläkään teolla ole niitä ansainnut. Mutta minä puhun teille, herra kenraali, perheeni äärettömästä surusta, heidän asemastaan, joka on niin surullinen, että kaikki nääntyvät sen alle. Minä puhun teille yhä uudestaan ja uudestaan lapsistani, pikku raukoistani, jotka ylenevät maailmaan ylenkatsottuina, orpoina, koko sielustani, kädet ristissä, sydämmeni pohjasta rukoilen teitä, että ranskalsisena tekisitte mitä ihmisvoimat myöten antavat saadakseni loppua näille monen ihmisen kärsimyksille.

Voi, herra kenraali, kuvailkaa, ettei viime kuluneina kolmena vuotena ole ollut yhtään tuskatonta minuuttia, ei yhtä sekuntia ja syy siihen, että kumminkin olen pysynyt hengissä tämän hirveän ajan, on se, että olen tahtonut kuolla rauhassa, tietäen, että nimi, jota lapseni kantavat, on kunniallinen ja arvokas.

Mutta tänäpänä, herra kenraali, on minun tilani tullut liian tukalaksi, kärsimyksen! liian sietämättömiksi, minä menehdyn niiden alle. Siksi lähetän viimeisen epätoivon huudon, se on isä, joka teille luovuttaa sen, mikä hänellä on kalleinta maailmassa, lastensa elämän, sen elämän, joka ei heille ole mistään arvosta, ellei tätä hirveää tahraa ole pesty pois.

Kirjoitan nämä rivit varmassa uskossa, että ymmärrätte minua, kirjoitan teille koko sielustani, joka kuolemantuskassa vavisten luoksenne pakenee, kirjoitan teille koko raadellusta ja vavahtelevasta sydämmestäni.

Minä pyydän teitä myös, herra kenraali, sanomaan yksi ystävällinen sana vaimolleni ja antamaan hänelle tulevaa rehellistä apuanne.

Minä pyydän lausua kunnioitukseni.

A. Dreyfus.

Salut-saarilta, tammik. 8 p:nä 1898.

Herra Kenraali.

Minä rohkenen uudistaa sen pyynnön, jonka tein teille kaksi kuukautta sitten, silloin kun pyysin teitä hyväntahtoisesti auttamaan perille minun pyyntöjäni, joissa anoin loppua hirvaille kärsimyksillemme sekä pyysin turvaa onnettomille lapsilleni, joilla on kaikista säälittävin osa tässä julmassa näytelmässä.

Luottaen teidän oikeudentuntoonne pyydän teidän ottamaan vastaan hartaan kunnioitukseni.

Alfred Dreyfus.